KS: Kaikki vuodenajat

Suosikkejaaa!

TV-sarjat 📺

The Fall 

The Fall on psykologinen rikosdraamasarja, jossa Stella Gibsonin johtama tutkintatiimi on sadistisen sarjamurhaajan Paul Spectorin jäljillä. Sarjan ensimmäisellä kaudella poliisi kulkee todisteiden perässä, mutta murjaaja tuntuu olevan aina askeleen edellä. Toisella kaudella tutkimukset keskittyvät niin Spectoriin kuin tämän läheisiin, ja Spectorin ja Stellan välille muodostuu eräänlainen kissa ja hiiri -leikki. Kun murhaaja lopulta saadaan vangittua hän loukkaantuu ampumavälikohtauksessa, ja vaikeasta leikkauksesta toivuttaan käy ilmi, että tämä on menettänyt muistinsa. Voiko murhaajaa tuomiota rikoksista joita hän ei tiedosta tehneensä, vai onko koko muistinmenetys ylipäätään teeskenneltyä? Viimeisellä kaudella päästään myös pureutumaan Spectorin menneisyyteen tutkijoiden selvittäessä, mitkä seikat ovat johtaneet hänen käytösmallinsa kehitykseen.

Sarjan jaksot ovat tunnin mittaisia (kakkoskauden päätös 1,5 h), mutta katsellessa ei ehtinyt pahemmin pitkästyä, vaikka välillä meno oli hidastempoista ja pitempiin dialogikohtauksiin keskittyvää. Kun on ensin nähnyt Spectorin rikospaikalla ja myöhemmin poliisit ovat samassa paikassa etsimässä todisteita meinaa katsojana ärsyyntyä siitä miten lähellä tutkijat ovat jotakin oleellista seikkaa, mutta se ei käy heti ilmi. Sarjan mielenkiintoisinta antia on ehkä Spectorin ylläpitämä "kulissi", johon sisältyy mm. perheenisänä oleminen ja suhdesäätöä alaikäisen opiskelijan kanssa. Sit yksi omista lempiasioistani oli Glenn Martin, saatan kattoa sarjan jossain vaiheessa uusiksi ihan vaan siksi että voisin keskittyä häneen paremmin alusta alkaen ku nyt tajusin kiinnittää häneen huomiota vasta kakkoskauden loppuvaiheilla ja sit hän ei tietenkään ollut mukana kuin yhdessä kolmoskauden jaksossa, julmaa. Loppuun jätetään ärsyttävästi aika oleellisiakin seikkoja avoimiksi, kuten Spectorin perheen ja elossa selvinneiden uhrien tila, mistä syntyy hivenen keskeneräinen vaikutelma kun ilmoille jää niin paljon kysymyksiä.

Havaiji 5-0

Havaijin yhdeksäs kausi tuli katsottua loppuun, tää oli kokonaisuutena ihan hyvä, aika samaa tasoa kuin viime kausi. Jokaisen 5-0-tiimiläisen pään menoksi oli kehitelty jotakin, ja usein saman jakson aikana saattoi pyöriä parikin eri rikostapausta, jolloin kaikille riitti tekemistä kun porukkaa oli jaettu useampaan pienryhmään. Uusimmat tiimiläiset Tani ja Junior ovat saaneet yllättävän paljon jalansijaa (tai sit Steve käyttää heitä vain juoksupoikinaan .-D) ja joskus tuntuu että Steve saattaisi milloin vain jäädä eläkkeelle ja jättää kaksikon vastuuseen 5-0:n pyörityksestä, mut ei kai sentään. Danny tuntuu ainakin käyvän aina vain turhemmaksi, hän yleensä kipittää Steven perässä tapahtumapaikalle muttei tee mitään muuta kuin on äkäinen (koska on huolissaan). Parhainta hahmokehitystä nähtiin Juniorilta ja Adamilta, kummallakin on sydän paikallaan. Adam oli ihana auttaessaan koditonta kuuroa, ja oli hienoa saada hänet virallisesti osaksi 5-0:n tiimiä. Junior osoitti puolestaan kypsyyttä armahtaessaan siskonsa yliajajan, hienoa miten hän kykenee kostamisen sijaan antamaan anteeksi. Sääli että tämä maksoi hänen vähitellen kauden mittaan lämmenneet välit isäänsä. Kiva että Jerry saa yhä enemmän roolia kenttätöissä, ja Lousta on puolestaan paljastunut uusia puolia hänen veljensä kautta. Myös sivuhenkilöille ja muille sarjassa epäsäännöllisesti esiintyville tyypeille oli järjestetty jotakin. Iloitsen suuresti että Grace on päässyt yli teinikiukutteluvaiheestaan, toivottavasti häntä nähdään vielä vaikka hän lähtikin opiskelemaan muualle. Jopa kuolinsyytutkija Noelani sai oman jakson, onneksi nää kaikki ruumiiden parissa työskentelevät tuntuvat olevan niin kylmähermoisia etteivät ajautu paniikkiin, nytkin Noelani esim. jätti jälkeensä vihjeen, jonka perusteella häntä osattiin lähteä etsimään. Steven siskosta ei oltu kuultu niin pitkään aikaan että olin jo unohtanut Maryn olemassaolon, tää on vähän noloa. Chinin ja Konon poismenoon on sopeutunut eikä asia enää harmita, mutta olisi silti kiva nähdä heitä edes satunnaisesti...

Listaan vielä sekavasti lempijaksoni tältä kaudelta: 

• Heti kauden käynnistänyt "Cocoon" tarjosi mielenkiintoisen aloituksen ja esitteli kauden pääpahiksen. Hauskana faktana mainittakoon että kyseinen jakso on remake-versio alkuperäisen sarjan pilottijaksosta. 
• Olen aina tykännyt Havaijissa niistä jaksoista joissa joudutaan rämpimään viidakossa, ja "The Man Who Fell From the Sky" oli vissiinkin tämän kauden ainoa viidakkoseikkailujakso. Luonnon armoille jouduttiin myös helleaallon iskiessä saarivaltioon jaksossa "When the Sea Draws Out the Tidal Wave, the Rocks Where the Cowries Hide Are Exposed", ja "Made Prisoner by the Reign of the Rain" tehtiin puolestaan evakuointia hurrikaanivaaran vuoksi. 
• Kauden halloweenjakso "Nothing More the Eyes to Search For" oli aika karmiva kun miettii mitä murhapiirustusten takana ollut lapsi oli joutunut kokemaan, ja aika yllättävää että Jerryn teoria kirvesmurhaajasta paljastui lopulta todeksi. 
• Kauden kohokohtana toimivat ehdottomasti "When the Light Goes Out, the House is Dark" ja "Gone on the Road from which There Is No Returning" -jaksot, joissa Steven ja Joen SEAL-tiimin jäseniä aletaan tappaa, ja valitettavasti Joe saa surmansa. 
• "Those Above are Descending" jäi mieleen erikoisen teemansa kautta, kun tiimi sukeltaa merenalaiseen tutkimuskeskukseen selvittämään murhatapausta. 
• "The octopus of the deep spews its ink" on pakko mainita ihan vaan siksi että Gerard Hirsch esiintyy siinä. .-D 
• Viimeisissä jaksoissa "The hand is at fault" ja "Endlessly Pours the Rain of Waianae" Aaron Wright aka Nick Jonasin esittämän Ianin veli aiheuttaa harmeja. Kausi päätettiin cliffhangeriin Steven joutuessa ammutuksi, mut jotenkin se tapahtui niin odottamatta ja äkkiä etten edes järkyttynyt ja olin vaan jaa. xD

Selviytyjät Pohjola

Laitoin edellä mainitut sarjat etusijalle, joten aloittelin vasta nyt jälkikäteen Suomen Selviytyjien uuden kauden katselua. Yllättävän hyvin Selviytyjiä pystyy käymään myös Suomen luonnossa ilman että alkuperäinen formaatti kärsii. Muistan miten pienenä Selviytyjiä seuratessa piti aina heti alusta alkaen valita kumpaa heimoa kannustaa, ja nyttemmin poimin yleensä molemmista joukkueista muutaman kiinnostavimmanoloisen kilpailijan lempparikseni, mut nyt tällä kertaa olen huomannut kannustavani kokonaisia liittoumia samalla kertaa, pidin ekasta jaksosta lähtien Karosta ja Eliaksesta, ja jostain syystä olen kiinnostunut myös Suvin, Marinannen ja Nikon kolmikosta. Seurasin myös joskus muinoin Suomen Robinsonia, ja vaikken muista sarjasta juuri mitään tuli Artun näkemistä jotenkin nostalginen olo. .-D Katselukokemusta ei ole edes pahasti häirinnyt se että olen etukäteen spoilaantunut vahingossa tyyliin puolista pudonneista, niin siinä käy kun ei katso jaksoja heti. xD Mulle iskee noiden marjojenpoiminta reissuista mustikkakateus, tulispa tänä kesänä hyvä mustikkavuosi..! Ihmettelen myös miksi juontaja-Juuso näyttää välillä vähän Månsilta. .---D

Pelit 🎮

FS:n pääsiäistapahtuma

Paljon BV-pelien tiedostoja hävisi maaliskuussa sattuneessa tulipalossa, mutta FS nousi jaloilleen nopeasti ja sinne saatiin jopa pääsiäistapahtuma, ihailtavaa että tapahtuma ehdittiin julkaista kaiken kaaoksen keskellä. Bilbypeli oli ärsyttävä muistutus vuodentakaisesta suklaaherkkujen koristelusta, mutta dialogit deittien kanssa oli tapahtuman parempi osio. Tykkäsin erityisesti miten tuotiin esille eri maiden pääsiäisperinteitä pussikaniinien suojelusta rikoksiin ja leijojen lennättämiseen. Faktat oli ujutettu luontevasti tarinan sekaan ilman että pelatessa olisi tullut sellainen olo kuin olisi mukana tietokilpailussa. Kerrankin Nathanielin kanssa oli hyvät treffit, tykkäsin tästä, ja oon vissiin viime aikoina katellut liikaa norjankielisiä videoita, koska Nathanielin vihje "Påskekrim" toi automaattisesti mieleen norjan kielen. .-D Parasta oli tietenkin ku kuvassa White köllii hahmon mahan päällä. ,-) Pidin myös Priyan kanssa käydyistä keskusteluista + kuvasta, Castielilla ja Rayanillakin oli jokunen hyvä kohta mut Hyunin kanssa oli kaikki jotenkin pielessä.

Eldarya

Eldaryan puolella kävi vähän kehnommin ja Eurooppa-sivut jouduttiin sulkemaan kuukaudeksi ja niissä olleet pelitilit hävisivät. Itellä oli Ranskassa tili, mutta eipä sen menetys oikeastaan edes haittaa, vähän muutenkin mietin mitä teen kahdella tilillä kun olin siirtynyt pelaamaan kakkoskautta Amerikan puolelle, joten tämä oikeastaan ratkaisi "ongelman". Siinä meni tietty kaikki muistot Suomi-ajoilta ja menetin paljon tapahtumista keräämiäni kumppanieläimiä puhumattakaan kaikista jakso-kuvista. Onneksi osan saa takaisin väliaikaisesti avatusta antiikkikaupasta, olen eniten innoissani päästessäni lunastamaan kauan haaveilemani Valuret ja Ciralac -kumppanieläimet! Loput antiikkikolikot käytän ehkä joidenkin oleellisten Ezarel-kuvien hankkimiseen vaikka niiden menetys ei nyt ehkä niin kamalaa olekaan kun näkeehän ne netistä mut siltiii... 

Eldaryan pääsiäistapahtuman ja uuden jakson julkaisu siirtyi kuukaudella eteenpäin, ja jaksoa päästiin viimein pelaamaan nyt alkuviikosta. Tää oli ensimmäinen kakkoskauden jakso josta en pitänyt, sillä en ollut kovin innoissani uudesta missiosta kun matkakumppaneina olivat vain deitit ja Koori. En välitä yhdestäkään deitistä, joten taktiikkani onkin valikoida keskusteluseurakseni Mathieu ja yrittää parittaa häntä Koorille jotta voin rauhassa leskeillä yksikseni. Tää sujuu itse asiassa paremmin kuin odotin, sillä Mathieu jopa myönsi että Koori on hänestä viehättävä, hauska kun tää on tarkoitettu tekemään pelaaja mustasukkaiseksi ja minä oon vaan "jesjes juuri näin". xD Täytyy ehkä silti myöntää että Mathieun kanssa oli pari hyvääkin hetkeä tässä jaksossa, tykkäsin hänen kommentistaan Koorin vitsaillessa hänen jalkaproteesistaan (mistälie) ja kun kylmäveriset herrat jäälohikäärme ja vampyyri eivät tunteneet viileyttä tuli Mathieun "puhuinkin Kasalle" -toteamuksesta jotenkin spesiaali olo lol. Keskusteluissa tulee ärsyttävän paljon toistoa, sillä Mathieu-Koori-jutut ovat aina samanlaisia ja Nevra voisi puolestaan lopettaa Leiftanin dissaamisen. Ylipäätään jakso oli siinä mielessä toteutettu tosi jännästi kun alussa sai päättää kenen deitin puheille menee, ja sitten loppujen kanssa ei järjestetty mitään, kun yleensä näissä peleissä on ennen seurustelujaksoja pakotettu vaihtamaan muutama sananen kaikkien kanssa. Jakson loppupuolella peli bugasi ja jäin jumiin, tyylin sekoitin koodit ottaessani juttuseuraksi Mathieun jos peli oletti että hyödyntäisin korkeinta lommiani (Nevraa) ja lopulta ilmeisesti kukaan deiteistä ei olisi halunnut tulla puheilleni kun kuvaruutu jäi tyhjäksi. xD Tuesta vastattiin takaisin parin tunnin sisällä laitettuani sinne viestiä, ja ongelma onneksi korjattiin jo seuraavana päivänä. Jakso oli harmillisen lyhyt, toivoin että tämä missio olisi saatu purkkiin yhdessä jaksossa, mut ilmeisesti ensi kerrallakin oleskellaan tällä samalla kokoonpanolla (tylsäääää, haluan takaisin Jamonin luo♥). 

Musiikki 🎵

Kuukauden biisilista:

♫ Pony X - Amour Fou
♫ Simple Plan - Astronaut
♫ Maroon 5 ft. Megan Thee Stallion - Beautiful Mistakes
♫ NEEV - Dancing in the Stars
♫ Olivia Rodrigo - Drivers License
♫ TIX - Jævlig
♫ Simple Plan ft. Natasha Bedingfield - Jet Lag
♫ Hurts - Liar
♫ Oskr - Lie
♫ Justin Bieber & benny blanco - Lonely
♫ Ava Max - My Head & My Heart
♫ Måns Zelmerlöw - Someday
♫ Boney M. - Rasputin
♫ TIX & Moberg - Ulovlig
♫ TIX - Ut Av Mørket
♫ + kaikki 2021 euroviisubiisit

Oon tykännyt siivouspäivinä kuunnella Loopia, sillä sieltä tulee mukavan reipasta musiikkia jonka tahdissa kelpaa imuroida. Ihmettelen vaan miten lyhyt soittolista heillä oikein on kun jos mulla on radio päällä pari tuntia ehtii siinä kuulla joitakin biisejä kaksi kertaa ja ainakin toi Justin Bieberin biisi on piinannut mua. D-.  

Neevin biisiin liittyy puolestaan vähän surullisempi tapahtuma, kuulin nimittäin naapurin kissan Millin kuolleen, ja vaikkei kyseessä oma kissa olekaan tuli tuota biisiä iltakävelyllä kuunnellessa tirautettua pari kyyneltä, ja käytin sitä myös nopeasti väsäämäni muisteluvideon musiikkina. Milli oli ihana, puskeva ja seurallinen kissa joka oli kaikkien kaveri♥

Pitääkseni biisilistan maltillisissa mitoissa kuittasin kaikki tämän vuoden euroviisubiisit samaan, koska olen kuunnellut kaikkia suunnilleen yhtä paljon. Olisin tietty voinut rajoittaa linkkaukset vain omiin suosikkeihini, mutta pidän asiaa vielä toistaiseksi salassa ja näette asian sitten top 39 -listaltani (joka taitaa olla ensi viikon postausaihe). Tosin escradion kautta osa biiseistä on kylläkin saanut pientä etulyöntiasemaa, ainakin The Wrong Place, Amen, Shum, Adrenalina, Tick-Tock, Omaga, Birth of a New Age ja Sugar soivat sieltä ahkerasti. Myös Tixin biisubiisin norjankielistä versiota kuulee usein, varmaan mielenkiintoisen kuuloista kun laulan mukana vaihtaen kieltä kesken säkeistön. xD

And I'm still not sure what you ever saw in meg
Nei, I'm a, I'm a fallen angel
And no matter mine tusen tårer til å tørke
Gjør lys ut av mørket for meg

Jatketaan tähän samaan syssyyn kaikki muutkin euroviisukuulumiseni: Oon nyt ollut ihan koukussa semifinaalien predict-videoihin, näiden kautta tulee oikeasti käytyä läpi kaikki mahdolliset skenaariot. Sit tyyliin virallisten tuloksien julkistamisen aikaan en edes ole yllättynyt, vaikka eihän noista voi varma olla, varsinkaan kun live-esityksiä ei ole vielä nähty.

Olin laskevinani että Euroviisujen finaalilähetykseen on kolmekymmentä päivää, joten ajattelin sen kunniaksi aloittaa "30 Day Eurovision Challengen" tumppiblogini puolelle. Eli jos olet kiinnostunut seuraamaan sen etenemistä kannattaa muistaa vilkuilla tuonne (ja minä yritän puolestani muistaa postailla siitä päivittäin).

Nostan vielä esille muutaman euroviisuaiheisen YouTube-kanavan joilta oon tykännyt katsella videoita:

• GAVESC; vähän ärsyttää tosin miten Gavin otsikoi videonsa "music student" -tittelillä vaikkei edes arvioi kappaleita mitenkään ammattimaisesti, muuten vaan täytyy lesoilla opinnoillaan...
• Luke White; Luke on ihanan positiivinen ja hänellä on hauskan omaperäinen tapa kertoa kommenttinsa eri viisubiiseistä pukeutumalla kyseisen maan värisiin vaatteisiin. Viime aikoina kanavan tähdeksi on tosin noussut Luken äiti, kannattaa ehdottomasti katsoa hänen reaktionsa. .-D
• Fifth Vertex; Pedro on hyvä puhuja, joten hänen videoitaan on mielekästä katsoa.
• ESCunited; Täältä seuraan viikottaista top-listaa, jonka sijat määrittyvät katsojien äänien perusteella. Innostuin ideasta sen verran että rekisteröidyin itsekin heidän foorumilleen antaakseni pisteitä lemppareilleni. ,-)
• Because Eurovision; Paljon kiinnostavia aihe- ja tilastovideoita sekä tämän vuoden biiseistä että menneiden vuosien kappaleista.
• reviewer; Tosi huolella tehtyjä "esc-songs in animated films" -videoita.

Niille jotka jaksoivat lukea loppuun asti avaan vielä tämän postauksen otsikkoa selittämällä, miten vuodenajat liittyivät suosikkeihini:

• Syksy = The Fall
• Talvi = Eldaryan jaksokuva
• Kevät = FS:n pääsiäistapahtuma / Euroviisut
• Kesä = Havaiji 5-0

ESC 2020-2021: Palaavien artistien biisivertailu

Yli puolet viime vuoden peruuntuneiden Euroviisujen esiintyjistä tekee paluun tänä vuonna, ja otsikon mukaisesti nyt vertaillaan näitä samojen ehdokkaiden biisejä ja valitsen oman suosikkini. On toki reilua että samoille esiintyjille tarjottiin uusi mahdollisuus, mutta samaan aikaan mietityttää saadaanko tällä taktiikalla parhaat biisit viisuihin jos uusi edustuskappale ei saa yhtään kilpailutusta. Toki osa ehdokkaista selviytyi jatkoon uudelleen maansa karsintakilpailun läpi, ja joillakin esiintyjillä oli useampi biisi, joiden joukosta äänestettiin jatkoon pääsijä. Ennen kuin aloitetaan pitäkäämme kahden sekunnin hiljainen hetki kaikkien niiden esiintyjien muistoksi, joiden oli määrä edustaa maataan viime vuonna, mutta heille ei tällä kertaa suotu toista mahdollisuutta ... Okei, se siitä, mennään eteenpäin -> 

Tornike Kipiani: Take Me As I Am VS You
Ihanaa miten Tornike kokeilee tänä vuonna täysin toisenlaista lähestymistapaa, ja vihasoinnut ovat vaihtuneet lempeäksi melodiaksi. .-D Hyvä huomata että Tornike on löytänyt mielenrauhan, mutta valitettavasti edelliseen vuoteen verratessa You jää tosi vaisuksi.

Destiny: All Of My Love VS Je Me Casse
Jaetaanpa tähän alkuun unpopular opinion: En pitänyt yhtään Destinyn viime vuoden kappaleesta, siinä oli omaan korvaan tosi epämiellyttävä tempo / joku musiikillinen seikka kummiskin. Je Me Cassekaan ei tosin ole mitään miellyttävintä kuunneltavaa, mutta biisissä on asennetta!

Lesley Roy: Story Of My Life VS Maps
Ihan HUIKEE parannus viime vuodesta, hyvä Lesley! Viime vuoden kappale oli ärsyttävä, mutta Mapsissa on ihanan positiivisia viboja.

Montaigne: Don't Break Me VS Technicolour
Näiden kahden biisin pohjalta täytynee valitettavasti todeta ettei Montaignen musiikki oli oikein juttuni... Sanotaan nyt Technicolour, mielipiteeni kappaleesta on tällä hetkellä jopa hieman nousussa. En ole tainnut kuunnellut Don't Break Metä varmaan vuoteen joten en edes muista kunnolla miten biisi menee. xD

Ana Soklič: Voda VS Amen
Voda oli viime vuoden listani viimeisenä joten mietin "Okei Ana, tästä ei voi mennä enää huonommaksi", mutta aloin vahvasti epäillä asiaa kuullessani Amenen ensi kertaa, apua... Huomasin kuitenkin nopeasti kertosäkeen kuulostavan jokaisella kuuntelukerralla aina vähän paremmalta ja mielipiteeni on noussut paljon ensireaktioon verratessa. 

Vasil: You VS Here I Stand
Helppo valinta. Vasil miksiii, eniten jää harmittamaan ettei tämän vuoden esityksessä tulla näkemään Vasilin huikeita tanssimooveja. 

Eden Alene: Feker libi VS Set Me Free
Vähän sama kuin Montaignen kohdalla, Edenin musatyyli ei iske oikeastaan ollenkaan. Set Me Freen uudistettu versio paransi kappaletta huomattavasti joten valitaan nyt se sitten, vaikka saan kappaleen loppupuolella olevista korkeista huudoistaan päänsärkyä pelkästään ajatellessani niitä...

Jeangu Macrooy: Grow VS Birth of a New Age
Grow on sanoituksiltaan vahva, mutta tämän vuoden kappaleessa on tosi kiva fiilis. En aluksi ollut pelkän kertosäkeen perusteella kovin vakuuttunut, mutta kun kappaleen kuunteli läpi kokonaan muuttui mielipide täysin ja kappale nousi listani häntäpäästä lähemmäs kärkeä! Torniken tapaan myös Jeangu näyttää olevan valmis jättämään vanhan taakseen ja katsoo tulevaisuutta uusin silmin!

Hooverphonic: Release Me VS The Wrong Place
Vaihtuneen laulajan myötä tuntuu kuin tässä olisi kokonaan kaksi eri yhtyettä. The Wrong Place herättää synkkyydellään sopivasti mielenkiintoa toisin kuin Release Me, joka unohtuu helposti taustalle.

Uku Suviste: What Love Is VS The Lucky One
En oikein tiedä mitä tai miksi, mutta näissä Ukun molemmissa kappaleissa on jotain pielessä. Ukun ilmehtiminen on ehkä hieman ylidramaattista, hän tarttisi jonkun kunnon tuskabiisin esitettäväksi. Molemmat biisit ovat aika samantasoisia, ns. alinta kastia, tämän vuoden kappale on ehkä hitusen parempi.

Efendi: Cleopatra VS Mata Hari
Efendi jatkaa tismalleen samalla linjalla. Cleopatraan totuttelu vei aikansa, ja ehkä sen ansiosta sopeuduin nyt Mata Hariin melkein heti. En juurikaan arvosta kappaleita joissa jankataan miljoona kertaa pelkkää kappaleen nimeä, mut se on pakko myöntää että nää on yllättävän catchyja.

The Roop: On Fire VS Discoteque
Molemmat biisit on hyviä, On Fire on vaan reippaasti parempi.

Daði & Gagnamagnið: Think About Things VS 10 Years
Think About Things oli viime vuonna ykköseni, joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla Islannin suhteen, ja täytyy valitettavasti todeta ettei 10 Years pääse lähellekään. Tykkäsin TAT:n simppeliyydestä, tää uusi biisi on liian täynnä kikkailua.

Vincent Bueno: Alive VS Amen
Ei Vincent, tämä ei vaan toimi. Amen jää kakkoseksi sekä Alivelle että tämän vuoden toiselle samannimiselle kappaleelle.

Go_A: Solovei VS Šum
En voi sietää tuota laulajaa, mutta viime vuoden kappaleessa oli sentään musikaalinen puoli kohdillaan. Tämän vuoden kappaleessa en tykkää kummastakaan musiikista tai laulusta, joten...

Victoria: Tears Getting Sober VS Growing Up Is Getting Old
Mulla olisi Victorialle yksi kysymys: Tarjolla oli useampikin lupaava ehdokas, joten miksi valitsit tylsimmän mahdollisen kappaleen tälle vuodelle?

James Newman: My Last Breath VS Embers
Embers on reippaasti parempi kappale vaikkakaan torvisoittimet eivät ole omaan korvaani mitenkään erityisen miellekästä kuunneltavaa. En myöskään ole oikein vakuuttunut Jamesin party-persoonasta ja vähän jännään välittyykö biisin tunnelma esityksestä.

Senhit: Freaky! VS Adrenalina
Siis vuoden suurin yllättäjä (enkä edes viittaa Flo Ridaan), Senhit nousi viime vuoden noloimpien laulujen kategoriasta parhaimmiston joukkoon, vau. .-o Taitaapi mennä Serhatin 2019 tekemä San Marinon sijoitusennätys heti uusiksi!

Benny Cristo: Kemama VS Omaga
Toinen erittäin positiivinen yllättäjä, Bennyn biisi ei kuulunut viime vuonna suosikkeihini, mutta Omagassa on top 10 -ainesta (siis omalla listallani, tiedä sitten selviytyykö hän edes finaaliin, toivotaan parasta!)

Stefania: Supergirl VS Last Dance
Supergirlissä meni pahiten pieleen ärsyttävä musiikki, mutta tämän vuoden kappale kuulostaa kaikin puolin hyvältä. Molemmissa biiseissä on muuten huisin hienot musiikkivideot, kannattaa katsoa!

Natalia Gordienko: Prison VS Sugar
Kumpikaan biisi ei ole suuremmin mieleeni, mutta provosoivampi Sugar erottuu edukseen toisin kuin Prison, jonka olemassaolon unohtaa helposti.

Roxen: Alcohol You VS Amnesia
Miten tämän nyt muotoilisi, Amnesia ei ole niin "korea ulkokuoreltaan" kuin edellisvuoden kappale, joten valintani kääntyy sen puolesta enemmän Alcohol Youn puolelle. Amnesiassa on kyllä todennäköisesti paremmat sanoitukset (en oo vielä perehtynyt niihin ajatuksella lol), joten kenties vaaka kallistuu jossain vaiheessa enemmän tämän vuoden puolelle.

Samanta Tīna: Still Breathing VS The Moon Is Rising
Yh, kummatkin biisit ovat ärsyttävyytensä puolesta listojeni pohjalla molempina vuosina. The Moon Is Rising on ehkä hieman vähemmän ikävää kuunneltavaa, mutten tykkää yhtään kummastakaan.

Gjon's Tears: Répondez-moi VS Tout l’univers
En oikeastaan ole Gjonin musa/laulutyylin fani ja vähän irvistelen ajatukselle siitä että Tout L' Univers on yksi tämän vuoden ennakkosuosikeista voittajaksi. On se sentään edellisvuoden kappaletta parempi, joten pieni voitto kai sekin.

Hurricane: Hasta la vista VS Loco Loco
Haha, noiden Loco-kikkuroiden jälkeen naikkosten hiukset näyttää tosi latistuneilta viime vuoden musavideolla. Biisit ovat aika samantyylisiä (eilenkin luulin kuunnelleeni Loco Locoa, mutta vasta kappaleen puolivälissä tajusinkin että mulla soi Hasta La Vista xD), joten valitaan "aito ja alkuperäinen".

Blas Cantó: Universo VS Voy a quedarme
Jälleen yksi sellainen artisti josta en vain jaksa yhtään kiinnostua, kaikki kuulemani Blasin biisit ovat omaan korvaani aika latteita, eli hänen musiikkinsa ei taida olla juttuni. Tälleen sanoituksiin perehtymättömänä valkkaan Universon, mut muistelen kuulleni että tää uusi biisi kertoo hänen isoäidistään, joten siinä on varmasti kauniit sanoitukset (#suomitekstityksiä odotellessa).

Jos tarkastellaan valintojani vuositasolla voittaa 2021 lukemin 16-10, eli ihan lupaavalta näyttää tämän vuoden viisujen puolesta ainakin palaavien esiintyjien osalta. Tosin itselläni on yleensä tapana valita uudempi biisi kun vanhaan on kyllästynyt, joten se tarjoaa pienen etulyöntiaseman tämän vuoden kappaleille. Mut siis sanoisin kyllä että tällä kertaa viisubiisit on selkeästi yleisellä tasolla parempia.

Kommenteissa voi halutessaan kertoa omat valinnat mikäli olet perillä kummankin vuoden biiseistä. .-)

Top 6 Moonlight Lovers deitit

Olen odottanut että saisin pelattua Moonlight Loversin läpi kaikilla deiteillä jotta voisin listata pelin vampyyrit parhausjärjestykseen, ja vihdoin se hetki on koittanut! Tosin peliin ollaan ilmeisesti lisäämässä pari uutta reittiä mut ihan sama, en jaksa enää odottaa. .-D Moonlight Lovers on siis jälleen yksi Beemoovin romanssipeleistä, ja tällä kertaa päästään hurmaamaan vampyyreita. Peli on kuitenkin kaikkea muuta kuin lempeä rakkaustarina, sillä mukaan mahtuu verta, väkivaltaa ja murhia...

Kaikki alkaa kun lapsuutensa orpokodissa viettänyt Eloise perii vanhemmiltaan metsän keskellä olevan vanhan kartanon ja saapuu katsastamaan ensimmäistä kertaa asuntoaan. Hän ei kuitenkaan tiedä että paikalla on jo muita asukkaita... Paetessaan vampyyreja Eloise loukkaantuu, mutta valitsemasi vampyyri pelastaa tämän hengen. Tästä käynnistyy erittäin monimutkainen Chalice-vampyyri-suhde, joka voi valinnoistasi riippuen päättyä hyvin, neutraalisti tai huonosti.

Kaikilla vampyyreilla on omanlaisensa tarina, mutta jokaiselta reitiltä löytyy tiettyjä yhteneväisyyksiä. Ensinnäkin vampyyrin Chalicena toimimista käsitellään ymmärrettävästi aluksi kun Eloiselle selviää että hänen tehtävänsä on toimia yksityisenä veripankkina omalle vampyyrilleen. Romanssi kehittyy vaihdellen; joihinkin vampyyreihin Eloise tuntee vetoa nopeammin, kun taas toisilla reiteillä välien lämpeneminen etenee hitaammin. Suunnilleen tarinan puolivälissä mukaan tulee murhamysteeri, joka saa kaikki kartanon asukkaat varpailleen. Hieman oudosti murhaajan motiivit ja henkilöllisyys paljastetaan kunnolla ainoastaan Vladimirin reitillä, mikä on toisaalta ymmärrettävä valinta ettei samaa lopputulosta tarvitse jankata useampaan kertaan, mutta se jättää muille reiteille keskeneräisen vaikutelman. Samaten Eloisen vanhempien kohtalo selitetään vain Vladimirin kanssa, vaikka muillakin reiteillä annetaan aiheeseen liittyviä viitteitä. Lisäksi jokaisella reitillä toistuvat samat tapahtumat: vierailu Moondance-klubilla sekä Beliathin järkkäämät tanssiaiset, jotka olivat tyyliin joka reitillä oma lempparihetkeni, pääosin varmaankin siksi että tykkäsin kohtauksen juhlamusiikista ja siitä että mustasukkaisia deittejä sai vähän härnätä. x-) 

Käsikirjoitus on laadukasta, reippaasti korkeampitasoista muihin BV-peleihin verratessa. Tapahtumia kuvataan sopivan yksityiskohtaisesti mutta kerronta ei kuitenkaan laahaa liikaa paikallaan. Eloisen hahmo on tosi hyvin kirjoitettu; Hän osaa pitää puoliaan eikä jää tuleen makaamaan vaan keksii aina konstit edetäkseen kohti tavoittelemaansa päämäärää. Joskus hän on tosin makuuni liian aggressiivinen, ja ärsyttää myös kun hän ei tajua aina pelaajalle itsestäänselviä asioita. Pelin väkivaltaiset kohtaukset ovat yllättävän raakoja, ja täytyy sanoa että tapa millä Eloise hoiteli murhaajavampyyrin menee "yököttävimmät näkemäni asiat" -listalla kakkoseksi (vaikka ei siinä siis mitään näytetty, mutta pelkkä tilanteen sanallinen kuvailu oli... ugh). Romanssipuolen lisäksi jokaisella vampyyrilla on oma henkilökohtainen ongelma/koettelemus, jonka ratkaisussa Eloise on apuna.

Siirrytäänpä vihdoin postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli listaan deitit mieleiseeni järjestykseen! Esittelen lyhyesti jokaisen vampyyrin ja kerron myös pelatessa tienaamieni kuvien määrän sekä mihin lopputulokseen päädyin valintojeni pohjalta.

6. Aaron
Kuvat: 2/10
Lopetus: neutraali

Vampyyripuolen lisäksi Aaron on myös ihmissusi, ja kun hän kohtaa entisen susilaumansa jäseniä monien vuosien jälkeen harkitsee Aaron muiden lajinsa edustajien joukkioon palaamista. Neutraalissa lopetuksessa Aaron, Eloise ja Farah hoitelevat uhaksi käyneen ihmissuden, minkä jälkeen kolmikon välille muodostuu polyamoria-suhde. Sanoisin että tämä oli yllättävän hyvä lopetus neutraaliksi - paitsi tietysti jos harmittaa jakaa oma ihmissusivampyyri toisen naisen kanssa.

Harmi jättää Aaron listan vikaksi, sillä hän on yleisellä tasolla tosi pidettävä tyyppi, mutta jostain syystä hän ei vain sykähdyttänyt yhtään rakastajana, eikä hänen tarinansakaan ollut kovin kiinnostava. Arvostan kyllä Aaronin suorapuheisuutta, suojelijapuolta ja sitä miten hän käyttäytyy kunnioittavasti Eloisea kohtaan reitistä riippumatta. 

5. Ethan
Kuvat: 4/10
Lopetus: negatiivinen

Ethan on kartanon karmivin tyyppi ja kohtelee Eloisea kuin roskaa. Hän toimi toisen maailmansodan aikana rintamalääkärinä ja myöhemmin natsien tutkijana, ja kärsii edelleen näiden aikojen aiheuttamista traumoista hallusinaatioiden merkeissä. Ethan alkaa kehitellä vastalääkettä, mikä muuttaisi hänet takaisin ihmiseksi ja käyttää Eloisea koekaniina. Negatiivisessa lopussa koe epäonnistuu, ja lopulta Eloise tappaa Ethanin, koska hän ei halua enää joutua kärsimään testien inhottavista sivuvaikutuksista. Eloisen kannalta tämä on siinä mielessä onnellinen loppu että hän saa takaisin kaipaamansa vapauden eikä hän edes jää kiinni murhasta. Se onkin sitten eri juttu miten hän elää tekonsa kanssa, sillä tätä tarina ei kerro, voisin kuitenkin kuvitella että hänelle tulisi tilanteesta jälkikäteen jotain vastaavia hallusinaatioita kuin Ethankin koki. 

Erikoisena faktana mainittakoon että Ethan on suomalainen, ja hän tykkää varsinkin kiroilla suomeksi, hahalol aattelen että nää on Mermyn (=BV:n edesmenneiden suomiservereiden ylläpitäjä) "aurinkoiset terveiset" meille suomipelaajille. xD Ethan oli myös ainoa reitti millä Eloisea ei pakotettu romanssiin vampyyrinsa kanssa, tai sit mun lom-pisteet ei vaan riittänyt...

4. Beliath
Kuvat: 4/10
Lopetus: neutraali

Beliathin isä oli vampyyri ja äiti succubus, joten hänen äidiltään perimänsä demonipuoli ei salli hänen kokea syviä tunteita muita kohtaan, mutta hänen ja Eloisen jakama Chalice-suhde osoittautuu kuitenkin poikkeukseksi. Ongelmia seuraa kun Beliathin äiti Asmodee murtautuu kartanoon aikeenaan tappaa poikansa ja viedä tämän voimat - aivan kuten hän teki aikoinaan tämän isälle. Neutraalissa lopussa Beliath surmaa äitinsä lopputaistelussa, jolloin hänestä tulee täysi incubus ja Chalice-suhde katkeaa Beliathin tunteiden hälvetessä. 

Beliathilla on vähän sama tilanne kuin Aaronillakin, eli en niinkään välittänyt romanssista hänen kanssaan, mutta Beliath on mukavaa seuraa kaverimielessä ja jostain syystä tykkäsin hänen imartelevista lempinimistä vaikka Eloisella meni moiseen hermot. xD

3. Ivan
Kuvat: 4/10
Lopetus: neutraali

Ivan on kartanon nuorin vampyyri eikä ole vielä sopeutunut "uuteen elämäntyyliinsä", ja hänen on välillä vaikea kontrolloida itseään, mikä valkenee Eloiselle erittäin epämiellyttävällä tavalla. Ivanin muistot hänen viimeisistä hetkistään ihmisenä ovat pyyhkiytyneet pois, ja hän ja Eloise lähtevät yhdessä selvittämään, mitä tuona kohtalokkaana iltana oikein tapahtui. Neutraalissa lopussa Ivan päätyy juomaan tappelussa loukkaantuneen ystävänsä verta, jolloin tästä tulee hänen uusi Chalice ja side Eloisen välillä katkeaa.

Kiinnostuin Ivanista heti introjakson perusteella kun hänen rikkinäinen olemuksensa kaipasi selvästi suojelua ja ymmärrystä, mutta nämä mietteet kaikkosivat aika äkkiä kun Ivan osoittautui vaaralliseksi seuraksi... Lämpenin hänelle kuitenkin romanssijaksojen alkaessa. 

2. Raphael
Kuvat: 6/10
Lopetus: neutraali

Raphaelin seurassa koko muu maailma unohtuu, sillä tämä hellä vampyyri kohtelee Eloisea kuin kukkaa kämmenellä. Jopa puremat ovat alusta alkaen kivuttomia, toisin kuin muiden vampyyrien kohdalla. Eloise auttaa puolestaan tätä sokeaa taiteilijasielua toteuttamaan itseään toimimalla tämän silminä. Ruusuinen arki ei kuitenkaan kestä loputtomasti, kun muistot Raphaelin edesmenneestä rakastajattaresta palaavat kummittelemaan. Neutraalissa lopussa Raphaelin velihahmo tekee itsemurhan, minkä jälkeen Raphael ilmoittaa tarvitsevansa omaa aikaa, jolloin heidän Chalice-yhteydensä katoaa.

Ennen Raphaelin reitin pelaamista tämä vampyyri ei ollut oikein tehnyt vaikutusta, mutta yllätyksekseni ihastuin Raphaeliin täysin heti ekan jakson aikana! Hänen tapansa katsoa maailmaa on tosi taiteellinen ja runollinen, ja voisin kuunnella loputtomiin hänen liioitellun kauniita näkemyksiään ja tuudittua siihen ajatukseen että ne ovat totta. Harmitti vähän kun päädyin neuraaliin loppuun, mielestäni meillä meni ihan hyvinmöhh.

1. Vladimir
Kuvat: 8/10
Lopetus: positiivinen

Vladimir toimii vampyyrikommuunin "pomona", sillä hän saapui kartanoon ensimmäisenä ja tietää paikasta enemmän kuin antaa muiden ymmärtää. Hän on allerginen auringonvalolle ja kuun kajastukselle, joten Vladimir ei voi poistua sisätiloista muulloin kuin pimeimpinä öinä. Positiivisessa lopussa murhaajavampyyri saadaan listittyä, Vladimirin kuuallergia mystisesti katoaa ja Vladimir ja Eloise voivat jatkaa eloaan onnellisena yhdessä.

Oon iloinen siitä että Vladimirin reitti oli pelattavissa heti alusta alkaen, sillä olin iskenyt silmäni häneen jo ensimmäisistä teasereista lähtien. Koen näissä romanssipeleissä ensimmäisen deittivalintani aina aidommaksi, kun taas jälkikäteen pelatut muut vaihtoehdot tarjoavat harvoin kovin kummoista kokemusta. Vaikka alku Vladimirin kanssa ei ollut helpoimmasta päästä tykästyin häneen kuitenkin muutaman jakson jälkeen. Varmasti myös hyvä tuuri kuvien lunastuksen suhteen vaikutti pelikokemukseen, 8/10 ilman luntteja on huikee saavutus!

Hmm, aikeissa ei ollut uusia jaksoja, mut tuli nyt yhtäkkiä sellainen olo että voisi jopa pelata ainakin listani top 3:n reitit toistamiseen...

ESC 2021: Top 30 karsintakappaleet

Nyt kun jokainen maa on valinnut viisuedustajansa tälle vuodelle on tietenkin aika listata 39 kappaletta parhausjärjestykseen muistaa kaikkia karsintakilpailujen muita mahtibiisejä, sillä jos ihan rehellisiä ollaan jäivät parhaat kappaleet Euroviisujen ulkopuolelle (taino Suomi ainoana teki hyvän valinnan!) Oikeastaan pitäisi olla tottunut siihen etteivät omat suosikit selviä jatkoon koska oma musamaku ei muutenkaan mukaile massaa, mutta voinpa ainakin tämän listani kautta tuoda kunniaa näille biiseille. Ja vaikka ne omat lempparit eivät jatkoon aina päässeetkään on tämän vuoden viisubiisien taso tosi korkea viime vuoteen verratessa, eikä ketään edustajaa kuuluisikaan vihata vain ollessaan katkeroitunut siitä että omasta mielestä parempi biisi ei tullut valituksi. 

Huomautuksena etten todellakaan kuunnellut kaikkia mahdollisia karsintabiisejä joka maasta, vaan tämä lista koostuu lähinnä biiseistä jotka ovat jääneet mieleen escradiota kuunnellessa tai jos olen muiden listavideoilta bongannut kiinnostavan biisin. Päätin listalle pääsevät 30 ehdokkaat jo kaksi viikkoa sitten ja joidenkin kappaleiden kohdalla kiinnostus on hiipunut useampien kuuntelukertojen myötä, joten siksi "dissaan" kommenteissa osaa listan biiseistä. .-D Mutsiis ihmettelen ylipäätään miten paljon olen löytänyt näiden karsintakappaleiden joukosta kivoja biisejä, koneen musakansioon on viimeisen kahden kuukauden aikana ilmestynyt tyyliin enemmän uusia biisejä mitä viime vuoden aikana yhteensä. 

Jos video ei näy, klikkaa tästä!

Kerron vielä tähän loppuun surullisen tarinan listaykkösestäni: Ämppäni kenkkuilee vanhuuttaan eikä sen sekoitustoiminto aina toimi (mikä on tosi tylsää, sillä alkaa helposti kyllästyttää kuunnella putkeen monta biisiä samalta artistilta). Noh, sit ämppä oli tyyliin viikon soittanut biisejä järjestyksessä ja olin valmiiksi laskenut milloin olisi Casanovan vuoro (koska tää oli tuolloin biisi jonka soimista odotin eniten), ja juuri kun se olisi koittanut lähtikin sekoitus toimimaan, kauhee trolliämppä. .---D

P.S. Jos jotakuta jäi harmittamaan kun alussa yliviivasin varsinaisten viisubiisien parhausjärjestykseen listaussuunnitelman niin ei huolta, tästä aiheesta kuullaan taatusti vielä. ,-)