torstai 17. joulukuuta 2015

Tää viikko...

...on ollut jotenkin tosi epäedustava mun kohdalta. Maanantaina koulussa kaikki alkoi niinkin kivalla (huomatkaa sarkasmi) tehtävällä että meidän piti taas pitää puhe/esitelmä tekemästämme pelistä. Me mentiin jostain syystä toiseen tilaan pitämään ne esitykset, ja sitä varten projektit piti tietysti siirtää  eri koneelle. Mä onnistuin tekemään sen jotenkin väärin unohtamalla yhden oleellisen kansion, eikä se tiedosto toiminut kun tuli mun vuoro esittää, joten mun piti sit vaan suullisesti kertoa mitä olin tehnyt. Tuli siinä sitten jotenkin tosi alaston olo kun ei ollut mitään näytettävää, ja mä menin jotenkin ihan lukkoon koko esitystilanteessa ja tosi kankeesti sain jotain ilmoille. Ärsytti, koska mulla olis oikeesti ollut kerrottavaa työstäni, mut siinä tilanteessa vaan kaikki järkevä katosi mielestä. Tää esitys oli surkeampi kuin lukiossa pitämäni puhe englanniksi (ja se oli todella kamala, hyi XD) ja lähdin tunnin jälkeen itku kurkussa kävelemään asunnolle koska hävetti niin paljon. Turhahan sitä on enää jälkeenpäin miettiä, mut mä oon hirveen itsekriittinen ja saatan ärsyyntyä yhtäkkiä jostain vuosia vanhasta mokasta.

Seuraavan päivän lintsasin, koska en kehdannut näyttää naamaani koulussa sen esityksen takia. No ei sentään. .-D Olin kyllä poissa koulusta, koska olin tarkoituksella "unohtanut" laittaa herätyksen päälle, koska pakoilin yhtä tunnilla tehtävää tehtävää. Päätin sit kuitenkin tulla koululle syömään, ja vaikka saavuin koululle 10 minuuttia ennen odotettua tunnin päättymisajankohtaa, oli meidän luokkalaisilla joku kokous siinä naulakoilla, ja mä sit koitin jotenkin ninjailla siitä ohi etten aiheuttaisi hämmennystä sillä että saavun koululle silloin kun tunnit on jo päättyneet. .-D Muutenkin häiriinnyn aina siitä jos törmään joihinkin puolituttuihin vahingossa. Luokassa luokkalaisten läsnäolo on ok, mut sit jos vaikka ruokalassa joku istuu viereiseen pöytään saatan häiriintyä tästä. Mun lintsaussuunnitelma ei lopulta toiminut, koska se pakoilemani juttu käsiteltiin keskiviikkona, jolloin pahaa aavistamatta olin tullut kouluun. .-D

Tänään oli sit enkun tunti, ja siellä sai tuttuun tapaan häpeillä surkeaa englannintaitoani. En ymmärrä mikä kiire sillä opella oli, kun kuunneltiin, suomennettiin ja tehtiin tehtävät kolmeen eri tekstiin liittyen. Se tahti oli jotenkin ihan liian nopee mulle, ja jäin sit koko ajan jälkeen enkä osannut koskaan vastata mitään kun ope kysyi, koska en ollut ehtinyt tehtävissä sinne asti. Ei sillä että olisin osannut silloinkaan aina vaikka olisin ehtinyt kyseisen tehtävän tehdä.. Lopulta tilanne yltyi siihen, että kaikki muut lähti syömään ja mä jäin kahdestaan open kanssa tekemään tehtäviä niin että ope saneli mulle vastauksia. XD

Käväisin viimeistelemässä joululahjaostoksia Tokmannilla. Mua jotenkin kammottaa käydä Tokmannissa nykyään, koska sen nimen vaihdon jälkeen kaupassa on muutetty hyllyjenkin paikat, ja tää uusi organisointi on jotenkin tosi sekava. Meinaa nousta pieni ahdistus kun yrittää löytää ulos kaupasta, mutta jokaisen hyllyn väliköstä tulee vastaan seinä, ja tuntuu että on ihan saarrettuna sinne kauppaan. Eilen huomasin myös kulkeneeni ympyrää kun yritin löytää kassoille, että hienoa kun yks eksyy pieneen kauppaan. XD Mä oon saanut aika hyvään malliin kaikki joululahjahankinnat, isin lahja vaatii vielä pientä hienosäätöä, mut siitä ei tarvii olla yksin vastuussa ni en stressaa asian takia. Fikun joululahja sai täydennystä Tokmannin karkki- ja kynsilakkavalikoimasta. Aina Fikulle lahjaa hankkiessa ostan niitä Kone Helsinki -kynsilakkoja, ei varmaan tuu yllätyksenä Fikulle. .--D Bongasin myös itselleni kivan kuulokepaketin, joka sisältää kahdet kuulokkeet, ja sit oikeestaan mua eniten kiinnostanut asia oli se, että paketissa oli mukana myös sellainen jatkepalanen (nää mun asianmukaiset termit<3), jonka avulla yhteen kuulokereikään saa kahdet kuulokkeet samalla kertaa. Tulee varmaan käyttöön mun ja Fikun yhteisillä juna- ja miksei myös automatkoilla.


Joululahjoista puheenollen, mä ite en toivo ihmeekseni mitään suurta lahjavuorellista tavaraa, vaan ainoa asiat mitä toivon on Måns Zelmerlöwin Perfectly Damaged -levy ja hammastahnaa. Kyllä, toivon oikeasti hammastahnaa. XD Mun on pitkään pitänyt ostaa uus hammastahna, mut koskaan ei jaksa ja sit aina ärsyttää kun tota nykyistä tuubia saa puristella henkensä edestä jotta sieltä saa jotain ulos. Saa nähdä toteutuuko tämä toive.. Månsin levyn puolestaan tilasinkin jo, ja se pitäisi saada ellei posti kadota pakettia tai jotain muuta julmaa. .-D Toki oon ostellut itselleni kaikkea muutakin joulahjaksi, mut nää kaksi asiaa on ne mitä eniten tällä hetkellä tunnen oikeasti tarvitsevani, muut on sit vaan ekstraa. En tarvitsis ees yhtään karkkia koska mulla on kaappi täynnä karkkipusseja valmiiksi. .-D Ahhhh en kyllä malta odottaa Månsteriani. .-3 You really should go home, I'm waiting. ,-) <3


Kämppisellä oli tällä viikolla hoidossa sellainen ihana pieni utelias koira, jolla oli joku pakkomielle tulla mun huoneeseen aina jos ovi oli raollaan. Muutenkin aina mun liikuskellessa keittiössä yms. muissa yleisissä tiloissa, lähti tää koiruli kämppiksen vastustelusta huolimatta aina juoksemaan mun perässä. .-D Tää hauvis sit saikin mut ja kämppiksen samaan tilaan houkutellessaan meidät vähän jutustelamaan mikä oli ihan jännää vaihtelua siihen että vaan ignoorataan toisiamme. Mä en oikein tiedä mitä se koira loppujen lopuksi musta ajatteli, koska kämppiksen ollessa paikalla se juoksi aina hyppimään mua vasten ja tykkäsi seurata, mut kämppiksen lähdettyä ulos koitin mennä silittelemään koiraa, ja silloin se enemmänkin vältteli mua, et mielenkiintoista. .-D

Jaahas, mulla on tässä nyt n. 40 minuuttia aikaa ennen kuin pitäisi lähteä käppäilemään junalle. Fiku pääsee tänään töistä vasta kuudelta, joten lähdetään kotiin vähän myöhemmällä junalla kuin tavallisesti, ja tulin sen takia viettämään aikaa asunnolle, koska ite pääsin koulusta jo yhdentoista aikaan ja ois vähän kökköä ootella junaa kuusi tuntia keskustassa, varsinkin kun oon kolunnut tyyliin kaikki kaupat läpi viimeisten viikkojen aikana, kun oon joululahjoja ostellut. Joulusta puheenollen mulla alkaa nyt siis jo joululoma, että blogi jää pienelle joulutauolle, että voi hyvinkin olla että menee seuraava kuulumispostaus ensi vuoden puolelle. Tai sitten ei, hmm.. Mukavaa joulua, lomaa ja kaikkea! Loppumusaksi biisi jonka bongasin äsken vahingossa kun se soi mainoksessa katsoessani youtubessa videoita, ja ihan mukavanoloinen biisi:


Kysymys lukijoille:
Oothan jo hoitanut joululahjaostokset?
Vaihtoehto 1: Joo toki
Vaihtoehto 2: Ennnnn...

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Jade ehti...

...lukea Veijareiden osat kiinni, niin mulle tuli kiire kirjoittaa lisää. .-D Tässäpä siis taas minitauon jälkeen olisi uutta osaa. .-3

Aiemmat osat
Osa 71: Kaaos häissä

Petrin ja Ilmin saapuessa perijätontille oli Petri heitä vastassa, ja pappa riensi innoissaan tervehtimään tulijoita,
"Sonja on vielä töissä, mutta tapaatte sitten illalla", Nikke selitti kun Petri kummasteli äidin poissaoloa.

Petri ja Ilmi hakeutuivat perijämakuuhuoneen rauhaan. Huone mahdollisti ihanasti yksityisyyttä kun vertasi yliopisto-opintojen aikaiseen asumukseen, jossa kaikki nukkuivat samassa huoneessa. Niinpä kaksikko päättikin käyttää tämän kahdenkeskisen hetken hyödyksi, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. ,-)

Vielä paria tuntia myöhemminkin Petri ja Ilmi loikoilivat sängyssä, vaatetus oli tosin vähentynyt ajan saatossa.. Petri silitti varovasti nukkuvan Ilmin hiuksia. Naisen tasainen uloshengitys tuntui viileältä Petrin paljasta ihoa vasten.

Lopulta Petri ja Ilmi jaksoivat kömpiä ylös sängystä. Kun suvunjatkopuuhat oli saatu aluilleen (vinkvink), siirryttiin seuraavaan oleelliseen aikuisuuden tehtävään: oman urapolun miettimiseen. Petri toivoi saavansa töitä samasta tiedustelufirmasta missä työskenteli jo teininä, ja Ilmiä puolestaan kiinnosti rikollisuus. Pariskunta ei huomannut makkarista tietokoneelle siirtyessään seinän takana olevaa Nikkeä, joka arveli tietävänsä syyn toisten alusvaatteissa hillumiseen.

Voi... ei... Petri ei päässytkään tapaamaan äitiään illemmalla niin kuin Nikke oli luvannut, sillä töistä tullessaan Sonja joutui heti Viikatemiehen hampaisiin. Nyyhkis, Sonja on paljon Nikkeä vanhempi ja kuolee siksi jo nyt. .-(


Petri oli surullinen äitinsä menettämisestä, mutta vasta saatu työpaikka vei ajatukset muualle. Teki hyvää päästä pois kotoa toiseen ympäristöön, jossa saattoi sysätä hetkeksi kaikki ikävät asiat pois mielestä ja keskittyä rahan tienaamiseen. Petrin panostus pantiin kyllä merkille, ja hänen pomonsa ylensikin uuden tulokkaan nopeasti parempiin hommiin tuntuvan palkankorotuksen kera.

Veijareiden tontin ohi kulki jatkuvasti paljon väkeä, mutta oikeastaan vain Ilmi oli kiinnostunut tekemään tuttavuutta naapuruston simien kanssa. Hän oli kuitenkin uusi asukas näillä seuduilla, joten muutama uusi ystävä ei olisi pahitteeksi.

Talon miesväki ei juurikaan huomioinut Jakea, mutta koira sai uuden vakiohoitajan Ilmistä. Koira oli saanut monta viikkoa virua haisevana likaisella makuualustallaan, mutta Ilmin saavuttua taloon alkoi Jaken uusi ehostus, ja nainen piti huolen siitä, että itse koira sekä tämän tavarat olivat puhtaita. Hyvä Ilmi!

"Kuules poikani", Nikke aloitti keskustelun eräänä aamuna aamiaispöydässä. Petri katsahti isäänsä, jolloin tämä jatkoi:
"Tiedäthän, että sinun on kosittava Ilmiä. Hänen vatsansa pullottaa jo, ja syntyvä vauva on tärkeää saada meidän nimiimme. Voit käyttää minun ja Sonjan kihlasormuksia, mutta vihkisormukset saat hankkia omin päin, sillä me emme koskaan naimisiin asti ehtineet", Nikke selitti ojentaessaan sormukset Petrille, jolta meni jännityksen takia ruokahalu.

Hetken päästä väsynyt ja nälkäinen Ilmi laahusti jääkaapille. Vasta vähän aikaa sitten pömpöttää alkanut vauvamaha vaati paljon energiaa naiselta. Nikke iski pojalleen silmää vinkiksi ja poistui sopivasti paikalta. Petri mietti hermostuneena, mahtoiko nyt olla sopiva hetki kosimiselle, sillä Ilmi ei yleensä ollut parhaillaan aamuisin. Toisaalta asian pitkittäminen vain lisäisi jännitystä, joten mies päätti hoitaa homman pois alta.

"Kulta, istuisitko hetkeksi alas", Petri pyysi ja toivoi, ettei jännitys kuulunut hänen äänestään.
"Onko sinulla jotain asiaa?" nainen kysäisi istahdettuaan Petriä vastapäätä.
"Mmmmhh.." Petri mumisi nostaessaan sormusrasian pöydälle. Ilmi tarrasi rohkeasti samettiseen rasiaan ja kurkkasi sen sisälle.
"Mitä sinä..! Voi Petri.."

"Pi-pidätkö siitä?" Petri kysäisi varovasti Ilmin silmäillessä rasian sisältöä. Ennen kuin Petri ehti edes kunnolla tajuta, oli Ilmi pujottanut sormuksen sormeensa ja laski kätensä miehen kämmenselän päälle.
"Tietenkin! Ja kyllä, haluan vaimoksesi vaikket sitä tainnut vielä ehtiä kysymäänkään", Ilmi sanoi, ja kaksikko naurahti asialle.

Häävalmistelut hoidettiin pikaisesti, ja juhlimaan päästiin jo viikkoa myöhemmin. Hääpäivä oli kosintaakin jännittävämpi tapahtuma, ja Petri onnistui hermostuksissaan kaatamaan juhlapukunsa päälle aamukahvinsa. Se oli Petrin ainoa juhlapuku, joten kun mies ei muutakaan keksinyt saapui hän vihkikaaren alle joulupukin puvussa. Odotellessaan vieraiden asettumista paikoilleen Petri päätti kaivaa taskustaan ämpän musiikkia kuunnellakseen.

Lopulta hääseremonia päästiin aloittamaan. Vaikka siihen ei sisältynyt mitään suurempia puheosuuksia, ehtivät nuorimmat juhlijat (+ Petrin kaksoisveli Harri..) pitkästyä, ja he päättivät pistää tanssiksi. Ilmi yritti olla häiriintymättä tulevan aviomiehensä järkyttävästä asuvalinnasta ja joraajien äänekkäistä riemunkiljahduksista.


Häiriötekijöitä ei kuitenkaan tainnut olla vielä tarpeeksi, sillä seuraavaksi pärähti Niken kännykkä soimaan, eikä pappa tietenkään ollut tajunnut pistää puhelintaan äänettömälle. Niken oli välttämättä vastattava puheluun, ja hän siirtyi syrjemmälle missaten näin poikansa häätilaisuuden kokonaan.

"Häämme ovat pilalla!" Ilmi tiuski miehelleen tämän pujottaessa sormusta hänen sormeensa. Ilmi kääntyi katsojiin päin mulkaistakseen Nikkeä, mutta yleisön joukosta osuikin naisen silmiin Seppo - mies johon Ilmi tunsi erittäin vahvaa vetovoimaa. Katsoessaan Seppoa silmiin tuntui Ilmistä kuin aika olisi pysähtynyt. Lopulta nainen kääntyi katsomaan edessään olevaa Petriä, joka odotti että Ilmi pujottaisi sormuksen hänen sormeensa. Hetken aikaa emmittyään Ilmi tyrkkäsi lopulta sormuksen paikoilleen.

Vihkikaaren edessä olleet tuolit kannettiin pihalle katetun ruokapöydän ääreen, ja vieraita kehotettiin käymään tarjoilupöydän antimiin käsiksi.
"Eikö olekin hauskat juhlat?" joraileva Miisa kysyi kihlatultaan, joka mietti juuri tarjoilupöydän edessä mitä söisi. Seppo ei ehtinyt keskittyä tyttöystävänsä puheisiin, sillä Ilmi oli vallannut miehen mielen. Vaikka he olivatkin päättäneet yliopistolla unohtaa tunteensa, oli Seppo havainnut naisen katseesta saman kaipuun mikä hänenkin sisintään jyysti. Unohtaminen ei ollut niin yksinkertaista.

Kaikki eivät mahtuneet ruokailemaan pihapöydällä, joten hääpari ja osa vieraista oli mennyt ruokailemaan sisälle. Petri jutusteli vieressään istuvan veljensä kanssa, sillä Ilmi oli kovin vaitonainen ja tuijotti lautastaan niin tiiviisti ettei naisesta ollut keskusteluseuraa. Aivan yhtäkkiä pöydän viereen asteli Eleonoora, Petrin extyttöystävä. Harri seurasi vierestä kummeksuen tilannetta.

"Petri? Mihin sä oikein katosit silloin? Luulin että meidän piti lähteä yliopistoon yhdessä ja... myöhemmin myös naimisiin", Eleonooran puhe hiipui loppua kohden. Ilmi katsahti kummissaan paikalle saapunutta teiniä, ja Petri yritti hakea tilanteeseen apua veljeltään, mutta Harri lähetti jälleen paheksuvia katseita veljelleen. Eikö tämä ikinä oppinut? Ennen kuin Petri ehti sanoa mitään, säntäsi Eleonoora pois paikalta kyyneleet silmissään.
Hääjuhlat loppuivat juuri parahiksi, sillä ulkona alkoi sataa lunta. Nikke keräili pöytään jääneitä ruokalautasia säilöäkseen tähteet jääkaappiin. Myös tuolit ja pöytä olisi hyvä saada vietyä säilöön ennen kuin ne keräävät turhan paljon lunta päälleen.

Osuipa kivasti tuo Petri joulupukin puvussa tähän jouluulle. ,--D Tätä osaa oli tosi kivaa kirjoitella, tekstiä syntyi jotenkin superhelposti. Täytyisi varmaan koittaa kirjoitella heti perään lisää jos sama kirjoitusfiilis jatkuisi. .-D Petri ja Ilmi saatiin naimisiin, mutta koituuko edellisistä ihastuksista jotain ongelmia nykyiselle suhteelle? Jatkoa luvassa..

Kysymys lukijoille:
Ilmi hoivaa Jakea .-3
Vaihtoehto 1: Jee hyvähyvä .-3
Vaihtoehto 2: ...

torstai 10. joulukuuta 2015

Juuri kun...

...viikko sitten itkin pitkää kouluviikkoani, niin enkös tällä viikolla päässyt kotiutumaan taas jo keskiviikkona. .-D Meidän englannin ope ei ole paikalla torstaina, joten siitä tuli sitten vapaapäivä, ja aattelin että voisin sit olla perjantainkin poissa/tehdä etänä ja tulla kotiin aikasemmin. ,-D Ens viikolla puolestaan saadaan perjantai vapaaksi, joten pääsen aloittamaan joululoman päivää aikaisemmin, eheh. >.-3 Kun edellisessä postauksessani olin valittanut "rankkaa" uuden jakson lukkariani, niin sen jälkeen luettuani muiden avautumisia pitkistä koulupäivistä oon huomannut ettei mulla ees pitäisi olla mitään valitettavaa, sen verran kevyet koulupäivät mulla loppujen lopuksi on vaikka kaikki aamut onkin aikaisia. Mut tuntuuhan se nyt hyvänen aika villiltä kun on vähänkin enemmän tunteja rentolösöjakson jälkeen. .-D

Koska mulla ei nyt oikeestaan ole kuluneen viikon ajalta kerrottavana mitään kiinnostavia kuulumisia, aattelin että voisin vähän kertoilla lukemistani kirjoista. Oon nimittäin innostunut viimeisen vuoden sisällä lukemisesta! Alkuun vietin aikaa kirjastossa vain silloin kun piti odottaa junan lähtöä tai ajotunnin alkamista, mut nykyään tykkään käväistä kirjastossa myös ennen asunnolle käppäilyä lyhyempinä koulupäivinä. Mulla ehti olla useamman vuoden tauko kirjojen lukemisessa, ja kun joskus varhaisteininä tuli kaikkia nuorten kirjoja enimmäkseen luettua saikin nyt miettiä ihan uudelta kantilta millaiset kirjat voisi kiinnostaa. Päädyin sit tutkailemaan kirjaston "Jännitys"-hyllyjä, ja katseeni kiinnittyi pirteän värisiin Janet Evanovichin kirjoittamaan Stephanie Plum -sarjan kirjoihin. Mä pölisen nyt jotain pientä tästä sarjasta, yritän vältellä isompia spoilereita:

Kaikki alkaa siitä kun rahapulassa oleva Stephanie kiristää serkultaan Vinnieltä itselleen työpaikan tämän takuuluottofirmasta, ja siitä lähtee Stephanien ura takuukarkureiden pidätysvirkailijana, lyhyemmin ilmaistuna palkkionmetsästäjänä, jonka tehtävänä on toimittaa pakoilevat takuuvelalliset poliisille. Kokematon Stephanie on ehkä maailman surkein työssään, mutta siitä huolimatta hän jatkaa hommissa kirja toisensa jälkeen. Onneksi Stephanie saa apua entiseltä ilotyttö-Lulalta, josta sarjan edetessä muodostuukin oikea Stephanien aisapari. Suureksi avuksi on myös palkkionmetsästäjämestari Ranger, ja jopa aseita ja vaarallisia tilanteita rakastava Stephanien isoäiti Mazur tarjoaa välillä apuaan. Stephanie turvautuu myös epävirallisen miesystävänsä poliisi Joe Morellin apuun, kun hänen jahtaamansa rikolliset sattuvat yllättävän usein sotkeutuvan myös johonkin Morellin tutkimaan juttuun. Morellista on apua myös silloin, kun Stephanie tarvitsee väliaikaista majoitusta, seuralaisen vanhempiensa järjestämälle päivälliselle tai kun hän kaipaa sänkyseuraa. Stephanien ja Morellin suhde on pitkin kirjasarjaa melkoista on/off -meininkiä, eikä tilannetta yhtään helpota kun Stephanie huomaa lämpimiä tunteita myös kollegaansa Rangeria kohtaan. Stephanie kohtaa työssään paljon vaaratilanteita kuten erilaisia hiippareita talossaan, siepatuksi joutumista, palkkamurhaajien jahdattuna olemista ja vähintään joka toisen kirjan välein hänen autonsa räjähtää - eikä kertaakaan ole kysymys sattumasta. Stephanien vanhemmat eivät arvosta tyttärensä uutta työpaikkaa, ja varsinkin hänen äitinsä pyytää jatkuvasti Stephanieta harkitsemaan muunlaista työtä ja asettumaan aloilleen perustaen perheen samaan tapaan kuin Stephanien Valerie-sisar, jonka elämä tuntuu olevan niin täydellistä - kunnes tämä palaa yllättäen Kaliforniasta vanhempiensa luokse lapset mukanaan ja ilmoittaa eronneensa.


Kirjasarjoissa on se hyvä puoli, että kun yksi kirja tulee luettua, jatkuu tarina samoilla hahmoilla seuraavassa kirjassa, ja tällöin saa jo valmiiksi pienen tarttumapinnan kirjaan ennen kuin on edes aloittanut sen lukemista, eikä aikaa mene henkilöiden tai paikkojen opetteluun. Uusia lukijoita varten joka kirjan ensimmäiseen lukuun sisältyy pieni tilannekatsaus, jossa selitetään lyhyesti miten nykytilanteeseen on päädytty, joten kirjojen lukeminen järjestyksessä alusta asti ei ole välttämätöntä. Tietysti jokainen kirja tuo mukanaan uusia henkilöitä, mutta loppujen lopuksi liikutaan melko pienissä piireissä. Yksi syy mikä houkuttelee aina edellisen kirjan päätyttyä siirtymään seuraavaan osaan ovatkin juuri kirjan henkilöt, joista tulee jollain tapaa tärkeitä ja heidän kommelluksiaan haluaa seurata jatkossakin. Listaankin tähän muutaman oman lempparini:

Stephanie Plum - Kukapa ei voisi olla ihastumatta tähän säheltävään kirjasarjan päähenkilöön? Stephanie kuljettaa lukijaa mukanaan kirjasta toiseen, eikä hänen seurassaan käy aika pitkäksi. Sinänsä Stephaniella ei ole niin erottuvaa luonnetta kun vertaa kirjan muihin henkilöihin, mutta eipä kai sitä toisaalta tarvitsekaan. 99% Stephanien pidätyksistä epäonnistuu ensiyrityksellä, ja joskus tälle naisparalle jopa toivoisi parempaa onnea.

Albert Kloughn - Nimensä puolesta Kloughn sopisi paremmin töihin sirkukseen kuin asianajajaksi, ja hän saakin kuulla nimestään jatkuvasti klovniviittauksia. Tavattuaan Kloughnin eräiden etsintöjensä yhteydessä, ei Stephanie meinaa päästä uteliaasta miehestä millään eroon tämän tunkiessa mukaan pidätyskeikoille. Kauaa Kloughn ei kuitenkaan juokse Stephanien perässä, mutta mies jää eräästä toisesta syystä osaksi Plumien perhettä. En edes tiedä mikä Kloughnissa teki vaikutuksen, jotenkin hän ehkä on kaikessa sähellyksessään yllättävän paljon minun kaltaiseni ja siksi samaistuttava. XD

Ranger - Tyyliin kaikki kirjasarjan naiset kuolaavat Rangerin perään, enkä minäkään ole poikkeus. XD Tykästyin Rangeriin jo heti kirjan ensimmäisestä osasta lähtien, kun hän avusti aloittelevaa Stephanieta ja oli ihanan sankarillinen. Ranger on varsin salaperäinen eikä kukaan loppujen lopuksi tiedä hänestä paljoa, joten häntä verrataan usein salaisessa lepakkoluolassaan majailevaan Batmaniin, mutta Stephanie onkii pikkuhiljaa sarjan edetessä uusia faktoja miehestä. Vielä yksi maininnan arvoinen asia: tykkään hirveästi Rangerin tavasta vastata puhelimeen yksinkertaisesti tokaisemalla vain "Jou."

Sally Sweet - Mä oon salaa varma, että tämä transvestiittimies on saanut nimensä The Sweet -yhtyeen mukaan. .-D Sallyyn tykästyin paljolti suloisen nimen perusteella (Sweeeeet). Aluksi Sally on osa rockyhtyettä, mutta siirtyy myöhemmin koulubussin kuljettajaksi. Sallysta saadaan apua niin pulmatilanteiden ratkaisuun kuin varjostuskeikoillekin - ja myös häävalmisteluihin. Sally esiintyy sarjassa harmillisen harvoin, mutta ehkä hänestä kuullaan vielä lisää..

Vaikka kirjasarja onkin sijoitettu "Jännitys"-kategorian alle, ei kirjojen meno ja jännät kohdat juurikaan minua hätkäytä, varmaankin siksi että seuraamissani tv-sarjoissa olen tottunut paljon pahempaankin. Muutenkin vaaratilanteisiin suhtaudutaan kirjassa enemmän huumorilla, mikä ei minuun niinkään iske koska köyhä huumorintajuni. Kirjojen rikokset ja juonikuviot ovat siinä mielessä onnistuneita, ettei loppuratkaisua ja syyllistä pysty päättelemään etukäteen (tai ainakaan minä en siihen pysty, tai sitten en vain jaksa ajatella tarpeeksi .-D) joten meno on kiinnostavaa seurattavaa aina viimeiseen lukuun asti. Ehkä ainoa huono puoli tämmöisissä jatkuvissa sarjoissa on se, ettei kukaan päähenkilöistä kuole, ja se syö paljon jännitysfiilistä kun tietää etukäteen, ettei Stephanielle käy kuinkaan vaikka hän joutuisi minkälaiseen pinteeseen tahansa. Kirjaston tarjonta päättyy tällä hetkellä kymmenenteen osaan, joten sen pidemmälle en ole päässyt lukemaan, vaikka kirjoja on enlanniksi julkaistu jo yli kaksikymmentä. Saa nähdä palaanko sarjan pariin vielä myöhemmin lisäkäännösten ilmestyttyä. Mahdollisesti.

Tästä tulikin sen verran asiaa etten taida sotkea muita kirjoja mukaan tällä kertaa, ehkä myöhemmin sitten. .-D Heii, ja jos joku muu on näitä Stephanie-kirjoja lukenut niin kerro ihmeessä oma mielipiteesi, olisi kiva kuulla! Mä popitan seuraavaks Månsin parissa, ja ärsyilen vähän sitä että cdon.com pihtaa tilaamani Månsin Perfectly Damaged -levyn lähettämistä. Kaikki muut on jo postitettu (15-30 päivän tilaustuotetta lukuunottamatta) paitsi sitä. .-<


Kysymys lukijoille:
Tuttu kirjasarja onko?
Vaihtoehto 1: Joo
Vaihtoehto 2: Ei

torstai 3. joulukuuta 2015

Sunnuntaina lähdettiin...

...Fikun kanssa ajelemaan kahdestaan keskustaan. Radion iskelmäkanavien kuuntelun sijaan päätettiin ottaa matkamusaksi levy, joka "ei ole liian hyvä et häiritsisi keskittymistä ajamiseen", ja tähän tarkoitukseen valkattiin sitten lopulta Joe Jonasin Fastlife. Isi sanoi lähtevänsä tiekokoukseen, ja mitäpä siitä nyt ajatteli, tyyliin että kaikki lähitienoon miehet kokoontuu jonnekin kahville puhumaan muka tärkeistä asioista. .-D Noh, lähdettiin sit ajamaan, ja vähän matkan päästä sit tuli vastaan se tiekokous, joka oli siis ihan kirjaimellisesti TIEKOKOUS: Väki seisoi keskellä ajotietä. Siinä sit kaikki vilkutteli meille kun ajettiin ohi. XD Fikun piti päästä hyödyntämään yksi Robbarin (tai Tokmannihan se nykyään on mut mä kutsun sitä kauppaa varmaan ikuisesti Robbariksi .--D) lankatarjous, ja kun kerran päästiin kerrankin liikkeelle ilman isiä, päätettiin miettiä myös sille joululahjaa. Jännää matkasta teki se, ettei kumpikaan meistä kunnolla tiennyt missä meidän kotipaikkakunnan Robbari sijaitsee, ja sit pelättiin koko ajan et ajetaan vahingossa siitä ohi kovilla maantienopeuksilla. .-D Löydettiin sentään ilman eksymisiä perille, ja koska Fiku ajoi osuttiin myös parkkiruutuun. .-D Isille ostettiin sukkia, Fiku sai lankansa, ja lisäksi löydettiin kummallekin uudet kengät. Mun piti katella talvikenkiä, mut jostain syystä mukaan tarttui vaan pinkit tennarit, että juu, nyt on ehjät kengät kevääksi mut entäs nää talvikelit. .--D Pari tuntia myöhemmin oltiin sit ajelemassa takaisin päin, ja se tiekokous oli pystyssä edelleen. Tiekokous oli oikeesti sunnuntain vitsi, ja naurettiin asialle aina kun joku mainitsi sanan. .-D 

Meillä alkoi koulussa uus jakso, ja mua vähän tympii se että joka aamu täytyy nousta aikasin seitsemältä, ja siitä sit seuraa jatkuva väsymys. Päiväunethan siihen auttaa, mut vaikka mä torkun iltapäivällä vain parikymmentä minuuttia, aiheuttaa se sit sen ettei illalla saa unta, ja pyörin sit vaan sängyssä yli puolisen tuntia ennen kuin nukahdan, mikä on ärsyttävää. .-P Sentään koulu loppuu melkein joka päivä jo puoliltapäivin, ettei sen puolesta oo erityisen rankka jakso. .-D Maanantai on vähän pidempi päivä, ja huhhuh, pikkasen uuvutti istua +6 tuntia ja yrittää keskittyä koulujuttuihin niin pitkän aikaa, tarviin totuttelua tällaisiin pitkiin päiviin kaiken löysäilyn jälkeen. .-D Tää jakso vaikuttaa kaikesta huolimatta ihan kivalta, ja yllättävän hyvillä fiiliksillä oon tällä hetkellä koulun suhteen, yleensä mulla menee ainakin kolme viikkoa totutella uuteen jaksoon. .-D Jouluun asti on suunnitelmat aika selvillä, ettei sen puolesta tarvii stressata. .-3

Enkun kurssista en tosin vielä tiedä.. Kaikki alkoi ainakin ärsyttävästi, kun ope ilmoitti päivää ennen kurssin alkua et sinne tarvis joku kirja hankkia, et joo hyvin aikaa olikin kun viestin huomasin ilta kymmeneltä. Tunnille meidän luokkalaisia jaksoi vaivautua vain viisi, että aktiivista porukkaa. XD Meitä oli siellä useampi lukion käynyt, ja saatiin sit tehdä sellainen koe, ja jos se menee läpi niin saadaan kurssi suoraan hyväksytyksi. Oon mielestäni kehittynyt viimeisen vuoden aikana paljon englannissa, mutta kun sen koepaperin sain eteeni en osannut paljon mitään, että se siitä kehityksestä. XD Tai siis, osaan kääntää tosi hyvin englantia suomeksi, mut kun kokeessa oli esim. sellainen tehtävä missä piti täydentää tekstiin sanoja suomenkielisten ohjeiden mukaan, en saanut yhtäkään sanaa päähäni, vaikka ymmärsin koko muun tekstin ihan sujuvasti. Varmasti oisin osannut kääntää ne samat sanat englannista suomeksi, mut suomesta englanniksi ei vaan ollenkaan luonnistu. Sit muutenkin jos kokeen teemasanasto on joku sellainen mitä ei ole opiskellut niin... En tiiä oliko mulla jotenkin tosi epätoivoinen ilme vai mitä ihmettä, kun ope tuli kesken kokeen mun luo kuiskimaan, et jos tuo koe ei nyt mene läpi niin voidaan kattoa mulle joku muu tapa suorittaa kurssi. .-D Ei mua sinänsä haittaisi tunneillakaan käydä, koska amisenglanti on semihelppoa, mut jos oon tyyliin ainoa joka ei läpäise sitä koetta niin tuskin ope mulle järjestäisi yksityisiä tuntejakaan. .-D

Ollaan taas jo päästy joulukuuhun asti! Mä en vielä mitenkään erityisemmin intoile joulusta, mut onhan tässä pientä jouluhälyä ollut jo läsnä mm. seuraavien juttujen ansiosta:

  • Joululahjahankinnat - Niiden isin sukkien lisäksi oon sit myöskin jo ostellut itserakkaasti itselleni lahjoja. .-D Tuli eilen laitettua taas tilausta cdon.comiin, ja sieltä olisi nyt tulossa kaipaamani Månsin levy, Bonesia, Hannibalia ja Wii-peli + salainen tuote jonka olisi tarkoitus olla osa Fikun joululahjaa. .-D Mulla on kauhee pakkomielle koko ajan stalkata milloin tuotteet postitetaan, vaikka eihän tässä mikään kiire ole jos ne otetaan vasta jouluna käyttöön. Kaupoissa en oo vielä pahemmin ehtinyt kierrellä, mut nythän tässä on loistavasti aikaa kun on niin lyhyitä koulupäiviä, kun ei vaan olis aina niin suuri kiusaus kiiruhtaa asunnolle piileskelemään omaan huoneeseen. .-P
  • Joulukalenterit - YouTubeen tulee taas paljon jouluaisia videoita ja joulukalenteri-vlogmaseja, ei tosin yhtä paljon kuin viime vuonna. Sit on näitä muita digitaalisia joulukalentereita, kuten FS ja stalkin myös varovasti cdon.comin kalenteria vaikka just tilasin sieltä. .-D Oikeen toivon et tulis tylsiä tarjouksia ettei sit harmittais ku menin jo tilaamaan. .-D Näiden ruudun kautta tuijotettavien kalenterien lisäksi mulla on sit myös ihan näitä perinteisiä kädessä hypisteltäviä kalentereita. Täällä asunnolla mulla on joku säästöpankin köyhä kuvakalenteri, ja kotona on sit vissiinkin oottamassa pari suklaakalenteria. Fiku just kertoi et isi oli ilmeisesti ostanut meille jotkut My Little Pony -joulukalenterit, apua. XD
  • Jouluaiheisten pelien pelaaminen - Jälleen kerran hyvä syy pelailla kestosuosikkiani Deep Freezeä! Aattelin et haastaisin itteni läpäisemään pelin 50 kertaa joulukuun aikana, mut kun koitin äsken pitkän tauon jälkeen pelailla niin en päässyt lähellekään pelin loppua, et voi olla mahdoton haaste. .--D Myös tää peli on jostain syystä kovassa käytössä joulun aikoihin.
  • Joulubiisien kuuntelu - Fiku huomautti mulle eilen että nyt saan taas oikein luvan kanssa kuunnella tätä BSB:n joulubiisiä, joten mähän kuuntelen! 


Nooooooin. Miks mulla menee postausten kirjoittelu aina ihan yöhön täällä opiskelupaikkakunnalla, noi aikasemmat torstai-postaukset kirjoittelin kotona mut täällä ei jostain syystä onnistu samalla tavalla. .-D Mä aattelin vielä ennen nukkumaan menoa katella pari Danin ja Philin yhteisvideota, joihin mulla on tällä viikolla ollut kamala riippuvuus PINOF7 julkaisun jälkeen. .--D Hmm, pitäis varmaan vuokrakin maksaa tänään, mut junalipun ehdin ehkä ostaa huomenna vasta asemalta. En kyllä tykkää perjantain ruuhkajunista, oli paljon kivempi tulla kotiin jo keskiviikkoisin viime jaksossa.. Hei sitten ja mukavaa joulukuun alkua. .-3

Kysymys lukijoille:
Kumpi?
Vaihtoehto 1: suomesta englanniksi
Vaihtoehto 2: englannista suomeksi