torstai 24. syyskuuta 2015

Vietin tosiaan...

...viikonlopun pitkästä aikaa opiskelija-asunnolla, koska perjantaisen lakon takia junat ei kulkeneet + aattelin että olis helpompi mennä maanantaina kouluun asunnolta ajoissa kuin tulla 20 minuuttia myöhässä junalla, ettei sit tuu turhia poissaoloja yms kun meillä on sijainen. Mua ei ees kauheesti masentanut viettää viikonloppua yksin, tekemistä riitti ihan hyvin eikä tullut tylsää! Olin suunnitellut et jotain spesiaalia voisi viikonlopuksi keksiä, ja mietin yhden elokuvan katsomista, mut ei siitä sit tullutkaan mitään kun en löytänyt haluamaani elokuvaa ilmaiseksi mistään ilman että olisi pitänyt rekisteröityä jollekin sivustolle, joten jätin sit väliin sen aktiviteetin.

Kävipä kuulkaas sit niin, että mulle puhkesi sunnuntaina flunssa. Huvittavaa ja ehkä vähän outoa on se, että myös Fiku tuli kipeäksi samaan aikaan. .-D Ei todellakaan paras ajoitus sairastelulle, koska meillä molemmilla on ajokoe 24. päivä. Mä pidin alkuviikon koulusta vapaata, vaikka ei tää flunssa mua estä olemasta koneella ja näin, mut koulumatkat kävellen vois vähän rasittaa. Kerrankin sain laittaa wilmassa poissaolon syyksi sairauden, oonhan mä toki näin toiminut aiemminkin mutta yleensä kyse on ollut silloin lintsaamisesta eikä kipeänä olosta, ehheh.. .-D Tosi kivaa olla koulusta poissa hyvän syyn turvin hyvällä omalla tunnolla, kyllä mulle lisävapaapäivät kelpaa! Yleensä kun mä sairastun on tauti melko massiivinen ja vie voimat, mut tää flunssa oireili lähinnä vuotavana nenänä, toisinaan oli myös pientä päänsärkyä, enkä pitäis ihan mahdottomana sitäkään että olisi ollut vähän kuumetta, en tosin mitannut.

Keskiviikkona oli ajotunti, ja mä en tiedä mua vaivas, mut säädin ihan koko ajan: menin kaksi kertaa vahingossa vastaantulijoiden puolelle kaistaa vaihtaessani, kolisin katokiveystä päin ja vähän sit kaikkea muuta pientä mitä yleensä aina sekoilen ajellessa. Pyysin et harjoteltais ruutuun peruuttamista, koska en oikein osaa sitä, ja tehtiin sit putkeen kolme peruutusta enkä yhdelläkään osunut ruutuun ilman open apua. Mä en vaan hahmota jotenkin yhtään ite niitä etäisyyksiä ja muuta, ja parkkeeraus ei meinaa millään sujua nätisti. Saahan vinoon mennyttä autoa oikaista, mut ku oon sen auton saanut siihen ruutuun oudosti poikittain ei mulla ole hajuakaan mihin suuntaan rattia pitäisi kääntää korjausliikkeitä tehdessä. Tiedän, että auton perä kääntyy siihen suuntaan mihin ratti on käännetty, mut en sit jotenkin vaan tiedä mihin suuntaan pitäisi kääntää ja kuinka paljon. Kyllähän sitä autoa on tullut paljon ajotunneilla peruuteltua, mut lähinnä niin että ope sanoo missä kohtaa pitää kääntää minnekin yms, ni en oo oppinut sitä itsekseni tekemään. Taskuparkkeeraus on mun mielestä jopa helpompaa, siinä on sellaiset selkeät "etapit" missä pitää tehdä mitäkin. .-D

Tänään oli sit aamusta se ajokoe.. Ensimmäinen yllätys oli se, että mun ope oli sairaana (oon ihan varma että pöpötin edellisen päivän ajotunnilla sen auton) ja mun kanssa lähti liikkeelle eri tyyppi. Tosi mukava miekkonen kylläkin ja ajaminen oli hänen kanssaan ihan rentoa, ettei siitä koitunut mitään ongelmaa. Hetki sit vielä huristeltiin ja käytiin maksamassa ajokoemaksu, ja sit olikin uusintakokeen aika. Tällä kertaa mun tutkinnon vastaanottajana oli hilpeä pappa, ja liikkeelle lähtö sujui taas ihan hyvin. Toi pappa kommentoi mun tekemisiä silleen hauskasti, esim. "Hyvä kun sinä katsot jalankulkijat niin minun ei tarvitse." .-D Sit kun se kysyi tiedänkö missän on entisen Anttilan parkkipaikka ja sanoin etten ole ihan varma, kysyi inssityyppi tiedänkö "ne kiviset kilpikonnat". Siihen vastasin myöntävästi, ja sit se tutkinnon vastaanottaja totesi: "Hyvä, olemme nyt samalla kartalla. Niiden kilpikonnien kohdalta käänny vasemmalle." .-D Mun parkkeeraus oli aika edestakaisin ajelua kun otin aina liian vähän tilaa taakse kun aloin kääntämään. Mä en oo ihan varma koskiko se tutvo siinä polkimiin, mä luulen tunteneeni niissä yhdessä kohtaa jotain ylimääräistä liikettä. Pääsin sit lopulta juuri ja juuri ruudun sisäpuolelle, ja tutkinnon vastaanottaja hyväksyi sen ja jatkettiin matkaa. Tän parkkeerausepisoden jälkeen mä jäin jotenkin köröttelemään tosi hitaasti, en oikein tiedä miksi en painanut lisää kaasua. Kokeen jälkeen tutvo sitten kysyi miten mielestäni pärjäsin, ja totesin siihen että paremmin ainakin kuin viimeksi. Ja voi ihme, seuraavaksi se tutkinnon vastaanottaja sanoi että mun ajokoe on hyväksytty!! Wiii, kyllä mä mielestäni ihan hyvin ajoinkin, pelkäsin vaan että se parkkeeraaminen johtaa hylkyyn. Palautetta sain sitten juurikin siitä ettei parkkeeraaminen ole täysin hallussa, enemmän voisi kiinnittää huomiota kevyeeseen liikenteeseen ja vähän reippautta ajamiseen. Mut jesjes, kokeen jälkeen sain kamalan kasan kaikkia alennuskuponkeja ja kaikki halusi kätellä mua ja onnitella. .--D Autokoulu jatkuukin sitten vasta marraskuussa, että tässä on nyt jonkin verran aikaa harjotella itse. Vähän hirvittää, musta tuntuu et isin auto löytyy vielä ojasta jos mut päästetään yksin ajamaan meidän kapeita hiekkateitä..

Sitä on jotenkin aina ihan pihalla vaikka olisi ollut vain muutaman päivän pois koulusta. Mä oisin perjaatteessa voinut tulla keskiviikkona kouluun kun ajotunnillakin pystyin olemaan ilman sen suurempia nenänvuoto-ongelmia, mut aattelin pitää pienen ekstravapaapäivän ja rentoutua seuraavan päivän ajokoetta varten, joten tulin sit vasta tänään torstaina kouluun. En mä koulussa oikein jaksanut tehdä mitään kun hypetin läpi mennyttä ajokoettani, ja oon muutenkin vähän jumissa ton projektin kanssa. Ope odottaa pelkän ulkoasun lisäksi sceneen myös jotain toimintaa, ja kun mä en oikein osaa mitään koodauksia tehdä, istun vaan tekemättä mitään. .-D Joo, ei tää ole nyt mikään naurunasia, ens viikolla nimittäin pitäisi aikaansaannokset esitellä opelle ja sen mukaan saadaan numerot, että niin..

Nyt seuraava haaste olisi keksiä isille synttärilahja sunnutaiksi. Mietin et isi vois innostua kattelemaan meidän kanssa elokuvia jos hankittais joku HDMI-kaapeli jolla sais siirrettyä tietokoneen näytöltä kuvaa telkkariin, koska meidän pienen läppärin eteen on jotenkin vaivalloista kerääntyä yli kahden hengen porukalla, ja isi tuntuu muutenkin enemmän ihannoivan isompaa kuvaa. Se sit vaan kun mä en tiedä mitään tollaisista asioista enkä ees oo varma millaiset kaapelit noihin meidän laitteisiin käy, ja sit oon lukenut paljon "kauhukertomuksia" kuinka kaapeli ei ole toiminut (/sitä ei ole osattu käyttää). Et en tiiä kannattaako mitään mennä ostelemaan kun sotkis vaan kaiken. .-D Noh, ehkä me voidaan viikonloppuna lähteä Fikun kanssa käymään kesossa ostoksilla, Fikukin pääsi inssistään läpi tänään. ,-) En tosin usko että isi päästää meitä kahdestaan liikenteeseen vielä. .---D

Ei mulla kai ole muuta asiaa tällä kertaa. Tästä tuli nyt tämmöinen tylsä kuvaton postaus, mut jos luit tänne asti niin kuunteleppa vaikka tämä ihana Nick Carterin uusi biisi:

Kysymys lukijoille:
Jee pääsin inssistä läpi!
Vaihtoehto 1: Onnea .-)
Vaihtoehto 2: No iha sama..

Ei kommentteja: