Jos Veijareiden...

...meno kiinnostaa, suosittelen uuden osan lukemaan. Adam Lambert Lukemistanne tahdittakoon (taas??):

Aiemmat osat
Osa 54: Uusi kaupunki



Kuten aiemminkin olen sanonut, on perhe niin hullaantunut pikku-Vernasta, ettei edes työasua ennätä vahtaa päältä kun on niin kiire puuhastelemaan tytön kanssa. Verna ei ehtinyt edes kunnolla oppia konttaamaan, kun häntä alettiin jo totuttaa kävelyä varten seisomaan, ja nopeasti taapero oivalsikin kävelyn perusteet.

Potalla käynti aiheutti sen sijaan enemmän ongelmia, ja Verna jouduttiin usein kylvettämään kun tyttö ei suostunut istumaan potalla.

Erään työpäivän jälkeen Tuula asteli ulos kimppakyydistä pää painuksissa, sillä hänet oli alennettu. Tiedetyön kanssa tulee jatkuvasti ongelmia tällä perheellä, miten onnistunkin sössimään samat urakysymykset joka simillä? D-.

Noh, toisilla sentään sujuu. Seija ja Taavi ovat mahtava rikollisneropariskunta. .-D Jotenkin vaikea uskoa että kotona niin perhekeskeiset vanhukset lähtevät kimppakyytiin kivuttuaan laatimaan rikoksia ja muita ilkeitä juoniaan vaarantaakseen maailmanrauhan.

Tuula ei halunnut antaa alennuksen masentaa, vaan hän työskenteli entistä kovemmin saavuttaakseen entisen asemansa takaisin. Valitettavasti tämä söi paljon voimia ja Tuula oli niin väsynyt että Ilkka sai hoitaa Vernan öiset tempaukset yksinään. Tällä kertaa tyttö kitisi kehdossa nälän takia, joten Ilkka lähti kyyditsemään taaperoa keittiöön.

Tuula oli salamana pystyssä kun keittiöstä kuului kovaääninen kiljaisu. Tänä yönä oli Suski lähtenyt tarkkailemaan jälkeläistensä eloa ja päätti vähän jekuttaa Ilkkaa, joka säikähti perin pohjin. Isänsä jalkojen juuressa tuttipulloa pitelevä Verna katseli sen sijaan isänsä touhua ihan rauhallisena.

Noh, koska suurin osa talouden väestä on tietotavoitteisia ovat nämä haamujen kohtaamiset heille sentään iloinen asia, vaikka samaan malliin he kiljuvat kuin kaikki muutkin simit kummituksia kohdatessaan.

Tuula ja Ilkka olivat äskeisen jäljiltä kumpikin aivan pirteitä, joten he päättivät viettää vähän kahdenkeskistä aikaa. Turhahan sitä oli mennä heti nukkumaan, kun pian Verna taas väsähtäisi ja tyttö pitäisi laittaa kehtoon jatkamaan yöuniaan.

Nälkä iski yllättäen, joten Tuula ja Ilkka palasivat keittiöön tekemään pientä yöpalaa. Verna viihdytti itseään leluillaan eikä osoittanut minkäänlaisia väsymyksen merkkejä, joten aikuiset sopivat että Tuula jäisi hoitamaan lasta.


Tuula yritti maanitella Vernaa istumaan potalle, mutta jos tytön laski lähellekin muovista vehjettä alkoi kamala parkuminen. Vernan onneksi Tuula alkoi kärsiä yllättäen vatsavaivoista, ja taapero pääsi livahtamaan paikalta Tuulan pidellessä mahaansa yökkien. Epäilykset raskauspahoinvoinnista tulivat heti naisen mieleen.

Pienet lapsenlapset (miksi käytän monikkoa kun niitä on vain yksi?) innostivat Taavia palaamaan taas pitkästä aikaa leluntekopöydän äärelle askartelemaan. Isoisällä oli tapana yllättää Verna joka päivä uudella lelulla, ja tästäkös pikkutyttö tykkäsi.

Ja sitten luvassa olisi pieni maisemanvaihdos... Ja ehkä jotain muutakin vaihtuu!


Tuulan kaksoissisko Sonja käveli pitkin Stadin katuja. Viimeisten kuukausien aikana oli tapahtunut kamalia asioita. Veijareiden perijätalo oli syttynyt tuleen keskellä yötä, eikä kukaan ollut selvinyt. Myöhemmin kävi ilmi, että tuhopolton takana oli mustasukkainen Minna, joka oli toivonut saavansa Ilkan itselleen tappamalla Tuulan. Uudeksi perijäksi päätynyt Sonja ei tahtonut enää jäädä sukunsa kotikonnuille Siniperään, vaan hän päätti muuttaa kokonaan muualle.

Sonja oli kävellyt jo tuntikausia, mutta hän ei löytänyt millään ostamaansa uutta tonttia. Nainen kaivoi laukustaan kiikarit tähyilläkseen tienviittoja, mutta niistä ei ollut paljoa apua, kun Sonja ei osannut paikantaa itseään kartalle.

Onneksi paikalle saapui sim, jolta Sonja päätti kysyä neuvoa. Ystävällinen ohikulkija esittäytyi Mimmiksi, ja hän opasti Sonjan oikealle tontille. Nainen oli ilmeisesti jonkin keilausklubin johtaja, sillä Stadissa harrastettiin paljon tätä urheilulajia, ja Mimmi jättikin Sonjan mukaan käyntikorttinsa.

Sonjalla ei ollut kovin paljon rahaa käytettävissään, sillä kaikki suvun rahat olivat kytköksissä palaneeseen taloon, eikä irtainta omaisuutta ollut jäänyt yhtään jäljelle tulipalossa. Siksi Sonjan talo ei ollut kovin hääppöinen, ja hän säilytti kaikkia huonekaluja samassa paikassa, sillä yksittäiset huonekalut näyttivät niin orvoilta muuten.

Sonja kaivoi kassistaan esiin hyppynarun ja alkoi tömistellä uudella parketilla.
"Äiti ei olisi ikinä antanut lupaa hyppiä narua sisällä", Sonja mietti naureskellen, vaikka edesmenneiden vanhempien muistelu palauttikin surun pintaan helposti.

Naapurit saapuivat toivottamaan Sonjaa tervetulleeksi, ja nainen oli mielissään saatuaan vähän seuraa tyhjään taloonsa. Sonja oli iloinen ystävällisestä vastaanotosta ja stadilaisista muodostui hänelle oikein positiivinen kuva.

Päivän mittaan väkeä pyrki kylään niin paljon että näytti siltä kuin Sonjalla olisi menossa jotkin suuretkin pirskeet. Illalla Sonja sai puhelun tuntemattomalta similtä, joka pyysi naista mukaan vapaa-ajantyhmään viettämään aikaa keskustaan. Sonja päätti lähteä, sillä ei hänellä ollut parempiakaan suunnitelmia illalle.

Sonja valitsi yhteisötontiksi Mimmin mainostaman keilapaikan, ja hetkeä myöhemmin hän piteli ensimmäistä kertaa keilapalloa kädessään. Keilaaminen ei ollut ihan Sonjan juttu, joten hän päätti pelaamisen sijaan tutustua muihin vapaa-ajan ryhmän jäseniin.

Ihan pakko kertoa tähän väliin, että tämän NPC-miekkosen nimi on Raimo Lissu. .---D Ihan mahtava sukunimi tuo Lissu, jos joku joskus Raimon nai niin ehdottomasti haluan sukunimen pysyvän Lissuna. .-D

Vapaa-ajanryhmä koostui pääosin naisista, mutta Sonjaa ei näiden seura pahemmin kiinnostanut, sillä hän tiedosti olevansa nyt perijä, ja se vaatisi miehen löytämistä. Olihan mukana myös pari opiskelijamiestä, mutta he olivat liian nuoria Sonjan makuun.

Syötyään Sonja irtautui vapaa-ajantyhmästä ja lähti katsastamaan paikan muita miehiä, mutta kukaan ei miellyttänyt Sonjaa sillä tavalla. Lopulta hän katsoi parhaimmaksi lähteä kotiin. Ulkona Sonjaa tuli vastaan noita taikalemmikkeineen, mutta Sonjaa ei kiinnostanut jäädä juttusille tämän erikoisen simin kanssa.

Nonni, vihdoin päästiin uudelle koneelle! Sonjasta valikoituikin sittenkin perijä, kun päätin uudelleenluoda hänet Tuulan sijaan. Tälle koneelle on nyt asennettuna Ultimate Collection, eli kaikki lisärit ja kamasetit ovat nyt käytössä. .-) Katotaan saataisko pelattua Veijarit tällä koneella kymmenenteen sukupolveen, vai vieläkö Veijarit joutuvat muuttamaan eri koneelle. Hei kiva kun luit taas. .-3

Kysymys lukijoille:
Mitäs mieltä nyt olet siitä että Sonja onkin perijä?
Vaihtoehto 1: Jeih kivaa, hyvä käänne!
Vaihtoehto 2: Ikävä Tuulaa.. .-(