Jos video ei näy, klikkaa tästä!
Ette lukeneet videon otsikkoa väärin enkä minäkään ole sekaisin kuukausista, video tuli kuvattua jo elokuun loppupuolella, mutta editoinnissa ja postauksen kirjoittamisessa HIEMAN kesti. Videolla nähdään fiiliksiä alkusyksystä, mutta koska ne eivät ole enää niin ajankohtaisia kirjoitan tähän kylkeen jotain yleismeininkejä ja koulukuulumisia yhteenvetona viimeisimpien kuukausien ajalta.
Koulu on stressannut reilusti enemmän viime kevääseen verratessa, koska tälle syyslukukaudelle oli ihan kiusallaan koottu mahdottoman työläitä kursseja, jotka sisälsi hirmusti ryhmätöitä, tiedonhankintaa vaativia kirjoitustehtäviä ja esiintymistä. Silleen keväällä sai syyttää omaa laiskuutta jos lähipäiviin ei ollut yhtään valmistautunut, nyt lähipäiviin ei yksinkertaisesti ehdi erillisesti valmistautua kun tekemistä on liikaa. x-o Tietty ennakkotehtävät virittivät osaltaan etukäteen tunnin teemoihin, ja esitystilanteiden harjoittelun voinee laskea tunteihin valmistautumiseksi (ainut vaan että kun sitte päätyi muun luokan eteen varmaan vaikutti siltä etten ollut tehnyt mitään etukäteen ku sönkötin ja unohdin tyyliin puolet siitä mitä piti sanoa). Nää toistuvat esiintymiset on onneksi lievittäneet esiintymiskammoani, silleen ennen tätä koulua taktiikkani oli lintsata esityspäivät ni nyt uskaltaudun sentään paikalle ja yritän vaikka kaikki ei aina menekään niin hyvin kuin toivoisi. No, sentään voi sanoa yrittäneensä, mut mulle ei tule pelkästään siitä onnistumisfiilistä, ja sen sijaan että iloitsisin että uskalsin häpeän vaan jälkikäteen itteäni. Onneks tähän häpeäänkin pikkuhiljaa siedättyy.
Mut vaikka noiden esiintymistilanteiden myötä oon ollut enemmän esillä oon kuitenkin ollut muuten paljon vähemmän äänessä enkä oikein kehtaa tuppautua luokkalaisten seuraan tuntien ulkopuolella. Muutenkin omassa mielessä pyörii "ei kukaan halua työskennellä kanssani" -ajatuksia ja vaikka yritän uskotella itelleni et se on vaan oman pään sisällä pahoin pelkään ettei tuo ajatus ole kaukana todellisuudesta.. Yks mielenkiintoinen seikka toiminnastani ihmisten seurassa on se, että muutun ehkä jopa hiljaisemmaksi mitä tutumpi porukka on, silleen ekana päivänä juttelin tosi luontevasti yhden Lappeenrannasta meidän ryhmään siirtyneen uuden kasvon kanssa, mut sit tuttujen luokkalaisten kanssa en uskalla tehdä aloitetta. Jos tätä käytöstä pitäisi analysoida aattelen sen ehkä niin, että aluksi täytyy tehdä puhelias ensivaikutelma, ja sit myöhemmin uskallan olla se aito hiljaisempi versio - tää on vaan varmasti muiden ihmisten näkökulmasta tosi hämmentävää, silleen tutummaksi tullessahan pitäisi muuttua puheliaammaksi eikä hiljaisemmaksi. xD
Ryhmätyöt on vaikeita. Tuntuu että siihen tuhrautuu hirveästi aikaa kun täytyy sopia ryhmän kesken kuka tekee mitäkin, kun normisti tämä prosessi tapahtuu omassa päässä automaattisesti. Sit kun ihmisillä on vielä niin eri tahti, kun toiset hoitaa osuutensa hetkessä ja jotkut sitten puolestaan vitkuttelee, ja siitä sit muodostuu itelle stressiä kun oma tahti ei täsmää muita - muut joko joutuu kyselemään perääni, ja vastaavasti välillä ite huolehtii tekeekö toinen osuutensa ajoissa - ei löydy sellaista kultaista keskitietä. Tai ehkä sellaiseen täydelliseen tasapainoon ei edes pitäisi pyrkiä, vaan ennemminkin oppia sietämään paremmin epävarmuutta tai jotain. Livenä tehtävät ryhmätyöt onkin sitten asia erikseen. Toisilla on jo 5min tehtävänannon saamisesta selvät sävelet, kun ite vasta koittaa sisäistää mitä edes ollaan tekemässä tai sitte en muuten vaan saa suutani auki isommassa porukassa. Siinä sitten jään tahtomattani ihan hyödyttömäksi koko ryhmätyössä. xp
Välillä oon siellä tunneilla ihan pihalla ja varmasti sekä opettajat, muut luokkalaiset + myös minä itse ihmetellään mitä oikein teen tuolla koulussa ku en osaa yhtikäs mitään. XD Mainittuani tutor-opelle siitä et nuo käytännön tunnit ei oikein suju hän ohjas mut koulupsykologin puheille, joka sitten arveli et ehkä stressaan niitä sosiaalisia tilanteita niin paljon et se ikäänku lamaannuttaa mut siinä tunnilla ja asioita on vaikeempi sisäistää. Varmasti tossa voi olla jotain perää, mut ei noi tunnilla tehtävät mobilisoinnit sun muut jutut yhtään helpommilta tunnu täällä kotonakaan. Must vaan tuntuu etten ole "anatomisesti älykäs" ja vaikee ehkä siksi hahmottaa noita juttuja käytännössä. Ja se että nuo kaikki testit/liikkeet käydään siellä tunnilla läpi YHDEN kerran ei todellakaan riitä sisäistämään asioita, mun tarttis tyyliin käydä noi kurssit kahdesti ja ehkä sillä toisella kerralla hallitsisin käytännönopitkin hieman paremmin. Teoriapuolen osalta kumminkin pärjään ja kurssiarvosanat on ihan kohtalaisia tenttien puolesta, et en ole kokonaisuudessa täysin toivoton tapaus vaikka ulospäin vaikuttaa siltä lol.
Vielä jokunen sana nyt käynnissä olleista kursseista: Oon varmaan kummajainen kun oon tykännyt elinjärjestelmien kurssista ku valtaosa tuntuu olevan ihan kyllästynyt jatkuviin bonustentteihin ja ennakkotehtäviin, mut mun mielestä ne valmistaa tuntiin just hyvin ja tosi motivoivaa kun voi saada pisteitä varsinaiseen tenttiin, silleen kerrankin ennakkotyöskentelystä on jotain hyötyä. Liikunnan ohjauksessa on ollut jokusia kiinnostavia teemoja, mut yleistasolla tuo on ollut mahdottoman traumatisoiva kurssi juurikin niiden ohjaustilanteiden harjoittelun vuoksi ja saisin varmaan kokonaisen postauksen jos listaisin kaikki hurjat jutut. xD Mut vaikka syksyllä aloitusluennon aikana pääs itku pelkästään siitä miten hirveen monimutkaiselta ja työläältä tuo kurssi vaikutti ni kyllä se tässä pikkuhiljaa askel kerrallaan eteni ja suoriuduin kaikista pelottaviltakin tuntuneista tehtävistä, et kaikesta selviytyi lopulta ihan hyvin. .-) Ylitin itteni kans siinä että pidin ekaa kertaa puheen englanniksi, ja siis opettelin koko höskän ulkoa, ett en yhtään sen enempää vetänyt hommaa yli. xD Ja en siis mitenkään paniikissa treenannut puhetta koko edellistä päivää, vaan mun pari ei ollut paikalla silloin kun puheita pidettiin ja se meidän vuoro siirtyi sitten kuukauden eteenpäin, ja kun harjoittelin puhetta kerran päivässä, ni noin pitkällä aikavälillä sen ehti oppimaan ulkoa siinä prosessissa. Muodostui suorastaan vakioaamurutiiniksi selostaa piriformis syndroomasta aamulla vessassa. Melkein orpoa kun puhe oli ohi eikä tarvinnut enää treenata sitä. xD
Jos en kovin pahasti traumatisoidu tulevalla näyttö/tentti-viikolta ni todennäköisesti jatkan kaikkien hämmentämistä vielä ensi vuonnakin tuolla koulussa. c-,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti