KS = Kuukauden Suosikit
Selviytyjät 🌴
Pääsin palaamaan nuoruuteni merkittävimpiin hetkiin Selviytyjien "Cook Islands" -kauden uudelleenkatselun merkeissä. Mulla oli ajanjakso, jossa Mika = elämä, ja kun yhdellä Selviytytyjien kilpailijalla oli samanlainen kihara tukka tiesin heti että hän olisi hyvä tyyppi - ja wow, Ozzyn peliä oli kyllä hienoa seurata käänteineen. Laskin jo maanantai-aamuna päiviä lauantaihin ja päiväkirjan mukaan "Ozzy on ainoa iloni", joten tässä oli aikoinaan isot asiat kyseessä. xD Tämä toinen katselukerta ei ollut ihan noin tajunnanräjäyttävä, ja kun en aiemmin voinut ollenkaan käsittäää Yulin voittoa ymmärrän kyllä nyt miksi niin kävi, sillä hän ohjasi aika merkittävästi pelin kulkua (mut kisadominoija/viidakkopoika-Ozzy ois silti ansainnut voiton!)
Aluksi kilpailijat jaettiin neljään heimoon etnisten taustojen perusteella ja mukana oli jälleen karkoitussaari, jonne oli kätketty koskemattomuussymboli. Yhden koskemattomuuskilpailun jälkeen hävinneet saivat mukaansa pullopostia, jonka sai lukea vasta heimoneuvostossa. Viesti paljasti, että yhden sijasta heidän pitikin äänestää kaksi heimotoveriaan pois. Tällä kaudella finaalissa oli ensimmäistä kertaa kolme kilpailijaa. Top 5 suosikkiani kauden kilpailijoista:
Ozzy on kuin kala vedessä ja apina puussa - hän sopeutui viidakkoympäristöön täydellisesti ja hänen panoksensa kilpailuissa oli 110% niin ettei muilla ollut mitään mahdollisuuksia. Ozzylla ei ollut läheisiä liittolaisia, mutta heidän heimonsa jäätyä altavastaajiksi kahden loikattua toiselle puolelle jäljelle jäänyt nelikko hitsautui tiiviisti yhteen ja puhalsi yhteen hiileen loppuun asti. Ozzy oli jo ensimmäisellä pelikerrallaan riskialttiiden käänteiden ystävä, ja yhdessä kilpailussa hänen heimonsa hävisi tahallaan, jotta he pääsisivät eroon laiskasta pelaajasta.
2. Cao Boi
Cao Boi oli muiden mielestä vähän kummajainen juttuineen tulensytystansseista päänsäryn poistamiseen otsamerkin avulla (oon kokeillut itellenikin tästä inspiroituneena otsahierontaa päänsäryn poistamiseen ja se oikeasti toimii). Cao Boi laati myös sarjassa ensimmäistä kertaa suunnitelman äänien hajauttamisesta, jotta symboli saataisi savustettua ulos - ainut vaan että hänellä oli väärä kohde ja lopulta hän putosi itse kyseisenä iltana.
Mulla on jostain syystä ollut Parvatista tosi turha kuva missä kikattelu ja miehille flirttailu on suurin osa hänen taktiikkaansa, mut nyt sain havahtua siihen että hän on itse asiassa tosi vahva ja älykäs pelaaja. Parvati oli yksi kauden fyysisimmistä pelaajista ja päihitti jopa vahvempia miehiä ja hänet nähtiinkin loppuvaiheilla suurempana uhkana kuin vaikka Adam, ja tämä vaikutti äänestysjärjestykseen.
4. Jessica
Flica joutui heti aluksi heimonsa silmätikuksi päästäessään vahingossa kanat karkuun ja olikin innoissaan ensimmäisestä heimosekoituksesta ja tutustui mielellään uusiin ihmisiin. Kuitenkin kytkökset entisen heimon jäsenien kanssa säilyvät ja hän joutui puntaroimaan valintoja uusien ja vanhojen liittolaisten välillä.
Yhdessä vaiheessa Jeff antoi kilpailijoille mahdollisuuden vaihtaa heimoa, ja Candice tarttui tähän tilaisuuteen päästäkseen liittoutumaan alkuperäisten heimotovereidensa kanssa. Hänen loikkansa loukkasi kuitenkin toista porukkaa, ja nämä lähettivät Candicen toistuvasti karkoitussaarelle rangaistukseksi. Teko siis enemmän kostautui kuin hyödytti, mutta hänellä oli silti aina hymy herkässä, varsinkin kun hänen ja Adamin välille kehkeytyi romanssi.
Eldarya 🔞
Eldaryan jaksoa oli hohhoijaa tylsä pelata, jouduin jakamaan pelaamisen kahdelle päivälle kun ei vaan jaksanut keskittyä. Viimeksi dissasin käsikirjoittajaa valmiiksi siitä miten hölmön valinnan hän tekisi jos Leiftanin pelastus tapahtuisi off-screen-kohtauksena, ni eikös se toteutettu juuri sillä tavalla. XD Toki Leiftan avautui hahmolle jälkikäteen traumaattisista kokemuksistaan kun oli joutunut peloissaan turvautumaan daemon-voimiinsa (joiden käyttämistä on tähän asti vältellyt) ja hahmon piti käyttää voimiaan rauhoitellakseen tämän paniikkikohtausta. Sen jälkeen Mathieun draamat veivät varmaan kolmanneksen jaksosta, kun hän tunnusti työskennelleensä vihollisten joukoissa ja häntä varten järjestettiin "oikeudenkäynti". Hän vaikutti vilpittömältä ja oli valmis sovittelemaan tekoaan, joten en nähnyt ongelmaa hänen armahtamisellaan, kunhan nyt sitten jatkossa on sanojensa mittainen mies. Tää jakso oli selkeästi tehty hyvitykseksi Mathieun ja Leiftanin vähäiselle esiintymiselle, mut oli aika tylsää kun omaa deittiä ei nähnyt juuri ollenkaan. xc Ehkä siksi lopussa ollut sänkykohtaus tuli vastaan niin out of contex että päädyin skippaamaan sen, minkä jälkeen saatiin vaan lyhyt ja ytimekäs: "kävimme kävelyllä ja sitten menimme nukkumaan", silleen olis poikaystävän kanssa voitu järjestää muutakin ruutuaikaa kuin pelkkää seksiä. xD En tiiä johtuuko vaan matalasta lommista (+15 xD) vai miksi deitit on tällä kakkoskaudella niin passiivisia, kun tuntuu ettei heillä ole omaa tahtoa ja kaikki aloitteet tehdään hahmon toimesta. Silleen en halua vaan kaikkiin toiveisiini mukautuvaa deittiä vaan sellaisen jolla on luonnetta. Odotan kumminkin seuraavan jakson Yaqut-missiota Nevran kotikoinnuille, pääsee vähän näkemään millaisista oloista hän tulee ja tää vaikuttaisi lupaavalta character development -tilaisuudelta. Nevra sai kovistella aiemmin hahmon isää ni nyt aion pistää vuorostaan Nevin vanhemmat koville jos he alkavat ryttyilemään. ,-)
Musiikki 🦍
Yks kuukauden kivoimmista musahetkistä oli kun telkkarista näytettiin Gorillazin keikka, en ilmeisesti turhaan kuunnellut heidän tuotantoaan vuoden alussa koska tunnistin melkein kaikki biisit! Ikävin musahetki oli puolestaan kun ämppä sammui ilman syytä eikä mennyt enää päälle, ja valmistauduin pitämään vuosia uskollisesti palvelleelle musasoittimelleni hautajaiset, mutta seuraavana päivänä se jo toimikin taas normaalisti piuh. .-D Oon myös tykännyt huudattaa musiikkia hääriessäni pyykkinarulla tai kasvihuoneella nostamalla kaiuttimet ikkunalaudalle, en tiedä arvostaako naapurit mutta... Satunnasia Suomen ja Ruotsin kappaleita lukuun ottamatta viisubiisejä on aika mahdotonta kuulla radiosta, mut nyt Rosa Linnin Snap on ihan yhtäkkiä otettu soittoon.
Ballads at Midnight 🌙
Bongasin maininnan kyseisestä pelistä, ja kun oon viime aikoina innostunut vampyyrien deittailusta hehe tuli avattua pitkästä aikaa Steam että pääsi kokeilemaan (puuttuvien päivitysten lataaminen vei kauemmin kuin pelin asentamnen xD). Alkutilanteessa pelihahmo Abigail kuskataan kärsimään rangaistusta tekemästään rikoksesta saarelle, jossa kerrotaan asuvan verenhimoinen vampyyri. Abigail valmistautuu taistelemaan hengestään, mutta Lucius-vampyyri tarjoaakin tälle mahdollisuuden lunastaa vapauden maksua vastaan. Rahaa tai mitään myytävää omaisuutta naisella ei ole, mutta tämä soittoniekka keksii esiintyä joka yö vampyyrille. Musisointisessiot lähentävät vähitellen kaksikkoa, ja kumpikin avautuu kipeimmistä kokemuksistaan ja tunteistaan. Pelaaja voi tehdä Abigailista joko aggressiivisen tai flirttailevan persoonan, ja pelin edetessä tehdyt valinnat vaikuttavat siihen, miten tarina päättyy.
Peli osoittautui aika tylsäksi, parissa jaksossa oli hieman kiinnostavampaa sisältöä mutta muuten tarina oli pitkäveteläinen enkä oikein kyennyt samaistumaan hahmoon, koska valittavissa olevat angsti/flirtti-vaihtoehdot eivät kumpikaan ole itselleni luontaisia. En edes jaksanut selvittää vaihtoehtoisia lopetuksia enkä varmaan tulee enää peliin toistamiseen palaamaan. Pakko kuitenkin antaa plussaa pienistä elävöittävistä ekstroista, kuten lauluista ja osittaisista dubeista, ja siihen nähden hieno kokonaisuus että peli on kyhätty kokoon vain kuukaudessa ja on ilmainen.
SteamWorld Quest: Hand of Gilgamech 🤖
Balladipeli ei ehkä napannut, mutta löysin Steamin kaupasta muuta kiinnostavaa: Tutustuin SteamWorld-sarjan Hand of Gilgamech -peliin Stadian ilmaisen kokeilujakson aikana pari vuotta sitten ja olin kaivannut tätä peliä, mutta Stadia vaatii niin hyvät nettiyhteydet toimiakseen ettei pelin pyörimisestä olisi toivoakaan, joten en lähtenyt sitä turhaan ostamaan, mutta nytpä hokasin että myös Steam tarjoaa saman pelin! Latausajat ovat ehkä hitaanpia pilvipalveluun verrattuna mutta muuten kaikki toimii paaaljon paremmin ja on kiva että voi keskittyä oikeasti pelaamiseen eikä vahtia nettitikun lisäantennin asentoa.
Pelasin useamman päivän ihan innosta piukeana, silleen pelaa kyllästymiseen asti mutta jo viiden minuutin päästä lopettamisesta tekisi jo mieli jatkaa, ja aamutoimiin tuli kummasti tehoa että pääsisi nopeammin pelaamaan, käytännössä hyvä syy nousta sängystä. xD Nyt tahti on tosin jo hidastunut ja mielenkiinto lopahtanut kun oon ollut jumissa varmaan kaksi viikkoa samassa kohdassa, pahuksen vaikeita nää viimeiset lopputaistelut. Ekaan läpipeluukertaan verratessa nyt hallitsee paremmin pelimekaniikat ja oon oppinut taktikoimaan, ylipäätään auttaa kun jaksaa oikeasti lukea korttien kuvaukset ja ymmärtää niiden toiminnan sekä vähän perehtyy pahisten heikkouksiin/vahvuuksiin ja kustomoi korttipakan tämän perusteella. Ehkä hieman yllättäen Copernicasta on tullut tällä kertaa korvaamaton ja tuntuu että hänen elementtivoimilleen on tarvetta lähes jokaisessa erässä, sen sijaan aiemmat suosikkini Armilly ja Orik kupsahtelevat ärsyttävän usein ensimmäisinä taistelutantereelle ja tuntuvat hyödyttömiltä. xD
Laiskuuttani ja aikaa säästääkseni kopsin tähän esittelytekstin vanhasta postauksestani hehe: Pelissä on tarkoituksena kasvattaa ja kehittää omaa pientä metallimutteriarmeijaa läpi erilaisten seikkailujen. Parhautta ovat taistelukohtaukset, jotka käydään korttipelinä - ehei, kyseessä ei ole mikään tavallinen korttipakka, vaan korteilla voi käskyttää pelihahmoja hyökkäämään vihollisten kimppuun teräaseiden tai erilaisten loitsujen kautta. Vihollisten erikoiskyvyt ja erilaiset immuniteetit pitävät sopivasti varpaillaan ja pakottavat taktikoimaan, jotta osaa pelata juuri oikeat kortit sopivalla hetkellä. Pelaaja saa itse kustomoida mieleisensä korttipakan yli sadan kortin joukosta, mikä mahdollistaa monia erilaisia pelitaktiikoita ja jokainen matsi on taatusti erilainen. Pelin tarina etenee varsin verkkaiseen tahtiin paikoitellen ihan hauskan dialogin tähdittämänä, ja siihen sisältyy kiinnostavampia pysäyttäviä käänteitä kun välillä käväistään synkemmissäkin aiheissa.
Pidän myös pelin päähenkilöistä, joista jokaisella on oma persoona, ja yhdessä he muodostavat melko erikoisen mutta kuitenkin tiiviin porukan: Armilly rakastaa toimintaa ja on aina epäröimättä valmis seikkailuihin. Sankaritarinoihin hurahtanut Armilly haaveilee paikallisen Hero Guild -järjestön jäsenyydestä, mutta häntä ei huolita mukaan moiseen eliittiklubiin, koska hän on "vain" kauppiaspariskunnan tytär. Copernica on porukan aivot, ja hän opiskeli aiemmin yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa sillä haluaa kehittää taikavoimiaan muualla kuin pelkästään laboratorioissa ja kirjastoissa eikä hän muutenkaan ollut aina yhtä mieltä kyseisen instituutin periaatteista. Galleo viihtyy äitinsä kellarissa eikä mielellään poistu mukavuusalueeltaan, mutta kylässä leviävä tulipalo savustaa hänet viimein ulos ja hän liittyy ystäviensä matkaan. Orik on viisas ja salaperäinen maskinsa taakse piiloutunut hahmo, joka työskenteli aikoinaan muinaisen sankarihahmo Gilgamechin oikeana kätenä. Taskuvarkaina elantonsa hankkivat sisarukset Tarah ja Thayne ovat luonteeltaan täysin vastakohdat, mutta siitä huolimatta he ovat aina yhdessä ja pitävät toistensa puolta.
Nää on taas näitä "vain Kasan toiveita", mutta kaipaisin korttipakan luomiseen random-nappulaa kun sen päivittäminen meinaa alkaa kyllästyttää ja helposti tulee käytettyä samoja suosikkikortteja erästä toiseen. .-D
