KS: SATTUU!

Tälle kuukaudelle mulla ei ole kovin laajasti suosikkiasiaa kerrottavana mutta jotain pientä kuitenkin.

♫ Musiikki

Hurtsin keikka oli ehdottomasti kuluneen kuukauden kohokohta! Ennen keikkaa ja sen jälkeen on tietenkin asiaankuuluvaa kuunnella yhtyeen musiikkia, mikä näkyneekin kuukauden biisilistan Hurts-painotteisuudesta. .-D Jaakko Aukusti toimi Hurtsin keikan lämppärinä ja heiltäon tuo yksi biisi jäänyt päähän soimaan. Ja ennen kuin kukaan ihmettelee tuota Batmanin tunnaria niin laitettiin se taustamusiikiksi isänpäivävideolle ja sitä tuli siinä editoidessa kuunneltua monet kerrat + jostain syystä tuo biisi on viime aikoina tunkenut kuultavaksi niin toisten videoissa kuin mainoksissakin. .-D Muut yksittäiset biisit on sitten muuten vaan jääneet mieleen arpoutumalla musiikkia kuunnellessa koko ajan kuunneltavaksi + pelastin muutamia biisejä jotka olivat jääneet koneen musakansiosta vahingossa pois ja nyt niiden soimiseen on kiinnittänyt enemmän huomiota.

♫ 1960's Batman Theme
♫ Hurts - Beautiful Ones
♫ Hurts - Chaperone
♫ Jonas Brothers - Critical
♫ Hurts - Help
♫ Hurts - Hold On To Me
♫ Соколовский Влад - Ночной звонок
♫ Jaakko Aukusti - Oasis
♫ Hurts - Ready To Go
♫ Hurts - Rolling Stone
♫ Hurts - Sandman
♫ Hurts - Silver Lining
♫ Hurts - Some Kind Of Heaven
♫ Hurts - Something I Need To Know
♫ Hurts - Spotlights
♫ Hurts - Stay
♫ Hurts - Sunday
♫ Aaron Carter - That's How I Beat Shaq
♫ Hurts - The Rope
♫ Backstreet Boys - Treat Me Right
♫ Hurts - Wait Up
♫ Hurts - Wherever You Go
♫ Hurts - Wings
♫ Hurts - Wonderful Life

📺 TV-sarjat & elokuvat

Winx Club - Sarjan kuudennen tuotantokauden alussa saadaan pitkästä aikaa kunnon muistutus siitä että Bloom on muita ryhmäläisiään voimakkaampi toisten menettäessä voimansa taistelussa. Daphnen palaaminen elävien kirjoihin oli erikoinen käänne jonka myötä sisarusten osat ovat kääntyneet aikalailla päinvastoin Bloomin kannustaessa enemmän siskoaan kun aiemmin se oli aina nymfi-Daphne jonka piti valaa uskoa Bloomiin vaikeina hetkinä. Trixeistäkin on kerrankin enemmän vastusta heidän uusien liittolaistensa myötä, ootan tosin jo milloin taikakirjan kantaja Selina kyllästyy käskytysten alaisena toimimiseen. Kuudes kausi on muutaman ensimmäisen jakson perusteella ihan jees, oon vaan hirveen häiriintynyt siitä että kauden uusi voima kantaa nimeä Bloomix, ihan oikeesti...

Greek - Viimeinen tuotantokausi on nyt katsottu loppuun, nyyh. En olisi halunnut vielä sanoa hyvästejä Greekin porukalle vaikka sarja oli kyllä alkanut jo vähän toistaa itseään. Kymmenen jakson välein vaihtuvien chaptereiden lopetusjaksot oli aina vähän kiinnostavampia ja ihan normijaksoihinkin olisi välillä toivonut suurempia tapahtumia. Osan opiskelijoista valmistuttua odotin sarjan vikalle kaudelle vähän erilaisempaa menoa, mutta kummasti kaikki vaan saivat hoidettua jatko-opinnot yms. samalle paikkakunnalle niin että porukka ei pääse hajoamaan. Välillä rupee Greekiä katsoessa ihan ahdistamaan oma tulevaisuus kun sarjan henkilöt suunnittelee jatko-opintoja ja miettii työnhakua, pitäis kai itekin koittaa ryhdistäytyä näiden asioiden suhteen... Sarjan päätösjakso oli ihana kun kaikki saivat onnellisen lopun. <3 Varmaan mun lemppari asia tällä viimeisellä kaudella oli Ashleyn ja Rustyn suhteen kehitys, oon parittanut näitä kahta siitä asti kun he menivät yhdessä tanssiaisiin joskus ikuisuus sitten aiemmalla kaudella, joten mun odotus lopulta palkittiin. ,-3

Doctor Strange - Fikun kaveri esitteli meille taas ulottuvuuselokuviaan, ja tällä kertaa katsottiin Doctor Strange. Elokuvan päähenkilö Stephen Strange työskentelee neurokirurgina, mutta jouduttuaan onnettomuuteen hänen käsiensä toimintakyky ei ole entisellään ja Stephen joutuu sanomaan hyvästit uralleen. Etsiessään epätoivoisesti parannuskeinoa Stephen päätyy Kathmanduun ja pääsee opiskelemaan yliluonnollisia rituaaleja erilaisissa ulottuvuuksissa. Opit pääsevätkin hyötykäyttöön kun ilkeä Kaecilius alkaa tuhota maanpäällä olevia pyhäkköjä. Me oltiin Fikun kanssa pahisjoukkojen kannattajia, koska pääpahista näytteli meille Hannibalin kautta tutuksi tullut Mads Mikkelsen! Olihan tuo ihan hyvä elokuva, parhaita kohtia oli kun Stephen kuskasi taistelussa haavoittunutta väkeä entisen tyttöystävänsä ja kollegansa luokse hoidettavaksi ja hämmensi tätä oppimillaan kyvyillä. .-D Mun kyllä melkein tekisi mieli nostaa näyttelijöiden sijaan hattua editoijille jotka olivat tehneet upeaa jälkeä.

Amazing Race - Sarjan 26 kaudella meno onkin vähän erilaisempaa, sillä tällä kertaa kisaamaan on laitettu seurustelevia pareja sekä muutama sokkotreffi-pari, jotka tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa lähtiessään kisaamaan. En nyt tiedä onko keksintö kovin ihmeellinen mutta ainakin pientä vaihtelua, mä tosin salaa haaveilen että joskus valmiit parit arvottaisikin uusiksi lähtöviivalla, se voisi olla kiinnostavaa. .-D Ensimmäisen jakson perusteella suosikkejani ovat ainakin Harley & Jonathan, Matt & Ashley sekä Jeff & Jackie. Myös Hayley & Blair ovat kiinnostavanoloinen pari ihan vaan sen takia että kummallakin on vähän erilaiset odotukset kumppanilta ja tämä voi koitua kisan edetessä ongelmaksi.

Babar - Pottuohjelmien puutteessa alettiin katsomaan Fikun kanssa uudestaan läpi tubesta löytyviä Babarin jaksoja. Nää ekat jaksot pikku-Babarin elämän alkutaipaleesta ja kaupungissa asumisesta on vähän nääh, odotan jo lempparini Ratakseen mukaantuloa. .-D

🎮 Pelit

Bloons Tower Defence 4 - Fikun kaveri on saanut ihmetellä meillä käydessään mun ja Fikun peliriippuvuuksia, ensin pelattiin kellontarkasti FS:n Halloween-pelejä ja nyt Bloons TD4 on uusi hitti. .-D En edes muista minkä käänteen kautta päädyin taas pitkästä aikaa kokeilemaan tätä apinapeliä, mut sen kokeilukerran jälkeen oon taas innostunut tosissani taktikoimaan päästäkseni pelin tasoja läpi, kauheen koukuttava peli. .-D

Kysymys lukijoille:
Doctor Strange?

Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -

Hurts käväisi...

...Suomessa 8.11. ja pakkohan sitä tilaisuutta oli mennä todistamaan! Desire-kiertue seurasi kyllä yllättävän pian vähän yli vuosi sitten ollutta Surrender-kiertuetta mutta en valita, kivaa kun Theoa ja Adamia näkee usein. ,-)

Mä oon ajokortin saamisesta lähtien haaveillut että voitais Fikun kanssa kaksistaan lähteä ajamaan jonnekin lähemmäs Helsinkiä ja jatkaa sieltä junalla keikkapaikalle (koska ei Helsinkiin uskalla lähteä autolla) mut toistaiseksi on aina käynyt niin että isi kuskaa junalle ja rahoitetaan VR:ää kun ylihinnoitellut junaliput maksaa melkein yhtä paljon kuin keikkaliput... Täytyis hankkia opiskelupaikka ihan vaan sitä varten että sais junaliput taas puoleen hintaan. .-D Tällä kertaa matka tapahtui kuitenkin poikkeuksellisesti niin että isi kuskasi meidät Fikun kaverille joka sitten puolestaan veisi meidät Järvenpään asemalle. Jäätiin kuitenkin pariksi tunniksi Fikun kaverille ja katsottiin Doctor Strange -elokuva. Me oltiin Fikun kanssa pahiksien puolella koska pääpahista näytteli meille Hannibalin kautta tutuksi tullut Mads Mikkelsen, kun taas Fikun kaveri ihannoi enemmän Benedictiään. Elokuvan katselun ohessa lainattiin Fikun kaverin konetta että saatiin käytettyä Eldarya-elukoidemme energiat loppuun, se oli ehdottoman tärkeää. XD

Me ollaan jostain syystä aina Pasilassa liikuskellessamme ihan hukassa, 2/3 keikkareissulla ollaan harhailtu vähän missä sattuu eikä tuo Pasilan väliaikainen asemarakennelma yhtään helpottanut asiaa... Pasilan sillalle päästyämme reitti alkoi onneksi hahmottua ja löydettiin keikkapaikkana toimivalle Helsingin jäähallille melko sujuvasti. Saavuttiin paikalle n. puoli tuntia ennen ovien aukeamista, ja jonoa oli jo melkoinen rykelmä odottamassa siinä vaiheessa. Yhtäkkiä jonon loppuosa lähti liikehtimään pääjonon ohi vasemmalle, ja seurattiin sitten Fikun kanssa ihmeissämme tätä lössiä mikä osoittautui kannattavaksi, sillä ovien auetessa juuri siihen meidän kohdalle tuli laukku- ja lipputarkastuspiste ja päästiin paljon aikaisemmin sisälle kuin jos oltaisi jääty alkuperäisen jonon päähän. Kirittiin vielä lisää ohittamalla narikka ja ryntäämällä suoraan sisäänpäästyämme katsomoa kohti. Haluttiin välttää narikkakulut joten lähdettiin matkaan kesätakeissamme jotka sai paksuja talvitakkeja helpommin kietaistua vyötärön ympäri roikkumaan ja oltiin sit puettu monta paitaa päällekäin ettei palelluttaisi. Päästiin n. 7-8 rivin päähän lavasta, joten ihan hyvät paikat onnistuttiin saamaan.

Lämppäriksi ilmoitettu Jaakko Aukusti ei sanonut mulle entuudestaan mitään, ja olikin yllätys kun lavalle saapui seitsenhenkinen yhtye, nimen perusteella olin odottanut jotain sooloartistia. Laulaja kommentoi ettei ole aiemmin vetänyt keikkaa niin isolla lavalla, ja se taisi pikkaisen jännittää sillä laulaja ei kovin ahkerasti vilkuillut yleisöä esityksen aikana - ei sillä että sille olisi ollut tarvetta, sillä yleisö ei ollut erityisen innokas. Sääli että Hurtsin keikoille valitaan aina sellaisia lämppäreitä joiden musiikki on ihan erilaista kuin illan pääesiintyjän, sillä harvemmin yleisö sellaisesta innostuu... Jaakko Aukustin musiikki oli ihan jees, musta vaan tuntui että ne soitti koko puolituntisen samaa biisiä sillä kaikki kappaleet kuulosti mun korvaan ihan samalta. .-D Laulajalla on kuitenkin ihana ääni ja koska mulla on outo viehtymys pitkätukkaisia miekkosia kohtaan niin näkymät oli varsin mieluisat. ,-)

Hurtsin saapuessa lavalle saatiin keikkailta vihdoin kunnolla käyntiin! Mä ehdin itkemään jo heti ensimmäisenä soitetun Ready To Go:n aikana, oli vaan niin ihana pitkästä aikaa nähdä pitkästä aikaa ja Theokin näytti niin onnelliselta ja ää. <3 Oltiin Fikun kanssa valmistauduttu huolella keikkaa varten ja pidetty useampanakin iltanan Hurts-laulutuokioita, mut siitä huolimatta meni sanat solmuun Ready To Go:n kertosäkeen aikana: "When I die yeah you know I'll be ready to go"... Some Kind Of Heaven keikan tokaksi biisisiksi oli "too good to be true" mutta totta se oli, ja sitä seurasikin Sunday. Edellisellä kerralla mulla oli jostain syystä vaikeuksia muistaa Sundayn sanoja mikä oli aika noloa koska se oli eka kappale jonka Hurtsilta aikoinaan kuulin ja yksi lempparini Hurtsin kaikista biiseistä, mut nyt olin varautunut ja suoriuduin laulamisesta paremmin, joskin Theo rupesi hyppyyttämään yleisöä jo näin varhaisessa vaiheessa keikkaa ja siinä hengästyy äkkiä jolloin laulaminen vaikeutuu. .-D Vanhempien levyjen biiseillä jatkettiin, ja seuraavaksi kuultiin Silver Lining mitä ei edellisellä keikalla ollenkaan soitettukaan joten oli kiva kuulla se livenä. Sitten tulikin pari biisiä yhtyeen uusimmalta levyltä ja mä sain hirveän itkukohtauksen Hold On To Me:n kohdalla, iiih se on ihana biisi. <3

Vaikka kyseessä olikin Desire Tour ei keikan biisilistaan sisältynyt ihan hirveästi uusimman albumin biisejä, ja seuraavaksi tulikin pitkä putki vanhempia biisejä. Exileltä soitettiin samat biisit kuin viimeksikin (Miracle, Somebody To Die For & Sandman). Edellistä keikkaa dominoinut Happiness-albumi jäi tällä kertaa pienemmälle soitolle valtaosan keikkabiiseistä ollessa parilta viimeisimmältä levyltä. Oltiin Fikun kanssa vähän huolissamme soitettaisiinko meidän yhtä lempparia Rolling Stonea tällä kertaa, ja kun se sieltä sitten tuli kirkui Fiku innostuksissaan niin kovaa että meidän ympärillä olevat kääntyi katsomaan Fikua lavashown sijaan. XD Rolling Stonen uuvuttamana olin tyytyväinen kun seuraavaksi tuli pari ei-mulle-niin-tärkeää biisiä joiden aikana pääsi vähän rauhoittumaan, joskin Theo mokoma rupesi taas hyppyyttämään yleisöä Better Than Loven aikana, että se siitä lepäilystä sitten. .-D Fiku sai taas kuulla Sandmaninsa, ja Lights oli ihana kun nyt permannolla pääsi tanssahtelemaan paremmin mitä edellisen keikan istumapaikoilta.

Ennen Walk Awayta Theo lupasi että seuraava biisi soitettaisi erityisesti meitä varten, ja mä jäin sit vaan miettimään toivoiko Theo meidän "kävelevän pois" paikalta vai mitä. .-D Myös ennen Wonderful Lifeä Theo jutusteli hetken aikaa yleisölle ja kertoi miten yhtye oli aikoinaan tehnyt ihan ensimmäisiä ulkomaankeikkoja Suomeen ja pienestä yleisöstä huolimatta tältä ajalta oli jäänyt hienoja konserttimuistoja. Mullekin tuli hieno olo näistä Suomen ylistyspuheista vaikken itse osallisena näihin keikkoihin ollutkaan, mut hienoa kuulla että Hurts tykkää käydä täällä keikkailemassa vaikka konserttia ei aina päästäkään pitämään massiivisilla lavoilla. Hurts on kyllä niin uskollinen Suomessa kävijä ettei keikan jälkeen tarvitse jäädä pelkäämään pääseekö yhtyettä enää tulevaisuudessa näkemään (toisin kuin Måns, murr). Wingsin kohdalla Theo uhkaili että se olisi illan viimeinen biisi, mutta mahtoikohan kukaan uskoa kun Beautiful Ones oli vielä tulematta. .-D Hurtsin palattua takaisin lavalle Theo jakelikin heti yleisölle lauluosuuksia siten että toinen puolisko toisti sanoja "We are, we are" ja meidän puolella oli laulettavana "We are the beautiful ones". Keikan lopetusbiisinä oli jälleen Stay, ja biisin aikana Theo jakeli viimeiset ruusut yleisölle.

Keikan jälkeen ei sitten tapahtunutkaan enää mitään kovin ihmeellistä. Tekstattiin isille juna jolla tultaisi takaisin jotta isi ehtisi lähteä hyvissä ajoin hakemaan meitä, sillä oli jo niin myöhä ettei meidän kotipaikkakunnan pusikkokesoon kulkenut junia ja isin täytyisi tulla hakemaan meitä vähän kauempaa. Päästiin kotiin vähän ennen yhtä, ja syödessämme selattiin postissa tullutta lelulehteä ja mä luin jonkin lukkiartikkelin jossa sanottiin ettei hämähäkkieläimiin kuuluva lukki ole hämähäkki, ja mä tähän totesin että täytyy Fikun hämähäkkikammoiselle kaverille infota että sen ei tarvitse säikkyä lukkeja koska ne ei ole hämähäkkejä. .-D Tästä keikasta mulle jäi aika tyhjä fiilis nyt jälkeenpäin, en ollut erityisen iloinen mutten myöskään kärsinyt keikkamasennuksesta.

Lopuksi vertailen vielä näitä kahta Hurtsin keikkaa joilla olen ollut. Permantokeikat voittaa aina istumapaikat, mun tosin pitäisi hankkia paremmat kengät sillä nyt jalkoja ja selkää särki pelkkä paikallaan seisominen kun odotettiin esityksen alkua. Särky jäi onneksi sivuseikaksi keikan alettua ja mä pystyin ihan vaivattaa pomppimaan pitkin keikkaa vaikka aiemmin kitisin selkäkivuistani Fikulle. .-D Jalat ei ole kyllä vieläkään täysin toipuneet saamastaan rääkistä... Tykkäsin myös paljon tämän keikan biisilistasta, melkein kaikki lempparini soitettiin joskin jäin yhä kaipaamaan Blindiä ja Wishiä joista kumpaakaan en ole päässyt livenä vielä kuulemaan, toivottavasti sitten ensi kerralla! Ekalla Hurtsin keikallani viime vuonna oli kuitenkin ihana tunnelma, tällä kertaa vallitsi jotenkin vähän negatiivinen ilmapiiri kun paikalla ollut henkilökunta (ihanaa laukkutarkastajaa lukuunottamatta) oli vähän töykeä eikä jakanut tarpeeksi selkeitä ohjeita esim. jonotukseen liittyen, ja katsomossa oli pientä etuilua. Kivaa tietenkin oli eikä keikka voi olla pettymys kun pääsee kailottamaan lempibiisejään yhdessä artistien kanssa ja riehumaan yleisön seassa. Mun äänekäs "keikkapersoona" onkin ihan vastakohta sille miten normaalisti käyttäydyn. .-D

K I I T O S   H U R T S ! !   < 3 

Kysymys lukijoille:
Hurts?

Vaihtoehto 1: ♥♥♥♥♥
Vaihtoehto 2: ♥