Eihän tässä ole mennyt kuin puoli vuotta, oisko aika viimeistellä edellisvuoden yhteen summaava postaus..? c-x Aloitellaan perinteisestä "vuosi kuvina" -videosta:
Tulee aina tämän uuden vuosikollaasivideon tekemisen yhteydessä vilkaistua menneiden vuosien tekeleitä ja välillä sinne eksyneistä kuvista suorastaan kauhistuu, siis mikä idea ollu jakaa jotain reikähousukuvia (ja antanu sen vieläpä toistua useempana vuonna.. XD) Mutta ei sen enempää menneistä, pitäydytään tässä viimeisimmässä vuodessa.
Täytyy heti alkajaisiksi todeta, että onpahan ollut aika erilainen vuosi tavanomaiseen verratessa. Tartutaan ensinnäkin tuohon lukuun kakskytkolme. 23 on lempinumeroni tämän biisin takia (lol) ja odotin että elämässäni tapahtuisi jotain hienoa kun ikää tulisi kyseisen lukeman verran, mutta silloin ei tapahtunut yhtikäs mitään (mikähän vuosi se ees oli? xD), vaan se tapahtumarikas vuosi asettuikin tähän 2023. Lukuja käsitelläksemme todetaan vielä et siihen ikäänkin tuli tänä vuonna pyöreä lukema.
---
Aloitin tammikuussa fysioterapeutin opinnot ja valtaosa vuodesta onkin kulunut koulujuttujen parissa pakertaessa ja vapaa-ajasta on saanut karsia. Käyn koulutusta monimuotona, eli kuukaudessa on vain kolme kampuspäivää ja muuten juttuja pystyy edistämään kotoa käsin. En ole milloinkaan loistanut koulussa, joten yllätyin miten hyvin olen pärjännyt AMK-tasolla. Verkkotenttejä toki helpottaa kun kurssimateriaali on siinä esillä tenttiä tehdessä, jos pitäisi pelkän oman muistin varassa mennä numerot tippuisi heti vähintään pari pykälää... Ylipäätään nää verkkotentit on oppimisen kannalta vähän hassuja, kun kysymykset on tyyliin "oikein vai väärin?" joissa pärjää tuurilla.
Fiilikset fyssari-opinnoista on vaihdelleet: Teoriapuolen hallitsen joten kuten ja oon kiinnostunut oppimaan ihmisen anatomiasta, mutta käytännöntehtävät on haastavampia. Tulee aika typerä olo kun tuntuu etten tajua kampuspäivinä tunneilla tehtävistä harjoituksista juuri mitään. Meillä on onneksi ihana ryhmä ettei opiskelijakollegoiden läsnäolon puolesta tarvi kauheesti jännätä ja porukka kannustaa kokeilemaan ja antaa myös rakentavaa palautetta.
Lähipäivät kampuksella on aika stressaavia, kun niitä on niin harvoin ettei koululle menemiseen saa kunnollista rutiinia ja sit kynnys on aina jotenkin isompi. Ylipäätään koululla tehdään suurimmaksi osaksi pelkkiä käytännönharjoituksia pareittain ja tuntuu ettei päiviin sisälly ollenkaan rauhallisempia hengähdystaukoja. On niin rankkaa olla sosiaalinen. xD Koulustressi on oireillut myös esimerkiksi lisääntyneinä unihalvauksina ja päänsärkynä. Syytän koulua myös siitä etten kykene enää tekemään kotitöitä ajallaan. Romahduspistettä odotellessa. xD
---
Koulun penkille palaamisen lisäksi toinen vuoteeni paljon vaikuttanut asia on ollut älypuhelimen hankkiminen. .-D Puhelin tuli alun perin hankittua helpottamaan kodin ulkopuolella liikkumista (kartta, julkisen liikenteen liput) ja sähköistä tunnistautumista koulun verkkomateriaaleihin kirjautuessa, mutta lisäksi oon toki hyödyntänyt puhelinta pelaamiseen: Oli ihanaa palata nostalgisen Dinklen hoitamisen pariin ja suoraan sanottuna elämäni on ollut siitä päivästä lähtien parempaa kun latasin Mario Kart Tourin. xD Ei mut oikeesti, se saa mut aamuisin sängystä ylös kun pitää ennen aamukahdeksaa pelata päivän pisteet loppuun jos ei edeltävänä päivänä ehtinyt käyttää kaikkia. Tää on myös kelpo kapistus valokuvaamiseen, mun kuva-arkisto on tosin hieman yksitoikkoinen sisällöltään ja suurin osa on vaan kuvia värikkäästä taivaasta. Käyn varsinkin toistuvasti samalla paikalla sähkölinjaa ku auringon lasku on aina sieltä parhaiten nähtävissä:
---
Käväisin kesällä ekaa kertaa Fikun luona, eikä siitä reissusta olekaan tullut kirjoitettua muuta kuin enkun preppikurssia varten rustaamani tekstipätkä, jossa aiheena oli matka. Hyödynsin tehtävänannon valmislauseita ja -sanoja, ja lisäksi tekstin kuvailua kehotettiin tehostamaan adjektiiveilla, joten siksi tuo vaikuttaa paikoin ihan liioitellulta ja vähän vitsillä tehdyltä (yhtään kokemusta vähättelemättä!) .--D
"I travelled to the Turku for a long weekend. We visited my sister's picturesque and breathtaking art exhibion. It was like nowhere I had ever been before. Most of the time we just hung out my sister and her boyfriend's lovely home, where we played different funny games and wached TV together. I also petted Maisa and we slept together every night."
Fiku oli koonnut tekemistään maalauksista taidenäyttelyn, joka oli juuri tuona vierailuajankohtana ihan siis julkisesti kaikille nähtävänä Vimmassa. Paljon erilaisia kuvituskohteita olikin kertynyt ja Fiku oli kirjoittanut jokaisen kuvan oheen muutaman sanasen ko. työstä, joten kierrellessä meni tovi. Fiku on taitava käsistään ja ihan mahtavaa oli päästä oikein paikan päälle noita pällistelemään. .-)
Tuossa näkyykin unikaverini aka Maisa, hän innostui sohvalle levitetystä vieraspedistä ajatellen tietenkin että häntä varten oli sellainen erikoisuus pystytetty. .--D Me sit Maisan kanssa nukuttiin yhdessä ja ehdittiin aina aamuisin muutama tunti puuhastella keskenämme ennen kuin muut heräsi. Maisa kävi kerran sylissäni istumassa ja sit vastapainoksi sain myös hampaanjäljet käteen ku Maisa ei arvostanut sitä että estin häntä tekemästä tuhmia juttuja. Hassu Maisa oli myös erittäin kiinnostunut laukustani ja nuuhki sitä huolella ja asettui kerran jopa pitkäkseen laukun päälle. .-D Maisa osallistui myös meidän pelituokioihin yleensä olemalla tiellä mut se oli vaan somaa. .-> Pelattiin MP8-maratoneja ja jos en ihan väärin muista taisin voittaa suurimman osan peleistä hehee. Afrikan tähdessä ei sen sijaan ollut onnea, en tajuu miten peli voi mennä niin monella tavalla pieleen. .-D
Kierreltiin Fikun kanssa myös kaupoilla, ja toi pyörätuoli-Ken nostatti kiinnostukseni ku Rokin just piti pyörätuoli hankkia sille meidän Kenille. .-D Olikohan joku Bratzien 20-vuotismerkkipaalu kun niitä ihan ensimmäisiä nukkeja laitettiin uudelleen myyntiin ni niitäkin päädyttiin katselemaan. Ois kyl aika hienoo nyt aikuisena ostaa omilla rahoilla ihan uusi Bratz, mut olivat niin pahuksen ylihintaisia ja ei edes mitään erityisen hienoja ni jäi hyllyyn. Sit mieleen jäi vielä sellanen luurankopalapeli mis luki ihan niitä luiden nimiä latinaksi ja mietin että ois ollut hauska tapa kerrata anatomiaa mut oli sekin niin ylihintainen ettei lähtenyt mukaan.
---
Kokosin tähän postauksen loppuun vielä liudan olennaisia biisejä tältä vuodelta. Olipa nyt jälkikäteen tosi hämmentävä tehtävä aivoille miettiä kappaleita viime vuodelta eikä tän vuoden puolella kuultuja kappaleita saanut huomioida ja toisaalta piti erottaa mitkä kappaleet on pyörineet soittolistoilla jo aiemmin (tietyt biisit kyl iskee vuodesta toiseen). Oli tarkoitus pitää lista tiiviinä ja valkata ne OIKEASTI OLEELLISIMMAT mut vahingossa vähän paisui, ja kuten aina listani EI koostu uutuusbiiseistä vaan teen parhaimmat biisilöydökset vuosien takaa. x) <3
Don't cry I'll try to say the right words at the right times sing you lullabies please don't wake up ~Aijā
Noisy crowds make me disappear if you're looking for me I was never here - - you punish me for unproven crimes ~Backwards in Time
I lie, I pretend 'til I'm almost certain it's a beautiful world ~Beautiful World
Stop haunting my dreams ~Can't Forget You
Nyt lähden tanssimaan Niinku cha cha cha Enkä pelkääkään tätä maailmaa ~Cha Cha Cha
I wanna just slow down ~Crazy World
Help me figure out why I'm stuck in the middle tryin' to understand why I can't why's it such a riddle got my eyes crossed thinkin' so hard and I know I'm missin' the mark ~Help Me
Tee tee tee tee mitä sun täytyy älä mieti kahdesti oikeet sanat löytyy keksi sun pyörä uudestaan laita se pyörimään ja pane tuulemaan ~Pupu
Selvisin jälleen koulun lähipäivistä ja kykenen täten jakamaan kokemusiani. .-D Laitan samaan postauksen settiä toukokuun lähipäivistä, vikasta tentti/näyttöviikosta sekä pienimuotoista yhteenvetoa lukukaudesta viimeisen puolen vuoden ajalta. Alkoi tossa toukokuun puoliväliin sijoittuneiden lähipäivien paikkeilla ikävästi tehokkuus ja motivaatio hiipua ja suhtautuminen näitä lähipäiviä kohtaan oli yhtä innokas kuin Henrillä tässä:
Olihan vieläpä niinkin hieno alku tuolle kouluviikolle kun juna oli peruttu ja siitä ilmoitettiin vasta alle 10min ennen junan lähtöä, et tuli sitten tunnin mittainen odottelu asemalla. Se ei onneksi haitannut aikataulullisesti kun koulu alkaa maanantaisin vasta ysiltä, mut jouduin kulkemaan bussilla ku mieluummin menisin kävellen sellaisina aamuina jos ei tartte kiirehtiä koululle kahdeksalta. Nyt näitä myöhäisempiä aamuja onkin ollut useempi kun näyttöihin yms. tarvii saapua paikalle vasta oman vuoron koittaessa ja aamupäivän tunneille sijoittui mm. ruotsin tentti ja suullinen koe, ja ne sai käydä tekemässä haluamanaan ajankohtana. Kävely alkaa kyllä nopeesti tuntumaan jaloissa ja keskiviikkoaamuna joku jalkapohjan rakenne (vois luulla että kykenisin hahmottamaan mikä, mut mä en osaa tulkita selviä oireita edes itseltäni xD) kipuili ylirasituksen myötä ja löntystin sitten koulumatkan niin hitaasti ettei auringonpaisteessa tullut edes kuuma, mikä on aika saavutus. Samaan aikaan aurinko piristää, mut varsinkin iltapäivällä on ihan näivettynyt kun pääsee lysähtämään junan penkille n. 50min kestäneen kävelyn jälkeen.
Sentään tuolle viikolle ei osunut mitään kovin stressaavaa ja koulupäivätkin olivat maltillisen mittaisia ku ei tarvinnut jäädä tuntien jälkeen ekstra-ajaksi tekemään tenttejä. Tai en tiiä oisko niistä ruotsin kokeista pitänyt olla huolissaan. Kirjallinen koe ei juuri ahdistanut kun olin suhtaktiivisesti sanastoa lukenut jo kurssin edetessä. Eihän kielet oo milloinkaan vahvuuteni ollut mutta kun vertaa noihin muihin kursseihin alkaa jopa ruotsi tuntua yllättäen iisiltä. xD Esseen kirjoitus hieman takkusi, vaikka yks luokkalainen juorusi etukäteen aiheet ja olin jo päättänyt kummasta kerron ja kattonu siihen sanoja mut sit yhtäkkiä kesken tentin vaihdoin lennosta aihetta. .-D Suullista koettakin helpotti kun kysymykset oli kerrottu etukäteen ja riitti kun niitä varten opetteli ulkoa muutaman replan. Ope oli onneksi ihanan rento ja ei siinä tilanteessa edes pahasti panikoinut vaikka juttuja unohteli ja puheeseen eksyi suomenkin. Luin jo kurssin alussa arviointikriteerit ja tiedostin että taitoni riittävät ehkä juuri ja juuri ykköseen, joten arvosanaksi tullut kakkonen oli suorastaan positiivinen ylläri. x)
Elektroterapian tunnin alkajaisiksi ope yllätti pitämällä Kahoot-visan, ja jostain syystä hänestä oli ollut hyvä idea tehdä kysymykset englanniksi, ja kun aihetta ei handlaa edes suomeksi sekoitti tämä entisestään. Viihdytti kun arvalla meni niin monta kysymystä oikein että kiikuin tulostaulun kärjessä jeejee. xD Kipu-kurssin tentti meni hyvin ja ois ollu kiva pärjätä myös tässä samaan kurssiin sisältyvällä elektroterapian osuudella ettei kokonaisarvosana oisi kauheesti tippunut mut no, ei mennyt kovin kehuttavasti ja elektroterapian tentti ja näyttö oli molemmat kakkosia. Ope oli niinkin jalo että julkaisi näyttö-caset päivää aikaisemmin ja niitä varten ehti miettiä parametrejä, mut kumpa aikaa ois ollut enemmän kuin muutama tunti koulun jälkeen, hieman tuskailin ku kello tuli 22.00 ja osa keisseistä oli yhä ratkaisematta. Noh, seuraavana aamuna vaan konetta auki klo 6.00 ja perehtymään luentodioihin. xp Oli kyl sekavaa, just ja just ymmärtää sen perusidean että kroonisiin vaivoihin matalat tehot ja akuuttia hoidetaan korkeilla hertseillä ilman lihassupistuksia, mut kun noita joutuu soveltamaan ni ei tullut kyllä mitään. xs Hieman sai ideaa tunnilla käytetyistä taajuuksista, mut ehdottamani tetanisaatiotaajuudet ei olleet ihanteellisimmat. xD Meitä oli neljä samalla kertaa tekemässä näyttöä ja edettiin niin et jokainen vuorollaan perusteli valintansa, ja lopuksi ope antoi arvosanat ja palautteet. Arvostelu tuntui tiukalta ja kuunnellessa miten pienestä muille nipotettiin odotin oman suorituksen menevän kokonaan hylkyyn, mut ei sentään. En kyl tajuu miten tuo meni läpi koska mokasin parametrit ja asettelun, eli kaksi aika olennaista osa-aluetta. Onneksi sain kipu-examista 4, joten kurssin kokonaisarvosana jäi sentään kolmoseen.
Elektroterapian ja ruotsien lisäksi loput tunnit olikin sitten pelkkää TULE-tutkimista. Käytiin läpi rintaranka ja koko yläraaja vain kolmessa päivässä, hieman vauhti kiihtyy mut olipahan sitten suhttuoreessa muistissa asiat näyttöviikkoa ajatellen. Edetään tuolla tunneilla niin että ope selittää/demoaa aina muutaman testiliikkeen ja sitte toistetaan perässä, mut nyt tällä meidän uudella opella on ollut tapana laittaa meidät vielä tunnin lopuksi suorittamaan koko tutkimusrunko uudelleen. Aluksi nää yllätyskertaukset ahdistutti koska unohdan näkemäni tyyliin kolmessa sekunnissa, minkä takia en aina osaa toistaa edes suoraan mallista liikkeitä oikein, mut nyt niihin alkaa jo tottumaan ja oikeesti yllättyy miten paljon koko tunnin sisällöstä kykenee vielä palauttamaan uudelleen mieleen ja tää tekee niin hyvää oppimiselle! Mut toki toistoja tarvittaisi kyllä paaaaljon enemmän enneku nää tutkimukset alkaisi sujua luonnollisesti, yhä saa pään sekaisin pelkissä liikesuunnissa. xD Fyssariopiskelijan Raamattu aka Fysioterapeutin käsikirja sisältää yli 800 sivun verran näitä eri testejä yms, ja parini harmitteli kun hänelle jäisi paremmin mieleen liikkuva kuva kuin teksti, ni alettiin sitten suunnitella miten tuohon kirjaan perustuen pitäisi tehdä elokuva (ja kirjan kirjoittaja olisi tietenkin pääpahis iik). Toinen hauska TULE-tunneilta mieleenjäänyt juttu oli kun olkapään instabiliteettia testaavassa sulcus sign -testissä mulle tuli niin iso kuoppa että muut siinä ympärillä suorastaan järkyttyi. Eli ei niin stabiili olkanivel, ihan hyvä tiedostaa etten jatkossa väkisin väännä olkapäitä sijoiltaan tyyliin joogan yhteydessä.
Otin TULE-kurssin toisen examin näyttöviikon kylkeen. Harkitsin kyllä et olisin lykännyt sitä kesäkuun puolelle ni ei ois taas kasaantunu hirveesti asiaa samalle viikolle ja valmistautumisaikaakin olisi ollut enemmän, mut päätin sitte että parempi hoitaa kaikki moska kerralla ni pääsee nopeammin lomalle. ,-) Lopulta se olikin ihan kiva et oli paljon tekemistä ku sai pyöritellä vuoron perään näyttöcaseja, esseekyssäreitä ja harjoitustenttejä. Sain hyvän tehoflow-tilan esseekyssäreiden valmisteluun ja muistiinpanot muodostui nopeasti. Opettaja esitteli tutor-tunnilla innoissaan tekoälyn hyödyntämistä opiskelussa, ja kun siihen kerran on oikein lupa annettu pyysin ChatGPT:tä luettelemaan todennustestejä eri vaivoihin, ja sit poimin listalta muutaman tunnilta tutun testin. Nopeutti myös harjoitteiden keksimistä. En tiiä miks mut ope painotti miten ton kanssa chattaillessa pitäisi olla kohtelias, ni kiitin sit lopuksi tekoälyä, johon se vastasi "toivottavasti vaivasi helpottavat", silleen piti mua varmaan ihan puolikuolleena ku olin tiedustellut kaikkea mahdollista jäätyneestä olkapäästä, tenniskyynärpäästä ja rintakehän kivuista. XD Tää toinen tentti oli onneksi siedettävämpi kuin edeltäjänsä, ni vähemmällä valmistautumisella sai ihan kelvollisen tuloksen + kun ekasta examista tuli 3 ei mun kannattanut edes tavoitella 2-3 korkeampaa, koska kurssin kokonaisarvosana ois tuskin noussut kolmosta korkeammaksi muutenkaan. Mielenkiintoista et kurssin eka exam-tentti tuntui vaikeemmalta mut kummastakin tuli silti sama numero.
Näillekin lähipäiville osui uunimakkarapäivä, kylläpäs sitä nyt hemmotellaan. Yks huomaavainen opiskelijakollega toisesta ryhmästä tuli kyselemään kerran ruokalassa onko kaikki ok ku olin syömässä eri pöydässä kuin muut ni siinä sit selittelin et se on ihan mun normitoimintaa ja vakuuttelin ettei ole mitään hätää. .-D Ku en joko huomaa mihin muu poppoo kerääntyy tai sit en muuten vaan kehtaa mennä mukaan ku tiedostan etten kuitenkaan uskaltaisi jutella isossa porukassa. Nyt näillä vikoilla päivillä tuli melko usein lounastettua osana isompaa pöytäseuruetta ja sekin oli kyl tosi jees! Tuli sit yhden toisen luokkalaisen kanssa näyttöcaseihin valmistautuminen puheeksi ja ku kerroin et oon niitä vaan yksikseni pohdiskellut hän sit pyysi mua mukaan pieneen opiskelupiiriin missä vertailtiin hieman yhdessä muistiinpanoja ja sai uusia näkökulmia ku useampi pää yhdisti voimansa tai muuten vaan huojensi jos suunniteltu tutkimusrunko oli suht samanlainen ja tiesi olevansa oikeilla jäljillä ko. casen suhteen.
Noh, sitten koitti finaali eli kevään viimeinen näyttö. Olin suhtautunut tähän näyttöön suhtrennosti, koska se arvosteltiin hyväksytty/hylätty, joten siitä aatteli että pakkohan perusteilla on päästä hyväksyttyyn tulokseen, MUTTA itsevarmuus alkoi karista kun osa ilmoitti saaneensa hylättyjä, sillä kuulemma hyväksyttyyn tarvisi saada kolmosta vastaava arvosana, ja sillä hetkellä näyttö alkoi vaikuttaa kummasti vaikeemmalta.. Ehdin jo vetää etukäteen paniikki-itkut valmistautuessa henkisesti hylättyyn arvosanaan ja mietin onko järkee edes mennä paikalle jos homma ei mene läpi, mutno, näkispä ainakin vähän millainen se tilanne on uusintaa ajatellen. Kävi siinä mielessä hyvä tuuri että sain yläraaja-casen, ja olkapään tutkiminen oli suhttuoreessa muistissa ja ylipäätään nuo kiertäjäkalvosimen testit oli mulle sellainen selkeähkö kokonaisuus. Tuntui että suunnitteluvaiheessa pää löi tyhjää, ja alku oli aika kankea, mut kunhan siinä pääsi vauhtiin meni kyl ihan hyvin, vaikken kyl ollut yhtä luonteva kuin pari. Palpointia näyttäessä pääsi onneks pitkälle pelkästään sillä kun malliasiakasta kopeloidessa luetteli vaan kaikki vastaantulleet nivelet, luiset rakenteet ja lihakset hartiarenkaan alueelta vaikken edes tiennyt oliko ne tapauksen kannalta olennaisia. Olin hienosti opetellut mikä testi testaa mitäkin rotator cuffin jännettä, mut ei siinä paineissa muistanut enää moisia faktoja joilla olisi voinut päteä. Tuntui että sekoitin mukaan myös muiden casejen juttuja ku höpöttelin siinä kaiken mahdollisen mitä mieleen tuli. xD Käytin siitä huolimatta vain puolet ajasta kun sanottava jo loppui. Jollain ihmeellä opettaja arvioi suoritukseni hyväksytyksi kun mainitsin kuulemma juuri ja juuri kaikki oleelliset asiat. Olisin kuulemma saanut näyttää enemmän tutkimuksia koska kyseessä oli NÄYTTÖ, mut se oli ihan taktikointia koska olisin kumminki sekoillut testeissä yms, mistä ei olisi tullut kovin pätevä vaikutelma. Ihan mukava päätös lukukaudelle kun sai vielä vikalla viikolla kaiken kunniakkaasti suoritettua. .-)
^Normaalit ihmiset treenaa näitä testejä muilla ihmisillä, minä hyödynnän Rokia. XD
Postauksen otsikkoon viitaten nää näytöt ja tentit on havainnollistaneet etten oikein huomaa osaamistani. Tiedostan olevani pessimisti ja aika itsekriittinen, mut outoa kun vaikka silloin aiemmassa postauksessa pelkäsin ettei eka TULE-tentti mene läpi ja sain siitä lopulta kolmosen, eli ei edes ollut tiukilla. Sama ikääntyneen toimintakyvyn kurssilla, ku luulin päässeeni läpi vain juuri ja juuri ja sainkin arvosanaksi nelosen. Silleen miten voin luulla mokanneeni niin täysin vaikka hyvä arvosana kertoo että oon osannut ilmeisesti aika montakin asiaa.
Sit vielä ajatuksia tästä kolmannesta lukukaudesta yleisesti. Lähdin tammikuussa ihan hyvillä mielin opiskelemaan, koska aiemmat hyvät arvosanat motivoivat ja oon alkanut ymmärtää, ettei haittaa vaikka on kurssin alussa ihan pihalla, koska asiat selkenee kurssin mittaan ja taidot kehittyy niin, että näyttöön mennessä asiat pitäisi aika automaattisesti hallita. Vielä kun löytyisi sitä itseluottamusta eikä näihin tilanteisiin täytyisi marssia hylättyä arvosanaa peläten. xD Tuntuu että jokainen lukukausi on aina edeltäjäänsä työläämpi, ja nyt se näkyi etukäteistehtävien määrässä kun yhdellä jos toisellakin kurssilla oli ennen verkkoluentoja suoritettavia ennakkotehtäviä ja -tenttejä. Nää on kyllä tosi jees siinä mielessä että asiat sisäistää paremmin, mut välillä meinasi tulla kiirus jotta pysyi DL-päivämäärien perässä ja tällaiset pakolliset palautettavat tehtävät ottaa tietenkin aikansa. Lisäksi verkkoluennoilla vaadittiin entistä enemmän osallistumista, silleen ku vertaa ekaan lukukauteen jolloin lähinnä kuunneltiin opettajan yksinpuhelua ni nyt ryhmäkeskustelutehtäviä oli lähestulkoon joka tunti. Melkein tuntui että ois pitänyt lintsata, koska poissaolon korvaava kirjallinen tehtävä oisi ollut itelle mieluisampi vaihtoehto, mut toisaalta pieniä onnistumisia sai jo siitä et uskalsi heittää ryhmäkeskusteluun edes yhden kommentin. .-D
TULE-kurssi oli ehdottomasti työläin miljoonine minitentteineen, mut samalla oli kiva päästä taas pänttäämään hieman yksityiskohtaisemmin anatomiaa ja Kaurasen kirjaa on yllättävän koukuttavaa lukea jos pääsee oikeaan mielentilaan. xD Huomasin tunneillakin pysyväni normaalia paremmin mukana (vaikka tekemisessäni se "osaaminen" tuskin ikinä näyttäytyi..) Alkaa hahmottaa noita testejä ihan pelkän kuvan perusteella, aiemmin jouduin kirjoittamaan kamalan yksityiskohtaiset muisiinpanot pelkästään asiakkaan asettelusta alkuasentoon. xD Kurssilla treenailtiin paljon asiakas-caseja, ja on kiintoisaa huomata miten oirekuvan perusteella osaa lähteä hahmottamaan mahdollista diagnoosia ja tutkimusrunkoa. Silleen omalla tavallaan koukuttava päättelytehtävä, vähän niin kuin sana sanalta etenevä ristikko. Kurssi oli mahdottoman laaja kun käytiin puolessa vuodessa koko kroppa läpi, en ois pistänyt pahakseni vaikka tää kurssi oisi jaettu kahteen osaan ja olisi ollut enemmän aikaa perehtyä rauhassa asioihin. Silleen tuntuu että pitäisi tyyliin käydä sama kurssi kahdesti, ni ehkä sen jälkeen tekemisiini alkaisi tulla enemmän järkeä. KIPU-kurssi oli aika samaa settiä tuon tulen kanssa mut teoria oli ehkä hieman helpommassa muodossa (jos niitä nousevia/laskevia ratoja ja välittäjäainesekamelskaa ei lasketa). Tosi kiinnostava ja aika silmiäkin avaava kurssi, sillä en ollut tullut ajatelleeksi miten monimutkainen asia kivun kokeminen voi olla. Ylipäätään pelkkä kivun "laatu" kertoo paljon tule-vaivasta, ja kun kykenee yhdistelemään oppimaansa TULE- ja KIPU-kursseilta, pääsee päättelyketjussa jo aika pitkälle. Muista kursseista ei ookaan sen ihmeemmin kommentoitavaa, sen toiminkakyky-kurssin asiakastehtävästä oon jo aiemmin aika paljon höpötellyt ja muilla kursseilla ei oikein tapahtunut mitään maininnanarvoista.
Ollut kyl ihana jättää kouluasiat taakse ja lomailla. Huomaa et mieliala ja jaksaminekin noussu ku pääsen aamuisin sängystä ylös jo ennen seitsemää, aiemmin masensi nousta uuteen päivään niin et saatoin lojua parikin tuntia aamulla sängyssä ennenku viimein nousin. Nyt sit koitetaan keräillä voimavaroja syksyä varten. Katellaan kirjoittelenko jotain lomameiningeistä vai summaanko kaiken vaan seuraavaan suosikkipostaukseen. Ois myös ehkä kiva pitkästä aikaa koittaa kuvailla myday-video. .-) Hyvää kesää (Jasmin)!
Sovittiin vihdoin uusi tapaamisajankohta Riinan kanssa, ja tällä kertaa ajettiin Fikun kanssa Heinolaan Riinan luokse. Vaikka matkaa saikin taittaa melko leppoisesti ajamalla suurimman osan ajasta vain suoraan 140 tietä pitkin onnistuttiin me Fikun kanssa taas vähän hämmentämään kanssa-autoilijoita: Lahden läpi ajettaessa poikkelehdittiin vähän miten sattui tiellä jossa oli kolme ajokaistaa pysyäksemme eteenpäin kulkevalla kaistalla, tehtiin hitaamman ajoneuvon ohitus (ehkä) ohituskieltoisella paikalla, sammuteltiin autoa risteyksiin ja liikennevaloihin (pahimmillaan kaksi kertaa putkeen), ajettiin päin punaisia ja vilkun käyttökin unohtui muutamaan otteeseen. Päätin sitten vielä jotenkin kivasti illan jumittumalla lumipenkkaan ajaessani vissiin liian reunalla, onneksi tää tapahtui kotipihalla eikä missään maailman äärissä. .-D Jostain syystä toi auto saattaa ihan kesken ajon yhtäkkiä alkaa itkeä parin sekunnin ajan ettei turvavyöt ole muka kiinni, ja tämä toistui nytkin useita kertoja. Kummallista asiasta tekee se ettei auto kuulemma koskaan tee isillä sellaista, mut tää oli jo toinen ajoreissu kun meille käy näin. .-o Fiku arveli että joku henkiolento yrittää ottaa meihin yhteyttä, mutta mä epäilen että auto on meille vihainen kun me aiheutetaan sille ikäviä tilanteita huonojen ajotaitojemme takia ja sit se kostoksi vähän näyttelee turhia merkkivaloja. .-D Ennen reissua isi käski meidän tallentaa puhelimeen hinaajan numeron siltä varalta että hajotetaan auto matkalla, kiitos luottamuksesta. .-D No ei, mun ajosta saa ja pitääkin ihan aiheesta olla huolissaan, hyppään itekin välillä ratin taakse silleen "tänään saatan kuolla" -asenteella. Vaikka toi ei ollutkaan mulle otollisin ajopäivä niin sentään hengissä selvittiin, joten kaikki hyvin. .-D
Löydettiin hyvin perille, ja Riina olikin meitä heti ulkona vastassa ja mentiin siitä sitten Riinan asuntoon. Päädyttiin ekana tutkailemaan Riinan näytillä olevaa elokuvakokoelmaa, ja katsottavaksi arpoutui (kyllä, pakko arpoa kun ei osaa päättää .-D) aasialainen kauhuelokuva One Missed Call 3, jossa joukko nuoria opiskelijoita lähtee luokkaretkelle. Tunnelman pilaavat kuitenkin kummalliset puhelut, joiden vastaanottajat kuolevat elleivät lähetä saamaansa viestiä eteenpäin, ja pian ystävykset alkavat kääntyä toisiaan vastaan pelastaakseen oman nahkansa. Tappokohtaukset olivat jotenkin niin liioiteltuja että ne olivat enemmän huvittavaa kuin pelottavaa katsottavaa, tai sit mikään ei enää pysty järkyttämään mua Hannibalin jälkeen. .-D
Elokuvan jälkeen lähdettiin käymään Hesessä. Ei oltu Fikun kanssa tajuttu pakata uusia hesekuponkeja laukkuun mukaan eikä viitsitty ilman niitä tilata mitään ateriaa, joten otettiin sit meidän perinteiset "isot ranskalaiset ja kokis" -tilaus. Syömisen jälkeen palattiin taas Riinan asunnolle, ja mä jostain syystä säädin koko ajan rappukäytävässä kulkemalla vääriin suuntiin ja kompuroimalla kynnyksiin. .-D Seuraavaksi Riina esitteli meille Assassin's Creed -pelejään ja mä pääsin vähän kokeilemaan yhtä niistä. Ai että se mun touhu oli Riinan ohjeista huolimatta sellaista säätöä kun juoksentelin miten sattui, sain aina vihollisjoukot perääni ja tein välillä erikoisia uskonloikkia miekat esillä tai muuten vaan sekoilin kontrollien kanssa yms. XD Tykkäsin kyllä ja voisin jopa olla kiinnostunut lähemästä pelisarjaan perehtymistä mut ei kyllä ainakaan tämän läppärin aikana kun tää hidastelee jo pelkän simssin kanssa niih...
Lähdettiin alkuillasta ajelemaan kotia kohti jotta yövuorosta väsynyt Riina pääsi nukkumaan ja oltiin mekin isille luvattu ettei ihan yömyöhiin viivytä. Ajomatkakin kesti kuitenkin lähemmäs kaksi tuntia, varsinkin kun hidastelin ajamalla 80 nopeusalueella jotain 60-70 km/h vauhtia. .-D Oli kyllä kivaa vaihtelua välillä poistua kotoa näkemään vähän maailmaa ja ihmisiä!
Ennen kuin laitetaan vuosi 2018 käyntiin muistellaan vielä hetki viime vuotta. Keräsin tähän postaukseen kaikki enemmän tai vähemmän oleelliset asiat kuluneen vuoden ajalta.
Alfred-maraton 2/2 - Meillä ehti olla muutaman kuukauden väli Alfred-maratonien välillä, mutta synttäreideni kunniaksi kokoonnuttiin vihdoin Fikun ja Fikun kaverin kanssa jatkamaan Alfredin katselua, ja vedettiin maratonina läpi sarjan kakkoskausi yhdeltä istumalta. Kymmenen tuntia hujahti taas nopeasti ja mielenkiintoa riitti muutenkin hyvin, sillä suurin osa suosikki jaksoistani sisältyy tähän kakkoskauteen.
Autokoulu - Varmaan mun vuoden suurin saavutus oli autokoulun syventävän vaiheen suorittaminen. Aika viimeisilleen sitä tuli lykättyäkin kun kahden vuoden ajokorttilupa olisi mennyt kuukautta myöhemmin vanhaksi. Oon kyllä helpottunut että autokouluasiat on vihdoin ohi, eihän mulla mennyt kuin vähän päälle kolme vuotta autokoulun suorittamisessa... Viimeisenä suoritettava ratapäivä oli siinä mielessä jännittävä kokemus kun paikalle piti ajaa ihan itse ja lähdin tällöin ensimmäistä kertaa ajamaan ihan yksin vieraille seuduille ja jollain ihmeellä löysin perille, eikä radalla liukastelu auton kanssa muutenkaan kuulu mun lemppareihin ja stressasin koko ajan että eksyn siellä pienellä rata-alueella. .-D
Biisit - Tässä on vuoden aikana tekemiäni hyviä biisilöydöksiä:
Elokuvat - Mä katson tosi harvoin elokuvia, mut me ollaan pidetty Fikun ja Fikun kaverin kanssa muutama elokuvien katselutuokio, joten jokunen elokuva tuli tämän vuoden puolella nähtyä:
Joe & Caspar Hit The Road USA
Hit The Roadin USA-versio etenee aikalailla samalla kaavalla kuin edeltäjänsä Joen ja Casparin kilpaillessa erilaisissa tehtävissä road tripinsä aikana. Häviäjää odottaa vähemmän mieluisa rangaistus...
Poika ja Peto
Orvoksi jäänyt pikkupoika Ren joutuu eläinten maailmaan ja päätyy siellä Kumatetsu-nimisen karhun oppipojaksi, ja vuosien vieriessä kumpikin oppii paljon toisiltaan.
Doctor Strange
Stephen Strange työskentelee neurokirurgina, mutta jouduttuaan onnettomuuteen hänen käsiensä toimintakyky ei ole entisellään ja Stephen joutuu sanomaan hyvästit uralleen. Etsiessään epätoivoisesti parannuskeinoa Stephen päätyy Kathmanduun ja pääsee opiskelemaan yliluonnollisia rituaaleja erilaisissa ulottuvuuksissa. Opit pääsevätkin hyötykäyttöön kun ilkeä Kaecilius alkaa tuhota maanpäällä olevia pyhäkköjä.
Barbie ja Joulutarina
Joulun kunniaksi aattona tuli katsottua tämä Charles Dickensin Joulutarinaan pohjautuva elokuva. Itsekäs laulajadiiva Eden Starling inhoaa joulua ja kieltää koppavasti puvustajaansa ja muita työntekijöitään juhlimasta joulua. Aattoa edeltävänä yönä Eden kohtaa useita henkiolentoja joiden kanssa päästään seuraamaan mm. Edenin lapsuuden ja tulevaisuuden jouluja.
Keikat - 2016 vuonna tuli käytyä niin ahkerasti keikoilla että tänä vuonna ehti ihan huolestua kun puoli vuotta oli jo kulunut eikä yhtäkään keikkaa ollut tiedossa. Asia saatiin onneksi korjattua kun Måns Zelmerlöw sisältyi Turussä järjestettävien DBTL-festareiden esiintyjiin, joten me suunnattiin Fikun kanssa normaalia kauemmas keikalle. Månsin esiintymispäivälle sattui osumaan ihan kivat kotimaisetkin esiintyjät. Loppuvuodesta saatiin myös Hurts Suomeen Desire-kiertueensa kera.
Happoradio
Yläasteikäisenä tuli kuunneltua paljon Happoradiota, mutten sen koommin ollut juurikaan bändin uusiin julkaisuihin perehtynyt. Se ei kuitenkaan koitunut ongelmaksi, sillä keikkaan sisältyi paljon vanhoja tuttuja biisejä joiden mukana osasin yllättävän hyvin laulaa. Päivä oli vähän sateinen ja ilmeisesti jonkin vesi+sähkö ongelman vuoksi lavasähköt katkesi kesken Happoradion esityksen, ja siinä sähköjen paluuta odotellessa yleisö lauloi Aki Tykin johdolla Maammelaulun. .-D Jari Sillanpää
Päivän toisena esiintyjänä oli Jari Sillanpää ja lavan etuosa täyttyi sen mukaisesti hieman iäkkäämmistä ihmisistä, joten me varmaan Fikun kanssa erotuttiin siinä kivasti. Jarin tuotanto oli mulle vieraanpaa, mutta nuorempana iskelmää radiosta kuunnelleena osasin kyllä laulaa parin vuosientakaisten hittien kohdalla kertosäkeen. .-D Jari oli tosi energinen ja hauska esiintyjä joka otti yleisön hyvin huomioon.
Måns Zelmerlöw
Måns oli ihana niin kuin aina, ja tää festarikeikka oli ehdottomasti yksi parhaista Måns-keikkakokemuksistani! Månsin uusimman Chameleon-albumin sanat on mulla vähän huonommin muistissa, mutta sitäkin kovempaa tuli karjuttua niitä kappaleita jotka tunnen paremmin. Keikasta jäi hyvä ja toiveikas fiilis: Vaikka keväällä olleeseen Chameleon touriin ei sisältynyt yhtään keikkaa Suomessa, todisti tämä tapahtuma että Måns voi tulla tänne silti keikkailemaan ja pääsen todennäköisesti miekkosen näkemään livenä vielä tulevaisuudessakin. <3
Juha Tapio
Illan viimeinen esiintyjä Juha Tapio ilmaantui paikalle jo ennen omaa esiintymisvuoroaan ja kiersi tervehtimässä eturivin yleisöä sanomalla käsipäivää ennen konserttinsa alkua, ja mekin päästiin Fikun kanssa kättelemään Juha Tapiota! Mä en ole mikään Tapsan musiikin suurkuluttaja, mutta jostain syystä tiesin melkein kaikki Tapsan soittamat kappaleet. Päästiin yllätyksekseni kuulemaan myös Ohikiitävää-kappale joka on ehkä lempparini Tapsan biiseistä! Juha Tapio kertoi valinneensa kyseisen biisin ihan vartavasten tähän kesäiltaan, mihin se sopi kyllä erittäin hyvin.
Hurts
En osannut odottaa Hurtsin ryhtyvän näin pian uudelle kiertueelle mutta en tietenkään valita. ,-) Keikka toisti aikalailla samaa kaavaa kuin viime vuonna ollut Surrender-kiertueen keikka, erona tietenkin oli se että nyt soitettiin yhtyeen uuden albumin kappaleita. Vanhoilta levyiltä soitettiin sitten taas ne perinteiset samat biisit, poikkeuksena oli Silver Lining jonka pääsin nyt ekaa kertaa livenä kuulemaan. Theo on mahtava yleisön yllyttäjä ja mä hypin keikalla jalkani kipeiksi.
Kissat - Isi ei valitettavasti ole suostuvainen mun ja Fikun "Meille kissa!" -toiveeseen, joten meidän on tyydyttävä tuijottamaan kissoja ruudun takaa. Ollaan seurattu oikeestaan koko vuoden ajan aktiivisesti Robin Seplutin päivittäin lataamia videoita, joissa Robin käy ruokkimassa lähiseudulla olevia kulkukissoja. Kitten Academya alettiin puolestaan seurata aktiivisemmin Close Up -videoiden yleistyttyä. Tätä kissa-akatemiaa pyörittävä pariskunta ottaa hoiviinsa raskaana olevia kissoja, ja pentujeen synnyttyä joukkiosta lähetetään 24/7 livelähetystä. Kasvaneet pennut saa sitten adoptoida. Kissanpentujen kasvua on ihanaa seurata, ja olen kiintynyt myös perheen aikuisiin kissoihin. Välillä päästään kissojen kanssa myös lähikontaktiin, kun naapurin seurallinen kissa tulee meidän pihalle pyörimään, mieleen on erityisesti jäänyt tämä Millin vierailupäivä. .-3
Kone-ongelma - Sain huomata olevani melkoisen tietokoneriippuvainen kun meidän entinen kone ei yhtäkkiä suostunut enää käynnistymään vaan löi silmille pelkkää bluescreeniä mihin ei auttanut järjestelmän palautus tai edes uudelleen asennus. Koneettomuudesta tuli valtavat vieroitusoireet ja olin tosi kiukkuinen tilanteen takia, tää on varmaan aika huolestuttavaa. .--D Jouduttiin elämään jokunen viikko epävakaan koneen kanssa ennen kuin meille hankittiin uusi läppäri. Käytettiin mm. meidän kymmenen vuotta vanhaa konetta joka on hidastelun ja ylikuumenemisongelmansa kanssa vähän rasittava, mutta ainakin se menee vielä päälle. Helpottaa kyllä kummasti elämää kun käytössä on toimiva tietokone jonka päälläpysymisestä tai käynnistymisestä ei tarvitse koko ajan stressata.
Lucid-unet - Vuoden alussa Shane teki videon Lucid-unista, ja mulle iski tarve päästä itsekin kontrolloimaan unimaailmaani. Lucid-unen edellytyksenä on että tiedostaa nukkuessaan näkevänsä unta, ja tässä onkin se ongelma: mä oon unissani niin vähä-älyinen, että jos tyyliin lennän niin en tajua siinä olevan mitään kummallista. En tänne blogiin päivitellytkään uniedistystäni, joten voinkin nyt tehdä vuosiraportin aiheesta. .-D Päädyin unissani muutaman kerran tekemään totuustestejä, mutta usein mokasin niiden kanssa: Ottaessani nenästä kiinni rupesin miettimään että kuinkas päin sen hengityksen pitikään nukkuessa mennä, ja vaikka henki kulki hyvin nenä tukkeutuneena mä vaan totesin etten nuku ja menetin selkounitilaisuuteni siinä, murr. Toinen mun vakiotesti unessa on ihon repiminen, mutta olen tyrinyt senkin useaan kertaan. Usein syynä on se että mulla on unessa päällä ihon peittävä poolopaita, ja kerran olin unessa peiton alla enkä saanut siirrettyä sitä pois kokeillakseni ihon repimistä. Mulla siis toisinaan tulee kesken unen mieleen näitä totuustestien tekemistä, mutten sitten osaa tehdä niitä oikein. Onnistuin kuitenkin yhden kerran läpäisemään totuustestin ja pääsin Lucid-unitilaan! Shanen selittäessä unen kontrollointimahdollisuuksista kuulosti kaikki ihan uskomattomalta, mutta Lucid-uneen päätyessä se kaikki on oikeasti mahdollista. Harmikseni en ole tuon yhden kerran jälkeen päässyt enää kunnolliseen selkounitilaan, en tosin viime aikoina ole kovin ahkerasti koittanut treenatakaan. Musiikki - Biisilista tulikin jo postauksen alkuun, mutta höpöttelen vielä muuta musiikkiin liittyvää asiaa. Levyostoksia tuli tehtyä jokunen: Festareiden jälkeen innostuin enemmän Happoradiosta, ja nyt mun levykokoelmaa on tullut täydentämään Puolimieli sekä bändin uusin Kauniin kääntöpiiri -albumi. Happoradiolla on hyviä sanoituksia ja pystyn samaistumaan yllättävän moneen biisiin. Vuoden alussa tuli hankittua Månsin Chameleon-albumi joka on ihan jees, muttei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin kolme aiempaa Månsin levyä. Myös Hurts julkaisi uutta musiikkia Desire-levyn muodossa, mutten ole vielä ehtinyt hankkia levystä fyysistä kopiota itselleni sillä pihtailen odottamalla hintojen laskua. Sit on tietysti pakko vielä erikseen mainita mun ja Fikun suuri ylpeyden aihe: 60 sentin Disco. x-)
Muita vuoden musiikillisia kohokohtia oli kymmenen vuotta kestänyt Mika-fanitukseni sekä tietenkin Euroviisut. En tosin tänä vuonna ollut kovin innokas kuuntelemaan kappaleita etukäteen, mutta sentään finaaliin mennessä tunsin suunnilleen kaikki viisubiisit, ja lemppareikseni olin valikoinut Itävallan, Italian ja Kyproksen. Monet tämän vuoden esitykset oli huippuhienoja, ja tuntuukin että nykyään Euroviisubiisejä kirjoitetaan pelkästään massiivisia esityksiä varten. Siksi olikin aika hauskaa että Portugalin voittajakappale "Amar Pelos Dois" oli yksinkertaisella esityksellään täysi vastakohta isolle lavashow'lle.
Neulominen - Joululahjaksi saamani lankakerät innostivat kaivamaan sukkapuikot esiin, ja neulontaprojektinani oli saada aikaan ihan perus säärystimet. En ollut neulonut sitten yläasteen käsityötuntien, joten mitään haastavampaa en uskaltanut lähteä kylmiltään näpertämään. Säärystimet on tehty perinteisellä 2 oikein, 2 nurin -joustinneuleella. Kivana yksityiskohtana toimii säärystimien ulkoreunoille kiinnittämäni tupsuparit, jotka heiluvat kivasti kävellessä ja saavat yksinkertaisella neulejäljellä valmistetut säärystimet näyttämään heti kiinnostavammalta! Sain joululahjaksi taas pari uutta kerällistä lankaa, mitähän niistä keksisi...
Matkustelu - Tänä vuonna tuli liikuskeltua yllättävän laajalla alalla Suomen rajojen sisäpuolella. Helsinki-Lahti väli on mulle tuttua matkaamista shoppailun, yöajelun ja keikoille menemisen merkeissä, mutta tuohon karttaan merkkaamieni matkakohteiden joukossa on kolme toisistaan enemmän irrallaan olevaa kohdetta joihin voisi puuttua vähän tarkemmin. Jyväskylän ja Lappeenrannan reissut tuli toteutettua keväällä, ja nämä olivat kumpikin pääsykoematkoja. Jyväskylään matkattiin bussikyydillä, ja pääsykokeen jälkeen ehti kaupungilla kävellä jonkin aikaa ja vilkaista nopeasti vastaantulleita kauppakeskuksia ajankuluksi. Lappeenrannan reissu oli siitä jännä että ajoin paikanpäälle ihan itse, ja vaikka matka suurimmaksi osin oli suoraan ajamista kutostietä pitkin oli tuo mulle merkittävä ajokokemus, kun onnistuin löytämään vieraaseen määränpäähän. Pääsykoepaikka ei ollut ihan keskustassa, joten kokeesta päästyäni lähdettiin Fikun kanssa ajelemaan suoraan takaisin päin, joten Lappeenrantaan en sen tarkemmin tutustunut. Turussa kävin puolestaan DBTL-festareilla kesällä. Pelit - Pelaan jotakin lähes päivittäin, joten erilaiset pelit kuuluvat erittäin olennaisesti arkeeni. Mä oon siitä jännä etten kyllästy vanhoihinkaan peleihin juuri koskaan ja jaksan pelata niitä aina vain uudelleen ja uudelleen sen sijaan että laajentaisin pelikokoelmaani. Jokunen uusi pelihankinta tuli toki tämän vuoden aikana tehtyä. Tässä nyt muutama sananen minulle merkittävistä peleistä viimeisen vuoden ajalta:
Tomb Raider
Laajensin Tomb Raider kokoelmaani hankkimalla kokeeksi PC-version vuonna 2013 julkaistusta Tomb Raider pelistä, ja vaikka käytössäni oleva läppäri ei ole huipputehokkain pyöritti se peliä ihan hyvin. Pelissä Laran tutkimusmatkaseurueen laiva haaksirikkoutuu myrskyssä salaperäiselle saarelle, jossa ryhmä joutuu kamppailemaan pysyäkseen hengissä. Peli sijoittuu Laran nuoruuteen, ja Lara onkin vielä varsin kokematon, mutta tarvittavat selviytymis- ja ampumistaidot häneltä kyllä löytyvät. Grafiikat ja lukuisat erilaiset animaatiot ovat unelmaa huonoimmillakin asetuksilla, ja vihollisten kukistamiseen vaaditaan ihan uudenlaista taktikointia kuin aiemmin pelaamissani Tomb Raidereissa. Harmillisen suuri osa pelistä on ammuskelukohtauksia mikä käy pidemmän päälle yksitoikkoiseksi. Läpäistyäni tarinan uskaltauduin myös multiplayer-puolelle pelaamaan muita vastaan mitä oikeastaan ihmettelen sillä mulla oli välillä ihan tarinaa pelatessa vaikeuksia pärjätä konevastuksille ja täällä taso on vaan kovempaa. Mä roikunkin aina jokaisen erän jälkeen joukkueeni viimeisenä pelaajana mut oon jopa välillä saanut vastustajia tapettua ja Fikulle sit ilman mitään kontekstia kerroin kerran iloisesti: "Tapoin tänään kaksi ihmistä". XD
Tanssi- ja laulupelit
Meillä on ollut jo pitkään tapana Fikun kanssa pelata iltaisin laulupelejä, ja niitä onkin kertynyt jo melkoinen kokoelma. Tämän vuoden puolella joukkoon liittyivät We Sing ja We Sing Rock + otettiin myös aiemmin ostetty Kylie-peli mukaan laulukierroksille. Tämän vuoden aikana innostuttiin Just Dance -peleistä, ja meiltä löytyy vuosien pelien 2015 & 2016 versiot. Tanssiminen on hauska tapa liikkua, ja parhaimmillaan jaksetaan pitää yli tunnin mittaisia tanssituokioita. Just Danceissa samoihin kappaleisiin löytyy useita eri koreografioita/rooleja, joten vaihtelua ainakin löytyy. Kaiken kruunaa pelin suloiset grafiikat! Pelaamisesta tulee entistä hauskempaa isommalla porukalla, ja ollaankin välillä kutsuttu Fikun kaveri mukaan tanssimaan. Vastaan tuli paljon hölmöjä tilanteita kun vedettiin kahden tanssijan juttuja kolmisteen: Välillä joku syrjäytyi ja toisinaan tanssista tuli sekava piirileikki. .--D
Sonic Colours
Pelistä löytyy kymmeniä erilaisia tasohyppelykenttiä joiden suorittamisen ohessa nähdään välillä lyhyitä cinematic-kohtauksia, joissa Sonic yleensä on kommentoivinaan jotain näppärää. Tarinan juoni ei ole kovin kummoinen mutta kiva että pelin taustalle on kehitelty konflikti minkä selvittäminen motivoi pelaajaa etenemään. Oon aina tykännyt tasohyppelypeleistä, joten kyllä tämän pelin parissa olen saanut kulumaan useita tunteja vaikken nyt ole pitkään aikaan pelannutkaan. Tasoihin on ujutettu mokomat huippuarvosanat joita mun on pakko tavoitella aina ärsyyntymiseen asti, no ainakin riittää tekemistä pitkäksi aikaa ja mulla on edelleen muistaakseni pari tasoa läpäisemättä täydellisesti.
The Sims 2
Musta on jotenkin hauskaa että vaikka meiltä löytyy sekä kolmonen että nelonen niin pelataan silti vaan yhä kakkosta. .-D Ei tosin näihin uudempiin peleihin olla hankittu peruspelin lisäksi juuri lisäreitä, joten kakkosen Ultimate Collection on siinä mielessä houkuttelevampi laajemman sisältönsä puolesta. Uuden koneen hankkimisen myötä Fikukin on pitkästä aikaa innostunut pelaamaan simssiä, ja kiinnostusta oli jopa sen verran että pistettiin pystyyn uusi simsblogi jota ollaan ihan aktiivisesti saatu ylläpidettyä puolisen vuotta. Meidän uuden halppisläppärin tehot ei vastaa ihan entistä konetta ja Ultimate Collection on ehkä vähän liikaa, sillä peli jumittaa aika ahkerasti pelatessa, mut se on pientä jumia siihen verratessa millä koneella aikoinaan aloitettiin simssin peluu, joten kyllä tässä pärjäillään. Ollaan pidetty peli-intoa yllä luomalla paljon omia perheitä, eikä tällä kertaa otettu kuin pari naapurustoa aktiiviseen käyttöön niin pelaamista ei ole ihan tuhottomia määriä.
Beemoov-pelit
Enpä olisi uskonut aikoinaan FlirttiStooriin kokeeksi rekisteröityessäni että siitä ja myöhemmin myös Eldaryasta tulisi niin merkittäviä minulle. Siksi olikin todella ikävää kun pelien suomenkieliset versiot lopetettiin toukokuussa. Sentään pelejä pystyy jatkamaan englanniksi, mutta omalla äidinkielellä pelaaminen oli ihanan vaivatonta, ja varsinkin FlirttiStooria on nykyään paljon tylsempi pelata. Eldaryan puolella pelaaminen kävi puolestaan kiinnostavammaksi siirrettyäni Suomi-tilin Ranskaan, jolloin sain ulottuvilleni samantien kaikki peliin julkaistut jaksot. Pelaamiseen tuli yllättävää puhtia myös siitä syystä että menin ihastumaan Ezareliin, ja juuri sopivasti jaksoissa päästiinkin ottamaan lähempää kontaktia ihastuksen kanssa, joten olen kyllä viihtynyt. x-)
Pelailtiin Fikun kanssa yhdessä myös Mario Partyja, ja niitä onkin kivempi pelata kahdestaan kuin yksin, ja koska saan Fikun niin harvoin houkuteltua pelikaveriksi oli tää aika ainutlaatuinen hetki. .-D Varsinkin MP 8 on kivaa pelata kun siihen saa pitkät 50 kierroksen pelit ja on mahdollisuus pelata joukkuena kun multa ja Fikulta sujuu tiimityö paremmin ja on kivaa taktikoida yhdessä jokaista siirtoa niin että koneet jäisi mahdollisimman vähille tähdille yms. Nää ajat ei kyllä muuten jääneet tältä vuodelta mieleen kovin positiivisina muistoina, sillä meidän entinen kone kenkkuili (minkä takia haettiinkin enemmän tekemistä Wiin parista) ja mun maha käyttäytyi oudosti... Mariokarttiakin tuli yhdessä pelailtua yhteen aikaan lähes päivittäin, ja meillä oli hauskaa satasen haasteidemme kanssa. .-D
Pääsykokeet - Koitin tänä vuonna jotain koulutusasioita katella sekä kevään että syksyn yhteishakuihin, mutta pääsykokeita pidemmälle ei tällä kertaa päästy (eikä tällä menolla tulla pääsemäänkään). Mulla ei juurikaan ole koulumotivaatiota tai edes kiinnostavaa alaa tiedossa, enkä oikein ole työkykyinen nykyisillä taidoillani, joten johonkin kouluun olisi hyvä päästä. Käytiin yhdessä Fikun kanssa taidehistorian ja -kasvatuksen pääsykokeessa Jyväskylässä, ja päivästä jäi ihan hyvä fiilis vaikka meillä jäi kummallakin koe kesken ja tiedettiin ettei tulla pääsemään kouluun. Sentään koe meni läpi ja päästiin kumpikin top 20 parhaan joukkoon, sääli että vain vähän päälle kymmenen hyväksyttiin opiskelemaan. Fysioterapeutti-koulutukseen hain sekä keväällä että syksyllä, mutta pääsin vain toisella kertaa pääsykokeeseen. Pääsykoe aamuna/yönä mulla oli herätys klo 03:30 ja aamuneljältä lähdin vaivaisten kahden tunnin yöunien voimilla ajamaan kohti Lappeenrantaa. Täytyy sanoa että tuo pääsykoepäivä oli yksi mun elämän traumaattisimmista päivistä. .-D Fysioterapeutti on tällä hetkellä ainoa mua vähän kiinnostava ala, mutten tiedä riittääkö moti yrittää enää kolmatta kertaa...
TV-sarjat - Vuoden aikana on sen verran montaa sarjaa tullut katseltua etten pureudu tässä ihan jokaiseen ja keskitynkin nyt vain kiinnostavimpiin löydöksiin tai sellaisiin joista mulla nyt jotain sanottavaa sattuu olemaan.
Hannibal
Uhrinsa syövä kannibalistinen sarjamurhaaja Hannibal työskentelee FBI:n kanssa ja eliminoi ovelasti kaikki uhkatekijänsä. Katselu on välillä suorastaan tuskaista väkivaltaisten ja raakojen tappokohtauksien takia, ja katsojaa härnätään ihan tahallaan tekemällä kaikkea odotusten ja toiveiden vastaista. Ruutuun alkoi putkahdella Hannibalin toisen kauden jaksoja heti vuoden alussa, ja nää olikin mulle ennennäkemättömiä jaksoja, joten katselu oli kiinnostavaa. Heti kauden ekassa jaksossa näytettiin katkelma Hannibalin ja Jackin tappelusta, ja oli mielenkiintoista seurata läpi kauden miten tähän tilanteeseen lopulta päädyttiin. Tykkäsin erityisesti siitä miten ekan kauden lopputilannetta setvittiin useamman jakson verran tämän kauden alussa, yleensähän sarjoissa ratkotaan kaikki edellisen kauden vikan jakson kriisit heti seuraavan kauden ekassa jaksossa ja kaikki palaa taas normaaliksi. Hannibalin ja Willin suhteen kehitystä sai seurata välillä pyörällä päästään kun ei voinut olla varma siitä mikä näiden kahden välillä on totta ja mikä teeskentelyä. Koukututtiin Fikun kanssa sarjaan niin kovasti että kakkoskauden loputtua katsottiin heti perään sarjan eka kausi ja hankittiin myös kakkoskausi DVD:nä että päästiin katsomaan sekin uudestaan. .-D Nyt sitten vaan peukut pystyssä toivotaan Hannibalin kolmannen kauden tulevan pian, toivottavasti siihen ei tule yhtä pitkää taukoa kuin kahden ensimmäisen kauden näyttämisen välille...
Penny Dreadful
Bongattiin sarja Fikun kanssa Katsomosta kivan aloituskuvan takia, ja kun kaikki kolmannen jakson kaudet olivat nähtävillä päätettiin Fikun kanssa huviksi kokeilla uutta sarjaa. Penny Dreadful on 1800-luvun Englantiin sijoittuva fantasialla höystetty kauhudraama-sarja, ja tällä kolmannella kaudella seurataan samanaikaisesti useamman eri henkilön näkökulmia jotka kuitenkin jollain tapaa nivoutuvat yhteen. Olen tähän asti onnistunut välttelemään vampyyri-ihmissusi-sarjoja, mut nytpä mäkin sitten olen jotain sellaista katsonut. .-D Yhdeksästä jaksosta ei riittänyt iloa pitkäksi aikaa, mutta Penny Dreadfulin kolmas kausi oli todellakin näkemisen arvoinen. En tiedä tuleeko sarjaan tämän enempää perehdyttyä, olisi jotenkin hölmöä katsoa aimmat kaudet kun on jo nähnyt loppuratkaisun.
Greek
Luovuttiin siitä toivosta että Greekin kaudet tulisivat myyntiin suomeksi, joten päädyttiin nyt sitten Fikun kanssa aloittamaan sarjan katselu englanniksi. Vaikka ymmärrän englantia nykyään paljon paremmin en mielellään lähtisi 40 minuutin mittaisia jaksoja katsomaan ilman tekstityksiä, mutta Greek meni siinä mielessä hyvin kun siinä ei ole vaikeaa sanastoa tai monimutkaisia juonikuvioita vaan enimmäkseen ihmissuhdedraamaa niin mukana pysyi ihan hyvin. Greekille on vaikea laatia hienoa "sinun on pakko katsoa tätä" -myyntipuhetta koska se ei loppujen lopuksi ole osakuntien välisine draamoineen mikään erityisen ihmeellinen sarja, mutta muutaman jakson katsottuaan siihen vaan kummasti koukuttuu. .-D Olin nähnyt Greekistä aiemmin vain pari chapteria (= ½ kausi), joten tähän läpikatseluun mahtui paljon ennennäkemättömiä jaksoja. Välillä tosin tuntui että jakso oli jo nähty, sillä samat teemat (on-off suhteet, kilpailut, loppukokeet, riitely yms.) alkavat väkisinkin toistaa itseään. Sentään kymmenen jakson välein vaihtuvien chaptereiden lopetusjaksoihin oli aina panostettu vähän enemmän ja ne olivat siksi kiinnostavia. Greek on täynnä mahtavia henkilöhahmoja joista ei olisi viimeisen jakson koittaessa halunnut vielä päästää irti. Päähenkilön Caseyn paras ystävä Ashley kehkeytyi suosikikseni sarjan katselun myötä, ja oli sääli että hänet jätettiin välillä taka-alalle. Mä näen itseni jollain tapaa Rustyssa, ja oli hienoa seurata läpi sarjan miten hän sai itsevarmuutta ja kasvoi ihmisenä. Välillä musta tuntui että Rustylla oli suosittua siskoaan enemmän ystäviä, sillä osakunta-kavereidensa lisäksi Rusty hengasi myös Dalen ja Calvinin kanssa. Reilusta Cappiesta ei voi olla pitämättä, ja kierot Rebecca ja Evan sopivat hyvin toisilleen. Sarjan päätösjaksossa kaikki oli kirjaimellisesti murskautumassa, mutta siitä huolimatta kaikki saivat jollakin tapaa onnellisen lopun.
Sit vielä lyhyesti: Ruvettiin katselemaan meidän lapsuudesta tuttua ohjelmaa Winx Clubia Fikun kanssa, ja tämän vuoden aikana ehdittiin katsoa sarjaa kuudenteen kauteen asti. Tää voi kuulostaa oudolta, mut olin ihan sairaan innoissani sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta, vaikka suomidubeilla sarjan nimeksi sopisi välillä paremmin "Cringe Club". Bones tuli vuoden aikana päätökseensä, mutta harmikseni sarjan viimeinen tuotantokausi ei ollut kovinkaan spesiaali. Pariin viimeiseen jaksoon saatiin jopa enemmän jännitystä, mutta kaikki päättyi silti onnellisesti ja asiat jäivät aikalailla ennalleen. Mulle ois kelvannut dramaattisempikin lopetus. Havaiji 5-0:sta taidettiin näyttää jopa pari uutta kautta tämän vuoden puolella, en oo ihan varma. .-D Sarjan aiemmilla kausilla pystyin aina helposti sanomaan miltä kaudelta mikäkin rikos on, mutta nyt mulla on nuo 4-7 kauden jaksot epämääräisenä sekamelskana päässä. Kun puheet Muumien uusista dubbauksista kantautui korviini oli pakko vilkaista onko lapsuudessani ihannoimat henkilöt pilattu lopullisesti. Uudet dubbaukset vielä menee jotenkuten, mutta minkä takia jaksoja näytetään ihan väärässä järjestyksessä? Häiritsevää.
W.i.t.c.h. - Satuin löytämään pari vanhaa W.i.t.c.h. -sarjakuvaa joiden innoittamana päätin alkaa lukemaan sarjaa läpi. Mua ei niinkään kiinnosta Kandrakarista saatujen tehtävien suorittaminen vaan tykkään enemmän lukea tyttöjen arkielämän kriiseistä joihin sisältyy ne perusteinityttöjen ongelmat: pojat, koulu, vanhemmat ja muu ihmissuhdedraama. .-D Elementtien kirja -saaga on tähänastisista lukemistani juonikokonaisuuksista suosikkini.
Tulipas tästä ihan kuin KS-postaus mutta laajempana versiona. Laitan tähän loppuun vielä nopeasti editoimani videon, jossa on kuvia (lähinnä minusta) tämän vuoden ajalta. .-D Fiku on ollut 97% kameran takana seuraavia kuvia räpsimässä, joten kiitokset kuvausavusta! <3
...Suomessa 8.11. ja pakkohan sitä tilaisuutta oli mennä todistamaan! Desire-kiertue seurasi kyllä yllättävän pian vähän yli vuosi sitten ollutta Surrender-kiertuetta mutta en valita, kivaa kun Theoa ja Adamia näkee usein. ,-)
Mä oon ajokortin saamisesta lähtien haaveillut että voitais Fikun kanssa kaksistaan lähteä ajamaan jonnekin lähemmäs Helsinkiä ja jatkaa sieltä junalla keikkapaikalle (koska ei Helsinkiin uskalla lähteä autolla) mut toistaiseksi on aina käynyt niin että isi kuskaa junalle ja rahoitetaan VR:ää kun ylihinnoitellut junaliput maksaa melkein yhtä paljon kuin keikkaliput... Täytyis hankkia opiskelupaikka ihan vaan sitä varten että sais junaliput taas puoleen hintaan. .-D Tällä kertaa matka tapahtui kuitenkin poikkeuksellisesti niin että isi kuskasi meidät Fikun kaverille joka sitten puolestaan veisi meidät Järvenpään asemalle. Jäätiin kuitenkin pariksi tunniksi Fikun kaverille ja katsottiin Doctor Strange -elokuva. Me oltiin Fikun kanssa pahiksien puolella koska pääpahista näytteli meille Hannibalin kautta tutuksi tullut Mads Mikkelsen, kun taas Fikun kaveri ihannoi enemmän Benedictiään. Elokuvan katselun ohessa lainattiin Fikun kaverin konetta että saatiin käytettyä Eldarya-elukoidemme energiat loppuun, se oli ehdottoman tärkeää. XD
Me ollaan jostain syystä aina Pasilassa liikuskellessamme ihan hukassa, 2/3 keikkareissulla ollaan harhailtu vähän missä sattuu eikä tuo Pasilan väliaikainen asemarakennelma yhtään helpottanut asiaa... Pasilan sillalle päästyämme reitti alkoi onneksi hahmottua ja löydettiin keikkapaikkana toimivalle Helsingin jäähallille melko sujuvasti. Saavuttiin paikalle n. puoli tuntia ennen ovien aukeamista, ja jonoa oli jo melkoinen rykelmä odottamassa siinä vaiheessa. Yhtäkkiä jonon loppuosa lähti liikehtimään pääjonon ohi vasemmalle, ja seurattiin sitten Fikun kanssa ihmeissämme tätä lössiä mikä osoittautui kannattavaksi, sillä ovien auetessa juuri siihen meidän kohdalle tuli laukku- ja lipputarkastuspiste ja päästiin paljon aikaisemmin sisälle kuin jos oltaisi jääty alkuperäisen jonon päähän. Kirittiin vielä lisää ohittamalla narikka ja ryntäämällä suoraan sisäänpäästyämme katsomoa kohti. Haluttiin välttää narikkakulut joten lähdettiin matkaan kesätakeissamme jotka sai paksuja talvitakkeja helpommin kietaistua vyötärön ympäri roikkumaan ja oltiin sit puettu monta paitaa päällekäin ettei palelluttaisi. Päästiin n. 7-8 rivin päähän lavasta, joten ihan hyvät paikat onnistuttiin saamaan.
Lämppäriksi ilmoitettu Jaakko Aukusti ei sanonut mulle entuudestaan mitään, ja olikin yllätys kun lavalle saapui seitsenhenkinen yhtye, nimen perusteella olin odottanut jotain sooloartistia. Laulaja kommentoi ettei ole aiemmin vetänyt keikkaa niin isolla lavalla, ja se taisi pikkaisen jännittää sillä laulaja ei kovin ahkerasti vilkuillut yleisöä esityksen aikana - ei sillä että sille olisi ollut tarvetta, sillä yleisö ei ollut erityisen innokas. Sääli että Hurtsin keikoille valitaan aina sellaisia lämppäreitä joiden musiikki on ihan erilaista kuin illan pääesiintyjän, sillä harvemmin yleisö sellaisesta innostuu... Jaakko Aukustin musiikki oli ihan jees, musta vaan tuntui että ne soitti koko puolituntisen samaa biisiä sillä kaikki kappaleet kuulosti mun korvaan ihan samalta. .-D Laulajalla on kuitenkin ihana ääni ja koska mulla on outo viehtymys pitkätukkaisia miekkosia kohtaan niin näkymät oli varsin mieluisat. ,-)
Hurtsin saapuessa lavalle saatiin keikkailta vihdoin kunnolla käyntiin! Mä ehdin itkemään jo heti ensimmäisenä soitetun Ready To Go:n aikana, oli vaan niin ihana pitkästä aikaa nähdä pitkästä aikaa ja Theokin näytti niin onnelliselta ja ää. <3 Oltiin Fikun kanssa valmistauduttu huolella keikkaa varten ja pidetty useampanakin iltanan Hurts-laulutuokioita, mut siitä huolimatta meni sanat solmuun Ready To Go:n kertosäkeen aikana: "When I die yeah you know I'll be ready to go"... Some Kind Of Heaven keikan tokaksi biisisiksi oli "too good to be true" mutta totta se oli, ja sitä seurasikin Sunday. Edellisellä kerralla mulla oli jostain syystä vaikeuksia muistaa Sundayn sanoja mikä oli aika noloa koska se oli eka kappale jonka Hurtsilta aikoinaan kuulin ja yksi lempparini Hurtsin kaikista biiseistä, mut nyt olin varautunut ja suoriuduin laulamisesta paremmin, joskin Theo rupesi hyppyyttämään yleisöä jo näin varhaisessa vaiheessa keikkaa ja siinä hengästyy äkkiä jolloin laulaminen vaikeutuu. .-D Vanhempien levyjen biiseillä jatkettiin, ja seuraavaksi kuultiin Silver Lining mitä ei edellisellä keikalla ollenkaan soitettukaan joten oli kiva kuulla se livenä. Sitten tulikin pari biisiä yhtyeen uusimmalta levyltä ja mä sain hirveän itkukohtauksen Hold On To Me:n kohdalla, iiih se on ihana biisi. <3
Vaikka kyseessä olikin Desire Tour ei keikan biisilistaan sisältynyt ihan hirveästi uusimman albumin biisejä, ja seuraavaksi tulikin pitkä putki vanhempia biisejä. Exileltä soitettiin samat biisit kuin viimeksikin (Miracle, Somebody To Die For & Sandman). Edellistä keikkaa dominoinut Happiness-albumi jäi tällä kertaa pienemmälle soitolle valtaosan keikkabiiseistä ollessa parilta viimeisimmältä levyltä. Oltiin Fikun kanssa vähän huolissamme soitettaisiinko meidän yhtä lempparia Rolling Stonea tällä kertaa, ja kun se sieltä sitten tuli kirkui Fiku innostuksissaan niin kovaa että meidän ympärillä olevat kääntyi katsomaan Fikua lavashown sijaan. XD Rolling Stonen uuvuttamana olin tyytyväinen kun seuraavaksi tuli pari ei-mulle-niin-tärkeää biisiä joiden aikana pääsi vähän rauhoittumaan, joskin Theo mokoma rupesi taas hyppyyttämään yleisöä Better Than Loven aikana, että se siitä lepäilystä sitten. .-D Fiku sai taas kuulla Sandmaninsa, ja Lights oli ihana kun nyt permannolla pääsi tanssahtelemaan paremmin mitä edellisen keikan istumapaikoilta.
Ennen Walk Awayta Theo lupasi että seuraava biisi soitettaisi erityisesti meitä varten, ja mä jäin sit vaan miettimään toivoiko Theo meidän "kävelevän pois" paikalta vai mitä. .-D Myös ennen Wonderful Lifeä Theo jutusteli hetken aikaa yleisölle ja kertoi miten yhtye oli aikoinaan tehnyt ihan ensimmäisiä ulkomaankeikkoja Suomeen ja pienestä yleisöstä huolimatta tältä ajalta oli jäänyt hienoja konserttimuistoja. Mullekin tuli hieno olo näistä Suomen ylistyspuheista vaikken itse osallisena näihin keikkoihin ollutkaan, mut hienoa kuulla että Hurts tykkää käydä täällä keikkailemassa vaikka konserttia ei aina päästäkään pitämään massiivisilla lavoilla. Hurts on kyllä niin uskollinen Suomessa kävijä ettei keikan jälkeen tarvitse jäädä pelkäämään pääseekö yhtyettä enää tulevaisuudessa näkemään (toisin kuin Måns, murr). Wingsin kohdalla Theo uhkaili että se olisi illan viimeinen biisi, mutta mahtoikohan kukaan uskoa kun Beautiful Ones oli vielä tulematta. .-D Hurtsin palattua takaisin lavalle Theo jakelikin heti yleisölle lauluosuuksia siten että toinen puolisko toisti sanoja "We are, we are" ja meidän puolella oli laulettavana "We are the beautiful ones". Keikan lopetusbiisinä oli jälleen Stay, ja biisin aikana Theo jakeli viimeiset ruusut yleisölle.
Keikan jälkeen ei sitten tapahtunutkaan enää mitään kovin ihmeellistä. Tekstattiin isille juna jolla tultaisi takaisin jotta isi ehtisi lähteä hyvissä ajoin hakemaan meitä, sillä oli jo niin myöhä ettei meidän kotipaikkakunnan pusikkokesoon kulkenut junia ja isin täytyisi tulla hakemaan meitä vähän kauempaa. Päästiin kotiin vähän ennen yhtä, ja syödessämme selattiin postissa tullutta lelulehteä ja mä luin jonkin lukkiartikkelin jossa sanottiin ettei hämähäkkieläimiin kuuluva lukki ole hämähäkki, ja mä tähän totesin että täytyy Fikun hämähäkkikammoiselle kaverille infota että sen ei tarvitse säikkyä lukkeja koska ne ei ole hämähäkkejä. .-D Tästä keikasta mulle jäi aika tyhjä fiilis nyt jälkeenpäin, en ollut erityisen iloinen mutten myöskään kärsinyt keikkamasennuksesta.
Lopuksi vertailen vielä näitä kahta Hurtsin keikkaa joilla olen ollut. Permantokeikat voittaa aina istumapaikat, mun tosin pitäisi hankkia paremmat kengät sillä nyt jalkoja ja selkää särki pelkkä paikallaan seisominen kun odotettiin esityksen alkua. Särky jäi onneksi sivuseikaksi keikan alettua ja mä pystyin ihan vaivattaa pomppimaan pitkin keikkaa vaikka aiemmin kitisin selkäkivuistani Fikulle. .-D Jalat ei ole kyllä vieläkään täysin toipuneet saamastaan rääkistä... Tykkäsin myös paljon tämän keikan biisilistasta, melkein kaikki lempparini soitettiin joskin jäin yhä kaipaamaan Blindiä ja Wishiä joista kumpaakaan en ole päässyt livenä vielä kuulemaan, toivottavasti sitten ensi kerralla! Ekalla Hurtsin keikallani viime vuonna oli kuitenkin ihana tunnelma, tällä kertaa vallitsi jotenkin vähän negatiivinen ilmapiiri kun paikalla ollut henkilökunta (ihanaa laukkutarkastajaa lukuunottamatta) oli vähän töykeä eikä jakanut tarpeeksi selkeitä ohjeita esim. jonotukseen liittyen, ja katsomossa oli pientä etuilua. Kivaa tietenkin oli eikä keikka voi olla pettymys kun pääsee kailottamaan lempibiisejään yhdessä artistien kanssa ja riehumaan yleisön seassa. Mun äänekäs "keikkapersoona" onkin ihan vastakohta sille miten normaalisti käyttäydyn. .-D
....viime kuukausina hallinneet Veijarit ja KS-postaukset, joten eiköhän olisi aika päivitellä vaihteeksi kuulumisasiaa! Syksy on saapunut ja koulut alkaneet, millä ei tosin ole taaskaan muhun mitään vaikutusta kun edelleen oleilen kotosalla ilman opiskelupaikkaa. Keväällä olleista korkeakoulujen pääsykokeista/ennakkotehtävistä 2/3 ei mennyt läpi, ja yhdessä paikassa pääsin varasijalle mutta jotta siitä olisi opiskelupaikka irronnut olisi tyyliin kaikkien kokeen läpäisseiden pitänyt hylätä saamansa opiskelupaikka, joten käytännössä sekin oli hylätty. Mua ei haittaa koska en kouluun olisi mitenkään palavasti halunnutkaan, mutta koska en nykyisillä taidoillani ole kykenevä työelämään olisi opiskelupaikka ihan hyvä juttu oman elämänsä edistämiseksi... Syksyn yhteishakuja voisi tietysti tarkkailla, mutta en edelleenkään oikein tiedä mitä edes haluaisin opiskella tai ylipäätään tehdä elämälläni. Oon kuitenkin varoiksi lueskellut yhdessä Fikun kanssa soteli-esivalintakoemateriaaleja jos koittaisi siihen fysioterapiakoulutukseen hakea uusiksi, muita hakuvaihtoehtoja en sit ookaan vielä keksinyt.
Noh, näin syksyllä täällä kotosallakin riittää kaikenlaista sadonkorjuuasiaa joiden parissa voi puuhailla niin ei tule ihan toimeton olo. Lapsena kaikki oli jotenkin niin suurta ja ihmeellistä: Lumikinokset ylti pään yli kävellessä peltojen ympäröimää hiekkatietä ja viljat kasvoi kesäisin pellolla valtaviin mittoihin, mutta nyt vähän pidempänä sitä on joutunut huomaamaan että viljantähkät yltää vain polviin asti tuolla pellon reunassa seisoskellessa ja lunta tulee niin vähän ettei sen sekaan pääse hautautumaan. Muistan myös miten avustin pienenä perunannostossa ja jotkut perunat olivat jopa suurempia kuin käteni, mutta viimeisimpinä vuosina perunasato on ollut sen verran säälittävä että ollaan jouduttu siemenperunan kokoluokkaa olevatkin potut syömään. Sain kuitenkin ilokseni huomata etteivät kaikki muistot lapsuudestani ole olleet pelkkää suurta harhakuvaa, sillä tänä vuonna niiden minipottujen lisäksi pellolta löytyi myös suurempia yksilöitä ja tuli fiilis ettei lapsuuteni olekaan ollut pelkkää valhetta. .-D Isi haaveili että perunat ja viljat olisi hyvä saada talteen ennen sateita, ja sen seurauksena me pidettiin Fikun kanssa oikein kunnon pottumaraton kaivaessamme perunoita ylös mullan seasta. Iltaa kohden tuuli voimistui ja meidän selät oli niin kipeät monta tuntia kestäneestä kumartelusta että ähkittiin vaan ääneen kipujamme ja keksittiin outoa työskentelyasentoja joissa selkää ei särkisi niin paljon, ja me saatiin kuin saatiinkin kaikki potut kerättyä ajoissa (ja isikin ehti puida viljat, jee).
Päätinpä myös vihdoinkin hoitaa autokoulun syventävän vaiheen pois päiväjärjestyksestä, aika viimeisilleen sen suoritusta tuli lykättyäkin kun kahden vuoden ajokorttilupa olisi mennyt kuukautta myöhemmin vanhaksi. Oon kyllä helpottunut että autokouluasiat on vihdoin ohi, eihän mulla mennyt kuin vähän päälle kolme vuotta tuon autokoulun suorittamisessa, ja tähän matkaan on mahtunut kolme autokoulua ja mua on ollut opettamassa viisi eri ajo-opettajaa + kaksi "yhden-tunnin-juttua". .-D Olisin periaatteessa voinut jatkaa samassa autokoulussa missä aikoinaan aloitinkin, mutta sen paikan yksi opettaja* traumatisoi mut sen verran pahasti että, päätin mieluummin kokeilla toista paikkakunnallani olevaa autokoulua, ja täytyy kyllä sanoa että vaihto kannatti. Uusi ajo-ope oli tosi mukava, ja vaikka mä tuttuun tapaani säädinkin pitkin ajoa niin ope totesi tunnin päätteeksi että hyvinhän mä ajan. Hitsi kun mäkin joskus havahtuisin itekin siihen että osaan ajaa... Jutusteltiin siinä ajellessa kaikenlaista ja tuli pieni terapiaistunnon tuntu kun avauduin sille mun edellisen opiskelupaikkani ongelmista ja moottoritie-traumoista. .-D Kateltiin ajotunnin aikana taloudellisia ajotapoja seuraamalla bensan kulutusta yms, ja opin sen että voin jatkossakin rauhassa vältellä moottoriteitä sillä ne kuluttavat enemmän bensaa mitä vastaavan matkan ajaminen 80 nopeusrajoitusalueella. Mä olin jostain syystä aina luullut että moottoritie on parempi koska matka käy suurilla nopeuksilla vähän lyhyemmässä ajassa.
*Mä kyllä ymmärrän sitä ajo-opettajaa, sillä ensimmäisillä ajotunneillani olin tosi epävarma tuleeko mun autolla ajamisesta edes mitään, ja kun mulla ei ole kunnollista motivaatiota jonkin asian oppimista kohtaan mä lakkaan yrittämästä ja keskityn vain selviämään ahdistavasta tilanteesta, en kehittymään siinä. Se ei kuitenkaan silti mun mielestä oikeuta opettajaa kommentoimaan ikävästi vaan kriikin voi sanoa asiallisesti ja antaa yksityiskohtaisemmin ohjeita. Musta vähän tuntuu että loppujen lopuksi me traumatisoitiin kumpikin toisiamme. .-D
Syventävän vaiheen ratapäivää jännitin sitten vähän enemmän, tai no suurin huolenaihe oli oikeastaan siinä löydänkö omatoimisesti paikalle, mulla kun ei ole juuri tapana ajella yksinäni vieraalla paikkakunnalla, mutta kyllä me navin kanssa löydettiin perille. Ratapäivän teoria- ja keskusteluosuudet oli aika turhia, niistä olisi voitu pitää joku etänä käytävä nettikurssi sillä ei tuossa meidän ryhmässä monikaan osallistunut kunnolla keskusteluihin yms. Radalla liukastelu auton kanssa ei myöskään kuulu mun lemppareihin ja stressasin koko ajan että eksyn siellä rata-alueella tai en ymmärrä mitä pitää tehdä kun ope ei tällä kertaa istunut vieressä vaan ohjeita jaeltiin radiopuhelimen välityksellä, mutta tulipa sieltäkin selvittyä ja yllätyksekseni jopa suoriuduin hyvin useimmista harjoituksista kun oivalsin oikean tekniikan = pienet ratinliikkeet.
Kovin paljoa ei ole nyt kortin "virallistumisen" jälkeen tullut ajeltua, mitä nyt äitiä kyydittiin Fikun kanssa keskustan ja kodin välillä kun isi ei työkiireiltään ehtinyt viemään. Näillä kuskausreissuilla matkamusana usein toiminut Eric Saade parka saa aina dissausta kirkkomusiikkia fanittavalta äidiltä. Mä ymmärtäisin valittamisen jos kuuntelisin jotain ärjyhuutoheviä, mut Eric Saaden musiikki on varsin harmitonta... Månsin soimisen aikana äiti ei kuitenkaan valittanut ollenkaan, Månsilla on ilmeisesti hyvä vaikutus. ,-) Rauhallinen Barcelona Sessions sopi kyllä ihanasti ajomusaksi ilta-auringon laskiessa.
Toinen viimeaikainen ajoreissu tehtiinkin sitten tavallista kauemmaksi, ajettiin nimittäin Lahteen. Fikulla oli muotinäytösharjoitukset ja mä lähdin matkaan muuten vain apukuskiksi, meidän navigaattori ei pysy kiinni ikkunaroikuttimessaan joten on helpompaa jos sitä pitää kädessä, ja mä toimin sitten kartanlukijana - vai oisko parempi termi "kartanpitelijänä"? .-D Fikun harjoitusten ajan mä kiertelin kaupoissa, ja vaikka mulla oli mielessä ostoslista kaikesta tarvittavista takeista ja kengistä niin mukaan päätyi heräteostoksena tuollainen paitahommeli (kuva alempana ↓ ja lisää täällä) joka oli sentään halpa ja näin syysaikaan mukavan lämpöinen. Ostin myös omia ponnareita kun oon viimeisen vuoden joutunut aina lainailemaan niitä Fikulta ni nytpä on sitten ihan omia ettei tarvii loisia. Hesekupongeillekin tuli taas vaihteeksi käyttöä, ja ollaan Fikun kanssa kerrankin ajoissa isin synttärilahjan hankkimisen kanssa sillä kerettiin lahja ostamaan pari viikkoa ennen varsinaista merkkipäivää. Vielä ei tosin voi hengähtää, pianhan tässä on edessä taas jo isänpäivä ja joulu, onneksi nyt on ollut normaalia enemmän lahjaideoita mielessä meidän perinteisen karkkipussien ostamisen sijaan. Harjoitettiin myös taas iskelmäperuutuksia parkkipaikalla ja Anna Erikson(in levy) jäi istumaan näkyvälle paikalle etupenkille meidän käydessä kaupassa. .--D
Eiköhän tässä ala olemaan kaikki mainitsemisenarvoinen asia mun tekemisistä viimeisen parin kuukauden ajalta, heips!
...Mouruposken kissa olisin varmasti ansainnut kokemuspisteen perjantain 28.7. tapahtumien takia, mä nimittäin käytin ekaa kertaa junan vessaa, kättelin Juha Tapiota ja kaiken huipuksi seurasin neljää mahtavaa festarikeikkaa eturivistä!
Måns jätti keväämmällä olleella Chameleon-kiertueella ikävästi Suomen pois keikkakohteiden joukosta, joten kun selvisi että Måns esiintyy tänä vuonna DBTL-festareilla päätin että sinnehän on mentävä. Down By The Laituri on Turussa vuosittain järjestettävä useamman päivän mittainen kaupunkifestivaalitapahtuma, ja tänä vuonna vietettiin DBTL:n 30-vuotisjuhlaa. Måns esiintyi perjantaina, ja tälle päivälle sattui osumaan ihan kivat kotimaisetkin esiintyjät, tosin mun puolesta kuka vain näistä olisi voinut vaihtaa esiintymispaikkaa lauantaina esiintyvän Neljän Ruusun kanssa joka sisältyy mun top 3:n parhaan kotimaisen yhtyeen/artistin listaan kun olen ihan pienestä pitäen heitä kuunnellut. Tässä postauksessa kertoilen festaripäivän meiningeistä ja Turun reissusta ylipäänsä.
Kerrankin mulla ei ole tarvetta haukkua VR:ää ylihinnoitelluksi, sillä etukäteen ostetut säästöliput oli ihan edullinen matkustusvaihtoehto. Tajuttiinpa siinä matkaa taittaessa Fikun kanssa ettei olla aiemmin yhdessä matkustettu IC-junassa kun junaa käyttäessä on enimmäkseen tullut liikuskeltua lähijunavyöhykkeen sisällä. Fikua huvitti kun mulla oli kellonatarkka aikataulu banaanin syömiselle. .-D Juna saapui Turkuun tuntia ennen festareiden alkamisajankohtaa, ja uskottiin ehtivämme paikalle hyvissä ajoin vaikka vähän epäilytti päästäänkö lähellekään lavaa kun ei tultu jonottamaan tunteja etukäteen. Selvittiin Aurajoen yli, mutta siitä lähdettiin jotenkin kulemaan väärään suuntaan ja googlemapsin lupaama n. 20 minuutin kävelymatka muuttui lähes tunnin mittaiseksi harhailuksi ennen kuin löydettiin puiston sisäänkäynnille. Puistoalueella oli onneksi selkeät opasteet paikan päälle, muuten ei oltaisi kyllä ikinä löydetty oikeaan paikkaan. Huolimatta siitä että lunastettiin rannekkeet paria minuuttia ennen ensimmäisen esiintyjän aloitusajankohtaa päästiin lähelle lavaa suurimman osan yleisöstä pakoillessa sadetta katoksien alla, ja ehdittiin kipittää lavan edustalle juuri parahiksi Happoradion käynnistäessä keikkaa Valopallon ensisävelillä.
Happoradio ehti soittaa muutaman biisin ennen kun lavalta meni sähköt mikä mykisti niin laulajan mikin kuin soittimetkin. Bändi ei ollut innokas jatkamaan akustisella meiningillä, joten siinä lavasähköjen palaamista odotellessa mm. laulettiin yhtyeen laulajan Aki Tykin kanssa Maammelaulu! .-D Sähköjen mentyä suurin osa paikalla olleesta yleisöstä lähti pois sateesta jolloin päästiin Fikun kanssa valtaamaan ihan eturivin paikat! Sateen yltyessä sitä rupesi kyllä miettimään olisiko eturivinpaikka kastumisen arvoista, no tietysti! Meillä oli matkassa yksi kertakäyttösadeasu, ja koitettiin yhdessä Fikun kanssa piileskellä sen alla, kuivana ei kuitenkaan pysytty kun oltiin jo tulomatkalla kastuttu jonkin verran.
Vihdoin sähköt palasi ja keikkaa päästiin jatkamaan. Happoradiota tuli ahkerimmin kuunneltua yläasteikäisenä, joten mua vähän huoletti etten tiedä keikalla soitettavista biiseistä mitään kun en bändin uusimpaan tuotantoon ole juuri tutustunut, mutta onneksi keikkaan sisältyi paljon vanhoja tuttuja biisejä (mm. Tavikset, Pois Kalliosta, Che Guevara, Ahmat tulevat, Puhu äänellä jonka kuulen, Pelastaja, Unelmia ja toimistohommia) joiden sanat muisti ihan ulkoa. Keikkaan valmistautuakseni olin kyllä koittanut tutustua laajemmin Happoradion tuotantoon, ja sattuipa kivasti kun kaksi "mun uutta" (oikeesti nää on kumpikin jo useamman vuoden vanhoja kappaleita) kivaa biisilöydöstä (HC-sää & Ihmisenpyörä) soitettiin! Täytyisi kyllä jossain vaiheessa perehtyä paremmin Happoradion uusimpaan Kauniin Kääntöpiiri -albumiin, sillä keikalla soitetut Valopallo ja Älä puhu huomisesta oli ainakin ihan jees biisejä kumpikin. Vaikka keikan biisilista oli odotettua kiinnostavampi harmistuin salaa siitä ettei Hirsipuuta soitettu, se oli aikoinaan eka biisi jonka Happoradiolta kuulin ja olisi siksi ollut upeeta kuulla se livenä, ehkä vielä jonakin päivänä...
Tihkusade yltyi Happoradion keikan aikana aina vaan rankemmaksi sateeksi, ja sit aina biisien jälkeen taputtaessa sai vettä naamalleen ja Aki Tykkikin pahoitteli kun me jouduttiin sateessa kastumaan. Sähkökatkos ei jäänyt ainoaksi keikan aikana tapahtuneeksi säädöksi kun Aki tiputti vahingossa mikkinsä Che Guevaran aikana, ja keikan lopuksi hän totesikin enemmän tai vähemmän huvittuneena että tämä konsertti jää ainakin mieleen. .-D Pitipä munkin jälkikäteen käydä jättämässä Happoradion sivuille pienet terveiset ja kiitokset keikasta, ja nyt sit jännitän vastaako Aki Tykki kommenttiini kun se julkaistaan moderoinnin jälkeen. Voisin kyllä uudemmankin kerran käydä Happoradiota katsomassa, oottelen tosin että tulevat esiintymään ensikerralla lähemmäs. (*Bongaa Happoradion keikkahistoriasta yhden tämän vuoden puolella olleen keikan omalta kotipaikkakunnaltani.* Täällä ei ikinä esiinny ketään, miksen ollut tästä tietoinen silloin kun asia olisi ollut ajankohtainen????)
Esitysten välillä oli aina puolen tunnin tauot jolloin ei sitten ollut muuta tekemistä kuin kuvailla tyhjän lavan valoja, kastua sateessa, katsella kosteuden rypistämiä sormia, miettiä miten tulen tarkenemaan yöllä kun hupparini on ihan märkä ja illemmalla sai näiden lisäksi vielä potea selkä- ja jalkasärkyä pitkään kestäneen seisomisen takia. Jostain syystä päädyttiin Fikun kanssa myös useaan otteeseen laulelemaan Ice Ice Baby -biisiä, me kyllä vedettiin noita säkeitä ihan väärässä järjestyksessä, toivottavasti vieressä ei ollut ketään asiantuntijaa facepalmaamassa. .--D "Yo, I don't know, turn off the light and I glow" ♫
Päivän toisena esiintyjänä oli Jari Sillanpää ja lavan etuosa täyttyi sen mukaisesti hieman iäkkäämmistä ihmisistä, joten me varmaan Fikun kanssa erotuttiin siinä kivasti. .-D Jarin tuotanto oli mulle vieraanpaa mut yritin kumminkin hytkyä biisien mukana. Nuorempana iskelmää radiosta kuunnelleena osasin kyllä laulaa parin vuosientakaisten hittien kohdalla kertosäkeen (Kaduilla tuulee, Satulinna), ja tietty automatkoilla radiossa on tullut vastaan pari Jarin uudempaakin biisiä (Sinä ansaitset kultaa, Liekeissä). Jari oli tosi energinen ja hauska esiintyjä, otti yleisön hyvin huomioon, ja sadekin taukosi vihdoin Jarin esiintymisvuoron loppupuolella.
Jari asteli just sopivasti mun kohdalle kun päätin ottaa kuvan. .-D
Seuraavaksi Mååååns!! Mä olin valmistautunut Månsin keikkaan pukemalla Fikulta joululahjaksi saamani Måns-paidan, johon Fiku on kirjoitellut mm. Månsin biisien lyriikoita (↓ kuva paidasta alempana ↓). Fiku oli vähän huolissaan kestääkö kangastussi pesua, no ainakin se kesti ihan hyvin sateen. .-D Stalkittiin Fikun ja muutaman muun Måns-fanin kanssa ennen keikan alkua miten Måns seisoskeli sivummalla lavan reunalla kun lavaa valmisteltiin, hehe. x-3 Ennen kuin Måns päästettiin lavalle niin juontajina toimivat Susanna Laine ja Aki Linnanahde pistivät pystyyn pienen kilpailun, jossa testattiin kummat ovat kovaäänisempiä; naiset vai miehet. Naisten piti huutaa MÅNS ja miesten ZELMERLÖW, ja naiset vei voiton, tosin Aki väitti miesten alakynteen jäämisen johtuneen siitä että Zelmerlöw on vaikeampi sana, seliseli. .-D Mä kiljuin siinä kisassa kivasti mun kohdalle majoittuneen kameramiehen korvaan, mitäs istahti siihen. XD
Måns aloitti keikan Shouldn't Come Home -kappaleella, ja heti pääsin laulamaan täysillä kun tuon biisin sanat on hyvin hallussa. Koitettiin keikkaa edeltävänä iltana laulella Chameleon-albumi läpi harjoitukseksi, mut vähän huterasti oli tämän uusimman levyn kappaleiden sanat tiedossa, ja mulle iski paniikki kun Måns kyykistyi mun eteen just sellasella hetkellä kun en tiennyt kappaleen sanoja kunnolla. .-D Vaikka Chameleon-levy dominoikin keikalla soitettavissa biiseissä kuultiin myös aiemmilta albumeilta ainakin Burning Stars, Heroes, Cara Mia, Brother Oh Brother ja Live While We're Alive. Brother Oh Brother oli ihana kuulla taas livenä, viimeksi Måns ei sitä esittänytkään. Myös Cara Mian kohdalla oli ekan Måns-keikan tuntua eikä koko päivän kestänyt seisominen tuntunut enää ollenkaan jaloissa kun Måns pyysi yleisöä hyppimään!
Lavan kummallakin reunalla oli iso screeni mihin heijastettiin lavan edustalla olevan kameramiehen kuvailuja, ja oltiin Månsin esityksen aikana Fikun kanssa ilmeisesti niin huomiota herättäviä että kameramiekkonen kääntyi kuvaamaan meitäkin useaan otteeseen. XD Olinkin tällä kertaa reippaammin liikkeessä eturivipaikallani ja jos en ihan väärin tulkinnut tilanteita niin uskon saaneeni useammankin kerran katsekontaktin Månsin kanssa. <3 Noiden katsekohtakti-yhteyksien lisäksi lempparimomenttejani keikalla oli Fire In The Rainin laulaminen ja se kun Måns kertoi ennen Wrong Decision -kappaleen laulamista kyseisen biisin olevan hänen oma suosikkinsa uusimmalta levyltään, iih me ollaan samiksia koska se on myös mun lemppari! <3 Jäi tosin vähän vaivaamaan kun Måns antoi ymmärtää että Wrong Decision kertoo hänen urastaan, ja vaikka Måns sanoikin olevansa ylpeä uusimmasta levystään niin jäi vähän sellainen kuva että hän kuitenkin ajattelee tehneensä "väärän valinnan" musiikkiuransa suhteen... Voih, toivottavasti Månsilla on kaikki hyvin, Euroviisuvoiton jälkeen häneltä on lyhyen ajan sisällä tullut kaksi albumia mikä on ihan ymmärrettävää suosion ylläpitämiseksi (/rahastamiseksi) joten ei mikään ihme kova tahti käy voimille.
Måns oli jälleen kerran mahtava ja energinen esiintyjä, ja keikasta jäi hyvä ja toiveikas fiilis! Vaikka Chameleon touriin ei sisältynyt yhtään keikkaa Suomessa niin tämä tapahtuma todisti että Måns voi tulla tännekin keikkailemaan ja pääsen todennäköisesti miekkosen näkemään livenä vielä tulevaisuudessakin. <3 Sitä en sitten tiedä onnistunko pääsemään ensi kerralla eturiviin, oon nyt ollut kahdella Månsin edellisellä keikalla edessä joten tunnelmaa voi syödä vähän jos ei pääse hyville paikoille.
Ei ehtinyt kulua kauaakaan aikaa Månsin esityksen loppumisesta kun illan viimeinen esiintyjä Juha Tapio ilmaantui paikalle - ei tosin lavalle, vaan hän kiersi tervehtimässä eturivin yleisöä sanomalla käsipäivää ennen konserttinsa alkua. Oli jotenkin tosi ihana huomata miten Tapsa välittää faneistaan ja tuli ottamaan yleisöön lähikontaktia! Oltiin Fikun kanssa innoissamme Tapsa-osumista - jotka eivät jääneet illan ainoiksi, Tapsa nimittäin tuli keikankin aikana jakamaan lisää osumia meidän kohdalle. .-D
Tapsa otti yleisön hyvin huomioon ja varmisteli ettei kenellekään tule kylmä ja lavamooveihinkin oli panostettu. Mä en ole mikään Tapsan musiikin suurkuluttaja, mutta jostain syystä tiesin melkein kaikki Tapsan soittamat kappaleet. Keikan aloituskappale Kaksi puuta oli odotettavissa, mutta päästiin yllätyksekseni kuulemaan myös Ohikiitävää-kappale joka on ehkä lempparini Tapsan biiseistä! Juha Tapio kertoi valinneensa kyseisen biisin ihan vartavasten tähän kesäiltaan, mihin se sopi kyllä erittäin hyvin. <3 Sit on nää kaikkien tuntemat Mitä silmät ei nää ja TSNEH, jonka kohdalla huudettiin Fikun kanssa erittäin kovaäänisesti meidän lempisäe (AUTOSSA RATTI). Illan viimeisen esiintyjän kohdalla porukka alkoi jo olla vähän väsynyttää + oli ahdasta, toivottavasti Tapsalle ei jäänyt mielikuvaa laiskasta yleisöstä koska oikeesti tykkäsin showsta vaikken osannut kaikkien kappalaiden sanoja ulkoa yms.
Kameramieskin pääsi kuvaan tunkiessaan tielle. .-D
Muutama sananen DBTL-festareista tapahtumana:
Lukiessani kävijöiden arvosteluja aiemmilta vuosilta sain tapahtuman järjestelyistä todella negatiivisen kuvan, mutta tänä vuonna omalle kohdalleni ei osunut mitään moitittavaa. Sisäänpääsy ja lipunmyynti oli nopeaa eikä joutunut jonottamaan yhtään. Henkilökunta oli ystävällistä, tosin laukkutarkastuksen lisäksi pidetty ns. ruumiintarkastus tuntui liioittelulta. Välttelin vessassa käyntiä ja juomien ostamista, joten niiden puolesta ei tullut turhaa jonotusta. Vesipisteellä oli jaossa ilmaista vettä eikä sielläkään ollut jonoja. Vasta tapahtuman lopuksi suurimman osan jo poistuttua alueelta kävin testaamassa bajamavessoja jotka oli ihan siistit huomioiden sen että ne olivat olleet koko päivän käytössä, ja käsienpesuvettäkin riitti. Vessapaperia ei ollut mutta mä olin ovelasti ottanut tulomatkalla junan vessasta paperia mukaan niin sekään ei koitunut maailmanlopuksi. Puistoalueella oli selkeät opasteet ja alue oli hyvin valaistu, jolloin pimeässä yössä pääsi turvallisesti liikkumaan. Muutamaa päivää ennen tapahtumaa mä vainoharhailin pääsylippujen suhteen, koska paikanpäältä ostettuna liput oli vähän halvempiä mitä Ticketmasterin lisäkuluilla, mutta DBTL:n sivuilla kuitenkin kehotettiin ostamaan liput etukäteen ennen kuin ne loppuu. Siinä sitten hädissäni laittelin viestiä tapahtuman järjestäjille ja kysyin kuinka suurella todennäköisyydellä päiväliput menee loppuun, ja Tommi vastasi vuorokauden sisällä että päivälippuja pitäisi kyllä riittää. Kyllä mä 1-2 € lisäkulut vielä voisin maksaa, mutta noissa festarilipuissa lisäkuluja oli 5€/lippu (+ toimituskulut), joten säästettiin Fikun kanssa 10 € ostamalla liput tapahtumapaikalta. Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi tosi hyvä fiilis ja voisin tulla toistekin jos samalle päivälle pakkautuisi useampi kiinnostava esiintyjä.
Festariohjelma loppui vähän ennen kahta, ja koska meidän juna lähtisi vasta aamulla klo 7:30 ei meillä ollut kiire mihinkään ja lähdettiinkin käppäilemään vasta siinä vaiheessa kun vartijat alkoi hätistellä porukkaa pois tapahtuma-alueelta. Meillä ei ollut etukäteen mielessä mitään yöpymispaikkaa, mutta koska märissä vaatteissa ei olisi kovin mieluista oleilla ulkosalla niin koitettiin etsiä jotain 24h auki olevaa ruokapaikkaa, ja matkan varrella sattui olemaan ABC-huoltoasema, jonka Hesessä me sit istuskeltiin koko yö. ABC:lla oli muuten aivan ihana vessa. <3 .-D Ranskiksia hitaasti napostellessa me sit muisteltiin päivän kohokohtia ja väsymyksen takia puhuttiin sekavia ja naurettiin oudoille asioille, mm:
"Meidän vessapaperi!"
Mulle oli jäänyt laukkuun yksi vessapaperiarkki, ja kaivaessani jotain laukun pohjalta näin kun jotain putosi lattialle. Kumarruin ja nostin käteeni käytetynnäköisen ryttyisen vessapaperin ja kommentoin melko äänekkäästi "Meidän vessapaperi!" .-D
Kuvapose
Videoiden lisäksi tapahtuman järjestäjät taltioivat festarimenoa myös valokuvien muodossa, ja kun yksi kuvaaja käntyi meihin päin Fiku poseerasi kameralle. Kuvan ottamisen jälkeen nähtiin miten kuvaaja nauroi otokselleen. Ei siinä tilanteessa kiinnitetty asiaan juuri huomiota mutta jälkeenpäin ollaan naurettu tälle jutulle. XD Kyseinen kuva ei päätynyt sentään DBTL:n sivuille enkä muitakaan kuvia ole huomannut meistä sinne päätyneen, ellei lasketa tätä kuvaa missä näkyy mun kädet. .-D
"Mä muistan sen niin hyvin että mä tiedän ettei se ole totta."
^Fikun epälooginen lause. En enää edes muista mistä me puhuttiin tuossa kohtaa. .-D
Lähdettiin asemaa kohti n. tuntia ennen meidän junan saapumista. Noh, siinähän me kuljettiin eteenpäin ja ihmeteltiin kun keskusta tuntu jäävän taakse eikä raiteet tule vastaan. Mut eihän me voida vahingossa kävellä rautatieaseman ohi, eihän? No kyllä ilmeisesti voitiin, onneksi oltiin varattu paljon aikaa ja tajuttiin kääntyä takaisin päin ajoissa. Ei tunnu tuo suunnistus Turussa sujuvan kun eksyttiin sekä meno- että paluumatkoilla. .-D Junaan päästyämme kerettiin sit kivasti torkkua pari tuntia kestävällä matkalla, ja kotiin päästyäkin tuli päivän aikana parit päikkärit vedettyä mutta kunnolla nukkumaan mentiin vasta illalla.
Nytpä on sitten koettu ekat festarit! Vaikka festarien jälkeen koko seuraavan päivän väsytti ja jalkoja särki niin tapahtumasta jäi pariksi päiväksi kiva fiilis, mä jopa seuraavana päivänä ilmoittauduin hyvillä mielin välttelemälleni autokoulun syventävän vaiheen kurssille. .-D
Kysymys lukijoille:
Kävitkö festareilla tänä kesänä?
