Koiria ja kotkotuksia

Aika pian sen jälkeen kun oltiin käyty Fikun kanssa Eläinkuusikossa (entinen Kiva koira) tuli kyseisestä paikasta kyselyä, jossa haettiin paria vapaaehtoista osallistujaa eläin-/luontoaiheisiin aktiviteetteihin, ja meille tarjottiin mahdollisuutta mennä mukaan. Tekemistä järjesti Eläinkuusikossa eläinavusteisia opintoja suorittanut M, ja me sitten oltiin tavallaan hänen asiakkaitaan, ja näistä tapaamisista M:n oli tarkoitus kerätä materiaalia opinnäytetyöhönsä. Tapaamisia järjestettiin joulu-helmikuun aikana, ja kertoilen tässä mitä kaikkea tehtiin. c-.

Aluksi M tuli käymään meidän luona ja käytiin minikävelyllä, jonka aikana M hieman kertoi mitä tuleman pitää. Olin aluksi ollut siinä uskossa että tapaamiset olisi lähinnä sellaisia joissa me hengattaisi eläinten seurassa ja M sit tarkkailisi jotenkin sitä, mutta nyt sain kuulla että ohjelmaan sisältyisi kaikkea muutakin, kuten erilaisia rentoutumisharjoituksia, valokuvausta yms. Tavattiin myös M:n koira Sirius, joka pääsi vähän jaloittelemaan ja varmaan löysi kaikkia jänniä hajuja kun serkku majoittuu koiralaumansa kanssa usein naapuritaloon.

Toisella tapaamisella pakkauduttiin kaikki kolme + Sirius M:n autoon ja matkattiin Eläinkuusikolle, missä me saatiin Fikun kanssa työstää paperille omia "elämän puitamme" sillä välin kun Sirius juoksenteli ulkosalla olevalla aidatulla piha-alueella. Välillä Siri pyöri siellä sisätiloissakin meidän kanssa ja yritti mm. käydä varkaissa eläintarvikekaupassa, jonka tilat sijaitsi siinä huoneen kyljessä. .-D Meidän oli siis tarkoitus piirtää mieleisemme puu, jonka juuristoon kirjattiin ylös omat perustarpeet, runkoon asiat joissa kokee olevansa hyvä, oksiin harrastukset ja muu itselle mielekäs tekeminen ja lehtiin unelmat. Lisäksi paperille sai listata myös sellaisia eläimiä, jotka ovat olleet itselle merkityksellisiä. M oli pakannut eväätkin mukaan, ja tarjolla oli leipiä ja pipareita lämpimän mehun kera, joten siinä oli kiva napostella piirtelyn ohessa.

Itteä inspasi eniten eläinosio ja aloitinkin siitä, ja piirtelin puun ympärille elukoita kissoista erilaisiin ojan asukkeihin, joista tulee oma lapsuus mieleen. Normaalit ihmiset menee rantalomalle, mut mulle riitti pienenä kun sai kahlata omassa ojassa. xD Puun runko ja oksisto oli ehkä helpointa täyttää, mutta lehdistöön kirjattavia unelmia joutui miettimään vähän enemmän. Tää oli kyllä tosi kiva tehtävä itsensä tutkiskeluun ja omien vahvuuksien hahmottamiseen. Aina sitä ei edes mieti tekemiensä asioiden merkityksiä vaikka niiden parissa lähes päivittäin puuhastelee, joten kivasti havainnollisti itselle näiden olemassaoloa kun kirjasi asiat ylös paperille.

Paluumatkalla Siri alkoi olla vähän levoton, ja koska mulla oli kunniapaikka takapenkillä Siriuksen vieressä sain pitkin matkaa ihailla koirulin hampaita, ei vissiin pitänyt vieruskaveristaan kun tuli siihen naaman eteen irvistelemään. xD 

^Puuni rungosta löytyy esimerkiksi kohta "säätäminen". .-D

Seuraava tapaaminen oli taas tällä meillä, tarkemmin sanottuna takapihan metsikössä. Aluksi etittiin metsästä kiva paikka ja tehtiin pieni rentoutumisharjoitus, jossa M luki lyhyen tekstipätkän, joka käsitteli sitä miten kaikki ihmiset on erilaisia ja hyvinä juuri sellaisina nii siit tuli kyllä ihan kiva fiilis. c-. M ohjasi meille myös hissihengitysharjoituksen, jossa keuhkot vedetään aluksi täyteen ilmaa ja sit uloshengityksen annetaan valua alas "kerros kerrokselta", tää oli tosi toimiva ja oikeesti tunsi miten ilma liikkui kehossa. 

Ohjelmassa oli myös valokuvaamista, ja tarkotuksena oli vangita kameraan erilaisia yksityiskohtia luonnosta. Fiku kuvasi järkkärillään, ja mulle M lainasi tablettiaan. Jotenkin ironista et oon koulutukseltani datanomi mut pelkään kaikkia moderneja elekroniikkahärpäkkeitä kuten älypuhelimia ja M joutui aluksi neuvomaan tabletin käytön käynnistysnappulasta alkaen koska mulla ei ollut hajuakaan miten se toimi. .-DD Saatiin sit pyöriä vapaasti siinä metsikössä kameroinemme ja Siriuskin pääsi tekemään pienen kierroksen metsässä. Kuvauksien jälkeen syötiin eväitä ja kateltiin vähän ottamiamme kuvia ja kukin sai sitten kertoa miksi kyseisen kuvan otti yms. Hauskasti mulla ja Fikulla oli ollut ihan eri kuvauskohteet vaikka samassa paikassa koko ajan oltiin. 

En ole koskaan kokeillut luontokuvausta ja oikeastaan yllätyin miten kivaa se oli! Kuvauskohteita miettiessä tuli kiinnitettyä ihan eri tavalla huomiota ympäristöönsä ja näki paljon sellaista mihin tavallisella kävelymatkalla ei tajuaisi kiinnittää huomiota. Sit vaikka meitä oli siinä kolme paikalla pyörimässä unohtui kaikki muu ympärillä tapahtuva häly kun keskittyi miettimään kuvakulmia. Tuolloin oli satanut just edellisenä yönä ensimmäinen kunnollinen lumipeite maahan, ja itteä inspaa juurikin lumiset maisemat, joten kuvaussessio sattui siltä kannalta juuri sopivalle hetkelle. Kaikki tämän postauksen luontokuvat ovatkin tuon samaisen päivän tuotoksia. Lopuksi kumpikin sai valita kolme parasta kuvaa, jotka M myöhemmin teetätti meille muistoksi. .-)

^Otettiin Fikun kanssa myös kuvat toisistamme. Kumpikaan ei valinnut omakuvaansa niiden kolmen parhaan joukkoon. xD

Metsäteemaa jatkettiin seuraavallakin kerralla kun käytiin kävelemässä Haukankierros, joka on siis vaellus/luontopolku. Tämänpäiväiseksi koirakaveriksi M oli poikkeuksellisesti lainannut yhden koiran Eläinkuusikosta, joten Sirin sijasta patikoitiin yhdessä Lukon kanssa. Oltiin Fikun kanssa tavattu Lukko aiemminkin, mut poju ei tainnut meitä enää muistaa ja kävelikin vaan välinpitämättömästi ohi heti kun pääsi ulos autosta. .-D Lukko on pienikokoinen terrieri, joten saatiin Fikun kanssa välillä taluttaa sitä kun ei ollut vaaraa että koira yhtäkkiä riuhtaisisi meitä kumoon yms. Koiran kanssa kävelystä on löntystely kaukana ja aika reippaasti saa kävellä että pysytään koiran toivomassa tahdissa - joskin vastapainoksi kävelyyn sisältyi myös pysähdyksiä Lukon jäädessä haistelemaan ja tutkimaan milloin mitäkin. M uteli samalla millainen koira me hankittaisi jos siihen tulisi tilaisuus. En ite tiedä eri koiraroduista hölkäsen pöläystä, mut ehkä itelle ulkonäköä tärkeämpi kriteeri on koiran luonne mikä tietty vaihtelee myös paljon rodun mukaan. Vaikka oonkin enempi kissaihminen ei oma koirakaan olisi yhtään hassumpi lemmikki, itteä kiehtoo erityisesti koiran ja omistajan välillä oleva kumppanuus ja luottamus.

Vaellusreitillä oli monipuoliset maisemat kallioista järvenrantaan ja sit tietty tavallista metsäpolkua, joten näkemistä riitti, harmi että suurin osa ajasta meni omien kenkien tuijotteluun kun piti koko ajan vähän katsoa minne astui kun seikkailtiin lumisilla kallioilla. Tuonne kun tekisi toisen reissun joskus kesällä saisi uuden kokemuksen jo pelkästään eri vuodenajan puolesta. Sääolosuhteet eivät meitä valitettavasti suosineet ja lumisade muuttui nopeasti vesisateeksi. Kiivettiin syömään eväitä vähän korkeamman kukkulan/kallion päälle, ja oli sit kiva kun puista tippui lunta/vettä juomamukiin, mut M vaan totesi ihanan rennosti että bakteerikannan vahvistaminen parantaa vastustuskykyä. .-D

Seuraavilla kahdella tapaamiskerralla oli kanalavierailuja, joihin mentiin M:n kanssa kahdestaan ku ensin Fikulla oli lievää lämpöä ja toisella kerralla esteenä oli muuttopäivä. Mentiin M:n kanssa istuskelemaan kanojen oleskelutiloihin ja seurattiin sivusta niiden kotkottajien menoa. Siellä oli kaksi kukkoa ja kanoja sit vähän enemmän. Aika reippaasti kanat tuli siihen viereen ihmettelemään kun me rapisteltiin eväiden kanssa, M kummastelikin miten kanat oli niin seurallisia kun hänen aiemmalla käyntikerralla niillä kesti kauemmin ennen kuin uskaltautuivat tulemaan lähemmäksi. M väitti et ne kanat ois pitäneet musta ja tuumi josko ne samaistui mun lakattuihin kynsiin jotka oli samaa väriä kuin kanojen heltat tai kun mulla oli vaalea takki, mut mene nyt sitten sanomaan mitä niiden lintujen päässä oikeasti liikkui. .-D M:llä oli mukanaan joku kanaopus jossa oli kaikenlaista infoa kanoihin liittyen, ja yritettiin sit mm. kirjan avulla tulkata mitä ne kanat ja kukot oikein jutteli ku kauhea meteli alkoi yhden kanan mennessä munimiskoppiin(?) ja jostain syystä melkein koko kanaparvi kerääntyi paikalle seuraamaan tilannetta. .-D M myös kertoi että kanat oppii tosi nopeasti ja ne voi tunnistaa mm. kirjaimia. Aluksi yritettiin ruokkia kanoja jyvillä, mut ne hämmentyi mun pitkistä kynsistä ja rupesi nokkimaan niitä sen sijaan että olisivat ottaneet pitelemäni jyvän suuhun. xD Siinä vaiheessa kun alettiin jakaa niille omenanpaloja porukka kerääntyi kiinnostuneena meidän ympärille ja vähän siitä seurasi tappeluakin kun jotkut innokkaimmat kanat olisi halunneet syödä yksin kaiken. Toisella kerralla M:lla oli mukana keitettyä spaghettia, mikä paljastui oikeaksi hittituotteeksi ja kanat jopa kiipesi meidän syliin tavoitellessaan suupaloja. En ollut aiemmin nähnyt kanoja livenä ja näiden vierailujen perusteella hurahdin kyllä niihin, varsinkin kanojen syöttäminen oli tosi hauskaa. .-D

^Tässä on muutama M:n ottama kuva kanalavierailuilta. .-)

M antoi kotitehtäväksi laatia kirjeen tulevaisuudesta, johon sai keksiä millaista oma elämä mahdollisesti olisi kymmenen vuoden päästä. Mulle tuli ekana mieleen vastaavanlainen opotehtävä lukioajoilta, heh parin vuoden päästä pääsen julkaisemaan sen kirjeen täällä ja voidaan vertailla miten paljon vähemmän hohdokasta aikaa nämä vuodet ovat olleet kuin kirjeessä "ennustin". xD Tulevaisuuden miettiminen on itselleni ehkä jopa hieman ahdistavaa: Epävarmuus vähän huolettaa kun ei tiedä miten asiat tulevat muuttumaan ja toisaalta pelottaa jos mikään ei muutukaan ja olen vielä vuosienkin päästä tässä samassa pisteessä. Tätä kirjetehtävää oli kyllä ihan mukava pohdiskella, otin mukaan ajankohtaisia kiinnostuksenkohteitani ja ehkä hieman liioittelin niiden vaikutuksia keksityssä tulevaisuudessani. .-D 

Tervehdys täältä vuodesta 2031!
Asun vakituisesti edelleen samassa paikassa täällä maaseudun rauhassa, mutta uusien opintojen ja töiden takia olen asustellut muutaman vuoden muillakin paikkakunnilla. Opiskelin graafista suunnittelua ja visualistin tutkintoa, ja opintojen ja myöhemmin aloilla työskentelyn kautta on ollut mukava päästä toteuttamaan itseäni luovasti! Työskentelen tällä hetkellä lehtigraafikkona, ja somistajan töitä teen satunnaisesti pätkittäin, joten keikkojen välillä on aikaa ottaa rennosti ja lepäillä. Lapsesta asti ollut unelmani toteutui viimen muutama vuosi sitten kun sain viimein aikaiseksi hankkia oman kissan! Tein aluksi vapaaehtoistyötä eräässä kissatalossa ja ihastuin yhteen talon karvaisista kavereista niin paljon että päätin adoptoida hänet. Kissani nimi on Mitteri ja hän tykkää syödä ja kehrätä tosi paljon! Lisäksi minulla on muutama kana ja ankka lemmikkeinä. Linnut kotkottavat ja kvaakkuvat enemmän tai vähemmän sopuisasti asustaessaan keskenään, mutta tulevat kuitenkin hyvin toimeen. Ankat nauttivat olostaan lammella pulikoidessaan, ja kanoille on varattu kuivemmat tilat niitä varten rakennetusta kanalasta. Päivät kuluvat leppoisasti lemmikkikamujen pitäessä minulle seuraa, ja niiden hoitamisen ohessa kirjoitan vapaa-ajallani epämääräistä projektiani, josta saattaa ajan saatossa muodostua julkaisukelpoinen kirja, mutta aika näyttää... T: Kasa 

Viimeisin tapaaminen järjestettiin Eläinkuusikon tiloissa kun meidän oli tarkoitus puuhastella siellä olevien aasien aitauksessa. Aluksi keräiltiin kakkakikkareita aasien ulko- ja sisätiloista ja harjattiin vähän aasien (Lempi & Rebekka) sekä samassa aitauksessa olevan miniheppa-Napin selistä roskia pois. Eläinkuusikossa mennään tosiaan eläinten ehdoilla eikä esim. väkisin pakoteta eläintä harjaukseen, ja nytkin kun toinen aaseista tallusti vaan meidän ohi harjaussession aikana annettiin tämän olla rauhassa. Oon ite ihan yhtä mieltä siitä että eläimen pitäisi saada päättää eikä joutua väkipakolla tekemään jotain, tietysti tämä ei ole ihan joka tilanteessa mahdollista. Siinä harjailun ohessa mietiskeltiin myös mitä eläin tarvitsee ollakseen onnellinen, ja meidän listalle päätyi ainakin eläimelle sopiva ravinto, mieluisa ympäristö ja oma tila, silityksiä♥, pehmeä peti sekä leluja ja muita virikkeitä. Olin myös luvannut suunnitella tälle kerralle pienen jooga-flow:n, joka sit tehtiin aasien ja Napin maiskutellessa siinä taustalla heiniä. .-D Jännäsin vähän osaanko selittää liikkeitä ymmärrettävästi, mut meni tuo sentään paremmin mitä fysioterapeutin pääsykokeessa ollut liikkeiden ohjeistustehtävä muutaman vuoden takaa.

Siellä pihalla liikuskellessa ei voinut olla törmäämättä paikan koiriin, ja aiemmalta vierailulta tutut Mauno, Viljo ja Esko hyökkäsivät kimppuun jo heti portilla. Mauno halusi taas jakaa haleja ja sain perusteellisen naamapesun, ja Esko puolestaan oli innoissaan lelustaan jota se ahkerasti tyrkytti heitettäväksi. Yhdessä kohtaa Mauno ja Viljo vuorottelivat niin että aina kun toinen tuli viereen silitettäväksi siirtyi toinen sivummalle, ja Esko sit hääri siinä ympärillä koko ajan lelunsa kanssa. .-D

^Kuvat on jälleen M:n ottamia, Maunon halit on parhaita<3

Tähän "projektiin" osallistuminen oli tosi mukava kokemus! Vaikka olenkin nykyään huono poistumaan kotoa ei näihin tapaamisiin lähteminen tuntunut mitenkään stressaavalta, varmaankin kun M hoiti kaikki kyyditykset. Suurin osa tapaamisista järjestettiin ulkotiloissa, mikä oli näin koronan aikaan turvallista ja M oli varannut esim. ajomatkojen ajaksi maskeja. M oli myös järjestänyt joka kerralle pienet eväät ja muutenkin varautunut aina tilanteen mukaan, esim. vaelluskerralla mukaan oli pakattu loukkaantumisen varalle ensiaputarvikkeita. Yksi parhaita asioita oli tietenkin päästä vuorovaikutukseen eri eläinten kanssa♥ Toivottavasti M sai tarpeeksi materiaalia opinnäytetyöhönsä, sillä tiedostan itsekin että mun vähäsanaisista ja ympäripyöreistä kommenteista on vaikea saada mitään konkreettista irti. .-D