☻☺
Jotta blogini ei olisi ihan tyjillään koko joululomaa, ajattelin ajastaa tänne julkaistumaan aina tietyille päiville jokusen postauksen, joiden aiheina olisi äidinkielen kirjoituskurssin tuotoksiani. .-) Sain siitä kurssista ysin numeroksi, joten kaipa näitä töitä kehtaa täälläkin esitellä. .-D En usko niiden joutuvan minkään kopiointivaaran kohteeksi, sillä ymmärtääkseni ope keksi näitä kirjoitusaiheita aika lailla tilanteen mukaan omasta päästään, joten nämä ei ole mitään "yleisiä" tehtävänantoihin liittyviä tekstejä. No juu, jatkakaamme.
Tämän kirjoitustehtävän aiheena oli kirjoittaa jostakin lapsuudenajan ikävästä muistosta. Ensin homma tehtiin ilman ympäristökuvailuja, ja lopuksi kirjoittettiin toinen versio, jossa teksitä elävöitettiin ympäristökuvailun avulla. Laitan tähän nyt kummatkin versiot:
Alkuperäinen versio:
Eksyksissä metsässä
Pienenä minulla oli tapana käydä naapurissa asuvan ystäväni luona leikkimässä. Kerran ollessani matkalla naapuriin tuli tiellä vastaan ystäväni isä, joka kertoi, ettei ystäväni ollut tullut vielä kotiin. Silti jatkoin matkaa ja saavuttuani perille jäin pihalle odottamaan. Alkoi kuitenkin sataa, ja ajattelin, että taidan sittenkin lähteä kotiin. Pelkäsin vähän kaverini isää, enkä halunnut kohdata häntä uudelleen paluumatkalla. Siksi päätinkin oikaista metsätietä takaisin kotiin. Olin kulkenut reittiä monta kertaa yhdessä ukkini kanssa, ja olin varma, että osaisin yksinkin. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta yhtäkkiä huomasin, että olin kääntynyt pois metsäpolulta. Menin paniikkiin ja aloin huutaa äitiä niin kovaa kuin pystyin. Jonkin aikaa metelöityäni saapui ystäväni isä paikalle, ja saattoi minut pois metsästä.
YP-kuvaukset lisättynä:
Eksyksissä metsässä
Pienenä minulla oli tapana käydä naapurissa asuvan minun kanssani suunnilleen samanikäisen ystäväni luona leikkimässä. Kerran ollessani matkalla naapuriin kuraista hiekkatietä pitkin tuli minua vastaan ystäväni isä, joka kertoi, ettei ystäväni ollut tullut vielä kotiin. Silti jatkoin matkaa ja saavuttuani perille jäin pihalle odottamaan. Ihastelin vieressäni olevaa suurta puuta ja kauniita kukkaistutuksia. Alkoi kuitenkin sataa, ja kun en muutakaan keksinyt, yritin sulloutua puun alle kastumisen välttääkseni. Paksusta lehtikerroksesta huolimatta vettä valui ajoittain päälleni, ja tuuli tuntui kylmältä ihoani vasten.
Hetken aikaa värjöteltyäni koivupuun alla, alkoivat vaatteet tuntua märiltä. Päätin sittenkin lähteä kotiin, mutta pelkäsin vähän ystäväni isää enkä halunnut kohdata häntä uudelleen paluumatkalla. Siksi päätinkin oikaista tutun metsätien kautta takaisin. Olin kulkenut reittiä monta kertaa yhdessä ukkini kanssa, ja olin varma, että osaisin yksinkin. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta yhtäkkiä huomasin, että olin kääntynyt pois kapealta metsäpolulta, ja ympärilläni oli pelkkiä puita. Vaikka yritin kulkea samoja jälkiä takaisin päin, ei se onnistunut, sillä suuret puut tuntuivat ryhmittyneen ympärilleni tiiviiksi muuriksi, jonka läpi ei mahtunut menemään yhdestäkään rakosesta. Menin paniikkiin ja aloin huutaa äitiä niin kovaa kuin pystyin. Sateen kastelemat kasvoni täyttyivät kyynelistä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen paikalle saapui ystäväni isä, ja hän saattoi minut pois metsästä.
Tämmöinen kertomus ankeasta lapsuudestani. .-D
Kysymys lukijoille:
Osaatko tehdä alt-hymiöitä/merkkejä (☺☻♥♦♣♠•◘○)?
Vaihtoehto 1: Tietty, kuka ei osais?
Vaihtoehto 2: En. .-<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti