Osa syntyi näiden biisien tahdissa:
Cody Simpson - Awake All Night --- We The Kings - Art Of War --- Conor Maynard - Animal --- OneRepublic - Say (All I Need) --- Can Bonomo - İyi Ki Doğdun --- Mika - Ordinary Man --- Adam Lambert - Ghost Town --- George Michael - Faith --- Fall Out Boy - W.A.M.S. --- Nina Sublatti - Warrior --- Enrique Iglesias - Away --- Happoradio - Olette kauniita
Aiemmat osat
Osa 109: The End..?
Väinämö ei raaskinut ajaa pois ovelle saapunutta naista joka ilmoitti odottavansa Väinämön lasta, joten mies päästi Elnan sisälle ja johdatti tämän yhteen vapaana olevista makuuhuoneista. Elna oli väsynyt ja Väinämö peitteli naisen vuoteeseen.
Iltaan mennessä Elna oli jälleen jalkeilla, ja Mantakin oli saapunut töistä kotiin, joten nyt olisi hyvä selittää vaimolle tilanne.
Manta ei ottanut uutisia hyvin vastaan, ja hän tiedotti välittömästi Väinämölle haluavansa erota. Väinämö yritti vielä estellä Mantaa tekemästä mitään peruuttamatonta, mutta nainen tokaisi takaisin että Väinämö ei voinut syyttää ketään muuta kuin itseään tilanteesta. Elnalla meni kaksikon keskustelu vähän ohi hänen joutuessaan haamusäikytyksen kohteeksi.
Erosta huolimatta Manta jäi asumaan Veijareiden perijätontille, sillä hän halusi kaikesta huolimatta olla lähellä tytärtään Maria ja taata pikkuiselle kodin jossa sekä äiti että isä olivat läsnä. Päätös jäädä ei ollut naiselle helppo ja hän joutui kätkemään sisällään kytevän raivon ja surun hammasta purren.
Väinämö lateli Mantalle jatkuvasti anteeksipyyntöjään ja yritti saada heidän välinsä entiselleen, mutta Manta torjui kaikki miehen lähentely-yritykset ja painotti jääneensä ainoastaan Marin takia saman katon alle miehen kanssa. Tilanne oli Väinämölle outo, sillä hän ei ollut aiemmin jäänyt kiinni syrjähypystä ja joutunut torjutuksi.
Väinämö järjesteli ajatuksiaan mitenkäs muutenkaan kuin hurmailemalla lisää naisia. Uusia simejä tavatessa saattoi luoda aivan uuden olemuksen ja hän pääsi hetkeksi irtautumaan kodin seinien sisäpuolella vallitsevasta ikävästä ilmapiiristä.
Pikkuisesta Marista tuli jokaisen taloudessa asuvan silmäterä. Lapsi oli ainoa linkki Väinämön ja Mantan välillä, ja jopa Elna oli kiinnostunut siitä miten vauvat käyttäytyivät, sillä hänen synnytyksensä koittaisi pian ja oli hyvä tarkkailla etukäteen miten vauvat käyttäytyivät.
Vauvan syntymä tosiaan läheni, sen ymmärsi Väinämökin, ja jotta uusi tulokas saisi Veijareiden sukunimen oli Väinämön ehdotettava kihloihin menoa. Kihlajaisia seurasi myös pikainen vihkiminen joka hoidettiin niinkin epävirallisesti että Elna oli sormusten vaihdon ajan pyjamassaan.
Uhhuh, johan on suvussa monta sukupolvea edetty kun Väinämön on mahdollista suorittaa romanttisia toimintoja aiempien perijälinjojen sisaruksille... Um, vieläkö joku muistaa Miisaa?
Myös Miisan mies, Seppo kuljeskeli tontilla, tätä meni puolestaan tervehtimään juuri kylvystä tullut Elna ilman vaatetusta. Tulisi kyllä mielenkiintoista jos Miisa ja Seppo näkisivät toisensa juuri nyt, olisi varmaan vähän selittelemistä. .-D Sepon mukana kyläilemään saapui myös aiemmin Veijareilta huostaanotettu koira Brandon, joka on nyt kasvanut jo isoksi koiraksi.
Veljeskoirat näkivät toisensa nopealla vilauksella, mutta kumpikaan ei enää tunnistanut toista sillä koirat olivat olleet todella pieniä pentuja kun he ajautuivat erilleen.
Manta oli ottanut projektikseen temppujen opettamisen koirille. Varsinkin Koume-koira oli Mantan suosikki, ja hän toivoi että tästä tulisi seuraava koiraperijä.
Tosi raivostuttavaa kun salama sytyttää tulipalon ja sitten sade lakkaa eikä sammutakkaan tulipaloa. Väinämö riensi pelatamaan liekeissä olevaa teleskooppia koirien kerääntyessä seuraamaan tilannetta kauhistuneena. Tulipalo oli niin järkyttävä kokemus että osa koirista karkasi kotoa.
Sammutustoimissa ollut Väinämö ei katsonut jalkoihinsa, ja yhtäkkiä mies havahtui siihen että tuli oli tarttunut hänen märkäpukuunsa. Väinämö pudotti vaahtosammuttimen käsistään ja alkoi kauhistuneena huutaa apua, jolloin sisällä olleet naiset saapuivat paikalle auttamaan. Elna jäi haamujen säikyteltäväksi, joten Mantalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tarttua vaahtosammuttimeen. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Manta ei toivonut kuolemaa edes vihamiehelleen.
Tuli kuitenkin levisi nopeasti maassa olevia harrastuslehtiä pitkin, ja ennen kuin Manta tajusikaan oli hänkin joutunut liekkien saartamaksi. Haamujen käsistä pakoon päässyt Elna ymmärsi että nyt olisi aika kutsua ammattilainen paikalle, tai he palaisivat poroksi kaikki.
Manta katkoi kummissaan miten Elna suuntasi sisälle jättäen hänet ja Väinämön liekkien armoille. Väinämö ei kestänyt enää vaan tuupertui liekkien sekaan, eikä Manta voinut muuta kuin katsoa miehen kuolemaa tietäen että sama olisi hänellä itselläänkin edessä ellei apua saataisi.
Palomies saapui paikalle, mutta silloin oli jo aivan liian myöhäistä... Väinämöstä ja Mantasta oli jäljellä enää pelkät tuhkakasat, jotka siivousrobotti tuli lakaisemaan Viikatemiehen hoidellessa kuolemabisneksiään puhelimellaan.
Tilannetta sivusta seurannut Elna ei tajunnut katsoa taakseen, ja kääntyessään ympäri hän säikähti pahanpäiväisesti Sonja-haamun säikyttäessä hänet. Illan tapahtumat olivat jo muutenkin järkyttäneet naista ja tämä oli piste iin päälle: Myös Elna tuupertui maahan, ja koska paikalla ei ollut ketään anelemassa hänen henkiinjäämisestään kuoli myös Elna.
Sosiaalityöntekijä saapui jo toistamiseen hakemaan lapsia Veijareilta lyhyen ajan sisällä, ja ne eläimet jotka eivät olleet karanneet tulipaloa pelästyessään tultiin myös noutamaan tontilta pois. Kahdeksannen sukupolven perijä kuoli eikä jäljelle jäänyt yhtään hänen jälkeläistään, onko tämä kaiken loppu?
Huhhuh, eipä ole ennen käynyt tällaista simien joukkokuolemaa pelissäni. .-D
Kysymys lukijoille:
Elna?
Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -
