perjantai 20. marraskuuta 2020

Camp Rock -päivä

Päätin järjestää omaksi huvikseni Camp Rock -teemapäivän, johon sisältyi molempien Camp Rock -elokuvien katsominen, jonka jälkeen laulelin kaikki laulupeleissä olevat Camp Rock biisit! Piti ihan tätä varten käydä noutamassa kotoa muuton yhteydessä vanhan vaatekaapin jäämistöön hylätty Camp Rock -paita, joka tuli joskus ostettua lastenosastolta, joten se on pieni, minkä takia en ole muistaakseni kertaakaan laittanut paitaa pesuun koska pelkään sen kutistuvan lisää + olen myös huolissani siitä että paidan hieno kuviointi kuluu pois. xD 

Onko noloa myötää 27-vuotiaana että lempielokuva on Camp Rock? .-DD Tähän vaikuttanee se, etten katso juuri koskaan elokuvia, joten kärkipaikalle ei ole oikein ketään kilpailijoita. Camp Rock oli suuri osa nuoruusajan Jonas Brothersin fanitusaikaa, ja parasta oli tietenkin aina kun  "Play My Music" -kappale esitettiin! Fanitettiin Camp Rockia ja JB:tä yhdessä silloisen kaverin kanssa, ja hän tuli yhdessä vaiheessa meille monta kertaa viikossa ja katsottiin aina Camp Rock. Nykyään mulla on tuota elokuvaa kohtaan pieni viharakkaus-suhde juurikin tuon liikakatsonnan myötä ja Camp Rockista tuli vielä väännettyä simsversiokin, ja tämän yliannostuksen takia leffaa ei tee mieli katsoa kovin usein, nytkin edellisestä kerrasta taitaa olla melkein neljä vuotta. .-D

Elokuva kertoo Mitchie-nimisestä tytöstä, jonka haaveena on viettää kesä Camp Rock -musiikkileirillä, mutta valitettavasti hänen perheellään ei ole varaa. Unelma kuitenkin toteutuu kun Mitchien äiti Connie saa pestin leirin ruuanlaittajana, ja Mitchie pääsee sisään alennetulla maksulla auttaessaan keittiöhommissa. Mitchie tuntee olonsa hieman ulkopuoliseksi rikkaiden nuorten keskellä, ja tehdäkseen vaikutuksen leirin kuningattareen Tessiin Mitchie päätyy sepittämään keksityn tarinan, jonka mukaan hänen äitinsä toimii suositun musiikkikanavan pääjohtajana. Valhe menee läpi, ja Mitchie on haltioissaan päästessään mukaan sisäpiiriin, mutta kuten arvata saattaa ei kulissia ole helppoa pitää yllä. Yksi leirin ohjaajista on suosittu muusikko Shane Gray, joka on kuitenkin viime aikoina töppäillyt julkisuudessa, ja hänen bänditoverinsa ovat lähettäneet tämän äkäpussin rauhoittumaan luonnon helmaan. Piilotellessaan hysteerisiä fanejaan Shane sattuu kuulemaan kaunista laulua tietämättä että upea ääni kuuluu Mitchielle. Löytääkö Shane mysteerityttönsä? Entä uskaltautuuko hieman epävarma Mitchie astumaan lavalle loppujamien koittaessa?

Elokuvan jatko-osassa nuoret kohtaavat vuotta myöhemmin jälleen samalla leirillä, ja Mitchie odottaa erityisesti Shanen näkemistä. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin vastarannalle perustettu Camp Star -leiri, ja näiden kahden musiikkileirin välille syntyy kränää, joka huipentuu lopulta leirien väliseen kilpailuun suorassa tv-lähetyksessä. Kumpi leiri viekään voiton? Entä ehtivätkö Mitchie ja Shane viettää ollenkaan aikaa keskenään kun kaikki aika menee kilpailuesityksen valmisteluissa?

Jotenkin yllätyin siitä miten paljon Mitchien ja Shanen välillä oli pientä flirttiä oikeastaan jo alusta alkaen, oon aina aatellut että joo ne pussaa kakkososan lopussa (spoilol) ja that's it, mutta heidän välillään on selvää kemiaa jo varhaisessa tutustumisvaiheessa, ja Shanen liittyminen Mitchien lauluun oli ehkä romanttisinta ikinä, en tajuu miten en ole aiemmin nähnyt sitä näin koska sehän on ilmiselvää. Kakkososassa he puolestaan flirttailevat tyyliin jokaisella tapaamisellaan, joskin paljon aikaa kuluu turhaan draamailuun.

Tykkään hirmustin elokuvien aikuiscastista, Connie on ihanan kannustava ja ymmärtäväinen äiti, ja Brown on puolestaan se opettaja, joka näkee sinussa potentiaalia silloinkin kun olet kyvyistäsi epävarma. Sääli ettei Brownista nähty tätä puolta enää kakkososassa Mitchien ottaessa käytännössä kaiken vastuun kilpailuesityksen valmistelussa, kaiken sen kaaoksen keskellä olisi kaivattu joku osaava henkilö pitämään kaikki langat käsissään.

Oli kivaa kun Camp Rock sai jatkoa, mutta tämä kakkososa ei suoraan sanottuna tee kunniaa ekalle elokuvalle. Se että edellisvuoden leiriläiset pääsevät tällä kertaa toimimaan ohjaajina tuo pientä muutosta, mutta kaikki se päähenkilöiden niskaan viskottu stressi, paineet kilpailuun valmistautumisesta ja Mitchien työnarkomaani-olemus on enemmän ahdistavaa kuin viihdyttävää katsottavaa. 

Suurin osa näyttelijä-castista on säilytetty ennallaan, mikä on tosi jees, mutta henkilöiden käytös eri elokuvissa ei aina mene yksiin: Peggy voitti loppujameissa palkinnoksi yhteisbiisin levyttämisen Shanen/Connect 3:n kanssa, ja tästä ei ollut kakkosessa mitään mainintaa. Caitlyn ilmeisesti lopetti kokonaan tietokonemusiikin tuottamisen ja siirtyi tanssin ja laulun pariin... Ja mistä lähtien Ella on ollut kiinnostunut vaatteiden tekemisestä? Radikaaleimman muutoksen on kokenut Mitchie, kun aiemmin hiljaisesta tytöstä on tullut pomotteleva määräilijä, ja hänen pakkomielteensä voiton saavuttamisesta toi mieleen ykkösosan Tessin. Okei, Mitchien luonnemuutoksen voinee selittää kasvanut itsevarmuus, mutta silti tosi epäaitoa. Connect 3:a on puolestaan selvästi käytetty pelkästään JB:n muiden projektien mainostamiseen, sillä tuo heidän uusi maalaistyyli mukailee täysin "Lines, Vines and Trying Times" -albumin imagoa, ja kolmikon välinen keskustelu on ihan samaa luokkaa mitä Jonas TV-sarjassa. Hei mut sentään Barron ja Sander räppäävät yhä *näyttää peukkua*.

Kakkososassa on myös huonompaa musiikkia, ja ylipäätään laulukohtauksia tuntuu olevan liikaa, varsinkin kun kappaleista esitetään täyspitkät versiot. Musiikkikohtia tehostetaan toki esimerkiksi tanssin voimin ja näkee että niihin on panostettu, mutta jotenkin siinä väenpaljoudessa ei oikein edes tiedä mihin kiinnittäisi katseensa, minkä seurauksena päätyy vain tuijottamaan pääosassa edustalla hytkyvää Mitchietä. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: Olisi kiva, jos Mitchien lisäksi joku muukin pääsisi välillä valokeilaan, nyt Mitchie laulaa suurimmassa osassa kappaleista.

Jotain hyvääkin sentään löytyy, tykkäsin jostain syystä Naten ja Danan romanssin kehityksestä (siitäkin huolimatta että olen aina ilman syytä parittanut Natea ja Caitlynia vaikka he eivät edes ole tainneet olla kunnolla vuorovaikutuksessa keskenään kummassakaan elokuvassa, kunhan pari kertaa seisoskelivat vierekkäin. xD) Naten sosiaalisesti kömpelö hahmo oli kirjoitettu uskottavasti ja jotenkin se koko heidän touhunsa Danan rannekorun lentämisestä Naten naamalle ja vastarannalle kiikarointi loi omanlaistaan komediaa. Silly & sweet.


Jos video ei näy, klikkaa tästä!

Yksi paras osa Camp Rockia on musiikkikohtaukset (tai no, nykyään ne ei tunnu niin spesiaaleilta kun kappaleita on kuunnellut liikaa mut ihs) ja päädyin listaamaan kummastakin elokuvasta biisit top 5 -listojen muodossa. Videolle ei tullut mitään kommentteja, joten lausun tässä muutaman sanasen tietyistä kappaleista:

Start The Party on mukana ihan vain siksi että siitä on hyviä laulumuistoja kun vedettiin kertosäettä tönkösti lausuen sanat samalla tavalla kuin ne kirjoitetaan. xD Start, start, start the party! Comeoncomeoneveryone... Tess on ikävähkö hahmo, mutta hänellä on parhaat biisit. .-D Tykästyin This Is Me:hen vasta hiljattain kappaleen sanoman vuoksi, ja se olisi muuten ykkösenä, mutta kukaan ei mahda mitään JB:lle. Muistan ku kaverin kanssa äänitettiin kappale puhelimiimme ja sit soitettiin sitä ääneen kävellessämme kesossa. xD Kakkososassa musiikki-osioissa parhautta ovat Camp Starin tuotokset, sori vaan rokkileiriläiset. Wouldn't Change A Thing tuntuu olevan elokuvan ainoa kappale johon on panostettu. Nickin... siis Naten Introducing Me erottuu kaikista muista cr-biiseistä, ja hupsujen sanoitusten lisäksi on hauska miten tempo nopeutuu kappaleen edetessä. This Is Our Song on ihana nuotiolaulu ja sen sävelet antavat rauhallisen lopetuksen muuten niin hektiselle elokuvalle.

Oli sen verran kivaa katella Camp Rock elokuvat läpi että täytynee pitää seuraava CR-maraton nopeammin - niinku 1-2 vuoden päästä, ei sentään ihan heti. .-D

Ei kommentteja: