Luvassa on taas tuttuun tapaan suosikkiasiaa kuluneen kuukauden ajalta:
📺 TV-ohjelmat
Selviytyjät - Selvityjiin tuli jotenkin ihan uudenlainen katsomiselämys kun jaksoja tuli joka arkipäivä perinteisen kerran viikossa -rytmin sijaan. 31. kausi oli kyllä mielenkiintoinen, eikä pelkästään siksi että kilpailijat olivat tuttuja aiemmilta kausilta vaan uusien ja ennalta arvaamattomien käänteidensä takia: Heimojakoja muutettiin useampaan otteeseen ennen yhdistämistä, koskemattomuustalismaaneja metsästettiin kesken kilpailujen ja heimojen sisäiset suhteet tuntuivat muuttuvan jatkuvasti. Selviytyjissä peliliikkeet ovat nykyään kehittyneet rohkeammiksi ja isompiin vedätyksiin tunnutaan suhtautuvan jopa ihailevasti. Mulle ilmaantui useampiakin suosikkeja / sellaisia pelaajia joista on jotain sanottava, joten tarinoidaanpas heistä hetki. Abi oli paljon esillä ollessaan lähes jokaisessa heimoneuvostossa pelin alkutaipaleella, ja oli jotenkin hauska seurata miten hän aiheutti arvaamattomuudellaan heimotovereilleen harmaita hiuksia, mutta yhdistymisen jälkeen Abi jäi vähän tylsästi taka-alalle. Ciera nousi yhdistymisvaiheessa muiden silmätikuksi mutta sinnitteli siitä huolimatta yllättävän pitkään mukana. Kass on kaaos-tilassaan parhaimmillaan, harmi että hänestä hankkiuduttiin eroon melkeinpä heti kun hän alkoi päästä vauhtiin. Keith oli uskomattoman kestävä kilpailuissa iästään huolimatta, ja ihmettelinkin ettei häntä tunnuttu pitävän uhkatekijänä, vai laskiko kaikki sitten Keihtin sosiaalisten pelitaitojen puutteeseen? Joesta annettiin harmillisen tylsähkö vaikutelma, ihan kuin hänestä ei olisi ollut muuta näytettävää kuin kisamenestys. Joen pudotus oli kyllä epäreilu muiden käyttäessä hänen heikkoa hetkeä hyväkseen. Joe on sen verran fyysinen pelaaja että pudotus olisi ollut ihan ymmärrettävä jos Joe olisi mokannut koskemattomuuskilpailussa, mutta kun kisa päättyy lääkintäryhmän paikalle kutsumiseen ja Joea ei saatu vedätettyä tämän ollessa täysissä voimissaan en nähnyt Joen poisäänestystä kovinkaan hienoksi pelillisesti merkittäväksi teoksi, ja jos olisin tuomaristossa en antaisi siitä strategiointipisteitä. Kisan edetessä Spencer taisi valikoitua lempparikseni. Hänen kehittymistään tunnetasolla oli hienoa seurata, ja ennen yhdistymistä Spencerin mukana pysymistä sai jännittää hänen taistellessa heimonsa pohjalla. Jännä miten talismaanit tuntuivat tällä kaudella hakeutuvan tiettyjen pelaajien hyppysiin Jeremyn ja Kelleyn kummankin löytäessä turvaa itselleen kaksinkappalein, ja heimoneuvostoon saatiin useampikin onnistunut talismaanipelastautuminen, joista seurasi myös ensimmäisen kerran täysin äänetön heimoneuvosto. Olen yhä pienessä Selviytyjä-huumassa, joten onneksi seuraava kausi starttaa pian tähän perään jo helmikuussa!
Havaiji 5-0 - Seitsemäs kausi tuli katsottua loppuun. Shakki-viittauksien mukaan nimetyt jaksot uuden sarjamurhaajan jahtaamisesta olivat yksi suosikkini juonikokonaisuuksista tällä kaudella, ihmettelen tosin ettei Aliciasta kuultu enää mitään vaikka hän yhden jakson lopussa osoitti aseella Madison Grayta. Myös Chinin matka Saran viralliseksi huoltajaksi oli useamman jakson mittainen prosessi. Juoni vähän lässähti Saran palattua Havaijille ja olisin toivonut enemmän juttua tästä pienestä perheestä, sillä kauden lopussa tuli jotenkin ihan puun takaa että Chinin naisystäväkin oli ollut tekemisissä Saran kanssa ja että he kaikki kolme olivat niin läheisiä. Steven terveydentilasta tehdyt paljastukset saivat huolestumaan ja kauden lopetusjakson tapahtumista jäi muutenkin vähän epävarma fiilis. Ihmettelin viimeisien jaksojen näyttöjärjestystä, koska tokavikassa jaksossa Kono lähti omaan missioonsa ja yhtäkkiä hän olikin mukana taas seuraavassa jaksossa. No minähän ajattelin että kun kerta tuli koko kausi katsottua voin huoletta lukea Wikipediasta jaksokuvauksia saadakseni selville oikean järjestyksen, ja menin siinä sitten spoilaantumaan tiedosta ketkä tiimiläiset (kyllä, monikko) esiintyivät tällä kaudella viimeistä kertaa, ärn. Kyllähän tähän annettiin viittauksia viimeisimmissä jaksoissa, mutten odottanut että päätimiläisiä aletaan potkia kokonaan pois sarjasta ja oon tällä hetkellä enemmän kauhuissani kuin innoissani sarjan jatkosta...
Winx Club - Ollaan saavutettu seitsemäs kausi, joten kohta on kaikki jaksot katsottu (ainakin siihen asti että kahdeksas kausi tulee). Muutama ensimmäinen seiskakauden jakso ei ole tehnyt kovin suurta vaikutusta. Uusi pahis Kalshara ei vaikuta kovin kiinnostavalta, haluaisin mieluummin Trixit takaisin. Butterflix-transformaatio on tylsin sitten charmixin ja keijupöly-animaatioiden, ja mukaan tulleet keijueläimet ja sönkkö pahiksen apulainen luovat jotenkin lapsellisen vaikutelman. Katotaan nyt millaista menosta tulee kauden edetessä.
Babar - Ai että, Cornelius on noussut Ratakseen rinnalle yhdeksi parhaaksi sarjan huvittajaksi! Melkein kaikissa äskettäin katsomissani jaksossa Cornelius on sanonut jotain hauskaa, ja ihan erityishuvittavaa tilanteista tekee se, että osa Corneliuksen puheista on liittynyt mun ja Fikun sisäpiirivitseihin, miten se voi edes olla mahdollista? XD
"Kaikkea kannattaa kokeilla!",
"Huvipuistoihin tarvitaan uhkapelejä",
"Sas". <3
🛀 Random
Palju - Koska kaikkien kuulemma pitäisi joskus kokea kylpytynnyrissä lilluminen, sain kutsun yhden Fikun kaverin paljuiluiltamiin. Olin kuullut tuosta paljusta ylistyksiä ja mietin voiko se niin ihmeellinen olla, mutta ei hyvänen aika kun sinne lämpöiseen veteen istahti niin aaah..! Helposti siellä paljussa jaksoi istua useamman tunnin nauttien lämmöstä. En nyt sanoisi että paljua tarvitaan jokaiseen kotiin, mutta jos vaikka joltakin perhetuttavaltasi löytyy kylpytynnyri ota siitä siitä hyödyt irti, ja jos ei niin aikalailla saman kokemuksen saa vaikkapa jostain uimahallin porealtaasta.
🎮Pelit
Laulupelit - Joulukuussa cdon.comissa oli kivasti alennettu kahden sellaisen laulupelin hintaa jotka meiltä vielä puuttui, joten päätettiin tilata toinen joululahjaksi. Siinä sitten alkoi pähkäily kumman valittavissa olevista peleistä ottaisi: We Sing vaiko We Sing Rock. Aluksi rokkipeli vähän huoletti jos se olisi täynnä jotain rajuja karjuntabiisejä niin semmoinen ei ole ihan mun juttu, enkä edes tuntenut nimen perusteella kovinkaan montaa laulua (7/40). We Sing -pelissä oli puolestaan enemmän entuudestaan tuttuja biisejä (12/30), mutta siellä oli tosi monta sellaista biisiä mitä meidän muista laulupeleistä jo löytyy ja siinä oli vähemmän kappaleita kuin rockissa. Päädyttiin lopulta kuitenkin rokkipeliin, sillä ne harvat biisit jotka nimen perusteella tunsi eivät ainakaan olleet niin rajuja, joten ehkä pelin muukin sisältö olisi ihan siedettävää. Kävipä siinä mielessä hyvin, että jouluostosreissulla kaupoissa kierrellessäni onnistuin löytämään sitten tuon toisenkin pelin, vieläpä paljon halvempaan hintaan, joten saatiinkin yhden sijasta kaksi peliä jouluksi. .-D Rock-peli paljastui odotettua kivemmaksi, sillä raju kansi on aikalailla liioiteltu ja pelissä on popahtavampiakin biisejä. Yllätyksekseni tunsin reilusti luulemaani enemmän pelin biisejä (17/40) entuudestaan, sillä nuoruusvuosina tuli kuunneltua paljon radio Novaa ja sitä kautta moni biisi oli tuttu vaikken nimi aluksi sanonutkaan mitään. Rock-pelin mukana tuli myös kaksi mikkiä, joten nyt meillä on jopa kolme toimivaa mikkiä, ja ollaankin hyödynnetty tätä mm. houkuttelemalla Fikun laulupelejä kammoava kaveri mukaan pelaamaan. .-D
FlirttiStoori - Joulutapahtumien päätyttyä tammikuun alussa on Beemoov-peleissä ollut harmillisen hiljaista, mutta onneksi ystävänpäiväksi voi odottaa jotain tekemistä, ja eiköhän sekä FS:n että Eldaryaan tule pian uudet jaksotkin, joten niitä odotellessa. .-3 Olen tässä nyt sitten pelaillut jaksoja eteenpäin muilla tileilläni. Nathanielin lisäksi olen päässyt seurustelujaksoihin myös Lysanderin kanssa, ja pari Lysander-jaksoa pelattuani olen alkanut tykästyä Lysanderiinkin enemmän poikaystävänä vaikka pidin häntä aluksi vähän tylsänä. Lysander-kuvatkin on kivoja, Chino voisi joskus panostaa myös Nathanielin kuviin samalla tavalla.
♫ Musiikki
Tämän kuun biisilista koostuu suurimmaksi uusien laulupelien kappaleista. Moni biiseistä on vanhoja tuttuja joista nyt pelien takia innostui enemmän, mutta mukana on myös uusia löytöjä tai sellaisia kappaleita joita peli tykkää tyrkyttää laulettavaksi kerta toisensa jälkeen. Osa biiseistä pääsi listalle myös siksi, että niitä laulaessa meille on Fikun kanssa muodostunut omia vitsejämme joko meidän laulutyylin takia tai ihan muuten vaan... XD Loput mainitut biisit on sitten jääneet mieleen soidessaan usein koneella ollessa yms.
Ennen kuin laitetaan vuosi 2018 käyntiin muistellaan vielä hetki viime vuotta. Keräsin tähän postaukseen kaikki enemmän tai vähemmän oleelliset asiat kuluneen vuoden ajalta.
Alfred-maraton 2/2 - Meillä ehti olla muutaman kuukauden väli Alfred-maratonien välillä, mutta synttäreideni kunniaksi kokoonnuttiin vihdoin Fikun ja Fikun kaverin kanssa jatkamaan Alfredin katselua, ja vedettiin maratonina läpi sarjan kakkoskausi yhdeltä istumalta. Kymmenen tuntia hujahti taas nopeasti ja mielenkiintoa riitti muutenkin hyvin, sillä suurin osa suosikki jaksoistani sisältyy tähän kakkoskauteen.
Autokoulu - Varmaan mun vuoden suurin saavutus oli autokoulun syventävän vaiheen suorittaminen. Aika viimeisilleen sitä tuli lykättyäkin kun kahden vuoden ajokorttilupa olisi mennyt kuukautta myöhemmin vanhaksi. Oon kyllä helpottunut että autokouluasiat on vihdoin ohi, eihän mulla mennyt kuin vähän päälle kolme vuotta autokoulun suorittamisessa... Viimeisenä suoritettava ratapäivä oli siinä mielessä jännittävä kokemus kun paikalle piti ajaa ihan itse ja lähdin tällöin ensimmäistä kertaa ajamaan ihan yksin vieraille seuduille ja jollain ihmeellä löysin perille, eikä radalla liukastelu auton kanssa muutenkaan kuulu mun lemppareihin ja stressasin koko ajan että eksyn siellä pienellä rata-alueella. .-D
Biisit - Tässä on vuoden aikana tekemiäni hyviä biisilöydöksiä:
Elokuvat - Mä katson tosi harvoin elokuvia, mut me ollaan pidetty Fikun ja Fikun kaverin kanssa muutama elokuvien katselutuokio, joten jokunen elokuva tuli tämän vuoden puolella nähtyä:
Joe & Caspar Hit The Road USA
Hit The Roadin USA-versio etenee aikalailla samalla kaavalla kuin edeltäjänsä Joen ja Casparin kilpaillessa erilaisissa tehtävissä road tripinsä aikana. Häviäjää odottaa vähemmän mieluisa rangaistus...
Poika ja Peto
Orvoksi jäänyt pikkupoika Ren joutuu eläinten maailmaan ja päätyy siellä Kumatetsu-nimisen karhun oppipojaksi, ja vuosien vieriessä kumpikin oppii paljon toisiltaan.
Doctor Strange
Stephen Strange työskentelee neurokirurgina, mutta jouduttuaan onnettomuuteen hänen käsiensä toimintakyky ei ole entisellään ja Stephen joutuu sanomaan hyvästit uralleen. Etsiessään epätoivoisesti parannuskeinoa Stephen päätyy Kathmanduun ja pääsee opiskelemaan yliluonnollisia rituaaleja erilaisissa ulottuvuuksissa. Opit pääsevätkin hyötykäyttöön kun ilkeä Kaecilius alkaa tuhota maanpäällä olevia pyhäkköjä.
Barbie ja Joulutarina
Joulun kunniaksi aattona tuli katsottua tämä Charles Dickensin Joulutarinaan pohjautuva elokuva. Itsekäs laulajadiiva Eden Starling inhoaa joulua ja kieltää koppavasti puvustajaansa ja muita työntekijöitään juhlimasta joulua. Aattoa edeltävänä yönä Eden kohtaa useita henkiolentoja joiden kanssa päästään seuraamaan mm. Edenin lapsuuden ja tulevaisuuden jouluja.
Keikat - 2016 vuonna tuli käytyä niin ahkerasti keikoilla että tänä vuonna ehti ihan huolestua kun puoli vuotta oli jo kulunut eikä yhtäkään keikkaa ollut tiedossa. Asia saatiin onneksi korjattua kun Måns Zelmerlöw sisältyi Turussä järjestettävien DBTL-festareiden esiintyjiin, joten me suunnattiin Fikun kanssa normaalia kauemmas keikalle. Månsin esiintymispäivälle sattui osumaan ihan kivat kotimaisetkin esiintyjät. Loppuvuodesta saatiin myös Hurts Suomeen Desire-kiertueensa kera.
Happoradio
Yläasteikäisenä tuli kuunneltua paljon Happoradiota, mutten sen koommin ollut juurikaan bändin uusiin julkaisuihin perehtynyt. Se ei kuitenkaan koitunut ongelmaksi, sillä keikkaan sisältyi paljon vanhoja tuttuja biisejä joiden mukana osasin yllättävän hyvin laulaa. Päivä oli vähän sateinen ja ilmeisesti jonkin vesi+sähkö ongelman vuoksi lavasähköt katkesi kesken Happoradion esityksen, ja siinä sähköjen paluuta odotellessa yleisö lauloi Aki Tykin johdolla Maammelaulun. .-D Jari Sillanpää
Päivän toisena esiintyjänä oli Jari Sillanpää ja lavan etuosa täyttyi sen mukaisesti hieman iäkkäämmistä ihmisistä, joten me varmaan Fikun kanssa erotuttiin siinä kivasti. Jarin tuotanto oli mulle vieraanpaa, mutta nuorempana iskelmää radiosta kuunnelleena osasin kyllä laulaa parin vuosientakaisten hittien kohdalla kertosäkeen. .-D Jari oli tosi energinen ja hauska esiintyjä joka otti yleisön hyvin huomioon.
Måns Zelmerlöw
Måns oli ihana niin kuin aina, ja tää festarikeikka oli ehdottomasti yksi parhaista Måns-keikkakokemuksistani! Månsin uusimman Chameleon-albumin sanat on mulla vähän huonommin muistissa, mutta sitäkin kovempaa tuli karjuttua niitä kappaleita jotka tunnen paremmin. Keikasta jäi hyvä ja toiveikas fiilis: Vaikka keväällä olleeseen Chameleon touriin ei sisältynyt yhtään keikkaa Suomessa, todisti tämä tapahtuma että Måns voi tulla tänne silti keikkailemaan ja pääsen todennäköisesti miekkosen näkemään livenä vielä tulevaisuudessakin. <3
Juha Tapio
Illan viimeinen esiintyjä Juha Tapio ilmaantui paikalle jo ennen omaa esiintymisvuoroaan ja kiersi tervehtimässä eturivin yleisöä sanomalla käsipäivää ennen konserttinsa alkua, ja mekin päästiin Fikun kanssa kättelemään Juha Tapiota! Mä en ole mikään Tapsan musiikin suurkuluttaja, mutta jostain syystä tiesin melkein kaikki Tapsan soittamat kappaleet. Päästiin yllätyksekseni kuulemaan myös Ohikiitävää-kappale joka on ehkä lempparini Tapsan biiseistä! Juha Tapio kertoi valinneensa kyseisen biisin ihan vartavasten tähän kesäiltaan, mihin se sopi kyllä erittäin hyvin.
Hurts
En osannut odottaa Hurtsin ryhtyvän näin pian uudelle kiertueelle mutta en tietenkään valita. ,-) Keikka toisti aikalailla samaa kaavaa kuin viime vuonna ollut Surrender-kiertueen keikka, erona tietenkin oli se että nyt soitettiin yhtyeen uuden albumin kappaleita. Vanhoilta levyiltä soitettiin sitten taas ne perinteiset samat biisit, poikkeuksena oli Silver Lining jonka pääsin nyt ekaa kertaa livenä kuulemaan. Theo on mahtava yleisön yllyttäjä ja mä hypin keikalla jalkani kipeiksi.
Kissat - Isi ei valitettavasti ole suostuvainen mun ja Fikun "Meille kissa!" -toiveeseen, joten meidän on tyydyttävä tuijottamaan kissoja ruudun takaa. Ollaan seurattu oikeestaan koko vuoden ajan aktiivisesti Robin Seplutin päivittäin lataamia videoita, joissa Robin käy ruokkimassa lähiseudulla olevia kulkukissoja. Kitten Academya alettiin puolestaan seurata aktiivisemmin Close Up -videoiden yleistyttyä. Tätä kissa-akatemiaa pyörittävä pariskunta ottaa hoiviinsa raskaana olevia kissoja, ja pentujeen synnyttyä joukkiosta lähetetään 24/7 livelähetystä. Kasvaneet pennut saa sitten adoptoida. Kissanpentujen kasvua on ihanaa seurata, ja olen kiintynyt myös perheen aikuisiin kissoihin. Välillä päästään kissojen kanssa myös lähikontaktiin, kun naapurin seurallinen kissa tulee meidän pihalle pyörimään, mieleen on erityisesti jäänyt tämä Millin vierailupäivä. .-3
Kone-ongelma - Sain huomata olevani melkoisen tietokoneriippuvainen kun meidän entinen kone ei yhtäkkiä suostunut enää käynnistymään vaan löi silmille pelkkää bluescreeniä mihin ei auttanut järjestelmän palautus tai edes uudelleen asennus. Koneettomuudesta tuli valtavat vieroitusoireet ja olin tosi kiukkuinen tilanteen takia, tää on varmaan aika huolestuttavaa. .--D Jouduttiin elämään jokunen viikko epävakaan koneen kanssa ennen kuin meille hankittiin uusi läppäri. Käytettiin mm. meidän kymmenen vuotta vanhaa konetta joka on hidastelun ja ylikuumenemisongelmansa kanssa vähän rasittava, mutta ainakin se menee vielä päälle. Helpottaa kyllä kummasti elämää kun käytössä on toimiva tietokone jonka päälläpysymisestä tai käynnistymisestä ei tarvitse koko ajan stressata.
Lucid-unet - Vuoden alussa Shane teki videon Lucid-unista, ja mulle iski tarve päästä itsekin kontrolloimaan unimaailmaani. Lucid-unen edellytyksenä on että tiedostaa nukkuessaan näkevänsä unta, ja tässä onkin se ongelma: mä oon unissani niin vähä-älyinen, että jos tyyliin lennän niin en tajua siinä olevan mitään kummallista. En tänne blogiin päivitellytkään uniedistystäni, joten voinkin nyt tehdä vuosiraportin aiheesta. .-D Päädyin unissani muutaman kerran tekemään totuustestejä, mutta usein mokasin niiden kanssa: Ottaessani nenästä kiinni rupesin miettimään että kuinkas päin sen hengityksen pitikään nukkuessa mennä, ja vaikka henki kulki hyvin nenä tukkeutuneena mä vaan totesin etten nuku ja menetin selkounitilaisuuteni siinä, murr. Toinen mun vakiotesti unessa on ihon repiminen, mutta olen tyrinyt senkin useaan kertaan. Usein syynä on se että mulla on unessa päällä ihon peittävä poolopaita, ja kerran olin unessa peiton alla enkä saanut siirrettyä sitä pois kokeillakseni ihon repimistä. Mulla siis toisinaan tulee kesken unen mieleen näitä totuustestien tekemistä, mutten sitten osaa tehdä niitä oikein. Onnistuin kuitenkin yhden kerran läpäisemään totuustestin ja pääsin Lucid-unitilaan! Shanen selittäessä unen kontrollointimahdollisuuksista kuulosti kaikki ihan uskomattomalta, mutta Lucid-uneen päätyessä se kaikki on oikeasti mahdollista. Harmikseni en ole tuon yhden kerran jälkeen päässyt enää kunnolliseen selkounitilaan, en tosin viime aikoina ole kovin ahkerasti koittanut treenatakaan. Musiikki - Biisilista tulikin jo postauksen alkuun, mutta höpöttelen vielä muuta musiikkiin liittyvää asiaa. Levyostoksia tuli tehtyä jokunen: Festareiden jälkeen innostuin enemmän Happoradiosta, ja nyt mun levykokoelmaa on tullut täydentämään Puolimieli sekä bändin uusin Kauniin kääntöpiiri -albumi. Happoradiolla on hyviä sanoituksia ja pystyn samaistumaan yllättävän moneen biisiin. Vuoden alussa tuli hankittua Månsin Chameleon-albumi joka on ihan jees, muttei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin kolme aiempaa Månsin levyä. Myös Hurts julkaisi uutta musiikkia Desire-levyn muodossa, mutten ole vielä ehtinyt hankkia levystä fyysistä kopiota itselleni sillä pihtailen odottamalla hintojen laskua. Sit on tietysti pakko vielä erikseen mainita mun ja Fikun suuri ylpeyden aihe: 60 sentin Disco. x-)
Muita vuoden musiikillisia kohokohtia oli kymmenen vuotta kestänyt Mika-fanitukseni sekä tietenkin Euroviisut. En tosin tänä vuonna ollut kovin innokas kuuntelemaan kappaleita etukäteen, mutta sentään finaaliin mennessä tunsin suunnilleen kaikki viisubiisit, ja lemppareikseni olin valikoinut Itävallan, Italian ja Kyproksen. Monet tämän vuoden esitykset oli huippuhienoja, ja tuntuukin että nykyään Euroviisubiisejä kirjoitetaan pelkästään massiivisia esityksiä varten. Siksi olikin aika hauskaa että Portugalin voittajakappale "Amar Pelos Dois" oli yksinkertaisella esityksellään täysi vastakohta isolle lavashow'lle.
Neulominen - Joululahjaksi saamani lankakerät innostivat kaivamaan sukkapuikot esiin, ja neulontaprojektinani oli saada aikaan ihan perus säärystimet. En ollut neulonut sitten yläasteen käsityötuntien, joten mitään haastavampaa en uskaltanut lähteä kylmiltään näpertämään. Säärystimet on tehty perinteisellä 2 oikein, 2 nurin -joustinneuleella. Kivana yksityiskohtana toimii säärystimien ulkoreunoille kiinnittämäni tupsuparit, jotka heiluvat kivasti kävellessä ja saavat yksinkertaisella neulejäljellä valmistetut säärystimet näyttämään heti kiinnostavammalta! Sain joululahjaksi taas pari uutta kerällistä lankaa, mitähän niistä keksisi...
Matkustelu - Tänä vuonna tuli liikuskeltua yllättävän laajalla alalla Suomen rajojen sisäpuolella. Helsinki-Lahti väli on mulle tuttua matkaamista shoppailun, yöajelun ja keikoille menemisen merkeissä, mutta tuohon karttaan merkkaamieni matkakohteiden joukossa on kolme toisistaan enemmän irrallaan olevaa kohdetta joihin voisi puuttua vähän tarkemmin. Jyväskylän ja Lappeenrannan reissut tuli toteutettua keväällä, ja nämä olivat kumpikin pääsykoematkoja. Jyväskylään matkattiin bussikyydillä, ja pääsykokeen jälkeen ehti kaupungilla kävellä jonkin aikaa ja vilkaista nopeasti vastaantulleita kauppakeskuksia ajankuluksi. Lappeenrannan reissu oli siitä jännä että ajoin paikanpäälle ihan itse, ja vaikka matka suurimmaksi osin oli suoraan ajamista kutostietä pitkin oli tuo mulle merkittävä ajokokemus, kun onnistuin löytämään vieraaseen määränpäähän. Pääsykoepaikka ei ollut ihan keskustassa, joten kokeesta päästyäni lähdettiin Fikun kanssa ajelemaan suoraan takaisin päin, joten Lappeenrantaan en sen tarkemmin tutustunut. Turussa kävin puolestaan DBTL-festareilla kesällä. Pelit - Pelaan jotakin lähes päivittäin, joten erilaiset pelit kuuluvat erittäin olennaisesti arkeeni. Mä oon siitä jännä etten kyllästy vanhoihinkaan peleihin juuri koskaan ja jaksan pelata niitä aina vain uudelleen ja uudelleen sen sijaan että laajentaisin pelikokoelmaani. Jokunen uusi pelihankinta tuli toki tämän vuoden aikana tehtyä. Tässä nyt muutama sananen minulle merkittävistä peleistä viimeisen vuoden ajalta:
Tomb Raider
Laajensin Tomb Raider kokoelmaani hankkimalla kokeeksi PC-version vuonna 2013 julkaistusta Tomb Raider pelistä, ja vaikka käytössäni oleva läppäri ei ole huipputehokkain pyöritti se peliä ihan hyvin. Pelissä Laran tutkimusmatkaseurueen laiva haaksirikkoutuu myrskyssä salaperäiselle saarelle, jossa ryhmä joutuu kamppailemaan pysyäkseen hengissä. Peli sijoittuu Laran nuoruuteen, ja Lara onkin vielä varsin kokematon, mutta tarvittavat selviytymis- ja ampumistaidot häneltä kyllä löytyvät. Grafiikat ja lukuisat erilaiset animaatiot ovat unelmaa huonoimmillakin asetuksilla, ja vihollisten kukistamiseen vaaditaan ihan uudenlaista taktikointia kuin aiemmin pelaamissani Tomb Raidereissa. Harmillisen suuri osa pelistä on ammuskelukohtauksia mikä käy pidemmän päälle yksitoikkoiseksi. Läpäistyäni tarinan uskaltauduin myös multiplayer-puolelle pelaamaan muita vastaan mitä oikeastaan ihmettelen sillä mulla oli välillä ihan tarinaa pelatessa vaikeuksia pärjätä konevastuksille ja täällä taso on vaan kovempaa. Mä roikunkin aina jokaisen erän jälkeen joukkueeni viimeisenä pelaajana mut oon jopa välillä saanut vastustajia tapettua ja Fikulle sit ilman mitään kontekstia kerroin kerran iloisesti: "Tapoin tänään kaksi ihmistä". XD
Tanssi- ja laulupelit
Meillä on ollut jo pitkään tapana Fikun kanssa pelata iltaisin laulupelejä, ja niitä onkin kertynyt jo melkoinen kokoelma. Tämän vuoden puolella joukkoon liittyivät We Sing ja We Sing Rock + otettiin myös aiemmin ostetty Kylie-peli mukaan laulukierroksille. Tämän vuoden aikana innostuttiin Just Dance -peleistä, ja meiltä löytyy vuosien pelien 2015 & 2016 versiot. Tanssiminen on hauska tapa liikkua, ja parhaimmillaan jaksetaan pitää yli tunnin mittaisia tanssituokioita. Just Danceissa samoihin kappaleisiin löytyy useita eri koreografioita/rooleja, joten vaihtelua ainakin löytyy. Kaiken kruunaa pelin suloiset grafiikat! Pelaamisesta tulee entistä hauskempaa isommalla porukalla, ja ollaankin välillä kutsuttu Fikun kaveri mukaan tanssimaan. Vastaan tuli paljon hölmöjä tilanteita kun vedettiin kahden tanssijan juttuja kolmisteen: Välillä joku syrjäytyi ja toisinaan tanssista tuli sekava piirileikki. .--D
Sonic Colours
Pelistä löytyy kymmeniä erilaisia tasohyppelykenttiä joiden suorittamisen ohessa nähdään välillä lyhyitä cinematic-kohtauksia, joissa Sonic yleensä on kommentoivinaan jotain näppärää. Tarinan juoni ei ole kovin kummoinen mutta kiva että pelin taustalle on kehitelty konflikti minkä selvittäminen motivoi pelaajaa etenemään. Oon aina tykännyt tasohyppelypeleistä, joten kyllä tämän pelin parissa olen saanut kulumaan useita tunteja vaikken nyt ole pitkään aikaan pelannutkaan. Tasoihin on ujutettu mokomat huippuarvosanat joita mun on pakko tavoitella aina ärsyyntymiseen asti, no ainakin riittää tekemistä pitkäksi aikaa ja mulla on edelleen muistaakseni pari tasoa läpäisemättä täydellisesti.
The Sims 2
Musta on jotenkin hauskaa että vaikka meiltä löytyy sekä kolmonen että nelonen niin pelataan silti vaan yhä kakkosta. .-D Ei tosin näihin uudempiin peleihin olla hankittu peruspelin lisäksi juuri lisäreitä, joten kakkosen Ultimate Collection on siinä mielessä houkuttelevampi laajemman sisältönsä puolesta. Uuden koneen hankkimisen myötä Fikukin on pitkästä aikaa innostunut pelaamaan simssiä, ja kiinnostusta oli jopa sen verran että pistettiin pystyyn uusi simsblogi jota ollaan ihan aktiivisesti saatu ylläpidettyä puolisen vuotta. Meidän uuden halppisläppärin tehot ei vastaa ihan entistä konetta ja Ultimate Collection on ehkä vähän liikaa, sillä peli jumittaa aika ahkerasti pelatessa, mut se on pientä jumia siihen verratessa millä koneella aikoinaan aloitettiin simssin peluu, joten kyllä tässä pärjäillään. Ollaan pidetty peli-intoa yllä luomalla paljon omia perheitä, eikä tällä kertaa otettu kuin pari naapurustoa aktiiviseen käyttöön niin pelaamista ei ole ihan tuhottomia määriä.
Beemoov-pelit
Enpä olisi uskonut aikoinaan FlirttiStooriin kokeeksi rekisteröityessäni että siitä ja myöhemmin myös Eldaryasta tulisi niin merkittäviä minulle. Siksi olikin todella ikävää kun pelien suomenkieliset versiot lopetettiin toukokuussa. Sentään pelejä pystyy jatkamaan englanniksi, mutta omalla äidinkielellä pelaaminen oli ihanan vaivatonta, ja varsinkin FlirttiStooria on nykyään paljon tylsempi pelata. Eldaryan puolella pelaaminen kävi puolestaan kiinnostavammaksi siirrettyäni Suomi-tilin Ranskaan, jolloin sain ulottuvilleni samantien kaikki peliin julkaistut jaksot. Pelaamiseen tuli yllättävää puhtia myös siitä syystä että menin ihastumaan Ezareliin, ja juuri sopivasti jaksoissa päästiinkin ottamaan lähempää kontaktia ihastuksen kanssa, joten olen kyllä viihtynyt. x-)
Pelailtiin Fikun kanssa yhdessä myös Mario Partyja, ja niitä onkin kivempi pelata kahdestaan kuin yksin, ja koska saan Fikun niin harvoin houkuteltua pelikaveriksi oli tää aika ainutlaatuinen hetki. .-D Varsinkin MP 8 on kivaa pelata kun siihen saa pitkät 50 kierroksen pelit ja on mahdollisuus pelata joukkuena kun multa ja Fikulta sujuu tiimityö paremmin ja on kivaa taktikoida yhdessä jokaista siirtoa niin että koneet jäisi mahdollisimman vähille tähdille yms. Nää ajat ei kyllä muuten jääneet tältä vuodelta mieleen kovin positiivisina muistoina, sillä meidän entinen kone kenkkuili (minkä takia haettiinkin enemmän tekemistä Wiin parista) ja mun maha käyttäytyi oudosti... Mariokarttiakin tuli yhdessä pelailtua yhteen aikaan lähes päivittäin, ja meillä oli hauskaa satasen haasteidemme kanssa. .-D
Pääsykokeet - Koitin tänä vuonna jotain koulutusasioita katella sekä kevään että syksyn yhteishakuihin, mutta pääsykokeita pidemmälle ei tällä kertaa päästy (eikä tällä menolla tulla pääsemäänkään). Mulla ei juurikaan ole koulumotivaatiota tai edes kiinnostavaa alaa tiedossa, enkä oikein ole työkykyinen nykyisillä taidoillani, joten johonkin kouluun olisi hyvä päästä. Käytiin yhdessä Fikun kanssa taidehistorian ja -kasvatuksen pääsykokeessa Jyväskylässä, ja päivästä jäi ihan hyvä fiilis vaikka meillä jäi kummallakin koe kesken ja tiedettiin ettei tulla pääsemään kouluun. Sentään koe meni läpi ja päästiin kumpikin top 20 parhaan joukkoon, sääli että vain vähän päälle kymmenen hyväksyttiin opiskelemaan. Fysioterapeutti-koulutukseen hain sekä keväällä että syksyllä, mutta pääsin vain toisella kertaa pääsykokeeseen. Pääsykoe aamuna/yönä mulla oli herätys klo 03:30 ja aamuneljältä lähdin vaivaisten kahden tunnin yöunien voimilla ajamaan kohti Lappeenrantaa. Täytyy sanoa että tuo pääsykoepäivä oli yksi mun elämän traumaattisimmista päivistä. .-D Fysioterapeutti on tällä hetkellä ainoa mua vähän kiinnostava ala, mutten tiedä riittääkö moti yrittää enää kolmatta kertaa...
TV-sarjat - Vuoden aikana on sen verran montaa sarjaa tullut katseltua etten pureudu tässä ihan jokaiseen ja keskitynkin nyt vain kiinnostavimpiin löydöksiin tai sellaisiin joista mulla nyt jotain sanottavaa sattuu olemaan.
Hannibal
Uhrinsa syövä kannibalistinen sarjamurhaaja Hannibal työskentelee FBI:n kanssa ja eliminoi ovelasti kaikki uhkatekijänsä. Katselu on välillä suorastaan tuskaista väkivaltaisten ja raakojen tappokohtauksien takia, ja katsojaa härnätään ihan tahallaan tekemällä kaikkea odotusten ja toiveiden vastaista. Ruutuun alkoi putkahdella Hannibalin toisen kauden jaksoja heti vuoden alussa, ja nää olikin mulle ennennäkemättömiä jaksoja, joten katselu oli kiinnostavaa. Heti kauden ekassa jaksossa näytettiin katkelma Hannibalin ja Jackin tappelusta, ja oli mielenkiintoista seurata läpi kauden miten tähän tilanteeseen lopulta päädyttiin. Tykkäsin erityisesti siitä miten ekan kauden lopputilannetta setvittiin useamman jakson verran tämän kauden alussa, yleensähän sarjoissa ratkotaan kaikki edellisen kauden vikan jakson kriisit heti seuraavan kauden ekassa jaksossa ja kaikki palaa taas normaaliksi. Hannibalin ja Willin suhteen kehitystä sai seurata välillä pyörällä päästään kun ei voinut olla varma siitä mikä näiden kahden välillä on totta ja mikä teeskentelyä. Koukututtiin Fikun kanssa sarjaan niin kovasti että kakkoskauden loputtua katsottiin heti perään sarjan eka kausi ja hankittiin myös kakkoskausi DVD:nä että päästiin katsomaan sekin uudestaan. .-D Nyt sitten vaan peukut pystyssä toivotaan Hannibalin kolmannen kauden tulevan pian, toivottavasti siihen ei tule yhtä pitkää taukoa kuin kahden ensimmäisen kauden näyttämisen välille...
Penny Dreadful
Bongattiin sarja Fikun kanssa Katsomosta kivan aloituskuvan takia, ja kun kaikki kolmannen jakson kaudet olivat nähtävillä päätettiin Fikun kanssa huviksi kokeilla uutta sarjaa. Penny Dreadful on 1800-luvun Englantiin sijoittuva fantasialla höystetty kauhudraama-sarja, ja tällä kolmannella kaudella seurataan samanaikaisesti useamman eri henkilön näkökulmia jotka kuitenkin jollain tapaa nivoutuvat yhteen. Olen tähän asti onnistunut välttelemään vampyyri-ihmissusi-sarjoja, mut nytpä mäkin sitten olen jotain sellaista katsonut. .-D Yhdeksästä jaksosta ei riittänyt iloa pitkäksi aikaa, mutta Penny Dreadfulin kolmas kausi oli todellakin näkemisen arvoinen. En tiedä tuleeko sarjaan tämän enempää perehdyttyä, olisi jotenkin hölmöä katsoa aimmat kaudet kun on jo nähnyt loppuratkaisun.
Greek
Luovuttiin siitä toivosta että Greekin kaudet tulisivat myyntiin suomeksi, joten päädyttiin nyt sitten Fikun kanssa aloittamaan sarjan katselu englanniksi. Vaikka ymmärrän englantia nykyään paljon paremmin en mielellään lähtisi 40 minuutin mittaisia jaksoja katsomaan ilman tekstityksiä, mutta Greek meni siinä mielessä hyvin kun siinä ei ole vaikeaa sanastoa tai monimutkaisia juonikuvioita vaan enimmäkseen ihmissuhdedraamaa niin mukana pysyi ihan hyvin. Greekille on vaikea laatia hienoa "sinun on pakko katsoa tätä" -myyntipuhetta koska se ei loppujen lopuksi ole osakuntien välisine draamoineen mikään erityisen ihmeellinen sarja, mutta muutaman jakson katsottuaan siihen vaan kummasti koukuttuu. .-D Olin nähnyt Greekistä aiemmin vain pari chapteria (= ½ kausi), joten tähän läpikatseluun mahtui paljon ennennäkemättömiä jaksoja. Välillä tosin tuntui että jakso oli jo nähty, sillä samat teemat (on-off suhteet, kilpailut, loppukokeet, riitely yms.) alkavat väkisinkin toistaa itseään. Sentään kymmenen jakson välein vaihtuvien chaptereiden lopetusjaksoihin oli aina panostettu vähän enemmän ja ne olivat siksi kiinnostavia. Greek on täynnä mahtavia henkilöhahmoja joista ei olisi viimeisen jakson koittaessa halunnut vielä päästää irti. Päähenkilön Caseyn paras ystävä Ashley kehkeytyi suosikikseni sarjan katselun myötä, ja oli sääli että hänet jätettiin välillä taka-alalle. Mä näen itseni jollain tapaa Rustyssa, ja oli hienoa seurata läpi sarjan miten hän sai itsevarmuutta ja kasvoi ihmisenä. Välillä musta tuntui että Rustylla oli suosittua siskoaan enemmän ystäviä, sillä osakunta-kavereidensa lisäksi Rusty hengasi myös Dalen ja Calvinin kanssa. Reilusta Cappiesta ei voi olla pitämättä, ja kierot Rebecca ja Evan sopivat hyvin toisilleen. Sarjan päätösjaksossa kaikki oli kirjaimellisesti murskautumassa, mutta siitä huolimatta kaikki saivat jollakin tapaa onnellisen lopun.
Sit vielä lyhyesti: Ruvettiin katselemaan meidän lapsuudesta tuttua ohjelmaa Winx Clubia Fikun kanssa, ja tämän vuoden aikana ehdittiin katsoa sarjaa kuudenteen kauteen asti. Tää voi kuulostaa oudolta, mut olin ihan sairaan innoissani sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta, vaikka suomidubeilla sarjan nimeksi sopisi välillä paremmin "Cringe Club". Bones tuli vuoden aikana päätökseensä, mutta harmikseni sarjan viimeinen tuotantokausi ei ollut kovinkaan spesiaali. Pariin viimeiseen jaksoon saatiin jopa enemmän jännitystä, mutta kaikki päättyi silti onnellisesti ja asiat jäivät aikalailla ennalleen. Mulle ois kelvannut dramaattisempikin lopetus. Havaiji 5-0:sta taidettiin näyttää jopa pari uutta kautta tämän vuoden puolella, en oo ihan varma. .-D Sarjan aiemmilla kausilla pystyin aina helposti sanomaan miltä kaudelta mikäkin rikos on, mutta nyt mulla on nuo 4-7 kauden jaksot epämääräisenä sekamelskana päässä. Kun puheet Muumien uusista dubbauksista kantautui korviini oli pakko vilkaista onko lapsuudessani ihannoimat henkilöt pilattu lopullisesti. Uudet dubbaukset vielä menee jotenkuten, mutta minkä takia jaksoja näytetään ihan väärässä järjestyksessä? Häiritsevää.
W.i.t.c.h. - Satuin löytämään pari vanhaa W.i.t.c.h. -sarjakuvaa joiden innoittamana päätin alkaa lukemaan sarjaa läpi. Mua ei niinkään kiinnosta Kandrakarista saatujen tehtävien suorittaminen vaan tykkään enemmän lukea tyttöjen arkielämän kriiseistä joihin sisältyy ne perusteinityttöjen ongelmat: pojat, koulu, vanhemmat ja muu ihmissuhdedraama. .-D Elementtien kirja -saaga on tähänastisista lukemistani juonikokonaisuuksista suosikkini.
Tulipas tästä ihan kuin KS-postaus mutta laajempana versiona. Laitan tähän loppuun vielä nopeasti editoimani videon, jossa on kuvia (lähinnä minusta) tämän vuoden ajalta. .-D Fiku on ollut 97% kameran takana seuraavia kuvia räpsimässä, joten kiitokset kuvausavusta! <3
