Kolmen K:n kopla 📖
Tammikuun aikana on ollut niin korkeat pörssisähkön hinnat ettei tässä juuri ole koneella raaskinut oleskella, ja pyrin välttämään jopa puhelimella oloa ettei sitä tarvisi olla latailemassa päivittäin ja ylipäätään netinkäyttöä sai kans nuukailla. Ajankuluksi päivät tuli täytettyä näillä sähköttömillä aktiviteeteilla: kävely, käsityöt ja kirjat. Hauskasti kun kaikki alkavat K-kirjaimella nimitän heitä kolmen K:n koplaksi. .-D
K1: Neulomisvehkeet tuli kaivettua esiin oikeastaan jo joulukuun puolella isin joululahjaa väkertäessä, mut nyt on puuhastellut ristipisto-töiden parissa. Äiti on tilannut lukemattoman määrän sellaisia valmiita käsityösettejä, ja isi tyrkytti mun matkaan kokonaisen kassillisen niitä saadakseen tavaranpaljoutta vähemmäksi vaikka totesin että voisin ottaa kokeeksi vain YHDEN työn mukaan ja katsoa innostuisko, nii nyt tos on melkeinpä loppuelämäksi tekemistä. xD
Oon kerran elämässäni tehnyt ristipistotyön; seiskaluokan kässäntunnilla, kun meidän piti ennen housujen ompelua tehdä kevyt ompeluharjoitustehtävä, ni se oli pikkuinen neulatyyny, joka koristeltiin ristipisto-kuviolla. Ja koska pelkäsin ompelukoneita en ollut niinkään innostunut siitä ompeluvaiheesta, vaan käytinkin monta tuntia siihen neulatyynyn kuviointiin ja sain ängettyä paljon asiaa pieneen tilaan heh. x)
Ei siinä siivotessa juuri valikoinut mitä tuli mukaan, ja tosi joulupainotteisia aiheita valtaosa tälleen ei-niin-ajankohtaisesti, mutta on nyt tullut jokunen kukkajuttu tehtyä. Varsinkin ristipistoruusut on tosi kauniita! Tein alkajaisiksi kolme minitaulua, tosin yksi niistä ei päässytkään kehyksiin ku olin tehnyt kaksi liian lähekkäin (taloudellinen olla pitää), mutta ehkä vielä joskus teen tuon kolmannen uusiksi. Noissa nimittäin on lankaa varmaan viisinkertainen määrä tarpeeseen nähden, että senkun ostaa vaan lisää ristipistokangasta niin voi tehdä enemmänkin kopioita samoista kuvista. Nyt aloittelin sitten isompaa liinatyötä, joka ei ole vielä kovin pitkälle edennyt. Voin sanoa että maailman ankeinta tehdä valkoisella langalla valkoiselle kankaalle ristipistoja, vielä sellaisessa sopivassa iltapäivähämärässä ku ei enää näe kunnolla mitä edes tekee. xD
Tää näperrys tekee hyvää jo valmiiksi heikentyneille hienomotorisille taidoilleni, vielä kun kylmyys kangistaa sormia entisestään. Käsityöt on varsinaista ongelmanratkaisua, ja tehdessä aivot saa jatkuvasti raksuttaa kun miettii mikä on järkevin tapa toimia. Innostunut myös luomaan itse suunnitelmia - ja enny tarkoita että piirtelen sujuvasti omia ristipistokaavoja, vaan miettii esim. mitä jos yhdistäisi kaksi kukkasta vierekkäin tai käyttää eri värejä. Mut toistaiseksi on pysytellyt valmiissa ohjeissa - silloinkin kun ehkä hieman kyseenalaistan niitä. .-D
K2: Tuli vanhasta huoneesta kanniskeltua myös jokunen kirja uudelleenluettavaksi. Oon lueskellut jo valtaosan tosta Mirkka-sarjasta, joka on entuudestaan tuttu ja turvallinen ja kirjan henkilöiden kautta saa uudelleenelää omiakin muistoja, sillä muistan aikoinaan miten Mirkan kanssa tullut lähes käsikädessä käytyä ripari ja aloitettua lukio. Metkaa miten tämmöisissä 90-luvun kirjoissa aikana ennen puhelimia ns. kiireelliset kuulumiset vaihdettiin postikorttien välityksellä. Erityisen kutkuttavaa on lukea kaikki käänteet henkilöihin x ja y liittyen kun tietää entuudestaan mihin heidän suhde lopulta johtaa kirjasarjan lopussa, on kyl niin randomparitus. .--DD
K3: Ja perus kävely tottakai. Askeleita tulee nykyään päivittäin lähes 10 000, ja ajankulutuksen lisäksi samalla tulee lämmin ja musiikin kuuntelumäärätkin ovat olleet kasvuun päin. Pysyvän lumipeitteen myötä on vuodenvaihteesta alkaen pystynyt hyvin kuljeskelemaan metsässä myös pimeään aikaan ku lumi ja kuu valaisee sen verran hyvin ja toki taskulamppuun voi turvautua tarvittaessa. Pakkaslumi kiilteleekin kauniisti ja välillä jopa kaikki oksat sädehtivät niihin kiinnittyneiden lumikiteiden ansiosta ja maailma näyttäytyy kunnon diskopallona. Mainio lisä tähän diskotunnelmaan on catwalk-jumputussoittolistat. ,-) Isi muut ja naapurit kummastelee eikö mua pelota siellä pimeessä, mut paljon enemmän pelottaa kulkea tietä pitkin lol, se on nimittäin varmaa ettei tuolla metsässä tule ketään vastaan iltahämärissä ja oon onnellisen tietämätön kaikista ympäristön rasahduksista yms. kun olen omassa kuplassani kuulokkeet korvilla pienen näkökentän kera. .-D
Musiikki 🎵
Spotifyn kuuntelutilastoja
Oon innostunut pitämään silmällä Spotifyn kuuntelutilastoja ↓ ja hauska noista seurata ketkä on aina viikon suosikit. The Cab näemmä suosiossa ku ollut joka viikko top 5:ssä, enpä tosin kuunnellessa tätä juurikaan noteerannut. Aika mitättömillä kuuntelumäärillä tuohon parhaimmiston joukkoon pääsee, esim. Sunrise Avenuea soi yhdellä soittolistalla ehkä 3-4 biisin verran ja se sit riitti nostamaan bändin noinkin ylös. Myös nousut ja laskut on kiva nähdä, mut tylsää että aina putken katketessa Spotify tilastoi jo tututkin artistit taas uutena (ks. vk3 We The Kings) eikä huomioi kokonaistuloksia. Artistien lisäksi listataan myös kuunnelluimmat biisit, ja annoin joka viikon ykkösen tulla mukaan kuukauden biisilistalle, tässä tapauksessa paikkansa lunastivat Can't Forget You, Every Little Thing, The Way Down ja Voimamies - nääkään nyt ei järin tarkasti suosiosta kerro ku todnäk koko top 5:n biisien väleillä on vaivaset 1-2 kuuntelukertaa, et aika samanarvoisia kaikki olettaisin. Kattoo ny jaksaako näitä tilastoja vahdata jatkossa, tuntu jotenkin työläältä tää näinkin yksinkertainen kuvanmuokkaus lol, mahtuispa ruutukaappauksia tehdessä koko viisikko yhtä aikaa ruudulle..
Yhtäkkii levyarvosteluja
En ole ikuisuuksiin kuunnellut kokonaista albumillista uutta musiikkia kerralla, mutta kun sattumalta pääsin perille muutaman levyn julkaisuajankohdasta ja kuuntelin ne läpi heti julkaisupäivänä nii niistä olisi muutama sananen luvassa seuraavaksi:
Allun levy on aikalailla juuri sitä mitä siltä osaa ennalta odottaakin, eli viulun vingutusta kuulee joka laulussa. Harmillisesti yhdessäkään kappaleessa ei ole popahtavaa puolta, sillä mun olisi sitä kautta helpompi tykästyä biiseihin, että ei ihan käy oman musamaun kanssa valitettavasti yksiin. Siitä huolimatta kuuntelin levyn julkaisupäivänä peräti kolmesti, että viihdytti se edes jotenkin (+ piti keksiä sanottavaa tähän arvosteluun. .-D) Levy lähtee pirteästi käyntiin kahden menevän kappaleen Lindy Hop ja Rise voimin, joiden positiiviset vibat nostavat tunnelmaa automaattisesti. Koko aika ei kuitenkaan ole pelkkää huvittelua, ja The Breakupissa ollaan eron kynnyksellä - tosin kappale on kirjoitettu sillä tavalla rakentavasti että sen loppupuolella pariskunta keskustelee suhteensa ongelmakohdista, ja ainakin itse haluaisin tulkita, ettei tarina välttämättä päätykään eroon. Biisin nimenä Psychopath nostatti jotenkin automaattisesti mieleen Leave Me Alone -kappaleen, ja jotenkin toivoi että tää biisi olisi sille ns. jatko-osa, mutta Psychopath onkin aika letkeä humorisdramaattinen dialogi. Enpä ainakaan muista aiemmin että Allu olisi laulanut kovin uskonnollisesta näkökulmasta, mutta nyt siihen liittyviä viitteitä löytyi useammastakin kappaleesta - tosin paratiisiin pääsyn sijasta Allu tuntuu haaveilevan enemmänkin Amerikasta. Toivottavasti ei olla menettämässä meidän Pohjoismaiden kuuluista viulupoikaa maailmalle! Levyn päättävä Baby Mama on söpö kuvaus Allun unelmien tyttöystävästä, ja olipa se sitten kuvitteellinen tai ihan faktoihin perustuva niin aika suloista!
Kasan tuomio:
Arvosana: 2/5
Paras biisi: Rise
History will tell us, Shakespeare would be jealous,
~ Science Fiction Lover
Mikan uuden levyn soundia voisi kuvailla futuristiseksi, ja välillä tuntuu kuin oltaisi jossakin science fiction -elokuvan toimintakohtauksessa ulkoavaruudessa ufojen keskellä. Kuvaukseni pohjalta vaikuttaa etten ole muuta kuin katsonut biisien nimiä ja tehnyt niistä tuon päätelmän lol, mutta kappaleiden nimet ovat yllättävänkin kuvaavia. Heti aloitetaan levyn nimikkokappaleella, joka on eriskummallinen duetto alienin kanssa. Aloituskappaleet Hyperlove ja Modern Times ovatkin soundiltaan kiinnostavan kokeilullisia ja antavat levylle näyttävän alun ennen kuin levyn puolivälin paikkeilla siirrytään enemmän unenomaisiin biiseihin. Häiritsee hirveästi, kun Eleven ei ole saanut nimensämukaista paikkaa vaan on sijoitettu kahdenneksitoista kappaleeksi. Vai onko 12 uusi 11? Ehkä lempiasiani koko levyllä on Immortal Loven taustalla kaikuvat "hello"-lausahdukset, ja täst tarvisi olla parodiavideo, jossa Mika kurkkisi joka paikassa yllättäen taustalta tervehtimään ihmisiä randomisti. .-D Levyllä on kappaleita jopa 15, mutta osa niistä on ihmeellisiä interlude-versioita, joissa joku randomukkeli puhuu päälle ja ärsyttää aina kun ne soi (varsinkin ku ulkona kävellessä ei voi altistaa sormenpäitä pakkasille sen vertaa että vaivautuisi vaihtamaan biisiä manuaalisesti).
Mua on aina kiehtonut Mikan musiikissa erityisesti hänen monipuolinen äänensä, mut valitettavasti Mika ei tällä uusimmalla levyllään vedä ollenkaan korkeita kirkaisuja, mikä vähentää heti mielenkiintoani, sillä melodia ja sanoitukset on ihan toissijaisia - hokasin etten edes tiedä monenkaan Mikan kappaleen sanomaa, koska en ole kuunnellut niitä niin ajatuksella vaan nauttinut enemmänkin sondikokemuksesta. Visuaalisesta puolesta kiintoisana havaintona mainittakoon, että tähän asti Mika on esiintynyt muuten värikkäiden levyjensä kansissa aina mustavalkoisen kuvan kera, mutta tällä kertaa niin ei yllättävästi olekaan - onko tämä merkki jostakin uudenlaisesta suunnasta koko Mikan uran suhteen vai täysin merkityksetön sivuseikka? Toisaalta kansikuvan voi myös nähdä jatkona tätä edeltäneen My Name Is Michael Holbrook -levylle, jossa tämän levyn tapaan kasvokuvasta on puolet piilossa.
Kasan tuomio:
Arvosana: 2+/5
Paras biisi: Science Fiction Lover
Mä voitan eeppisen viimeisen taistelun
eikä mua haittaa vaikka siinä haavoitun
Paras biisi: Anna mä vien
Jos soittolista ei näy, klikkaa tästä!
MLQC 🔥
Merry Bloody Christmas
Joulua juhlittiin vähemmän jouluisissa tunnelmissa Wildfire of the Forsaken -tapahtuman merkeissä. Korttipakkavedoista sai ekana tapahtumapäivänä alennusta ekstrakuponkien muodossa, ja jokaista viittä vetoa kohti sai yhden ilmaiskupongin. Mietin että ale tuleekin tarpeeseen, sillä kuponkini eivät olisi riittäneet mikäli Lulu olisi taas pitänyt lunastaa maksimimäärällä. Mut eipä tarvinnut kuin tehdä 30 vetoa ja sain jo haluamani + Victorin kaupanpäällisiksi. Alennuksen myötä olisi tietysti voinut tehdä ekstravetoja, mutta koin että oli järkevämpää säästää kuponkeja tulevia tapahtumia varten.
UR-tapahtumia markkinoidaan trailereiden perusteella K-18-materiaaliksi, mutta korttien sisältö oli loppujen lopuksi melko kesyä eikä niissä menty järin tarkkoihin yksityiskohtiin - onkin paljolti pelaajan omista mielikuvista kiinni miten haluaa tilanteiden etenemisen tulkita. Mut ainaskin sekä Lucin että Vicin korteissa ku molemmat pelasin oli sexyjä kohtauksia jopa kolme per kortti, etetjoo. .-D Tuli molemmat kortit kehitettyä sen verran että sai koko tarinan luettua läpi, ku tapahtuman aikana kehittely on edullisempaa shardihyvityksien ansiosta - silti vähän kirpasi kun säästöt hupeni, nyt sit vaan säästämään kesää varten.. Kummastakin kortista sai myös tosi kivan asun hahmolle!
Sexyjen kohtausten lisäksi kortin sisältö oli normaalia raaempaa myös siksi, että deitit ja välillä hahmokin haavoittui + tapahtumat sijoittuivat vaarallisiin olosuhteisiin. Lucienin kanssa oltiin sota-alueella, kun hahmo oli työmatkalla ja hänen lentokoneensa ammutaan alas. Myös Lucien on päätynyt työjuttujen perässä samalle alueelle, ja kumpikin yllättyy kohdatessaan sattumalta. Läheisyys on yhdistetty osaksi haavahoitoja ja samalla se on kummallekin konsti varmistaa että toinen on todella siinä. <3 Lulu on huolissaan hahmosta ja vangitsee tämän työpäiviensä ajaksi unimaailmaan, mistä hahmo ei tietenkään ilahdu kun asia selkinee hänelle. Rangaistukseksi hahmo sit puolestaan köyttää lopuksi Lucienin. .-D Tarina oli ihan kiva muttei loppujen lopuksi juuri tuonut mitään uutta, vaan kierrätettiin aika paljon jo läpikäytyjä asioita, kuten toisen luulemista hallusinaatioksi ja Lulu tietty tapansa mukaan koittaa pehmitellä raakaa todellisuutta hahmon silmissä. En yleensä arvostele pelaamisiani numeroina mut annan tälle 3½/5 ainakin ekan pelikerran jäljiltä (yleensä nää paranee uusiksi pelatessa ku hahmottaa kokonaiskuvan paremmin).
Victorin tarinassa hahmoa pidettiin vasten tahtoaan kulttikylässä aivopestävänä. Myös Victor saapuu paikalle pelastaakseen tyttöystävänsä, ja he alkavat yhdessä suunnitella pakoa. Tässä läheisyyttä käytettiin enemmänkin rauhoittelu/rentoutumistarkoitukseen + läsnä oli samanaikaisesti tarkkailunalaisena oleminen, että lienee ekshibitionistille mielekästä sisältöä. Tykkäsin tässä tosi paljon tuosta kulttitoiminnasta ja hahmon taktikoinneista, kun hän nokkelasti esitti ihannoivansa vanhuksien juttuja samalla kun kuvasi salaa materiaalia todistusaineistoksi. Lopetus oli tosin vähän lässähtävä, kun tilanne ratkesi poliisin puuttuessa kulttikylän toimintaan. Tälle annan arvosanaksi jopa 4/5, sillä tarinan juoni imaisi mukaansa ja tää oli paaaljon parempi mitä Vicin kesätapahtuman SP ni taso tuntui siihen verratessa korkeammalta.
Jummijammi
Viimeisimpien päivitysten myötä peli on tuntunut hidastuvan, ja juurikin tuon fire-tapahtuman aikoihin peli kaatuili tosi herkästi. Sentään tarinaa lukiessa ei juuri ilmennyt ongelmia, mutta paljon klikkailuja ja paikasta toiseen siirtymistä vaativat dailytaskit sai herästi pelin nurin. Oletin ongelman olevan puhelimen muistin vähyydessä ja arvelin että peli elpyisi kunhan saisi hieman puhelinta siistittyä - vaan eipä auttanut, ja vaikka tilaa tuli lisää puhelin tuntui hidastuvan päivä päivältä ja lopulta sen sai jumiin pelkästä netin selailusta. No sit kituuttelin pari viikkoa lagailujen kanssa kunnes yhtäkkiä keksin kokeilla auttaisiko uudelleenkäynnistys ja sehän pelasti kaiken huh. Että näinkin yksinkertainen ratkaisu, no tulipa samalla puhelimelle lisää tilaa ni ehkä seuraavan isomman päivityksen kanssa homma ei jää muistinpuutteesta kiinni, widgettipäivitys ei meinannu aikoinaan mahtua..
Victorin synttärit
Vaikka on etukäteen päättänyt että aikoo skipata kortin rupee sitä päätöstä siinä kuitenkin vatvomaan ja tuntuu että on kamala pihi hirvitys jos ei voi pistää muutamaa gemmiä likoon ku nuo synttärikortit on halvimmasta päästä eikä sellaisen hankkiminen johtaisi vararikkoon, mutta säästöä se on sekin. Syytän myös taustalla soivaa lempeää pianonpimputusta, oikein tunnen miten se yrittää jotenkin emotionaalisesti manipuloida mua ostoksille (ihan sama homma oli lapsikorttien uusinnan kanssa ääw). Mutta pysyin kovana. Tänä vuonna synttäreiden ohessa deittien kanssa pelataan kysymyspeliä, jossa heiltä päästään utelemaan vastauksia suloisiin couple-kyssäreihin. Vähän outoa nähdä Victorin pehmovastauksia ku en oo häneltä mitään superromanttisii treffejä ikinä pelannu ni jotenkin hän ei tuntunut välillä yhtään itseltään. .-D Kiva kyl et näihin pääsee käsiksi vaikka ei synttärikorttia hanki, ku viime vuoden teatteri-esitykset jäi näkemättä jos ei ottanut kuvaa.
Onneksi synttäritreffeille oli mahdollista osallistua ilmaisen R-kortin kautta, ni tuli ne Victorin merkkipäivän kunniaksi pelattua. Ihmettelin tosin kun mentiin jo tarinan puolvälissä eikä siinä ollut ollut mitään synttärikortin tunnelmaan viittaavaa kerrontaa, ja lopulta hokasin että olin avannut jotenkin epähuomiossa eri treffikortin. .-DDD Jätin sen sit kesken ja siirryin synttäritunnelmiin. Victor oli työmatkalla kollegojensa kanssa risteilyaluksella ja hahmo oli tietenkin suunnitellut hänelle synttäriyllätyksen. Victor käyttää hahmosta hellittelynimeä "dummy", ja se kuvasti hänen toimintaansa jotenkin erityishyvin tässä kun hahmo sähelsi useampaan otteeseen. x) Tuli jotenkin spesiaali olo kun Victor sanoi omistaneensa päivän tyttöystävälleen hehe, ja ihana kun Vicin kollegat halusi myös muistaa häntä.
^Nätit kuvathan nuo oli, mut kun Victor ei oo se ykköstyyppi nii raaski skipata. Mut ensvuoden kuva on jo nyt must have, koska siinä esiintyy Victorin kissa Pudding! <3
Piti pelata säästeliäämmin mutta...
Minä: Tänä vuonna ostelen maltillisemmin
Top-up rerun: *ilmestyy*
Minä: ...
Ja kun ko. tapahtumaan vieläpä sisältyi yksi must have -korttini ei tilaisuutta voinut tietenkään skipata. Onnekseni en ole lulun vanhojen SP/SSR-kuvien perään ni ostomäärät ei nouse pilviin ku tyydyn halvempaan kontenttiin. Aattelin että tää rerun toimisi samantyyppisesti kuin aiempi äänestyssysteemi, missä tyyliin vain eniten toivottu setti uusittaisi, mutta tässä tulikin ihan KAIKKI tarjolle, elikä helppo poimia oma suosikkikuva talteen. ,-) Ja mulle se oli ↓ tää, tiedän että lulun teemaväri on liila, mut koska ittee miellyttää kaikki pinkki ni pyrin saamaan kokoon neljän pinkin kuvan setin mitä sit esitellä profiilisivulla. ,-) Tarttisin vielä yhden, ja teemaan sopiva varteenotettava ehdokas löytyisi total-top-up palkkiona, mut mun "säästeliäällä" ostotahdilla menee niin iäisyys ettei siitä kannattaa edes haaveilla.. Järkevämpi toivoa että julkaistaisi joku uusi pinkki kuva.
Oli aikeissa irrottautua vähitellen vippitilauksesta ku staminasäästelylle ei ole enää niin suurta tarvetta kun alan olla kiinni julkaisutahdissa, mut koska kaupassa ei ollut mitään muuta houkuttelevaa ostettavaa päädyin sitte hamstraamaan viideksi kuukaudeksi vippejä ku se on hinta-laatusuhteeltaan järkevin ostos: 5 x vip = 6000 gemmiä 20€ vs gemmikaupassa 6000 gemmiä maksaa 50-99€ (riippuen saako ne tuplana), että hieman edullisempi, TOSIN noi gemmikaupan jutut kilahtaa heti pelitilille, kun taas vippigemmit pitää kerätä hitaasti päivittäin, mut onneks oon kärsivällinen. Ja pallette-pointseista otan aina top-upeissa viikottaisen tarjouksen vastaan, ja siksipä kortin lunastus meni ihan tapahtuman viimeiselle päivälle, mut sain siitä osuvasti spessupelattavaa syntymäpäiväni kunniaksi. ,-3
Pelataan pelin sisällä
Normijaksojen puolella eteneminen on jotenkin verkkaista vaikka yritän päivittäin muutaman tarinapätkän lukaista eteenpäin. Haluisin jo saada julkaisutahdin kiinni, vaikka no, enpä tiedä onko siitä juuri iloa kun sit joutuu kuukausitolkulla vaan jatkoa odottamaan. Mut voisin pelailla sillä aikaa kyl hyvin treffikortteja, ettei kontentista ole pulaa sen puolesta. Valtaosa normijaksojen tapahtumista on jo pidemmän aikaa pyörinyt realistisessa virtuaalitodellisuudessa, et nyt sitten virtuaalipoikkiksia tavataan vielä pelinsisäisestikin virtuaalisesti. XD Ihan kaikki on yhtäkkiä koukussa tähän pelimaailmaan, jonka ympäristöä pystyy muokkaamaan mieleisekseen ja siellä voi mm. suorittaa erilaisia minipelejä. Varsin kiintoisa oli roolipelijakso, jossa deittien kanssa seikkaillaan eri ympäristöissä samalla kun ratkotaan rooleihin liittyviä mysteerejä! Deitit haluaa tietenkin aina liittoutua hahmon kanssa - silloinkin kun he ovat rooliensa puolesta vihollisia. Ongelmilta ei kuitenkaan täysin vältytä, kun eräs pelissä kuollut henkilö kuoleekin samalla tavalla oikeasti, ja toinen heppu manipuloi pelikypärää niin että onnistuu siirtymään pelin sisälle pakoillessaan poliisia, että todellisuuden ja pelimaailman raja alkaa selkeesti jotenkin yhdistyä..
Toisinaan tuntuu että näissä normijaksoissa (ja välil kyl treffeilläki) samoja asioita jankataan jatkuvasti, esim. Victorin / hänen yrityksien maine on jatkuvasti tahriintumisvaarassa ja Kiron kanssa konsertit on aika vakioteema (tosin hänen sivupersoonansa toki tarjoaa välillä muutakin). Gavininkin kaikki jaksot pyörii rikistapausten ympärillä, niissä tosin on vaihtelua pidätyksistä peiteoperaatioihin ja nyt viimeisimmissä jaksoissa hän on alkanut vastata kyberturvallisuudesta. Mutta sitten just sopivasti oma lempparini Lucien saa yllättävänki paljon vaihtelua ja usein juonen kannalta olennaisia jaksoja, kuten hahmon voimien aktivoituminen yms. Ehti olla muutama hiljaisempi jakso ja sit lulu pudotti pommin: hän on sairastunut evolvereihin iskevään tyyliin kuolemaan johtamaan tautiin. Eli ei taas tämän dramaattisempaa.. xDx lulu pls don't die..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti