Kerran kun aliskamun kanssa keskusteltiin musiikista tultiin pohtineeksi, miten harvemmin levyjulkaisut on 100% onnistuneita ja sinne hittien sekaan mahtuu aina myös niitä huteja, ja tämän keskustelun innoittamana keksin että voisin esitellä lempilevyjäni - niitä joiden (lähes) kaikki biisit ovat onnistuneita ja kuuntelukokonaisuus on täydellinen. Okei, tuo 100% saattaa olla hieman liioiteltu otsikko, mutta no, pyritään edes siihen että 70% - 90% levyn kappaleista on onnistuneita. .-D Ainakin viimeisimmissä levyarvosteluissani käyttämälläni 0-5 asteikolla nää kaikki ansaitsisivat ehdottomasti 5/5, eli siis vaikka ei niitä nipoja arvostelujani lukiessa siltä vaikutakaan niin on kyllä levyjä joista oikeasti tykkään perin pohjin.
Eli luvassa on pienimuotoiset levyarvostelut, ja edetään levyjen julkaisuvuosien mukaisessa tahdissa vanhimmasta uusimpaan. Jotta yksittäinen bändi/artisti ei dominoisi postausta liikaa (kyllä, katson sinua Backstreet Boys) olen sisällyttänyt tähän vain yhden levyn samalta esittäjältä, mutta lopussa on vielä lisäksi muita kunniamainintoja. Tein kunkin levyn kappalenäytteistä n. 5min mittaisen videon, joten hyödynnä sitä ihmeessä lukiessa joko taustamusiikkina, tai jos haluat voit myös ennen/jälkeen arvostelun lukemisen rauhassa pysähtyä kuuntelemaan! Tiedän ettei ketään kiinnosta KS-postauksien biisilistani, mut koen että näiden levyarvostelujen kylkeen pelkkien sanallisten kuvailujeni lisäksi tekee erityisen hyvää myös ihan kuunnella millaista musiikkia mikäkin levy sisältää. Ai että, ihan koko levy tuntuu mahtihyvältä kun yhdistelee kaikista biiseistä pätkän kertosäettä ja kuuntelee sen putkeen, khyl nää kaikki on 100% laatukamaa, älkää välittäkö noista prosenttilukemista jotka väittää muuta!
Anna Eriksson - Sinusta Sinuun (2005)
Levyn kansi & kappaleet:
01. Ei se mennyt niin
02. Jää
03. Lintu
04. Aiemmin
05. Turhaa
06. Eiliseen
07. Jos
08. Sitäkö tää on
09. Leikin Loppu
10. Vain sun
11. Kesällä kerran
Hyvät biisit: 8/11 ~ täydellisyysprosentti: 73%
Tämä oli aikoinaan ihkaeka itse ostamani levy ja näkee että se on kokenut kovia, sillä muovikotelossa on säröjä. Anna Eriksson taisi itse asiassa olla myös ensimmäinen fanittamani artisti, ja siinä mielessä ehkä hieman outo valinta ala-aste-ikäiselle kun muut ikätoverit kuunteli tyyliin tyttöbändejä ja minä iskelmää. xD Levy onkin selkeästi aikuisempaan makuun tarkoitettu kuuntelukokonaisuus, mutta jostain syystä biisit iski tuolloin oikein hyvin myös 5-6 luokkalaiseen. Kuuntelin levyä paljon ja muistan ulkoa niin kappaleiden järjestyksen kuin sanoitukset (kirjoitin kappaleista kertovan tekstipätkän ihan muistini varassa). Fanituskausi valitettavasti päättyi melko lyhyeen, sillä yläasteella iskelmän kuuntelusta tuli noloa ja siirryin muutenkin fanittamaan poikabändejä ja sillä tiellä olen yhä haha. Kymmenisen vuotta myöhemmin vanha levy pääsi jälleen käväisemään CD-soittimessa ja vakuutti niin hyvin, että koko levyn sisältö tuli saman tien siirrettyä tietokoneen musakansioon.
Tulipas nyt muisteloitua pitkästi, siirrytäänpä vihdoin sen arvostelun pariin ja käydään levyn sisältö läpi! Levy on putkeen kuunneltuna varsinainen tunteiden vuoristorata, sillä ihmissuhdekoukeroista kertovien kappaleiden sanoma vuorottelee onnen ja draaman välillä tyyliin: "Toisiltamme eksyttiin" 一 "Jää" 一 "Lennän minne haluan" 一 "Kaiken toit takaisin" 一 "Tää on aivan turhaa" 一 "Jäljellä vain tyhjä huone" 一 "Vieläkö silloinkin olisit mun?" 一 "Kun rakastuu ja haaveet toteutuu" 一 "Kaiken pistät haisemaan" 一 "Jos vain sun olla saan" 一 "Onnen haudalle kukan mä vien".
Vähän sellainen haisu että tuottaja on käskenyt tunkea joka toiseen väliin jotain hieman positiivisempaa Annan uran varhaisaikojen iskelmälaulajan imagoon pohjaten, mutta tämä levy on jo selkeää pohjustusta Annan myöhäisempään synkempään tuotantoon. Kappaleita kuitenkin värittävät reippaat instrumentaaliosiot, ja menevien biisien tahdissa jammaillessa ei välttämättä edes tajua kiinnittää huomiota siihen että sanoitukset ovat paikoitellen melko totisia ja jopa välillä vihaisia. Anna on paitsi lahjakas laulaja myös taidokas lyriikkojen luomisen suhteen ja hänen ilmaisunsa on suoraa, rehellistä ja paljasta. Onneksi hänen on annettu itse sanoittaa lähes kaikki levyn kappaleet, valtaosan biiseistä hän kirjoitti yhdessä silloisen seurustelukumppaninsa Sipe Santapukin kanssa. Ainoastaan "Sitäkö tää on" on tullut täysin toisen sanoittajan kynästä minkä kyllä huomaa, kappaleen pinnallinen tarinamainen fiilis poikkeaa selkeästi levyn muusta sisällöstä.
Levy käynnistyy kappaleella "Ei se mennyt niin", joka lienee tältä levyltä eniten radiosoittoja kerännyt kipale. Se kuvaa erilleen kasvamista ja kuinka on vaikea elää suhteessa, jossa molemmat menevät eri suuntiin ja havahtuvat lopulta siihen etteivät edes enää tunne toisiaan. Siitä huolimatta irtipäästäminen ei tunnu olevan vaihtoehto. Loppusoinnut toimivat siltana seuraavalle "Jää"-kappaleelle, joten sen voinee olettaa jatkavan ensimmäisen biisin tarinaa, mikä tarkoittanee että kaksikolla on yhä mahdollisuus löytää yhteinen sävel vaikkei se helppoa olisikaan.
"Jää, vaikka lähtösi liian helpoksi teen."
Instrumentaalilta puoleltaan hivenen dramaattisempi "Lintu" kuvastaa menneestä pois pyristelyä karkaavan häkkilinnun tapaan, ja "Aiemmin" kertoo puolestaan siitä, miten rakkauden astuminen elämään muuttaa tapaa katsoa maailmaa. Sitten seuraa parin draamalaulun putki ennen kuin päästään kappaleeseen josta levy on saanut nimensä:
"Sinusta sinuun vie kaikki polkuni, silti en löydä karttani reunalta pois. Enkä pyydä neuvoa vaikka mä tiedän se luoksesi tois."
Annan tuotannossa vilahtaa toisinaan hengellisiä piirteitä, ja "Jos"-kappaleessa viitataan Raamatusta tuttuun kertomukseen opetuslapsi Pietarin kieltäessä kolmesti Herransa, ja laulussa kysellään huoliiko vastapuoli hänet synnillisistä teoistaan huolimatta. Pidänkin siitä että Anna ei kirjoita vihabiisejä pelkästään siitä näkökulmasta mikä toisen toiminnassa on vikana, vaan antaa myös kappaleen kertojan tunnistaa haavoittuvat piirteensä ja näyttää, että virheistään huolimatta jokainen on oikeutettu rakkauteen.
"Sitäkö tää on" on kepeän rakkaustarinan kertova lallatus, jonka nostattaman lempeän fiiliksen latistaa nopeasti sitä seuraava aggressiivinen "Leikin loppu", jossa laulaja uhkaa antaa holtittomalle kumppanilleen enää yhden mahdollisuuden parantaa tapansa. Sen jälkeen laskeutuu viimein rauha, ja levyn kaksi viimeistä biisiä päättävät kuuntelukokonaisuuden hieman maltillisimmissa merkeissä. Herkän "Vain sun" kappaleen jälkeen levy päättyy haikeahkoon "Kesällä kerran" kappaleeseen, jossa ikävöidään edesmennyttä henkilöä.
Olipas virkistävää kuunnella levy ihan ajatuksella ja huomata sen draamankaari, ja sanoituksetkin avautuu ehkä hieman paremmin nyt kun ikää on tullut +20 vuotta lisää sitten levyn hankkimisen jälkeen. Ja tosiaan voin rehellisesti sanoa osaavani sanoitukset ulkoa, sillä laitoin levyn soimaan suihkumusiikiksi ja lauleskelin sen siinä samalla läpi saippuanmaku suussa kun shampoot valui naamaa pitkin. Omia lemppareita mainitessa on pakko nostaa jalustalle ikisuosikkini "Ei se mennyt niin", ja sanoitusten puolesta lemppareitani ovat sanomaltaan melko samankaltaiset "Jää" ja "Jos", joissa kummassakin haetaan vastapuolelta hyväksyntää omia heikkouksia peittelemättä sekä erittäin kauniisti kirjoitettu "Vain sun". Ihan ne levyn kaikista dramaattisimmat biisit eivät ole koskaan järin vahvasti iskeneet, ja täydellisyysprosentteja olivat tiputtamassa "Leikin loppu" ja "Eiliseen", entiiä jotenkin itsellekin tulee epämukava olo toisen vihapuhetta kuunnellessa, ja nämä eivät myöskään ole melodiselta puoleltaan juurikaan mieleeni. Johan tuli turinaa, ei ollut tarkoitus ihan näin perinpohjaisesti analysoida, mutta äkkiäkös sitä sanottavaa kertyy kun entuudestaan tutuista biisistä rupeaa jaarittelemaan.
Mika - Life in Cartoon Motion (2007)
Levyn kansi & kappaleet:
01. Grace Kelly
02. Lollipop
03. My Interpretation
04. Love Today
05. Relax, Take It Easy
06. Any Other World
07. Billy Brown
08. Big Girl (You Are Beautiful)
09. Stuck in the Middle
10. Happy Ending
(+ Over My Shoulder)
Hyvät biisit: 8/10 ~ täydellisyysprosentti: 80%
Meinasin alkuun jättää Mikan ainoastaan kunniamainintojen puolelle, mutta levyn saadessa paremmat prosentit kuin osa täällä olijoista olisi tuntunut väärältä sysätä Mika syrjään. Ja kyllä "Life In Cartoon Motion" on paikkansa huippuhyvien levyjen joukossa oikeastaan ansainnutkin ihan jo siitä syystä, että tämä on levy, jota olen kuunnellut enemmän kuin mitään muuta 一 ja voin vakuuttaa ettei kukaan tule Mikaa päihittämään, ei enää nykyään jaksaisi kuunnella yhtä ja samaa niin valtavia määriä. .-D Mulla ei aikoinaan ollut ämpällä mitään muuta kuin tuo Mikan levy, ja sen ehti päivittäin koulumatkojen ja välituntien aikana kuuntelemaan pari kertaa läpi, ja todennäköisesti levy pyöri sen lisäksi vielä CD-soittimessakin useita kertoja päivässä. Tämän liikakuuntelun myötä kaikki levyn biisit on mulle nykyään melko neutraaleja, eikä levy edes tarjoa juuri nostalgiaakaan, kun kappaleet on olleet levyn hankinnasta lähtien suhtsäännöllisessä kuuntelussa.
Eli voinee sanoa sanoa, että Mika on viimeiset kaksikymmentä vuotta ollut erittäin vahvasti läsnä arjessani. Tai virallisesti 20 vuotta tuosta levyn hankinnasta tulee täyteen vasta ensi kesänä, ja suunnittelinkin jo että pidän joskus silloin "Mika-mararonin" ja kuuntelen hänen kaikki levynsä putkeen läpi! Innostuin ajatuksesta ja hetken aikaa virheellisesti luulin että tuo merkkipäivä olisi jo nyt ja petyin kun tajusin että joutuu vielä vuoden odottamaan höh lol. .-D Mutta pidetään puhe nyt toistaiseksi vain tässä yhdessä levyssä. Kuten äsken Anna Erikssoninkin kohdalla osaan biisijärjestyksen ulkoa ja laulun puolesta vähintään kertosäkeen sanat on hallussa (englanti on hieman haastavampi kieli nähkääs).
"Life in Cartoon Motion" on pullollaan pirtsakoita pop-kappaleita, ja Mika käyttää monipuolisesti persoonallista ääntään läpi levyn. Juuri tämä ääni olikin ensimmäinen asia joka jäi Mikasta mieleeni ja jostain syystä koin varsinkin kaikista korkeimman kimityksen erittäin kiehtovana. Vielä maininta tuosta levyn nimestä, joka ei käsittääkseni viittaa yhteenkään levyn kappaleeseen, vaan on enemmänkin yhteydessä sen visuaaliseen ilmeeseen (levyn kansi + kansilehtinen), joka on muuten Mikan siskon käsialaa.
Mika on sanoittanut tämän esikoisalbuminsa kaikki kappaleet itse, ainoastaan levyn starttaavaa "Grace Kelly"a on ollut hiomassa useampi tyyppi Mikan lisäksi. Nimikkohenkilön Grace Kellyn lisäksi lyriikoissa saa maininnan myös Freddie Mercury, joka on selkeästi yksi Mikan esikuvista. Valtaosa levyn parhaista biiseistä sijoittuu heti alkupuolelle, ja hieman pohdiskelevampia "My Interpretation" ja "Any Other World" -kappaleita lukuun ottamatta meno on humoristista ja reipasta Mikan luritellessa mm. rakkaudesta ja karkeista (jäin miettimään onko tuo "Lollipop" yhtä härö vertaiskuva kuin Mikan myöhempi kappale "Ice Cream" lol).
"Sucking too hard on your lollipop, oh, love's gonna get you down."
"Billy Brown" kertoo miehestä, jolla on vaimo ja lapsia, mutta yhtäkkiä hän rakastuukin toiseen mieheen. "Big Girl (You Are Beautiful)" on puolestaan nimensämukainen ylistyskappale kehosuhteensa kanssa kamppaileville isokokoisemmille tytöille/naisille, ja onkin aika hienoa, että Mika käyttää musiikkiaan tällaisena voimaannuttavana alustana. Luin joskus arvostelun tästä levystä, ja sen mukaan levy saa onnellisen lopun - ainut vaan, että otsikko ei kerro kaikkea, ja nimestään huolimatta levyn päättävässä kappaleessa "Happy Ending" lauletaankin oikeasti "...no happy ending." Eli näki ettei kyseinen arvostelija ollut edes loppuun saakka kuunnellut nolol. .-D Mikäli jaksaa odotella pienen hiljaisen hetken jälkeen kuullaan vielä "Over My Shoulder", mutta en laskenut sitä mukaan arvioitaviin kappaleisiin koska sitä ei mainita levyn kappaleiden joukossa.
Omia lemppareita miettiessä ekana on tietenkin mainittava "Relax, Take It Easy" sekä "Grace Kelly", ihan vaan koska nämä oli ekat biisit jotka Mikalta kuulin ja aikoinaan tykkäsin niistä tositositosi paljon. Ehkä kovimmin kasvaneet kappaleet itselleni ovat "My Interpretation" ja "Any Other World" ja tykkään näistä nykyään enemmän kuin ihan alkuaikoina. Ne kaksi kappaletta jotka valitettavasti laskevat levyn prosenttilukemaa ovat "Billy Brown" ja "Big Girl (You Are Beautiful)", en välitä kummankaan instrumentaalista puolesta ja "Big Girl" on sanoituksiltaan vähän köyhä, koska eka ja toka säkeistö ovat samanlaiset ja kertsikin on hieman... yksitoikkoinen Mikan toistaessa pelkkää kappaleen nimeä.
Jonas Brothers - Jonas Brothers (2007)
Levyn kansi & kappaleet:
01. S.O.S
02. Hold On
03. Goodnight and Goodbye
04. That's Just the Way We Roll
05. Hello Beautiful
06. Still in Love with You
07. Australia
08. Games
09. When You Look Me in the Eyes
10. Inseparable
11. Just Friends
12. Hollywood
13. Take a Breath
Hyvät biisit: 10/13 ~ täydellisyysprosentti: 77%
Nyt palataan poikabändi-innostukseni juurille, nimittäin Jonas Brothers oli ihkaeka suuresti fanittamani poikabändi yläaste-ikäisenä. En valitettavasti tätä heidän 2007 vuonna julkaistua nimikkoalbumiaan fyysisenä kopiona omista, olin sen verran myöhässä liikkeellä ettei tämän pusikkokeson kauppojen levytarjonta riittänyt ja tuolloin ei vielä edes osannut netin kautta mitään tilata lol. Miksihän ei ole tullut nyt myöhemmin mieleen, voisi hyvällä tuurilla tulla käytettynä edullisesti vastaan. No mutta, vaikka en juuri tätä levyä omista on valtaosa sen kappaleista tullut tutuksi muuta kautta: Sing It -laulupelissä on kaikki levyn musavideokappaleet, JB:n konsertti DVD kattaa myös varsin monipuolisesti tämän levyn sisältöä ja loput olen kuunnellut netistä nyt myöhemmin. Itse asiassa julistin ko. albumin JB:n parhaimmaksi jo yhdessä aiemmassa postauksessani.
Ei tosiaan ole kansilehteä josta tarkistaa, mutta ainakin Wikipedian mukaan levyn kaikki kappaleet ovat veljeskolmikon yhdessä kirjoittamia, vain muutamaa kappaletta on ollut hiomassa ulkopuolisia henkilöitä. Sanoitukset kuvastavat aikalailla sitä mitä teini-ikäisiltä pojilta voi odottaakin - kappaleissa lauleskellaan rakkaudesta, tytöistä, suhdeongelmista yms. käyttäen välillä aika... mielenkiintoisiakin vertaiskuvia. Todennäköisesti bändin tuolloinen Disney-imago näkyy myös varsinkin voimaannuttavissa kappaleissa.
Levy käynnistyy erittäin vahvalla kolmikolla; S.O.S, Hold On & GAG. S.O.S kertoo sydämen särkymisestä, joten toiveikas Hold On on (no on on on .-D) sille oivallinen seuraaja. "That's Just The Way We Roll" on vielä rempsakka hyvänmielen rallatus, mutta sitten seuraa parin rauhallisemman laulun putki (lue: ei niin kiinnostava), mutta tunnelma nousee taas pian kun päästään käsiksi "Australia" ja "Games" -kappaleisiin.
Levyä järjestyksessä kuunnellessa kiinnitin huomiota, miten samiksia "Still In Love With You" ja "Australia" ovat soundiltaan ja ne oikeastaan sopivat hyvin vierekkäin. Itelle "When You Look Me In The Eyes" tuli tutuksia bändin seuraavan "A Little Bit Longer" -albumin kautta, jostain syystä se on sisällytetty levyn Euroopassa julkaistuun versioon vaikka biisi on alkujaan kuulunut tälle levylle. Mielestäni tämä siirappinen rakkausluritus sopiikin paljon paremmin ALBL:n rauhalliseksi lopetuskappaleeksi kuin tähän, se katkaisee ärsyttävästi hyvän putken, sillä jälleen parittaisin soundin puolesta "Games":n ja "Inseperable"n mieluusti. Kummassakin on paikoitellen sellaista tuon ajan nuorille miesartisteille tyypillistä hassua "yliyrittämistä", kun yksittäisiä kohtia laulellessa päästetään ilmoille erikoisia äännähdyksiä (jotka ei siis liity äänenmurrokseen vaan on ihan tarkoituksella tehty, näin tarkentaen) lol, mut mä vaan tykkään siitä!
Vaikka suurin osa levyn kappaleista on ajan saatossa päätynyt koneen musakansioon sen loppupäästä löytyy pari itselle vieraanpaa kappaletta; "Just Friends" ja "Hollywood". Eikä kumpikaan biisi nyt kuunnellessa mitenkään huonolta vaikuttanut, mutten koe että voin antaa niille pisteitä kun unohdan ne välittömästi kappaleen loputtua. "Hollywood" on kyllä soundiltaan mielenkiintoinen, ja koen että mahdollisesti tykästyisin tähän enemmänkin jos vain saisin sen aivoihini iskostettua.
Mulle jäi hieman mysteeriksi miten levyn ns. kuuluisi loppua, sillä vikat kappaleet poikkeavat niin paljon versioittain: osassa levyjä perään on tungettu heidän jo aiemmin julkaistuja cover-kappaleitaan kuten "Year 3000", tai sitten "S.O.S"-kappale kuullaan uudelleen liveversiona. Menin tässä arvostelussa kuitenkin levyn international-editionin mukaan, jolloin levyn kolmastoista ja viimeinen kappale on "Take a Breath". Usein levyn loppuun sopii rauhallisempi biisi, mutta vaikka "Take a Breath" ei aivan siihen muottiin asetukaan se jättää kannustavan sanomansa myötä mukavan jälkimaun tälle kuuntelukokonaisuudelle.
"Worlds are spinning round, there's no sign of slowing down. So won't you take a breath? Just take a breath."
Ihanat S.O.S ja Hold On vaan toimivat jokaisella kuuntelukerralla vielä vuosien jälkeenkin, ja näiden lisäksi nyt myöhemmin ilmaantuneita "uusia" lemppareitani ovat "Games", "Inseparable" ja "Take a Breath" (siks olikin tärkeää ottaa arvosteltavaksi levystä sellainen versio mihin ko. kappale ylipäätään sisältyy. ,-D) Ja tosiaan osan prosenttien tiputtajista tuossa jo äsken mainitsinkin, ja nästä ehkä kaikista pohjimmaisin on "Still in Love with You", sen soundi on vähän tylsän laahaava läpi kappaleen aina normisäkeistöstä kertsiin saakka - mut laulan silti aina innoissani mukana tämän kohdan:
"But your smile still makes my heart sing."
Happoradio - Kaunis Minä (2008)
Levyn kansi & kappaleet:
01. Olette kauniita
02. Che Guevara
03. Itä-Suomessa tuulee
04. Hirsipuu
05. Nukahdistus
06. Puhu äänellä jonka kuulen
07. Uhrille (välisoitto)
08. Kostaja
09. Monta miestä
10. Ruumiinavauspöytäkirja
11. Kallioniemi
12. Unelmia ja toimistohommia
Hyvät biisit: 9/12 ~ täydellisyysprosentti: 75%
Tää Happoradion levy on jotenkin tosi random ilmestys tähän väliin, tai kun olin juuri päässyt enemmän ulkomaisen musiikin makuun ja sitten tulikin taas yhtäkkiä palattua kotimaisen musiikin pariin. Radiossa tiheässä soitossa olleet levyn singlejulkaisut kuitenkin jotenkin vaivihkaa houkuttelivat lopulta koko levyn hommaamaan.
Levyn biisien kaikki sanoitukset ovat yhtyeen solistin Aki Tykin käsialaa, ja sävelpuoli hänen ja kitaristi AH Haapasalon yhteistuotosta. Aika vakkariteemoja Happoradion kappaleissa on mm. nuoruus ja kasvukivut, kapinointi, syrjäytyminen, mielenterveyden haasteet, vanhemmuus ja tuntuu että draaman kaari on kohdillaan, mutta myös toivon pilkahdus yleensä lopulta löytyy. Ja yksi asia jota arvostan on loppusoinnut! En tiiä onko se vähän vanhanaikaista ja turhan kaavamaista, mut mulle loppusointujen käyttö kertoo siitä että yhteen rimmaavia sanapareja on mietitty huolitellun kokonaisuuden luomiseksi - kunhan siis ei käytetä liian itsestään selviä sanapareja, rankkaan automaattisesti biisit huonoksi jos jo ekalla kuuntelukerralla seuraavan säkeen vikan sanan pystyy päättelemään ennen sen kuulemista ekan säkeen pohjalta. Mut Aki Tykki kyllä hallitsee homman, eli ei huolta.
Annan ja Mikan kohdalla lesoilin ylpeästi muistaessani levyjen kappalejärkän ulkoa, mutta painaessani play-nappulaa hämmennyin kun tämä Happoradion levy ei käynnistynytkään "Hirsipuu"n ensisävelillä. Ehkä oletin kyseisen kappaleen olevan ensimmäisenä siksi, että se oli eka biisi jonka Happoradiolta kuulin, vähän niin kuin nuo postauksen aiemmatkin levyt ovat startanneet juuri sillä biisillä joka mut oli kyseisten artistien/bändien tuotantoon tutustumaan alkujaan johdattanut. No mutta, "Olette kauniita" sopii kyllä mainiosti starttaamaan levyn, sillä se on selkeä viittaus levyn nimeen. Pohdiskelin että albumin nimen lukeminen on vähän sama asia kuin katsoisi peiliin - eli yhtye ei ole nimennyt levyä mitenkään itserakkaasti, vaan ennemminkin haluaa viestittää asian kuulijalle, jos saatte yhtään kiinni mitä haen takaa. .-D Nimittäin levyn kiitoslitanian lopussa mainitaan "kaunis sinä", millä selkeästi annetaan terveiset faneille. Ja tosiaan "Olette kauniita" -kappaleesta käy kyllä selväksi, että sanat ohjataan suurelle joukolle ihanan yhteishenkeä puhkuvasti:
"Nouskaa ja nostakaa kätenne, te olette vahvoja, noin. Nouskaa ja näyttäkää itsenne, te olette kauniita, noin."
Veikkaanpa että aika monelle Happoradio saattaa olla tuttu "Che Guevara" -kappaleen kautta, joka kuullaan seuraavaksi. Oon toki aina pitänyt biisistä, mut en ehkä ite miellä sitä levyn parhaimmiston joukkoon. Biisi on soundiltaan raskaampi ja hieman kevyempää esimakua levyn rockvivahteista. Noissa videon biisinäytteissä muuten havainnollistuu tosi hyvin myös levyn musapuoli, sillä monen kappaleen kohdalle osui näytteitä kitarasooloista yms. Yli viisi minuuttia kestävän "Itä-Suomessa tuulee" -kappaleen jälkeen kuullaan viimeinkin se odottamani "Hirsipuu". Mua aina jotenkin viihdyttää tuo kertosäkeen puu-suu-luu sanaleikki/loppusoinnut, se kuulostaa ihan joltain eskaritason tekstiltä. .-D <3
Katri Ylander esiintyy fiittaajana hauskan sanakontaminaation mukaan nimetyllä "Nukahdistus"-kappaleella, jonka jälkeen saadaan pienimuotoiseksi kontrastiksi kahden rauhallisemman biisin putki ennen kuin siirrytään niiden levyn kaikista raskainpien kappaleiden pariin, jo pelkästään biisien nimet antavat vihiä siitä: molemmissa "Kostaja" ja "Monta miestä" kappaleissa sanoma pyörii vapauden kaipuuna yhteiskunnan normeista (kuten työelämä) kertovissa teemoissa. Muistelen jostain lukeneeni, että "Ruumiinavauspöytäkirja" kuvastaa eron jälkeistä jälkipyykkiä, jossa suhteen päättymistä verrataan vainajan sisuskalujen tarkkailuun.
"Mä aion kasvaa isoks, mutten koskaan aikuisuuteen vaivu. Toimeen tullaan turvin toimeentulotuen, mut mä en taivu."
Levyn loppupuoliskolla kuullaan Happoradiolle tyypillinen kasvun ja ajan etenemisen kuvailua luonnonolojen kautta sisältävä biisi, "Kallioniemi"-kappaleessa vertauskuvana toimii puun istuttaminen, joka säilyy tuleville jälkipolville. Levy päättyy Happiksen versioon Leevi and the Leavingsin "Unelmia ja toimistohommia" -kappaleesta. Muistan Aki Tykin olleen näreissään siitä että levy-yhtiö (vai mikälie korkeampi taho) "pakotti" heidät lisäämään kyseisen kappaleen levyn jatkoksi, ja joo, myönnetään että se ei ole yhtä tyylikäs lopetus kuin "Kallioniemi" olisi ollut, mutta onneksi pakotti, sillä kyseinen kappale on hauska myös!
Hyviä biisejä on monia, mutta ehkä top 3:n sijoittaisin: Hirsipuu, Puhu äänellä jonka kuulen ja Itä-Suomessa tuulee. Myös Che Guevara, Unelmia ja toimistohommia, Olette kauniita ja Nukahdistus on hyviä, ja tykkään myös vähän sellaisessa "meemimielessä" Kostajasta ja Kallioniemestä. .-D Levyn keski-loppuvaihelle sijoittuu heikoimpien kappaleiden rypäs ja Monta miestä on varmaankin vähiten mieleeni. En myöskään anna Uhrille (välisoitto) järin suurta paino-arvoa, koska se on nimensä mukaisesti, no, lyhkänen välisoitto. Toisaalta tarviiko levyn kaikkien biisien ollakaan täydellisiä jotta levy voisi olla hyvä? Ei. Tärkeämpänä pidän sitä että artisti saa toteuttaa visioitaan, ja useamman Happoradion levyn kuunnelleena tunnistaa kyllä heidän käyttämänsä kaavan, johon nyt sattuu välillä sisältymään random-välisoittoja ja kehtolauluja sun muita ekstralta tuntuvia härpäkkeitä. .-D
---
Näistä levy-analyyseistä tuli niin paljon pidempiä kuin oletin että taidanpa pistää postauksen tästä kohtaa poikki ja jatketaan myöhemmin samantyyppisellä teemalla toisessa kirjoituksessa! Pieni hengähdystauko itse asiassa sopiikin hyvin tähän väliin, sillä nyt on käyty läpi random iskelmä-ihkutukset sekä 2/3 yläaste-aikaisista överifanituskohteistani (eli Mika ja JB, jos luit aiemmin julkaistun unisarjiksen tiedät kuka kolmas herra on lol).
Ensi kerralla esittelyyn tulevan nelikon musatyylien välillä ei ole ihan yhtä suurta hajontaa - mutta älkää erehtykö luulemaan että musamakuni olisi siirtynyt järin aikuiseen makuun. .-D Yksi levyistä onkin jo näytillä tuossa postauksen alussa olevassa kuvassa, voitte kommenteissa tai ihan vaan itseksenne pohdiskella kukakohan se mahtaa olla!? Säästellään ne kunniamainninnatkin vasta sinne postauksen jatko-osaan, ihan vaan siltä varalta että tää "runosuoneni" tyrehtyy. Harvemmin tekstiä muodostuu näin nätisti ja vaikka itse sanonkin tuntui että muutamaan kohtaan tuli ihan osuvia toteamuksia.
