Isi oli naapurin juttusilla ja sattui kuulemaan suru-uutisen Kisun menehtymisestä. .-(
Sinä syksynä kun muutettiin Fikun kanssa tähän asuntoon tuli meitä kerran vastaan kissa, joka oli heti tosi tuttavallinen ja pyrki mielellään sisälle. Vähitellen alettiin kutsua häntä "meidän Kisuksi", vaikka hän virallisesti naapurin lemmikki olikin. Kisu tuli ja meni mielensä mukaan, välillä ei nähty moneen kuukauteen ja joskus hän kävi kyläilemässä lähes päivittäin. Jos Kisu jäi yökylään toinen valvoi (tai vähintään ikkuna jätettiin auki) niin että koko ajan Kisulla oli mahdollisuus poistua niin halutessaan. Kisu tykkäsi seikkailla, nukkua, peseytyä ja saalistaa. Kisu hermostui jos häntä silitti tai katseli liikaa ja käänsi silloin selän, ja päättelimme hänen haluavan esitellä selkäänsä, niin kaunis turkkikuvio!
Ajan myötä Kisun vierailut vähenivät, mutta vielä viime kesänä häntä näki muutaman kerran. Pitkän tauon jälkeen Kisu ehti unohtaa että ollaan tuttuja, mutta aina hän lopulta uskalsi tulla silitettäväksi, niin rohkea!
Antti Ketonen soi paljon radiosta juuri silloin kun oltiin tavattu Kisu, ja meitä viihdytti miten hyvin kaikkien kappaleiden sanat kuvastivat Kisua:
"Olet niin kaunis, täydellinen."
"Olisitpa sylissäni."
"Yötämme koskaan unohda en."
"Vaikka mennyt on mennyttä muistoista luovu mä en."
"En herää enää viereltä sun."
"Halunnut en varastaa, sun tahtoa sun maailmaa."
♫♫♫
Siksipä valitsin Antti Ketosen musiikkia tämän muisteluvideon taustalle:
Jos video ei näy, klikkaa tästä!
Vaikka Kisu ei oma kissa ollutkaan mietin hänen ihanuuttaan yhä lähes päivittäin ja muistelen meidän yhteisiä hetkiä. Mau <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti