Onpas kuukausi hujahtanut niin etten ole yhtään ehtinyt kirjoitella sitten edellisen KS-postauksen. Koulu vie niin paljon aikaa että olen joutunut laittamaan suurimman osan vapaa-ajan projekteistani jäihin, hyvästi säännöllinen bloggaustahti... Mutta perinteisiä Kuukauden Suosikit -postauksiahan ei missata..! En kyllä oikeastaan tiedä mitä tässä postauksessa kertoisin, tuntuu ettei viime aikoina ole tapahtunut mitään kovin mukavaa lol, kaivellaan siis jotain outoja ilostuttaneita pikku asioita.
Random-intoiluaiheita 😻
- Miten köyhää voi elämä olla kun yksi päivän kohokohta on Jaffa-keksin syöminen? Nam!
- Aamujooga on ihana aloitus päivälle silloin kun sen tekee oikeasti lähes heti herättyään.
- Yksi luokkalaiseni osti ruokalassa annoksen puolestani + muutenkin tämä tyyppi vahtii välillä etten katoa eväineni yksin jonnekin vaan houkuttelee liittymään samaan pöytään muiden kanssa, ihana. .-)
- Koulu ja uudet opinnot evät ole tuottanut kovin suuria onnistumiskokemuksia vaan tuntuu enemmänkin etten osaa mitään. xD Pelkäsin ennen ekaa anatomian tenttiä ettei koko homma mene edes läpi, mutta sainkin numeroksi nelosen, eli meni paremmin kuin uskalsin toivoa! Tämä on motivoinut aloittamaan ensi kuussa olevaan tenttiin valmistautumisen jo nyt, kumminki se menee sitte huonommin, koska aina kun panostan menee kokeet jostain syystä huonosti ja sit joskus pärjään ihan ilman syytä niinku nyt kävi. xD
- Voiko kissafanitus mennä yli? Ei mielestäni. Sain synttärilahjaksi tädin tekemän ihanan kissaisen paidan, ja tätä katsellessa tulee aina niin hyvälle mielelle! Tää sopii hyvin jatkoksi Fikulta joululahjaksi saamani kissalakanan kanssa, naureskelen aina miten pieni kisuvauva voikin olla niin iso!
- Synttäreistä täytyy mainita vielä sen verran, että kolmen kympin kunniaksi sain onnitteluja parilta odottamattomaltakin taholta, tuli kyllä niin lämmin olo muiden muistamisesta!
Vanhojen Selviytyjä-kausien uudelleenkatselukierros 🌴
On hieman jäänyt tekemättä näitä selviytyjälistoja ja aion kiriä rästini kiinni jossain vaiheessa, mutta pompataan nyt viimeisimpään katsomaani 23:een kauteen:
Survivor ~ South Pacific
Samaan tapaan kuin viimeksikin, kaksi aiempaa pelaajaa tekee paluun ja soluttautuu uusien kilpailijoiden joukkoon. Ja syy miksi olen tästä kaudesta erityisen innoissani on tietenkin se, että toinen niistä palaajista on ikiselviytyjälempparini Ozzy! Myös karkoitussaari kaksintaisteluareenoineen on jälleen käytössä, eli pudottuaan äänestyksessä pelaaja saa vielä mahdolisuuden palata. Tätä kautta oli jotenkin tosi kiva katsoa, aina päivän kohokohta kun sai pitää tunnin mittaisen ruokatauon opiskelusta ja katsella Selviytyjiä. <3 Lempparini kauden kilpailijoista:
Tuon alun jälkeen erittäin yllättävä ykkönen, heh eh.. Tämä on ehdottomasti kaikista Ozzyn neljästä pelikerrasta paras, sillä käänteitä ei todellakaan puutu. Ozzyn uskaliain temppu oli äänestyttää itsensä pois tarkoituksenaan päihittää karkoitussaaren kisadominoija, jotta yhdistys tapahtuisi tasalukuisin joukkuein. Hauska miten Ozzy käänsi karkoitussaaren voimavarakseen ja se oli hänelle mieluinen tapa edetä, kun hän sai olla yksinään vain luonnon ympäröimänä. Ozzyn sosiaalinen peli sai hieman kolauksia kun hän laukoi turhautuessaan totuudet julki ja kirosi kisatappioita suureen ääneen, mutta toisaalta tämä kausi näytti myös Ozzysta eräänlaista mentoripuolta, kun hän lohdutti Dawnia ja kannusti jälleennäkemisjaksossa nuoria kokeilemaan asioita rohkeasti. Silloin kun näitä jaksoja näytettiin kymmenen vuotta sitten ekaa kertaa telkkarissa raportoin viikoittain Ozzyn suorituksia tänne blogin puolelle ja muistin sen takia aika hyvin Ozzyn pelin käänteet, mutta yllätyksiäkin riitti; En esim. muistanut että hän palasi karkoitussaarelta toistamiseen takaisin peliin ja putosi vasta juuri ennen finaalia, miten näin oleellisen asian on voinut unohtaa? .-O
En viimeksi voinut sietää Cochrania, sillä hänen loikkansa toiseen liittoumaan oli Ozzyn pudotuksen syynä, ja oman lempparin vihollinen oli tietysti minunkin inhokki hehe. Nyt koin kuitenkin paljon samaistumisen aihetta Cochranin kertomuksiin omasta epävarmuudesta ja porukkaan kuulumattomuudesta. Ylipäätään hän sanoitti osuvasti ajatuksiaan, huvitti erityisesti hänen näkemyksensä karkoitussaaresta, jota Cochran ei kokenut muiden tapaan "toisena mahdollisuutena", vaan "pudotusäänestyksen häpeän kaksinkertaistamisena", kun siinä nolaisi itsensä uudelleen. xD Cochran oli jatkuvasti pudotusuhan alla, mutta selviytyi nipin napin yhdistymiseen, kun Ozzy lähti hänen puolestaan karkoitussaarelle. Hän oli aina kokenut itsensä heimon arvottomaksi hylkiöksi, joten kun vastapuoli lähestyi häntä paljon ystävällisemmin ei ollut vaikea valinta vaihtaa puolta ja oon oikeastaan ylpeä että Cochran uskalsi tehdä sen, vaikka se ei lopulta hänen peliaikaansa paljoa pidentänyt kun hän oli uuden liiton pohjimmaisena. Ozzy ja Cochran sitten lopulta kohtasivat kaksintaistelussa, ja vaikka alkuasetelma on niin pahasti epätasapainossa kuin vain voi olla kävi Cochran yllättävän lähellä voittoa ja hetken jo pelkäsin Ozzyn puolesta. XD
Cochranin tapaan Dawn on myös niitä kilpailijoita, joiden suosiota en ole ymmärtänyt aiemmin, mutta nyt hänen tarinansa iski paremmin. Dawn koki alussa hieman häpeää iästään ja oli hermoromahduksen partaalla heti alussa, mutta kun hän kykeni näyttämään taitonsa kilpailuissa kasvoi hänen itsevarmuutensa pikkuhiljaa. Dawn on hyväntahtoinen ja uskollinen liittolainen sekä tosi empaattinen, aivan ihana persoona.
4. Sophie
Jos en olisi juuri katsonut voittajien kautta, en olisi ikinä osannut arvata Sophien voittavan. Olikin kiintoisaa seurata alusta alkaen hänen pelinsä kulkua sillä silmällä, ja vaikka hän eteni aika paljon taustalla tuntuivat langat olevan samaan aikaan hänen käsissään ja Sophiella oli hyviä strategisia näkökulmia.
Kilpailijoiden tiedoissa näytetään aina heidän ammattinsa, mutta Brandonin kohdalla luki "Russell Hantzin veljenpoika". xD Brandon saapui kilpailuun tavoitteenaan puhdistaa Hantzien perheen maine, jonka Russell oli aiemmin tahrinut kyseenalaisilla peliliikkeillään. En täysin ymmärrä miksi Brandonin perhetaustasta tehtiin niin iso juttu ja asia vaikutti olevan muille pelaajillekin järkytys kun asia kävi ilmi. Brandon kamppaili läpi kauden "hyvän" ja "pahan" välillä, ja hänen erikoinen pelistrategiansa oli laukoa ikäviä totuuksia vedoten sitä rehellisyydeksi.
Kuukauden biisilista 🎵
Ihanan aurinkoiset päivät + musiikki houkuttelee lähtemään ulos kävelylle, mutta sitten kuulokkeet menivät hajoamaan enkä oo vielä päässyt ostamaan uusia, joten kävelylenkit ja musiikin kuuntelu ovat kummasti vähentyneet sen myötä. Koneella ollessakaan ei usein tule avattua Spotifya kun menee suuri osa päivästä opiskeluun ja on jotenkin nykyään niin huono keskittymiskyky ettei siihen voi avata mitään ylimääräistä hälyä soimaan taustalle. Kuukauden biisilistasta ei siis tullut kovin pitkää:
Ystävänpäivätapahtumat 💞
Missasin useammankin päivän FS:n ystävänpäivätapahtumasta kun se oli käynnissä samaan aikaan koulun lähipäivien kanssa. Suorastaan ennenkuulumatonta että laitoin koulun FS:n edelle, oon kai vihdoin oppinut priorisoimaan. xD Kaikki tapahtumakuvat sai silti hyvin kokoon eri tilejä hyödyntäen. Tykkäsin kun valtaosa dialogivalinnoista liittyi pelissä aiemmin ilmenneisiin tapahtumiin, siitä tulee sellainen looginen jatkumon tunne kun viitataan tuttuihin juttuihin (paitsi etten silti tiennyt juuri mitään, koska en ole pelannut vielä kovin pitkälle kaikkien deittien tarinaa). Eldaryan puolella oli ties monettako kertaa sama timanttipeli mutten vieläkään pärjää siinä kunnolla. XD
