sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Levybattle: Hurts

Tykkään ku lupailin postaavani joka viikko ja heti ensimmäisen postauksen viimeistely venyy sunnuntaihin asti. .-D Mut sunnuntai on oikeastaan aika osuva julkaisupäivä tälle postaukselle, sillä vuorossa on levybattle Hurtsin kappaleilla, ja aikoinaan Sunday oli ensimmäinen biisi, jonka Hurtsilta kuulin. Huh, tulipas jännä fiilis kun pitkästä aikaa katoin ton musavideon, en edes muistanut miten se päättyi ja uiku Theo ja Adam on ollu pikkusia + samaistuin liikaa Adamiin joka kyyläsi erittäin epäilyttävästi tapahtumia taustalta. xD

Levybattle toimii siis niin, että artistin/bändin kaikki levyt käydään läpi kappale kerrallaan siten, että joka levyltä otetaan järjestyksessä vertailuun yhtä aikaa yksi kappale, joista sitten valitsen kolme omasta mielestäni parasta biisiä. Top 3 -kappaleet saavat pisteitä (1. sija = 3p / 2. sija = 2p / 3. sija = 1p) ja lopuksi nähdään, mikä levy saa parhaat pisteet!


Jos video ei näy, klikkaa tästä!
Sori, yksi biisi piti mykistää jotta videon sai julkaista. .-p

Tutustuin Hurtsiin melko pian sen jälkeen kun tämä brittiläinen syntikkapopduo pongahti julkisuuteen joskus 2011, ja yhtyeen menoa on tullut seurattua aktiivisesti heidän esikoislevystään alkaen. Voicen kautta tulivat tutuksi Happiness-levyn musavideohitit; Sunday, Illuminated, Stay ja Wonderfull Life, joihin kaikkiin tykästyin ja kun fanitusta oli kestänyt puolisen vuotta sain joululahjaksi kyseisen levyn. Seuraava levy Exile vaikutti musavideojulkaisujen pohjalta lupaavalta, mutta levy ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena niin erikoinen. Surrenderin otin puolestaan paremmin vastaan, levyn yleissoundi on tosi jees ja tykkään kaikista biiseistä. Vuonna 2016 pääsin käymään ekaa kertaa Hurtsin keikalla, ja Theo ja Adam olivat huikeita livenä! Vähän päälle vuotta myöhemmin olin taas katsomassa Hurtsin keikkaa Desiren julkaisun jälkeen. Hurtsin keikoilla on parasta kun saa itkeä silmät päästään, jotenkin nämä surumieliset kappaleet tuntuvat ekstravahvasti aina livenä kuultuna. ♥ Viime syksynä julkaistu Faith on selvästi paria edeltävää tanssittavampaa levyä synkempi kokonaisuus ja muistuttaa paljon Hurtsin aiempaa tuotantoa, mut kuten battlesta näkee en vielä näin lyhyen kuuntelun jälkeen uskalla sijoittaa näitä biisejä vanhojen suosikkien yli.

Olen tehnyt Hurtsin levyistä battlen aikaisemminkin, näkee että on vanha video jo ihan vaan siitä että levyjä on tullut pari lisää tuon ensimmäisen battlen jälkeen. .-D Kierosti näissä levybattleissa osuu aina vertailuun paljon hyviä kappaleita samanaikaisesti, tuntuu esim. kauhean väärältä etten voinut antaa Rolling Stonelle tai Something I Need To Know:lle täysiä pisteitä ja sit toisaalta huvittaa kun joissain erissä kärkisijoille joutui päästämään tylsiä biisejä, esim. Spotlights tuntuu tosi oudolta ykköseltä. .-D Lopputuloksia vertaillessa kaikki levyt ovat luonnollisesti saaneet reippaasti vähemmän pisteitä kun kilpailijoita on nyt enemmän, joten se että Happiness, Exile ja Surrender ovat kaikki saaneet kymmenisen pistettä vähemmän kuin aiemmin ei kieli mitenkään siitä ettenkö pitäisi näistä levyistä enää yhtä paljon. Kummassakin battlessa parhaimmat levyt Happiness ja Surrender erottuvat edukseen selvällä piste-erolla muihin kilpailijoihin verratessa, ja ilmeisesti aika kultaa myös musiikkimuistot, sillä yllätyksekseni Happiness kiri tällä kertaa aiemman voittajan Surrenderin ohi, joskaan näillä ei ole väliä kuin yhden pisteen verran. Hyväksyn kyllä Happinessin ykköspaikalle sillä siitä kaikki aikoinaan lähti, ja lueskelin juuri blogistani löytyviä varhaisimpia Hurts-tunnisteen tekstejä joista näkee hauskasti ihan ekoja fiiliksiäni Hurtsista ja yhtyeen kappaleista. .-3

Joo mut nyt täytynee lopetella ku homma alkaa mennä pelkäksi Hurtsin musavideoiden tuijotteluksi. .-D

Ei kommentteja: