lauantai 23. heinäkuuta 2022

KS: Pitkästä aikaa Sonic-juttuja

Sonic 🏆

Fiku pistäytyi poikaystävänsä kanssa kyläilemässä, ja meillä oli kolmistaan projektina M&S-Olympiapelin tiimikisan läpipelaaminen. Pelkästään siinä riitti ihmettelemistä kun aloitusvalikon puhuja kuulosti niin innokkaalta lausuessaan "three players", ei oo koskaan ennen ollut näin isoa peliporukkaa koolla tuota pelatessa. xD Selvisi aika nopeasti että me oltiin vähän sellainen "Team Failure", yhtenä kisapäivänä tuli kaksi nelossijaa ja kuperkeikkoja vedettiin ahkerasti mäkihypyssä + kerran Blaze tuli kuperkeikan saattelemana maaliin, jotenkin se tilanne kuvasti osuvasti meidän joukkuetta. xD Sit Sonic oli aina innoissaan pitkissä alamäissä ja jankkasi monta kertaa putkeen samaa replaa ja Amy julisti jatkuvasti olevansa itse paras, se siitä tiimihengestä. xD Mut ainaskin tuo säätöpelaaminen oli viihdyttävää, ja ei me sit lopulta taidettu niin huonoja olla kun saatiin päätösseremoniassa paras palkinto. x) Intouduin tuon yhteispelin jälkeen vähän omalla ajallakin pelailemaan pitkästä aikaa sekä luin itseni ajantasalle Sonic-sarjiksissa. Aloitin IDW:t ihan alusta ja ekan kriisin käsittely oli ihan ok, mutta siitä eteenpäin alkoi vähän pitkästyttää, sääli ettei näistä saa enää samaa fiilistä kuin aiemmin.

Amazing Race 🚁

Amazing Racea on ollut kivaa kattoa ku Riley & Maddison on ihana pari, näiden partaveikkojen näkeminen on sellainen päivän piristäjä. .-D Michelle & Victoria oli myös hauska pari siitä syystä, etteivät he tulleet keskenään toimeen, se on yllättävän viihdyttävää kun toisiaan inhoavat henkilöt määrätään työskentelemään yhdessä. Yleensä Amazing Racessa jokainen pari keskittyy enimmäkseen omiin suorituksiinsa ilman sen suurempaa taktikointia, mut oon tykännyt kun tällä kaudella osa kilpailupareista muodostivat liiton keskenään ja auttavat toisiaan tehtävissä + se hyödyttää myös U-käännöksien välttämisessä.

Mustikat 🍇

Toiveisiini on vastattu: Tänä vuonna metsässä riittää mustikoita poimittavaksi! Oon nyt parin viikon ajan päässyt marjastamaan melkein joka päivä aina sään salliessa. Olin vissiin jotenkin huonossa asennossa kun sain aluksi pohkeet vihoittelemaan marjastuksen myötä, ja seuraava loisto-ajatukseni oli sitten "taivutanpa selkää pohkeita säästelläkseni", arvatkaa mikä oli sen jälkeen kipeänä. xD Pelkkä paikoillaan seisoskelu on ilmeisesti niin hurja fyysinen suoritus että täytyisi muistaa venytellä marjareissujen jälkeen. Yleensä kukaan ei jaa tätä mustikkainnostustani, mut nyt sain yhdelle kerralle jopa marjastusseuraa kun käytiin tädin kanssa yhdessä pyörimässä metsässä löydettiin vakiomarjastuspaikkani lisäksi uusia apajia, eli kerättävä ei tule loppumaan. <3 xD

Musiikki 🎶

Kuukauden paras musalöydös oli Capital Lights -bändi, soittolistalleni oli eksynyt yksi heidän kappaleensa ja tykkäsin siitä niin että menin saman tien kuuntelemaan CL:n molemmat albumit ja aah, paljon hyviä biisejä! ♥ Heillä on korvaani aika täydellistä musiikkia, jokaisessa biisissä on jotain mistä tykkään, vähän niin kuin We The Kingsilläkin. Koitin kumminkin hieman karsia ja valikoida vaan parhaat mukaan kuukauden biisilistalle, menis aika yksitoikkoiseksi jos puolet soittolistasta olisi saman esittäjän kappaleita. xD

Silloinkin taisi olla hyvä mustikkavuosi kun kuuntelin paljon Scissor Sistersiä, ainakin siinä oli nyt jotain déjà vu -tuntua kun Shady Love soi ämpältä kyykkiessäni mustikkamättäällä.


Jos soittolista ei näy, klikkaa tästä!

FS:n kesätapahtuma 👙

FS:n kesätapahtuma alkoi yllättävän aikaisin tänä vuonna, yleensä rantatunnelmiin on päästy vasta elokuun puolella, eli ovat kerrankin ajoissa. Käytössä on taas suosikkini eli lautapelikonsepti ja kesäiset ranta-asut ovat ihanan värikkäitä ah, enpä ole ollut aikoihin näin innoissani pelien vaatepuolesta ja jaksoin jopa vaihtaa kesälookit kaikille tytöilleni! Tapahtuman läpäisy on kyllä ihan mahdoton määräaikaan mennessä, mut lopuksi raaskin hankkia puuttuvat nopat edes yhdelle tilille. 

Lohikäärmeleffa 🐉

Muutama vuosi sitten tuli katsottua "Näin koulutat lohikäärmeesi" -elokuva, ja nyt olen edennyt tämän trilogian kakkososaan saakka. On kulunut viisi vuotta, ja Hikotus harrastaa tutkimusmatkailua uusilla alueilla ja tekee samalla lentotreenejä lohikäärmekamunsa Hampaattoman kanssa. Kartan laajentamisen lisäksi Hikotus käyttää reissuja syynä vältellä isäänsä, joka toivoisi poikansa täyttävän hänen saappaansa viikinkikylän päällikkönä. Hänen tyttöystävänsä kummastelee pojan epäröintiä asian suhteen, mutta Hikotus toteaa ettei hän ole perinyt isänsä johtajanluonnetta ja harmittelee ettei koskaan tavannut äitiään ja kokee olevansa hukassa itsensä kanssa. Kuin tilauksesta äiti sitten ilmestyykin nuorukaisen elämään nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ja Hikotus kuulee tämän hylänneen aikoinaan perheensä voidakseen elää sopuisasti lohikäärmeiden kanssa, eli Hikotuksella oli tietämättään tismalleen samat arvot kuin äidillään. Ongelmia aiheuttaa lohikäärmearmeijaa kokoava Drago Veriaura, ja Hikotuksen isä kuolee kun Dragon harhauttajapeto usuttaa Hampaattoman hyökkäämään omiaan vastaan. Hikotuksen ja Hampaattoman luottamus on kuitenkin niin vahvalla pohjalla, että Hampaaton vapautuu transsista, ja kun Drago on kukistettu Hikotus suostuu viimein astumaan viikinkikylän päällikön asemaan.

Petyin vähän siitä että Hikotus otti lopulta johtajan pestin vastaan, on toki hienoa että hän uskaltautui epämukavuusalueelleen, mutta hänen paikkansa olisi ollut ennemminkin äitinsä luona lohikäärmeparatiisissa. Mikä tää juttu ylipäätään on että hänet on tuomittu elämään ilman toista vanhempaansa, kun heti äidin löydyttyä perhe ehti olla vain hetken yhdessä ja sitten isä jo tapatetaan? Se tuntui vähän turhalta ±0-tulokselta, vaikka toki kadonneen äidin mysteeri toi vastauksia Hikotuksen kysymyksiin. Tai ehkä elokuvan pointti olikin että Hikotus muistuttaa lopulta enemmän sitä vanhempaansa joka ei ole läsnä. Parasta oli Hikotuksen ja Hampaattoman uskollinen ystävyys, he ovat kasvaneet yhteen ja kumpikin tietää toisen vahvuudet ja heikkoudet, jolloin he pystyvät täydentämään toisiaan tiukoissa tilanteissa. Kivana yksityiskohtana mainittakoon Hikotuksen tekojalka, joka tuo hänen ulkoasuunsa hyvää särmää eikä jalan puuttuminen vaikeuta hänen menoaan enää yhtään.


Jäipäs suosikkipostaus jotenkin lyhyeksi tällä kertaa, oonkohan unohtanut jotain oleellista vai enkö ole tehnyt mitään muuta kuluneen kuukauden aikana? xD

Ei kommentteja: