Päivät menee...

...niin hitaasti mut silti aika tuntuu rientävän. Johtuu ehkä siitä etten edistä keskeneräisiä projektejani ja sitten illalla juuri kun on pääsemässä vauhtiin pitääkin mennä nukkumaan, ja huomaa ettei taaskaan saanut mitään aikaan. .-D Mun viikko lyhentyy myös päivällä, sillä perjantaina siellä koulussa jossa olen työssäoppimisessa ei ole opettajaa paikalla. Luokalle ope on sanonut ettei silloin ole pakko tulla paikalle, mut en tiedä koskeeko sama etuoikeus myös meitä toplaisia. Innostuin kuitenkin jo sen verran torstaina kotiin lähdöstä, että voin hätätapauksessa vaikka lintsata perjantain ja väittää olleeni kipeä, jos asiasta tulee sanomista myöhemmin. Joo, ei ehkä kovin aitoa että mulla on aina Wilmassa perjantain poissaoloihin selityksenä "terveydellinen syy", mut se on aina kätevä laittaa, koska yhden päivän poissaolo keskellä viikkoa ei olisi kovin uskottava sairaana, varsinkin kun kouluun tullessa ei ole mitään oireita, mut jos on perjantaina tai maanantaina poissa, on siinä ollut myös viikonloppu ja se on uskottavampaa. .-D Oonkin kaikki perjantai-poissaoloni selvittänyt terveydellisellä syyllä, vaikka joka kerta oon oikeesti lintsannut:

Työssäoppiminen siis jatkuu nyt jo toista viikkoa. Tällä viikolla sinne tuli myös toinen tyyppi mun luokalta, että yksityinen työpisteeni ei enää olekaan yksityinen.. Ei siitä toisesta kyllä häiriötäkään ole, ja ihan hiljaa ollaan siellä istuttu, eikä tää toinen edes ole kovin usein paikalla.. Ei ole tähän mennessä ollut yhtään kokonaista päivää töissä, mitä ihmettelen. Muistelen etten olis koskaan jutellut kyseisen pojan kanssa, vaikka ollaan oltu samalla luokalla jo yli vuosi. .-D Vähän epäkohteliaaksi siinä kyllä itsensä tunsi kun en syömään lähtiessäni kysynyt tietääkö tää toinen missä ruokala on, koska tuli myöhemmin paikalle ja oltais voitu mennä yhdessä, mut en sit saanu suutani auki. Mä oon jopa miettiny puheenaiheita varmuudeksi jos joskus tulisi keskustelutilanne, mut saa nähdä tuleeko mitään jos kumpikaan ei tee aloitetta. .-D Toishan se vähän eloa työpäiviin kun ois juttukaveri, mut toisaalta viihdyn kyllä yksinänikin. Keittäjän kanssa on nyt tullut juteltua kun se maanantaina kysäisi olenko uusi. Varmaan luuli että oon vaan joku loinen joka on tullut hakemaan ilmaista ruokaa. .--D Mun työnantaja jäi nyt ilmeisesti sairaslomalle, ja se toinen opettaja ei oo kertaakaan käynyt mun menoa katsomassa, joten oon nyt ilman valvontaa puuhastellut tämän viikon. Ahdistavaa kun mun pitäisi muuttaa yksi piirustukseni 3D-malliksi, mut enhän mä kehdannut sanoa ettei mun taidot riitä niin monimutkaisiin juttuihin. .-D Oon vähän yrittänyt harjoitella viime päivät tuota 3ds Maxin käyttöä tutoriaalien avulla, mut suuri osa ajasta tulee kyllä vietettyä piirtopöydän jatkeena.. Jotenkin musta tuntuu, että viime aikoina katsomani ohjelmat näkyy siitä mitä piirrän, vai mitä mieltä ootte? ->

Jouluun on enää alle viikko! Sinänsä mulla ei niin pakottavaa tarvetta ois päästä lomalle, mut en tietenkään valita. Mun loma kestääkin semmoiset kolmisen viikkoa, et ihan mukavasti. .-D Lomalle ei sen erikoisempia suunnitelmia ole kuin lempisarjojen kattelua ja simssin pelaamista. Havaiji 5-0:n kolmoskausi alkaa Herolta, ja tätä oottelen innoissani sillä näitä jaksoja en ole vielä nähnyt! Tuli just sopivasti katsottua kakkoskausi viime viikolla loppuun DVD:ltä, joten tästä on hyvä jatkaa seuraavalle kaudelle. .-D Sit suunnitelmissa on ollut alottaa Bonesin katselu taas pitkästä aikaa ihan alusta. Yks päivä cdon.comissa Bonesistakin olisi ollut uusi kausi myynnissä alennetulla hinnalla, mut jätettiin nyt tällä kertaa ostamatta, sillä kestää kuitenkin jonkin aikaa että ehditään katsoa 1-8 kaudet läpi, ja sen normihinta ehtii toivonmukaan laskea kunnolla. .-D Hämmentävä kuvasarja:

Multa on kysytty useaan otteeseen mitä toivon joululahjaksi, mutta mä en vaan tiedä. .-D Ei tunnu olevan tarvetta mihinkään. Tai kyllä oikeestaan olisi jos alkaisin ahneeksi (mm nää olis kiva saada, ja uus läppärikin olis kiva sillä tuo entinen välillä ylikuumenee, voishan sen Bonesinkin ostaa, eikä karkkia voi olla koskaan liikaa, ja jokunen uus vaatekin olisi ihan jees, oma piirtopöytä olis mahtava mut samalla tarvisi myös photarin, sillä oon tottunu käyttämään sitä...) mutta en mä halua että muhun kulutetaan paljon rahaa. Viime aikoina oon ostanut ite kaiken haluamani eikä siksi ole oikein mitään tiettyä toivetta mielessä. Nyt tulee niin kliseinen lausahdus, mutta mulle ei lahjat ole enää niinkään tärkeitä, vaan se että saan olla kotona perheen kanssa. Oikeasti. Ensimmäinen aikuistumisen merkki ilmeisesti, kun odotan joululta muutakin kuin lahjoja. .-D

Mun täytyis kyllä jo avata taas tuo 3sd Max, oon koko tähänastisen työpäivän vaan piirrellyt. .-D Enää muutama tunti niin pääsee lähtemään lomalle! ♥ Muistakaa Tumblr, saatan sinne jotain postailla lomankin aikana jos osuu sopiva väli. ,-)
 

Hei nyt sitten, kirjoittelen taas ensi vuoden puolella! Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille. .-)

Kysymys lukijoille:
Kumpi on kivempi?
Vaihtoehto 1: Lumikki
Vaihtoehto 2: Jörö

Mulla tosiaan...

...alkoi tuo TOP-jakso. Mä en varsinaisesti ole nytkään missään työpaikalla, vaan ope järkkäs mun työnantajaksi yhden toisen koulun opettajan, ja sit ne mun opet antaa tehtäviä. Et ei koulu pahemmin välitä missä sen työssäoppimisen viettää kunhan saa allekirjoitukset virallisiin papereihin.. joita tosin ei ole vielä edes täytetty. x-D Työpäiviini kuuluu yksinään istuskelua koneella piirtopöytää näpräten, joten tää TOP ei oikeastaan edes eroa normaalista koulunkäynnistäni.. .-D Mulla on yhden luokan nurkassa kirjahyllyn takana oma työpiste, ja siellä saan itekseni puuhastella. Tääkin on ilmeisesti joku pelialaa opiskeleva ryhmä, mut väki on vanhempaa, eli vissiin joku aikuiskoulutus. Näkee kyllä että porukka on vanhempaa, musta on jotenkin ihanaa kun aina yhden lähtiessä/saapuessa kaikki moikkaa takaisin, ois mukavaa yhteishenkeä jos meidänkin luokkalaiset tekisi samaa. Muun luokan jutut ei juurikaan ole häiriöksi, mut sen sijaan tossa ihan seinän takana on vissiin joku opettajien taukotila, ja sieltä kuuluu välillä ihan hirveän kovaa narua. .-D Ekana päivänä se mun “pomo” kävi useemmin kattomassa meininkiä, mut nyt oon saanut olla rauhassa, eli tälläkään kertaan mun tekemisiin ei erityisemmin puututa ja voin halutessani ottaa vähän rennommin, enkä muutenkaan tykkää jos mun töitä tullaan katsomaan keskeneräisinä. Se sit on tietty ikävämpää, jos oon tehnyt väärin eikä siitä huomauteta työstövaiheessa, jolloin joutuisin tekemään homman uudestaan. Tää TOP-paikka sijaitsee tosi lähellä asuntoani, ja tuntuu melkein hölmöltä laittaa ämppä soimaan kävelyn ajaksi, sillä matka kestää alle kymmenen minuuttia. .-D Tykkään kyllä, viimeksihän mulla oli töihin mennessä käveltävää n. 50 minuuttia.. Työaikakin on lyhyempi kuin viimeksi, 9.00 - 15.30, joten aamulla saa nukkua rauhassa kahdeksaan asti, ah mitä luksusta. .-D Päivät on kyllä pidempiä kuin normaalisti, että kestää hetken sopeutua näihin vajaisiin koulupäiviin tottuneena (mulla oli paljon vapaatunteja, joten koulua oli maksimissaan 2-3 tuntia päivässä). Alaan liittyvistä työtehtävistä kertoilen varmaankin enemmän peliblogissani, joten tässä en niistä nyt jaksa puhua, mutta voin vähän näyttää, mitä asiaan kuuluvaa (ja kuulumatonta) olen nyt tähän mennessä piirrellyt:

Kaikki jollakin tavalla peleihin liittyvä kuuluu TOP-juttuihin ja loput (lähinnä ihmishahmot) on laiskotteluajan tuotoksia. .-D Koitan oppia varjojen lisäämistä kuviin, mut en jostain syystä oo ite tyytyväinen lopputulokseen varjojen kanssa. .-P Hmm, johtuukohan joulusta vai miksi mun tekee mieli värittää piirroshahmoilleni punaiset paidat? .-D Tuo Arvuuttaja-fanartti on tän päivän tuotos. .-3 Omia hupipiirroksia on vaan niin paljon kivempi tehdä kuin annettuja tehtäviä....

Jaah, eipä mulla ookaan oikein tän TOP-asian lisäksi muuta kerrottavaa. Ihan mukavasti on siis sujunut tuo työssäoppiminen näiden ensimmäisten päivien ajan. Iltaisin olen ihan hyvillä mielin odottamassa seuraavaa päivää, mutta jostain syystä aamulla masentaa vähän lähteä. Noh, kunhan tästä saadaan rutiini niin eiköhän päivät ala kulua sutjakammin töissä. .-)

Tässä tällanen ihana joulubiisi jota oon tänään kuunnellut huolestuttavan moneen kertaan putkeen koska Backstreet Boys. <3 Olen jotenkin huono fani, kun löydän aikoja sitten julkaistut biisit näin myöhässä. .-D Tuli tuossa illan aikana katsottua muutama musavideo Backstreet Boysilta ja tuli tosi haikea olo. Kamala ikävä poikia. .-( Tahtoo keikalle uusiksi! Tiedän että pitäisi olla iloinen koska pääsin kokemaan keikan eikä nyt surra kun se on ohi, eikä muutenkaan masentua yhden bändin takia, mutta siltiiii: I still need you.. I'm inconsolable.. Cause you left a permanent stain on my heart.. Now I'm climbing the walls cause I miss you..

Kirjottelen näillä näkymin vielä ens viikolla ennen joululomaa, mut muuten alkaa olla postaukset tältä vuodelta ohi. Hei miettikää, viikon päästä ollaan jo tosi lähellä loman alkua! Mä ajattelen joka päivä noin ja loma tuntuu oikeasti lähemmältä. Tai sit vaan kuvittelen. .-D Vi SES! (Mikä ihmeen vieraiden kielten postaus tästä tuli kun sekoitin mukaan englantia ja ruotsia .-D).

Kysymys lukijoille:
???????????????????????
Vaihtoehto 1: I got it
Vaihtoehto 2: ????????

Viime viikolla...

...jäimme jännityneinä odottamaan selvennyksiä kolmannen jakson TOP-paikastani. Tai ainakin mua jännitti minne tuun seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi menemään töihin, en tiedä liikuttiko se teitä juurikaan. .-D Noh, kuitenkin. Maanantaina tilanne oli sellainen, että *rumpujen pärinää* mulla ei ollut vieläkään paikkaa, vaikka tän viikon maanantaista lähtien olisi pitänyt jossakin työpaikalla olla. .-P Laitoin viime perjantaina opelle viestiä ettei mulla oo vielä paikkaa ja se sanoi että jotkut opettajat koittavat kontaktiensa kautta hankkia TOP-paikkoja opiskelijoille joilta puuttuu vielä paikka. Noh, mitään ei ollut kuitenkaan vielä maanantaihin mennessä kuulunut, joten päätin jäädä kotiin odottelemaan lisäohjeita, joita sitten tulikin: Opiskelijoiden, joilla ei ole vielä TOP-paikkaa, tulee jatkaa tämän viikon ajan hakemuksien lähettelyä, ja ensi viikolla paikka täytyy olla. Toi jotenkin huvitti mua, sillä jos kerran TOP-jakso alkoi tällä viikolla, eikö se paikka olisi pitänyt jo nyt olla eikä mitään "saatte viikon lisäaikaa" -meininkiä. Noh, ei mulla ole mitään tätä pientä lisävapaata vastaan. .-D Mun omat haut eivät tuottaneet sen parempaa tulosta tälläkään viikolla, ja nyt sit tänään ope vihdoin laittoi viestiä et mulle olisi paikka tiedossa. Hui ku mun piti soittaa sille työnantajalle, mut ei se niin kauheeta ollut vaikka olinkin aika sönkkö. .-D

Mä oon tässä nyt sitten viettänyt laiskaa ja rentoa viikkoa odotellessani. Oon jäänyt ihan koukkuun tietokoneen valmispeleihin. .-D Ei siis mihinkään pasianssiin, vaikka herttaa tuli kyllä aikoinaan aika ahkerasti pelattua.. Nyt pari viimeisintä päivää oon pelannut shakkia, vaikka oon siinä ihan surkee. .-D Siinä vaan saa jotenkin tuntemaan itsensä tosi tyhmäksi, kun tietokone voittaa lähes joka kerta heikoimmillakin vaikeustasoilla... Sit toinen peli mitä oon kuluttanut on Purble Place, ja vaikka se ulkonäöltään vaikuttaa joidenkin pikkulasten peliltä on vaikeimmilla vaikeustasoilla paha pärjätä. .-D Näitä tietokoneen pelejä on hyvä tulla pelailemaan jos kone tuntuu kuumalta, sillä ne viilentävät konetta ja näin vältytään ylikuumenemiselta, kuinka hienoa. Jännää ylipäätään mitä kaikkia viilennyskeinoja sitä onkaan tullut keksittyä ylikuumenevan koneen kanssa eläessä.

Heihei, onhan teillä kaikilla joulukalenteri näin joulukuun kunniaksi? .-3 Mä en ikinä kasva yli kalentereista ja pakko sellainen on aina joulukuuksi saada, vaikken enää nykyään ole luukkujen availusta yhtä fiiliksissä kuin vauvana ja saatan välillä unohtaa avata jonkun luukun kokonaan. Mulla on pari perinteistä joulukalenteria: pankin kuvakalenteri semmonen varmaan markkinoden halvin suklaakalenteri, joka arvosteltiin Splayn kalenterivertailussa huonoimmaksi kalenteriksi. Vähän pahastuin tästä, sillä mulla on ollut näitä samoja kalentereita ihan pienestä asti ja ne on mulle tärkeitä muistojen takia, eikä haittaa vaikka siellä on vain säälittävän pieni suklaaläpyskä. Vaikka noissa tän vuoden kalentereissa on kyllä ollut varmana normaalia pienemmät suklaapalat..

Sit on näitä ns. digitaalisia kalentereita, joista ensimmäinen näkyykin tuossa^, eli FlirttiStoorin + pelin muiden versioiden joulukalenteri, joista odotan lähinnä vaate- ja asustelahjoja erittäin suurella innolla. .-D Pakko koko ajan osallistua pelin foorumillakin kaikkiin joulukalenteriaiheisiin keskusteluihin, niin innoissani olen, apua. .--D Sit useampikin seuraamani youtubettaja tekee päivittäistä joulukalenteria tai muuten vaan jouluisia videoita, joten katottavaa on ollut kivasti joulukuun alettua. .-D

Törmäsin yksi päivä yhdessä simsblogissa (no laitetaan nyt linkkikin sinne) listaan siitä, miksi simspiireissä erittäin tunnettu haaste Legacy Challenge, lyhyemmin LC, on huono pohja tarinalle. Itse olin kirjoittajan hankkimista syistä varsin eri mieltä, ja mun tekee mieli inistä ja väittää vastaan asiasta. Joo, tämä kuuluisi varmaan sinne kyseiseen simsblogiin, mutta mä en nyt halua nostaa mitään ns. riitaa aikaiseksi, vaan tälleen itsekseni pohtia asiaa ja puolustaa LC:itä. Ja varmuudeksi selvennän, että kirjoitan siis yhdessä siskoni Fikun kanssa LC Ilolientä, sillä tuohon tekstiin saattoi lipsahtaa jokunen sanamuoto mikä antaa ymmärtää, että se on pelkkä minun projektini.

1. Legacy sitoo kirjoittajan kirjoittamaan PITKÄN tarinan KYMMENESTÄ sukupolvesta. Hyvin harva juonikuvio oikeasti kestää loogisena kymmentä sukupolvea.
Olen samaa mieltä, mutta kuka on väittänyt, että saman juonikuvion on jatkuttava koko LC:n ajan? Voihan sellainen luoda hienon kokonaisuuden, mutta minusta ainakin menee vähän tylsäksi ja itseään toistavaksi, jos esimerkiksi sama murhaaja vainoaa LC-perhettä sukupolvesta toiseen. Itse ainakin olen nähnyt kiinnostavaksi omaa (kröhöm, yhteistä) LC:tä tehdessä muuttaa juonen suuntaa henkilöiden persoonan mukaan. Olemme omaa LC:tä tehdessämme edenneet yksi isompi juoni / sukupolvi -periaatteella, ja minusta LC onkin loistava tarinavalinta sellaiselle, jolla on useampia ideoita mielessä. En ole koskaan ymmärtänyt tarinansa päättäneiden selitellessä lopettaneensa, koska "ideat loppuivat, mutta aion aloittaa uuden tarinan uudella juonella". Eikö sitä meneillään olevaa tarinaa voi kirjoittaa sellaiseen suuntaan, jotta uuden juonikuvion saa sovitettua mukaan? Okei, tuleehan tässäkin vastaan niitä ongelmakohtia, jos haluaakin vaihtaa keskiaikatarinansa fantasiateemaiseksi, mutta monet ovat mielestäni ihan turhaan keskeyttäneet tarinansa halutessaan kirjoittaa uutta juonta.

2. Legacy sitoo simien eliniät 90 päivään, jolloin joutuu oikeasti laskemaan päiviä ja sovittamaan kaikki juonikuvionsa ajankulun mukaan.
Elämäneliksiiri? Miten asiat sitten hoidetaan ns. normaalia tarinaa tehdessä? aging off -koodillako? Nykyään tarkempia juonisuunnitelmia laatiessa ole(mme)n pystynyt järjestämään kuvaushetkiä, jolloin kuvaa putkeen useamman kohtauksen kerralla, ja lopulta käy niin, että simien kasvamista joutuu odottamaan, kun kaikki siltä ikävaiheelta tarpeellinen on jo kuvattu. Ainoa minkä olen huomannut tuovan ongelmia on simien työ- ja koulupäivät, mutta koska niitä ei ole tässä mainittu en rupea niistä pölisemään. Jotkut tosiaa pitävät tarkkaa kirjaa ajankulusta ja simien loogisista numero-iästä, mutta itse en pidä sitä niin tärkeänä, vaan annan pelin edetä simien synttäreihin, ja he kasvavat lapsesta teiniksi. Vältän tarkkojen numeroikien mainitsemista, jolloin säästytään aikasotkuilta. Ääh, en tiedä sanoinko asiani nyt ymmärrettävästi, mutta olkoot. .-D

3. Legacya kirjoittaessa on ihan sama, mitä suunnittelet tekeväsi. Simin vessahätä tai ympärillä leijuva vihreä hajupilvi pilaavat suunnitelmasi kuitenkin.
En kiellä tätä, sillä minulla on usein sama ongelma kaikkien tarinoideni kanssa, ei pelkästään LC:n. Onko maxmotives hoitanut taas hommia, vai miten haisut vältetään muita tarinota tehdessä? Ennen kuvaamista kannattaa pitää pieni tarpeiden kohotustuokio, jolloin kaikki tarvittavat simit saa hyvinvoivina kuvauksiin. Näin olen kaikkien tarinoideni kohdalla aina toiminut, ja jos sim sattuu hajustumaan kesken kuvausten, pistetään haisuli pesulle ja jatketaan sitten kuvaamista.

4. Legacyja on niin TAJUTON määrä samanlaisia, että peruslegacy ei tule enää saamaan sellaista lukijamäärää, että se motivoisi jatkamaan projektia kuukausia, kenties vuosia - ellet sitten keksi jotain oikeasti uutta....
Moni tarinan aloittaja on todennäköisesti ihaillut jonkin toisen kirjoittajan laajaa lukijapiiriä ja olettaa oman tarinan aloittaessaan saavansa heti kasapäin lukijoita. Mielestäni ei ole hyvä syy alkaa tehdä tarinaa toivoessaan mainetta ja lukijoita, vaan pitäisi tehdä tarinaa koska se on itsestä kivaa. Tiedän muutaman esimerkkitarinan, joilla ei lukijoita juuri ole mutta LC on jo loppusuoralla, ja tämmöiset tarinat on oikeasti kirjoitettu kirjoittamisen ilosta, mikä näkyy myös laadusta. Minut pistää aina raivon partaalle, kun joku on osan alku- tai loppupuheessa kummastellut marttyyrimaisesti kommentoijakatoa, jos hänen edellinen kirjoituksensa ei ole saanut vakiomäärää kommentteja. Olisi kiitollinen niistä jotka kommentoivat, eikä itkisi sitä ettei ole saanut kaikilta vakiolukijoiltaan kommenttia. Piilolukijat ovat sitten taas eri asia, enkä itse ymmärrä mitä järkeä on olla piilolukija, mutta se ei nyt tähän liity niin ollaan vaikka hiljaa.. Aiheeseen vielä palatakseni on tarinan omaperäisellä juonella loppujen lopuksi todella vähänen osuus lukijamäärän kanssa. Mitä jos kirjoitat maailman parasta tarinaa, mutta kukaan ei löydä blogiisi? Mainostaminen ja toisten blogeihin kommentoiminen ovat erittäin ratkaisevassa asemassa lukijoiden keräämisessä. Tietenkään kaikki eivät halua jäädä surkean osan luettuaan jatkamaan tarinan seuraamista, joten jotain hyvää täytyy itse tarinastakin löytyä, jotta lukijat jaksavat palata aina uuden osan ilmestyttyä.

5. ... josta päästäänkin siihen, että legacyjen luonne rajoittaa aika tehokkaasti uusien kuvioiden keksimistä.
Miten niin? Itse en näe LC:tä mitenkään juonta rajoittavana tarinamuotona. Toki jos haluaa pitää säännöistä ihan tarkalleen kiinni, ei talouteen saisi muutattaa lavastesimejä (perheen rahavarat kasvavat) ymsymsyms, mutta tällaisessa tilanteessa kannattaa varmaan miettiä, pelaako sääntöjen mukaan vai huijaako lavastustarkoituksiin. LC:n päätavoite on kuitenkin se kymmenenteen sukupolveen pääseminen, ja jos ei laske pisteitä ei mielestäni tarvitse juurikaan välittää, onko taloudessa 20 000§ ylimääräistä rahaa. Ennen pidimme tarkkaa kirjaa oman LC-perheemme rahoista ja poistimme ylimääräiset simpat familyfundsilla tai laitoimme rahasumman edesta kalliita patsaita jonkun vanhuksen tavaraluetteloon, joka kuollessaan sitten hävittäisi liiat varat, mutta nykyään perheellä on rahaa jo niin paljon, ettei muutama muutto paljoa vaikuta mihinkään. Olen perjaatteessa samaa mieltä, jos haluaa noudattaa pilkuntarkasti jotaista LC:n sääntöä, mutta niin harvemmin enää kukaan tekee, ja jos tekeekin on se oma valinta.

No joo, siinä taisi olla kaikki mainitsemisen arvoinen tältä viikolta. Kertoilen työssäoppimisesta lisää ensi viikolla, kun olen tällä hetkellä vähän itsekin pihalla siitä mitä tuun siellä tekemään. .-D Mukavaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää! Loppubiisiksi mediaplayer arpoi:

Kysymys lukijoille:
Onko sulla joulukalenteri?
Vaihtoehto 1: Juu. .-3
Vaihtoehto 2: Ei.

Mitä te...

...teette silloin kun netti ei toimi?

Kotona ollessa netin katkeaminen ei ole mikään ongelma, sillä sit voi pelata tietokoneella netittömiä pelejä tai siirtyä Wiin ääreen. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollista (tietokone sammuu ylikuumenemisen takia eikä mene päälle ennen kuin on saanut jäähtyä tai isi kattoo telkkaria) pelataan Fikun kanssa yleensä jotain lautapeliä. Kyllä, eli siis hankitaan jotain korvaavaa tekemistä tietokoneella olemisen sijaan. Mutta entäs sitten, jos se kone on ainoa ns. huvinlähde? Mulla ei ole täällä opiskelija-asunnolla oikeestaan muuta kuin tämä kone, ja kun netti pätki eilen meinasi mennä hermot. Jostain syystä FlirttiStoori versioineen oli ainoa sivu jonka koneeni suostui lataamaan (??? .-D), joten aloin sitten pelata siellä. Pian sivusto alkoi kuitenkin lagia ilmeisesti jonkin päivityksen takia (juteltiin Fikun kanssa Skypessä ja silläkään ei toiminut), jotenkin niin huono tuuri. .-D Pelasin sitten Bubble Spinneriä tylsistymiseen asti, kun olin saanut ladattua sen ennen netin katkeamista valmiiksi. Jos netti ei toimi ollenkaan, mä yleensä piirrän. Koulussa mun koneella oli maanantaina jotain ongelmia netin kanssa (muilla kyllä toimi netti). Mun paikalle oli sopivasti joku jättänyt piirtopöydän, joten ei netin puuttuminen juurikaan häirinnyt siinä piirrellessä. Mä oon ihan onneton enkä osaa mitään johtoja sieltä koneen takaa siirrellä oikein jotta netti palaisi, joten päätin jättää homman jonkun toisen saman koneen käyttäjän harmiksi ja viettää itse tunnin piirtelemällä. .-D Tässä muuten aikaansaannokseni:

Jouluisissa tunnelmissa tässä alkaa vähitellen siis olemaan, eihän joululomaan ole enää kuin kolme viikkoa!! Huh, se menee nopeasti. Lahjat mulla on jo suurimmaksi osaksi hankittu (vähän irl-kavereita = pienempi lahjastressi!) Vähän vaan ahdistaa kun sitä työssäoppimispaikkaa ei ole vieläkään. .-/ Laittelin tällä viikolla lisää hakemuksia, ja muutama on vastannut ettei pysty ottamaan töihin. Ens viikolla pitäis siis maanantaina astella työpaikalle, eikä mulla ole vielä paikkaa. D-. Ope käski laittaa viestiä jos ei löydä mitään, eikä mulla taida nyt paljoa vaihtoehtoja olla, kun tässä ei enää ole paljoa aikaa odotella puuttuvia vastauksia. Jotenkin aina menee mulla näin viime tippaan nämä TOP-paikkojen hankkimiset. Noh, katellaan sit ens viikolla missä mennään tämän asian suhteen.

Näin jakson loppupuolella saa sit stressata kokeista ja tehtävien valmiiksi saamisesta. Kokeita mulla ei onneksi ollut kuin yksi, ja se tuntui ihan hyvin menneen ja jos numero annetaan pelkän kokeen perusteella niin eiköhän sieltä vähintään 2 tule numeroksi. Ois mulla itse asiassa ollut toinenkin koe, mut oon ollut ihan pihalla koko kurssin ja nyt loppujaksosta lintsannut suurimman osan sen aineen tunneistakin, joten en nähnyt syytä mennä koettakaan tekemään kun en mitään olisi osannut. Mulla muuten on se koulublogi, jonne siis laitan esille koulutöitä ja semmoisia, pääsette halutessanne kattomaan täältä. Joo, ei siellä ole oikein mitään, ei vaan ole yhtään inspannut kirjoittaa sinne ja ulkoasun tekemistä on pitänyt aloittaa viimeiset kolme viikkoa, mut en koskaan jaksa. Tuonnekin saa sit kommentoida, mut olkaa jooko asiallisia (niin kuin tähän asti kaikki ovat olleet täälläkin), koska mun ope lukee tuota blogia. .-D Jatkossa siis koulujuttujani esittelen enimmäkseen tuon blogin puolella, joten jos ne kiinnostavat vahdatkaa sitä. Keksiikö kukaan muuten mistä blogin nimi tulee? .-D

Viime viikonloppuna katsottiin se mun intoilema Batmanleffa. Pienenä tykkäsin siitä tosi paljon, ja sit katottiin se kaverin kanssa monta kertaa. .-D Kaveri oli ykkösellä eikä muistaakseni osannut vielä tuolloin lukea, ja mä kakkosella ja osasin kyllä lukea, mut tekstit meni sen verran nopeasti etten ehtinyt kaikkea lukea, joten siinähän vaan katsottiin ja luultiin ymmärtävämme jotain. .-D Mut jotain kumminkin oli jäänyt jopa mieleen, mitä ihmettelen suuresti, sillä jostain lastenohjelmista en muista oikein mitään vaikka niitä katseli moneen kertaan vauvana. Fanarttiakin tuon elokuvan pohjalta tuli tehtyä, varsinkin tosta kohtaa missä Batman ei meinaa päästä pommista eroon. .-D Muistelisin myös joskus piirtäneeni kuvia siitä elokuvan loppupuolella olleesta taistelusta. Hitsi, nää ois siisti löytää! Sit koulussa leikittiin ton elokuvan innoittamana myös Batmania välitunneilla, voi meitä pieniä tyttöjä. .'-> Kököt erikoistehosteet oli taas hauskoja, ja naurettua tuli myös Batmanin ja Robinin säädölle (haikarkote piti ojentaa niin mahdottoman vaikealla tavalla .---D).

Jaaha, kohta olisi hyvä valmistautua nukkumaan menoa varten. Mulla kestää melkein tunti siitä hetkestä kun alan valmistautua, joten on aloitettava jo näin varhain. .-D Mulla muuten kävi viikko sitten moka, etten jostain syystä ollut herännyt herätyskelloon/se ei ollut soinut, ja herätessäni puoli yhdeksän aikaan tajusin, että mun olisi pitänyt olla koululla jo 15 minuuttia sitten. Nukuin siis ensimmäistä kertaa elämässäni pommiin. .-D Päätin sitten olla menemättä kouluun, koska noloa tulla myöhässä ja mulla ois mennyt valmistautumiseen ja koulumatkaan tunti, ja sit oiskin ollut jo ruokailu koulussa ja tuntia olisi ehtinyt olla sen jälkeen vain 45 minuuttia (seliseli), joten ei siinä olisi ollut ainakaan paljon järkeä, eihän..? Nyt oon sit vainoharhaisena laittanut aamuille kaksi eri herätystä, että on toinen varalla jos mokaan ensimmäisen kanssa. .-D Muutenkin jos sattuu heräämään 1-2 tuntia ennen kelloa ei meinaa uskaltaa nukahtaa ettei taas mene herätys jostain syystä ohi, ärsyttävää. .-P

^Kämppis kuunteli tänään tota biisiä, niin sen innoittamana laitan tähän loppumusaksi. Löysin ton biisin muuten silloin viimeksi kun tuskailin TOP-paikan saamisen kanssa, ja taas sama juttu.. Joku epäonnenbiisi ilmeisesti. .-D Ääh, mä oon jotenkin koko päivän unohdellut asioita ja joku juttu jäi varmaan tästä postauksesta pois, mut sille ei mahda nyt mitään.. Katellaan tosiaan taas ens viikolla meininkejä. .-) Heipss.

Kysymys lukijoille:
Näyttääkö Batman teidänkin mielestä jotenkin murhanhimoiselta kantaessaan tuota pommia päänsä päällä?
Vaihtoehto 1: Joo. .-D
Vaihtoehto 2: Ei

Hähhähhää, mullapa...

...ei ollutkaan tänään koulua. ,-) Tai itse asiassa olisi ollut, mutta en jaksanut mennä kouluun iltapäivätunneille, kun aamutuunit oli peruttu. Wilmassa oottaa varmaan taas selvittämättömiä poissaoloja, enkä uskalla mennä katsomaan. .-D Tää onkin eka kerta tänä syksynä nyt koulujen alkamisen jälkeen kun vietän koko päivän asunnolla. Oon tähän mennessä matkannut joka viikonlopuksi kotiin, joten "jännää" vaihtelua.

Etätehtäviä koitin tänään tehdä, mut niitä varten piti katsoa englanninkielistä videota enkä ymmärtänyt oikein mitään. Koitin kääntäjällä suomentaa vaikeita sanoja, mut valitettavasti englannissa sanoilla on eri kirjoitus- ja ääntämisasu, joten jos siitä sanasta ei saanut selvää ei sitä saanut myöskään käännettyä ja muuta vaikeaa. En edes tiennyt, mitä videossa olevat suomeksi kääntämäni käsitteet tarkoittavat, mikä vaikeutti entisestään tehtävien tekemistä. Keskittyminen ei ehkä ollut kaikista parhaimmillaan, mutta pakko oli ne tehtävät nyt tehdä kun palautuspäivä on huomenna. Ärsyttää kun tuo ope nipottaa tunneillakin, että "onpas teillä huono kielitaito kun ette tätä ymmärrä, olen huolissani". Joo, niin on, tiedän sen. Sit varsinkin kun alan sanasto ei oo oikein hallussa on entistä vaikeampi ymmärtää.. Toivottavasti ope vähän selittäisi noita asioista ensi viikolla ennen koetta, mulla nimittäin meni ainakin ihan ohi koko homma nyt. .-/

Tämmöisinä päivinä jolloin vapaa-aikaa on enemmän mä jumahdan usein katselemaan vlogi-videoita tubesta. Nyt parin päivän sisällä on tullut kulutettua erityisesti Pihlaja DeAuroran kanavaa. Joskus joulun aikoihin tuli katseltua muutama video häneltä, ja muistan miten jätettiin joku vlogilista taustalle pyörimään koneella puuhastellessamme. Erityisesti tää video on musta tosi kiva, ja sen katsottuani olen kummasti alkanut arvostaa juurikin tuota Pihlan mainitsemaa lapsuusvaihetta 90-luvulla. Tosin tuntuu vähän siltä, että vaikka syntyisinkin nyt niin tuskin silti olisin pahemmin päässyt tekemisiin noiden uusimpien elektroniikkavempaimien kanssa, sillä aikoinaan meille hankittiin eka läppäri mun ja Fikun pyynnöstä, tuskin kivikautiset vanhemmat olisi moista kapistusta edes tajunneet kaivata. .-D Ja mitään älypelinta tai muuta isonäyttöistä minivekotinta en ole koskaan edes pitänyt kädessäni, vaan mulla on vanha onneton puhelin yhä käytössä. Mun täytyy joskus omistaa joku postaus tälle jälkeenjääneisyydelleni ja kertoa muutenkin ajoista ennen kuin meille tuli netti, sillä nyt jälkeenpäin miettiessä oon tajunnu että meidän entisaikojen vapaa-ajan aktiviteetit oli välillä melko kummallisia. .-D

Enää ens viikko ja sitten alkaakin työssäoppimisjakso! Mä en ole vielä mitään paikkaa kylläkään onnistunut hankkimaan, että tässä alkaa olla kiirus. .-s Laitoin alkuviikosta kuuteen mainostoimistoon hakemusta. Laiskuuttani en jaksanut lähettää viestiä kaikille erikseen vaan listasin vaan kaikkien yritysten sähköpostit siihen lähettäjien joukkoon, ja sit klikkasin lähetä. Sen jälkeen sitten tuli näytölle viesti, että "yhden tai useamman viestin lähetys epäonnistui"  ni pikkasen ärsytti. En kehdannut lähettää perään mitään "hei saittehan äsken laittamani hakemuksen" yms. Ois vaan pitänyt jaksaa laittaa kaikille oma viesti, ni ois ainakin tienny mikä epäonnistui jos epäonnistui. Yhdestä paikasta vastasivat ettei käy, ja muualta ei ookaan kuulunu mitään vielä. .-P Mietin pitäiskö laittaa uus viesti, koska täs on nyt kuitenkin enää viikko aikaa ja ois hyvä saada vaikka sitten se kieltäväkin vastaus jotta tietäisi että pitää jatkaa hakemusten lähettelyä. Haluisin kuitenkin jonnekin työpaikalle päästä ettei tarvisi jäädä koululle.

Ollaan taas jo viikonlopun kynnyksellä, ja oonkin ootellut kotiin pääsyä erityisesti sen takia, että pääsee katsomaan Batmania. .-D Me ollaan tultu isin ja Fikun kanssa taas aktiivisemmiksi Batmanin katsojiksi! Oltiin pitkään katsottu Batmista vaan juhlapäivinä spesiaaliohjelmana, mut nyt viime viikonloppuna pakotettiin isi taas katsomaan. .-D Paitsi että noille 1960-luvulla tehdyille huvittaville erikoistehosteille saa nauraa, ovat jotkut jaksot myös juonellisesti miellyttävää katsottavaa. Ja sit tietenkin tämä mun suosikki, pahiskaarti on aivan omaa luokkaansa, ja Batman onkin niitä harvoja ohjelmia, joissa mä olen pahisten puolella. .-D Whihii, sunnuntaina alettiin katsoa tuohon sarjaan perustuvaa elokuvaa (ei voitu katsoa kokonaan koska isi ei jaksanut katsoa niin pitkään) ja oon siitä niiiin innoissani koska Arvuuttajaa esittävä Frank Gorshin on ihana. .-3

Eli huomenna olisin taas lähdössä kotia kohti. Vähän kyllä ärsyttää, sillä olen vihainen VR:lle. Viime viikolla menin ostamaan lippua aseman lipunmyynnistä, sillä automaatti tai verkkokauppa ei anna mun valita itse vaihtojunaani, ja sellaisen yhteislipun ostaminen on paljon halvempaa kuin kahden erillisen lipun hankkiminen IC-junissa. Noh, lipunmyynnistä sit ilmoitettiin ettei sille "mun" reitille myydäkään enää lippuja, ja mun olisi pitänyt ostaa kaksi erillistä lippua joka tapauksessa. Mulla oli jo valmiiksi huono mieli yhden koulussa tapahtuneen jutun takia, ja tää oli sit viimeinen pisara ja mulle tuli suuri viha VR:ää kohtaan tuon jälkeen. Se on muutenkin kamala rahastaja aina vain nousevilla junalippuhinnoilla, ja nyt ne yrittää korottaa mun matkustuskuluja yhdeksästä eurosta viiteentoista asti. Okei, ei mikään maailman pahin hinta ja saanhan mä jo opiskelija-alennuksen ansiosta puolet pois lippukuluista, mut ärsyttää silti. Päätin sitten etten osta kallista lippua, enkä potenut huonoa omaatuntoa matkatessani pummina. Nytkin aiheuttaa päänvaivaa huominen kotiintulo, kun Fiku ei tarkalleen tiedä kauanko sillä menee koulussa ja noi iltapäivän junat on niin täynnä et lippu ois ostettava jo nyt ettei sit jää ilman. Potun VR.

^Loppubiisi taas vaihteeksi, radiosta kyseinen kappale bongattu. Noin, nyt on junahommat saatu huomista varten kuntoon, että lähden tästä kohta nukkumaan. Hyvää yötä eikun viikonloppua siis. .-D Noh, käyhän tuo hyvänyöntoivotustkin jos joku postauksen ehtii lukea vielä tämän illan aikana. .-D

Kysymys lukijoille:
Kumpi Arvuuttajan asuista on hienompi?
Vaihtoehto 1: Vasemmanpuoleinen, kokonaan kysymysmerkkien peitossa oleva puku
Vaihtoehto 2: Oikeanpuoleinen, pinkein asustein somistettu (.-D) "haalari"

7.11.2014 sisältyy...

...kyllä ehdottomasti tämän vuoden ikimuistoisimpiin päiviin, koska ihanasöpöparaskomeaupeaallujulkaisiviimeinkinkysymysvastausvideonjasielläolimunkysymysjasevaanoliniinäääwämjddjhhfhetkikunallusanoimunnimenjaääää<3<3 Joo, tosta ei tainnut ihan saada selkoa, joten nyt koitan selittää asian rauhallisemmin. .-D Ensinnäkin kaikki alkoi siitä, kun Allulle sai lähettää kysymyksiä, ja niiden pohjalta luvattiin tehdä vastausvideo. Halusin tietenkin hyödyntää tilaisuuden, ja lähetin muutaman kysymyksen. Tämän jälkeen seurasi piiiitkä odotus, ja ehdin jo ihan unohtaa koko asian, kunnes sitten tuona perjantai-iltana tuben kanavatilauksiini ilmestyi uusi video Allulta:

Alettiin sitä sitten katsomaan. Allu vastaili kysymyksiin omassa asunnossaan, ja oli siistiä nähdä Allun kämppää, ja kiva kun Allu pystyi joidenkin kysymysten kohdalla näyttämään vastauksiin liittyviä esineitä talostaan. Muutenkin video oli ihanan eloisa, kun Allu liikkui ympäri asuntoaan ja vaihtoi välillä vaatteita (ei siis kameran edessä x-D (harmi sinänsä...)). Kyseessä ei siis ollut sellainen perusvastausvideo, jossa vaan istutaan kameran edessä ja luetellaan vastauksia kysymyksiin. Sain sellaisen kuvan ettei Allu ollut etukäteen valmistautunut kysymyksiin eikä edes valinnut mihin aikoi vastata vaan poimi siinä videon aikana random-järjestyksessä kysymyksiä. Allu kertoi mm. että Mariokart on yksi hänen lempipelinsä, aaaw, tästä lähtien mulle tulee varmaan aina mieleen Allu sitä pelatessa. .-D Iih aah, nyt lähestytään sitä huippukohtaa, mun kädet tärisee kun kirjoitan tätä. .--D Niin, yhdessä kohtaa Allu sanoi vaihtaneensa vaatteet ja laittaneensa hiukset uudelleen, koska nyt mennään vakaviin kysymyksiin. Ja ilmeeni olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen, kun Allu sanoi seuraavaksi mun nimen!!!! Ääg, mä vaan nauroin ja tärisin ja yritin keskittyä videoon. .-D En ois uskonut että mun kysymys oikeasti päätyy videolle! Allu vastasi vain yhteen kysymykseeni, mut pääasia että edes johonkin. .-3 Kysyin Allun lempimusavideota sen omista biiseitä (tähän siis saatiin vastaus), osaako se puhua suomea ja tietenkin mun oli pakko kysyä lemppari lastenohjelmaa, tämähän on erittäin oleellinen tieto.. Mut huhhuh, tää oli kyllä uskomaton juttu! Saan edelleen pienen sydärin aina katsoessani videon tuon kohdan. .-D

Fanittamiinsa julkkiksiin on siistiä ottaa kontaktia, ja mä oonkin nyt viime aikoina ollut useaan kertaan ns. yhteydessä idoleihini. Maaliskuussa olin Backstreet Boysin keikalla, ja vaikka olinkin aika kaukana takarivissä oli tämä ensimmäinen kerta kun pääsin niinkin lähelle, samaan huoneeseen, idolieni kanssa! Redraman remix-kisaan osallistuessani koin myös saavani jonkinlaisen yhteiden Rediin, kun tämä ilmeisesti kuunteli myös mun tekeleeni. Ja näinhän mä Redraman myös livenä kun se oli Bäkkäreiden lämppärinä, mut tästä ei saanut mitään kiksejä, koska en Redramasta silloin liiemmin välittänyt. Tämä Allun kysymykseen vastaaminen oli kuitenkin ehkä paras, sillä Allu ihan oikeasti omisti muutaman sekunnin elämästään juuri minulle. ♥ Nää on ollut mulle huippuhetkiä vaikka tiedän, että jotkut onnekkaat ovat päässeet ihan oikeasti irl juttelemaan fanituksenkohteidensa kanssa. Mä en kyllä varmaan edes uskaltaisi puhua vaikka tilaisuus tulisikin, vaan jäätyisin ihan totaalisesti sellaisessa tilanteessa, varsinkin jos pitäisi kommunikoida englanniksi. .-D Siksi mulle riittää nämä vähemmän läheiset yhteydet, joita idolit tuskin muistavat jälkeenpäin, mutta mä aion painaa ne mieleeni ikuisesti. .-3

Koulun kanssa menee ihan hyvin. Ope tuli yksi päivä kyselemään fiiliksiä, ja sain viimein kerrottua etten ole missään ryhmäprojektissa mukana. Näytin sit mitä oon tehnyt ja opelle oli ok, että jatkan työskentelyä yksinäni. Helpottavaa kun tää asia saatiin nyt sovittua, jää stressattavaksi enää SQL ja työssäoppimispaikan löytäminen. Vielä viime viikolla jotenkin ajattelin, että voisin talsia töihin Beemooville noin vain, mutta sit tajusin että mun pitäisi ihan oikeasti lähteä toiseen maahan, ja asuakin jossain niiden parin kuukauden ajan, enkä mä ole näin lyhyellä varoitusajalla valmis moiseen. Oon viime viikot vaan odottanut viikonloppuja jotta pääsisi kotiin, ja Ranskasta käsin kotiin ei palatakaan joka viikonloppu. Katotaan sit mahdollisesti ens vuonna uudestaan. Nyt sit pitäisi keksiä jotain muuta työssäoppimisen ajaksi.. Olis kiva saada paikka lähempää kotia, jolloin voisin ehkä kotoa käsin käydä töissä, mut alan paikkoja on niin vähän kotipaikkakunnallani. Mua tuskin huolitaan mihinkään pelifirmaan, joten taidan taas yrittää päästä johonkin mainostoimistoon grafiikkahommia tekemään. En kyllä todellakaan mene samaan paikkaan kuin viimeksi, siellä meininki oli vähän outoa. .--D

Kerrankin voin lähteä hyvillä mielin perjantai-aamuna kouluun jatkamaan projektiani. Tosin tällä hetkellä vähän ahdistaa, sillä tuli tänään livistettyä muun luokan mukana koulusta pari tuntia aikaisemmin. Eihän siinä sinänsä mitään, on sitä ennenkin lintsattu, mut yllätyin kun koulusta soitettiin mun perään. .-o En uskaltanu vastata, mut jotain saarnaa saattaa olla huomiselle luvassa, ja vähän kaduttaa että lähdin etuajassa... Mut mitäpä mä oisin siellä luokassa yksinäni tehnyt, tuskin tuntia oltais pidetty vaikka oisinkin jättäytynyt luokkaan muiden lähtiessä. Olihan se tosi ikävästi tehty, kun ope oli suunnitellut tunnille ohjelmaa ja oppilaat onkin kaikonneet paikalta. Sit toisaalta aloin miettiä, et eikö ole vähän sama tilanne jos opettaja jättää tulematta? Hän tuskin saa siitä mitään sanomista tai lisätehtäviä poissaolonsa takia, joten ärsyttää nyt jos me joudutaan joihinkin vaikeuksiin..  Mut tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja turha mun on miettiä asiaa. Sen näkee sitten huomenna, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. .-D

Mukavaa viikonloppua. .-)

Kysymys lukijoille:
Ootko ollut jotenkin yhteydessä idoliisi?
Vaihtoehto 1: Joo <3
Vaihtoehto 2: En

Okei. Mulla...

...oli kirjoitettuna tähän postauksen alkuun aika pitkätkit määrät tekstiä yhdestä mua vaivanneesta asiasta, mut päädyin nyt tekemään kuitenkin niin etten julkaise näitä kirjoituksiani, koska vähän pelkäsin millaiset seuraukset sillä olisi. Tai lähinnä että asianosaiset tunnistaisi itsensä, jos sattuisivat jostain syystä blogiini eksymään (mikä olisi kyllä todella epätodennäköistä). Sain kuitenkin itse käsiteltyä sitä tässä mainitsematonta asiaa kirjoittamisen ansiosta, joten turhaa tarinointini ei ollut.

Noni, sitten voidaankin siirtyä muihin aiheisiin. Kouluun menosta on ahdistavaa joinakin päivinä pelkästään sen takia kun tuntuu etten osaa mitään. Yritän kuitenkin olla välittämättä, ja tää asenne oikeasti helpottaa, ainakin väliaikaisesti: "En välitä vaikken saa tunneilla oikein mitään aikaan. En välitä vaikken osaa. Ihan sama. Kunhan tulee viikonloppu niin pääsen täältä pois." Joo, ei pitkällä tähtäimellä mikään paras asenne, ja paniikki iskee sitten kun kurssin lopussa pitäisi olla jotain palautuskelpoista materiaalia. Ehkä käyttäydyn näin koska edes opet ei tunnu välittävän teenkö mitään. Meillä oli n. kuukausi sitten keskustelu opettajan kanssa, jossa vähän juteltiin opinnoista. Odotin haukkuja saamattomuudestani, mutta ope vain kehui niitä töitä mitä olin saanut aikaan, ja totesi lopuksi lukevansa mielellään mun tarinoita jos lähetän niitä sille. Eli ope on oikein nähnyt, miten käytän tunneista suuren osan bloggerissa. .-D En ymmärrä miksei mulle sanota suoraan, että työpanokseni ei ole paras mahdollinen, vaan aina annetaan positiivista palautetta vaikka en sitä ansaitsisi. Tai ainakin siltä musta tuntuu. Voihan olla että vaadin itseltäni liikaa enkä näe onnistuvani koska odotan parempaa tulosta itseltäni. Inhoan kritiikkiä, ja tuntuu että opet sitten ns. suojelevat minua siltä antamalla kehuja, mutta mua vaan häiritsee kun tuntisin itse ansaitsevani nuhjeita, mutta sitten päätä vaan taputellaan.

No joo, eiköhän tuo riitä turhasta kouluangstista. Oon kaikesta huolimatta ihan hyvillä fiiliksillä suurimman osan ajasta, joten ei kai tässä tarvitse huolestua mistään.. Loman jälkeen kouluun palaaminen sujui ihan hyvin, ja koulu on ollut vähän mukavampaa, ainakin mukavampaa mitä  odotin.

Me ollaan innostuttu Fikun kanssa katselemaan meidän ikivanhoja VHS-kasetteja! Niiden seasta löytyy kaikkia Disney-leffoja ja -sarjoja + muutakin jännää, jota on viimeksi tullut katsottua joskus ihan pienenä. Tuntuu kyllä lapsuus menneen jotenkin hukkaan, kun noita kasetteja katseltiin vauvana päivittäin, mut oikein mitään ei ole siitä jäänyt mieleen. .-D Mulla on yksi postausidea näihin videoihin liittyen, mut toteuttelen sitä vaikka myöhemmin. Varsinkin syyslomalla ehdittiin katsoa useampikin kasetti läpi.

Sain suostuteltua/pakotettua Fikun katsomaan kanssani 101 dalmatialaista 2:n englanniksi netistä, kun meillä ei sitä oo videolla. Katoin samaisen leffan viime vuodenkin syyslomalla, ties mikä perinne tästä vielä muodostuu. ,-D Musta on hauskaa katsoa aiemmin katsomaani ohjelmaa jonkun sellaisen seurassa joka ei sitä ole nähnyt, ja tykkään tarkkailla toisen reaktioita ja miettiä mitä se ajattelee kohta tapahtuvasta käänteestä jne. Se on melkein kivempaa kuin ohjelman katsominen ekaa kertaa. .-D Oi että, nyt toi Dalmatialaisleffa ois tullut myyntiin DVD:nä suomeksi puhuttuna, ja viime viikolla himoitsin kaupassa Prinsessa Ruusunen DVD:tä, joka on toinen suosikkini niistä Disneyleffoista joita meillä ei ole. Sit täytyis myös joskus nähdä suomeksi Peter Pan, koska Tintti on sen äänenä. .-D <3 Repesin kun yhdessä mainoksessa (kaikkihan tietää että vanhoissa VHS-kaseteissa on joku 5 min mainoksia?) Peter Pan sanoi ihan Tintin äänellä "Jep, Koukkuhan se." .-D Ja Tuhkimo kakkosen näkemistäkin oon ootellu.. Täytyy katella jos hinnat kohta laskis ja sit shoppailla vähän Disneyn elokuvia. .-D Miksi tuntuu että aina ne jutut on kivoimpia mitä itsellä ei ole?

Viikonloppu on taas edessä, ja toivon että tästä tulisi kivempi kuin viimeksi. Fiku oli siis yksillä messuilla vaatemallina (voin antaa linkkiä videoon jos joku on kiinnostunut näkemään (ja jos saan Fikulta luvan)) ja mä sit yksinäni puuhastelin suurimman osan päivistä. Iltaisinkin piti mennä aikaisemmin nukkumaan, koska Fikulla oli varhainen aamu, eikä mulla yksinäni ollut mitään tekemistä ni menin mäkin sitten nukkumaan. Koitin simssiä pelailla mutta eihän siitä oikein mitään tullut, kun kone sammahteli koko ajan. .-P Toivottavasti se jaksais tänä viikonloppuna paremmin. Näin muuten viime yönä unta, että pelattiin simssiä yhdessä, ja mä pelasin yhtä simpäivää kamalan pitkään, ja lopulta siinä kävi niin että oli jo ilta eikä Fiku ehtinyt pelaamaan ollenkaan. .-D

Ainakin isänpäivää tulee juhlittua sunnuntaina. Täytyykin mennä pakkaamaan lahjanamit laukkuun nyt heti etten vahingossa unohda niitä tänne asunnolle. .--D Isänpäivä tulee ihan liian pian isin synttäreiden jälkeen, ja kohta on joulukin, et saa taas olla lahjaa hankkimassa isille. Meillä ei tällä kertaa ollut oikein mitään ideaa lahjaan, ja sit kun oltiin viime viikolla kassajonossa lahjanamujen kanssa niin eikös isi ilmesty just sillä hetkellä kauppaan. .-DD Kiidettiin sit viemään herkut takaisin hyllyyn ja isin luo mennessä sanoimme vain katsoneemme kaupassa jotain. Mä hankin sit nyt itekseni tällä viikolla pari namipussia, mut muuta lahjaa meillä ei sit ookaan. .-/ Koitetaan tänään vielä jotain kaupasta kattoa, kun isi tulee vähän myöhässä hakemaan meitä. Noh, vaikkei lahjaa saisi niin ainakin voidaan puuhastella  jotain isin kanssa. Mietin et vois huijata isin pelaamaan pitkän Mariokart-pelin laittamalla ne kaikki radat tulemaan putkeen, ja sit isi saisi pelata tooosi pitkään. .-D Meillä on myös paljon katsomattomia Batmaneja, joten jonkun sellaisen voisi varmaan myös katsoa. Riippuu tietenkin miten isillä on aikaa bilettää, ja ettei mee liian myöhään. .-P

Mä inhoan tätä hetkeä vuodesta: syksyn punaisen sävyiset lehdet on tippuneet puista ja muuttuneet ruskeiksi, ja ne näyttävät erittäin rumilta liiskautuneena märkää asfalttia vasten. Ulkona on tosi ankean näköistä, varsinkin kun päivät pimenee. Aurinko paistaa tuskin koskaan ja taivas on pilvessä, eikä pieneltä tihkusateelta vältytä. Siinä sitten miettii, ottaako sateenvarjon laukusta esiin vai ei, kun tavallaan ei sada, mutta pienetkin pisarat jättävät ärsyttäviä jälkiä silmälaseihin. On surullista katsoa miten vastaan tulevien vanhusten sateenvarjot kääntyvät ympäri kovan tuulen takia. Odotan jouluvaloja, joita onkin jo onneksi ilmestynyt jokunen koulutietäni valaisemaan. .-) Pieni lumipeite tekisi puolestaan ympäristöstä miellyttävämmän näköisen, ja viime yönähän pihalle oli muodostunut ensimmäinen pysyvä lumipeite täällä päin, joka tosin oli muuttunut suurimmilta osin märäksi loskaksi, ja jännitin miten selviän koulumatkasta kangaskengilläni. Ne pitivät vettä yllättävän hyvin, ei täydellisesti mutta paremmin kuin odotin. Vähän kylmä niissä tuli, täytyy varmaan ottaa viikonlopun jälkeen kotoa talvikengät jalkaan. Tajusin että paksu pohja tai korko on talvikengässä hyvä juttu: jalka nousee ylös maanpinnasta, eikä kylmety lumen takia niin helposti. En tiedä onko tämä ihan itsestäänselvä asia, mut mä tajusin sen vasta tänään. .--D

Mun korva on alkanut taas oireilemaan samalla tavalla kuin viime keväänä. Välillä ilmenee särkyä, ja kipu leviää poskeen ja niskaa. Tuntuu että poskessa kulkisi välillä ilmaa. Arvelin korvan saaneen kylmää ja vuorasin pääni tuplakerroksella lähtiessäni ulos ja laitoin musiikit kovalle jotten kuulisi tuulta, mutta se vain pahensi asiaa. Ilmeisesti tää korva ei oireilekaan kylmän takia, vaan kovan äänen. Muuten korva kyllä kestää, mutta jos kuuntelen kuulokkeilla alkaa särky. Mikälie äänivaurio sinne on kehittynyt.. Eiköhän tää mene taas ohi muutamassa päivässä itsellään, mut pikkasen mietityttää mitä on tekeillä kun tämä korvaongelma toistui. Viime vuonna brittiaksentin kuuntelu teki korvalle hyvää, mutta harmi kun Holmes NYCiä ei tule enää ruutuun. >.-/


En ymmärrä miksei tää suostu keskittämään tätä kuvaaärn.

Tänään oon nyt kuunnellu musiikkia vain toinen kuuloke korvassa, saa nähdä mitä junamatkasta lasten leikkivaunussa tulee, kun ne pikkuiset kiljuu niin kovaa että tuskin kuulen mitään. Viime viikollakin sain paikan leikkivaunusta, ihme kohtalo. .-D Siinä sit salaa niitä lapsia stalkatessa (nyt alkoi kuulostaa pahalta..) ilahduin, kun huomasin lasten käyttäen yhä mielikuvitusta ja ei-materiaa leikkeihinsä. Musta on hienoa, ettei kaikille lapsille on kasvanut älypuhelinta käteen, tai että leikit vaativatisivat hienot kalliit muotilelut, vaan nykyajankin lapset leikkivät vielä piilosta! Tän näkeminen jotenkin lämmitti mun mieltä. .-D Meillä oli pienenä astetta extrememmät piilosleikit, kun valittiin leikkipaikaksi meidän konehalli, ja sinne sit kivuttiin peräkärryyn tai ryömittiin puimurin alle piiloon, mutta ei niistä jutuista tällä kertaa enempää. Sit junassa kävi sellainen hassu juttu, kun lähestyttiin asemaa ja yksi pikkutyttö kiukutteli, koska hänellä oli liian kuuma. Hänen äitinsä sitten huomautti, että kaikilla muillakin on pipot ja lapaset yllä. Mä taisin kyllä olla ainoa siitä porukasta, joten itekseni naureskelin lämpöpukeutumiselleni. .-D Saa nähdä, mitä lapset tuovat tänään tullessaan..

Mä oon nyt käyttänyt jo aika paljon tästä tunnista laiskotteluun, pitäisi varmaan tehdäkin jotain. Haluutteko nähdä kuvia mun tän hetkisestä peliscenestä? No vaikkette haluaisikaan niin mä voin näyttää, saanpa syyn pakoilla koulutöiden jatkamista vielä hetken. .-D

Mä ihastuin tuohon kellertävään skyboksiin ja se saa tuon scenen näyttämään huomattavasti paremmalta. Taas tällanen luontoscene, mulla ei jotenkin oo osaamista mallintaa esineitä ja varsinkaan teksturoida niitä, joten pitäydyn näissä Unityn tarjoamissa valmiskalusteissa. .-P

Toinen näyttämisenarvoinen yksityiskohta on nuo kivet, joita pitkin pääsee ylittämään joen. .-D Muuta mä en sit oikein ookaan saanut aikaa näiden... viiden viikon aikana. .-D Saamatonnnnn. Mut suunnitteilla on kyllä tehdä jotain vedenalaisia juttuja, luola ja vesiputous, jonka taakse pääsee. Haluisin osata myös koodailla, koska ilman sitä taitoa näissä mun sceneissä ei kyllä oikein ole intoa, kun ei siellä voi tehdä mitään. .-D

Noni, voisin seuravaaksi suunnata syömään, ruokailun jälkeen koulua onkin jäljellä enää 45 minuuttia. Sit kotiinpäin. <3 Mukavaa viikonloppua, ja muistakaa isäänne sunnuntaina!

Kysymys lukijoille:

Juhlitaanko teillä isänpäivää? .-)

Vaihtoehto 1: Toki!

Vaihtoehto 2: Tuskin..

Sori, mun...

...kyllä piti postata kuulumisia tällä viikolla, mut en sitten ehtinytkään.. Eipä mulla mitään ihmeellistä kerrottavaa olisi ollutkaan, jotain lomasta oisin voinut kertoa. Noh, en ihan kokonaan jätä tältä viikolta postaamatta, sillä kirjottelin osan Veijareille. .-) Viikonloppuna mulla on paljon aikaa pelata, koska Fiku on vaatemallina yhdessä näytöksessä, ja he tekevät viikonlopun aikana muutaman keikan. Täten mä saan olla yksin kotona ja pelata, hehe. .-D Eipä se paljoa taida auttaa jos kirjoitan 20 kuvaa ja pelaan eteenpäin 60 kuvaa... .-D No joo, lukekaas!

Aiemmat osat.
Osa 43: Aika käy vähiin

Taavi on valinnut itselleen oikein rauhallisen joogapaikan keskeltä jalkakäytävää. Eikö tuo ohikulkija nyt tajua, ettei Taavi ennätä jutustelemaan. Ihme kun ärjy ilme ei karkota Alvia pois paikalta. .-D


Nyt on perheen kuopustyttösenkin aika kasvaa taaperoksi. Niin se aika rientää! Jutta muistuttaa piirteiltään hyvin paljon sisariaan, tuntuvat nuo Taavin piirteet olevan vahvasti periytyviä.


Jutta sai siskojensa tapaan alkaa heti opetella kävelyä ja puhumista. Sanoja tytön suusta alkoikin kuulua nopeasti, ja Jutta osasi ilmaista itkemisen sijaan tarpeensa puhumalla, mikä helpotti arkea huomattavasti. Kävely oli sitten vähän vaikeampaa.

Koska Harri oli jäänyt jo eläkkeelle, saattoi Seija palata työelämään nopeammin. Suski ja Seija työskentevät molemmat tiedealalla, ja kaksikko päätti pistää pienen kilpailun pystyyn siitä, kumpi ehtisi ensimmäisenä uran huipulle. Vaikka Suski oli ollut alalla jo vuosia, oli Seija saanut kirittyä äitiään hyvin.

Sonja (kamala kun tuo s-kirjaimella alkava nimi toistuu kaikissa kolmessa polvessa, koko ajan menee nimet sekaisin kirjoittaessa .-D) oli kiinnostunut maalaamisesta ja kehittikin luovuuttaan ahkerasti.

Senkin tuhmeliini, mikä pakkomielle simeillä on aina mennä sammuttamaan radio kesken hyvän biisin, jos he jäävät hetkeksi aikaa ilman käskyjä? Mitä simssin radiokanavaa te muuten tykkäätte kuunnella? Mulla soi yleensä nuo kaikki popit (syntsapop, poprock ja se peruspop).

Luodaanpa tarkempi katsaus sohvalla istuvaan Enniin. Hän on nimittäin kotoa pois muuttaneen Uunop:n vaimo. Käydäänpä pikakatsauksella seuraamassa heidän perheensä menoa:

Pian muuton jälkeen Uunop tapasi Ennin, eikä mennyt aikaakaan, kun he asustivat jo saman katon alla. Ensimmäinen lapsikin ilmoittelee jo tulostaan.



Nuorinkin neljännen sukupolven edustajista kasvoi viimein aikuiseksi. Aadolf sai veljensä tapaan kasvun yhteydessä napapaidan arkiasuun. .-D Koska Uunop:n ja Ennin suunnitelmissa on suuri perhe, päätti Aadolf muuttaa omilleen ettei olisi tiellä.

Pian parin ensimmäiset lapset syntyivät. Juustokakulla hankitut kaksoset saivan nimikseen Heino ja Esko.

Vauva-ajat sujuivat helposti, mutta taaperoarki oli rankempaa kun paikalla oli vain kaksi aikusta. Kaikesta huolimatta Uunop halusi hankkia lisää lapsia saman tien.

Kumpikin oli halunnut naimisiin jo kauan, mutta kiireisen arjen takia sopivaa hetkeä ei ollut löytynyt. Lopulta kaksikko päätti vaihtaa sormukset ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Tämä tapa ei muuten toteuttanut lukittuna ollutta naimisiinmeno toivetta, kummaa. .-o


Toisten kaksosten aika! Tällä kertaa syntyikin kaksi tyttöä: Anna ja Mervi. Anna on tuo joka katselee söpösti alemmassa kuvassa kameraan. .-D


Isovanhemmat kilpailivat jatkuvasti siitä, kuka saisi hoitaa Juttaa. He eivät tulevaisuudessa pääsisi enää paljoa tekemisiin pienten lasten kanssa, joten näistä hetkistä olisi otettava kaikki irti. Suski sai hoitovuoron aamuksi, sillä hänellä olisi töitä illalla. Harri puolestaan päätti talsia takaisin makuuhuoneeseen lepäilemään, sillä pappa huomasi olevansa väsynyt vaikka hän oli vasta äskettäin herännyt.

Viikatemies saapui hakemaan Harria ikuiseen lepoon. .-( Nyyh.


Tilanteeseen mahtui pari hupaisempaakin kohtaa: hulat poikkoilivat minne sattuu, ja jutellessaan Harrille änki Taavi väliin, jolloin tilanne näytti enemmän siltä kuin Viikatemis olisi taputtelemassa Taavia olkapäähän. .-D

Huvit sikseen, tämä on vakava asia! Lapset eivät olleet ennen nähneet Viikatemiestä, joten he olivat hädissään ja peloissaan seuratessaan, miten Viikatemis kutsui Harria mukaansa.


Pieni Jutta ei tuntunut tajuavan tilannetta, vaan leikki hälinän keskellä vain kaikessa rauhassa. Asian laita valkeni pikkuiselle vasta illalla, kun ukki ei saapunutkaan tapansa mukaan nukuttamaan Juttaa.

80% luokkalaisista on jo lähtenyt vaikka tuntia pitäisi olla vielä vartti jäljellä. .-D En sitten tiedä oonko yhtään parempi, kun en käytä tuntia koulujuttujen tekemiseen... Mulla ei oo kyl mikään kiire lähteä, kun junaa saa taas ootella... Hitsi kun meillä loppuu Fikun kanssa koulu perjantaina eri aikaan, ja sit saa odotella et voidaan tulla samalla junalla kotiin. Aateltiin tänään mennä Heseen käyttämään kuponkejamme pitkästä aikaa, kun ne vielä on voimassa. Koulujen alussa käytiin Hesessä joka viikko, mut nyt ollaan vähän rauhotuttu. .-D Ehkä tästä nyt alkaa joku loppukiri et ehtitään hyötyä kupongeistamme mahdollisimman paljon. .-D Joo, ehkä enemmän hyötyisi jos ei kävisi Hesessä ollenkaan... Mut mukavaa viikonloppua. .-)

Kysymys lukijoille:
Sonja vs. maalausteline
Vaihtoehto 1: Sonja
Vaihtoehto 2: Maalausteline <3

Lupasin kirjoittaa...

...Veijareille osan syyslomaksi, ja tässä tämä olisi. .-D Vaikken tunnilla oikein mitään koulujuttuja edistänyt (hyi minua) sain sentään jotain aikaan. Tämän osan nimittäin:

Aiemmat osat.
Osa 42: Kilpailevat kaksoset


Simit eivät ikinä totu näkemään kumppaniaan alasti. .-D Harri ja Suski ovat olleet naimisissa jo vuosia, mutta tuollainen järkytys Suskille on nähdä miehensä ilman vaatteita. .-D

Harri oli alkanut väsymään nopeammin, ja vanhus joutui toisinaan menemään nokosille keskellä päivää kerätäkseen tarpeeksi energiaa. Onneksi Harri jäi jo eläkkeelle, joten nyt hän voi melko vapaasti nukkua mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Hyvin Harri kuitenkin jaksoi puuhastella taaperoiden kanssa, vaikka välillä lepotaukoja oli sovitettava mukaan päivärytmiin. Sonja on oppinut jo kävelemään itse, mutta Tuula tarraa vielä ukin kätösistä kiinni ottaessaan askeleita.

Seija halusi raskaudesta huolimatta viettää paljon aikaa lastensa kanssa, ja äitiyslomalle jäämisen jälkeen se sujuikin hyvin. Kaksoset vain kasvoivat niin nopeasti, että Seijaa alkoi uuvuttaa näiden nostelu vauvamahan kanssa.


Suskin työt eivät sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla, ja kaiken kukkuraksi hänet alennettiin. Suskia masensi, sillä Harri oli jo aikaa sitten saavuttanut uran huipun mutta Suskilla asia vain viivästyi entisestään alennuksen takia. Vanhus pelkäsi, että hän ehtisi kuolla ennen kuin saavuttaisi unelmauransa huipun.

Sonja ja Tuula ehtivät oppia kävelyn ja pumisen taidot niin nopeasti, että heille jäi tavallista enemmän aikaa leikkeihin. Vaikka onhan noilla taitopisteleluilla leikkiminenkin taitojen opiskelua. .-D

Vihdoin koitti kaksosten syntymäpäivä, ja kummallekin piti tietenkin hankkia oma kakku. Kaikki kerääntyivät Sonjan ympärille, mutta Tuulan kasvu ei tuntunut kiinnostavan ketään.

Tuulan synttärit eivät nyt kyllä suju onnistuneissa merkeissä. Kesken ulkonäön muuttamisen raukalle sattui rakkovahinko. Tilanne oli jo vamiiksi nolo, mutta tietenkin paikalla oli silloin joku näkemässä (toisin kuin äsken kakun luona) Tuulan vahingon.

Tuula.

Sonja.

Vessassa samaan aikaan ollut Alvi juorusi näkemästään kaikille juhlavieraille, ja Tuula oli kuolla häpeästä. Sonjakin jaksoi pilkata siskoaan asiasta.
"Sä haiset pahemmalta kuin toi roskis", Sonja ilkkui, ja paikalla ollut Alvi nauto


Uuteen ikävaiheeseen kuului koulun aloittaminen, ja kaksosilla se sujui mukavissa merkeissä. Kumpikin oli saanut omia kavereita, ja lapsilla oli tapana pyytää ystäviä kylään suoraan koulusta.
Naisten hyvät ruuanlaittotaidot tuntuvat kulkevan suvussa, silä Seija on Suskin tapaan kyvykäs kokki. Mukavaahan se on, kun raskauden nälkäisinä aikoina pystyy hemmottelemaan itseään täyttävillä aterioilla.


Tuulalla oli välillä pieniä vaikeuksia kotitehtävien kanssa, mutta onneksi mummi ehti avustajaksi. Kun läksyt oli saatu tehtyä, jäi aikaa jopa leikkimiselle! Taustalla kirjasta sanoja tavaava Sonja katsahti siskohaan halveksuvasti. Hän osasi jo lukea vähän itse, ja koki tämän takia olevansa siskoaan ylempänä.

Hygienia tuntuu olevan Tuulalle vaikea tarve, sillä tyttösen yläpuolella leijailee taas hajupilvi. Tuulaa moinen ei tunnu häiritsevän, mutta Sonja oli kuvotuksen vallassa.
"Söisit sitä saippuaa noiden kuplien puhaltelun sijaan niin puhdistuisit", Sonja vinkkasi.


Lausahduksensa jälkeen Sonjaa alkoi kiinnostaa, miltä saippua itse asiassa maistuisi. Tyttö haki Tuulan tapaan saippuakuplasettinsä esille ja kulautti saippualitkua kurkusta alas. Maku ei ollut miellyttävä, ja Sonja sai yskiä saippuakuplia suustaan pitkin päivää.

Ajan kanssa Sonjasta tuli koulussa suositumpi, ja hän sai enemmän kavereita. Nostaakseen omaa mainettaan Sonja kertoi Tuulasta juoruja, jolloin muut saman luokan tytöt alkoivat syrjiä häntä. Sonjan kilpailuvietti ja haave olla siskoaan parempi sai hänet ryhtymään epärehellisiinkin keinoihin.

Seijan synnytys käynnistyy aina kesken ruokailun. .-D Tällä kertaa hän oli sentään ehtinyt haukata muutaman palasen munakastaan ennen kuin täytyi ryhtyä ponnistelemaan maha-asukkia ulos.

Syntyi jälleen tyttövauva, joka sai nimekseen Jutta.

Ja sama juttu toistuu jälleen: Seijan synnyttäessä joku tulee syömään hänen ruokansa. Harri hyi, sun pitäisi tulla innokkaana uutta lapsenlastasi tervehtimään eikä vaan syödä.

Seija ja Taavi katselivat onnellisena uuden vauvan tuhinaa kehdossa. He päättivät että kolme lasta riittäisi heille, joten Jutta jäisi parin viimeiseksi lapseksi (eikä nyt myöskään saada poikaperijää tähän sukupolveen, höh .-P)

Noin, taas on edistetty Veijareita yhden osan verran. .-D Nykytahtia ei kyllä saavuteta, kuvasin nimittäin parin päivän aikana Veijareille ainakin 100 kuvaa lisää, että sellainen simsmaraton oli mulla. .-D Noh, hiljalleen näitä kuvia koitan kirjoitella että päästään tarinassakin etenemään. 

Kysymys lukijoille:

Lempparisi kaksosista?

Vaihtoehto 1: Sonja

Vaihtoehto 2: Tuula