Koulun aloittamisen lisäksi toinen suuri mullistus elämässäni oli ensimmäisen älypuhelimen hankinta. Olin siis tähän asti sinnitellyt viimeiset 15 vuotta vanhalla Nokia-puhelimella, joten oli jo aikakin nykyaikaistua. xD Modernimpi puhelin tuli ajankohtaiseksi osaksi koulujuttujen kautta kun koulun tietojärjestelmät vaativat mobiilitodennusta ja se helpottaa myös niitä aiemmin stressaamiani "hurjia" bussimatkoja koululle, kun matkan etenemistä pystyy seuraamaan kartalta ja bussiliputkin saa ostettua muutamalla kädenheilautuksella.
Noh, mutta enhän minä uutta puhelintani tietenkään käytä pelkästään koulujutuissa, löytyy sille muutakin käyttöä. ,-) Pari vuotta sitten surin menetettyjen flash-pelien perään, ja nyt on sitten ollut mahdollisuus palata näiden pariin pelien mobiiliversioiden kautta! Penguin Diner on muuten entisellään, mutta harmittaa että se hyvä taustamusiikki on otettu siitä pois. Papa-peleistä raaskin ostaa itselleni yhden halvimmista ja päädyin Freezeriaan. Oli muuten monimutkainen prosessi, koska ostossa puhelin ei tarjonnut muuta vaihtoehtoa kuin ID-sovelluksen, ja sen aktivoiminen vei useamman päivän kun piti odotella postissa saapuvaa koodipuolikasta. Noh, kaiken kukkuraksi menin hukkaamaan tekstiviestitse saapuneen koodin (=jäi vanhan puhelimen puolelle ku yhtäkkiä unohdin ilman syytä vuosia käytössä olleen pin-koodini ja sain puhelimen vanhan simkortin lukkoon) ja jouduin kyselemään pankin asiakaspalvelusta uutta koodia, ja siinäkin oli ihmeellistä säätöä kun tekstiviestit ei meinanneet saapua perille. Että oli kunnon työ yhden pelin hankinnan takana. xD Freezerian appiversio on paljon kökömpi vanhaan web-versioon verratessa, grafiikat on rakeiset ja animaatiot eivät ole kovin sulavia ja liikkuminen on rasittavaa kun "paistopisteeltä" toiselle siirtyminen on tehtävä aina samassa järjestyksessä eikä niiden välillä voi hyppiä miten huvittaa. Koristeiden lisäyksessä tulee myös tehtyä ärsyttävän paljon vahinkoklikkauksia ja sisustuselementtejä on supistettu ja on suuri vääryys etteivät asiakkaat enää reagoi tavaroihin. Sentään on kiva että peliin on lisätty uudempiakin hahmoja ja tykkään kun vatkaus/sekoitus vaiheessa pystyy painamaan useampia painikkeita samaan aikaan. Mut kivaa on ollut pelailla ja siitä on muodostunut iltainen "pottutekeminen". .-D
Ehkä paras juttu on kuitenkin DiNostalgia! Olin vauvana aktiivinen virtuaalilemmikkien kasvattaja, ja suosikkini oli Dinkie Dino aka Dinkle, virtuaalinen dinosaurus. Tälle kävi kuitenkin hieman köpelösti, kun laite sai jonkin kolhun ja sen jälkeen sen kello sekosi niin, että sekunnit kulkivat normaalia tiuhempaan tahtiin ja Dinkle eli ihan omaa vuorokausirytmiään. Tunnollisina hoitajina valvottiin sitten Fikun kanssa öitä, jotta kyettiin vahtimaan Dinkleä, se nimittäin kuoli tosi helposti jos tarpeet jäivät hoitamatta. Mahdotontahan tuollaisen kaitseminen oli eikä vanhemmatkaan katsoneet yövalvomisia kovin hyvällä, joten Dinkle jäi unholaan. Mutta nyt tuo DiNostalgia on jälleen mahdollistanut leikit Dinklen kanssa, se on tismalleen samanlainen kuin vanha Dinkleni! <3 Täytyy varmaan jossain vaiheessa ottaa projektiksi läpipeluuvideon kuvaaminen Dinklen kasvatuksesta. ,-D
Ehdin myös tallettaa viime vuoden Spotifyn vuosi paketissa -kollaasin, tungetaan se vaikka tähän väliin kun en keksi missä muussakaan yhteydessä sen julkaisisin:
Sitten jatketaan siitä sulavasti kuukauden biisilistaan. Oispa kiva kun näihin Spotifyyn luotuihin soittolistoihinkin saisi tuommoisen "tämä lista sisältää..." -intron, jossa soisi maistiaispätkiä muutamista listan kappaleista. Kuukauden biisilista jäi tosi lyhyeksi vaikka oon mielestäni ihan semireippaasti kuunnellut. Aina ei myöskään viiti palelluttaa näppejä ja alkaa kesken kävelyn tallentaa kivoja biisejä soittolistalle, joten kai niitä oleellisia biisejä siinä sitten unohtelee.
Palataan vielä hetkeksi peleihin, Fiku toi joulu/uusivuosi visiitillään tuliaisena Donkey Kong Country Returns -pelin, jonka sain väliaikaisesti lainaan. Ehdittiin koluta tuota kaksistaan jokunen kenttä, mutta meidän alkeelliset pelitaidot ei vieneet kovin pitkälle ja ai kaihee miten musta on tullut kauhee mummopelaaja, joka pelkää liikaa vauhtia, unohtelee mitä mikin nappula teki ja pelaan ennemmin varovasti varman päälle ja se eteneminen on sit hidasta. xD Sit bossitappeluissa Fiku oli yleensä menestyksekkäämpi ja naureskelin että oppipoika Diddy Kong on aina pelin merkkihenkilöä DK:ta parempi. .--D Pelin omistaja kuulemma kaipailee peliä jo takaisin ni jää kyllä tällä menollaa aika pahasti kesken, just käytin varmaan 1,5h yhdellä temppelikentällä säätämiseen (kai se edes meni läpi..?) Mutta ainakin peli tarjoaa haastetta, mulle riittäisi tekemistä varmaan vuosikausiksi jos lähtisin metsästämään jokaikistä palapelin palaa viidakon kätköistä.
Vielä olisi rästissä useempiakin Selviytyjä-listoja, mut ne täytyy jättää ensi kertaan (tai sit vois vaan skipata...) nyt ei ainakaan millään ehdi. Hieman lyhyempi suosikkipostaus siis, koulun alettua ei oo oikein ehtinyt edistää mitään omia projekteja ni tääkin oli nopeasti kokoon kyhätty pikapostaus. Ja tiedän että teitä kiinnostaisi varmasti enemmän kuulla miten jutut on lähtenyt sujumaan uudessa koulussa eikä ihkutustani pikselidonosaurukseen liittyen, katotaan saisko aiheesta ensi viikoksi jotain postausta aikaiseksi. ,-)
Euroviisut eivät saavu vielä useaan kuukauteen, mutta viisufaneille riittää kyllä tekemistä jo nyt mikäli yrittää pysyä kartalla eri maiden karsintakilpailuista, joista suurin osa järjestetään helmi-maaliskuun välillä. Useampikin maa on jo julkaissut karsintakappaletarjontansa, ja nopeimmat maat ehtivät valita edustuskappaleensa jo joulukuun puolella.
Karsintakilpailut
Eri maiden karsintoja on tosiaan tullut taas seurattua. Se on ollut toistaiseksi helppoa kun on vielä sen verran hiljaista että tulee vain yksi show / päivä, mutta Wiwibloggsin viisukalenterin mukaan 11. helmikuuta vaikuttaa kiireiseltä, silloin tulee jopa seitsemän finaalilähetystä, joita pitäisi pystyä vilkuilemaan samanaikaisesti, huhhuh!
Seuraavaksi olisi luvassa muutama sananen jo nähdyistä karsintakilpailuista ja olen listaillut biisejä ja esityksiä mieleiseeni parhausjärkkään! Merkkasin pokaalilla🏆voittajat, ja ilmaisin peukuilla👍✊👎 tyytyväisyyteni valintaa kohtaan; jos jatkopaikka menee suosikilleni hän saa yläpeukun, nyrkki on neutraalihko muttei silti tarkoita että olisin pettynyt valintaan, ja alapeukku ilmaisee syvää pettymystä.
Ukraina ~ Vidbir (17.12.)
Tilanteestaan huolimatta Ukraina oli pistänyt hyvän shown pystyyn, käsitin että he olivat koonneet lavan kellariin/bunkkeriin, joten siihen nähden esillepano oli vaikuttava. Oli myös ilo nähdä Ukrainan aiempien vuosien esiintyjiä niin juonto- ja tuomarointipuuhissa kuin muutenkin esiintymässä. Kilpailukappaleissa ja esityksissä korostui valitettavan paljon sota ja siihen liittyvät synkät teemat, joten lavalla nähtiin paljon liikuttavan traagisia elementtejä. Onneksi oon dramaattisten esitysten ystävä, joten tummanpuhuvia lavashowta oli kiehtovaa seurata vaikkei siitä ehkä ole sopivaa iloita kun tää tilanne on ukrainalaisille totta eikä pelkkiä vertauskuvia lauluissa. Esitykset siis osuivat nappiin, mutta muuten musiikillisessa mielessä en ollut kovin innoissani, biisitarjonta ei oikein ollut mieleeni. Listasin katselun jälkeen ehdokkaat mieleiseeni parhausjärkkään:
1. Krutь - Колискова >> Pysäyttävä kokonaisuus, upeaa. Ilmassa on ehkä liikaa elementtejä maan aiemmista menestyneistä edustajista (teemoina mm. sota, kehtolaulu, "erikoiset" soittimet ja kappaleen rakenne oli aika sama kuin Jamalalla) mutta kokonaisuudessa oli silti jotain erilaista.
2. Tvorchi - Heart Of Steel 🏆👍 >> Upeasti rakennettu esitys jossa oli kaikki kohdillaan, vautsi! Biisikin herätti kiinnostukseni. Tosi tasoissa ykköseni kanssa, joten iloitsin kun tämä valittiin Ukrainan edustajaksi! Oli kyllä illan parhain esitys, toivottavasti he saavat toistettua sen mahdollisimman samantyyppisesti sitten viisulavallakin vaikka nuo grafiikat joutuu varmaan sensuurin alle. .-c
3. Angelina - Stronger >> Mahdottoman reipas nuori tyttö, hän esiintyi vaikuttavasti ja pidin paljon esityksen rakenteesta. Kappalekin oli ihan jees, lopussa toistuvat huudahdukset olivat tosin hieman yksitoikkoisia. Tosi harmi että hän jäi viimeiseksi, tää ois ansainnut parempaa! >.-/
4. OY Sound System - Ой, тужу >> Laulaja on tosi asiansa osaava ja hänen esiintymistään oli ilo katsella. Biisi on mielenkiintoinen mutta alkaa loppua kohden toistaa itseään liikaa. Järkytyin hieman tämän huonosta sijoituksesta, olisi nimittäin luullut että tällä olisi päästy kärkikahinoihin.
5. Jerry Heil - When God Shut The Door >> Näen miksi tästä on povattu ennakkosuosikkia, mutten itse ollut niin vakuuttunut. Esitys oli toki hyvä ja näkee että tällä halutaan herättää huomiota kaikin tavoin, mutta lavakikkailu ja asusteet eivät juuri tuoneet laulajaa esille niin vahvassa valossa kuin olisi toivonut.
6. Demchuk - Alive >> Näistä kymmenestä kappaleesta tämä oli lähimpänä omaa musiikkimakuani. Pidin myös esityksen tunnelmallisuudesta ja efekteissä oli onnistuttu. En silti toivonut tälle kovin vahvasti jatkopaikkaa, koska tarjolla oli parempiakin kokonaisuuksia.
7. Fiinka - Довбуш >> Olin kuunnellut Ukrainan biisit läpi kertaalleen ennen esityksien katsomista, ja Довбуш oli ainoa kappale jonka tunnistin kuulleeni aiemminkin, eli mieleenjäävä biisi. Tää oli ihanan menevä ja värikäs piristysruiske kaikkien niiden synkkien soundien keskelle ja erottui tyylillään muusta joukosta edukseen.
8. Tember Blanche - Я вдома >> Ihanan lempeä välibiisi synkkien kappaleiden keskelle. Miellyttävää kuunneltavaa vaikkei erotukaan tarpeeksi joukosta.
9. Moisei - I’m Not Alone >> Hieman vaisu aloitus ja näki suoraan ettei tällä olisi mahdollisuuksia.
10. 2Tone - Квітка >> Ei oikein herättänyt kiinnostusta eikä esiintymispaikka kahden vahvan kappaleen välissä ainakaan auttanut tätä erottumaan edukseen.
---
--
-
Albania ~ Festivali i Këngës 61 (22.12.)
Albanialla ei ollut kovin erottuvia biisejä mut yleisellä tasolla oli ihan mieluista kuunneltavaa, en odottanut että viihtyisin näin hyvin! Monet ovat valittaneet maan tämän vuoden kehnoa tasoa ja minä tykkäsin, kertonee jotain musiikkimaustani. xD Kovin moni biisi ei jäänyt mieleen, mutta poimin muutaman kiinnostavan biisin/esityksen top-listalleni:
1. Gjergj Kaçinari - Dje >> Kattelin että onpas tutunnäköinen laulaja ja hokasin sitten että hän sijoittui viime vuonna lemppareideni joukkoon karsintakappalelistallani. Kiva bongata tuttuja, ei yhtään hassumpi tämäkään biisi!
2. 2 Farm - Atomike >> Valolaseista tuli heti mieleen ihana Circus Mircus viime vuodelta! Yksi parhaista esityksistä, liikehdintä musiikin tahdissa oli toteutettu kiinnostavasti.
3. Elsa Lila - Evita >> Elsa esiintyi aivan naama mutrussa, vielä ylidramaattisemmin kuin maan edustaja Rona Nishliu kymmenisen vuotta takaperin. Kappaleen päättävä vihellyskohta oli tosi random loppukevennys. .-D
4. Urban Band - Në çdo hap >> Hyvä biisi mutta laulaja ei kyllä jää mieleen, koska täällä on ollut jo ainaki 5 muuta samannäköistä mustaan pukeutunutta partaheppua. Miten nää kaikki albanialaiset miehet voikin näyttää niin samanlaisilta ulkonäöltään? xD
5. Manjola Nallbani - Duaj >> Ensimmäinen esitys jossa laulaja tekee jotain muutakin kuin vain seisoo. Hänen touhuistaan jää tosin hieman jälkeenjäänyt vaikutelma muihin tanssijoihin verratessa.
6. Albina & Familja Kelmendi - Duje 🏆✊ >> Hieman erikoisempi perhekokous. Esitys on oudolla tavalla huvittava, kun vain laulaja eläytyy tosissaan ja muut vaikuttavat olevan vähän pihalla. Toivottavasti he petraavat tästä suorituksesta, tästä tuli nimittäin maan viisuedustaja. Muihin esityksiin verratessa aika ilmiselvä valinta, jälleen draamanainen Albaniaa edustamassa.
7. Fifi - Stop >> Laulaja luule olevansa jotain vaikkei ole.
---
--
-
Belgia ~ Eurosong (14.1.)
Belgian karsinnoissa jokaisella ehdokkaalla oli kilvassa mukana kaksi kappaletta, joista toisella jatkettiin finaaliin. En kiinnostunut yhdestäkään kappaleesta aiemmin julkaistujen lyhyiden näytteiden perusteella, mutta nyt kokonaan kuunneltuna tämä oli yllättävän kattava biisitarjonta, tykkäsin! Alexander Rybak oli osana tuomaristoa, harmi että finaali oli geoblokattu, esitykset pääsi sentään katsomaan jälkikäteen tuben puolelta, toppini:
1. Chérine - Ça m’ennuie pas >> Ei yhtään hassumpi biisinen, ranskaksi lauletut viisubiisit ei yleensä ole tämäntyyppisiä. Esityksen lavasteet ovat kammottavia, tätä klubivetoa on paljon miellyttävämpi katsella.
2. Loredana - You Lift Me Up >> Miellyttävä biisi, esitys oli mielenkiintoinen mutta oudon tummanpuhuva siihen verratessa että kappale on aika kepeä.
3. gala dragot - t‘inquiète >> Ei musiikkimakuani vastaava mutta ihan kiinnostava biisi - oli tosin hieman kiusallistan kun kappale muuttui puolivälissä Billie Eilish -kopioksi. Esitys elävöitti kivasti kappaletta.
4. Hunter Falls - Ooh La La >> Reipas biisi ja värikäs esitys, eli ainaskin minua miellyttävä kombo!
5. Gustaph - Because Of You 🏆👎 >> Ilmassa on erittäin vahvat Israel-vibat viime vuodelta, käyköhän tälle sama kohtalo kuin Michael Ben Davidille? Esitys on... hallittu kaaos. Ihan jees biisi, melodiassa on tuttua tuntua ja se vie varmaan siksi mukaansa. Kappale ei silti ollut lähelläkään tämän biisisetin parhaimmistoa kun tarjolla olisi ollut uniikimpiakin kappaleita, joten voitto oli lievä pettymys. Toisaalta iloitsin siltä kannalta ettei Starlings voittanut, se on jo jotain. xD
6. The Starlings - Rollercoaster >> Ihmettelin pitkään miksi tästä kappaleesta puhuttaessa tuotiin aina ilmi Tom Dicen esitys vuodelta 2010 ennen kuin tajusin, että hän onkin itse asiassa toinen laulajista, ei kyllä ole yhtään tunnistettavissa. xD Finaalin tylsin biisi, huh ettei mennyt jatkoon (oli vain pisteestä kiinni)!
---
--
-
Ei alun perin pitänyt mainita UMK-kappaleista vielä mitään, mutta kun tämän postauksen työstö on taas hieman venähtänyt suunnitelmaani pidempään ja kun kaikki kappaleet ovat jo kerran julki, olisi outoa sivuuttaa koko asia. .-D Biisikattaus ei ole kummoinen ja itellä on vähän sellainen kutina ettei Suomi välttis läpäise edes semifinaalia - aikaistahan se on vielä sanoa ja esityskin merkkaa paljon, mut me aika harvoin erotutaan esityksen puolesta eduksemme Euroviisuissa. Tuntuu että Suomen parin vuoden hyvä putki on "nostanut suomalaisille viisumenestyksen päähän" eikä kannata automaattisesti odottaa finaalipaikkaa. Toki toivon viisumenestystä omalle maalle, aina kivempi kun ollaan finaalissa! ,-)
Uskaltaisin väittää että joku kanteleen soittaja pyrki UMK:hon Ukrainan menestyneestä pillipiiparista inspiroituneena, mut ainakaan näiden kappaleiden joukkoon ei ole osunut kyseisen soittimen sointuja. Sen sijaan tämän vuoden UMK-kappaleista on muodostunut ihme tanssijumputuskollaasi, putkeen kuunneltuna suurin osa kuulostaa ihan samalta. En tietenkään taaskaan tuntenut ennalta näitä oman maan artisteja lol, toki Benjamin ja Robin on tuttuja nimiä, mut Benjamilta olen kuunnellut vain englanninkielistä musiikkia ja Robinista tulee puolestaan automaattisesti mieleen hänen lapsilaulunsa, joten aika totutusta poikkeavaa settiä oli näiltä tutummilta nimiltäkin luvassa. Tässä tämän hetken toplistani, katsotaan miten sijat muuttuvat sitten esityksien näkemisen jälkeen:
1. Kuumaa - Ylivoimainen >> Tykkään tämän trion yhdestä toisesta biisistä eikä tääkään ole hassumpi - tuntuu tosin että kannustan heitä enemmän Tulipalon takia, harmi ettei tästä varsinaisesta kisakappaleesta ole yhtä innoissaan.
2. Benjamin - Hoida mut >> Ensireaktioni ei ollut hyvä, mut kummasti tälle on lämmennyt useamman kuuntelun myötä ja melkein veikkaisin tästä kattauksesta tälle vahvimmat menestymismahdollisuudet Euroviisuissa. Pelkään vaan et tälle luodaan taas liian kiusallinen ja monimutkainen esitys, joskus vähemmän on enemmän - enkä viittaa nyt vaatetukseen lol. .-D
3. Lxandra - Something to Lose >> Kaunis kappale ja toimii erittäin hyvin iltakävelymysiikkina, mut pelkään että viisuissa alkaisi vaan tylsistyttää, rauhallinen balladi on aina vähän riskialtis valinta.
4. Keira - No Business on the Dancefloor >> Laulaja on pätevän kuuloinen, mut enpä tiedä onko kappaleella asiaa viisulavalle. Voi olla muutenkin liian iso harppaus aloittelevalle artistille ja nuorimmille esiintyjille tuppaa käymään Euroviisuissa köpelösti.
5. Robin Packalen - Girls Like You >> Robinille on ennustettu UMK:sta Rasmusmaista voittoa aiemman suosion takia, mut toivon ettei niin käy koska biisi ei ole kovin hyvä. .-s
6. Portion Boys - Samaa taivasta katsotaan >> Mahtipontinen meininki ja biisi kertoo hauskasti suomalaisuudesta ja moni muukin Euroopan maa saa maininnan, joten tää vois ehkä herättää sen kannalta kansainvälistäkin kiinnostusta - mut ei niin paljoa että tätä kannattaisi valita. Kuulee että kappale on rakennettu Euroviisut edellä, ja siltä puuttuu siksi sielu.
7. Käärijä - Cha cha cha >> Aika erikoinen kappale musiikillisesti, löytyy bilejumputusta ja sit hieman rankempaa settiä ja örinää samasta kappaleesta. Ite en tykkää ja pidin tätä toivottomana tapauksena, mut biisin saama hype yllätti ja suorastaan järkytyin kun joku enteili tämän sijoittuvan top kymppiin finaalissa. Oon parina edellisenä vuonna pystynyt ennustamaan Suomen sijoitukset tosi lähelle intuitioni pohjalta, ja ois tosi jännä olla nyt niin väärässä, en ilmeisesti näe potentiaalia kappaleissa joista en pidä. xD
Moni muukin maa on jo julkaissut karsintakappaleitaan, mutta oon tässä tammikuun puolella jäänyt hieman jälkeen kuuntelussa, joten monia biisejä on vielä koluamatta. Viron kappaleista olen kuitenkin innoissani ja täytyi ihan sen kunniaksi tsekata heidän semifinaalinsa, vaikka yleensä kattelen vaan finaalit näistä viisukarsinnoista. Kaikki suosikkini esiintyivät ykkössemissä ja menivät vieläpä jatkoon, mahtavaa toimintaa Viro. ,-) Laittelen kommenttini esityksistä ja kappaleista kumminkin vasta finaalin jälkeen kun voittaja on selvillä. Sen verran voin kuitenkin vinkata, että jos haluat päästä perille oleellisista asioista kannattaa kuunnella Ollien Venom, tää on selkeä katsojien suosikki ja tykkään itekin! Kuuntelin myös joskus kuukausi sitten Espanjan kappaleet mutten ollut kovin vakuuttunut, joku biisi siellä oli ihan ok mutten edes muista enää mikä. xD
Uusi pistejärjestelmä
Euroviisujen pistejärjestelmään tuli aika radikaaleja muutoksia, sillä nyt pelkät yleisöäänet määrittävät semifinaaleista jatkoon menevät maat (tuomaristo on kuitenkin normisti mukana finaalissa). Tuomaristo voitaisi unohtaa kokonaan, ei tunnu reilulta että muutaman ihmisen raadilla on yhtä suuri päätäntävalta kuin koko kansalla. Olen siis uudistuksesta innoissani, sillä katsojat saavat reilusti lisää päätäntävaltaa ja tämä lisää toivon mukaan esitysten kiinnostavuutta, kun siihen puoleen täytyy nyt panostaa entistä enemmän. Olisi aika hauska jos vaikka tuomariston kestolellikki Ruotsi ei pääsisikään varmuudella semifinaalia pidemmälle muahaha, tosin se on kyllä yleensä myös katsojien suosiossa.
^Nämä videot havainnollistavat millaisia muutoksia 100% yleisöäänet olisivat tehneet menneisiin viisuihin, eli mitkä biisit olisivat jääneet pois ja vaihtoehtoisesti ketkä olisivat ansainneet paikkansa finaalissa tällä uudella pistejärjestelmällä. Toki tuomaristo on pelastanut jokusen oleellisen biisin, mutta yleisellä tasolla katsojien lista on parempi. Ja jos tätä miettii Suomen kannalta niin meidän menestymismahdollisuudet voisi nousta, sillä usein katsojat olisivat laskeneet Suomen finaaliin, mutta tuomaristo on ollut jarruttelemassa.
Viisukausi 2023 on vasta alussa ja luvassa on vielä paljon jänniä juttuja!! .-)
Aloin miettiä elämäni varrelta sellaisia kappaleita, jotka linkittyvät vahvasti johonkin tiettyyn ns. siirtymäriittiin, ja kolme biisiä tuli tuli helposti mieleen. Koulujen kevätjuhlista muistaa parhaiten omat päättärit, ja erityisesti kutosluokalta ja ylioppilasjuhlista on jäänyt musiikkiesityksiä mieleen ja näiden lisäksi meidän ripariryhmän konfirmaatiolaulu. Tarkoituksenani ei nyt ole kirjoittaa niinkään niistä kappaleista, vaan enemmänkin jakaa yleisellä tasolla niihin kouluihin liittyviä muistoja, sillä en ole koskaan kertonut täällä blogin puolella mitään vaikka riparikesästäni, joten mietin että olisi ihan mielenkiintoista palata näihin muistoihin. Mennään aikajärjestyksessä ja aloitetaan ala-asteelta!
Meidän luokka esitti kyseisen kappaleen kevätjuhlassa jonkin sortin hyvästelylauluksi, ja siitä lähtien ainakin parina seuraavanakin vuonna kutoset määrättiin aina esittämään tämä sama kappale, mahtoi tuon ajan alemmilla luokilla olevia kyllästyttää kun vuodesta toiseen toistui sama juhlanumero. xD Tähän samaiseen kappaleeseen liittyy sattumoisin toinenkin muisto, sillä kolmosluokalla pitämilläni kaverisynttäreillä järjestettiin lopuksi spontaanisti lauluesitys kahvittelemassa olleille vanhemmille, ja tämä oli oli yksi esitetyistä kappaleista.
Aloitin koulutieni vuoden 1999 syksyllä pienessä kyläkoulussa, joka sijaitsi viiden kilometrin päässä kodistani. Koulumatkat kuljettiin taksikyydityksellä, ja kun joskus kysyttiin mikä on mielestäni parasta koulussa vastasin taksimatkat. .-D Taksissa tietenkin juteltiin kavereiden kanssa ja meillä oli Sepon kanssa vuodesta toiseen sama vakiopaikka: toinen kaksinistuttava + iso takapenkki oli myös kiva silloin kun vanhemmat oppilaat eivät olleet valloittaneet sitä. Luokallani oli noin kaksikymmentä oppilasta, ja parina vuonna meidän ja vuotta vanhempien ryhmät oli yhdistetty yhdeksi luokaksi. En ollut kovin läheinen luokkalaisteni kanssa vaan leikin välituntisin ennemmin alemmilla luokilla olevien kavereideni kanssa.
Luokkaani opetti kolmen vuoden ajan koulun rehtori ja olen vähän sellaisessa käsityksessä ettei hän ollut kovin pidetty opettaja, mut ite jostain syystä viihdyin hänen tunneillaan (englantia lukuun ottamatta). Ehdottomasti paras opettaja oli kuitenkin kutosluokalla puoli vuotta ollut sijainen, ja hänen aikanaan innostuin lukemaan kokeisiin ja monet numeroni nousivat. Suunnilleen puolivälissä ala-astetta koulua remontoitiin ja sinne tehtiin lisärakennus ja välituntialuekin laajeni samalla. Remontin takia meidän luokka opiskeli oli muutaman kuukauden ajan liikuntasalissa ennen kuin päästiin siirtymään uudistettuihin luokkahuoneisiin.
Olin tunnollinen ja hyväkäytöksinen lapsi ja sainkin kiitosta pulpetin siisteydestä ja hyvästä käsialasta. Tein aina huolella läksyt ja unohtelin vain harvoin asioita enkä edes niillä harvoilla kerroilla jäänyt usein kiinni, miksi ottaa merkintä ja mennä kertomaan unohtaneensa maantiedon vihkon kotiin kun muistiinpanot voi tehdä uskonnonvihkoon. ,-)
Tykkäsin äidinkielen kaunokirjoituksesta ja sain positiivista palautetta tarinankirjoitustaidoistani jo ala-asteelta lähtien. Lukuaineista lempparini oli biologia ja koristelin bilsan vihkon sivuja aiheisiin liittyvillä piirustuksilla. Olin myös hyvä liikunnassa ja edustin kouluani joka vuonna maastojuoksukilpailuissa ja pari kertaa yleisurheilukilpailuissa. En yleensä loistanut kokeissa, mutta eka kymppini oli musiikin koe vitosluokalla, pärjäämiseen riitti kun opetteli vähät vihkomuistiinpanot ulkoa. ,-) Inhosin puutöitä, eivätkä matikka ja englantikaan oikein olleet vahvuuteni, mutta toistuvasti pidetyt kertotaulukokeet olivat helppoja sen jälkeen kun tajusin, että niissä kysyttiin melkein joka kerran ne samat kymmenen laskua. .--D
✨Ala-asteen hittijutut:
Geelikynät
Tarrat
Twist-naru
Power Palz -virtuaalilemmikit
Bratz-nuket
Karvapenaalit ja -avaimenperät
Pokémon
T-hippa
Tiimarishoppailu
Värikkäät ja glitteriset geelikynät oli niiin kova juttu, mulla oli niitä jossain vaiheessa niin iso kokoelma että niitä varten piti olla erillinen penaali. Twist-naru oli paljon käytössä 1-2 luokilla, ja sillä leikittiin mm. sik-sak-sokkeloa ja hiirenhäntää. Lapsena oli kätevää kun näki välitunnilla jonkun kivan ryhmäleikin siihen saattoi vaan mennä mukaan, varsinkin naruhyppelyssä ja hipoissa riitti kun meni vaan seisoskelemaan jonoon ni pääsi automaattisesti osallistumaan. Erilaiset virtuaalilemmikit oli yksi parhaita juttuja lapsuudessani, ja ala-asteen aikoihin aloitettiin Fikun kanssa Power Palz -villitys kun meidän innoittaman myös meidän kaverit hankki saman sarjan virtuaalielukoita, jotka sit pääsi lisääntymään keskenään. Bratz-innostus tarttui puolestaan Fikun kaverin kautta. Repun vetskareita piti tietenkin päästä koristelemaan avaimenperillä, olisin halunnut sellaisen karvaisen ketunhännän mutten koskaan saanut. Kissa-aiheisen karvapenaalin kumminkin sain ja olin siitä ylpeä! Vanha kunnon Tiimari oli vielä tuolloin pystyssä, ja kesän lopussa muodostui perinteeksi käydä ostamassa sieltä uusia koulutarvikkeita. Tarrakirjani ylpeydenaihe oli glitteriset kissatarrat! Tarrojen vaihtelu on kamalan kieroa, siinä parhaimmat suostuttelutaidot omaava saa ylipuhuttua toisen epäreiluihin kauppoihin. Kaivoin pitkästä aikaa esille vanhat tarrakirjani ja niitä selaillessa mieleen tuli kaikki se katkeruus mitä koitui kivojen tarrojen menettämisestä. x( Ysärilapset muistaa tietenkin Pokémonin, meidän koulussa kaikki siihen liittyvä kuitenkin kiellettiin eikä kouluun saanut tuoda pokekortteja tai edes pukea vaatteita joissa oli pokemonien kuvia.
Olin pienenä tosi hiljainen ja lähimpien kavereisen seuraa lukuun ottamatta en juuri uskaltautunut puhumaan, saatoin olla tunnillakin vain hiljaa vaikka opettaja olisi kysynyt jotain. Ihan vasta nyt äskettäin törmäsin termiin "valikoiva puhumattomuus" ja melkeinpä ihan suoralta kädeltä diagnosoisin sen itselleni, hassua kun vuosikausia niin itselle kuin muille hämmennystä aiheuttanut käytökseni käykin nyt yhtäkkiä järkeen. Hiljaisuuteni ihmetytti varsinkin luokallani olevia poikia ja he sit vähän pilkkasivat kun tiesivät etten uskaltaisi sanoa mitään takaisin. En lapsena edes tiedostanut että tuo oli kiusaamista, mikä oli ehkä ihan hyvä, parempi että koin olevani "normaali" enkä kiusattu (jos tosta nyt ymmärtää mitä haen takaa. xp)
Meidän ripariryhmän konfirmaatiolauluna oli "Tuuli kulkee". Tykkäsin kappaleesta ja olinkin aika ylpeä kun saatiin esittää se, sillä papit markkinoi sitä vaikeaksi lauluksi, mut meidän ripariryhmä oli melko aktiivinen lauluporukka ja meille ilmeisesti uskallettiin myöntää haastavampi biisi. Kappale alkaa sanalla "elämää", ja vielä viimeisissä harjoituksissa pappi painotti, miten tärkeää olisi aloittaa reippaasti laulu yhtäaikaa heti ensimmäisestä tavusta, ettei me kuulostettaisi joltain lammaskuorolta joka sanoo vaan "elämää". .-D
Oma riparikesäni osui vuodelle 2008. Olin aika vastahakoinen riparille menoa kohtaan - en niinkään jeesustelun vuoksi vaan harmitti olla viikko poissa kotoa enkä ole mieleltäni mitenkään ryhmähenkinen. Olisinkin muuten käynyt päivärippikoulun, mutta muistelen että tuolloin siihen tarjottiin mahdollisuutta vain hiihtolomaviikon aikana, enkä halunnut käyttää koko loma-aikaa moiseen. Valitsin sitten kesän alkuun sijoittuneen rippileirin, jotta saisin sen hoidettua heti pois alta ja loppukesän saisi käyttää lomailuun. Inhosin kaikkea ripariin liittyvää heti alusta alkaen tutustumistapaamisista jumalanpalveluskäynteihin ja ulkoläksyissäkin riitti päänvaivaa.
Leirillä ensimmäisinä tulivat tutuiksi huonetoverit, samassa ruokapöydässä istuvat sekä oman pienryhmän jäsenet, johon kuului lisäkseni kaksi muuta leiriläistä ja isonen. Näissä pienryhmissä tehtiin paljon riparitehtäviä, kisailtiin joukkueena ja sit joka päivälle oli jokin vaihtuva askare, esim. imurointi, roudaus, lipun nosto/lasku, jumalanpalveluksen järjestäminen... Meidän ryhmä oli ensimmäisenä päivänä roudaajina, ja siitä tuli lopulta meille nimeksi "Roudarit". Tälle rippileirille ei päätynyt ketään tyyppejä silloiselta luokaltani (mikä oli oikeastaan vaan hyvä lol), pari tuttua naamaa oli ala-asteelta ja toki tunnistin muutamia koulun käytäviltä, mutta olin käytännössä mukana ihan uudessa porukassa. Oma isosryhmä ja tuli toki nopeasti tutuksi ja sit yksi leiriläinen pyysi minuu aina välillä mukaan juttuihin ja auttoi tarvittaessa, arvostin tätä ja hänestä onkin jäänyt lämpimät muistot. .-) Suurimman osan ajasta olin kuitenkin itsekseni ja ryhmää vetävät papit tulivat useampaankin kertaan puheilleni ja tiedustelivat johtuiko eristäytymiseni kiusaamisesta vaikkei mitään tällaista ollutkaan taustalla, kunhan viihdyin yksikseni. Kummasti porukka kuitenkin hitsautui yhteen, vain yhden yhdessä vietetyn viikon aikana koin suurempaa yhteenkuuluvuutta ja ryhmähenkeä kuin millään koululuokalla, jossa yhdessä ollaan kuitenkin useampi vuosi.
Tuolloin varmaan traagisinta oli kun leirillä kiellettiin musiikin kuuntelu ja olin tästä hyvin järkyttynyt, sillä tarvitsin tietenkin päivittäisen Mikan kuunteluhetkeni! Salakuljetin kuitenkin ämpän leirille ja kuuntelin iltaisin pari kappaletta, jotta akku riitti koko viikoksi. Nyt kun tuli Mika puheeksi mainittakoon että mukaan oli tietenkin pitänyt pakata myös kuvia Mikasta, ja sujautin sit yhden kuvan Raamattuni kansilehden muovitaskuun. En kuitenkaan kehdannut esitellä fanitustani julkisesti, joten pidin Raamattua aina nurinpäin oppituntien aikana. Kerran pappi sitten tarvitsi Raamattua lainaksi ja riuhtaisi täysin varoittamatta kirjan kädestäni, ja olin sitten häpeissäni kun Mikan kuva näkyi kaikille. XD
Päivät etenivät aika samalla kaavalla: Aamulla ensimmäinen ohjelmanumero oli lipun nostaminen salkoon, ai kamala kun oli oma vuoro tehdä se, ihan summamutikassa vetelin niitä naruja ja jollain ihmeellä se onnistui vaikken tiennyt yhtään mitä tein. xD Sit meillä oli oppitunteja ja jumalanpalveluksia, joissa isoset/leiriläiset esitti pappia ja nää oli ihan hauskoja siihen nähden etten yleensä viihdy messuissa. Ainut vaan että laulettavat virret oli kirjattu niin pienellä tekstillä etten nähnyt niitä ilman silmälaseja, ja sit stalkkasin aina millaisen aukeaman vierustoveri avasi ja pyrin etsimään jotain samankaltaista sivuasettelua jotta näyttäisi että olen mukana. xD Luettiin myös Raamattua ja välillä oli muita keskustelutehtäviä tai laulamista, meillä oli joku laulukoekin. Iltapäivällä piti sitten kirjata päivän aiheita käsitelleisiin kysymyksiin vastauksia, joissa testattiin miten hyvin oltiin sisäistetty päivän teoria ja tää ei oikein ollut vahvuuteni lol, sain paljon surunaama-tarroja vihkooni. .---D
Päiviin sisältyi myös isosten/ohjaajien laatimia leikkejä, joista elävimmin jäi mieleen heti ekana iltana pidetty numerojahti, jossa ympäri pihaa oli piilotettu numerolappuja 1-100, ja aluksi heitettiin noppaa, jonka mukainen numero piti etsiä pihalta, ja kun se oli löydetty heitettiin jälleen noppaa, luvut plussattiin yhteen ja tätä jatkettiin sataan asti. Vähän samalla kaavalla oli toteutettu myös lautapelinä tuttu Afrikan tähti, jossa meidän ryhmä onnistui löytämään Afrikantähti-kiekon, mut ei silti voitettu, koska hevosenkengällä suoritettava lopputehtävä oli helpompi. >.-p Yks paras juttu oli viimeisenä iltana koottu positiivisuuspaperi, missä ringissä kiersi jokaisen nimellä varustettu paperi ja kyseisestä henkilöstä piti kirjoittaa jotain kivaa. Usempien kohdalla menin aika tylsän neutraalilla "olet mukava" koska en edes kunnolla tuntenut kaikkia lol, mut yhdelle ponnaripäiselle pojalle kirjoitin "ihana tukka<3" ja nyt jälkeenpäin mietin miten kehtasin, toivottavasti se ei tunnistanut käsialaani. xDx Harmi että olen hukannut oman paperini koska siihen kertyi tosi mukavia kommetteja, ainakin sukistani mainittiin, käytin tuohon aikaan nimittäin paljon polvisukkia.
Tähän biisiin nyt ei liity kovin erikoista tarinaa, kunhan yhtenä ylioppilasjuhlan ohjelmanumerona oli tämän kappaleen esittäminen ja istuin katsomassa. .-D Biisi oli tuolloin tuttu entuudestaan mutten oikeastaan pitänyt siitä, mut ylioppilasjuhlien jälkeen mielipiteeni kappaleesta muuttui positiivisempaan suuntaan!
En hirveän yksityiskohtaisesti ajatellut lukio-asioista höpistä kun niihin liittyviä postauksia löytyy tuolta blogin uumenista vaikka kuinka, mutta vedetään tiivis paketti aiheesta: Peruskoulun jälkeen lukio oli kohdallani aika automaattinen valinta, koska en vielä tiennyt minkälaisessa ammatissa haluaisin työskennellä ja muutama lisävuosi miettimisaikaa ei olisi pahitteeksi. Lukion alussa uudessa koulussa oli vähän orpo olo, kun ysin jälkeen ainoa luokallani ollut kaveri meni eri kouluun ja luokaton lukio teki muihin tutustumisen vaikeaksi, kun joka tunnilla oli vastassa eri naamat. Pari ensimmäistä vuotta oleilinkin itekseni enkä kehdannut edes mennä ruokalaan syömään kun ajattelin sen olevan noloa yksin. Onneks Fikun aloitettua samassa lukiossa hengailtiin välitunneilla keskenämme ja saatiin taktikoitua kurssitarjottimelta jokunen kurssi yhtä aikaa käytäväksi.
Lukion eka vuosi oli ihan hirveä, sillä täyteen ahdettu lukujärjestys ja koeviikon tiuhat kokeet olivat tasolleni ihan liikaa enkä oikein jaksanut panostaa mihinkään aineeseen ja enkusta ja matikasta tuli suurimmaksi osaksi nelosia. Onneksi opo ehdotti opintojen jakamista neljälle vuodelle, jolloin lukkari oli väljempi ja sain kursseja uusimalla korotettua neloset edes viitosiksi. Vapaatunnit olivat ihan parhaita, kun meillä ei ollut tuolloin vielä nopeaa nettiä ja hyödynsinkin ahkerasti koulun tietokoneita. ,-D Tästä eteenpäin seuraavat kaksi vuotta olivat mukavaa aikaa, vikana vuonna YO-kokeet sitten taas hieman latistivat fiilistä, mutta samalla ne tarjosivat mahdollisuuden itsensä ylittämiseen ja olen yhä sitä mieltä, että parhain saavutukseni on kirjoituksista suoriutuminen ja valkolakin saaminen.
Olin jostain syystä sellaisessa uskossa, että pitkäksi kirjoitettavaksi aineeksi pitää valita joko englanti tai matematiikka, ja koska mahdollisuuteni englannissa olisivat olleet olemattomat oli valinta automaattisesti matikka, vaikkei sekään mikään vahvuuteni ollut. Tyyliin vasta kolmantena vuonna kuulin että olisin voinut välttää sekä enkun että matikan jos olisin kirjoittanut ruotsin pitkänä, mutta siinä vaiheessa oli vähän myöhäistä muuttaa kirjoitussuunnitelmia. Ja ihan hyvä etten muuttanut, siinä riitti keskipitkänäkin haastetta, koska menetin mystisesti ruotsin taitoni kirjoituksia edeltävänä kesänä, yhä ihmettelen mitä oikein tapahtui kun yhtäkkiä en enää osannut koko kieltä vaikka aiemmin olin pärjännyt ihan semihyvin. Matikan ja ruotsin lisäksi kirjoitin tietenkin äidinkielen ja reaaliaineista biologian ja terveystiedon. Oon vähän vanhan kansakunnan ihminen ja siksi tuntuu jotenkin tärkeältä painottaa, miten omana lukioaikana ylioppilaskirjoituksia ei vielä ollut digitalisoitu ja suoritin ne perinteisellä kynä + paperi meiningillä. Menestykseni YO-kirjoituksissa oli vaihtelevaa ja sain L:ää ja I:tä lukuun ottamatta yhden jokaista arvosanaa. .-D
✨Lukioaikaiset hittijutut:
Papa-pelit
Simstarinat
Tintti
Wii
Musiikki
Lehdet
Mouruposki
Rantavahdit
Musiikki sai uudenlaisen merkityksen kun kivoja biisejä oppi lataamaan netistä, ja yhdessä vaiheessa oli viikoittain tapana ladata uusia biisejä ämpälle piristämään tulevaa kouluviikkoa. Tuntuu vähän hurjalta kun nykyään ei juuri tule latailtua mitään ellei videoita varten tarvitse tiettyjä kappaleita. Wii-konsoli tarjosi oivallisen paon koulutehtävistä, pelattiin Fikun kanssa varsinkin Mariokarttia ja sit MP9:n "tetristä", ja Disney-laulupelit oli erittäin kova juttu uusina. Yläasteella välttelin lastenohjelmien katselua koska nolooo, mutta lukiossa tuli kaivettua vanhoja VHS-kasetteja esiin nostalgisoinnin merkeissä ja mieleen on jäänyt varsinkin Alfred J. Kwak ja Tintti-innostuskin oli lukiossa huipussaan kun silloin julkaistiin 3D-Tinttileffa ja tuli hankittua siihen perustuva wiipelikin. Papa's-pelit oli HITTI, ja pelattiin joskus Fikun kanssa Bubble Troublea kaksinpelinä koulun koneella. .-D Aloitettiin Fikun kanssa ekat simstarinat nettiin samana syksynä kun lukiokin alkoi, ja muistan miten käytin varsinkin matikantunteja siihen kun suunnittelin Iloliemiin liittyviä käänteitä sen sijaan että kuuntelin opetusta (voipi olla syy sille etten kyseisessä aineessa pärjännyt). .-D
Vievätkö jotkin kappaleet teidät automaattisesti aikamatkalle menneisyyteen tai muistatteko koulujen päättäreissä soineita biisejä? Saa kertoa kommenteissa!
"ESC 2000-2019" -sarjassa järjestelen jokaisen maan euroviisubiisit mieleiseeni parhausjärjestykseen tämän kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolta! Arvostelen joka vuoden ehdokkaan sekä biisin että esityksen hyvyyden perusteella pistein 1-3. Tällä kertaa vuorossa on Tanska.
Tanskan viisubiisien taso yllätti ja viihdyin erittäin hyvin läpikatsoessani tämän kahdenkymmenen vuoden satoa. Tanskan viime vuosien kehno viisumenestys saa unohtamaan että maalla on paljon top 10 -sijoja ja kerrankin tykkään maan voittobiiseistä. .-D Olisi paljon hyvää sanottavaa myös monista niistä kappaleista, jotka eivät kymmenen kärkeen mahtuneet.
Tämä ei alun perin sijoittunut top 10 joukkoon, mutta pidin biisistä ni piti sit pelastaa se nostamalla muutama sija ylemmäs. Alkuasetelmassa on mystisyyttä, mutta valitettavasti esitys on pidemmän päälle laahaava. Hauskana bonuksena on ekstraviihdyttävää kun yleisössä heilutellaan kappaleen tahdissa "Suomen aika voittaa" -lippusta. xD
Kappale on tehty tismalleen sillä kaavalla millaisiin biiseihin tavallisesti koukutun; rempseää poikabändipoppia ♥ Hyvä kappale ei kuitenkaan valitettavasti toimi ilman kunnollista esitystä, oikeesti mikä on tämä surullinen kyhäelmä... Valokepit olivat olematon tehoste kun niitä ei hyödynnetty ollenkaan.
Aina jotenkin yllättää kun Pohjoismaasta tulee latinovivahteista musiikkia, ja se yhdistettynä punaiseen esiintymispukuun saa aikaiseksi melkein lämpimän tunnelman. Laulaja yllättää katsojan useampaankin kertaan esityksen aikana, vaikuttavinta on lopussa tapahtuva äänen muuttaminen.
Tää esitys on ihana katselukokonaisuus, ulkoasu on raikas ja kaikilla bändin jäsenillä on selkeästi hauskaa! Biisi on hyväntuulinen rallatus, mutta kappaleen loppupuolella melkein toivoisi sen päättyvän jo aikaisemmin, kertosäettä jankataan turhan monta kertaa.
Esityksestä välittyy rento ote ja veljeksillä on hauskaa, muuut katsoessa meinaa valitettavati hieman tylsistyttää. Biisi on kumminkin hyvä, tästä välittyy jotenkin automaattisesti voittajavibat, joten ei ihmekään että se pärjäsi.
Tosi onnistunut esitys, jonka katselusta nauttii vaikkei biisi muuten iskekään. Lavasteet ja liikehdintä musiikin tahdissa on hauskan leikkisää, mutta samaan aikaan kokonaisuus on kuitenkin asiallinen. Leonoran intensiivinen katse ja kappaleen läpi jatkuva kestohymy vaikuttaa oikeasti vilpittömältä ja hän on ihana hyvän mielen lähettiläs!
Tavanomaisissa bändien esityksissä on harvoin mitään mieleen jäävää, mut tätä ei jostain syystä vaan unohda. Liekö ennen vikaa kertosäettä ollut juoksukohta tai laulajan "paidaton paita" toiminut katseenkiinnittäjänä? Biisi on ihana!!!
Tää on taas niitä lauluja mitä ei kuuluisi päästää näin ylhäälle listalla, mut päästänpä silti, just hyvä biisi! Esitys on näyttävä ja ihanan pinkki, lavasteet ovat mahtipontiset ja asuvaihtojakin nähdään peräti kahdesti, joten viihdykettä riittää ihan hyvin.
Esitys on toimiva kokonaisuus menemättä kuitenkaan liian tiukalla kaavalla, siitä välittyy rento ja luonnollinen vaikutelma. Soittajat ovat kivasti osana esitystä ja kuvakulmien kanssa on tehty hyvää työtä. Hieman emmin onko kappale kolmen nuotin arvoinen, mut kyllä se on ihan mieluisa kuuntelukokemus.
Hieno kokonaisuus, varsinkin esityksen alkupuoli on kiehtovan näköinen kun leikitellään kankaan läpi tulevilla varjokuvilla, tosi simppeliä mutta kuitenkin omaperäistä. Vaikka ollaankin keskellä esitystä pari vaihtaa myös söpösti katseita keskenään. Katselukokemusta vieläpä parantaa se että tykkään biisistä, kerrankin hyvä biisi ja esitys yhdistyvät!
