Tää viikko...

...on ollut jotenkin tosi epäedustava mun kohdalta. Maanantaina koulussa kaikki alkoi niinkin kivalla (huomatkaa sarkasmi) tehtävällä että meidän piti taas pitää puhe/esitelmä tekemästämme pelistä. Me mentiin jostain syystä toiseen tilaan pitämään ne esitykset, ja sitä varten projektit piti tietysti siirtää  eri koneelle. Mä onnistuin tekemään sen jotenkin väärin unohtamalla yhden oleellisen kansion, eikä se tiedosto toiminut kun tuli mun vuoro esittää, joten mun piti sit vaan suullisesti kertoa mitä olin tehnyt. Tuli siinä sitten jotenkin tosi alaston olo kun ei ollut mitään näytettävää, ja mä menin jotenkin ihan lukkoon koko esitystilanteessa ja tosi kankeesti sain jotain ilmoille. Ärsytti, koska mulla olis oikeesti ollut kerrottavaa työstäni, mut siinä tilanteessa vaan kaikki järkevä katosi mielestä. Tää esitys oli surkeampi kuin lukiossa pitämäni puhe englanniksi (ja se oli todella kamala, hyi XD) ja lähdin tunnin jälkeen itku kurkussa kävelemään asunnolle koska hävetti niin paljon. Turhahan sitä on enää jälkeenpäin miettiä, mut mä oon hirveen itsekriittinen ja saatan ärsyyntyä yhtäkkiä jostain vuosia vanhasta mokasta.

Seuraavan päivän lintsasin, koska en kehdannut näyttää naamaani koulussa sen esityksen takia. No ei sentään. .-D Olin kyllä poissa koulusta, koska olin tarkoituksella "unohtanut" laittaa herätyksen päälle, koska pakoilin yhtä tunnilla tehtävää tehtävää. Päätin sit kuitenkin tulla koululle syömään, ja vaikka saavuin koululle 10 minuuttia ennen odotettua tunnin päättymisajankohtaa, oli meidän luokkalaisilla joku kokous siinä naulakoilla, ja mä sit koitin jotenkin ninjailla siitä ohi etten aiheuttaisi hämmennystä sillä että saavun koululle silloin kun tunnit on jo päättyneet. .-D Muutenkin häiriinnyn aina siitä jos törmään joihinkin puolituttuihin vahingossa. Luokassa luokkalaisten läsnäolo on ok, mut sit jos vaikka ruokalassa joku istuu viereiseen pöytään saatan häiriintyä tästä. Mun lintsaussuunnitelma ei lopulta toiminut, koska se pakoilemani juttu käsiteltiin keskiviikkona, jolloin pahaa aavistamatta olin tullut kouluun. .-D

Tänään oli sit enkun tunti, ja siellä sai tuttuun tapaan häpeillä surkeaa englannintaitoani. En ymmärrä mikä kiire sillä opella oli, kun kuunneltiin, suomennettiin ja tehtiin tehtävät kolmeen eri tekstiin liittyen. Se tahti oli jotenkin ihan liian nopee mulle, ja jäin sit koko ajan jälkeen enkä osannut koskaan vastata mitään kun ope kysyi, koska en ollut ehtinyt tehtävissä sinne asti. Ei sillä että olisin osannut silloinkaan aina vaikka olisin ehtinyt kyseisen tehtävän tehdä.. Lopulta tilanne yltyi siihen, että kaikki muut lähti syömään ja mä jäin kahdestaan open kanssa tekemään tehtäviä niin että ope saneli mulle vastauksia. XD

Käväisin viimeistelemässä joululahjaostoksia Tokmannilla. Mua jotenkin kammottaa käydä Tokmannissa nykyään, koska sen nimen vaihdon jälkeen kaupassa on muutetty hyllyjenkin paikat, ja tää uusi organisointi on jotenkin tosi sekava. Meinaa nousta pieni ahdistus kun yrittää löytää ulos kaupasta, mutta jokaisen hyllyn väliköstä tulee vastaan seinä, ja tuntuu että on ihan saarrettuna sinne kauppaan. Eilen huomasin myös kulkeneeni ympyrää kun yritin löytää kassoille, että hienoa kun yks eksyy pieneen kauppaan. XD Mä oon saanut aika hyvään malliin kaikki joululahjahankinnat, isin lahja vaatii vielä pientä hienosäätöä, mut siitä ei tarvii olla yksin vastuussa ni en stressaa asian takia. Fikun joululahja sai täydennystä Tokmannin karkki- ja kynsilakkavalikoimasta. Aina Fikulle lahjaa hankkiessa ostan niitä Kone Helsinki -kynsilakkoja, ei varmaan tuu yllätyksenä Fikulle. .--D Bongasin myös itselleni kivan kuulokepaketin, joka sisältää kahdet kuulokkeet, ja sit oikeestaan mua eniten kiinnostanut asia oli se, että paketissa oli mukana myös sellainen jatkepalanen (nää mun asianmukaiset termit<3), jonka avulla yhteen kuulokereikään saa kahdet kuulokkeet samalla kertaa. Tulee varmaan käyttöön mun ja Fikun yhteisillä juna- ja miksei myös automatkoilla.

Joululahjoista puheenollen, mä ite en toivo ihmeekseni mitään suurta lahjavuorellista tavaraa, vaan ainoa asiat mitä toivon on Måns Zelmerlöwin Perfectly Damaged -levy ja hammastahnaa. Kyllä, toivon oikeasti hammastahnaa. XD Mun on pitkään pitänyt ostaa uus hammastahna, mut koskaan ei jaksa ja sit aina ärsyttää kun tota nykyistä tuubia saa puristella henkensä edestä jotta sieltä saa jotain ulos. Saa nähdä toteutuuko tämä toive.. Månsin levyn puolestaan tilasinkin jo, ja se pitäisi saada ellei posti kadota pakettia tai jotain muuta julmaa. .-D Toki oon ostellut itselleni kaikkea muutakin joulahjaksi, mut nää kaksi asiaa on ne mitä eniten tällä hetkellä tunnen oikeasti tarvitsevani, muut on sit vaan ekstraa. En tarvitsis ees yhtään karkkia koska mulla on kaappi täynnä karkkipusseja valmiiksi. .-D Ahhhh en kyllä malta odottaa Månsteriani. .-3 You really should go home, I'm waiting. ,-) <3

Kämppisellä oli tällä viikolla hoidossa sellainen ihana pieni utelias koira, jolla oli joku pakkomielle tulla mun huoneeseen aina jos ovi oli raollaan. Muutenkin aina mun liikuskellessa keittiössä yms. muissa yleisissä tiloissa, lähti tää koiruli kämppiksen vastustelusta huolimatta aina juoksemaan mun perässä. .-D Tää hauvis sit saikin mut ja kämppiksen samaan tilaan houkutellessaan meidät vähän jutustelamaan mikä oli ihan jännää vaihtelua siihen että vaan ignoorataan toisiamme. Mä en oikein tiedä mitä se koira loppujen lopuksi musta ajatteli, koska kämppiksen ollessa paikalla se juoksi aina hyppimään mua vasten ja tykkäsi seurata, mut kämppiksen lähdettyä ulos koitin mennä silittelemään koiraa, ja silloin se enemmänkin vältteli mua, et mielenkiintoista. .-D

Jaahas, mulla on tässä nyt n. 40 minuuttia aikaa ennen kuin pitäisi lähteä käppäilemään junalle. Fiku pääsee tänään töistä vasta kuudelta, joten lähdetään kotiin vähän myöhemmällä junalla kuin tavallisesti, ja tulin sen takia viettämään aikaa asunnolle, koska ite pääsin koulusta jo yhdentoista aikaan ja ois vähän kökköä ootella junaa kuusi tuntia keskustassa, varsinkin kun oon kolunnut tyyliin kaikki kaupat läpi viimeisten viikkojen aikana, kun oon joululahjoja ostellut. Joulusta puheenollen mulla alkaa nyt siis jo joululoma, että blogi jää pienelle joulutauolle, että voi hyvinkin olla että menee seuraava kuulumispostaus ensi vuoden puolelle. Tai sitten ei, hmm.. Mukavaa joulua, lomaa ja kaikkea! Loppumusaksi biisi jonka bongasin äsken vahingossa kun se soi mainoksessa katsoessani youtubessa videoita, ja ihan mukavanoloinen biisi:

Kysymys lukijoille:
Oothan jo hoitanut joululahjaostokset?
Vaihtoehto 1: Joo toki
Vaihtoehto 2: Ennnnn...

Jade ehti...

...lukea Veijareiden osat kiinni, niin mulle tuli kiire kirjoittaa lisää. .-D Tässäpä siis taas minitauon jälkeen olisi uutta osaa. .-3

Aiemmat osat
Osa 71: Kaaos häissä

Petrin ja Ilmin saapuessa perijätontille oli Petri heitä vastassa, ja pappa riensi innoissaan tervehtimään tulijoita,
"Sonja on vielä töissä, mutta tapaatte sitten illalla", Nikke selitti kun Petri kummasteli äidin poissaoloa.

Petri ja Ilmi hakeutuivat perijämakuuhuoneen rauhaan. Huone mahdollisti ihanasti yksityisyyttä kun vertasi yliopisto-opintojen aikaiseen asumukseen, jossa kaikki nukkuivat samassa huoneessa. Niinpä kaksikko päättikin käyttää tämän kahdenkeskisen hetken hyödyksi, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. ,-)

Vielä paria tuntia myöhemminkin Petri ja Ilmi loikoilivat sängyssä, vaatetus oli tosin vähentynyt ajan saatossa.. Petri silitti varovasti nukkuvan Ilmin hiuksia. Naisen tasainen uloshengitys tuntui viileältä Petrin paljasta ihoa vasten.

Lopulta Petri ja Ilmi jaksoivat kömpiä ylös sängystä. Kun suvunjatkopuuhat oli saatu aluilleen (vinkvink), siirryttiin seuraavaan oleelliseen aikuisuuden tehtävään: oman urapolun miettimiseen. Petri toivoi saavansa töitä samasta tiedustelufirmasta missä työskenteli jo teininä, ja Ilmiä puolestaan kiinnosti rikollisuus. Pariskunta ei huomannut makkarista tietokoneelle siirtyessään seinän takana olevaa Nikkeä, joka arveli tietävänsä syyn toisten alusvaatteissa hillumiseen.

Voi... ei... Petri ei päässytkään tapaamaan äitiään illemmalla niin kuin Nikke oli luvannut, sillä töistä tullessaan Sonja joutui heti Viikatemiehen hampaisiin. Nyyhkis, Sonja on paljon Nikkeä vanhempi ja kuolee siksi jo nyt. .-(


Petri oli surullinen äitinsä menettämisestä, mutta vasta saatu työpaikka vei ajatukset muualle. Teki hyvää päästä pois kotoa toiseen ympäristöön, jossa saattoi sysätä hetkeksi kaikki ikävät asiat pois mielestä ja keskittyä rahan tienaamiseen. Petrin panostus pantiin kyllä merkille, ja hänen pomonsa ylensikin uuden tulokkaan nopeasti parempiin hommiin tuntuvan palkankorotuksen kera.

Veijareiden tontin ohi kulki jatkuvasti paljon väkeä, mutta oikeastaan vain Ilmi oli kiinnostunut tekemään tuttavuutta naapuruston simien kanssa. Hän oli kuitenkin uusi asukas näillä seuduilla, joten muutama uusi ystävä ei olisi pahitteeksi.

Talon miesväki ei juurikaan huomioinut Jakea, mutta koira sai uuden vakiohoitajan Ilmistä. Koira oli saanut monta viikkoa virua haisevana likaisella makuualustallaan, mutta Ilmin saavuttua taloon alkoi Jaken uusi ehostus, ja nainen piti huolen siitä, että itse koira sekä tämän tavarat olivat puhtaita. Hyvä Ilmi!

"Kuules poikani", Nikke aloitti keskustelun eräänä aamuna aamiaispöydässä. Petri katsahti isäänsä, jolloin tämä jatkoi:
"Tiedäthän, että sinun on kosittava Ilmiä. Hänen vatsansa pullottaa jo, ja syntyvä vauva on tärkeää saada meidän nimiimme. Voit käyttää minun ja Sonjan kihlasormuksia, mutta vihkisormukset saat hankkia omin päin, sillä me emme koskaan naimisiin asti ehtineet", Nikke selitti ojentaessaan sormukset Petrille, jolta meni jännityksen takia ruokahalu.

Hetken päästä väsynyt ja nälkäinen Ilmi laahusti jääkaapille. Vasta vähän aikaa sitten pömpöttää alkanut vauvamaha vaati paljon energiaa naiselta. Nikke iski pojalleen silmää vinkiksi ja poistui sopivasti paikalta. Petri mietti hermostuneena, mahtoiko nyt olla sopiva hetki kosimiselle, sillä Ilmi ei yleensä ollut parhaillaan aamuisin. Toisaalta asian pitkittäminen vain lisäisi jännitystä, joten mies päätti hoitaa homman pois alta.

"Kulta, istuisitko hetkeksi alas", Petri pyysi ja toivoi, ettei jännitys kuulunut hänen äänestään.
"Onko sinulla jotain asiaa?" nainen kysäisi istahdettuaan Petriä vastapäätä.
"Mmmmhh.." Petri mumisi nostaessaan sormusrasian pöydälle. Ilmi tarrasi rohkeasti samettiseen rasiaan ja kurkkasi sen sisälle.
"Mitä sinä..! Voi Petri.."

"Pi-pidätkö siitä?" Petri kysäisi varovasti Ilmin silmäillessä rasian sisältöä. Ennen kuin Petri ehti edes kunnolla tajuta, oli Ilmi pujottanut sormuksen sormeensa ja laski kätensä miehen kämmenselän päälle.
"Tietenkin! Ja kyllä, haluan vaimoksesi vaikket sitä tainnut vielä ehtiä kysymäänkään", Ilmi sanoi, ja kaksikko naurahti asialle.

Häävalmistelut hoidettiin pikaisesti, ja juhlimaan päästiin jo viikkoa myöhemmin. Hääpäivä oli kosintaakin jännittävämpi tapahtuma, ja Petri onnistui hermostuksissaan kaatamaan juhlapukunsa päälle aamukahvinsa. Se oli Petrin ainoa juhlapuku, joten kun mies ei muutakaan keksinyt saapui hän vihkikaaren alle joulupukin puvussa. Odotellessaan vieraiden asettumista paikoilleen Petri päätti kaivaa taskustaan ämpän musiikkia kuunnellakseen.

Lopulta hääseremonia päästiin aloittamaan. Vaikka siihen ei sisältynyt mitään suurempia puheosuuksia, ehtivät nuorimmat juhlijat (+ Petrin kaksoisveli Harri..) pitkästyä, ja he päättivät pistää tanssiksi. Ilmi yritti olla häiriintymättä tulevan aviomiehensä järkyttävästä asuvalinnasta ja joraajien äänekkäistä riemunkiljahduksista.


Häiriötekijöitä ei kuitenkaan tainnut olla vielä tarpeeksi, sillä seuraavaksi pärähti Niken kännykkä soimaan, eikä pappa tietenkään ollut tajunnut pistää puhelintaan äänettömälle. Niken oli välttämättä vastattava puheluun, ja hän siirtyi syrjemmälle missaten näin poikansa häätilaisuuden kokonaan.

"Häämme ovat pilalla!" Ilmi tiuski miehelleen tämän pujottaessa sormusta hänen sormeensa. Ilmi kääntyi katsojiin päin mulkaistakseen Nikkeä, mutta yleisön joukosta osuikin naisen silmiin Seppo - mies johon Ilmi tunsi erittäin vahvaa vetovoimaa. Katsoessaan Seppoa silmiin tuntui Ilmistä kuin aika olisi pysähtynyt. Lopulta nainen kääntyi katsomaan edessään olevaa Petriä, joka odotti että Ilmi pujottaisi sormuksen hänen sormeensa. Hetken aikaa emmittyään Ilmi tyrkkäsi lopulta sormuksen paikoilleen.

Vihkikaaren edessä olleet tuolit kannettiin pihalle katetun ruokapöydän ääreen, ja vieraita kehotettiin käymään tarjoilupöydän antimiin käsiksi.
"Eikö olekin hauskat juhlat?" joraileva Miisa kysyi kihlatultaan, joka mietti juuri tarjoilupöydän edessä mitä söisi. Seppo ei ehtinyt keskittyä tyttöystävänsä puheisiin, sillä Ilmi oli vallannut miehen mielen. Vaikka he olivatkin päättäneet yliopistolla unohtaa tunteensa, oli Seppo havainnut naisen katseesta saman kaipuun mikä hänenkin sisintään jyysti. Unohtaminen ei ollut niin yksinkertaista.

Kaikki eivät mahtuneet ruokailemaan pihapöydällä, joten hääpari ja osa vieraista oli mennyt ruokailemaan sisälle. Petri jutusteli vieressään istuvan veljensä kanssa, sillä Ilmi oli kovin vaitonainen ja tuijotti lautastaan niin tiiviisti ettei naisesta ollut keskusteluseuraa. Aivan yhtäkkiä pöydän viereen asteli Eleonoora, Petrin extyttöystävä. Harri seurasi vierestä kummeksuen tilannetta.

"Petri? Mihin sä oikein katosit silloin? Luulin että meidän piti lähteä yliopistoon yhdessä ja... myöhemmin myös naimisiin", Eleonooran puhe hiipui loppua kohden. Ilmi katsahti kummissaan paikalle saapunutta teiniä, ja Petri yritti hakea tilanteeseen apua veljeltään, mutta Harri lähetti jälleen paheksuvia katseita veljelleen. Eikö tämä ikinä oppinut? Ennen kuin Petri ehti sanoa mitään, säntäsi Eleonoora pois paikalta kyyneleet silmissään.

Hääjuhlat loppuivat juuri parahiksi, sillä ulkona alkoi sataa lunta. Nikke keräili pöytään jääneitä ruokalautasia säilöäkseen tähteet jääkaappiin. Myös tuolit ja pöytä olisi hyvä saada vietyä säilöön ennen kuin ne keräävät turhan paljon lunta päälleen.

Osuipa kivasti tuo Petri joulupukin puvussa tähän jouluulle. ,--D Tätä osaa oli tosi kivaa kirjoitella, tekstiä syntyi jotenkin superhelposti. Täytyisi varmaan koittaa kirjoitella heti perään lisää jos sama kirjoitusfiilis jatkuisi. .-D Petri ja Ilmi saatiin naimisiin, mutta koituuko edellisistä ihastuksista jotain ongelmia nykyiselle suhteelle? Jatkoa luvassa..

Kysymys lukijoille:
Ilmi hoivaa Jakea .-3
Vaihtoehto 1: Jee hyvähyvä .-3
Vaihtoehto 2: ...

Juuri kun...

...viikko sitten itkin pitkää kouluviikkoani, niin enkös tällä viikolla päässyt kotiutumaan taas jo keskiviikkona. .-D Meidän englannin ope ei ole paikalla torstaina, joten siitä tuli sitten vapaapäivä, ja aattelin että voisin sit olla perjantainkin poissa/tehdä etänä ja tulla kotiin aikasemmin. ,-D Ens viikolla puolestaan saadaan perjantai vapaaksi, joten pääsen aloittamaan joululoman päivää aikaisemmin, eheh. >.-3 Kun edellisessä postauksessani olin valittanut "rankkaa" uuden jakson lukkariani, niin sen jälkeen luettuani muiden avautumisia pitkistä koulupäivistä oon huomannut ettei mulla ees pitäisi olla mitään valitettavaa, sen verran kevyet koulupäivät mulla loppujen lopuksi on vaikka kaikki aamut onkin aikaisia. Mut tuntuuhan se nyt hyvänen aika villiltä kun on vähänkin enemmän tunteja rentolösöjakson jälkeen. .-D

Koska mulla ei nyt oikeestaan ole kuluneen viikon ajalta kerrottavana mitään kiinnostavia kuulumisia, aattelin että voisin vähän kertoilla lukemistani kirjoista. Oon nimittäin innostunut viimeisen vuoden sisällä lukemisesta! Alkuun vietin aikaa kirjastossa vain silloin kun piti odottaa junan lähtöä tai ajotunnin alkamista, mut nykyään tykkään käväistä kirjastossa myös ennen asunnolle käppäilyä lyhyempinä koulupäivinä. Mulla ehti olla useamman vuoden tauko kirjojen lukemisessa, ja kun joskus varhaisteininä tuli kaikkia nuorten kirjoja enimmäkseen luettua saikin nyt miettiä ihan uudelta kantilta millaiset kirjat voisi kiinnostaa. Päädyin sit tutkailemaan kirjaston "Jännitys"-hyllyjä, ja katseeni kiinnittyi pirteän värisiin Janet Evanovichin kirjoittamaan Stephanie Plum -sarjan kirjoihin. Mä pölisen nyt jotain pientä tästä sarjasta, yritän vältellä isompia spoilereita:

Kaikki alkaa siitä kun rahapulassa oleva Stephanie kiristää serkultaan Vinnieltä itselleen työpaikan tämän takuuluottofirmasta, ja siitä lähtee Stephanien ura takuukarkureiden pidätysvirkailijana, lyhyemmin ilmaistuna palkkionmetsästäjänä, jonka tehtävänä on toimittaa pakoilevat takuuvelalliset poliisille. Kokematon Stephanie on ehkä maailman surkein työssään, mutta siitä huolimatta hän jatkaa hommissa kirja toisensa jälkeen. Onneksi Stephanie saa apua entiseltä ilotyttö-Lulalta, josta sarjan edetessä muodostuukin oikea Stephanien aisapari. Suureksi avuksi on myös palkkionmetsästäjämestari Ranger, ja jopa aseita ja vaarallisia tilanteita rakastava Stephanien isoäiti Mazur tarjoaa välillä apuaan. Stephanie turvautuu myös epävirallisen miesystävänsä poliisi Joe Morellin apuun, kun hänen jahtaamansa rikolliset sattuvat yllättävän usein sotkeutuvan myös johonkin Morellin tutkimaan juttuun. Morellista on apua myös silloin, kun Stephanie tarvitsee väliaikaista majoitusta, seuralaisen vanhempiensa järjestämälle päivälliselle tai kun hän kaipaa sänkyseuraa. Stephanien ja Morellin suhde on pitkin kirjasarjaa melkoista on/off -meininkiä, eikä tilannetta yhtään helpota kun Stephanie huomaa lämpimiä tunteita myös kollegaansa Rangeria kohtaan. Stephanie kohtaa työssään paljon vaaratilanteita kuten erilaisia hiippareita talossaan, siepatuksi joutumista, palkkamurhaajien jahdattuna olemista ja vähintään joka toisen kirjan välein hänen autonsa räjähtää - eikä kertaakaan ole kysymys sattumasta. Stephanien vanhemmat eivät arvosta tyttärensä uutta työpaikkaa, ja varsinkin hänen äitinsä pyytää jatkuvasti Stephanieta harkitsemaan muunlaista työtä ja asettumaan aloilleen perustaen perheen samaan tapaan kuin Stephanien Valerie-sisar, jonka elämä tuntuu olevan niin täydellistä - kunnes tämä palaa yllättäen Kaliforniasta vanhempiensa luokse lapset mukanaan ja ilmoittaa eronneensa.

Kirjasarjoissa on se hyvä puoli, että kun yksi kirja tulee luettua, jatkuu tarina samoilla hahmoilla seuraavassa kirjassa, ja tällöin saa jo valmiiksi pienen tarttumapinnan kirjaan ennen kuin on edes aloittanut sen lukemista, eikä aikaa mene henkilöiden tai paikkojen opetteluun. Uusia lukijoita varten joka kirjan ensimmäiseen lukuun sisältyy pieni tilannekatsaus, jossa selitetään lyhyesti miten nykytilanteeseen on päädytty, joten kirjojen lukeminen järjestyksessä alusta asti ei ole välttämätöntä. Tietysti jokainen kirja tuo mukanaan uusia henkilöitä, mutta loppujen lopuksi liikutaan melko pienissä piireissä. Yksi syy mikä houkuttelee aina edellisen kirjan päätyttyä siirtymään seuraavaan osaan ovatkin juuri kirjan henkilöt, joista tulee jollain tapaa tärkeitä ja heidän kommelluksiaan haluaa seurata jatkossakin. Listaankin tähän muutaman oman lempparini:

Stephanie Plum - Kukapa ei voisi olla ihastumatta tähän säheltävään kirjasarjan päähenkilöön? Stephanie kuljettaa lukijaa mukanaan kirjasta toiseen, eikä hänen seurassaan käy aika pitkäksi. Sinänsä Stephaniella ei ole niin erottuvaa luonnetta kun vertaa kirjan muihin henkilöihin, mutta eipä kai sitä toisaalta tarvitsekaan. 99% Stephanien pidätyksistä epäonnistuu ensiyrityksellä, ja joskus tälle naisparalle jopa toivoisi parempaa onnea.

Albert Kloughn - Nimensä puolesta Kloughn sopisi paremmin töihin sirkukseen kuin asianajajaksi, ja hän saakin kuulla nimestään jatkuvasti klovniviittauksia. Tavattuaan Kloughnin eräiden etsintöjensä yhteydessä, ei Stephanie meinaa päästä uteliaasta miehestä millään eroon tämän tunkiessa mukaan pidätyskeikoille. Kauaa Kloughn ei kuitenkaan juokse Stephanien perässä, mutta mies jää eräästä toisesta syystä osaksi Plumien perhettä. En edes tiedä mikä Kloughnissa teki vaikutuksen, jotenkin hän ehkä on kaikessa sähellyksessään yllättävän paljon minun kaltaiseni ja siksi samaistuttava. XD

Ranger - Tyyliin kaikki kirjasarjan naiset kuolaavat Rangerin perään, enkä minäkään ole poikkeus. XD Tykästyin Rangeriin jo heti kirjan ensimmäisestä osasta lähtien, kun hän avusti aloittelevaa Stephanieta ja oli ihanan sankarillinen. Ranger on varsin salaperäinen eikä kukaan loppujen lopuksi tiedä hänestä paljoa, joten häntä verrataan usein salaisessa lepakkoluolassaan majailevaan Batmaniin, mutta Stephanie onkii pikkuhiljaa sarjan edetessä uusia faktoja miehestä. Vielä yksi maininnan arvoinen asia: tykkään hirveästi Rangerin tavasta vastata puhelimeen yksinkertaisesti tokaisemalla vain "Jou."

Sally Sweet - Mä oon salaa varma, että tämä transvestiittimies on saanut nimensä The Sweet -yhtyeen mukaan. .-D Sallyyn tykästyin paljolti suloisen nimen perusteella (Sweeeeet). Aluksi Sally on osa rockyhtyettä, mutta siirtyy myöhemmin koulubussin kuljettajaksi. Sallysta saadaan apua niin pulmatilanteiden ratkaisuun kuin varjostuskeikoillekin - ja myös häävalmisteluihin. Sally esiintyy sarjassa harmillisen harvoin, mutta ehkä hänestä kuullaan vielä lisää..

Vaikka kirjasarja onkin sijoitettu "Jännitys"-kategorian alle, ei kirjojen meno ja jännät kohdat juurikaan minua hätkäytä, varmaankin siksi että seuraamissani tv-sarjoissa olen tottunut paljon pahempaankin. Muutenkin vaaratilanteisiin suhtaudutaan kirjassa enemmän huumorilla, mikä ei minuun niinkään iske koska köyhä huumorintajuni. Kirjojen rikokset ja juonikuviot ovat siinä mielessä onnistuneita, ettei loppuratkaisua ja syyllistä pysty päättelemään etukäteen (tai ainakaan minä en siihen pysty, tai sitten en vain jaksa ajatella tarpeeksi .-D) joten meno on kiinnostavaa seurattavaa aina viimeiseen lukuun asti. Ehkä ainoa huono puoli tämmöisissä jatkuvissa sarjoissa on se, ettei kukaan päähenkilöistä kuole, ja se syö paljon jännitysfiilistä kun tietää etukäteen, ettei Stephanielle käy kuinkaan vaikka hän joutuisi minkälaiseen pinteeseen tahansa. Kirjaston tarjonta päättyy tällä hetkellä kymmenenteen osaan, joten sen pidemmälle en ole päässyt lukemaan, vaikka kirjoja on enlanniksi julkaistu jo yli kaksikymmentä. Saa nähdä palaanko sarjan pariin vielä myöhemmin lisäkäännösten ilmestyttyä. Mahdollisesti.

Tästä tulikin sen verran asiaa etten taida sotkea muita kirjoja mukaan tällä kertaa, ehkä myöhemmin sitten. .-D Heii, ja jos joku muu on näitä Stephanie-kirjoja lukenut niin kerro ihmeessä oma mielipiteesi, olisi kiva kuulla! Mä popitan seuraavaks Månsin parissa, ja ärsyilen vähän sitä että cdon.com pihtaa tilaamani Månsin Perfectly Damaged -levyn lähettämistä. Kaikki muut on jo postitettu (15-30 päivän tilaustuotetta lukuunottamatta) paitsi sitä. .-<

Kysymys lukijoille:
Tuttu kirjasarja onko?
Vaihtoehto 1: Joo
Vaihtoehto 2: Ei

Sunnuntaina lähdettiin...

...Fikun kanssa ajelemaan kahdestaan keskustaan. Radion iskelmäkanavien kuuntelun sijaan päätettiin ottaa matkamusaksi levy, joka "ei ole liian hyvä et häiritsisi keskittymistä ajamiseen", ja tähän tarkoitukseen valkattiin sitten lopulta Joe Jonasin Fastlife. Isi sanoi lähtevänsä tiekokoukseen, ja mitäpä siitä nyt ajatteli, tyyliin että kaikki lähitienoon miehet kokoontuu jonnekin kahville puhumaan muka tärkeistä asioista. .-D Noh, lähdettiin sit ajamaan, ja vähän matkan päästä sit tuli vastaan se tiekokous, joka oli siis ihan kirjaimellisesti TIEKOKOUS: Väki seisoi keskellä ajotietä. Siinä sit kaikki vilkutteli meille kun ajettiin ohi. XD Fikun piti päästä hyödyntämään yksi Robbarin (tai Tokmannihan se nykyään on mut mä kutsun sitä kauppaa varmaan ikuisesti Robbariksi .--D) lankatarjous, ja kun kerran päästiin kerrankin liikkeelle ilman isiä, päätettiin miettiä myös sille joululahjaa. Jännää matkasta teki se, ettei kumpikaan meistä kunnolla tiennyt missä meidän kotipaikkakunnan Robbari sijaitsee, ja sit pelättiin koko ajan et ajetaan vahingossa siitä ohi kovilla maantienopeuksilla. .-D Löydettiin sentään ilman eksymisiä perille, ja koska Fiku ajoi osuttiin myös parkkiruutuun. .-D Isille ostettiin sukkia, Fiku sai lankansa, ja lisäksi löydettiin kummallekin uudet kengät. Mun piti katella talvikenkiä, mut jostain syystä mukaan tarttui vaan pinkit tennarit, että juu, nyt on ehjät kengät kevääksi mut entäs nää talvikelit. .--D Pari tuntia myöhemmin oltiin sit ajelemassa takaisin päin, ja se tiekokous oli pystyssä edelleen. Tiekokous oli oikeesti sunnuntain vitsi, ja naurettiin asialle aina kun joku mainitsi sanan. .-D 

Meillä alkoi koulussa uus jakso, ja mua vähän tympii se että joka aamu täytyy nousta aikasin seitsemältä, ja siitä sit seuraa jatkuva väsymys. Päiväunethan siihen auttaa, mut vaikka mä torkun iltapäivällä vain parikymmentä minuuttia, aiheuttaa se sit sen ettei illalla saa unta, ja pyörin sit vaan sängyssä yli puolisen tuntia ennen kuin nukahdan, mikä on ärsyttävää. .-P Sentään koulu loppuu melkein joka päivä jo puoliltapäivin, ettei sen puolesta oo erityisen rankka jakso. .-D Maanantai on vähän pidempi päivä, ja huhhuh, pikkasen uuvutti istua +6 tuntia ja yrittää keskittyä koulujuttuihin niin pitkän aikaa, tarviin totuttelua tällaisiin pitkiin päiviin kaiken löysäilyn jälkeen. .-D Tää jakso vaikuttaa kaikesta huolimatta ihan kivalta, ja yllättävän hyvillä fiiliksillä oon tällä hetkellä koulun suhteen, yleensä mulla menee ainakin kolme viikkoa totutella uuteen jaksoon. .-D Jouluun asti on suunnitelmat aika selvillä, ettei sen puolesta tarvii stressata. .-3

Enkun kurssista en tosin vielä tiedä.. Kaikki alkoi ainakin ärsyttävästi, kun ope ilmoitti päivää ennen kurssin alkua et sinne tarvis joku kirja hankkia, et joo hyvin aikaa olikin kun viestin huomasin ilta kymmeneltä. Tunnille meidän luokkalaisia jaksoi vaivautua vain viisi, että aktiivista porukkaa. XD Meitä oli siellä useampi lukion käynyt, ja saatiin sit tehdä sellainen koe, ja jos se menee läpi niin saadaan kurssi suoraan hyväksytyksi. Oon mielestäni kehittynyt viimeisen vuoden aikana paljon englannissa, mutta kun sen koepaperin sain eteeni en osannut paljon mitään, että se siitä kehityksestä. XD Tai siis, osaan kääntää tosi hyvin englantia suomeksi, mut kun kokeessa oli esim. sellainen tehtävä missä piti täydentää tekstiin sanoja suomenkielisten ohjeiden mukaan, en saanut yhtäkään sanaa päähäni, vaikka ymmärsin koko muun tekstin ihan sujuvasti. Varmasti oisin osannut kääntää ne samat sanat englannista suomeksi, mut suomesta englanniksi ei vaan ollenkaan luonnistu. Sit muutenkin jos kokeen teemasanasto on joku sellainen mitä ei ole opiskellut niin... En tiiä oliko mulla jotenkin tosi epätoivoinen ilme vai mitä ihmettä, kun ope tuli kesken kokeen mun luo kuiskimaan, et jos tuo koe ei nyt mene läpi niin voidaan kattoa mulle joku muu tapa suorittaa kurssi. .-D Ei mua sinänsä haittaisi tunneillakaan käydä, koska amisenglanti on semihelppoa, mut jos oon tyyliin ainoa joka ei läpäise sitä koetta niin tuskin ope mulle järjestäisi yksityisiä tuntejakaan. .-D

Ollaan taas jo päästy joulukuuhun asti! Mä en vielä mitenkään erityisemmin intoile joulusta, mut onhan tässä pientä jouluhälyä ollut jo läsnä mm. seuraavien juttujen ansiosta:

• Joululahjahankinnat - Niiden isin sukkien lisäksi oon sit myöskin jo ostellut itserakkaasti itselleni lahjoja. .-D Tuli eilen laitettua taas tilausta cdon.comiin, ja sieltä olisi nyt tulossa kaipaamani Månsin levy, Bonesia, Hannibalia ja Wii-peli + salainen tuote jonka olisi tarkoitus olla osa Fikun joululahjaa. .-D Mulla on kauhee pakkomielle koko ajan stalkata milloin tuotteet postitetaan, vaikka eihän tässä mikään kiire ole jos ne otetaan vasta jouluna käyttöön. Kaupoissa en oo vielä pahemmin ehtinyt kierrellä, mut nythän tässä on loistavasti aikaa kun on niin lyhyitä koulupäiviä, kun ei vaan olis aina niin suuri kiusaus kiiruhtaa asunnolle piileskelemään omaan huoneeseen. .-P
  
• Joulukalenterit - YouTubeen tulee taas paljon jouluaisia videoita ja joulukalenteri-vlogmaseja, ei tosin yhtä paljon kuin viime vuonna. Sit on näitä muita digitaalisia joulukalentereita, kuten FS ja stalkin myös varovasti cdon.comin kalenteria vaikka just tilasin sieltä. .-D Oikeen toivon et tulis tylsiä tarjouksia ettei sit harmittais ku menin jo tilaamaan. .-D Näiden ruudun kautta tuijotettavien kalenterien lisäksi mulla on sit myös ihan näitä perinteisiä kädessä hypisteltäviä kalentereita. Täällä asunnolla mulla on joku säästöpankin köyhä kuvakalenteri, ja kotona on sit vissiinkin oottamassa pari suklaakalenteria. Fiku just kertoi et isi oli ilmeisesti ostanut meille jotkut My Little Pony -joulukalenterit, apua. XD
  
• Jouluaiheisten pelien pelaaminen - Jälleen kerran hyvä syy pelailla kestosuosikkiani Deep Freezeä! Aattelin et haastaisin itteni läpäisemään pelin 50 kertaa joulukuun aikana, mut kun koitin äsken pitkän tauon jälkeen pelailla niin en päässyt lähellekään pelin loppua, et voi olla mahdoton haaste. .--D Myös tää peli on jostain syystä kovassa käytössä joulun aikoihin.
  
• Joulubiisien kuuntelu - Fiku huomautti mulle eilen että nyt saan taas oikein luvan kanssa kuunnella tätä BSB:n joulubiisiä, joten mähän kuuntelen! 

Nooooooin. Miks mulla menee postausten kirjoittelu aina ihan yöhön täällä opiskelupaikkakunnalla, noi aikasemmat torstai-postaukset kirjoittelin kotona mut täällä ei jostain syystä onnistu samalla tavalla. .-D Mä aattelin vielä ennen nukkumaan menoa katella pari Danin ja Philin yhteisvideota, joihin mulla on tällä viikolla ollut kamala riippuvuus PINOF7 julkaisun jälkeen. .--D Hmm, pitäis varmaan vuokrakin maksaa tänään, mut junalipun ehdin ehkä ostaa huomenna vasta asemalta. En kyllä tykkää perjantain ruuhkajunista, oli paljon kivempi tulla kotiin jo keskiviikkoisin viime jaksossa.. Hei sitten ja mukavaa joulukuun alkua. .-3

Kysymys lukijoille:

Kumpi?

Vaihtoehto 1: suomesta englanniksi

Vaihtoehto 2: englannista suomeksi

Vielä pari...

...viikkoa sitten sain ylpeillä autokoulun opelleni siitä miten hyvin "itsenäinen" ajelu (en oo muuten koskaan lähtenyt minnekään ajelemaan yksin, aina on ollut isi tai vähintään Fiku mukana) on sujunut, mut nyt sit onnistuin ajamaan ekan kolarin. Kolari tosin kuulostaa jotenkin turhan dramaattiselta sanavalinnalta koska kukaan ei loukkaantunut ja näin, mitä nyt onnistuin kolhaisemaan toista autoa aseman parkkialueella. Sen verran oli kuitenkin vauhtia että meidän auto meni vähän ruttuun, toisesta autosta lähti onneksi vaan lähinnä maalia. Mua harmittaa että tästä tulee isille ylimääräistä vaivaa kun sen täytyy sopia korvauksista yms. sen toisen auton omistajan kanssa mun säätöjen takia, ja kylhän ton auton korjaaminenkin jotain maksaa. Ei isi kuitenkaan mulle asiasta ole juurikaan vihoitellut, mitä nyt sunnuntaina kun oltiin porukalla lähdössä keskustaan isi tokaisi että "Kasan täytyy vissiin tulla harjoittelemaan lisää ajamista kun ei se osaa." Saa nähdä antaako isi mun ajaa vielä sen jälkeen kun auto on korjattu. Tietysti mua tää asia harmittaa, mut oon iloinen siitä ettei käynyt mitään pahempaa, koska kun mä istun ratin takana niin mikä vain on mahdollista...

Keskiviikkona meidän täytyi pitää jakson päättymisen kunniaksi pieni esitelmä pelitekeleistämme. Se poikkesikin vähän aiemmista kerroista, koska nyt meidän piti valmistaa powerpoint-esitykset, eikä meidän puhetta tullut kuuntelemaan kuin yksi ope, ettei koko luokalle tarvinnut näyttää töitään. Ton oli tarkoitus olla vakuuttava myyntipuhe, mut mä aika hiljaisesti mutisin ja tuijotin tietokoneen näyttöä läpi esityksen, että se siitä. x-D Eniten ope kritisoi mun ujoa esiintymistä, mut muuten se sit vaikutti ihan tykänneen mun tekeleistä ja tälleen. Toivoi että siirtyisin seuraavaksi miettimään koodauspuolta, mut ähh, ei musta taida olla siihen. Tuli nyt tuota powerpoint-esitytä varten napsittua jonkin verran kuvia, joten näytetään nyt teillekin mitä oon hommaillut tohon joulupeliprojektiini:

Mä ehdin näkemään ensilumet tuossa viikonlopun aikana, ja tän viikon alku ehti olla kivan talvinen pikkupakkasineen. Siis oikeesti, voiko olla mitään kauniimpaa luonnonilmiötä kuin kimalteleva pakkaslumi? <3 Pakkanen piti myös tiet kuivina, joten selvisin pitkästä aikaa kuivin jaloin kouluun. Ämppä ei kyllä tykkää yhtään, ja se protestoi kylmyyttä vastaan sammuilemalla ilkeästi kesken kaiken, ja akkukin kuluu normaalia nopeammin.. Mun täytyis varmaan keksiä pikku-ämpälle lämpöisempi säilytyspaikka koulumatkojen ajaksi. Täällä etelässä lumet ehti jo suurimmaksi osaksi taas sulaa, sais tulla takaisin koska tuolla ulkona on niin ruskeaa ja rumaa. Mua ei haittais että joulukuuksi saataisi pysyvä lumipeite tännekin.

Ei mulla taida ollakaan enempää kerrottavaa tällä kertaa, vähän lyhkäsempi postaus siis. Loppumusaksi tarjoilen Hurtsia. .-3

Kysymys lukijoille:
Tuhotaan joulu!!!
Vaihtoehto 1: Ei .-(
Vaihtoehto 2: Hähää >.-)

En osaa...

...kävellä teoriassa enkä käytännössä. Ensinnäkään ei voi olla normaalia, et mä onnistun kävelemään kengät puhki muutamassa kuukaudessa. Onhan se sinänsä ymmärrettävää kun mulla on vaan yhdet kengät ollut aktiivisesti käytössä, mut ihan yhtälailla Fiku kävelee päivittäin eikä sen kenkiin tule reikiä. Mulla myös käy usein niin, että kun pidempien taukojen jälkeen lähtee "kylmiltään" kävelemään tulee nilkat ja pohkeet kipeiksi. Tähän ei löydy muuta selitystä kuin se, että mä kävelen jotenkin väärin. .-D Mä en elämäni aikana oo paljoa kävellyt koska bussi/isi kyyditsi peruskoulu-lukio aikoina tyyliin suoraan koulun oven viereen, joten nyt vasta muuttamisen jälkeen oon joutunut alkamaan kävellä lähes päivittäin pidempiä matkoja ja tää on alkanut häiritä. Fikun mielestä mun pitäis alkaa harjotella ja katella miten muut ihmiset kävelee, mut onhan se vähän hölmöä. .--D

Kävelyn teoriakaan ei tunnu olevan mulla hallussa, sillä oon useaan kertaan saanut vastaantulevilta papoilta valituksia siitä että kävelen väärällä puolla tietä/jalkakäytävää. On tää kaupungin kävelykulttuuri kyllä selvästi erilainen verrattuna siihen mitä mulle on opetettu tuolla kotosalla maaseudun pölyisillä hiekkateillä kulkemisesta. Mä oon aina sellaisen opin mukaan mennyt, että kulkusuuntaan nähden kävellään tien vasenta laitaa ja polkupyörällä puolestaan ollaan tien oikealla puolella, mut täällä se on ilmeisesti ihan päinvastoin. Eilen kävellessäni sellaisessa T-risteyksessä tien yli joutui vastaantuleva auto pysähtymään ja odottamaan mun kulkua, ja siin sit rupesi vielä samaan syssyyn vastaan tullut pappa huutamaan äkäisesti että mun kuuluisi olla tien toisella puolella ja en ees onneksi kuullut kaikkea mitä se ragesi kun kuuntelin ämppää. .-D Voisko joku nyt valaista mulle kaupungin kävelyetikettiä kun mä en sitä jotenkin ymmärrä. Vaarannan liikennettä jo tarpeeksi istuessani ratin takana, en haluaisi kävellessäkin pilata muiden elämää. .-D

Autokoulun harjoitteluvaihe tuli suoritettua loppuun maanantaisen ryhmäajon jälkeen. Mä jännitin sitä aivan turhaan, koska toi ryhmäajo vastasi ihan täysin mun entisen autokoulun normaaleja ajotunteja. Meidän ei edes itse tarvinnut huolehtia reitillä pysymisestä kun se ope neuvoi tarkkaan kaikki kaistat ja käännökset. Hyvä vaan, vaikka hyvähän se ois ollut harjotella vähän itsekin niiden opasteiden seuraamista. Parkkeeraamisen jälkeen mun toinen heikkous ajamisessa on varmaankin moottoritien kaistanvaihdot, ja nyt tuli sit pitkästä aikaa taas hurjasteltua moottoritiellä.. Kävi semmonen hölmö juttu kun olin kiihdytyskaistalla ja ope sanoi et nyt onkin pitkä kaista ni voin rauhassa siirtyä. Aattelin siihen et okei hyvä, ja sit parin sekunnin päästä se ope ohjaa auton oikealle kaistalle. Et olipa joo pitkä kaista ja rauhallinen siirtymäaika. x-D Sit melkein heti jäin sellasen hitaamman kulkuneuvon taakse, mut ope kielsi ohittamasta sitä koska meidän piti jäädä seuraavasta liittymästä pois. Mä kyllä luulen et sitä opea pelotti mun arvaamattovat ratinliikkeet ja se ei halunnu riskeerata mitään ja katsoa turvallisemmaksi sen että ajeltais hitaammin. .-D Sain onneksi varattua ton ajon vielä ennen lumien tulemista, siitä vasta hurjaa olisi tullutkin jos olisin lumisella moottoritiellä lähtenyt liukastelemaan.. Mun entinen ajo-ope kommentoi kerran mun liiallisia ratin liikkeitä "jos olisi ollut talvi niin me oltaisi nyt ojassa", että jooo, mä taidan vältellä moottoriteitä oman turvallisuuteni vuoksi.. En vielä tiiä miten meinaan sen syventävän vaiheen käydä loppuun, luultavasti tossa keväämmällä niin ei tarvi taas vaihtaa autokoulua kun ton kanssa homma pelaa ihan hyvin. .-)

Mä koin tällä viikolla jotain mun maailmaa mullistavaa, tapahtui yksi mun pienen elämän hienoimmista hetkistä. Nyt kaikki luulee et on oikeasti tapahtunut jotain ihmeellistä, mut nyt kun kerron mistä on kyse niin todennäköisesti järkytytte siitä mistä mä innostun tällä tavalla. .--D Katsoin nimittäin Danin ja Philin audiobookin esittely/trailerivideon, johon oli luotu ns. 3D-äänet ja tuntui oikeesti tosi aidosti siltä että oli samassa tilassa poikien kanssa. Ja ei, mä en niinkään ihastellut tätä taitavasti luotua äänisarjaa, vaan sain kiksejä siitä kun jompi kumpi tuli supattelemaan mun korvan juureen. XD Mä en yleensä ainakaan tietoisesti hanki tuotteita mainosten perusteella, mut nyt on pakko myöntää että tää upposi muhun niin täydellisesti että jos koko äänikirja olisi vastaavanlaista menoa niin mähän hankkisin sen. Onneksi ei ole ni ei tarvi, oon vakaasti muutenkin yrittänyt välttää youtubereiden oheistuotteiden ostamista. (Ainakaan täyshintaisina, ehkä sit myöhemmin kun hinnat tippuu. ,-D) Oon "kattonut" ton videon moneen kertaan, ja harkitsin jo sen lataamista ämpälle ni voisin kuunnella sitä koulumatkoilla tai junassa, mut joo ehkä ei kuitenkaan, vaikeuttaisi vaan entisestään mun kävelyä jos alkasin silmät kiinni liikuskella keskustassa. .---D

Koulun osalta tää viikko oli jotenkin tosi laiska. Mourutarinoiden kirjoittaminen inspasi, ja jotenkin päädyin rustailemaan tarinoita kesken tuntien, ehhh.. Tää varmaankin kostautuu mulle ensi viikolla, koska ope sanoi että pidetään viikon päästä taas koko luokalle esittely aikaansaannoksistamme. Ope sanoi toivovansa että meillä olisi jotain pelattavaa esiteltävää, mut mä en oo tehnyt muuta kuin hahmot siihen peliini, että joo, mulla onkin paljon näytettävää... Siis mikä tää juttu on, että yhtäkkiä meidän täytyy näin julkisesti esitellä projektejamme kaikille, kaipaan niitä aikoja kun kukaan (ei edes ope) käynyt viikkoin katsomassa mitä tein ja sai olla rauhassa. Jaksokin vaihtuu kohta, harmi sinänsä, mä tykkäsin tästä kun koulua oli vain ma-ke, miten jaksan taas sopeutua viiden koulupäivän viikkoihin.. Joo, tosi rankkaa. x-D

Yksi tämän viikon kohokohdista oli FlirttiStoorin uuden jakson julkaisu. Mä oon jauhanut siitä jaksosta niin FS:n foorumilla kuin tumblrissakin, mut ehkä mä keksin vielä jotain sanottavaa tännekin. .-D Näissä parissa uusimmassa jaksossa toi nainen on vihdoin alkanut tehdä jotain sen asian eteen että päästäis lähemmäksi ihastusta, ja nyt viimein, kun peliä on tehty jo 28 jakson verran, saatiin ensisuudelma, ei voi muuta sanoa että kylläpä siinä kesti. x-P Mä en kyllä kuvaa onnistunut tilanteesta saamaan, mut täytyy koittaa uusiks pelata myöhemmin.. Sit toi nainen oli jotenkin ärsyttävän avuton ja sönkkö koko ajan, mut toisaalta se sopi jotenkin mulle kun eläydyin peliin niin että kädet tärisi jännityksestä enkä meinannut pystyä klikkailemaan peliä eteenpäin, että semmoista.. Fikua huvittaa miten tosissani otan tän pelin. XD Nyt kun on saanut valita ton ihastuksensa niin pelin muut pojat tuntuu jääneen aika paljon taka-alalle, mut ei se toisaalta haittaakaan, Nathanielin seurassa mä mieluiten oonkin. x-3 Mua masentaa ajatus siitä että jatkoa joutuu taas odottamaan monta kuukautta, onneksi kohta on joulukuu ja silloin tulee varmaan taas jotain isompaa spessua + kauppa. .-3

Tänne yläkertaan tulee jostain savun hajua, onkohan pannussa joku vamma vai eikai isi vähän ylipaista meidän iltapala-ranskiksia..? .-D Luin jostain että savun haju ilman liekkejä ja  palovaroittimen varoitusta tarkoittaa sitä että demoni yrittää kutsua mua, että tässä nyt voi olla sekin kyseessä. .--D No onneks mä istun tässä niin mukavasti etten jaksa juosta alas kattomaan mitä on tekeillä.. Mä alan varmaankin taas lopella tältä viikolta, heihei. .-3 Koska tällä oli kuukausipäivä Måns-Månsterin keikasta laitan Månsia loppumusaksi. ,-3

Kysymys lukijoille:
Maantie vs moottoritie?
Vaihtoehto 1: Moottoritie
Vaihtoehto 2: Maantie

Mietin että...

...mitä tämänkertaiseen viikkoreportaasiin kertoisin, eikä mieleen tullut muuta kuin koulujuttuja, joten puhutaan sitten niistä. .-D Se sopiikin oikeestaan aika hyvin, kun viimeksi lupailin laittaa kuvia aloittamastani peliprojektista, joten aloitetaan vaikka siitä:

Eli siis, oon tekemässä joulupeliä, ja tällä hetkellä kaikista hahmoista on jonkinlaiset versiot valmiina. Ääriviivat on tehty illulla ja väritys photarilla, ja oon ihan tyytyväinen jälkeen huomioiden sen että käytössä oli vain hiiri. Oikeestaan koko tän viikon käytin pelihahmon luomiseen, sillä mulla ei ollut kunnollista mielikuvaa hahmon ulkonäöstä, ja hylkäsin sit monta piirrosta ennen kuin mieleinen lopputulos syntyi. Höhö, mulla oli melkein koko ajan tunnilla auki tumblr taustalla, niin tosta hahmosta saattaa olla havaittavissa pieniä yhtäläisyyksiä Dan Howelin kanssa, ehh. .-D

Pukista ja tontusta tein melko köyhät kahden kuvan animaatiot, mut on se nyt sentään kivempi kuin paikoillaan tököttävä ukkeli. .-D Saatan vielä piirtää ton pelihahmon uusiksi animaatiota varten, mut olkoot nyt alkuun tollainen. Ope sanoi ton projektin alussa, että pitää huolen siitä että kaikki ryhmät pitävät palavereja yms, ja mä aattelin et kerrankin opekin on kiinnostunut siitä mitä me tehdään. Mutta iloitsin liian aikaisin, sillä loppujen lopuksi ope laittaakin vaan viikoittain kysymyksiä joihin pitää vastata kirjallisesti, että siinähän vois vaan perjaatteessa väittää tehneensä kaikenlaista kun ei se ope tule katsomaan. Ei sillä et mä kaipaisin opea siihen viereen vahtaamaan, toivoin vaan että se olis vähän kiinnostuneempi siitä et kaikki tekee tunneilla hommia ja näin..

Sit mulla jatkuu nyt taas autokoulu, eli siis tämän syventävän vaiheen jälkeen saan sitten pitkäaikaisen ajokortin. Maanantaille mulle oli varattuna sekä ajotunti että teoriatunti, että siitä tuli normaalia pidempi päivä. Vaikka nyt oon suhteellisen onnistuneesti ajellut niin eikös siinä ala heti taas kauhea säätö kun se ope istuu vieressä.. Muutenkin jotenkin stressaa ajatus, et jos nyt kortin saaneena onnistuu autokoulun autoa vahingoittamaan niin on korvausvastuussa, ni enkös mä kerennyt ajaa jo katukiveykseen. .-D Peruuttamista pyysin että harjoiteltaisi lisää, kun en mä edelleenkään oikein osaa omin voimin mahduttaa autoa parkkiruutuun. Aikalailla nytkin se meni niin että ope neuvoi mihin suuntaan rattia pitää milloinkin kääntää, että niin...  Mä en tunne juurikaan tota opiskelupaikkakuntaa ni en siellä osaa itekseni minnekään ajaa, mut sit se ope pyysi että ajappas keskustasta asunnollesi, ja mä vaan oon siihen että ää, en mä osaa. .--D Ope vaan siihen totes että kyllä kotiin pitäisi osata ja kertoi miten oli nähnyt mun kerran kävelevän, kauheeta stalkkausta. .--D

Ajotunnin jälkeen oli sitten teoriatunti, jossa varattiin myöskin ryhmäajoa varten ajat. Se mun vakioajo-ope oli sanonut, et mun ei ole pakko varata sitä ryhmäajoa juuri sille, jos mun aikatauluihin käy joku muu paremmin, ni en tiiä, tulkitsin sen jotenkin niin ettei se ope halua enää istua mun kyydissä, koska nyt kortin saaneena ajan yhtä huonosti kuin aiemminkin ajotunneilla. .---D Varasin siis ajan toiselle opelle, sille samalle jonka kanssa mentiin sinne inssiinkin jonka läpäisin, et jos toi ope tuo mulle jotain onnea. .-D Mä oon jotenkin ymmärtänyt että oppilaiden pitäisi yhdessä suunnitella se ajoreitti, mut missäs välissä tän on tarkoitus tapahtua, kun ei siellä tunnilla mitään käyty läpi ja ajo ois ens maanantaina, että hmm.. Vähän jännittää mitä tuostakin tulee, sillä mä en osaa ajaa vieraissa paikoissa (ei sillä et kotipaikkakunnallakaan osaisin..) ollenkaan ilman opastusta, et kai se ope sit neuvoo sitä reittiä koska muuten mun ajosta ei tuu mitään. .-D

Mua jotenkin väsytti siellä teoriatunnilla, ja ruokailustakin oli aikaa jo useampi tunti.. Mulle iski vielä päänsärky, eikä tilannetta helpottanut yhtään että siihen mun viereen istui tupakalta haiskahtava henkilö. Päästiin lähtemään vasta joskus viiden jälkeen, jolloin ulkona oli jo tosi pimeää, varsinkin kun jostain syystä aina sillä puolella katua missä mä kävelin ei ollut katuvaloja (eikä tietenkään voi poiketa tavallisesta kävelyrutiinista sen vertaa että olisi mennyt kävelemään kadun toiselle puolelle.) ja mua pelotti koko ajan että kohta joku pyöräilijä tulee mun päälle tai jotain. .-D Mietin et miten jaksan kävellä asunnolle, mut sit kun se tunti oli ohi ja lähdin matkaan ni päänsärky kaikkosi ja askel oli niin kepeä että ihan ihmettelin. .-D Fikulle totesinkin, että nyt ymmärrän Sherlock Koiran hummeri-jaksossa ollutta tilannetta, jossa se poliisipäällikkö pystyi "lentämään" kun ei ollut saanut ruokaa koko päivänä. .-D

Mä saan joka kuukauden 8. päivä "Jee, Hurtsin keikka on X kuukauden päästä!" -kohtauksia, mikä on ehkä vähän turhan aikaista näin neljä kuukautta etukäteen, mutta juuh. .--D Oon kyllä innoissani, koska tykkään Hurtsin uusimmasta Surrender-levystä tosi paljon! Eilen illalla/yöllä olin kahden aikaan väsyneenä lähtemässä nukkumaan, mut kone halusi tehdä vielä päivityksiä, joten päätin valvoa siinä sen aikaa, ettei sit jää virtajohto turhaan roikkumaan koneeseen yön ajaksi (siis sehän ois ihan kamalaa x-D). Laitoin sit soimaan ton Hurtsin levyn siinä odotellessa, ja oli niin kiva kuunnella että kuuntelin levyn vielä loppuun asti vaikka kone ehti jo hoitaa hommansa. .-D Hei mun tekee nyt mieli listata ton levyn biisit parhausjärjestykseen (bonusbiisit ei ole mukana):

10. Nothing Will Be Bigger Than Us - Ihan ok biisi, siinä ei vaan oo mitään mikä mua erityisemmin viehättäisi.

9. Surrender - Ekaa kertaa Surrenderin kuullessani ajattelin ettei tässä oo mitään järkeä, mut nykyään saan tästä jopa kylmiä väreitä. .-D Vähän kökkö nimikkobiisi levylle kyllä.

8. Lights - Tää ei vaan jotenkin milloinkaan ole säväyttänyt, enkä liiemmin tykkää biisin musavideostakaan. Sanoma on kyllä kiva, ja mä aavistelen että tykästyn tähän vielä enemmän vaivihkaa, kun radiossa on alettu tätä soitella.

7. Slow - Slow on jotenkin niin samantapainen kuin Lights, että sekoitan nämä kappaleet välillä. .-D Muistan miten tän biisin audiovideo julkaistiin Hurtsin kanavalle ennen ekaa ajokoettani, ja tää toimi silloin mun voimabiisinä ja ahdistuksen lievittäjänä. .-3

6. Some Kind Of Heaven - Eka biisi joka julkaistiin levyltä, ja tää herätti suurta kiinnostusta heti. Ikävä kyllä radio on liikasoitattanut tätä kappaletta ja pieni kyllästysmys on iskenyt. ,-P

5. Wings - Wingsin taso laski vähän eilisen kappaleen musavideon julkaisun jäljiltä. .-D No ei mut on tää kyllä hyvä biisi ja tykkään taas sanomasta, hieman yksitoikkoinen vaan.

4. Kaleidoscope - Tässä mua viehättää varmaan eniten kappaleen nimi, kaleidoscope on hauska sana. .-D Tässä biisissä on sopiva rytmi, jonka tahdissa voi kävellä kivasti.

3. Why - Biisin kertosäe on huisin hyvä, pakko aina hoilata sitä kuunnellessa ääneen. .-D Mulla oli vielä muutama viikko sitten vaikeuksia päättää mikä listan sijojen 3-5 biiseistä ansaitsee kolmannen paikan, mut nyt tämän kappaleen sijoittaminen tähän oli ihan selvä asia.

2. Wish - Levyn ainoa kunnollinen herkistelybiisi, mut hoitaa kyllä hyvin tehtävänsä (oon itkenyt parikin kertaa tätä kuunnellessa). Tosi kaunis kappale ja sanomakin on ihana ja aah. <3

1. Rolling Stone - Tää on ollut lempparini elokuun alusta asti, kun levyn biiseistä oli julkaistu vasta kolme kappaletta. En jotenkin edes tiedä miksi, kunhan vaan on niin mahtava biisi!

No juuuu, eipä tässä varmaan muuta, muutenkin hyvä koittaa lopetella postausta ennen kuin Fiku tulee suihkusta. Jos Hurtsin kuuntelu ei kiinnosta niin tässä olisi vaihtoehdoksi JB:tä, mieluummin kyllä suosittelen Hurtsia kuin tätä mutta no jaa. .-D

Kysymys lukijoille:
Lentävä poliisi!
Vaihtoehto 1: <3
Vaihtoehto 2: 3<

Vaikka mä...

...viihdyn mielelläni yksin kotona neljän seinän sisällä, päätin lähteä ihan vaihtelun vuoksi pyhäinpäivän kirkkoon, kun isi mua mukaan pyysi. Kirkon jälkeen pidettiin nimittäin viimeisen vuoden aikana kuolleille ns. muistotilaisuus, jossa lueteltiin kuolleiden henkilöiden nimet ja sytytettiin jokaista kohden kynttilä + lisäksi tapahtumaan sisältyi kahvitarjoilu, mikä varmaan isiä eniten houkutteli lähtemään. .-D Päätettiin siis siellä käväistä mummon nimi kuuntelemassa. Tää voi kuulostaa oudolta ja tiedän itekin ettei näkemäni pidä paikkaansa, mutta kirkossa siihen meidän eteen kävi istumaan ihan mummon näköinen vanhus. Molemmat jalat sillä oli paikoillaan eikä hiukset olleet niin haalistuneet kuin mummon viimeisinä elinvuosina, mut tämä vanhus näytti tosi paljon sellaiselta kuin mummo viitisen vuotta sitten. Tietysti se oli vaan joku ihan randomhenkilö, mut jollain tapaa musta on siistiä ajatella et mummo olisi tullut näyttäytymään. .-D Tunkaistaanpa tähän väliin yksi ihana biisi kun se on sopivasti aiheeseen liittyen pyhäinpäivän mukaan nimetty.

Myös auton ratin taakse istuminen saattoi houkutella mua lähtemään. Ajaminen on kivaa vaikka vieläkin tuntuu enemmän siltä että auto vie mua enkä mä sitä. .-D Nyt on tullut ajeltua paljon hämärässä kun illat pimenee niin nopeasti. Pimeässä ajaminen on helpompaa kuin olin ajatellut, vaikka mä en jotenkin yhtään tykkää siitä kaukovalojen rämpyttämisestä, tekis mieli vaan ajaa koko ajan lähivaloilla ni ei tarvis tehdä mitään vastaantulijoiden kohdalla. Tässä on ollut nyt useempi tilanne että olen kyydinnyt molempia vanhempia samaan aikaan (normaalisti siis vaan isi on mukana) ja siinä on sit vähän öö-olo kun kummatkin rupeaa neuvomaan eri tavalla. .-D Yhtenä päivänä mulla ehti olla myös ensimmäinen parin minuutin mittainen sooloajo, kun isi nukahti siihen etupenkille ja mä tajusin että hui, nyt mun pitää olla ihan itse kaikesta vastuussa. Mä en jostain syystä havaitse kunnolla jalankulkijoita, eilenkin olisin vaan ajanut tyytyväisesti jonkun yli ellei isi olisi käskenyt pysäyttää.. Että suosittelen jalankulkijoita varomaan jos mä olen lähettyvillä. x-D

Halloweenkin ehti mennä. Mä en ole koskaan juhlinut Halloweenia, tai no, meillä taisi olla joku kummitusjuhla päiväkodissa, mut muuten Halloween ei ole mulle mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa aikaa. Järjestettiin kuitenkin Fikun kanssa pientä jännitystä/halloweentunnelmaa katselemalla Danin & Philin kauhupelivideoita, kun niitä nyt Halloweenin alla paljon ilmaantui. Mä harvemmin säikyn pelien tapahtumia, pelottavampaa on kun Dan ja Phil (tai Fiku) alkaa yhtäkkiä kiljumaan. .--D

Mä alan vähitellen taas sopeutua kouluun ja tähän uuteen jaksoon silleen et ei hirveemmin stressaa ja kouluun tulo aamulla ei ahdista. Eihän tähän tasapainon löytämiseen mennyt kuin kuukausi, eli puolet jaksosta. .--D Tällä viikolla alotettiin taas uutta projektia, jota nyt olisi tarkoitus työstää jouluun asti. Mä tulin maanantaina paikalle myöhässä junan takia, ja ryhmät oli ehditty sillä välin jo jakaa. Ope sit totesi että mua on nyt vaikea sijoittaa mihinkään ryhmään (?????) ni sain alkaa tekemään hommaa yksin. Mä en ihan tajunnu miksei mua muka voinut lisätä mihinkään porukkaan, mut ei haittaa, yksintyskentely on mulle mielekäämpää. Tiistaina sitten kouluun ilmaantui muutama opiskelija jotka eivät olleet maanantaina koulussa, ja ope kehotti heitä etsimään itselleen ryhmän. Kukaan ei tehnyt mitään jolloin ope sanoi, että Kasan kanssa ainakin voisi mennä pari tekemään. Ja sen ehdotuksen jälkeen nää opiskelijat kiirehti ryhmäytymään välttääkseen mun kanssa työskentelyn. .-D  Mut ihan sama, mieluummin teen yksin.

Ope oli listannut erilaisia teemoja, joista sai valita jonkun pelilleen, ja joulu kutsui mua, joten mä oon nyt tekemässä joulupeliä. Aluksi aattelin että jee teen pelin jossa pukki jakaa lahjoja ja kaikki on iloisia jee, mut sit aloin miettiä et mitä jos pelin ideana olisikin murhata joulupukki, että semmoista on nyt luvassa. .--D Älkää nyt käsittäkö mua väärin, joulu on ihanaa aikaa ja rakastan joulutunnelmaa, mutta vastapainoksi jännää vaihtelua tehdä peli joulun tuhoamisesta. .-D  Mä ehdin tän viikon aikana jo piirrellä tontun ja pukin, mut hitsi kun en tajunnut ottaa kuvaa niistä.. No, näätte sit ens viikolla varmaankin mun aikaansaannoksia projektiin liittyen.

Huh mulle tuli nälkä, voisin käydä tuon isin jättämän sipsipussin kimppuun kohta. ,-) Ei mulla varmaan sit enää muuta, heips! Tää biisi soi just Mediaplayerissa niin laitan sen loppumusaksi:

Kysymys lukijoille:
Pelottavaa miten hyvin koulu ja joulu rimmaa..
Vaihtoehto 1: No joo!
Vaihtoehto 2: ymmmh..?

Vielä olisi...

...osallinen luvassa Veijareiden yliopistopuuhia ennen kuin päästään palaamaan perijän kanssa perintötontille. Jaa mutta kukas onkaan perijä? Tässä osassa se selviää. ,-)

Aiemmat osat
Osa 70: Voi kakku!


Simien pienten toiveiden, kuten "Mene uimaan" tai "Mene kalaan" ansiosta yliopistotontin pihalle tuli hankittua erilaisia vesistöalueita.

Miisan kalastelu kiinnitti luontoseuran tyttösen huomion, ja tämä tuli tarjoamaan Miisalle jäsenkorttia salatontille. Miisa itse ei kokenut olevansa niinkään luontoihmisiä, sillä hän oli hankkinut suurimman osan harrastuneisuudestaan lukemalla siivousoppaita, mutta siitä huolimatta hän suostui ottamaan talteen saamansa käyntikortin.

Hui kun säikähdin. Seppo ja Ilmi olivat taas perinteiseen tapaansa yhdessä patikoimassa, ja he olivat ehtineet palata huomaamattani tontin reunalle. Klikatessani Seppoon huomasin että hänellä oli menossa jokin Ilmiin liittyvä toiminto, ja pelästyin että nyt ne tekee jotain romanttista, mutta onneksi kyseessä oli vain viaton kutittelu. Huhhuh. .-D

Mun ei kyllä taida tarvita olla huolissani Ilmin lähtemisestä Sepon matkaan, sillä hänellä ja Petrillä menee tällä hetkellä lujaa. Tämä pariskunta roikkuu varmaankin eniten kiinni toissaan, mutta he ovat kuitenkin ainoat jotka eivät ole vielä kihloissa, jännää.

Seppo on jatkuvasti kontaktissa elukoiden ja ötököiden kanssa. Ensin hän löysi patikointiretkeltä haisunäädän, ja sitten ötökkäjahdissa ampiaiset hyökkäsivät miehen kimppuun. Eläimellistä menoa. .-D

Kuntopapan mielestä kaikki harrastukset jotka eivät liity liikuntaan ovat ajanhukkaa. Jälleen Seppo joutui kuntopapan kohteeksi, eikä siinä auttanut muu kuin alkaa tekemään punnerruksia. Harri ja Petri olivat valmiiksi treenaamassa, joten he saivat olla rauhassa kuntopapan komentelulta.

Ennustaja eukko toimittaa taikalampun! Huomaa taas että mulla on nää kuvat sekaisin, koska edellisessä osassahan tuo taikalamppu ehti jo vilahtaa jossakin kuvassa. .-D Kukaan ei ollut innokas esittämään toivomuksia lampun hengelle, joten lamppu jäi vain lojumaan pihalle.

Koko poppoo on samaan aikaa ulkona talvisena päivänä. .-3 Lumien tultua jalkapallon pelaaminen ei enää onnistunut, joten Petri piti harrastuneisuuttaan yllä pallottelemalla veljensä kanssa. Seppo puolestaan kipittää sinnikkäästi ötökkäjahdissa tontin perällä. Ilmillä ja vaatteista päätellen myös Miisalla on (ollut) kuntohetki, jaa Leean puuhista en kyllä pahemmin tiedä. .-D

Miisaa alkaa välillä tympimään Sepon ainaiset luontojutut, sillä miehen aktiivinen harrastaminen syö pariskunnan yhteistä aikaa. Onhan Miisallakin oma kuntoiluharrastuksensa, mutta Seppo on kyllä selvästi porukan innokkain harrastuspisteiden kerääjä. Sitkeitä ötököitä kun liikkuvat talviaikaankin lumessa!

Ilmi taitaa olla joukkion ainokainen ahkera opiskelija. Hän pitää aina huolen siitä että jokainen essee ja lopputyö on ajallaan palautettu. Koulutöiden tekemisen sijaan muut pelaavat mieluummin tietokoneella ollessaan tai kirjoittavat blogia.

Kampuksen kaksi osakuntatyttöä olivat saapuneet kylään, ja Miisa meni viihdyttämään Ashleyta. Neljännen vuoden opiskelijana Miisa taitaa olla jo vähän vanha liittymään osakuntahömpötyksiin, mutta silti tutustuminen näiden "tärkeiden" simien kanssa tuntui tarpeelliselta.

Mä en tajuu tuota ajatusta. .-D Rosoiset punaiset reunat viittaavat valitukseen, mutta mikä tuo kakun kuva siinä on? Mietin että voisko vihanhallinnan oppineet simit hillitä kiukkuaan ajattelemalla "Voi kakku!" rumien sanojen käyttämisen sijaan. Joo no en tiedä, valaiskaa mua jos tiedätte asiasta. .--D

Tai ehkä Miisan vaan teki mieli kakkua, kun hän seuraavaksi suunnisti ottamaan lautasellisen vanhaa synttärikakkua. Jääkaappi ammottaa tällä hetkellä tyhjyyttään, joten nälkää täytetään syömällä säilöttyjä herkkuja tai tilaamalla pitsaa.


Talouden tytöt ovat pistäneet pystyyn peli-iltamat. Ilmi ja Leea rämpyttivät peliohjaimien nappuloita television edessä, kun taas Miisa puolestaan pelaili tietokoneelta käsin. Voi että, taas mulle tulee Iloliemien Jessika ja Juulia mieleen, kun heillä oli myös pelailuhetki porukalla. .-P

Sepon ahkera luontoilu on tuottanut tulosta ja harrastuspisteet ovat nyt huipussaan! Seppo hehkuu hämärässä illassa upputumisvaloaan vähän samaan tapaan kuin tulikärpäset joita mies yritti napata pieneen purkkiin!

Seuraavaksi on luvassa perijän valinta, uu...



























































Miisa & Seppo on ehkä suosikkiparitukseni tästä kolmikosta. Oon iloinen että valitsin Miisan kumppaniksi Sampsan sijaan Sepon. Miisa on kyllä kiva, mutta tässä on nyt ehtinyt olla putkeen kaksi naispuolista perijää, joten eiköhän olisi pojan vuoro. Miisa ei siis palaa perijätontille.

Harri & Leea (Leean nimi taitaa muuten oikeesti olla Leeni, mut en viittiny kesken kaiken kirjoittaa toisella nimellä kun Leealla aloitin .-D) ovat myös kiva pari, mutta kiinnostukseni heihin on jotenkin laimennut sitten teini-iän. Harri myös haluaa saada kuusi lasta naimisiin, joten en perijätontille halua tämmöistä urakkaa. Ei siis Harriakaan perijäksi.

Ja ketäs täällä onkaan jäljellä enää.. Petri & Ilmi ovat mielestäni sieväkasvoisimmat (en haluu olla naamarasisti mutta...) ja Petri on isänsä kopio kasvoiltaa, ja mä tarviin silmäniloa perijätontille, joten.. ,-D Petri on myös aina ollut salainen suosikkini, joten siksi näin. Petri on siis...*laskee* kuudennen(?) sukupolven perijä!

Tähän onkin hyvä päättää osa. Ensi osassa päästäänkin sitten seuraamaan Petrin ja Ilmin kotiutumista perijätontille. .-)

Kysymys lukijoille:
Kumpi tietokoneella tekeminen?
Vaihtoehto 1: Koulutehtävien tekeminen..
Vaihtoehto 2: Pelaaminen!