Kaikki Wii-pelini

Multa pyydettiin Wiipelien esittelypostausta, ja oli sen verran kiva idea että päätin ryhtyä tuumasta toimeen! Näytän tähän samaan syssyyn myös "Wii-setuppini", joten aloitetaan siitä:

Wii-konsoli on olkkarin telkkariin kytkettynä. Tää ei ole mikään ihanteellisin paikka, koska telkkarin edessä on tuoleja, jotka täytyy aina siirtää pois tieltä ennen pelihetkeä, koska siis toi tuolin käsinoja osuu ihan täydellisesti tuon liikkeentunnistimen tielle. Harmi myös että telkkari on ihan kiinni seinässä, jolloin vain yhdelle pelaajalle on varattu suora näköyhteys telkkariin ja muut joutuu istumaan sivummalla (mutta koska pelaan 99% yksikseni se ei tietenkään ole ongelma).

Telkkarin valmiustilaa pidetään aina niin pahana sähkonkulutuksen kannalta enkä tiedä koskeeko vastaava myös Wii-konsolia, mut kiskon aina varoiksi pelikerran päätteeksi johdot irti seinästä. Huhhuh, ensin tuolien siirto ja sit vielä lisävaivana johdon kiinnitys kun aikoo pelata, ei sitä pääse elämässä helpolla. xD Oon muuten tosi huono johtojen ja muiden kaapeleiden kanssa enkä osaa asetella niitä siististi, kattokaa ny miten rumalta tuo telkkarin edusta näyttää kaiken maailman johtojen kulkiessa tuosta edestä. .--D

Telkkarin alapuolella olevien kaapin ovien takaa paljastuvat sitten ne Wiipelit sekä kaikki ohjainhärpäkkeet. Pelit eivät ole minkäänsortin järjestelmällisessä teema- tai aakkosjärjestyksessä, vaan niiden paikat vaihtelevat pelaamisaktiivisuuden mukaan: Oikeassa reunassa on viimeisimpänä pelatut pelit, ja vasemmassa nurkassa oleviin peleihin ei ole koskettu useampaan vuoteen. Eli kuvaushetkellä tanssipelit ovat olleet ahkerimmassa käytössä. Oon muuten usein pohdiskellut, mikä noiden koteloiden alakumassa olevien kolmioiden värivalintojen taustalla on, sillä ne eivät riipu ainakaan pelin valmistusvuodesta, valmistajasta tai ikärajasta ja häiritsee kun en ole saanut pääteltyä niiden tarkoitusta, jos jollakulla on tietoja aiheesta niin saa jakaa. xD

Joojoo, mennään ihan just niihin peleihin, esittelen vaan vielä nää ohjaimet sun muut oheistuotteet. Ohjaimia + nuneja löytyy 3 kpl (tosin yksi ohjain reistailee ja kaksi nunia ei tahdo pysyä paikoillaan), sit on mariokartin ratti, kitarapelin "kielet" (=toi liikennevaloilta näyttävä jutska), 2 kpl toimivia mikrofoneja sekä tollainen usb-liitäntä, mihin saisi kytkettyä neljä mikkiä samalla kertaa, mut sille ei tällä erää ole käyttöä kun toimivia mikkejä on vaan kaksi.

No niin, lopultakin pääsemme otsikon mukaisen sisällön pariin! Jaoittelin pelit kuvauksia ja kerrontaa varten näihin viiteen eri kategoriaan: Laulupelit, tanssipelit, Mario/Sonic pelit, seikkailupelit ja muut sekalaiset pelit. En aio esitellä jokaisen pelin kaikkia ominaisuuksia erikseen (vaikka melkein kiinnostais lol), mutta jos olet kiinnostunut lukemaan yksityiskohtaisempia peliesittelyjä, löytyy jokusesta Wii-pelistä arvostelu tästä vanhasta postauksesta. Linkkailen tänne sekaan myös muita aiempia postauksiani, joista löytyy lisää kerrontaa yksittäisistä peleistä.

Aloitetaan enemmistöstä elikä erilaisista laulupeleistä! Olen jaoitellut kuvassa eri sarjojen pelit yhteen, eli We Sing -sarjan pelejä löytyy 4 kpl, Sing Ittejä 3 kpl, Let's Singejä 2 kpl (joista vain toinen toimii) ja U-Sing 1 kpl. Laulupelit ovat tarjonneet paljon hauskoja pelihetkiä ja veikkaisin että nämä ovat kaikista Wii-peleistäni eniten pelattuja, nykyään ainakin usein kun päätetään Fikun kanssa jotain yhdessä pelata on valinta automaattisesti jokin laulupeli. Mainittakoon vielä etten todellakaan ole hyvä laulaja, eikä mikkiin tapahtuva huutokarjuminen ole kovin kaunista kuultavaa. XD Jos mun pitäisi valita noista kaikista suosikkini sanoisin biisivalikoiman puolesta We Sing Encore, viime aikoina ollaan Fikun kanssa myös koukututtu U-Singgiin.

Laulupelikokoelman kerääminen alkoi kymmenisen vuotta sitten Disneyn Sing It -peleistä, koska kuten kansikuvistakin voi päätellä, olivat Jonasin veljekset ja Camp Rock niissä hyvin edustettuina. .-D Pop & Party -pelejä on tullut laulettua lähes kyllästymiseen asti, ja sit toi sarjan eka peli liittyi kokoelmaan vasta viimeisimpänä kun sattui yllättäen alesta löytymään. Näistä Disneyn lastenpeleistä voi olla montaa mieltä, mut tekee toisinaan ihan hyvää fiilistellä näiden "Pystyt mihin vaan!" tai "Ole rohkeasti oma itsesi!" -tyyppisten kliseisesti sanoitettujen kappaleiden parissa. .-D

Laulupeli-innostus lähti yllättävään kasvuun joskus vuoden 2016 paikkeilla, kun jouluksi tuli ostettua Let's Sing -peli, ja laulettiin sitä Fikun kanssa useita kertoja päivässä ja muistan miten viikonloppuisin parasta oli pitkät iltalaulutuokiot. Kuukautta myöhemmin seurasi sitten We Singin Encore-pelin hankinta synttäreideni kunniaksi, ja siitä kuukausi eteenpäin hankittiin Pop hiihtolomahuviksi, eli laulupelejä alkoi yhtäkkiä kertyä hurjaa vauhtia lisää. Vanha Disney-pelin mukana tullut mikki alkoi reistailla vanhuuttaan, joten Let's Singin 2016 -version kanssa samoihin aikoihin tuli hankittua myös mikkipaketti, ja siitäkös vasta saatiin uusi ulottuvuus pelaamiseen kun pystyttiin ekaa kertaa laulamaan duettoja! Aiheesta lisää: Vertailin aika yksityiskohtaisesti Let's Sing ja We Sing -sarjojen pelejä tässä postauksessa.

Loput pelit ovat sitten olleet joululahjahankintoja eri vuosina. Yhtenä jouluna tilattiin Rock-peli, ja satuin myös löytämään We Singin peruspelin käytettynä versiona ja ostin sen salaa, joten Fiku yllättyi kun sinä jouluna laulamista tulikin odotetun yhden pelin sijasta kaksin kappalein. .-D Myös viimeisimpänä ostettu U-Sing 2 on käytettynä ostettu. 

Kätevä (vaikkakin hieman häiriintynyt) tapa tutustua tähän laulupelikokoelmaan on katsella meidän kuvaamia Bratz-laulukisavideoita. .----D

Kylie Sing & Dance -pelin olisi voinut mainita jo äskeisten laulupelien joukossa, mut tulkoon nyt tanssipuolelle kun täällä on enemmän tilaa. Just Dance -sarjan pelejä löytyypi tiiviisti vuosilta 2015-2020, tosin 2017 ei ole oma vaan ollut lainassa viimeiset neljä vuotta (en edes tajunnut erikseen mainita asiasta esim. tässä postauksessa vaan puhuin "kaikista tanssipeleistäni" niin kuin omistaisin senkin lol, kummasti se alkaa tuntua omalta kun on ollut niin pitkään lainassa. x)) ja uusin 2020 oli kuvaushetkellä Fikun luona, eli se puuttuu tästä kuvasta.

Kylie-peli oli ensikosketukseni Wiin tanssipeleihin, joskaan se ei ole enää viime aikoina ollut kovin paljoa käytössä ollessaan niin paljon alkukantaisempi JD-peleihin verratessa. Kylien helpot koreografiat olivat kuitenkin oiva tapa harjoitella tanssimista ja osasin yhdessä vaiheessa melkein kaikki tanssit ulkoa, nyt tulin itse asiassa uteliaaksi vieläkö liikkeet luonnistuisi, täytyisköhän kokeilla pitkästä aikaa!

Just Dance 2015 tuli vissiin hankittua kokeeksi jostain alennuksesta, ja siihen koukuttui sen verran että sarjan uusimmat julkaisut tuli hankittua aina siihen asti kun niitä valmistettiin Wiille. Ei kyllä haittaa vaikkei uusia pelejä olekaan enää saanut, näissäkin riittää tekemistä enemmän kuin jaksaisi tehdä. xD Yhdessä vaiheessa tanssipelit olivat lempiasiani ja pelkäsin kipeäksi tulemista, koska pidempi tanssitauko tuntui surulliselta ajatukselta. Tuolloin näitä tuli pelattua joka toinen päivä, mutta viimeisen vuoden aikana innostus on laskenut aika paljon, en tiiä onko kroppa jo alkanut "lahoamaan vanhuuttaan" ku jatkuvasti on joku paikka kipeänä, useimmiten jalkapohjat on ihmeellisillä rakkuloilla, ja välillä tuntuu myös ettei raajojen liitoskohdat kestä. Viime kesän helteillä pistin tanssit kokonaan tauolle kun homma tuntui enemmän ärsyttävältä kuin kivalta, ja nykyään viikossa tulee pelattua liikunnan vuoksi 1-2 kertaa tanssipelejä ja mukavuus vaihtelee tosi paljon, joskus on kivaa, useimmiten ei. 

Varmaan parhaat tanssipelimuistot liittyy niihin aikoihin kun pelattiin Fikun kaverin kanssa kolmisteen, ylipäätään JD:a on kivempi pelata porukalla kuin yksin. Tanssipeleistä ehdottomat lempparini ovat 2018 ja 2019!

Mario- ja Sonic-pelit eivät oikeastaan edes liity toisiinsa, mut en tiennyt miten menettelisin tuon olympiapelin kanssa, joten tulkoot nyt samaan. Nää kaikki pelit on tosi erilaisia, joten kertoilen jokaisesta erikseen:

Jos Wii-konsoli hajoaisi niin että sinne jumittuisi yksi peli sisään ja olisi pakko pelata vain sitä loppuelämä, toivoisin ehdottomasti että niin kävisi Mariokartin kohdalla. Wii tuli aikoinaan hankittua Mariokartin takia, ja se on yhä lempparini kaikista wiipeleistä. <3 Oon miettinyt pitäisikö kokeilla jotain muitakin ajopelejä, mut Mariokartissa mua kiehtoo erityisesti pelin arvaamattomuus ja jokainen pelikerta on oikeastaan erilainen + pelin ulkoasu ja grafiikat on supersöpöt!

Oon erittäin katkeroitunut siitä, että Wiin aikana julkaistiin vain kaksi Marioparty-peliä, sillä näitä olisi ollut kiva hamstrata itselle enemmänkin (tai sitten ei, ne muutti pelin formaattia ysissä paljon huonompaan suuntaan, tykkäsin enempi siitä "klassisesta" lautapelityylistä mihin ehti luoda vahvan siteen ku pelattiin vanhoja MP:itä Sepon kanssa). Parasta on maratoonata viidenkymmenen kierroksen lautapelejä, ja homma on tuplasti hauskempaa kun liittoudutaan Fikun kanssa koneita vastaan ja otetaan murskavoitto! x)

Mario ja Sonic ovat kisanneet keskenään useammissakin olympialaisissa, ja multa löytyy tollain Olympic Winter Games -versio. Tää on sellainen peli, jonka olemassaolon unohtaa useammaksi vuodeksi, ja sit yhtäkkiä ei tee mieli mitään muuta pelatakaan kuin tätä.

Sonic Colours on vauhdikas ja värikäs tasohyppelypeli, josta mulla olisi yhä jokunen keräilyesine ja huippurankki saavuttamatta, eli haastetta löytyy ärsyyntymiseen asti mikäli yrittää tavoitella täydellisyyttä. xD Aiheesta lisää: Kerroin lyhyesti pelifiiliksiäni tässä KS-postauksessa.

Näistä peleistä lempparini ovat Mariokart ja Marioparty 8, eli Mario vs. Sonic -kamppailussa voitto menee reippaasti pelien puolesta Mariolle, mutta Sonicia tykkään lukea sarjiksina.

Tomb Raidereita löytyy pari kappaletta ja oon kirjoitellut kummastakin aika perusteellisesti tässä postauksessa, joten vilkaise se mikäli haluat lukea lisää aiheesta.

Muistan kun tuo Yksisarvisleffaan perustuva Tinttipeli tuli ostettua ennen elokuvan näkemistä, ja sit joutui odottamaan kolme kuukautta ennen kuin uskalsi pelata elokuvan seikkailu -osion, koska ei tietenkään halunnut saada etukäteen juonipaljastuksia (mitä siinä ei loppujen lopuksi edes juuri ole, koska elokuvassa ja pelissä on aika erilainen juonenkulku). Tinttipeli on siitä tosi onnistunut, että yksin pelattavan elokuvanseikkailun lisäksi myös pelin multiplayer-osio on laadukas, ja elokuvan ilmestymistä odotellessa pelailtiin Fikun kanssa sitten näitä minikenttiä läpi. Aiheesta lisää: Joululahjalistani kärjessä ollut Tinttipeli sai pika-arvostelun tässä postauksessa. Muistelen että oisin kirjoittanut johonkin postaukseen myös mielipiteeni tuosta elokuva-osiosta, mutten kehdannut liiemmin kaivella vanhoja postauksia ku alkoi hävettää niissä ollut Tintti-ihkutukseni. xD

Captain Morgane eroaa näistä muista seikkailupeleistä siinä, ettei se ole jatkuvaa pahisten hakkaamista ja päätöntä juoksentelua, vaan peli etenee selkeän dialogin ja ympäristön tutkimisen merkeissä, on siis hieman rauhallistempoisempi. Aiheesta lisää: tässä KS-postauksessa.

Konsolin mukana tullut Sporttipeli oli pitkään käyttämättömänä ku pelattiin mieluummin pelkkää Mariokarttia ekat kuukaudet. .-D Jossain vaiheessa tuli vedettyä aika säännöllisestikin pelin päivittäistä "kunto-ohjelmaa", ja lempparini lajeista ovat tennis ja pesis. Liikuntaa tässä on kyllä 0%, sillä oon aina pelannut istuen. xD

Toista peliohjainta ostaessa WiiPlay sisältyi samaan settiin, ja tää on kyllä yks turhimmista Wii-peleistä. Siitä huolimatta tähänkin voi onnistua koukuttumaan, jos tavoittelee huipputuloksia pakkomielteisesti. xD

Kitarapelin toimintamekanismit ja grafiikat on aika kököt, mut sentään pelaamisen ohessa saa kuunnella hyvää musiikkia, ja pelin kautta tuli tehtyä jokunen uusi biisilöydös + mukana sattui olemaan myös mun ja Fikun aika isojakin suosikkeja (Fall Out Boy, Jonas Brothers) mikä on aika yllättävää, yleisesti tanssi- ja laulupelien musiikki ei ole juuri mieleeni. Pelin kovin vaikeusaste on ihan mahdoton, saan käteni useammaksi päiväksi kipeäksi jos erehdyn kokeilemaan sitä, koska pelatessa käsi vääntyy ihan luonnottomiin asentoihin. xD

Apinapelissä itselleen saa oman lemmikkiapinan. Kokeilin peliä kerran, enkä ole palannut siihen toistamiseen. 

Sims 3:n wiiversio on aika buginen, mut mulla on silti sen pelaamisesta parempia kokemuksia kuin kolmosen tietokoneversiosta joka toimii vielä huonommin, aika surkuhupaisaa. xD Parasta pelissä on simlish-versio 3OH!3:n Double Vision -kappaleesta, aina kunnon bileet kun se pärähtää soimaan stereoista! Nanana, nanananaa...

---

Teen blogiini sisältöä itseäni kiinnostavista aiheista enkä lukijoiden toiveista, mut jos teillä on mielessä postausideoita, joita kykenen tekemään tai bongaatte vaikka jostakin tekstistäni jonkin ohimennen mainitsemani asian josta olisitte kiinnostuneita kuulemaan lisää, niin saa toki laittaa ehdotuksia tulemaan! Oon myös jo vuosia haaveillut et tekisin Q&A-postauksen, mutten sit koskaan ole viitsinyt koska pelkään ettei ketään kiinnostaisi lähettää sitä varten kysymyksiä, ni jos teillä on jotain kysyttävää ni saa niitäkin kommenttien kautta esittää.