Yön yli Helsingissä

Isi: "Ai millekäs keikalle te olittekaan menossa?"
Fiku: "Månsin."
Isi: "Minkä Monsterin?"

Joo, eli nyt poikkeuksellisesti tulee vähän erilaisempaa postausta kun aion kertoilla 16.10.2015 olleesta Måns-Monsterin keikasta ja tuosta Helsingin reissusta ylipäätänsä, joten annoin tällä kertaa aihetta kuvaavan otsikon postaukselle. .-D

Tähän alkuun vielä ilmoitan etteivät postauksessa esiintyvät kuvat ja videot keikalta ole omia taltiointejani. Isoimmat kuvat ovat peräisin chihuahualove81:n instasta, ja kaikki loput ovat kuvakaappauksia anskyy11-kanavan videoista, joita olen myös linkkaillut postaukseen.

Lähdettiin matkaan vasta aika illasta, koska isi ei oikein tykännyt ideasta että oltaisi menty monta tuntia aikaisemmin turhaan kukkumaan Helsinkiin, koska saataisi sit kuitenkin odotella keikan jälkeen junaa monta tuntia. Matka taittui tosi nopeasti, ja viimeinen biisi joka ämpältä soi ennen meidän junasta poistumista oli Månsin Broken Parts. Mulla on outo(?) "sääntö", ettei ämppää saa mielellään sammuttaa kesken biisin, mut ei ehditty kuunnella sitä kokonaan joten sovittiin et siinä on sit keikan jälkeen meille kiva fiilistelybiisi.

Onnistuttiin harhailemaan varmaan ainakin 15 minuuttia Helsingin kaduilla ennen kuin löydettiin keikkapaikalle, joka siis oli The Circus. Mua vähän huoletti joudutaanko me jonnekin ihan taakse, koska tultiin paikalle puolisen tuntia ovien avaamisen jälkeen, mut eipä ainakaan ollut ruuhkaa ja päästiin suoraan sisään vilautettuamme liput ovella. Pyydettiin narikkatytöltä että tämä laittaisi meidän kamat samaan paikkaan, mut jouduttiin silti maksamaan tuplahinta narikkapaikasta mikä oli aika törkeetä, varsinkaan kun ei meillä ollut kuin yksi laukku ja takki, et ei mitenkään hirveästi. Seuraavaksi sitten lähdettiin kulkemaan käytävää eteenpäin ja toivottiin että päädyttäisi keikkapaikalle. Löydettiin sitten huone missä oli lavalla joku esiintymässä. Ei oltu ihan varmoja ollaanko oikeassa paikassa (eikä sitä tietenkään voinut kysyä keneltäkään) mut päätettiin jäädä kattomaan ilmestyisikö Månsin lämppäri Krista Siegfrids lavalle sovittuna ajankohtana, ja jos ei niin sitten lähdettäisi tutkimaan paikkaa lisää. Mulla ei ole hajuakaan kuka se ensimmäinen esiintyjä oli, mut kyllä se sit jossain välissä lupaili että Måns saapuu myöhemmin illalla lavalle, et huh helpotus, oltiin oikeessa paikassa. .-D Saatiin ihan hyvät paikatkin, koska sillä K-18 alueella väki hengasi ennen esityksen alkamista baaritiskeillä ja huoneen takaosassa olevilla istumapaikoilla, et lavalle oli hyvä näköyhteys. Lava olisi kyllä voinut olla vähän korkeammalla, tai sit vastaavasti huoneen takaosan lattiaa olisi voitu vähän korottaa, ni ois nähnyt paremmin, mut tosi hyvin näki nytkin.

Krista saapui lavalle 15 minuuttia aikaisemmin kuin aikataulut olisivat sanoneet, mut ei siinä mitään. Krista hoiti lämppärinä toimimisen tosi hyvin olemalla ihanan pirteä siitä huolimatta että yleisö oli vähän pökkelö aluksi eikä oikein tehnyt mitään ellei Krista käskenyt. Krista jaksoi myös ahkerasti huokailla miten komea Måns on. ,-3 Ite en biiseihin pahemmin päässyt mukaan kun en Kristaa ole radiossa soivia biisejä lukuunottamatta kuunnellut, mut ihan tarttuvia kappaleita ja tykkäsin kyllä! Ennätin myös ekat kyyneleet tirauttaa Kristan ^Can You See Me? biisin aikana, kun hän kertoi että on kirjoittanut sen kuolleelle isälleen ja muutenkin tosi koskettava biisi (meinaa nytkin itkettää, ääw. .-D) Lopuksi kuultiin vielä Kristan esittämä Suomen vuoden 2013 euroviisuedustuskappale Marry Me, ja siinä pääsi viimein laulamaan mukana kun tiesi sanat. .-D Tosin mua häiritsi kun siinä mun edessä istui joku vauva huoltajansa reppuselässä ja kyyläsi jostain syystä mua vaikka tapahtumat olisi olleet lavalla. .--D

Kristan lähdettyä jäätiin sit korvat lukossa odottamaan Månsia. Katseltavaa lavalla kyllä riitti, kun sinne saapui komeita roudaripoikia siirtelemään soittimia yms. Melkein koko ajan yleisössä kiljuttiin kun lavalle käveli joku, et tuli monta "väärää hälyytystä". .-D Siinä sit oli vähän pidempi tyhjä tauko, ja oli vähän tylsää kun ei kunnolla pystynyt keskustelemaan siinä melussa. Jaloissa alkoi myös jo tuntua yli tunnin mittainen yhtäjaksoinen seisominen, mut meillä oli siinä pieni venyttelytila kun oltiin jätetty vähän väliä edessä seisoviin, kun siinä oli pari pidempää tyyppiä joiden takaa ei olisi paljon näkynyt jos olisi mennyt kiinni niiden selkään.

Vihdoin alkoi tapahtua! Lavan seinustalle heijastui aikajanamaisesti Månsin uran kohokohtia alkaen 2005 vuoden Ruotsin Idolsiin osallistumisesta, ja viimeisenä oli tietenkin voitto Euroviisuissa vuonna 2015. Tämän jälkeen tuli eräänlainen lähtölaskenta kymmenestä yhteen, ja kun aika oli loppuun kulunut saapuivat ensin soittajat lavalle ja viimein se eniten odotettu Måns. .-3 Måns aloitti suoraan laulamisen, ja  eka biisi oli Someday uusimmalta levyltä (Perfectly Damaged). Täytyy myöntää että ensimmäinen ajatukseni oli "valitsit sit tän tylsän laulun aloitusbiisiksi", mut kertosäkeeseen päästyä lauloin ihan innoissani mukana sen mitä osasin. Somedayn lyriikat on kertosäkeessä tosi yksinkertaiset, joten kyl siinä pääsi hyvin mukaan vaikken oikein muuten sanoja muistanut (nolo minä). Vaikka edelliseen postaukseen olin laatinut listaukset Månsin parhaista biiseistä ei tossa keikalla ollut oikeastaan väliä mitä biisejä Måns esitti, vaan laulelin innoissani mukana vaikken edes tiennyt aina sanoja tai vaikka kyseessä ei ollutkaan lempibiisini. .--D

Seuraavaksi siirryttiin ekaan levyyn (Stand By For...) ja Måns lauloi Brother Oh Brotherin. Kertosäkeen osasin joten kuten laulaa, muuten en sit taaskaan tiennyt sanoja. Tää live-esitys oli vähän löllömpi mitä albumiversio jaa ymh, eikä muuten ollut ainoa biisi joka oli esitetty eri tavalla mitä levyllä. Månsin ekan levyn biisit on tosi erityylisiä mitä nykyään, joten sinänsä ihan ymmärrettävää että haluaa päivittää vanhempia biisejä nykyaikaan sopivammaksi. Tai sit Måns on vaan "papastunut" eikä jaksa niin villejä biisejä esittää. .--D Vähän jännitti miten viihdyn permannolla, sillä mä oon enemmän hiljainen kuuntelija, mut siinä sit vaan ihan automaattisesti nousi kädet ilmaan, ja laulaakin uskalsi ihan hyvin kun musiikki oli niin kovalla ettei sitä kukaan kuullut. .--D Permannolla keikka on ihan erilainen kuin katsomossa istuessa, ja voisi ehkä joskus toistekin uskaltautua menemään permantopaikalle, kun tuli tuossa testattua että hyvin sen koko keikan ajan jaksaa seisoa.

Seuraavaksi alkoikin kiva kolmen biisin putki, kun kappalelistaan sisältyi uusimmalta albumilta ehkä juuri osuvasti mun mielestä kolme parasta biisiä: Stir It Up, Live While We're Alive ja Should've Gone Home. Nimesin aiemmin Live While We're Aliven lempibiisiksi Månsilta, ja intoilin kun tunnistin kappaleen ensisävelet. Tää biisi ei kyllä iskenyt livenä yhtä hyvin kuin muuten kuunnellessa, en tiiä johtuiko se siitä että Måns jätti osan lauluosuudesta kitaristille vai mikä oli vikana, tää kappale ei vaan ollut livenä niin mahtava mitä lempilaulultani odotin. Tai sit vika oli siinä etten osannut sanoja, sillä Should've Gone Homen kohdalla pystyin laulamaan mukana melkeimpä koko ajan, sillä oon tota kappaletta viimeiset kaks viikkoa tiiviisti kuunnellut, ja tätä olikin ehkä mukavinta laulaa keikalla.

Uusimmalta levyltä kuultiin vielä Umbreakable ennen kuin siirryttiin taas vanhempien levyjen pariin. Ekalta levyltä kuultiin Miss America, ja sit pari biisiä myös tokalta levyltä (MZW), jotka oli Hope And Glory ja Impossible. Enempää Måns ei tuolta lelvyltä laulellutkaan, mikä oli ehkä vähän sääli sillä kyseessä oli kuitenkin lempilevyni Månsilta. Vihdoin siirryttiin myös Barcelona Sessions -levyn kappaleisiin, ja Måns lauleli vuoron perään biisejä siltä ja uusimmalta levyltä. Tämän Children Of The Sun - The Core Of You - Hearts Collide - Run For Your Life biisikoosteen aikana en pystynyt ihan täysillä keskittymään, sillä mun takaa tunki väkeä siihen mun edessä olleeseen pieneen tyhjään väliin. Joo, ihan odotettavissa permantopaikoilla, varsinkin kun siinä oli samassa anniskelualue, mut mua kiukutti silti. Varsinkin kun ekat kaksi tyttöä tuli siihen mun eteen ottamaan kuvia toisistaan, eivätkä he edes seuranneet esitystä. Vilkuilin sit välillä sitä heidän kameransa näyttöä, ja huomasin että yhdessä kohtaa se kameran kasvotarkennin-mikälie oli valinnut mun naaman, et varmaan niitäkin häiritsi. x-D Myöhemmin siitä mun ohi tunki sit joku enemmän juomia nauttinut lasi kädessä, ja mua jossain kohtaa pelotti että se kaatuu mun päälle kun se tanssi jotenkin niin.. kumarassa. Välillä se lähti mut tunki sit aina takaisin vaikka yritin leveillä ja pitää paikkani. Kyl siihen sit lopulta tottui enkä antanut sen pilata mun keikkaa.

Mitä nyt olen Setlististä katellut muiden keikkojen biisilistoja on Måns monessa paikassa esittänyt paljon covereita, mut tällä Suomen keikalla kuultiin vaan pari coveria (tai sit mä en ole tietoinen kaikista biiseistä koska en tunnistanut niitä). Coldplayn Every Teardrop Is A Waterfall -biisin aikana en edes tiennyt että kyseessä ei ollut Månsin biisi, ja asia selvisikin mulle vasta nyt jälkeenpäin tähän postaukseen tietoja etsiessä. .--D Lisäksi Måns esitti The Rasmusksen In The Shadows -kappaleen, ja musta oli ihan huippuhienoa, että Måns oli valinnut coveroitavaksi juuri suomalaisen bändin kappaleen. Mun mielestä se kertoo että Måns arvostaa suomalaisia fanejaan erityisellä tavalla. .-3

Måns kysyi kiinnostaisiko meitä kuulla kappale joka ei päätynyt uusimmalle levylle, mutta kantaa kuitenkin levyn nimeä, elikkä Perfectly Damaged, ja totta kai kiinnosti! Måns oli läpi keikan ihanan hymyilevä lavapersoona, ja se näkyy erityisesti tuolla videolla, kun suupielet pyrki väkisinkin ylös. .-3 Seuraavaksi Måns kertoi että oli yrittänyt päästä Euroviisuihin aiemminkin, ja uteli tiedetäänkö me minkä kappaleen Måns esitti vuoden 2007 karsinnoissa. Cara Miahan se oli, ja mua alkoi mietityttää miten erilailla asiat nyt voisi olla, jos Måns olisi päässyt finaaliin asti silloin. Måns olisi saattanut tulla suositummaksi jo silloin, enkä mä tuolloin vauvana olisi ollut kiinnostunut keikoille menemisestä, ni ois jäänyt tää kaikki kokematta. No mutta niin, Cara Mian aikana Måns muuttui oikeaksi jumppatunnin ohjaajaksi ja käski hyppiä, heilutella käsiä ja tietysti laulaa mukana. Jalkoja särki ja kurkkuun koski kun siinä oli jonkin aikaa hypitty, mut sit Måns kaivoi puhelimensa esiin ja alkoi videoida yleisöä, ni siitä sai lisää voimaa ja kipu oikeesti unohtui. .-D Se videopätkä on nähtävissä Månsin Facebook-sivulla.

Sit olikin luvassa jännityksellä odotettu Heroes, ja tämän alkaessa katsomossa nousi paljon kameroita kuvausvalmiuteen. (Oikolukiessani postauksen tätä kohtaa Mediaplayer arpoo juuri Heroesin soimaan, mitää?? .-D) Joitakin elementtejä Euroviisuesityksestä oli sisällytetty tähänkin esitykseen, ja onhan se nyt hienoa päästä kuulemaan livenä niin merkittävä kappale. Pian Heroes olikin ohi, ja Måns oli lähtevinään paikalta mutta totesi sitten että "pitäisköhän laulaa vielä yksi kappale", ja joo totta kai!! Tää viimeinen kappale oli Broken Parts, ja mulle tuli siinä mieleen miten kyseinen biisi oli juuri soinut viimeisenä ämpältä junamatkalla, selkeä universumin merkki! Aloin myös miettiä miten en ollut kertaakaan itkenyt Månsin keikan aikana, ei siinä laulaessa ja hyppiessä vaan ollut aikaa moiseen. .-D Noh, eikös heti kun mä sain tän ajatuksen mieleen niin silmät kostuneet. Ei pelkästään sen takia että Broken Parts on koskettava biisi, vaan mua alkoi surettaa se todellisuus että kohta keikka on ohi ja Måns lähtee. .-( Täytyi sit ton vikan biisin aikana ottaa rauhallisemmin ja tyydyin vaan heiluttelemaan toista kättä ilmassa ja pyyhkimään toisella kyyneleitä, laulamaan en enää kyennyt vaikka oisin sanat osannut.

Väki alkoi tunkea ulos heti vikan biisin päätyttyä, ja ei siinä oikein auttanut muu kuin lähteä massan mukana, vaikkei meillä olisi mikään kiire ollut. Jonottaessamme vaatteita narikasta mä ja Fiku vaan huudettiin toisillemme, ja mä itkin vieläkin Måns-ikävääni. x-D Päästiin tosi nopeasti ulos ja ei siinä oikein mitään tekemistä ollut niin lähdettiin talsimaan asemalle. Takaisin tullessa löydettiin paljon yksinkertaisempi reitti, ihan ihmetyttää miksi googlemapsin reitti oli niin vaikee kun melkein suoraan kävelemällä olisi selvinnyt. Saavuttiin asemalle vähän yli puolen yön jälkeen, ja huomattiin et olishan siellä kulkenut vielä nyt yölläkin junia Kervoon asti mistä isi ois voinut tulla taas hakemaan, mut ei viititty enää siihen aikaan häiritä isiä vaan oottaa sitä aamujunaa mikä veisi meidät suoraan kotipaikkakunnalle. Käytiin syömässä aseman Hesessä kun sen edestä helpotti pahin ruuhka, ja huomas kyllä et oltiin vähän väsyneitä, kun Fiku vaan kikatti tilausta tehdessä ja sit syödessä meitä huvitti ihan mahdottomasti huulinahat sun muut oudot jutut. .-D

Oltiin aateltu että siellä aseman sisätiloissa saa olla koko yön, mutta kahden aikaan vartijat tuli hätistelemään porukkaa ulos. Alkoi vähän huolettaa että mitäs nyt, kun asema aukeaisi vasta viideltä, et siinä piti kolme tuntia ootella ulkona. Ei viititty lähteä minnekään, joten jäätiin vaan siihen aseman pihalle seisoskelemaan, ja aika paljon siellä oli porukkaa muutenkin. Oltiin sit katkeria niille vartijoille ja vedettiin niihin liittyviä vitsejä ja saatiin itse asiassa myös videoidea niihin liittyen, mut ei vielä olla ehditty kuvaamaan. .-D Ei siinä ulkona seisoskelussa muuten ollut mitään vikaa, mut parissa kohtaa meidän luo tuli jotain ulkomaalaisia miehiä juttelemaan. Lähinnä ne kyseli onko meillä / halutaanko me tupakkaa, sit myös utelivat mistä ollaan kotoisin ja jotain vitsejä kanssa siinä kertoilivat.. Kehuivat myös kauniiksi, mut se oli enemmän ahdistavaa kuin imartelevaa, koska ne myös kosketteli, ja yhdessä kohtaa ne otti kädestä kiinni ja yritti viedä meitä erilleen. Mua pelotti koko ajan milloin ne nappaa Fikun laukun, koska kaikki meidän rahat ja tavarat oli siellä. Ei oikein saatu sanottua niille mitään englanniksi, ties vaikka olisivat jättäneet rauhaan jos olisi pyytänyt. En mä tiiä aikoko ne mitään pahaa edes tehdä vai ylireagoitiinko me vaan, mut ei niiden tungettelu mukavalta ainakaan tuntunut. Sentään siinä kului aika sutjakasti kun kuunteli niiden juttuja.. .-D

Yritettiin sit pysyä liikkeessä tai seisoskella vartijoiden vieressä ja saatiinkin olla rauhassa loppu aika. Viimein 5:41 lähti meidän juna, ja väsyneinä sit istuttiin vaunussa jossa ei meidän lisäksi tainnut olla ketään. Fiku taisi nukkuakin mut mä en uskaltanut, ettei mentäis meidän aseman ohi. .-D Kotiin päästiin vasta aamulla seitsemän aikoihin, ja riennettiin suoraan nukkumaan.

Nyt tosta päivästä on melkein viikko, ja mua on jotenkin masentanut vaan koko ajan. Måns oli niin ihana, ja nyt se kaikki on ohi.. Joo, ei pitäisi jäädä suremaan sitä että keikka on ohi vaan iloita siitä että se tapahtui, mut nyyh. Onneksi maaliskuussa on se Hurtsin keikka, et jotain kivaa on sentään tiedossa, vaikka siihen on vielä kamalan pitkä aika. Jos Måns tulee Suomeen joskus vielä uudestaan niin todellakin haluan mennä katsomaan, ja kyllähän sit taas ens keväänä Euroviisuaikaan Måns ponnahtaa paremmin pinnalle. .-3

Hei, jos tänne eksyy joitakin muitakin Månsin keikalla olleita niin jättäkää ihmeessä kommenttia, ois kiva keskustella muiden keikalla olleiden kanssa. .-3 Loppuun vielä yksi Månsin biisi, enhän mä niitä ole todellakaan liikaa tänne tunkenut. x-D

Kysymys lukijoille:
Måns!
Vaihtoehto 1: ♥♥♥♥
Vaihtoehto 2: ♥