...loppuu kohta! .-P Sitten päästäänkin taas normipäivitysten pariin, mutta jäi mulle vielä muutama työ julkasematta, että niitä laitan sitten sopivissa väleissä taas tulemaan. .-)
Jotta blogini ei olisi ihan tyjillään koko joululomaa, ajattelin ajastaa tänne julkaistumaan aina tietyille päiville jokusen postauksen, joiden aiheina olisi äidinkielen kirjoituskurssin tuotoksiani. .-) Sain siitä kurssista ysin numeroksi, joten kaipa näitä töitä kehtaa täälläkin esitellä. .-D En usko niiden joutuvan minkään kopiointivaaran kohteeksi, sillä ymmärtääkseni ope keksi näitä kirjoitusaiheita aika lailla tilanteen mukaan omasta päästään, joten nämä ei ole mitään "yleisiä" tehtävänantoihin liittyviä tekstejä. No juu, jatkakaamme.
Tässä työssä meidän piti ensin suomentaa Ozzy Osbournen Dreamer-kappale, ja sen jälkeen kirjoittaa oma laulu/runo ottaen inspistä siitä suomennoksesta. En tykännyt tästä tehtävästä yhtään, koska mun mielestä äikän tunnille ei kuulu tällaiset enkun tehtävät.. Mutta jonkinlaisen runon sain nyt aikaiseksi. .-D Laitan lukumusaksi tuon biisin vaikka, en ite ole sitä edes kuullut koskaan. .-D
Toivoa on vielä
Katselen maailman menoa ikkunasta Mietin, halusiko äitiluonto tällaista lasta Ihmiskunta on tuhonnut kaiken kauniin Sotii, huijaa ja syylliset hirsipuuhun naulii
Ajatellaan, että kehitys kulkee kohti parempaa Mutta oikeastaan kaikesta tulee vaan epävarmempaa Historia muistuttaa itsestään aina Vähän niin kuin pankista otettu maksamaton laina Toivon, että ihmiset tajuavat muuttaa asennettaan Lopettaa itsensä ajattelemisen ja omastaan muille antaa Ettei kenenkään tarvitsisi huoliaan yksin kantaa
Aurinko joka päivä ympäri maailmaa paistaa Mutta entä jos se päättäisi vaihtaa kaistaa? Ihmisen aiheuttamista jätteistä rakentuu suuri vuori Sen läpi ei valo pääse ja tulee huoli
Voimme saavuttaa pelastuksen Toisiamme auttamalla vältämme hairahduksen Ja teemme maapallolle suuren palveluksen
Kaikki muuttuu vielä paremmaksi Kun täällä olemme me kaksi Kanssasi olla mä tyksin Yhdessä on parempi kuin yksin
Runot ei kyllä ole mun juttu, vaikka joten kuten sainkin loppusointuja kohdalleen. .-D Hyvää uutta vuotta kaikille!!
Kysymys lukijoille:
Voispa hypätä viikon ajassa taakse päin...
Vaihtoehto 1: Niinpä!
Vaihtoehto 2: Katse kohti tulevaa mieluummin!
...hokasin juuri, miten näitä alt-hymiöitä tehdään. .-D Joskus kotona kun kokeilin, ei onnistunut, mut tällä koulun koneen näppäimistöllä toimii! ☻☺
Jotta blogini ei olisi ihan tyjillään koko joululomaa, ajattelin ajastaa tänne julkaistumaan aina tietyille päiville jokusen postauksen, joiden aiheina olisi äidinkielen kirjoituskurssin tuotoksiani. .-) Sain siitä kurssista ysin numeroksi, joten kaipa näitä töitä kehtaa täälläkin esitellä. .-D En usko niiden joutuvan minkään kopiointivaaran kohteeksi, sillä ymmärtääkseni ope keksi näitä kirjoitusaiheita aika lailla tilanteen mukaan omasta päästään, joten nämä ei ole mitään "yleisiä" tehtävänantoihin liittyviä tekstejä. No juu, jatkakaamme.
Tämän kirjoitustehtävän aiheena oli kirjoittaa jostakin lapsuudenajan ikävästä muistosta. Ensin homma tehtiin ilman ympäristökuvailuja, ja lopuksi kirjoittettiin toinen versio, jossa teksitä elävöitettiin ympäristökuvailun avulla. Laitan tähän nyt kummatkin versiot:
Alkuperäinen versio:
Eksyksissä metsässä
Pienenä minulla oli tapana käydä naapurissa asuvan ystäväni luona leikkimässä. Kerran ollessani matkalla naapuriin tuli tiellä vastaan ystäväni isä, joka kertoi, ettei ystäväni ollut tullut vielä kotiin. Silti jatkoin matkaa ja saavuttuani perille jäin pihalle odottamaan. Alkoi kuitenkin sataa, ja ajattelin, että taidan sittenkin lähteä kotiin. Pelkäsin vähän kaverini isää, enkä halunnut kohdata häntä uudelleen paluumatkalla. Siksi päätinkin oikaista metsätietä takaisin kotiin. Olin kulkenut reittiä monta kertaa yhdessä ukkini kanssa, ja olin varma, että osaisin yksinkin. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta yhtäkkiä huomasin, että olin kääntynyt pois metsäpolulta. Menin paniikkiin ja aloin huutaa äitiä niin kovaa kuin pystyin. Jonkin aikaa metelöityäni saapui ystäväni isä paikalle, ja saattoi minut pois metsästä.
YP-kuvaukset lisättynä:
Eksyksissä metsässä
Pienenä minulla oli tapana käydä naapurissa asuvan minun kanssani suunnilleen samanikäisen ystäväni luona leikkimässä. Kerran ollessani matkalla naapuriin kuraista hiekkatietä pitkin tuli minua vastaan ystäväni isä, joka kertoi, ettei ystäväni ollut tullut vielä kotiin. Silti jatkoin matkaa ja saavuttuani perille jäin pihalle odottamaan. Ihastelin vieressäni olevaa suurta puuta ja kauniita kukkaistutuksia. Alkoi kuitenkin sataa, ja kun en muutakaan keksinyt, yritin sulloutua puun alle kastumisen välttääkseni. Paksusta lehtikerroksesta huolimatta vettä valui ajoittain päälleni, ja tuuli tuntui kylmältä ihoani vasten.
Hetken aikaa värjöteltyäni koivupuun alla, alkoivat vaatteet tuntua märiltä. Päätin sittenkin lähteä kotiin, mutta pelkäsin vähän ystäväni isää enkä halunnut kohdata häntä uudelleen paluumatkalla. Siksi päätinkin oikaista tutun metsätien kautta takaisin. Olin kulkenut reittiä monta kertaa yhdessä ukkini kanssa, ja olin varma, että osaisin yksinkin. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta yhtäkkiä huomasin, että olin kääntynyt pois kapealta metsäpolulta, ja ympärilläni oli pelkkiä puita. Vaikka yritin kulkea samoja jälkiä takaisin päin, ei se onnistunut, sillä suuret puut tuntuivat ryhmittyneen ympärilleni tiiviiksi muuriksi, jonka läpi ei mahtunut menemään yhdestäkään rakosesta. Menin paniikkiin ja aloin huutaa äitiä niin kovaa kuin pystyin. Sateen kastelemat kasvoni täyttyivät kyynelistä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen paikalle saapui ystäväni isä, ja hän saattoi minut pois metsästä.
Tämmöinen kertomus ankeasta lapsuudestani. .-D
Kysymys lukijoille:
Osaatko tehdä alt-hymiöitä/merkkejä (☺☻♥♦♣♠•◘○)?
Vaihtoehto 1: Tietty, kuka ei osais?
Vaihtoehto 2: En. .-<
... Jotta blogini ei olisi ihan tyjillään koko joululomaa, ajattelin ajastaa tänne julkaistumaan aina tietyille päiville jokusen postauksen, joiden aiheina olisi äidinkielen kirjoituskurssin tuotoksiani. .-) Sain siitä kurssista ysin numeroksi, joten kaipa näitä töitä kehtaa täälläkin esitellä. .-D En usko niide joutuvan minkään kopiointivaaran kohteeksi, sillä ymmärtääkseni ope keksi näitä kirjoitusaiheita aika lailla tilanteen mukaan omasta päästään, joten nämä ei ole mitään "yleisiä" tehtävänantoihin liittyviä tekstejä. No juu, jatkakaamme.
Tässä kertomuksessa piti tehdä muutaman kerran aikahyppyjä, ja minä etenin nykyaika-mennytaika -tyylillä.
”Kulttuurien kohtaamisella voi olla etuja ja myös haittoja. Löytöretkien jälkeinen aika on tehnyt tämän selväksi.” Nostan katseeni kirjasta ja alan tylsistyneenä puhaltaa ilmaa suustani yrittäen saada etuhiukseni leijailemaan. Juuri nyt haluaisin olla missä tahansa muualla kuin kotona seuranani pelkkä historian kirja. Voi että, miten kokeisiin lukeminen voikaan olla tylsää! Pyörähdän rullatuolillani ympäri ja yritän pakottaa itseni takaisin kirjan ääreen. Lukemisesta ei kuitenkaan tule mitään, sillä ajatukseni harhailevat jo tulevassa kesälomassa ja sen mukanaan tuomissa hauskoissa asioissa. Keskittymistäni häiritsee myös jaloissa pyörivä kissani, Mitteri. Nostan pullukan kissan syliini ja alan muistella ensikohtaamistamme.
Oli lämmin kesäpäivä, ja olin ystäväni kanssa pyöräretkellä. Meillä ei ollut selkeää päämäärää matkallemme, päätimme vain sattumanvaraisesti polkea tietä eteenpäin ja katsoa, mihin päätyisimme. Selässäni kannoin painavaa reppua, johon olin varannut kunnon eväät meille. Kauniit maalaismaisemat vilahtelivat ohitsemme polkiessamme pölyistä hiekkatietä pitkin. Vedin keuhkoni täyteen raikasta ilmaa ja nautin olostani. Kirkkaan sinisellä taivaalla lenteli pari lintua, ja hetken aikaa minustakin tuntui, että voisin kohota ilmaan. Polkaisin kunnon vauhdit, ja irrotin varovasti käteni ohjaustangosta levittääkseni ne sivuille kuin linnun siivet. Tasapainoni ei kuitenkaan säilynyt, ja kaaduin pyörän kanssa ojaan. "Oletko kunnossa?" ystäväni kysyi huolestuneena. Minua kömpelyyteni enemmän nauratti kuin suretti, ja aloin ystäväni avustuksella nostaa pyörääni ojan pohjalta.
Palaan ajatuksistani nykyhetkeen säikähtäessäni Mitterin kovaäänistä naukaisua. Kokemuksesta tiedän, että kissani mouruaa tuolla tavoin vain ollessaan nälkäinen. Tyrkkään Mitterin pois sylistäni ja nypin vaaleita kissankarvoja housuistani. Keittiöön saapuessani täytän Mitterin ruokakulhon kuivamuonalla ja lasken kulhon lattialle, jolloin kissa ryhtyy hotkimaan annostaan. Kuuntelen, miten ruoka rouskuu Mitterin pureskellessa sitä. Makaan mahallani lattialla tapitan ruokaa hotkivaa kissaani hymyillen.
Olimme päättäneet jäädä kaatumiseni jälkeen tienpientareelle syömään eväitä. Kaivoin repustani aamulla valmistamiani voileipiä ja aloimme ystäväni kanssa ahtaa niitä suuhumme. Ruokataukomme aikana taivaalle alkoi kuitenkin yllättäen kerääntyä tummia pilviä, ja ukkonenkin jyrähteli kovaäänisesti vähän matkan päässä. Muistin nähneeni tulomatkalla jonkin vanhan ladon, ja päätimme mennä sinne sadetta pitämään. Rakennuksen sisällä oli pimeää ja ilma tunkkaista. Kuuntelimme sateen ropinaa ja toivoimme myräkän menevän nopeasti ohi. Yhtäkkiä aloin kuulta pienen pientä miukumista lähistöltä. Kiipesimme korkean heinäkasan päälle, ja siellä makasi kissaemo suloisten pentujensa kanssa. Aluksi äitikissa ei päästänyt meitä pentujensa lähettyville, mutta vähitellen se alkoi luottaa meihin. Pieni valkea kissa, jonka korvat, häntä ja kuono olivat mustat, tassutteli huojuvin askelin luokseni, ja kaappasin sen syliini. Pentu tuijotti minua vähän aikaa sitten auenneilla sinisillä silmillään, ja meidän välillemme syntyi sillä hetkellä jonkinlainen yhteys.
Mitteri tulee viereeni syötyään ruokakulhonsa tyhjäksi. Otan kisun kainalooni ja alan jutustella sille. Kysyn, muistaako se meidän ensitapaamistamme. Vastaus jää vähän tulkinnan varaan, mutta olen varma, että Mitteri muistaa. Suukotan kissan mustaa kuonoa ja nousen lattialta aikeenani palata historiankirjan ääreen. Nyt kun tarkemmin miettii, ei historian lukeminen niin tylsää olekaan. Menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat hienoja, ja ne elävät aina muistoissamme. Ihan koulukirjoihin ne eivät pääse, mutta ovat silti arvokkaita.
Mitteri on muuten minun ja Fikun yhteinen hoidokkikissa Mouruposkessa. .-)
Nyt kun joulukin jo meni, niin lesotkaa vaikka, mitä saitte lahjaksi. .-D
Kysymys lukijoille:
Häiritseekö teitäkin tuo, kun tarinan kohdalta teksi menee valkoseksi?
Vaihtoehto 1: JOo
Vaihtoehto 2: Eipä oikeestaan
...vastaa kuin sinne huudetaan. Haha, nyt tuosta tuli jostain syystä mieleen joskus vuosia sitten ikivanhoissa salkkareissa ollut kohtaus, jossa kyseinen sanonta oli. .-D Mutta nyt ei ollut tarkoitus puhua siitä.
Jotta blogini ei olisi ihan tyjillään koko joululomaa, ajattelin ajastaa tänne julkaistumaan aina tietyille päiville jokusen postauksen, joiden aiheina olisi äidinkielen kirjoituskurssin tuotoksiani. .-) Sain siitä kurssista ysin numeroksi, joten kaipa näitä töitä kehtaa täälläkin esitellä. .-D En usko niide joutuvan minkään kopiointivaaran kohteeksi, sillä ymmärtääkseni ope keksi näitä kirjoitusaiheita aika lailla tilanteen mukaan omasta päästään, joten nämä ei ole mitään "yleisiä" tehtävänantoihin liittyviä tekstejä. No juu, jatkakaamme.
Tämä teksti piti synnyttää Aleksis Kiven runon/laulun "Metsän poika(?)" perusteella. Kiinostuneet voivat googlesta etsiä kyseisen teoksen, jos kokevat sen tarpeelliseksi, mutta työni ymmärtäminen ei edellytä sitä. Päähenkilölle ei saanut antaa nimeä, vaan häntä kutsuttiin vaan sanalla "hän". Noh, lukemaan sit vaan. .->
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Kauniina kesäpäivänä hän kuljeskelee yksinään metsässä. Tai
oikeastaan hän ei ole yksin, onhan hänen seuranaan jokainen metsän puu, jonka
ohi hän kävelee. Kauempana siintää jykevä vuori. Myös se on hänen kanssaan.
Tuuli hyväilee hänen paljasta ihoaan ja kulkee yhdessä hänen kanssa kapeaa
metsäpolkua. Kaikki metsän eläimet, linnut ja hyönteiset, jotka metsään
kuuluvat, ovat läsnä. Oikeastaan milloinkaan ei voi sanoa olevansa yksin. Hän
nauttii olostaan ja hyräilee kävelyaskeleidensa tahdissa leppoisaa sävelmää.
Yhtäkkiä kaikki kuitenkin muuttuu. Linnut lopettavat laulamisen
ja pyrähtävät lentoon. Tuuli tyyntyy. Pelokas pupu loikkii koloonsa piiloon.
Vuorikin varmasti lähtisi, jos vain siihen kykenisi. Puut seisovat tönkköinä
paikoillaan. Myös hän pysähtyy ja jää tuijottamaan edessään olevaa metsän
kuningasta, karhua, joka tapittaa häntä tummilla silmillään. Karhu ei pidä
siitä, että sen reviirille tullaan ilman lupaa. Karhu nousee takajalkojensa
varaan ja yrittää säikyttää tunkeilijan, mutta hän ei liikahdakaan paikaltaan,
vaikka karhu on häntä päätä pidempi. Lopulta karhu menettää malttinsa, ja
syöksyy häntä kohti. Hän ei peräänny, vaan käy rohkeasti taistoon mesikämmenen
kanssa.
Puut ja eläimet katsovat hänen ja karhun taistelua. Suuresta
koostaan huolimatta karhu alkaa jäädä alakynteen tappelussa. Yllättäen taivas
tummuu ja pulskat sadepilvet alkavat kaataa vettä taistelutantereelle. Hän on
voitolla, mutta sateen kastelema liukas sammal koituu hänen kohtalokseen. Hän
menettää tasapainonsa ja mätkähtää märälle mättäälle. Karhu nousee jälleen
kahdelle jalalle ja valmistautuu tuhoamaan tunkeilija lopullisesti. Samalla
hetkellä kirkas salama sokaisee kaikkien silmät. Hämäränäön hiljalleen
palauduttua hän huomaa, että karhu makaa kuolleena liiskauduttuaan puun alle,
jonka salama kaatoi.
Ukkonen on tyytyväinen tappelun lopputulokseen ja antaa tuulen
puhkua itsensä muualle. Synkkien pilvien väistyttyä taivaalle avautuu kaunis
miljardien pienten valopilkkujen, tähtien, aikaansaama kuviointi. Taistelun
tuoksinnassa kesäpäivä on muuttunut yöksi. Hän asettuu suuren sammaleen
peittämän kiven päälle selälleen makaamaan ja ihailee kaunista näkymää
taivaalla. Hiljaisella äänellä hän alkaa ensin hyräillä, sitten laulaa. Hänen
äänensä kaikuu hiljaisessa metsässä, ja kaikki, joiden korviin laulu kantautuu,
tulevat paikalle kuuntelemaan.
Yllättäen hän havaitsee, että joku toinenkin laulaa. Puiden
takaa astelee valkeaan kaapuun pukeutunut siro neiti. Tällä on kauniin kullan
väriset kiharat hiukset, jotka pompahtelevat ilmaan tytön askelten tahdissa.
Neidin heleä ääni toistaa samoja laulun sanoja kuin hänkin, ja kaksikko jatkaa
laulua yhdessä. Hän ojentaa neidolle kätensä ja auttaa tätä kiipeämään
viereensä kiven päälle. Yhdessä he katselevat tähtien täyttämää taivasta. Hän
ottaa vaalean neidon kainaloonsa ja he nukahtavat sylikkäin.
Hän herää tuntiessaan vihlovaa kipua rintansa kohdalla. Silmät
avatessaan hän näkee vatsansa aivan veren peitossa. Kirkkaan punainen lämmin
veri pulppuaa suuresta haavasta ulos. Hän yrittää tukkia vuotokohdan, mutta
pian hänelle valkenee, ettei tulisi selviämään menettämänsä verimäärän vuoksi.
Näkö alkaa jo sumentua, mutta viimeinen hänen verkkokalvolleen heijastuva asia
on hetki sitten hänen kainalossaan nukkunut neitokainen puukko kädessä. Silloin
asia valkenee hänelle: Tämä tyhjästä keskelle metsää ilmestynyt tyttö oli karhu
toisessa muodossa, ja se halusi kostaa aiemmin hävityn ottelun. Hän sulkee
silmänsä viimeisen kerran ja vetää kasvoilleen tyytyväisen virneen.
Kuolemanjälkeisessä elämässä hän aikoisi lyödä karhun uudelleen.
Itse olen tähän työhön tyytyväinen, ja tämä oli varmaankin lempparini muutenkin. .-) Oli kivaa antaa luonnolle tuollaisia ihmismäisiä piirteitä ja muutenkin tykkään juonen etenemisestä. Halukkaat voivat antaa palautetta!
Kysymys lukijoille:
Mitäs tykkäsit tarinasta?
Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -
...oli niin mukava, että päästi meidät etuajassa tunnilta! Joudun muutenkin jäämään tänne koululle, kun Fiku ostaa mulle joululahjaa, ja eihän siinä olisi intoa, jos olisin mukana ja näkisin, mitä olen saamassa. .-D Että nyt tässä vaan ootellaan Fikun ilmoitusta siitä, että se on valmis. Sen jälkeen mennään kirjastoon, kun äikän kurssilla pitäis kirja lukee.. Jaa sit ehkä mennään sitä uutta konetta kattelemaan. ,-> Tänään tai huomenna, mentäispä tänään! Ääk, vaikea kyllä uskoa, että max. vuorokauden päästä me mahdollisesti pelataan simssiä nopealla koneella! .-D
Bilsan välikoekin on onneksi nyt ohi. .-) Pieni paniikki mulle ehti iskeä, ja sit sen takia mikään lukemani ei tuntunut jäävän päähän, mut sain onneksi melko hyvät tehtävät valittua siinä kokeessa tehtäväksi. .-) Ei mitään huippupisteitä tosin taida tulla, mut läpi ainakin pitäis mennä. .-D
Ää, jotenkin karua, kun mä yksinäni täällä istun, kun kaikki muut on menneet jo kotiin. .-D Mitähän tässä sitten miettisi.. En jostain syystä oo erityisen innokkaalla mielellä juuri nyt. .-P Harmi, ettei enää saa sitä huippufiilistä loman alkamisesta niin kuin pienenä. .-/ Silloin jännitin asiaa koko viimeisen koulupäivän ja sit oli vaan niin huippua. .-D Muutenki nykyään tuntuu, et aika kuluu tosi nopeesti, taas tulee joulu, vuosi on hirmu nopsaan menny. .-D Mä oon kyllä sitä mieltä, et ihminen elää parasta aikaa lapsena, jolloin ei tarvii miettiä liiaksi tulevaisuutta ja voi vaan olla kotona leikkimässä huolettomana. .-D Tai ainakin mun lapsuus oli tuollainen, kaikkien perhe-elämä ei sit aina ookaan niin hienoa. .-/
Jaa, no nyt se Fiku soitti, mä alan tästä käppäilemään tonne pakkaseen, heips ja nauttikaa lomasta ja joulusta!
Kysymys lukijoille:
Alkoko sullaki loma tänään?
Vaihtoehto 1: Joo <3
Vaihtoehto 2: Ei
...you leave me alone? Just leave me alone! Aw, oon oottanu, et voin taas kuunnella tuon Allun biisin. .-D On jostain syystä pyöriny päässä viime päivien ajan... <3
Mutta juu, viimeiset päivät koulua jäljellä! Oltiin äsken Fikun kanssa syömässä jouluruokaa, ja sain jopa lihaa kammoavan Fikun maistamaan kinkkua ja hän jopa myönsi sen olleen hyvää. .-D Mä en niinkään jouluruuasta intoile, ei ne laatikkoruuat iske muhun, joten lautaselleni päätyi vain pari kinkun palaa ja salaattia, mut hyvää oli kyllä. .-D Ajatella, et enää huomenna kouluun ja sit lomaa, jeeeij. .-3
Sitä paljon puhuttua uutta konetta ollaan sit tän viikon lopuilla hankkimassa, joko huomenna tai sit perjantaina. .-) Ei kyllä harmiksi tullut ekspertille mitään kivoja konetarjouksia, ja sit kun on vähän epäselvää muutenkin, mitkä käyttöjärjestelmät ylipäätään pyörittää simssiä. .-P Windows 7 ainakin kai toimii, mut kasista en löytäny kunnon varmuutta vaikka koitin googlailla.. Et vähän huolettaa, toimiiko simssi sit, mut toki lähtökohdaksi kannattaa ottaa, että toimisi. Sit ladatujen hommaaminen peliin on uus huolenaihe, sehän menee suunnilleen niin, että jollain koneilla onnistuu, jollain ei. Kai sitä ilman ladattujakin voisi sopeutua pelaamaan, mut tarinoita ei ainakaan sit oikein vois siirtää uudelle koneelle. .-P Että innostusta latistaa vähän tämä epävarmuus toimivuudesta, mutta toivotaan, että uudesta koneesta tulee yhtä hyvä kuin tuosta vanhasta. .-)
Toi vanha on loppujen lopuksi ollut tosi hyvä kone, ensinnäkin se täyttää nyt tänä jouluna 5 vuotta, ja suorastaan ihmetyttää, miten se on meidän käsissä pysynyt elossa niinkin pitkään. .-D Tuulettimen kanssa rupesi heti puolen vuoden jälkeen tulemaan ongelmia, mut yhä sen saa pysymään joten kuten päällä, kun ennen käynnistystä imuroi tuuletusaukot. .-D Kaiken huipuksi me onnistuttiin kerran kaatamaan limut suoraan siihen näppäimistölle ja muun koneiston päälle, mut ei kone ollut moksiskaan moisesta, vaan on senkin jälkeen toiminut. .-D Sit kun ollaan kiukuissamme oltu, on kone usein saanut kolhuja sen takia, mut ei kai mitään tärkeää oo silti hajonnu. .-DD Nyt sit vaan hitaus tympii ja toki ainainen pimahtelu, että ton koneen eläkkeelle siirtyminen onkin jo ajankohtaista..
Miksi kello on noin paljon, mun täytyy kohta lopetella. .-< Huomisen vapaatunnin aattelin käyttää bilsan välikokeeseen lukemiseen, huomenna sekin ketale rennon joulumielen pilaaja. .-D Että tänään taidan viettää iltaa lähinnä bilsan kirjojen kanssa. .-P Maailman julmin idea laittaa vikalle päivälle koe! Että tää meinais nyt olla vika postaus ennen joululomaa, mutta... Loman ajaksi olen jonkinlaista viihdettä kyllä suunnitellut, että älkää kadotko kokonaan. .-D Yäh, masentaa jo ajatus joulun jälkeisestä ajasta, mut nyt koitan sen unohtaa ja lomailla rennosti. .-) Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! <3 .-)
Kysymys lukijoille:
Jouluu?
Vaihtoehto 1: <3
Vaihtoehto 2: .-P
...koulua ennen joulua! Kamala miten noi sanat rimmaa, mut sit tuovat mieleen niin eri asioita. .-D Jäljellä ois mulla sit enää 3 ja ½ päivää, eiköhän niistä selvitä. .-) Vikalle koulupäivälle, torstaille, bilsan ope tosin keksi laittaa välikokeen, että sen takia saan sitten vihoitella ja stressata. .-P Viikonloppuna sain aika kehnosti luettua, toivottavasti nyt sit saan kerrattua ennen sitä koetta noita asioita tässä kouluviikolla.
Tää päivä ei niinkään mahtavasti alkanut, kun oltiin koko perheen voimin aamulla lähdössä liikenteeseen, niin siinä sit vähän kaikki ärisi ja örisi ja minä koitin paeta riitelyä musiikin kuuntelun avulla siinä täysin onnistumatta... Kaikeksi iloksi myöhästyttiin vielä koulusta, eikä siinä sit jaksanu enää ees kiirehtiä, kun oli niin paljon myöhässä. .-D Kauhee ilma tuolla ulkona kyllä yh. Musta on tyhmää, että vaan bussilla tulijoilla on oikeus tulla myöhässä, yhtälaiset ajo-olosuhteet tuolla liikenteessä on muillakin autoilla. No mut nyt oon jo taas paremmalla mielellä, kävin äikän kokeen hakemassa ja sain siitä kurssista 8, ihan hyvä. .-) Sit koko välitunti laulettiin & hyräiltiin Fikun kanssa tätä. x-D
Tänään aiotaan jäädä Fikun kanssa isille joululahjaa hankkimaan. Aateltiin ostaa sille sellaiset "hupitossut", löytäisinkö mä kuvaa... No en, no joka tapauksessa sellaset, että se tossu esittää jotain ihme monsterin päätä, ja jalka laitetaan sen örkin suuhun. .-D Revettiin niille tossuille ja ihan läpällä sanottiin ostavamme ne isille, ja nyt se on ihan todelliseksi tulossa. .-D En sit tiiä, käyttääkö isi tossuja mut sais se niistä ainakin kännykän pidikkeitä. .--D Sit me aiotaan antaa isille "kököt kupit kokoelma" aka meidän keramikkakurssilla tehdyt eritäin epävireiset dreijaustyöt. .-D Kuka sellasia sitten toivoo lahjaksi... Sit jotain namia vielä ostetaan, ni eiköhän siinä oo jo hyvä lahja. .-)
Fikun lahjat mä sainkin jo viime viikolla hankittua, ja tällaista kamaa se sisältäisi:
kynnen vahvistaja/kovettaja, kumpihan se oli .-D // n. 5 €
mustaharmaa toppi // n. 10 €
koru, jossa on mustia helmiä // n. 5 €
musta kynsilakka // n. 3 €
namipussi // n. 4 €
Kauheen tummia sävyjä sisältävä lahja, mut Fiku ei ole niin värikkään ystävä, et en uskalla omaa tyyliäni sille tyrkyttää. .-D Ja tuli tuossa sit myös itselle hankintoja tehtyä, ostin viimein sen mustan topin, ja nyt mulla on se Allu-asu. .-3 Seuraava hankintainnostus mulla olis mustat pillifarkut Jedward-tyyliin. .-D Luin vanhaa Demiä tuossa joku päivä, ja siellä Jedwardit sanoivat haastattelussa mustien pillifarkkujen kuuluvan heidän tyyliin isosti. Että jotain tarjousta jään odottelemaan, en viittii pulittaa housuista sitä 30€-50€, mitä ne normihintasina suunnilleen maksaa. .-P
Mutta palataanpa Alluun vielä. Ciesse jokunen viikko sitten vinkkasi mulle Allun uudesta videosta, ja en ole sitä päässyt kotona katsomaan, koska youtube ei pöyritä meidän koneella enää liikkuvaa kuvaa, vaan siitä tulee sellaista töks-töks -meininkiä, että oon joutunut ihan tubettomana nyt olemaan. .-P Mutta niin, tänään päätin, että voisin sen videon katsoa ja tehdä siitä ns. videoarvostelun! Ja jos sitten vaan alotettaisiin..:
Huomioitani:
- Huh, kauheen kovat äänet. .-D
- 0.00- 0.07 Allu parka kastuu. .-<
- 0.36 Allun ilme <3
- 0.37-0.46 julmaa!
- 1.17-1.23 enkä jätä! ,-)
-1.25 ymh, en oikein tiedä, mitä mieltä olla tuosta, kun Allu on noiden tyttöjen kanssa.. En oo mustis, ehe. .-D
-1.37 nalle! .-3
- 1.53 taas söpö pysäytyskuva <3
- 2.44 Allu, päästä irti siitä!
-2.56 uu ,->
-3.30 kyllä minäkin hymyilisin, jos saisin päälleni paidan jota Allu on käyttänyt .-D
-3.35 Jee, Allu pakeni! .-)
Lisähöpinöitä: Yleisesti ottaen tykkään, kun videossa on joku tarinamainen tapahtuma, joka liittyy itse biisiin, kuten tässä oli. .-) Video jää kyllä vähän yksitoikkoiseksi, mut kun Allu on mukana, niin toki jaksan kattoa. ,-) Biisikään ei yhtään hassumpi, tässä muutamaan kertaan sen sain kuunnella noita otteita katellessa. .-D Uusimmilla videoillaan Allu tuntuu viihtyvän ilman paitaa, vaikka tässä videossa paljasta pintaa olikin vähän. Hyvä kokonaisuus kaiken kaikkiaan. .->
No juu, täytyy tästä alkaa valmistautua biologian tuntia varten, vaikka mieluusti jäisin koko loppupäiväksi kuuntelemaan Allua. .-D Jotain ois vielä tarkoitus pölistä ennen joulua, vaikka mulla olis noita koneella hoidettavia koulujuttuja, mut ihan sama. .-D Loppumusaksi voitte vaikka kuunnella tuon Allun biisin toistamiseen. ,->
Kysymys lukijoille:
Mitäs pidit Allun videosta?
Vaihtoehto 1: Hyvä!
Vaihtoehto 2: No jaalol..
...ämppää kuunnella, ei siihen tullutkaan virtaa, akku ilmeisesti loppunut. .-P Nyt joudun vaan kuuntelemaan Justin Bieberiä, mitä tossa naapurikoneella kuunnellaan.. Oon vielä tällä vamma koneella, jolla musiikki ei ohjaudu kuulokkeisiin, jos niillä yrittäisi kuunnella. Mutta mitä minä tässä valitan, nyt on kaikki just kivasti!
On jo 12. päivä, eli puolessa välissä joulukalenteria mennään! Ajatella, koulua on enää 6 päivää ennen loman alkamista, jos tätä päivää ei enää lasketa. .-D Joululoma siis lähestyy. .-3 Uutta konetta ei vielä oo hankittu, mutta kyllä tässä ensi viikolla viimeistään pitäisi. Venataan vielä parempia tarjouksia, mut jos ei mitään tuu, niin sit joku normihintanen kai hankitaan. Mun pitäisi koittaa joululahjoja hommata Fikulle, jos uhraisi huomisen vapaatunnin sille puuhalle. Samalla voisin itelleni tehdä kivoja hankintoja myös. ,-) Ja mulla on paha tapa ajatella itseäni lahjoja hankkiessa: Ostan jotain, mitä voidaan yhdessä käyttää ym. .-D Vielä en ihan tarkalleen tiedä, mitä oon hankkimassa, mut jokunen kynsijuttu + vaate ym. sälää varmaan kelpaa. Sit meidän pitäisi isillekin ostaa lahja, eli joskus koulun jälkeen ois jäätävä kesoon sitä varten. Huh, tuntuu niin vaikealta hommata lahjoja, vaikka vaan parille oon hankkimassa. .-D
Pääsin jopa eroon stressaavasta äikän ryhmätyöstä jättäytymällä siitä ryhmästä! Mua oikeesti koko viikon on häirinnyt, kun meidän ryhmä ei ollut sopinut mitään aikatauluja, eikä meillä ollut edes aihetta valittuna. .-P Mennessäni toiselta ryhmälaiseltä kerran välkällä tiedustelemaan ideoita, hän kommentoi vaan, ettei ollut keksinyt mitään, ja siihen tyssäsi meidän keskustelu. .-P Eli myös kommunikaatio-ongelmien takia yksin työskentely on helpompaa. Isompi vastuuhan siitä tulee, kun yksin tekee, mut sentään saan sit tehdä kaiken täysin oman mieleni mukaan, eikä esitystilanteessa tulee epäselvyttä siitä, kuka sanoo mitäkin, kun itse olen kaikesta vastuussa. Mutta parempi näin!
Maanantaina ja tiistaina olleista opotunneistakin selvisin, tosin sieltä sai taas kivasti tehtäviä tehtäväksi, että niiden tekeminen syö vapaatuntejani. .-P Melkeen tekisi mieli vaan antaa olla ja katella vasta joulun jälkeen niitä juttuja, kamala mikä laiskimus olen. .-D En vaan jaksaisi ajatella mitään ikävää, vaan haluisin joulua ja sen iloja odottaa. .-3 Eipä tässä enää oiken mitään ilonpilaajia olekaan, bilsasta ainoastaan piti kai joku välikoe vielä ennen joulua tulla, mutta enköhän selviä siitä, olen taas vaihteeksi innostunut bilsasta enemmän, mikä on ehkä ihan hyvä, kun kyseisen aineen olen kerran kirjoittamassa keväällä.. Mutta tää vapaatunnin tynkä alkaa olla lopuillaan, ihan ärsyttää, kun kerkeän niin harvoin postaamaan, mutta sielle ei nyt mahda mitään. .-P Eli jos huomenna meinasin mennä kesoon vapaatunnilla, niin seuraava postausaika olisi sitten taas vasta ensi viikolla, höh. Mutta minä alan valmistautua matikan tunnille ja sen jälkeen kotiin laiskottelemaan, hah. ,->
Tää biisi sai mut tosi hyvälle mielelle aamulla, piristäispä se teitäkin!
Kysymys lukijoille:
Paljon teillä on koulua / muuta ennen joulua?
Vaihtoehto 1: < 6 päivää
Vaihtoehto 2: > 6 päivää
...postausaikoja mulla. .-< Huominen vapaatunti menee pois itsenäisyyspäivän takia, ja sit ens viikolla on maanantaina opotunti, et seuraava mahdollinen kirjoitusajankohta loikkaisi viikon päähän tästä postauksesta, huhhuh! Siispä täytyy nyt ripeästi kirjoitella. .-D
Murh, olen tympääntynyt äikän kurssiin, koska me tehdään siellä joku uutistenseuraustehtävä, ja lopputulos ois sit koko luokalle esiteltävä.. Sen saa tehdä 1-3 hengen ryhmissä, mut sit tunnin jälkeen ope keräsi kaikki "yksinäiset" kokoon ja ehdotti, et me voitais olla ryhmä, ni en ihan yksinäni joudu nolaamaan itseäni esittelyssä. .-D Hm, perjantaiksi ois mietittävä joku uutisaihe, jota seuraa, mut en oikeen saa kontaktia muuhun ryhmääni, kun en ensinnäkään tiedä niitä edes nimeltä. .-D Et mä toivon, että niilläkin ois mietittynä jotain ideoita ennen perjantaita.. Kökköä, inhoan esitystöitää. .-< Eipä muilta kursseilta ole vielä ainakaan ilmaantunut mitään angstiaiheita, et siinä mielessä mukavasti on alkanut tää jakso. .-)
Mä oon jo kehitellyt itselleni mahdollisen penkkari-asun, vaikken tiedä, meinaanko ees osallistua. .-D Innoittajani toimi kivikautisessa Batmanissa Arvuuttajaa esittävä Frank Gorshin, ja aattelin siis esittää ns. Arvuuttajatarta. .-D Mulla on jonkun verran vihreitä vaatteita, mut Fikun mukaan tarviin vihreät legginssit, eikä kuulemma kelpaa, jos olisin pelkissä vihreissä shortseissa. Sit silmälaseihin ois varmaan melko helppoa kiinnittää jonkunlainen kartonkihäkkyrä naamioksi, ja paitaan saa varmaan jollain konsteilla kiinnitettyä kysymysmerkkejä. Sit viel jotain muuta pientä rekvisiittaa pitäis hommata, pinkki "vyö" + hanskat. Harkinnassa oli myös Tintin esittäminen, mikä ois sinänsä helppo myös, mut tällä hetkellä olen enemmän innoissani Arvuttaja-asustani. .-D Ai sillä on näköjään mustat kengät. Miksi olen muistellut niiden olevan vihreät? .-o
Mutta hmm, onkohan mulla sit enää muuta asiaa mielessä.. Ehdin unohtaa kaikki "vähemmän tärkeät" asiat, kun postausvälit on niin pitkiä. .-D Aika hyvällä mielellä olen tällä hetkellä, johtunee varmaan huomisesta vapaapäivästä. <3 Sääli, ettei perjantaikin oo vapaata, mut enköhän mä kestä, kun sain neljän päivän viikonlopun jo viime viikolla. .-D Että nyt postausväliä tulee vähintään viikko, ellei enemmän.. Heippa, viettäkää kiva itsenäisyyspäivä!! Hoitakaa kaikki koulujutut tänään alta pois, niin voitte hyvillä mielin laiskotella huomenna, minä laiskimuskin koitan pyrkiä siihen. .-D
Kysymys lukijoille:
Miltäs mahdolliset penkkariasusuunnitelmani kuulostavat? .-D
Vaihtoehto 1: Aika jänniltä!
Vaihtoehto 2: Nololta
...mä sain siitä matikan kokeesta, jonka luulin menneen huonosti, 7! Se vaan on niin outoa, kun koetta tehdessä tuntuu, että ei tule mitään ja ihan randomeja laskukaavoja kehittelee kun ei muista, miten ne kirjassa sanottiin, ja sit suurimmasta osasta tehtävistä oli ihan hyvin pisteitä tullu ja sit lopulta se koe meneeki hyvin. .-D Tosi usein matikassa kun koe tuntuu menneen kökösti numeroksi tulee 7, mut sit kun kokeen jälkeen on olo, et tää meni aika hyvin tuleeki 6 numeroks.. Eli mitä tästä opimme: kannattaa mennä asenteella "en osaa", niin menee paremmin? Wois Wilmasta käydä kattomassa, joko joku muukin kurssi ois arvosteltu.. Ohowau, bioteknologian kurssista on tullu 8, jeij! Mitäs muuta mulla oli viime jaksossa.. aa, ne kaks äikän kurssia! Niistä ei ookaan vielä numeroita tullu. Mut ihan kiva, 2/4 kokeesta ainakin on menny hyvin. .-)
Mitä pidempi vapaa, sitä ikävämpi on palata kouluun, näin menee ainakin mulla. .-P Tai sit tää mun tylsistyneisyys johtuu vaan siitä, et uus jakso alkaa ja saa stressata tän ekan viikon, et on oikeassa paikassa oikeeseen aikaan ja muuta, kun ei vielä muista lukkaria ulkoa. + lisävihaa tuottaa opotunnit, jotka alkaa ens viikolla ja NE MENEE MUN VAPAATUNTIEN PÄÄLLE! .-< Mulla on muutenkin tää jakso ihan ennätys täynnä, kun käyn nyt 5 kurssia, joten vapaatunteja on pelkästään sen takia jo vähän, möhhöh. Sentään tässä jaksossa saatiin kaikki kirjat ajoissa hommattua. .-) Mua huvittaa, kun siellä kirjakaupassa se myyjä jo muistaa mut, Fikun ja isin, kun me tullaan kirjoja tilaamaan/hakemaan. .-D Sen verran usein kyllä ravattiin siellä kirjakaupassa viime jakson alussa sitä bilsan kirjaa kyselemässä, ettei mikään ihmekään. .-D Mut nyt siis on onnellisesti kirjat valmiina, että pääsee heti eläytymään kunnolla opiskeluun, jee.. Onneks ennen joulua on enää vaan kolme viikkoa, joista kaksi on vajaita, eli niissä on < 5 koulupäivää. .-D
Neljän päivän viikonloppuni meni ihan mukavissa merkeissä, paljon pelailin ja jne. .-D Perjantaina tosin oli meillä aamupäivän sähköt pois sen hirveän tuulen takia, mut onneksi nukuin suurimman osan siitä ajasta, ja sit lähdin isin mukaan hakemaan Fikua koulusta, kun me aiottiin kesoon mennä. .-) Täytyyhän robbarin namitarjoukset hyödyntää. ,-> Sit kun me lähdettiin ni isi vaan lastaa mukaan lapion ja harkitsi myös moottorisahan mukaan ottamista tielle kaatuneiden puiden varalta. Jep, tällaisia varusteita tarvii, kun asuu pusikossa metsän keskellä, missä vaarana on tielle kaatuneet puut tai muuten vaan peltojen kohdalla tuuli on kuljettanut hirveesti lunta tielle ja tukkinut sen. .-P Sit vielä pakko kertoa, miten tykkäsin, kun automatkalla radiosta tuli tää biisi:
Mulla on tapana ns. boikotoida artisteja, joita ihkutetaan useammassa blogissa tai muuten vaan telkun tai jonkun kautta on saanut kuvan, että joku on just nyt tosi suosittu suomessa ym, ja samoin kohtelin Jesseä aluksi. Mut sit kun yks päivä satuin Voicea kattelemaan ja tää biisi tuli sieltä, ni Jessen "vihaamiskäyrä" alkoi jo tulemaan positiiviselle puolelle. Sit yhen kerran mulla oli paha mieli ja sattui tää biisi taas soimaan, ni minä aloin itkemään, ja tiedättekö mitä? Jos biisi saa itkemään, sen on oltava hyvä! .-D Että en enää ole Jessen vastainen, vaikka mun mielestä se kaikkien ihkuttama "Vie mut kotiin" ei oo kovin hyvä biisi.
Juu, sit haluan puhua tv-ohjelmista! Mun puhelin on nyt ihan täynnä muistutuksia ohjelmien alkamisesta, ja suuri osa ohjelmista on ihan äskettäin sinne ilmaantunut. Tehdäänpä pieni luettelo:
Salkkarit (5 jaksoa / viikko)
Käenpesä (2 jaksoa / viikko)
Rantavahdit (1 jakso / viikko)
Myytinmurtajat (1 jakso / viikko)
Pelkokerroin (1 jakso / viikko)
Selviytyjät (2 jaksoa / viikko)
+ viikonloppuiltaisin katsottavat iltaohjelmat DVD:ltä tai tubesta
Et ihan kivasti kateltavaa, tulee isille viha, kun me ollaan telkkari niin usein omimassa. .-D Viime viikolla alkoi uusintana Käenpesä, jota joskus vauvana kattelin, ja hetken mielijohteesta päätettiin alkaa seuraamaan sitä. .-D Salkkareiden tapaan aika hölmö kotimainen sarja, mut kuhan on taas jäänyt tavaksi katsoa, niin minkäs teet. .-D Sit myös Pelkokerroin alkoi viime viikolla, ja päätettiin sitäkin nyt vaan ryhtyä seuraamaan taas vaihteeksi. .-D Ei olla pitkään aikaan kunnolla ohjelmaan perehdytty ja noita vanhojen kausien uusintojahan pyörii jatkuvasti, mut nyt noita uusia jaksoja alettiin kattelemaan. .-) Ja myös Selvityjät alkoi, ja tosi oudolla järjestelmällä, että sekä lauantaina ja sunnuntaina tulee jakso. Ei siinä toki mitään pahaa ole, mielelläni katson usemman jakson viikossa. .-D En oikeen tiiä, kumman heimon puolella olen, sinänsä nuorien, mut toisaalta toivon haasteissa vanhuksilla menevän hyvin, että vielä on vähän hakusessa lempparin valinta. .-D Sinänsä Shannon oli kiva (hyvännäköinen) mut se äänestettiin pois. .-/ No mutta, tylsää ei ainakaan luulisi tulevan tällä ohjelmamäärällä, enemmänkin kiire, kun kaikki pitää ehtiä näkemään. .-D
Puuh, kirjoitan hirveellä vauhdilla, että ehtisin sanoa kaiken, vapaatuntien vähyys kun rajoittaa ilkeästi bloggaamistani. .-P Taisin jopa onnistua, muistaakseni mun ei pitänyt muuta enää kertoakaan. .-D Mulla alkaa tossa 20 minuutin päästä bilsan tunti, hui, vähän jännitän tota kertauskurssia, koska en muista aikasemmilta kursseilta juuri mitään. .-o No, siksihän mä tonne kertaamaan tulinkin! Ja bioteknologiasta pitäisi jotain ainakin muistaa, kun olin sillä kurssilla viime jaksossa + neuvoin Fikulle kakkoskurssin juttuja. .-D Sit mulla on taas kivasti pari matikan kurssia nyt, että varmaan mallikkaasti onnistun taas sotkemaan niiden teoriat keskenään. .-D Sit mentiin huviksemme Fikun kanssa sivistämään itseämme yhteiskuntaopin "kansalaisen lakitieto" -kurssille. .-D Huh, osittain yhteiskuntaopin kakkoskurssista innostuneina tehtiin Mouruun pankki, mikähän oikeustalo sinne tämän kurssin jälkeen tulee. x-D Sit erityiskiva sattuma vielä tähän uuteen jaksoon liittyen on, että mulla ja Fikulla on joka päivä sama ruokailuvuoro! <3 Jee. .-) Mut nyt täytyy lopetella, heips!
Kysymys lukijoille:
Kuuluuko sun seurattaviin tv-ohjelmiin joku tosta mun listasta?
Vaihtoehto 1: Juu
Vaihtoehto 2: Ei / en kato telkkaria
