KS: Vihdoinkin Moonlight Lovers!

Suosikkipostaus alkakoon:

🎮 Pelit:

Kuukauden pelatuimmat:

• Moonlight Lovers
• The Sims 3
• Just Dance

Koko marraskuun ajan kärkkymäni Moonlight Lovers julkaistiin vihdoin, ja tässä olisi ym, hieman ekoista pelikerroista nousseita mietteitäni:

Pakollinen AP-rage: Aloittaessa uuden pelin saa käyttöön ilmaiset n. 6500 AP / deitti, millä sai ihan hyvin pelin käyntiin, mutta määrä ei riitä lähellekään ensimmäisen jakson läpäisyä. Action Pointseja ei myöskään saa kerrytettyä säästämällä, vaan pelissä on edettävä 17 dialogirepliikkiä / päivä, missä ei ole kyllä mitään järkeä. Olisivat laittaneet edes pienen säästörajan, sillä pelaamisesta tulee niin töks-töks-töks kun AP loppuu kesken keskustelun. Ylipäätään mietin miksi toimintapistejärjestelmää mentiin muuttamaan alkuperäisestä 300/10 -> 510/30. AP:ta tulee siis päivittäin enemmän, mutta myös dialogit maksaa paljon enemmän, joten tämä muutos menee alkuperäiseen verratessa tappiolle (30/17). Luuleeko Beemoov että pelaajat on niin tyhmiä että iloitsevat isommista AP-tuloista eivätkä tajua jäävänsä loppupeleissä puolet vähemmälle? Olisivat vaan suoraan laittaneet lukemiksi 300/20 jos niitä oli pakko muokata.

Deitit: Moonlight Lovers poikkeaa aiemmista Beemoov-peleistä siinä, että jokaisella deitillä on omanlaisensa 10 jakson mittainen tarina, ja heti intron jälkeen saa valita kenet kuudesta kundista ottaa kohteeksi, tosin nyt aluksi tarjolla on kuitenkin vasta kaksi deittiä. Olin iloinen että Vladimir oli heti saatavilla, sillä olin jo aiemmin ehtinyt iskeä silmäni häneen, mutta kiinnostus lähti kyllä roimaan laskuun, koska Vladimir kohtelee hahmoa tosi ikävästi... Noo, toivotaan että Vladimir alkaisi käyttäytyä parin jakson sisällä paremmin, vaikka varmaan jää vähän harmittamaan tämä huono ensivaikutelma. Alku Beliathin kanssa oli paljon mukavampi jo pelkästään siksi että hän oli sentään kuljettanut hahmon lepäilemaan sohvalle (Vladimir jätti hahmon nukkumaan lattialle xD) mutta en ollut tästä ylihurmuristakaan liiemmin innoissani. Muitakin deittejä nähtiin toki vilaukselta, ja kummankin tarinassa esiintynyt Raphael on ihanan ymmärtäväinen ja käyttäytyi hahmoa kohtaan mukavasti, ja myös Aaron vaikuttaa sympaattiselta. Ivan herätti intron perusteella varmaankin eniten mielenkiintoani ja odotan että hänestä kuultaisi pian lisää!

Sisältö, ulkoasu yms: Muihin Beemoovin peleihin verratessa Moonlight Lovers on tosi pelkistetty ja sivulla ei ole jaksojen pelaamisen lisäksi mitään muuta ekstraa, kuten minipelejä, hahmon ulkonäön muokkausmahdollisuuksia tai foorumia. Kuvien lunastukseen ei vaikuta ollenkaan oikeat treffiasut tai kiintymyslukemat, vaan peliä käydään pelkästään dialogivalintojen voimin. Sanomisissa onkin tarjolla varsin paljon valinnanvaraa, joskin harmittaa miten aggressiivinen hahmo on, päähenkilöstä on selvästi yritetty tehdä vahva nainen mutta eikö hän voisi rauhoittua hetkeksi aikaa? Ärsyttää myös miten tyhmä hahmo on kun hän ei tajua pelaajalle itsestäänselviä asioista, esim. hän ei aluksi ymmärrä olevansa tekemisissä vampyyrien kanssa, ja eka jakso meneekin varmaan kaikkien deittien kanssa siinä kun käydään samat faktat läpi, oispa nää ujutettu jo introon... Pelin ulkoasu ja taustamusiikit ovat teemaan sopivasti synkkiä, ja musiikit vaihtelevat kivasti tapahtumien/hahmojen mukaan.

Yleinen mielipide: Kököstä AP-järjestelmästä huolimatta tarina vaikuttaa ihan lupaavalta ja useampikin deitti saa kiinnostusta heräämään jo intro-jaksossa. Itelle hahmon ulkonäönmuokkaus-toimintojen puuttuminen ei ole mikään ongelma, sillä nykyään harvemmin tulee muissakaan peleissä vaatekaapilla käytyä + kuvissa olevat hahmon ruskeat hiukset ja harmaat silmät sattuvat olemaan valmiiksi sellaiset mitkä oisin todennäköisesti itelleni valinnut. .-D Kuvien saaminen huolettaa vähän kun lunttisivut ei kuulemma auta, niin varmaan missaan sitten kaikki, mutta toisaalta on tosi vapauttavaa kun pelatessa saa edetä omien valintojen mukaan eikä jokaista dialogia täydy olla tarkistamassa lunteista.

Ja sitten vielä tämä kaikkien eniten odottama JD-tanssitilasto. .-D Aaa, kattokaa nyt mitä pöksydraamaa, kahdenkympin pokaalista on pisteen päässä kamppailemassa tällä hetkellä jopa neljä biisiä!

Mama Mia (19) 👖 |  Mad Love (19) 👖 |  Sugar (19) 👖 |  Water Me - Tennis Version (19) 👖 |  Obsesión (18) | Mi Mi Mi (18) 🏆 |  Fire (18) | New Rules - Extreme Version (17) | Finesse (Remix) - Extreme Version (16) | Where Are You Now? - Hide-and-seek Version (16) | Bum Bum Tam Tam - Mad Scientist Version (16) | Work Work - Extreme Version (15) | OMG - Extreme Version (15) | Havana - Tango Version (14) | Bang Bang Bang - Extreme Version (14) | Bum Bum Tam Tam (13) | Sweet Sensation (13) | Work Work (13) | A Little Party Never Killed Nobody (All We Got) - Twenties Version (13) | Not Your Ordinary (13) | Where Are You Now? (12) | Finesse (Remix) (12) | Bang Bang Bang (11) | OMG (10) | I Feel It Coming (10) | Mad Love - Extreme Version (9) | Rave in the Grave (9) | Pac-Man (9) | Milosc W Zakopanem (9) | Sweet Little Unforgettable Thing (8) | Calypso (8) | I’m Still Standing (8) | Narco (8) | No Tears Left To Cry (7) | Rhythm of the Night (7) | Adeyyo (7) | DDU-DU DDU-DU (7) | Shaky Shaky (7) | Sangria Wine (6) | Un Poco Loco (6) | New Rules (6) | Mi Mi Mi - Sassy Version (6) | A Little Party Never Killed Nobody (All We Got) (6) | One Kiss (5) Nice For What (5) | Ça Plane Pour Moi (5) | Havana (5) | New World (4) | New Reality (4) | Familiar (4) ⌛ |  TOY (2) | Water Me (2) |

📚 Lukeminen

Sonic the Hedgehog (Archie)

Pääsarjiksen lukeminen muuttui kiinnostavammaksi jossain numeron +120 paikkeilla kun jokainen lehti ei käsitellyt pelkkiä erillisiä lyhyitä minitarinoita vaan jatkumoa riitti useammalle kerralle. Karl Bollersin kirjoittamaa ylidramaattista suhdesekoilua oli jopa jollain tapaa mielekästä seurata, ja tykkäsin myös kun Eliaksesta kuultiin pitkästä aikaa kun hän ilmoitti olevansa valmis palaamaan takaisin vallankahvaan jotta kruunu ei joutuisi vääriin käsiin. Todellinen laadun parantuminen alkoi kuitenkin vasta 160 numerossa, jossa sekä kirjoittaminen että kuvitus parantui reippaasti Ian Flynnin ja Tracy Yardleyn liittyessä tiimiin. Flynnin käsissä hahmot saivat heti uutta luonnetta, hyvänä esimerkkinä Scourgen muodonmuutos. Kuvituksella on myös tärkeä osa lukukokemuksessani, ja välillä tekisi mieli postailla Sonic-sarjisblogiini kohtauksia ihan vaan siitä syystä että Yardleyn piirtämät kuvat on niin hienoja. .-D <3 Tässä pari juonikokonaisuutta joista tekee mieli pölistä vielä vähän enemmän:

Return to Angel Island
Knuckles palaa Sonic ja Chaotixin väki mukanaan vihollisjoukkojen valtaamalle Angel Islandille saatuaan hätäviestin, jossa ilmoitetaan että hänen isänsä on kidnapattu. Matkaan mahtuu monia käänteitä, kuten odottamattomat liittolaiset, Knuckles saa takaisin kuolleistaheräämisen jälkeen kadottamansa voimat ja tapaa myös ensikertaa pikkuveljensä. Tykkäsin siitä miten Sonic ja Knuckles olivat jotenkin kerrankin sovummassa ja heidän yhteistyönsä pelasi hyvin, jostain syystä mun tekee mieli verrata heidän vuorovaikustaan hammasharjani sinipunaisten värien yhtenevään harmoniaan (mitä? xD). Ehdin jo harmistua Remingtonin menehtyessä taistelussa, sillä hän on ollut yksi lempparihahmoistani, mutta sit ehdinkin jo spoilaantua ettei tämä ollutkaan hänen loppunsa, jejeh! Tykästyin myös pienen alkujärkytyksen jälkeen Jon Grayn hupsuun piirrostyyliin, hänen piirtämänsä hahmot ovat ilmeikkeitä ja kuvissa on taustalla pieniä vitsejä yms. kivoja yksityiskohtia. .-D

Mobius 25 Year Later
Tykkään jostain syystä ihan hirveästi näistä tulevaisuuteen liittyvistä tarinoista, ja tämä oli pitkästä aikaa sellainen kokonaisuus joka herätti enemmän mielenkiintoa. Tykkäsin hahmojen uudistetuista tyyleistä, vaatteet pukee heitä hyvin! Olin myös innoissani päästessäni seuraamaan nuoremman sukupolven menoa, varsinkin Knucklesin ja Julie-Sun tytär Lara-Su on näissä tarinoissa suosikkini (joskin hän oli tässä vähän turhan neiti, tykkäsin enemmän 30-version Larasta). Juoni eteni varsin verkkaisesti ja useampikin osa oli "turhaa" täytettä, mut itelle on mieluista seurata hahmojen vuorovaikutusta keskenään ja Laran valmistujaisjuhlat tai tyttöjen pyjamabileet yms. arkisempi perhe-elämä on mukavaa vaihtelua jatkuvalle actionille. Tarinan pääpointti Knucklesin antaessa tyttärelleen siunauksensa oli hieno, mutta miksi kaikki jätettiin sen jälkeen ihan kesken juuri kun näytti siltä että ollaan pääsemässä vauhtiin? Valtava pettymys, sillä sääoloihin liittyvä kriisi vaikutti myös kiinnostavalta. Ken Penders on vastannut suurimmasta osasta näiden alkuaikojen Knuckles-tarinoiden kirjoittamisesta ja näkee että Knuckles on hänelle kuin oma poika, ja siksi tuntuukin hirveän julmalta että Pendersin tekemien tekijänoikeusvaatimusten seurauksena sarjiksista poistettiin myöhemmin kaikki hänen luomansa hahmot, joihin mm. sisältyi koko Knucklesin perhe, joka jouduttiin kirjoittamaan ulos tarinasta. Knuckles ei ansainnut sitä. Sentään näiden tulevaisuustarinoiden kautta voi jollain tapaa ajatella että Knuckles löytää kadonneet läheisensä vielä ja näin saan itselleni mielenrauhan.

📺 TV-sarjat

Kuukauden katsotuimmat:

• Sonic X
• Amazing Race
• Selviytyjät Suomi

Amazing Racessa ollaan taas siinä vaiheessa kun katselu käy kiinnostavammaksi parien vähentyessä jolloin tehtävien suorituksesta ehditään kertoa yksityiskohtaisemmin ja saa jänskätä ketkä menee finaaliin. Jäljellä olevat parit eivät tosin ole kovin kivoja, lempparini finaalikolmikosta ovat Tara & Joey ihan vaan siksi että Brooke & Scott ovat ärsyttäviä ja London & Logan ovat jostain syystä olleet aina mulle tosi mitäänsanomattomia ja suorastaan unohdan heidän läsnäolonsa.

Tämä Selviytyjät Suomi kausi on ollut selvästi huonompi pariin edeltäjäänsä verratessa. Kilpailijoista oikein kukaan ei kiinnosta tällä hetkellä: Kaikessa hyvä Kai on liian itsevarma ja ylitäydellinen, Juhani on tylsän passiivinen, Taina pilaa vedätysyritykset "kerron kaiken kaikille" -periaatteellaan... Vähän mälsää että yhdistymisen jälkeen pudotuksia on sanellut valtaliittouma, tosin viimeksi ollut Kasperin pudottaminen oli vähän poikkeavampi käänne. Karkoitussaarta oli hyödynnetty aika osuvasti kun henkilöt joilla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa äänestykseen pudotessaan saivat sitä kautta uuden tilaisuuden jatkaa. Amulettipuolikkaat on outo idea, ne talismaanit jää muutenkin aina käyttämättä, joten tarviiko niiden löytämistä hankaloittaa entisestään?

Sonic X:n kakkoskauden aloitus oli melkoinen pettymys kun oikeastaan mikään ei muuttunut ja juoni pyöri edelleen emeraldien metsästyksen ympärillä. Chaos-saaga ei ylipäätään ollut niin mieleeni, sillä olin lukenut saman juonen jo sarjakuvana, tosin tässä se oli sentään toteutettu paremmin.

Shadowiin keskittyvä tarina oli sen sijaan kiinnostavampi (vaikken edes pidä Shadowista sarjakuvissa). Ilahduin miten tässä käsiteltiin Shadowin historiaa ja hänen muistojaan Mariasta, olin kyllä wikistä nämä samat jutut lukenut mutten oikein koskaan ymmärtänyt kaikkea Shadowin luomisprosessista ja voimista yms, joten X valaisi asiaa hyvin. Shadow-juoni meni paikoitellen yllättävänkin synkäksi ja aaa mitä cliffhangereita..!

Just tuli katsottua myös odottamani Chaotixin ensiesiintyminen ja ymm, kolmikon meno on kyllä nimensä mukaista kaoottista sähellystä + varmaan puolet puheista meni ohi Vectorin sössöttäessä, Charmyn kikatellessa koko ajan taustalla tai kun hämmennyin siitä miten matala ääni Espiolla on (olin aatellut sille jostain syystä jotain meidän Bratz-Jaden tyylistä ääntä XDDD). Chaotixista on paljon mielekkäämpää lukea sarjakuvissa kun saa rauhassa edetä puhekupla kerrallaan, heidän meno täällä äksässä oli vähän liian hektistä.

P.S. Knuckles on ihana itsensä: "Minun on suoritettava velvollisuuteni ja vartioitava Master Emeraldia. Pahus, mokasin ja Master Emerald hajosi sirpaleiksi/varastettiin yms. Noh, vaikka epäonnistuin tehtävässäni voin vielä yrittää korjata tilanteen." jne. .-D

🎵 Musiikki

Kuukauden biisilista:

♫ Neljä Ruusua - Esirippu
♫ Neljä Ruusua - Eutanasia
♫ Marco Mengoni - Everest
♫ Katri Ylander - Irrallaan
♫ Marco Mengoni - Muhammad Ali
♫ Neljä Ruusua - Mustia ruusuja
♫ Katri Ylander - Onko vielä aikaa?
♫ Neljä Ruusua - Paikallinen Paavi
♫ Neljä Ruusua - Riemukaari
♫ Marco Mengoni - Rivoluzione
♫ Katri Ylander - Valehdellaan
♫ Neljä Ruusua - Viimeinkin
♫ Marco Mengoni - Voglio
♫ Katri Ylander - Unta
♫ Neljä Ruusua - Älä luovuta

Esittelen taas nopeasti eniten kuuntelussa olleita albumeita:

Katri Ylander: Maailman ihanimmat


Radiosta sattui useampana iltana soimaan pari kivaa biisiä Katri Ylanderin vanhempaa tuotantoa, minkä innoittamana päädyin kuuntelemaan Katrin Maailman ihanimmat -kokoelma-albumia, joka sisälsi nämä molemmat biisit (=Onko vielä aikaa ja Valehdellaan). Tykkästyin yllättävän paljon levyyn useamman kuuntelukerran myötä ja pakko myöntää että se on tämän kuukauden paras musalöytö! Katrilla on ihana ääni ja levyä kuunnellessa ihan yllätyin miten paljon olin entuudestaan kuullut hänen biisejään.

Marco Mengoni: Atlantico


Mangon uusimman levyn biiseissä on etnisiä (jos tää nyt on oikea sana kuvastamaan sitä) vivahteita, mutta yleisfiilis on kuitenkin moderni. Mitä useamman kerran levyn kuuntelee läpi sitä enemmän sieltä tuntuu löytyvän kivahkoja kappaleita, mutta levy ei ole kuitenkaan Mangon parhainta tuotantoa. Kuuntelufiilistä vähän häiritsee kun musavideoissa on tyhjiä kohtia ja paljon mainoksia tubessa kuunnellessa.

Neljä Ruusua: Mustia ruusuja & Euforia


Nämä pari Neljän ruusun uusinta albumia ovat olleet jonkin verran kuuntelussa. Mustia ruusuja sisältää ehkä parempia sanoituksia mutta tykkään enemmän Euforian soundista, jos nämä kaksi albumia yhdistäisi niin siitä voisi tulla hyvä kokonaisuus. Jokunen kiva uusi biisilöytö on tullut tehtyä, mutta levyjen parhaimmat kappaleet ovat ne mitä on radiossakin jo soitettu.





Tähän suosikkipostaukseen päätetään siis blogmas marraskuun osalta, mutta n. viikon päästä yritän palailla kirjoittelemaan taas lisää. ,-)

Kysymys lukijoille:
Moonlight Lovers?

Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -