Suosikkiasiaa olisi jälleen tuttuun tapaan luvassa kuluneen kuukauden ajalta:
Eldaryan kakkoskausi starttasi, ja lähdin pelaamaan hyvin skeptisenä, sillä uskoin että Ezarelin lähdön myötä pelistä olisi kadonnut kaikki into, mutta yllätyksekseni viihdyin ihan hyvin. Alku oli mukavan rento kun kierreltiin ympäriinsä ja vaihdettiin muutama sananen niin vanhojen ystävien kuin uusien tuttavuuksien kanssa. Vastaanotto oli ihanan lämminhenkinen ja jotenkin kaikista pelin henkilöistä tuotiin esille parhaat puolet, mikä sai kiintymään heihin entistä enemmän! Arvelin etten Ezarelin jälkeen kiinnostuisi kenestäkään, mutta olin väärässä. Kukaan tarjolla olevista deiteistä ei tosin sykähdytä, mut ihastuin ensinäkemältä Adalriciin, siis se mystinen katse ja tapa miten hän tuo keskusteluissa omintakeiset näkemyksensä esille, olen myyty. Adalricin lisäksi "ei-deittailtavissa olevat henkilöt joita haluaisin deittalla" -listani kärkipäähän kuuluvat nykyään myös Jamon ja Feng Zifu (kyllä, olen tosissani. xD) Oon ykköskaudelta lähtien ollut salaa ihastunut Zifuun, ja arvostan kun hän suhtautuu hahmoon nykyään paljon kunnioittavammin eikä jatkuvasti ylenkatso tätä. Jamon puolestaan on muuten vaan tosi lutunen ja oon hirmusti tykännyt viettää hänen kanssaan aikaa.
Niistä varsinaisista deiteistä on tällä hetkellä esitelty 3/4, joista kaksi on vanhoja tuttuja ekalta kaudelta, enkä rehellisesti sanoen ymmärrä miksi vain Leiftan ja Nevra tekivät paluun. Tai okei, Leiftanin tapauksen oikeastaan ymmärrän, sillä ykköskauden ns. salaisena deittinä hänen tarinansa oli poikkeuksellinen ja on hän kait suosittukin, mutta lähinnä tympii kun Leiftan saa palata kuolleista mutta Valkyon ei. .-/ Meillä on Moonlight Loversin kautta ihan tarpeeksi vampyyreja tarjolla, joten siinä mielessä en koe että Nevralle olisi niin akuuttia tarvetta ja vähän luulenkin että päätös pitää hänet tulee jostain "kokonaistilastosta", sillä aloittavien pelaajien keskuudessa Nevra tuntuu valikoituvan helposti ekaksi ihastukseksi ja hän on sitä kautta muka suosituin. Ääh, en haluaisi dissata Nevraa ja Leiftania vain siksi että mielestäni juuri kaksi tylsintä deittiä palautettiin ja oma poikaystäväni poistettiin pelistä kokonaan mutmut... Myöskään se seikka, että molemmat käyttäytyvät nyt hahmoa kohtaan tosi luotaan pois työntävästi ei anna kovinkaan hyvää kuvaa, ja vietänkin paljon mieluummin aikaa uuden tulokkaan Mathieun kanssa ihan vain siksi että hän on ihan mukavaa seuraa, tosin pelkässä kaverimielessä, ja kieltämättä meinaa mennä hermot kun hän jankkaa jatkuvasti milloin hahmo aikoo pyytää häntä ulos, saat odottaa kauan... Tiedän mikä on romanssipelin idea, mutta toivoisin siitä huolimatta että rakkaansa menettäneille pelaajille annettaisi mahdollisuus vetää ns. sinkkureitti jos kukaan nykyisestä tarjonnasta ei yksinkertaisesti sykähdytä. Jos kuitenkin deiteistä pitäisi valita yksi niin sanoisin varmaan Mathieu, toisaalta lomin puolesta tulen tällä hetkellä parhaiten juttuun Nevran kanssa. Mut jos ei huomioida tätä romanssipuolta niin Eldaryaa on ollut tosi kiva pelata. .-)
Kirin taas muutaman kuukauden lukutauon jälkeen itseni ajantasalle IDW:n Sonic-sarjiksista, ja jos nyt jotakuta jäi tiivistelmien seuraamisen jälkeen vaivaamaan miten homma eteni niin tässä tulisi nopsa tilannekatsaus: Sonic päätyy Blazen maailmaan muistinsa menettäneenä, mutta Blaze onnistuu korjaamaan asian Sol Emeraldien avulla ja lähettää Sonicin takaisin kotiin. Eggman on hyökännyt Sonicin ystävien juhlapaikalle, mutta Sonic saapuu juuri parahiksi pelastamaan päivän. Seuraavaksi porukka alkaa työstää Omegan uudelleenrakentamisprojektia Tailsin etsiessä kooditietoja Eggmanin tiedostoista, ja Rouge metsästää puolestaan tarvittavia varaosia Chaokilpailuihin osallistuvalta keräilijältä. Sainko oikeesti ängettyä viiden lehden sisällön kolmeen virkkeeseen, tätä voisi jo kutsua tiivistelmäksi. xD
Uudemmissa numeroissa käsikirjoittajan pesti on siirtynyt Evanille, ja hmm, jos en tietäisi asiasta tuskin huomaisin tarinankerronnassa mitään poikkeavaa, mut nyt meinaa väkisinkin tehdä vertailuja hänen ja Ianin tyylin välillä. Tarviin vielä muutaman lehden lisää luodakseni mielipiteen Evanin käsikirjoituksista, mut hyvää jälkeä hän toki tekee ja sisältö on pysynyt viihdyttävänä, en vain ole niin innoissani tämänhetkisestä castista.
Välttelin pitkään Sonic Boomin katsomista ihan vaan siitä syystä etten pidä siitä millaisena Knuckles esitetään siinä, mut päädyin lopulta vilkaisemaan ja jäin heti ekan jakson perusteella koukkuun. Sarjassa Sonic, Tails, Amy, Knuckles ja uusi tulokas Sticks asustavat Seaside-saarella, jonka ympäristöön kuuluu niin trooppista viidakkoa kuin jäätikköä. Ongelmia aiheuttaa kukas muukaan kuin Dr. Eggman. Joskus Sonic ja Eggman kohtaavat mitä erikoisemmissa merkeissä Eggmanin pyrkiessä esimerkiksi Sonicin uudeksi sidekick-apulaiseksi tai kun Eggman majoittuu muutamaksi päiväksi asumaan Sonicin ja Tailsin asuntoon, mikä on hauskaa vaihtelua jatkuvalle vihanpidolle - tosin Eggmanilla on yleensä aina kierot suunnitelmansa ystävällismieliseltä vaikuttavan käytöksensä taustalla. Jaksot kestävät kymmenisen minuuttia ja tähän tiiviiseen pakettiin mahtuu aina yhden tapauksen käsittely, pidempien juonikokonaisuuksien ystävänä kaipaisin kyllä välillä selkeämpää jatkumoa, mutta käyhän se näinkin. Pidän myös tavallisesta poikkeavasta hahmojen ulkomuodosta, ihmettelen tosin noiden raajoista roikkuvien sideharsosojen(?) tarkoitusta.
Lokakuun biisilista:
Radiosoittojen kautta saadut oudot musamieltymykset jatkuu, en oo koskaan pitänyt Haloo Helsingin tai Roxetten biiseistä, mut ainakin omaan korvaan HH:n normaalista tuotannosta poikkeavassa Lady Dominassa on asennetta ja tuo Roxetten kappale on loistobiisi aamuchillailuun. Sit mun ämppä lellii noita molempia Soft Cellin kappaleita ja The Scriptin Flares-biisiä, niitä kuulee tosi usein. CR-biisejä tuli puolestaan kuunteluun järkättyäni
Camp Rock -päivän, josta tein erillisen postauksenkin.
Sit vielä muuta pientä lyhyesti...
- Tässä kuussa tuli lauleltua pitkästä aikaa laulupelejä, olin jostain syystä erityisen innoissani Disney-peleistä. .-D
- Viime vuoden lumettoman talven jälkeen olin unohtanut miten nätiksi ympäristö menee lumipeitteen myötä, kun tänne etelään satoi ensilumi viime viikolla. Vaikka oonkin leutojen talvien ystävä ei pieni lumipeite olisi pahitteeksi somistamaan näitä synkkiä kurateitä toisinaan.
- Löysin Tumpista The Heart of a Monster -Sonicfanisarjiksen, joka pohjautuu Unleashed-peliin. Chip on ihana, joten on aina kiva lukea sarjiksia joissa tämä pikkukaveri esiintyy. .-3
- Love Lifen myötä FS:n yliopiston pelaaminen jäi vähemmälle, mut pelasin nyt sielläkin eteenpäin pari jaksoa ja tuli huomattua että LL on paljon edeltäjiään tylsempi ja pelkästään 19. jaksossa sai viettää poikaystävän kanssa enemmän aikaa mitä koko tähänastisen LL:n aikana yhteensä.
- Papa-projekti on jatkunut Cheeserialla, mut rupesi pelatessa tympimään kuinka leipien valmistelun ja asiakkaiden odottelun välillä on niin paljon odottelua, joten otin siihen kylkeen vanhan kunnon Pizzerian, jossa ei ole kyllä yhtään taukoa (paitti jos päivän lopussa joutuu odottamaan Olgan pitsan paistumista...) Papa-hahmot ei ees ole muuttuneet tuosta ekasta pelistä niin paljon kuin olin ajatellut. .-o
- Katselussa olleesta Maalaishiiri ja Kaupunkihiiri -ohjelmasta on pakko mainita jakso jossa he vierailivat Suomessa, ihan vitsinä alusta asti on miettinyt mahtaako ne tulla tänne ja sit oikeesti niin kävi. Ne ei ookaan muissa Pohjoismaissa käyneet, joten aika kiva et sitte just Suomen valitsivat kohteeksi. .-D
- Katoin myös muutaman jakson Vili Vilperiä ja viihdytti miten näissä suomidubeissa on mahdottoman nasevaa kielenkäyttöä, suorastaan vaikutuin! + Noiden lasten keppostelua katsellessa iskee hirvee mieli kirjoitella Mouruun pentutarinoita mut yritän nyt keskittyä tähän blogiin ja mouruilla sit vasta ensi vuoden puolella. .-p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti