perjantai 23. marraskuuta 2018

KS: Susi ja ilves

Suosikkipostauksen aika!

🎶 Musiikki:

Muuton jälkeen radiota on tullut kuunneltua enemmän: Yöpöydällä olevasta kelloradiosta tulee kuunneltua musiikkia ennen nukkumaanmenoa ja pinkki radio sai uuden paikan keittiöstä, missä sitä tulee kuunneltua aina keittiössä hääriessä. Ainoa musiikkikanavan taajuus minkä kelloradio löytää on Radio Suomipop mistä en ole kovinkaan innoissani koska varmaan 95% siellä soitetusta musiikista ei ole mulle mieleistä, mut kuuntelempa sitä silti itseni ärsytykseksi jos en saa yöllä unta. Keittiössä soi puolestaan Nova, tykkään kun kanava ei keskity pelkkiin uutuusbiiseihin vaan vuosien takaisiakin hittejä kuulee monipuolisesta soittolistasta.

Radion kuuntelu siis selittää tämän kuun biisilistan suomipainotteisuuden. Oon tähän biisilistalle koonnut sellaisia biisejä joita on useaan kertaan tullut kuultua, mutta se välttämättä tarkoita että pitäisin kaikista kappaleista. Backstreet Boysilta tuli uusi biisi julki, ja tykkään Chancesta ehkä vähän enemmän mitä aiemmasta Don't Go Breaking My Heartista. BSB:n kesäkuun suomen keikalle en oo menossa (nyyh) mutta oottelen silti tammikuussa tapahtuvaa Backstreet Boysin uuden levyn julkaisua. Anssi Kelan Ilves vainoaa mua, oikeesti aina kun käynnistän radion niin se soi. Lauri Tähkän Mä En Pelkää fanittaa puolestaan Fikua, se soi aina vain silloin kun Fiku on paikalla. .-D Sannin Kaunis Koti huvittaa nykyään, kun mietin ettei ne voineet siinä biisissä oikeesti kuvitella istuvansa sillä sohvalla vanhoina, ehkä pari vuotta korkeintaan ja sit tekee jo mieli uudistaa sisustusta ja ostaa uusi sohva. Ihmettelin Bad Wolvesin Zombien ekaa kertaa kuullessani miksi biisi kuulosti niin tutulta, kunnes sit tajusin että tää on taas uusi versio Cranberriesin kappaleesta. Radiossa on soitettu kappaleen akustista versiota, mut kuuntelin nyt tuon toisen version ja tykkään jopa enemmän siitä.

Marraskuun biisilista:

Backstreet Boys - Chances
We The Kings - Don't Speak Liar
Antti Tuisku - Hyökyaalto
Anssi Kela - Ilves
Pyhimys - Jättiläinen
Sanni - Kaunis Koti
Lauri Tähkä - Mä En Pelkää
Stella - Piste
JVG - Popkorni
Robin - Sua Varten
Arttu Wiskari - Suomen Muotoisen Pilven Alla
Kirka - Surun Pyyhit Silmistäni
Arttu Wiskari - Tuntematon Potilas
Kasmir - Vadelmavene
Bad Wolves - Zombie
Jukka Poika - Älä Tyri Nyt


🎮 Pelit

Captain Morgane and The Golden Turtle - Mun on jo pidemmän aikaa tehnyt mieli läpipelata tämä uudestaan, ja viimein olen ryhtynyt toimeen. Juoni selkenee aina kivasti toisella pelikerralla, ja ymmärrän nyt paremmin jotkin viittaukset kun tiedän mitä tulee tapahtumaan. Menoon saa myös kivasti pientä vaihtelua kun voi tehdä eri dialogivalintoja mitä viimeksi. Pelissä eteneminenkin on sujuvaa nyt kun muistan missä mikäkin esine on ja miten tehtävät ratkaistaan, mutta sitten jos meinaa tulla joku jumikohta rupeaa epäilemään että pelissä ois jotakin vikaa vaikka syy onkin aina omissa toiminnoissa. .--D Jostain syystä peli on erityisen rankka Wiin pyöritettäväksi ja konsoli rätisee lähes koko ajan kuin viimeistä päivää. En muista että tällaista ongelmaa olisi ollut viimeksi, tosin nyt kiinnitän asiaan varmaan enemmän huomiota kun edellinen konsoli enteili hajoamistaan kovaäänisellä rätinällä...


Mario Party 9 - Kiinnostusta MP9:n pelaamiseen tuli mun ja Fikun pelattua halloweenbileissämme kummituslautsikkaa, ja vähän party pontseja tienatakseni pelasin solo-seikkailun läpi pariin kertaan. Kivaa saada välillä Fikuakin pelikaveriksi, ollaan eniten tykätty yhdessä pelata Castle Clearoutia, jota meillä on tapana kutsua tetrikseksi vaikka peli ei ole yhtään tetriksen kaltainen. .-D Fiku voittaa melkein aina, mun pitäisi kai salaa vähän harjoitella.


📺 TV-sarjat & Elokuvat

Alfred J. Kwak - Pitkästä aikaa on taas ihana Alfred katselussa! .-3 Tuntuu niin vähältä edetä yksi jakso kerrallaan kun viimeksi Alfredia tuli katseltua maratonien merkeissä, joissa katottiin putkeen koko kausi kerralla. En kestä miten soma vauva-Alfred on! Tämä ankka on pienestä pitäen niin ystävällinen ja lojaali, ja onkin suorastaan sydäntä särkevää miten paljon vääryyttä Alfred joutuu kohtaamaan jo niin nuorella iällä. .-c Lemppareitani näissä ekoissa jaksoissa ovat olleet Mauri, joka on ihanan ymmärtäväinen kasvatti-isä, ja Karski Katti ja Korppi ovat myös parhaita!


Bones - Tuli vähän orpo olo kun Bonesin vika kausi tuli katsottua loppuun, sillä Bonesin katselusta oli muotoutunut kiva jokailtainen tekeminen kun koko sarja tuli läpikatsottua tämän vuoden aikana. Mulla oli viimeiset jaksot tosi huonossa muistissa ja monen jakson kohdalla tuntui kuin sitä olisi katsonut ensikertaa, mikä oli vaan hyvä, sillä aiemmalla kaudella meinasi välillä tylsistyttää kun muisti juonet niin hyvin. Bonesissa on yleensä varmaankin sarjan mustan huumorin myötä varsin kepeä suhtautuminen ratkottaviin rikostapauksiin, mutta tykkäsin kun pari viimeisintä sarjamurhaajaa/pahista olivat paljon normaalia synkempiä creepympiä tapauksia. Sarjan päätösjaksossa oli jotenkin ihana tunnelma, kun kriisin keskellä porukka saattoi silti seisahtua hetkeksi muistelemaan kaikessa rauhassa menneitä tapahtumia ja monessa kohtaa näytettiin erilaisia viittauksia aiempiin jaksoihin (jos mulla ois jaksamista ja taitoa haluaisin koota näistä gif-kollaasin "alkuperäinen & päätösjakso" -teemalla, vaikka turhaa se varmaan olisi kun joku on kuitenkin jo todennäköisesti toteuttanut tämän.) Edelleen pidän lopetusta vähän hölmönä kun kaikki palasi lopulta ennalleen, sillä labran tuhoutuminen ja Brennanin muistinmenetys olisi voinut antaa päähenkilöiden elämille ihan uuden suunnan. Tässä vielä viimeiset suosikkijaksosepustukseni 11-12 kausilta:

The Murder of the Meninist
Tuhoutuneesta autosta löytyneet jäännökset paljastuvat miesten oikeuksia ajavan järjestön perustajaksi. Tunnelma labrassa on kireä, sillä halvaantumisensa takia pyörätuoliin joutunut Hodgins on katkera kohtalostaan ja hän purkaa kiukkuaan ärhentelemällä muille, varsinkin Angelalle.

The Monster in the Closet
Puistoon jätetyt jäännökset aiheuttavat tiimiläisissä kummastusta, sillä ruumiissa on merkkejä siitä että tappaja "eli" kuolleen henkilön kanssa useita kuukausia. Arastoo yhdistää luissa olevat oudot reiät aiempaan tutkimaansa tapaukseen, ja Booth ja Brennan tajuavat myöhemmin tappajan tehneen uhreistaan marionetteja ja reiät olivat narujen kiinnitysruuveja varten. Tiimi saa selville ruumiin säilytyspaikan, ja talosta löytyy videokameroita, jotka paljastavat tappajan pitäneen heitä silmällä tutkimuksien aikana.

The Fight in the Fixer
Jäisestä joesta löydetty ruumis paljastuu yksityisetsiväksi, jonka erikoisalaa olivat "tärkeiden" ihmisten ongelmat. Vieraillessaan uhrin toimistolla Aubrey löytää monia merkittäviä asiakirjoja salahuoneesta, ja yksi niistä käsittelee hänen isäänsä tuoden mukanaan ikäviä uutisia. Tutkimusten ohessa Brennan ja Booth ylpeilevät Christinen todistuksen kiitettävillä arvosanoilla, mutta harjoittejana oleva Oliver epäilee todistuksen pätevyyttä.

The Strike in the Chord
A cappella -laulaja löydetään kampuksen laboratoriohuoneesta rottien syömänä, ja Booth ja Aubrey kuulustelevat kampusalueella toimivia a cappella -lauluryhmiä, jotka varmistautuvat paraikaa kilpailuja varten. Booth kummastelee Aubreyn laajaa tietämystä a cappellasta. Jaksossa vierailee Pentatonix-yhtyeen jäseniä sekä muita laulajia, kuten Jordan Fisher.

The Secret in the Service
Salaisenpalvelun agentin murha saa tiimin varpailleen, sillä he pelkäävät vaalikampanjoidensa takia ihmisten ilmoilla liikkuvan presidentin hengen olevan uhattuna. Aubrey johtaa tutkimuksia uuden parinsa kanssa kun Booth hyllytetään jutusta sukujuuriensa vuoksi. Brennan on puolestaan sairaana kotona, ja häntä saapuu tuuraamaan Fisher.

The Stiff in the Cliff
Televisiossa uutisoidaan jäätiköltä löytynyttä ruumista, jota epäillään vuosia kateissa olleeksi tutkimusmatkailijaksi Henry Charlesiki, ja jäännökset tuodaan labraan Brennanin tunnistettavaksi. Brennanin vahvistaa henkilöllisyyden, minkä jälkeen tiimi alkaa tutkia retkikunnan muita jäseniä murhaepäillyn löytämiseksi. Kaikkien yllätykseksi Clark oli osa retkiryhmää, ja hänen vaikenemisensa asiasta saa hänet vaikuttamaan epäilyttävältä.

The Nightmare in the Nightmare
Tiimi tutkii marionettimurhaajan uusinta uhria, ja Brennan hämmentyy tajutessaan että tämä on puettu hänen vanhoihin vaatteisiinsa, aivan kuin tappaja olisi toivonut uhrinsa olleen oikeasti Brennan... Brennan kärsii painajaisista, joissa toistuvat palavat ruumiit, ja hän päättää kääntyä unitutkijan puoleen. Brennan kaapataan hänen työskennellessä illalla yksin labrassa, ja Booth uskoo unien merkityksen ja muiden todisteiden johdattavan heidät sieppaajan jäljille, joka osoittautuukin heidän vanhaksi tuttavakseen...

The Hope in the Horror
Zack pitää Brennania vankina labran kellarissa, ja Boothin saapuessa paikalle Zack kertoo ettei ole syyllinen marionettimurhiin. Tiimiläiset eivät tiedä voivatko he luottaa mielisairaalasta karanneeseen ystäväänsä ja entiseen kollegaansa, johon todisteet vahvasti osoittavat.

The Brain in the Bot
Koiranäyttely keskeytyy kahden koiran rynniessä sotkemaan itsensä metsässä olevien jäännösten luo. Uhri työskenteli tekoälyn kanssa, ja tiimi joutuu mm. kuulustelemaan robottia juttua ratkaistessaan.

The Price for the PastThe Scare in the Score
Booth ja Brennan järkyttyvät tajutessaan että heidän tutkimansa jäännökset kuuluvat Aldolle, Boothin hyvälle ystävälle ja heidät avioliittoon vihkineelle ex-papille. Tutkimuksissa selviää että Aldoa kidutettiin jotta tämä paljastaisi tietoja, ja Booth uskoo tietävänsä mistä on kyse: Juttu juontaa juurensa niihin aikoihin kun Booth toimi tarkka-ampujana ja tappoi sotarikollisen Josip Radikin. Käy ilmi että Radikin poika Mark Kovac on maisemissa, ja tiimi epäilee hänen olevan Boothin perässä. Booth huolestuu perheensä turvallisuudesta, ja lapset lähetään Maxin kanssa turvataloon.

The Day in the LifeThe End in the End
Cam ja Arastoo juhlivat häitään ystäviensä kanssa. Juhlahuuma haihtuu kuitenkin seuraavana aamuna, kun selvitää että Boothin perässä oleva Marc Kovac on paennut vankilasta. Jakson tapahtumia käsitellään eri päähenkilöiden näkökulmasta: Brennan ja Hodgins osallistuvat Zackin oikeudenkäyntiin, Angela kärsii raskauspahoinvoinnista, Aubrey miettii miten pyytäisi Jessicaa muuttamaan kanssaan Los Angelesiin ja Booth on huolissaan Avalonin synkän ennustuksen vuoksi. Kovacin vankilapaossa käyttämää räjähdettä on kateissa, ja Booth käskee tyhjentää labran pommivaaran vuoksi. Brennan, Booth, Hodgins ja Angela eivät ehdi poistua rakennuksesta ennen räjähdystä ja nelikko jää loukkuun sortuneeseen rakennukseen. Kaikki ovat pieniä ruhjeita lukuunottamatta kunnossa, mutta Brennanin muisti ei toimi samalla tavalla eikä hän osaa enää tulkita luita niin kuin ennen.


Mission: Impossible - Ghost Protocol - Kuunneltiin yhtenä iltana isin kanssa Harju & Pöntistä, ja kun sieltä soi joku Samuli Edelmannin biisi isi totesi että muutaman päivän päästä taitaa tulla se amerikkalainen elokuva jossa Samuli esiintyy pahiksena, ja täytyihän se nähdä. Haha, monet taitaa katsoa sen elokuvan pääosassa olevan Tom Cruisen takia, mut mua ja Fikua innoitti Samuli. XD Kannustettiin sit tietenkin Samulia, vaikka Cruisen tiimiinkin ehti vähän kiintyä elokuvan aikana, tykästyin jostain syystä erityisesti Benji Dunnin hahmoon. Toiminnantäyteinen elokuva alkaa kun palkkamurhaaja tappaa IMF-agentin ja vie tämän hallussa olleet Venäjän ydinaseidenlaukaisukoodit tarkoituksenaan toimittaa ne Cobalt-nimellä tunnetulle terroristille, joka suunnittelee ydinsodan aloittamista USA:n ja Venäjän välille. IMF laittaa Ethan Huntin tiimeineen selvittämään tapausta. Kesken tutkimuksien IMF lavastetaan syylliseksi Kremlinissä tapahtuvaan räjähdykseen ja järjestön toiminta lakkautetaan, mutta Ethan jatkaa siitä huolimatta tehtävää tiiminsä kanssa puhdistaakseen maineensa ja ennen kaikkea estääkseen Cobaltin suunnitelman.


Jonas - Otettiin muuton yhteydessä telkkarista kasetille nauhoitetut Jonas-kasetit mukaan ja ollaan niitä katseltu aamupalalla aina silloin kun Fiku herää ennen kuudenmakaronia (eli ei kovin usein). Aatellaan Fikun kanssa että tää talo luulee meitä yli-innokkaiksi Jonas-faneiksi kun muuton jälkeen eka levy joka kuunneltiin oli JB:n musiikkia, just sille ajankohdalle osui Jonas Brothersin biisejä pursuavat Disney-laulupelit ja sit vielä katotaan näitä Jonas-jaksoja, ei sentään vielä ole tullut pidettyä mitään Camp Rock -maratonia. .--D Yllättävän mukava katsella pitkän tauon jälkeen näitä jaksoja, täytyy sit katella löytyiskö tubesta vielä niitä LA-jaksoja kun saa nää katottua loppuun.


Kysymys lukijoille:
No nyt on Bones katottu loppuun niin en enää jauha siitä jokaisessa KS-postauksessa!

Vaihtoehto 1: Huh.
Vaihtoehto 2: Melkein sääli.

tiistai 13. marraskuuta 2018

Muutto ja maraton

Kirjoittelin taas ylös muutamia viimeaikaisia kuulumisia. .-)

✨Valokarnevaalit✨

Ollaan nyt kolmena peräkkäisenä vuonna käyty Linnanmäellä järjestettävissä Valokarnevaaleissa Fikun ja hänen kaverinsa kanssa, tästähän muotoutuu jo pian perinne. Kesällä vielä pyörätuolissa istunut Fikun kaveri on jo saanut polvensa sen verran hyvään kuntoon että pystyi taas kävelemään. Jalka rasittui kuitenkin sen verran helposti että meidän täytyi pitää paljon istuskelutaukoja, mut onneksi nyt oli aiempiin vuosiin verratessa lämpimämmät säät niin siinä ei tullut edes pahasti kylmä. Suurin osa näytillä olleista valojärjestelmistä oli aiemmilta vuosilta tuttuja juttuja, mutta olin bongaavinani jokusen ihan uudenkin valojutun tai sit ne on ollut siellä ennenkin enkä vaan muista. .-D Vähän nähty tapahtuma kyllä. Tässä muutama Fikun ottama kuva meidän reissusta:


Mun suosikkijuttu tuossa päivässä oli valojen pällistelyn sijaan meidän pitämä Bratz Selviytyjä -maraton, jossa katottiin kolmisteen mun ja Fikun tekemät Selviytyjien jaksot putkeen. .---D Tästä muodostuikin oikein hieno tilaisuus kun mentiin katselemaan huonolaatuisia videoitamme Fikun kaverin takkahuoneeseen ison TV-ruudun ääreen hyväbassoisen äänen tahdittamana. Noihin jaksoihin mahtuu paljon kuvatessa ja editoidessa käyneitä hauskoja juttuja joille nauretaan Fikun kanssa aina noita videoita katsoessa, mut nyt naurettiin melkein koko ajan jollekin. XD Kesken maratonin Fikun kaverin vanhemmat tulivat kotiin, mitähän nekin mahtoi ajatella. XD Fikun kaverikin sanoi viihtyneensä, varsinkin paistinpannu-kohtaus oli kuulemma mieleinen. Jos teillä on +3 tuntia luppoaikaa niin kokeilkaa selviättekö tuon maratonin läpi. .-D

🛅 Muutto 🛅

Nyt olen sitten vihdoin muuttanut pois kotoa vanhempien luota, joskaan itsenäisestä elämisestä tässä ei oikein voi puhua kun muutto tapahtui niinkin kauas kuin kävelymatkan päähän naapuritaloon, isi kustantaa asumisen ja joka päivä käydään kotona syömässä 1-2 kertaa. .-D Lyhyen välimatkan ansiosta tavaroiden siirtely kävi kätevästi, ja kanniskeltiin Fikun kanssa aina taloa lämmittämään tullessamme pikkuhiljaa kamoja mukanamme. Varsinainen muutto tapahtui 30.10. klo 0:30 yöllä (älkää kysykö mikä tää ajankohta oli), kun kuskattiin auton kanssa viimeiset kassit uudelle asunnolle. Vietiin sit saman tien auto takaisin kotiin, ja isi tarjosi meille paluumatkaa varten mukaan vietäväksi vielä hammastahnaa, joten siinä me sitten Fikun kanssa käveltiin uuteen kotiimme pimeässä yössä hammastahnatuubi kourassa. .-D

Kotiutuminen on sujunut hyvin ja uusi talo on viihtyisä, mutta jostain syystä suhtaudun tähän vain väliaikaisena asumismuotona. Isi jaksaa aina muistuttaa miten talon entinen omistaja piti paikat niin siistissä ja hyvässä kunnossa, ja vaikka olenkin maailman huonoin siivooja on jonkinlaista siivousrytmiä nyt yritetty Fikun kanssa pitää yllä, mut saa nyt nähdä kuinka äkkiä tämä kotitöiden suoritusteho alkaa laskea... Pannun sytytys on yksi inhokkiaskareistani kun tuli ei meinaa joka kerta nätisti syttyä, ja ollaan Fikun kanssa tehty sellainen havainto, että mitä kauempana mä olen pannuhuoneesta sitä paremmin tuli syttyy, joten Fikun sytyttäessä pannua mä kannan yleensä puuvarastosta polttopuita sisälle. Koneellaoloaikakin on vähentynyt muuton myötä huimasti, varmaankin kun nyt on enemmän huoneita missä voi vapaasti oleskella niin ei tule aina eristäydyttyä vain yhteen huoneen nurkkaan koneen kanssa. Mä jopa syön nykyään keittiössä - siihen saattaa tosin vaikuttaa se että keittiöstä löytyy telkkari. .-D

Ihan ongelmitta kaikki ei oo kuitenkaan sujunut, ja näiden ensimäisten parin viikon aikana on sattunut kaikkea pientä säätöä. Onneksi isi on lähettyvillä tavoitettavissa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. .-D Tässä nyt jokunen ilmaantunut ongelmatilanne:

  • Isi piti kutsua paikalle (kesken lempi TV-ohjelmansa katselun) kun yksi pannuhuoneen putki alkoi syöstä vettä lattialle. Selvisi että oltiin taloa innokkaasti lämmittäessä saatu pannu ylikuumenemaan, hups.
  • Muuttoyönä iltatoimia tehdessä vedentulo lakkasi yhtäkkiä, ja herätettiin sitten isi soittamalla puoli kolmelta yöllä. Kävi ilmi ettei vesipumppua oltu kytketty päälle, ja isi sitten ohjeisti puhelimen välityksellä miten se käynnistetään.
  • Sain ulko-ovea avaimella rämplätessä jotenkin lukon jumiin niin, ettei avain mahtunut enää lukkoon eikä ovea saanut auki. Onneksi takaoven kautta pääsi sisälle, ja seuraavana päivänä isi sai helposti lukon kuntoon.
  • Talon takaovi on vaikea saada lukkoon, ja sitä saa paiskoa aina hyvän tovin ennen kuin lukko napsahtaa kiinni. Minä olin sitä kerran tuttuun tapaan sulkemassa ja onnistuin sitten kiskomaan ovenkahvan irti, miten..? Nyt aina puiden hakemisen jälkeen takaovi pitää lukita ulkopuolelta ja sen jälkeen juosta sisään etuovesta.

🎃Halloweenbileet🎃

Oltiin Fikun kanssa haaveiltu halloweentupareista, joten muutto piti siksi saada järjestymään ennen lokakuun viimeistä päivää. Yritettiin panostaa ruokapuoleen ja kateltiin netistä erilaisia simppeleitä halloweenaiheisien herkkujen ohjeita, mut loppujen lopuksi meidän tekeleet ei olleet mitään hehkeimpiä ja niistä saisi koottua kokonaisen odotukset vs todellisuus -vitsipostauksen. XD Vieraita meillä ei käynyt, isi tosin piipahti alkuillasta ollessaan matkalla perinteiselle viikkokahvittelulleen yhden kaverinsa luokse. Syödessä kuunneltiin YouTubesta kauhutarinoita ja katseltiin Danin ja Philin Spooky weekin pelivideoita. Yöllä puolestaan pelattiin pimeässä huoneessa MP9:n kummitustalolautsikkaa mikä oli mun lempiosuus meidän "bileitä". .-D


🕯 Pyhäinpäivän muistotilaisuus 🕯

Isi sai oikein postitse kutsun seurakunnalta pyhäinpäivän muistotilaisuuteen, ja lähdettiin sit Fikun kanssa isin seuraksi. Fiku mietti onko meidän soveliasta tulla jos tilaisuus on tarkoitettu vain lähiomaisille, mihin isi sit totesi: "Tehän vasta läheisiä olettekin nyt kun asutte siellä talossakin". .-D Kirkossa papit yms. kättelivät kaikkia ovella toivottaen hyvää pyhäinpäivää, ja mä vastasin kiitos tosi hölmöllä äänellä vetäen puhuessani henkeä sisään, mille ollaan Fikin kanssa jaksettu nauraa vielä tähän päiväänkin asti. .-D Jumalanpalvelusta seurasi kahvittelutilaisuus, ja maistettiin Fikun kanssa ensikertaa kahvia kun ei haluttu tehdä tilanteesta turhan monimutkaista selittämällä kahvinkaatajalle ottavamme mieluummin teetä, ja hyi että se oli pahaa. .-D Taisteltiin kyllä kupit tyhjiksi, mutta en ole ihan heti kahvia kerjäämässä uudelleen. Kofeiini tuli kyllä tarpeeseen, sillä olin edellisenä yönä nukkunut vain n. 4-5 tuntia, ja sen yhden kupillisen jälkeen ei kyllä väsyttänyt enää yhtään koko päivänä, ihmeellistä. Oltiin Fikun kanssa taas vähän turhankin hilpeällä mielellä tilanteeseen nähden, ja meitä huvitti kun yksi seinällä ollut maalaus näytti ihan Pekka Poudalta, ja kun pastori piti puhetta siitä miten meillä kaikilla on varmasti jokin tärkeä valokuva (menehtyneestä läheisestä) niin alettiin Fikun kanssa miettiä meidän Måns-kuvaa, joka sopi oudolla tavalla hyvin siihen puheeseen: Kuvan katselu voi tuottaa iloa, ikävää, hyviä muistoja yms...

Tämmöistä siis. Isi lupasi tulla tänään näyttämään pannun nuohoamista, joten mä yritin vähän kuurata terassille pinttyineitä kurajälkiä meidän kisuvieraan jäljiltä. Ois kai pitänyt jaksaa pestä myös tassunjälkien täytteinen pihapöytä ja kurainen ikkuna... Voi pientä kuratassua, kiva kun käyt kyläilemässä mutta kun sinä sotket niin paljon. >.-3

Kysymys lukijoille:
Juhlitko halloweenia?

Vaihtoehto 1: Joo
Vaihtoehto 2: En