Yllätyin lukaistessani...

...muutaman vanhan Veijareiden osan läpi kun huomasin loppukysymyksiin tulleen keskimäärin 4 vastausta/osa! Olen jotenkin ajatellut ettei Veijareita kovin moni lue, mutta yllätyin kyllä positiivisesti. .-) Mun täytyisi kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni tämän kirjoittamisen kanssa, edellisestä osastakin on ikuisuus.. Veijareiden 2-vuotissynttäritkin ehti mennä ohi tuossa helmikuun alussa. Mun PITI kirjoittaa ekstrapitkä synttäriosa, mut unohdin ja en sitten jaksanut sitä jälkeenpäin tehdä. Mut nytpä pääsette lukemaan, ja nappaan lukumusaksi parhaillaan soivan kappaleen:

Aiemmat osat
Osa 44: Sovinto



Tajusin että koska Harri kuoli, olisi myös Suskin loppu lähellä. Laitoin mummelin heti töistä tulemisen jälkeen juomaan elämänlitkua, sillä en halua että sim kuolee ennen kuin on ehtinyt toteuttaa elämäntavoitteensa.

Ukin kuolema vaikutti edelleen varsinkin perheen lapsiin. Tuula oli ulkoisesti enemmän romuna, ja tyttö uskoutui lelunallelleen mieltäpainavista asioista. Sivummalta siskonsa puuhia seuraava Sonja pilkkasi siskoaan nössöydestä.

Tuulan poistuttua paikalta Sonja kuitenkin murtui. Suru oli surtava pois, vaikka halusikin esittää kovaa.

Nallesta tuntui tulleen kaikkien lasten tukihenkilö vaikeina hetkinä. Aww mä tykkään tästä kuvasta. .-3

Sonja halusi muuta ajateltavaa surkuttelun sijaan ja suuntasi ulkona olevalle mehunmyyntitiskille. Ikävä kyllä asiakkaita ei yöaikaan liiku kovinkaan paljoa, joten Sonjan ei auttanut muu kuin siivota kulahtaneet mehut ja painua nukkumaan,

Lasten nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä Jutta piti melua lastenhuoneessa. Pikkuinen ei suostunut menemään unille kun ukki ei ollut nukuttamassa.
"Voi sinua. Auttaisikohan pieni yöpala nukahtamiseen", Suski pohdiskeli.

Lopulta Jutta simahti kehtoonsa, mutta nyt Sonja ja Tuula eivät puolestaan saaneet nukuttua.
"Meilläkin on nälkä", Sonja selitti, jolloin Suskin täytyi lähteä valmistamaan ruokaa kaksosillekin.

"Täältä tulee isoäidin herkkulättyjä", Suski tiedotti jakaessaan lautasia pöytään. Hän toivoi etteivät kaksosten vanhemmat saisi tietää herkkuhetkestä keskellä yötä, sillä he tuskin innostuisivat. Kaksoset istuivat vaitonaisina tuijottaen eteensä. He eivät halunneet riidellä aikuisten kuullen, joten oli helpompi olla hiljaa.

Suski ilmoitti lähtevänsä nukkumaan, jolloin tytöt jäivät kahdestaan. Kumpikin mutusteli lättyään vaitonaisena, kunnes Sonja puhkesi puhumaan.
"Meidän täytyy lopettaa riitely. Tarvitsemme toistemme tukea nyt kun ukki on kuollut", Sonja selitti.
"Sopii minulle. Saat anteeksi aiemman käytöksesi", Tuula lupasi.

Sovinto teki kaksosten väleille ihmeitä, ja lapset palasivat sovussa makuuhuoneeseensa ruuan jälkeen. He jopa toivottivat toisilleen hyvää yötä kivutessaan sänkyihinsä!

Unirauha ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun kehdossa ollut Jutta puhkesi taas parkumaan ja herätti juuri nukahtaneet kaksoset.
"Ei oo todellista", Sonja raivosi. Tänä yönä nukkumisesta ei tullut mitään.

Kyllä minäkin hämmästyisin jos kirja sylkisi saippuakuplia. .-D

Taavi joutui lelujen rakennuspuuhiin, sillä tarvitsin rekvisiittaa Sadepäivän (nyt jo poistettuun) lastenhuonehaasteeseen. Näette lopputuloksen vähän myöhemmin täällä. Ihan mielellään Taavi tuntuu noiden lelujen parissa puuhastelevan. .-)


Tuulalla taitaa olla parempi tilannetaju kuin siskollaan, kun hän ajoittaa mehumyynnin päivälle. Kylässä sattui poikkeamaan myös Aadolf(?? onko toi ees Aadolf, kamala kun en muista .--D Tossa se on ainakin teini vaikka sen pitäisi olla jo aikuinen, kivakuoonjärjestnykuvatoikein.), jota Suski kävi tervehtimässä.

Seija ja Taavi ovat ihmeen hellyydenkipeitä tietotavoitteisiksi. Jommalle kummalle tulee ihan yllättäen suutelutoiveita, ja täytyyhän niitä toteuttaa. En oikein muuten jaksa laittaa aviopareja flirttailemaan ym. keskenään ilman toivomista. Joo nää selitykset on outoja. .-D

Joskus asiat vaan on tehtävä vaikeimman kautta. Olisi varmaan mukavampaa työskennellä siivooja, jos avaisit sen suihkukopin oven etkä työntyisi siitä läpi. Ellei siivooja ole jokin haamu joka pääsee pintojen läpi. .-D

Veijareiden suku on kuuluisa yksityiskoulutaustastaan, joten nyt on aika hankkia nuorempikin sukupolvi parempaan kouluun. Perheelle tutuksi tullut Visa saapui paikalle, ja puhetehtävät itselleen varannut Suski tervehti rehtoria tuttavallisesti. Vanhus oli panostanut ja kiskonut ylleen sinisen juhlapukunsa näyttääkseen edustavammalta.

Kesken esittelykierroksen Suski päätti pistää pientä flirttiä peliin.
"Sovitaanko että annan sinulle kuolemani jälkeen perintöä, ja sinä tulet joskus jonkun sukumme jäsenen puolisoksi, ja näin saamme rahat kierrätettyä takaisin tänne?" Suski suunnitteli. Rehtori oli vähän kummissaan, mutta ei pistänyt flirttailua pahakseenkaan.


Rehtorin vierailuun sisältyi myös Jutan synttärit. Saadaanpa kätevästi kaikki tytöt samalla kertaa yksityiskouluun. Piirteiltään Jutta muistuttaa hyvin paljon vanhempia sisariaan.

Talo ei tehnyt rehtoriin kovin hyvää vaikutusta, joten tarjolle laitettiin vähän kahvia, ja rehtori tarttui syöttiin suunnitelmien mukaan. ,-)

Suski halusi pelata varman päälle ja alkoi valmistaa maksimoutuja ruuanlaittopisteitään hyödyntäen vaativinta ruokaa, hummeria. Rehtori odotteli taustalla vesikielellä herkkuaterian valmistumista. Ilta päättyi hyvin, ja kaikki lapset pääsivät yksityiskouluun!

Tämä Veijareden kirjoittelu on ihan mukavaa kun vaan jaksaa aloittaa. .-D Odottelen kyllä jo että saataisi kiinni sitä sukupolvea jolla tällä hetkellä pelaan, mutta siinä taitaa vielä kestää.. Täytyy yrittää aktivoitua tämän kirjoittamisen kanssa, jos ei muuten niin edes tunneilla koulussa. ,-D Opettajat tietää jo muutenkin että bloggaan tunneilla, niin ei tarvitse tehdä sitä edes salaa.. Mut mä jatkan nyt hiihtolomani viettelyä, heips!

Kysymys lukijoille:
Mehutiski?
Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -

Inhoan kirjastoja...

...veroja ja laskuja, sillä ne käyttävät törkeästi hyväkseen huonomuistisia vaatimalla maksua myöhästymisestä. Tai en mä itse asiassa mitään unohtanut, vaan mä en tiennyt että mun olisi pitänyt hoitaa maksuasioita. Mä sain joskus vuosi sitten mummolta niin ison rahalahjoituksen, että siitä piti maksaa lahjaveroa. Katoin postissa tulleen paperin alareunasta, että eräpäivä on joskus maaliskuussa ja päätin maksaa laskun myöhemmin. Mä en kuitenkaan ollut tajunnut, että se lahjavero piti maksaa kahdessa erässä, ja ensimmäisen erän eräpäivä olikin jo tammikuussa. Verotoimisto laittoi sitten kirjeen myöhästyneestä laskusta korkoprosentin kera, mutta koska mä olen laiska avaamaan postia jäi tämä kirje kokonaan huomaamatta, ja kun se nyt tuli avattua sunnuntaina oli senkin laskun eräpäivä jo mennyt viikko sitten, ja seuraavaksi olisi ollut edessä ulosotto.. Maksoin sit sen laskun myöhässä, mut ei siitä vissiinkään tule onneksi sen enempää ongelmia, kun isi soitti sinne ja selitti tilanteen. Muutaman euron lisämaksu ei kovin pahalta tuntunut, mut aion kyllä maksaa ajallaan sen toisen erän, heti kun vaan jaksan..

Koulun kanssa menee nyt erittäin laiskasti. Raahaudun joka päivä koululle, mutten juurikaan tee koulutehtäviä. Kyllä mulla on ne koko ajan esillä jotta voin leväyttää ne näytölle open tehdessä tarkistuskierrosta, mutten muuten oikein jaksa niihin koskea edistääkseni niitä. Mulla perjaatteessa on syy tähän, mutta se on outo. Mua nimittäin ahdistaa, jos joku näkee mitä teen. TOP:issa mulla oli oma rauhallinen nurkkaus, mutta täällä koulussa joutuu olemaan ihmispaljouden keskellä, ja se häiritsee. Mietin liikaa mitä muut ajattelee tekemisistäni, vaikka kukaan tuskin kiinnittää muhun mitään huomiota. Ope antaa meille suhteellisen vapaat kädet tehtävien suorittamiseen, ja tällöin joudun ottamaan omia kiinnostuksenkohteita mukaan, ja sit täytyy koko ajan varoa, ettei kukaan näe millaisilla kuvilla harjoittelen kuvanmuokkausta ym. Olisi helpompaa, jos kaikilla olisi opettajan määräämä sama kuva. Siksi koodaustunneilla työskentelyni on paljon parempaa, sillä pitää vain kopioida open taululle tekemä koodirimpsu ja yrittää saada se toimimaan (missä onnistun erittäin harvoin). Toisaalta tää laiskahko asennoituminen kouluun voi johtua myös ensi viikolla olevasta lomasta, eikä oikein jaksa tehdä mitään kun odottaa vaan sitä lomaa.

Tänään mulla oli terveystarkastus, ja mun on pakko kirjoittaa painoni ylös ettei se unohdu! Mua ärsyttää kun ihmiset tietää aina pituutensa ja painonsa, mut mä en ikinä, joten nyt tiedän sentään toisen niistä (kyllä mun pituuskin katottiin, mutta unohdin jo paljonko se oli..). Tämä maaginen luku on siis 54,3, mikä oli kuulemma pituuden kanssa sopivassa tasapainossa. Mua vaan aina huvittaa se, että oon tällaisessa "ihannetilassa" yksipuolisen ja epäterveellisen ruokavalioni ansiosta, enkä harrasta liikuntaa ollenkaan, mut eipä se haittaakaan että pääsen helpolla. .-D Sain myös jonkun rokotuksen, kun mulla oli ehtinyt mennä vanhaksi. Puhuttiin sit koulusta ja muusta, ja terveydenhoitaja ei ollut kovin innoissaan siitä että vietän kaiken vapaa-aikani yksin koneella. Koska mulla ei täällä opiskelupaikkakunnalla ole kavereita, ehdotti terveydenhoitaja osallistumista johonkin nuorille suunnattuun ohjelmaa, josta saisin jonkun "kaverin" jonka kanssa voisin vapaa-ajalla vähän kierrellä kaupunkia ja puuhastella jotakin. En mä hirveästi innostunut mutta lupasin että mut saa ilmoittaa mukaan. Voihan sitä kokeilla. Sain myös taas "masennuskyselystä" sen verran korkeat pisteet että terveydenhoitaja kehotti menemään koulupsykologin puheille. Oon kyllä itse asiassa harkinnut asiaa muutenkin, sillä noh, tuntuu välillä vaan siltä etten jaksa ton koulun kanssa ja sen takia on ollut mieli vähän maassa. Vähän kyllä epäilen onko siitä taaskaan apua, sillä en osaa avautua tuntemattomille ja saatan vähätellä tilaani. Olis helpompaa jos voisin jotenkin siirtää mun mielen sille psykologille, ja se saisi sitten analysoida mun tuntemukset ilman että tarvis ite kertoa. .-D

Lähdin sitten terveydenhoitajakäynnin jälkeen suoraan asunnolle, vaikka koulua olisi ollut vielä yksi tunti, mutta ei kiinnostanut. .-P Laitan poissaolon syyksi vaikka rokotuksesta aiheutuneen heikotuksen tai jotain, vaikka oikeesti siitä tuli käsi vaan vähän kipeäksi. .-D Sit oikeen ihanasti kun olin laskeutumassa portaita tuli muutama luokkalainen vastaan, että oikein näkivät kun häivyin. .---D Noh, ajatelkoot mitä haluavat. Käväisin Robbarissa makaroni- ja suklaatarjouksen takia, mutta jouduin tyytymään pelkkiin makaroneihin, sillä suklaat oli jo loppunut. En mä toisaalta suklaata ois tarvinnutkaan, sillä mulla on vielä varastossa edellisestä alennusmyynnistä hamstraamani herkut, ja sit kotona on vaikka kuinka joulu- ja synttärilahjasuklaita, että niitä kyllä riittää, mut alennuksia ois kiva hyödyntää..

Mä oon tällä viikolla katellut "en jaksa tehdä mitään juuri nyt" -hetkillä Larias-videoita. Vaikka oon lopettanut Salkkareiden katsomisen mua salaa kiinnostaa mitä Eliakselle kuuluu, ja nuo videot onkin käteviä kun siellä näkee kaiken oleellisen ilman että on turhia ismoseppo-kohtauksia koko ajan välissä. En tiiä miks mutta jostain syystä mun mielestä on miellyttävää katsoa kun kaksi miespuolista henkilöä on läheisessä kontaktissa. Eikä tähän tarvita mitään seksuaalista, vaan ihan kaverillinen hali tai taputus olalle miesten kesken saa mussa sellasen awww-reaktion. .-D

Toinen tällä viikolla kiinnostanut asia on ollut Euroviisut, ja oon pitkin viikkoa katellut kaikenlaisia top-listoja Euroviisubiiseistä. Niiden inspiroimana aattelin itekin tehdä jonkinlaisen oman listan, ja ehkä enemmänkin jos on aikaa. Sit kun Euroviisut tulee ajankohtaisemmaksi aiheeksi voisin sitten postailla niitä listoja, jos nyt kiinnostus säilyy ja jaksan niitä tehdä. .-D Kumman aikaisin tänä vuonna alkoi Euroviisuhehkutus mun kohdalla. Laitankin loppumusaksi vähän Marco Mengonia, on koko illan tehnyt mieli kuunnella tää kappale ja tässähän se käy nyt hyvin samalla. ,-D

Hei mut mulla alkaakin nyt sit hiihtoloma, että ensi viikolla en postaile, koittakaa kestää. ,-D Ihan hullua, loman jälkeen helmikuu on ohi, miten nää kuukaudet kuluu tällaisella nopeudella.. Mut moimoi!

Kysymys lukijoille:
Kumpi?
Vaihtoehto 1: Elias
Vaihtoehto 2: Lari

Vaihdoin pitkästä...

....aikaa ämppäni biisejä, (näin on siis tehtävä koska hajotin mun ämpän ja nyt joudun käyttämään pienimuistista vanhaa ämppää, jolle ei mahdu kaikki biisit kerralla ja sit pitää aina välillä vaihdella niitä biisejä) ja jostain syystä sinne arpoutui ihan hirveästi Backstreet Boysia. .--D Maanantaina 20 minuutin automatkan aikana varmaan 95% soineista kappaleista oli Bäkkäreitä. .-D Eihän siinä mitään, hyvää musaa, mutta onhan se jo vähän hölmöä kun sama biisi saattaa soida kahteen kertaan yhden matkan aikana. Pitäis oikeesti varata aikaa musakansion siistimiselle ja poistaa tuplabiisit, mut arvatkaa jaksaako sitä koskaan hoitaa? .-P Varsinkin Love Somebody on soinut ahkerasti. .-D

Törmään jatkuvasti TOP-paikan ihmisiin, vaikka työssäoppimisjakso on nyt ohi. Maanantaina tajusin lähestyessäni yhtä bussipysäkkiä, että se yksi opettajahan odottaa aina siihen aikaan siinä bussia, ja siinähän se oli kun kävelin ohi. Se tuijotti mua ihan ihmeissään, varmaan mietti mitä yhä hillun niillä seuduilla kun TOP on ohi, mut minkäs sille mahtaa että asun ihan lähellä sitä TOP-paikkaa ja kuljen päivittäin siitä ohi. .-D Pelottaa että joskus käännyn ajatuksissani TOP-paikan pihalle kesken koulumatkan. .--D Sit tänään näin työpaikkaohjaajani kouluni ruokalassa, mitä se siellä teki.. Jotenkin huvittaa kun yhä näkee näitä työssäoppimispaikan tyyppejä, vaikka oon nyt taas omalla koululla. .-D

Kouluun palaaminen työssäoppimisjakson jälkeen tuntui aluksi tosi oudolta: Tietokoneet oli uusittu ja näyttö oli kamalan korkealla, piirtopöydän kynä ei tunnu sopivan käteen enää ollenkaan, open hiukset on kasvanut ihan sikana... Vaikka TOP-jakso meni nopeasti, tuntui siitä olevan ikuisuus kun oli viimeksi koulussa. Ihan kuin kesäloma olisi ollut välissä. Tai no tuota, TOP-jakso kesti kaksi kuukautta, mikä melkein vastaa pituudeltaan kesälomaa, että siinä oli oikeasti lähes kesälomanmittainen väli. .-D Mut siis tää työssäoppiminen meni paaaaaljon nopeammin kuin viime vuonna, tammikuu meni ihan hujauksessa!

Aluksi koulussa olo ahdisti jotenkin koko ajan ja musta tuntui kuin minä ja koulu oltaisi oltu ne toisiaan hylkivät magneetin päät. Sai vähän taistella ettei lähtenyt kesken päivän pois koulusta, mut onneksi tähän kouluun alkaa nyt muutama päivä myöhemmin taas sopeutumaan. Tietotekniikka ei ole ollenkaan ollut mun puolella koulussa, ja tietokone on tässä viikon aikana voittanut mut 5-0, ja mä meen aina kamalaan paniikkiin kun tietokone jekkuilee mulle. Näytön kanssa oli ongelmia parina päivänä, mutta ah minä mestari ratkaisin lopulta ongelman kiristämällä näytön johtoa ja sen jälkeen on toiminut. .-D Sitte me tarvittiin Steam-tilejämme, mutta enhän mä päässyt sinne kirjautumaan. Huoh, pelkkä kouluun tulo on rasite, pitääkö siinä vielä lisähäiriöksi olla tyhmiä ongelmia jotka pilaa oloa entisestään..? Mä olen myös aika lahjakkaasti onnistunut luistamaan koulutöistä, oon tehnyt tunneilla ihan muuta kuin olisi pitänyt. Sääli että tää alkaa taas näin, olisin kerrankin halunnut hoitaa tehtävät ajallaan, mut heti ekana päivänä jäin jälkeen. Noh, eipä sitä kai tarvitse niin vakavasti ottaa, kun tähänkin asti kurssien läpäisyyn on riittänyt että ilmestyn istumaan paikalleni koulupäivän ajaksi. Onneks tää viikko on kohta ohi, sit enää ensi viikko ja onkin hiihtoloma. <3

Nyt viime päivinä on aurinko paistanut ihanasti, ja mä oon jopa ekaa kertaa tän vuoden puolella avannut ikkunaverhot kun luonnonvalo on riittänyt valaisemaan huonetta. .-) Yhtenä iltapäivänä kävellessäni auringonpaisteessa mulle tuli yhtäkkiä mieleen joku vuosien takainen pilkkireissu. .-D Mä olin pienenä ihan himokova pilkkijä, ja ravasin isin mukana kaikissa kilpailuissakin, mut nyt on kokonaan jäänyt tää harrastus. Valoisuuden lisäksi oon saanut yllättyä miten pimeää ulkona on aamuisin. Työssäoppimisen aikana lähdin asunnolta vasta vähän ennen yhdeksää, ja silloin oli jo ihan valoisaa, mut nyt on surullisen mustia aamuja kun pitää välillä nousta seittemältä. .-< Mut ainakin auringonnousut on tosi kauniita, kun siinä matkan aikana taivas alkaa ihanasti punertaa. .-3

Meidän taloa vaivaa oikeasti joku kirous: Viikonloppuna pannu sanoi itsensä irti ja lakkasi toimimasta. Siis, edellinen viikko vietettiin ilman vettä vesipumpun reistaillessa, ja nyt sai pelätä paleltumista ja savuun tukehtumista kun pannu hajosi. Mitä seuraavaksi, meneekö kaikki sähköt? Ihan pelottaa mennä viikonloppuna kotiin.. Mua melkeen naurattaa, mutta koska asia on vakava niin parempi olla nauramatta. Ei oikeesti voi olla näin huonoa tuuria. .-D

Loppumusaksi ihana biisi jota on nyt tullut paljon kulutettua. Kuunnellessani ämpältä Plain White T's:n Our Time Is Now -biisiä, tuli mieleen että kyseinen bändi esiintyi yhdessä Kampus Greekin jaksossa, ja mun teki mieli kaivaa se jaksossa soinut biisi esiin, ja tää vaan on tosi ihana. .--3 Kamala ikävä Kampus Greekiä, voisi melkein harkita sarjan katsomista englanniksi himoissani.. Ois outoa toivottaa hyvää viikonloppua keskellä viikkoa, joten sanotaanpa tällä kertaa vaan mukavaa viikon jatkoa, enää pari päivää viikonloppuun. ,-) Hei ja hyvää ystävänpäivää teille, joilla on joku jonka kanssa sitä viettää..

Kysymys lukijoille:
Auringonnousu?
Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -

Vaihdoin pitkästä...

....aikaa ämppäni biisejä, (näin on siis tehtävä koska hajotin mun ämpän ja nyt joudun käyttämään pienimuistista vanhaa ämppää, jolle ei mahdu kaikki biisit kerralla ja sit pitää aina välillä vaihdella niitä biisejä) ja jostain syystä sinne arpoutui ihan hirveästi Backstreet Boysia. .--D Maanantaina 20 minuutin automatkan aikana varmaan 95% soineista kappaleista oli Bäkkäreitä. .-D Eihän siinä mitään, hyvää musaa, mutta onhan se jo vähän hölmöä kun sama biisi saattaa soida kahteen kertaan yhden matkan aikana. Pitäis oikeesti varata aikaa musakansion siistimiselle ja poistaa tuplabiisit, mut arvatkaa jaksaako sitä koskaan hoitaa? .-P Varsinkin Love Somebody on soinut ahkerasti. .-D

Törmään jatkuvasti TOP-paikan ihmisiin, vaikka työssäoppimisjakso on nyt ohi. Maanantaina tajusin lähestyessäni yhtä bussipysäkkiä, että se yksi opettajahan odottaa aina siihen aikaan siinä bussia, ja siinähän se oli kun kävelin ohi. Se tuijotti mua ihan ihmeissään, varmaan mietti mitä yhä hillun niillä seuduilla kun TOP on ohi, mut minkäs sille mahtaa että asun ihan lähellä sitä TOP-paikkaa ja kuljen päivittäin siitä ohi. .-D Pelottaa että joskus käännyn ajatuksissani TOP-paikan pihalle kesken koulumatkan. .--D Sit tänään näin työpaikkaohjaajani kouluni ruokalassa, mitä se siellä teki.. Jotenkin huvittaa kun yhä näkee näitä työssäoppimispaikan tyyppejä, vaikka oon nyt taas omalla koululla. .-D

Kouluun palaaminen työssäoppimisjakson jälkeen tuntui aluksi tosi oudolta: Tietokoneet oli uusittu ja näyttö oli kamalan korkealla, piirtopöydän kynä ei tunnu sopivan käteen enää ollenkaan, open hiukset on kasvanut ihan sikana... Vaikka TOP-jakso meni nopeasti, tuntui siitä olevan ikuisuus kun oli viimeksi koulussa. Ihan kuin kesäloma olisi ollut välissä. Tai no tuota, TOP-jakso kesti kaksi kuukautta, mikä melkein vastaa pituudeltaan kesälomaa, että siinä oli oikeasti lähes kesälomanmittainen väli. .-D Mut siis tää työssäoppiminen meni paaaaaljon nopeammin kuin viime vuonna, tammikuu meni ihan hujauksessa!

Aluksi koulussa olo ahdisti jotenkin koko ajan ja musta tuntui kuin minä ja koulu oltaisi oltu ne toisiaan hylkivät magneetin päät. Sai vähän taistella ettei lähtenyt kesken päivän pois koulusta, mut onneksi tähän kouluun alkaa nyt muutama päivä myöhemmin taas sopeutumaan. Tietotekniikka ei ole ollenkaan ollut mun puolella koulussa, ja tietokone on tässä viikon aikana voittanut mut 5-0, ja mä meen aina kamalaan paniikkiin kun tietokone jekkuilee mulle. Näytön kanssa oli ongelmia parina päivänä, mutta ah minä mestari ratkaisin lopulta ongelman kiristämällä näytön johtoa ja sen jälkeen on toiminut. .-D Sitte me tarvittiin Steam-tilejämme, mutta enhän mä päässyt sinne kirjautumaan. Huoh, pelkkä kouluun tulo on rasite, pitääkö siinä vielä lisähäiriöksi olla tyhmiä ongelmia jotka pilaa oloa entisestään..? Mä olen myös aika lahjakkaasti onnistunut luistamaan koulutöistä, oon tehnyt tunneilla ihan muuta kuin olisi pitänyt. Sääli että tää alkaa taas näin, olisin kerrankin halunnut hoitaa tehtävät ajallaan, mut heti ekana päivänä jäin jälkeen. Noh, eipä sitä kai tarvitse niin vakavasti ottaa, kun tähänkin asti kurssien läpäisyyn on riittänyt että ilmestyn istumaan paikalleni koulupäivän ajaksi. Onneks tää viikko on kohta ohi, sit enää ensi viikko ja onkin hiihtoloma. <3

Nyt viime päivinä on aurinko paistanut ihanasti, ja mä oon jopa ekaa kertaa tän vuoden puolella avannut ikkunaverhot kun luonnonvalo on riittänyt valaisemaan huonetta. .-) Yhtenä iltapäivänä kävellessäni auringonpaisteessa mulle tuli yhtäkkiä mieleen joku vuosien takainen pilkkireissu. .-D Mä olin pienenä ihan himokova pilkkijä, ja ravasin isin mukana kaikissa kilpailuissakin, mut nyt on kokonaan jäänyt tää harrastus. Valoisuuden lisäksi oon saanut yllättyä miten pimeää ulkona on aamuisin. Työssäoppimisen aikana lähdin asunnolta vasta vähän ennen yhdeksää, ja silloin oli jo ihan valoisaa, mut nyt on surullisen mustia aamuja kun pitää välillä nousta seittemältä. .-< Mut ainakin auringonnousut on tosi kauniita, kun siinä matkan aikana taivas alkaa ihanasti punertaa. .-3

Meidän taloa vaivaa oikeasti joku kirous: Viikonloppuna pannu sanoi itsensä irti ja lakkasi toimimasta. Siis, edellinen viikko vietettiin ilman vettä vesipumpun reistaillessa, ja nyt sai pelätä paleltumista ja savuun tukehtumista kun pannu hajosi. Mitä seuraavaksi, meneekö kaikki sähköt? Ihan pelottaa mennä viikonloppuna kotiin.. Mua melkeen naurattaa, mutta koska asia on vakava niin parempi olla nauramatta. Ei oikeesti voi olla näin huonoa tuuria. .-D

Loppumusaksi ihana biisi jota on nyt tullut paljon kulutettua. Kuunnellessani ämpältä Plain White T's:n Our Time Is Now -biisiä, tuli mieleen että kyseinen bändi esiintyi yhdessä Kampus Greekin jaksossa, ja mun teki mieli kaivaa se jaksossa soinut biisi esiin, ja tää vaan on tosi ihana. .--3 Kamala ikävä Kampus Greekiä, voisi melkein harkita sarjan katsomista englanniksi himoissani.. Ois outoa toivottaa hyvää viikonloppua keskellä viikkoa, joten sanotaanpa tällä kertaa vaan mukavaa viikon jatkoa, enää pari päivää viikonloppuun. ,-) Hei ja hyvää ystävänpäivää teille, joilla on joku jonka kanssa sitä viettää..

Kysymys lukijoille:
Auringonnousu?
Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -

Tällä viikolla...

...lähdin hyvillä mielin opiskelupaikkakunnalle. En siksi että opinnot olisi alkaneet kiinnostaa vaan siksi että pääsisin suihkuun. .-D Viikonloppuna meidän vesipumppuun tuli joku vika, eikä vettä saatu siis ollenkaan. Käsienpesua varten isi oli tuonut vessaan jonkun megakanisterin, josta pystyi pikkasen valuttamaan vettä kerralla, ja vessa vedettiin kaatamalla ämpäristä vettä pönttöön. Onneksi meidän naapurissa asuu putkimies, joten saatiin paikalle apua jopa viikonloppuna, mut vikaa ei saatu korjattua koska varaosia ei päässyt ostamaan ennen maanantaita, joten piti olla likaisena koko viikonloppu. .-P Vähän noloa valittaa jos muutamaan päivään ei hanasta tule vettä, sillä jossain sellainen on ihan arkipäivää, mutta kun on tottunut helppoon ja mukavaan (ja puhtaaseen) elämään tuntuu tällainen pieni ongelma suurelta kriisiltä. Mä oon tosi laiska käymään suihkussa, mut kyllä kieltämättä alkoi tuntua ikävältä olla niin likainen, ja varsinkin kun maanantaina piti mennä ihmisten ilmoille tukka ihan rasvaisena. Mun hiukset vaatisi pesua melkeinpä päivittäin, joten voitte vaan kuvitella miltä näytti neljä päivää pesemättömänä ollut pää.. Pidin junassa pipoa tiukasti päässä vaikka oli kamalan kuuma, mut työpaikalla sain onneksi olla yksinäni omassa nurkassani poissa katseilta. .-D

Joku oli jakanut perjantaina juna-asemalla jotain sanomalehtiä, ja selattiin Fikun saamaa lehtistä junassa aikamme kuluksi kotimatkalla. Lehdessä oli jotain kunnallisvaaliehdokkaiden mainoksia, ja naureskeltiin että varmaan joku ehdokas jonka mainos siellä oli jakoi niitä lehtiä. .--D TV-ohjelmatietojen sivulta tuli bongattua Selviytyjät, ja ihan hirvistyttiin miten ei oltu huomattu sen alkua. Nykyään kun tulee katsottua ohjelmat netistä ei näe mainoksia (taino näkee, mutta ei sieltä useinkaan pomppaa "meidän ohjelmiin" liittyviä mainoksia) ja ei sit yhtään osaa varautua. Noh, onneksi siinä ei oltu ehditty vielä pitkälle et hyvin pääsee mukaan vaikka yksi jakso jäi näkemättä. Tuo on taas sellanen fanit vs. suosikit -kausi, ja kannustan varmaan nyt aluksi ainakin suosikkeja kun siellä on tuttuja heppuja, mut ei oo mitään isompaa lempparia kuitenkaan tällä kertaa mukana. Mut kyllä noihin kilpailijoihin yleensä kiintyy kauden edetessä, että ei tässä hätää. .-D Revettiin kun nähtiin Erik, tuli siitä heti mieleen se koskemattomuushuijaus. .-DD Tuli nyt mieleen että mulla on yhä kesken se Ozzyn eteneminen Selviytyjissä -juttu, sen tekeminen vaan jäi, ja ihan niinkuin muistaisin enää mitään niistä jaksoista. .--D

Työssäoppiminen lähestyy loppuaan ja ens viikolla pitäis sitten palata kouluun.. Nyt tässä viimesinä päivinä onkin tapahtunut vähän enemmän, kun työpaikkaohjaaja palas sairaslomaltaan. En mä viittiny kierrellä vaan suoraan kerroin etten oo muutamaan viikkoon hirveästi edistänyt projektejani koska mallinnusohjelma ei toiminut, ja vähän se sitä voivotteli mutta ei lähtenyt siitä mua syyttämään vaan sitä ennemmin ettei täällä oo oikein ollut valvojaa tai muuta opettajaa paikalla joka olisi auttanut sen kanssa. Kysyi sitten lopuksi onko mulla ollut edes kivaa ja reippaasti vastasin myöntävästi, laiskotteluhan on kivaa, ja tähän TOP-ohjaaja sit vaan vastasi että jatka samaan malliin. --> Eli laiskotellen? Salakuuntelin/satuin kuulemaan opettajien keskustelua, ja ymmärtääkseni ne musta puhui "fyysisesti on ainakin ollut paikalla", että hmm. .-D Tottahan se on, en mä paljoa ole edistänyt mulle annettuja tehtäviä.. Tässä käväisi myös sit yks ope meidän koululta ja vähän juteltiin TOP:ista ja näytin mun aikaansaannoksia. Se ope kyllä tuntui yllättyneen mun 3D mallinnuksesta ja sen mielestä se oli tosi hyvä, wow. .-D Ope sit kysyi minkä arvosanan (1-3) itelleni antaisin tästä jaksosta ja sanoin ykkösen, koska jos mä oon laiskotellut reilusti yli puolet tästä TOP-jaksosta niin ei mun mielestä muuta voi antaa, mutta opet sit vaan siihen että älä nyt aliarvioi osaamistasi. .-D Ne sit ylipuhui mut vaihtamaan arviota kakkoseen, vaikka mielestäni en ole sitä ansainnut, mut ihan sama, näyttääpä wilmassa kurssisuoritukset paremmalta. .-D Oon nyt silti piirrellyt suurimman osan päivistä vaikka siellä nykyään on se työpaikkaohjaajakin paikalla. Mua hävettää ku oon kuluttanu sen piirtopöydän kynän ihan loppuun. x-D

Kämppiksillä on käynyt parin päivän sisällä ihan hirveesti niiden kavereita täällä, ja mua ahdistaa. Ei kehtaa mennä esim. hakemaan keittiöstä juotavaa jos siellä hengaa joku lössi ihmisiä. Sitku niitä kavereita tulee vielä joskus puolenyön aikaan ja jotkut haluis nukkua silloin. Okei, ei ne nyt niin kovaa melua pidä ettenkö pystyis nukkumaan, mut kerran heräsin puol kolmelta yöllä siihen kun joku väenpaljous kolisteli eteisessä. .-P Sit tohon ulko-oveen tuli joku ongelma eikä se pysy kiinni, et sitä täytyy nyt pitää koko ajan takalukossa ettei kaikki kansa voi kävellä sisään milloin huvittaa. Muahah, jää kämppisten vaivaksi ilmoittaa asiasta, sillä mä häippään taas viikonlopuksi kotiin eikä toi ovi mua silloin häiritse. >.-)

Siinä alkaakin sitten olla kuulumiset viimeiseltä viikolta. Katotaan nyt miten toi kouluun palaaminen sujuu.. Äh, mulla ei taaskaan ole loppumusaa, ei oo tällä hetkellä mitään uutta biisiä mielessä jonka haluisin jakaa, joten laitan tän uusiksi kun se radiosta nyt tulee ja ehkä salaa vähän pidänkin siitä. .-D

Kysymys lukijoille:
Kumpi heimo?
Vaihtoehto 1: Fanit
Vaihtoehto 2: Suosikit

Hyvää huomenta!

Mitä nyt olen YouTubesta katellut erilaisia aamurutiini-videoita, tuntuu ns. tavanomainen aamu ainakin tytöillä etenevän aikalailla tällä tavalla. Mun alkoi tehdä mieli esitellä aamutoimiani, sillä mulla ne poikkeaa tosi paljon noista videoista, joten tässä postauksessa olisi aiheena minun perinteinen aamuni. .-D Tämä nyt kuvastaa arkiaamujani, viikonloppuisin on tietenkin ihan erilaiset meiningit. Tunnelmamusiikkia:

Herään tosi usein 5-40 minuuttia ennen kellon soimista, mut mä sit jään köllöttelemään ja yritän nukkua hyödyntääkseni kaiken uniajan. Joskus saatan havahtua hereille vasta kellon soidessa, mut tää on harvinaista. Heräämisaika vaihtelee aika paljon riippuen siitä mitä aikaa koulu alkaa. Nyt kun mulla on toi työssäoppiminen on herätys 8:15. Herätysäänenä mulla on puhelimessa se perus "piip...pipipipipiip...jne" mikä on aika tylsä, mut en oo jaksanu vaihtaa sitä. Painan herätyksen pois päältä, ja joskus saatan mennä laittamaan torkkuhälyytyksen 30 minuutin päähän, sillä kerran mun puhelin alkoi piipittää ollessani vessassa, enkä haluu et enää käy niin. .--D Nousen heti ylös sillä jos jäisin köllimään nukahtaisin varmaan vahingossa. Käyn laittamassa valot ja sit silmiä siristellen puen jalkaan sukat, jotka on sängyn vieressä olevalla tuolilla. Mulla ei ole yöpöytää, joten siirrän aina tuolin yöksi sängyn viereen ja säilytän siinä puhelinta ja sukkia.

Seuraavaksi nappaan hammasharjan, -tahnan, mukin ja vessapaperin mukaani ja lähden vessaan. Älkää kysykö miksi säilytän näitä tavaroita omassa huoneessa, sillä mulla ei ole siihen kunnollista vastausta. .-D Käyn vessassa, pesen hampaat, ja lisäksi puhdistan aina aamuisin kynsien välit hammastikulla. Mulla on tosi pitkät kynnet nykyään, ja niiden alle kertyy aina kaikkea moskaa. Tän kynsiputsauksen takia mulla kestää yleensä 15-20 min vessassa aamulla.

Palattuani huoneeseeni säntään käynnistämään radion jotta ehdin kuunnella puoli yhdeksän uutiset, sillä tykkään NRJ:n "uutis-Lassen" käheästä äänestä. <3 Siinä radion pauhatessa hoidan pukeutumisen. Mä valitsen vaatteet aika erikoisella tavalla, nimittäin arpomalla. .-D Fiku aina nauraa kun näkee mut arpomassa silmät kiinni mikä vaate tarttuu käteen. .--D Aloitan housuista, ja otan käteen yhden puntin kaikista housuista ja sekoittelen niitä siinä hetken ennen kuin kiskaisen yhdestä puntista. Paitoja mulla on enemmän joten niitä valitessa työnnän vaan käden paitahyllylle ja tarraan johonkin vaatekappaleeseen. Mä en siis juurikaan katso vaatteiden yhteensopivuutta, mut mun melkein kaikki vaatteet on aika samanlaisia, joten ne mätsää suhthyvin yhteen miten vaan, ettei kamalan järkyttäviä yhdistelmiä pysty saamaan aikaan. Ainakaan mun mielestä. .-D

Pukeutumisen jälkeen suuntaan peilin eteen hiusharjan kanssa. Mä en laita hiuksia koskaan yhtään mitenkään, vaan vedän tyynyn asetteleman jakauksen suoraksi sille puolelle päätä minne se parhaiten asettuu (yleensä keskijakaus) ja jätän hiukset vaan auki. Sit mulle saattaa jäädä luppoaikaa joku viitisen minuuttia, ni yleensä köllöttelen sängyssä ja kuuntelen radiota.

8:45 aikaan alan kiskoa ulkovaatteita päälle ja valmistautua lähtöön. Tarkistan ainakin kahteen kertaan että avaimet ovat laukussani ennen kuin uskallan lukita oven. .-D Sitten vaan lähden köpöttelemään tällä hetkellä aika lumiselle pihalle enemmän tai vähemmän valmiina tulevaan päivään.

Semmoinen olisi mun aamu. Multa siis jää pois kaikki kauniisti lautaselle asetellut hedelmäpainotteiset aamupalat, meikkaaminen ja kännykän räplääminen, mikä noiden videoiden perusteella tuntuu olevan erittäin ominaista. Mietin kuinka paljon ennen lähtöä nää joutuu heräämään kun puhelinta on aikaa torkuttaa ja räplätä ennen nousemista. .-D Mä ite oon varannu aamutoimille aikaa puol tuntia.. Ei muuta tällä kertaa, hyvää päivän jatkoa!

Kysymys lukijoille:
Kumpi?
Vaihtoehto 1: Aamu
Vaihtoehto 2: Ilta