Olen sokea onnistumisille

Selvisin jälleen koulun lähipäivistä ja kykenen täten jakamaan kokemusiani. .-D Laitan samaan postauksen settiä toukokuun lähipäivistä, vikasta tentti/näyttöviikosta sekä pienimuotoista yhteenvetoa lukukaudesta viimeisen puolen vuoden ajalta. Alkoi tossa toukokuun puoliväliin sijoittuneiden lähipäivien paikkeilla ikävästi tehokkuus ja motivaatio hiipua ja suhtautuminen näitä lähipäiviä kohtaan oli yhtä innokas kuin Henrillä tässä:

Olihan vieläpä niinkin hieno alku tuolle kouluviikolle kun juna oli peruttu ja siitä ilmoitettiin vasta alle 10min ennen junan lähtöä, et tuli sitten tunnin mittainen odottelu asemalla. Se ei onneksi haitannut aikataulullisesti kun koulu alkaa maanantaisin vasta ysiltä, mut jouduin kulkemaan bussilla ku mieluummin menisin kävellen sellaisina aamuina jos ei tartte kiirehtiä koululle kahdeksalta. Nyt näitä myöhäisempiä aamuja onkin ollut useempi kun näyttöihin yms. tarvii saapua paikalle vasta oman vuoron koittaessa ja aamupäivän tunneille sijoittui mm. ruotsin tentti ja suullinen koe, ja ne sai käydä tekemässä haluamanaan ajankohtana. Kävely alkaa kyllä nopeesti tuntumaan jaloissa ja keskiviikkoaamuna joku jalkapohjan rakenne (vois luulla että kykenisin hahmottamaan mikä, mut mä en osaa tulkita selviä oireita edes itseltäni xD) kipuili ylirasituksen myötä ja löntystin sitten koulumatkan niin hitaasti ettei auringonpaisteessa tullut edes kuuma, mikä on aika saavutus. Samaan aikaan aurinko piristää, mut varsinkin iltapäivällä on ihan näivettynyt kun pääsee lysähtämään junan penkille n. 50min kestäneen kävelyn jälkeen.

Sentään tuolle viikolle ei osunut mitään kovin stressaavaa ja koulupäivätkin olivat maltillisen mittaisia ku ei tarvinnut jäädä tuntien jälkeen ekstra-ajaksi tekemään tenttejä. Tai en tiiä oisko niistä ruotsin kokeista pitänyt olla huolissaan. Kirjallinen koe ei juuri ahdistanut kun olin suhtaktiivisesti sanastoa lukenut jo kurssin edetessä. Eihän kielet oo milloinkaan vahvuuteni ollut mutta kun vertaa noihin muihin kursseihin alkaa jopa ruotsi tuntua yllättäen iisiltä. xD Esseen kirjoitus hieman takkusi, vaikka yks luokkalainen juorusi etukäteen aiheet ja olin jo päättänyt kummasta kerron ja kattonu siihen sanoja mut sit yhtäkkiä kesken tentin vaihdoin lennosta aihetta. .-D Suullista koettakin helpotti kun kysymykset oli kerrottu etukäteen ja riitti kun niitä varten opetteli ulkoa muutaman replan. Ope oli onneksi ihanan rento ja ei siinä tilanteessa edes pahasti panikoinut vaikka juttuja unohteli ja puheeseen eksyi suomenkin. Luin jo kurssin alussa arviointikriteerit ja tiedostin että taitoni riittävät ehkä juuri ja juuri ykköseen, joten arvosanaksi tullut kakkonen oli suorastaan positiivinen ylläri. x)

Elektroterapian tunnin alkajaisiksi ope yllätti pitämällä Kahoot-visan, ja jostain syystä hänestä oli ollut hyvä idea tehdä kysymykset englanniksi, ja kun aihetta ei handlaa edes suomeksi sekoitti tämä entisestään. Viihdytti kun arvalla meni niin monta kysymystä oikein että kiikuin tulostaulun kärjessä jeejee. xD Kipu-kurssin tentti meni hyvin ja ois ollu kiva pärjätä myös tässä samaan kurssiin sisältyvällä elektroterapian osuudella ettei kokonaisarvosana oisi kauheesti tippunut mut no, ei mennyt kovin kehuttavasti ja elektroterapian tentti ja näyttö oli molemmat kakkosia. Ope oli niinkin jalo että julkaisi näyttö-caset päivää aikaisemmin ja niitä varten ehti miettiä parametrejä, mut kumpa aikaa ois ollut enemmän kuin muutama tunti koulun jälkeen, hieman tuskailin ku kello tuli 22.00 ja osa keisseistä oli yhä ratkaisematta. Noh, seuraavana aamuna vaan konetta auki klo 6.00 ja perehtymään luentodioihin. xp Oli kyl sekavaa, just ja just ymmärtää sen perusidean että kroonisiin vaivoihin matalat tehot ja akuuttia hoidetaan korkeilla hertseillä ilman lihassupistuksia, mut kun noita joutuu soveltamaan ni ei tullut kyllä mitään. xs Hieman sai ideaa tunnilla käytetyistä taajuuksista, mut ehdottamani tetanisaatiotaajuudet ei olleet ihanteellisimmat. xD Meitä oli neljä samalla kertaa tekemässä näyttöä ja edettiin niin et jokainen vuorollaan perusteli valintansa, ja lopuksi ope antoi arvosanat ja palautteet. Arvostelu tuntui tiukalta ja kuunnellessa miten pienestä muille nipotettiin odotin oman suorituksen menevän kokonaan hylkyyn, mut ei sentään. En kyl tajuu miten tuo meni läpi koska mokasin parametrit ja asettelun, eli kaksi aika olennaista osa-aluetta. Onneksi sain kipu-examista 4, joten kurssin kokonaisarvosana jäi sentään kolmoseen.

Elektroterapian ja ruotsien lisäksi loput tunnit olikin sitten pelkkää TULE-tutkimista. Käytiin läpi rintaranka ja koko yläraaja vain kolmessa päivässä, hieman vauhti kiihtyy mut olipahan sitten suhttuoreessa muistissa asiat näyttöviikkoa ajatellen. Edetään tuolla tunneilla niin että ope selittää/demoaa aina muutaman testiliikkeen ja sitte toistetaan perässä, mut nyt tällä meidän uudella opella on ollut tapana laittaa meidät vielä tunnin lopuksi suorittamaan koko tutkimusrunko uudelleen. Aluksi nää yllätyskertaukset ahdistutti koska unohdan näkemäni tyyliin kolmessa sekunnissa, minkä takia en aina osaa toistaa edes suoraan mallista liikkeitä oikein, mut nyt niihin alkaa jo tottumaan ja oikeesti yllättyy miten paljon koko tunnin sisällöstä kykenee vielä palauttamaan uudelleen mieleen ja tää tekee niin hyvää oppimiselle! Mut toki toistoja tarvittaisi kyllä paaaaljon enemmän enneku nää tutkimukset alkaisi sujua luonnollisesti, yhä saa pään sekaisin pelkissä liikesuunnissa. xD Fyssariopiskelijan Raamattu aka Fysioterapeutin käsikirja sisältää yli 800 sivun verran näitä eri testejä yms, ja parini harmitteli kun hänelle jäisi paremmin mieleen liikkuva kuva kuin teksti, ni alettiin sitten suunnitella miten tuohon kirjaan perustuen pitäisi tehdä elokuva (ja kirjan kirjoittaja olisi tietenkin pääpahis iik). Toinen hauska TULE-tunneilta mieleenjäänyt juttu oli kun olkapään instabiliteettia testaavassa sulcus sign -testissä mulle tuli niin iso kuoppa että muut siinä ympärillä suorastaan järkyttyi. Eli ei niin stabiili olkanivel, ihan hyvä tiedostaa etten jatkossa väkisin väännä olkapäitä sijoiltaan tyyliin joogan yhteydessä.

Otin TULE-kurssin toisen examin näyttöviikon kylkeen. Harkitsin kyllä et olisin lykännyt sitä kesäkuun puolelle ni ei ois taas kasaantunu hirveesti asiaa samalle viikolle ja valmistautumisaikaakin olisi ollut enemmän, mut päätin sitte että parempi hoitaa kaikki moska kerralla ni pääsee nopeammin lomalle. ,-) Lopulta se olikin ihan kiva et oli paljon tekemistä ku sai pyöritellä vuoron perään näyttöcaseja, esseekyssäreitä ja harjoitustenttejä. Sain hyvän tehoflow-tilan esseekyssäreiden valmisteluun ja muistiinpanot muodostui nopeasti. Opettaja esitteli tutor-tunnilla innoissaan tekoälyn hyödyntämistä opiskelussa, ja kun siihen kerran on oikein lupa annettu pyysin ChatGPT:tä luettelemaan todennustestejä eri vaivoihin, ja sit poimin listalta muutaman tunnilta tutun testin. Nopeutti myös harjoitteiden keksimistä. En tiiä miks mut ope painotti miten ton kanssa chattaillessa pitäisi olla kohtelias, ni kiitin sit lopuksi tekoälyä, johon se vastasi "toivottavasti vaivasi helpottavat", silleen piti mua varmaan ihan puolikuolleena ku olin tiedustellut kaikkea mahdollista jäätyneestä olkapäästä, tenniskyynärpäästä ja rintakehän kivuista. XD Tää toinen tentti oli onneksi siedettävämpi kuin edeltäjänsä, ni vähemmällä valmistautumisella sai ihan kelvollisen tuloksen + kun ekasta examista tuli 3 ei mun kannattanut edes tavoitella 2-3 korkeampaa, koska kurssin kokonaisarvosana ois tuskin noussut kolmosta korkeammaksi muutenkaan. Mielenkiintoista et kurssin eka exam-tentti tuntui vaikeemmalta mut kummastakin tuli silti sama numero. 

Näillekin lähipäiville osui uunimakkarapäivä, kylläpäs sitä nyt hemmotellaan. Yks huomaavainen opiskelijakollega toisesta ryhmästä tuli kyselemään kerran ruokalassa onko kaikki ok ku olin syömässä eri pöydässä kuin muut ni siinä sit selittelin et se on ihan mun normitoimintaa ja vakuuttelin ettei ole mitään hätää. .-D Ku en joko huomaa mihin muu poppoo kerääntyy tai sit en muuten vaan kehtaa mennä mukaan ku tiedostan etten kuitenkaan uskaltaisi jutella isossa porukassa. Nyt näillä vikoilla päivillä tuli melko usein lounastettua osana isompaa pöytäseuruetta ja sekin oli kyl tosi jees! Tuli sit yhden toisen luokkalaisen kanssa näyttöcaseihin valmistautuminen puheeksi ja ku kerroin et oon niitä vaan yksikseni pohdiskellut hän sit pyysi mua mukaan pieneen opiskelupiiriin missä vertailtiin hieman yhdessä muistiinpanoja ja sai uusia näkökulmia ku useampi pää yhdisti voimansa tai muuten vaan huojensi jos suunniteltu tutkimusrunko oli suht samanlainen ja tiesi olevansa oikeilla jäljillä ko. casen suhteen. 

Noh, sitten koitti finaali eli kevään viimeinen näyttö. Olin suhtautunut tähän näyttöön suhtrennosti, koska se arvosteltiin hyväksytty/hylätty, joten siitä aatteli että pakkohan perusteilla on päästä hyväksyttyyn tulokseen, MUTTA itsevarmuus alkoi karista kun osa ilmoitti saaneensa hylättyjä, sillä kuulemma hyväksyttyyn tarvisi saada kolmosta vastaava arvosana, ja sillä hetkellä näyttö alkoi vaikuttaa kummasti vaikeemmalta.. Ehdin jo vetää etukäteen paniikki-itkut valmistautuessa henkisesti hylättyyn arvosanaan ja mietin onko järkee edes mennä paikalle jos homma ei mene läpi, mutno, näkispä ainakin vähän millainen se tilanne on uusintaa ajatellen. Kävi siinä mielessä hyvä tuuri että sain yläraaja-casen, ja olkapään tutkiminen oli suhttuoreessa muistissa ja ylipäätään nuo kiertäjäkalvosimen testit oli mulle sellainen selkeähkö kokonaisuus. Tuntui että suunnitteluvaiheessa pää löi tyhjää, ja alku oli aika kankea, mut kunhan siinä pääsi vauhtiin meni kyl ihan hyvin, vaikken kyl ollut yhtä luonteva kuin pari. Palpointia näyttäessä pääsi onneks pitkälle pelkästään sillä kun malliasiakasta kopeloidessa luetteli vaan kaikki vastaantulleet nivelet, luiset rakenteet ja lihakset hartiarenkaan alueelta vaikken edes tiennyt oliko ne tapauksen kannalta olennaisia. Olin hienosti opetellut mikä testi testaa mitäkin rotator cuffin jännettä, mut ei siinä paineissa muistanut enää moisia faktoja joilla olisi voinut päteä. Tuntui että sekoitin mukaan myös muiden casejen juttuja ku höpöttelin siinä kaiken mahdollisen mitä mieleen tuli. xD Käytin siitä huolimatta vain puolet ajasta kun sanottava jo loppui. Jollain ihmeellä opettaja arvioi suoritukseni hyväksytyksi kun mainitsin kuulemma juuri ja juuri kaikki oleelliset asiat. Olisin kuulemma saanut näyttää enemmän tutkimuksia koska kyseessä oli NÄYTTÖ, mut se oli ihan taktikointia koska olisin kumminki sekoillut testeissä yms, mistä ei olisi tullut kovin pätevä vaikutelma. Ihan mukava päätös lukukaudelle kun sai vielä vikalla viikolla kaiken kunniakkaasti suoritettua. .-)

^Normaalit ihmiset treenaa näitä testejä muilla ihmisillä, minä hyödynnän Rokia. XD

Postauksen otsikkoon viitaten nää näytöt ja tentit on havainnollistaneet etten oikein huomaa osaamistani. Tiedostan olevani pessimisti ja aika itsekriittinen, mut outoa kun vaikka silloin aiemmassa postauksessa pelkäsin ettei eka TULE-tentti mene läpi ja sain siitä lopulta kolmosen, eli ei edes ollut tiukilla. Sama ikääntyneen toimintakyvyn kurssilla, ku luulin päässeeni läpi vain juuri ja juuri ja sainkin arvosanaksi nelosen. Silleen miten voin luulla mokanneeni niin täysin vaikka hyvä arvosana kertoo että oon osannut ilmeisesti aika montakin asiaa.

Sit vielä ajatuksia tästä kolmannesta lukukaudesta yleisesti. Lähdin tammikuussa ihan hyvillä mielin opiskelemaan, koska aiemmat hyvät arvosanat motivoivat ja oon alkanut ymmärtää, ettei haittaa vaikka on kurssin alussa ihan pihalla, koska asiat selkenee kurssin mittaan ja taidot kehittyy niin, että näyttöön mennessä asiat pitäisi aika automaattisesti hallita. Vielä kun löytyisi sitä itseluottamusta eikä näihin tilanteisiin täytyisi marssia hylättyä arvosanaa peläten. xD Tuntuu että jokainen lukukausi on aina edeltäjäänsä työläämpi, ja nyt se näkyi etukäteistehtävien määrässä kun yhdellä jos toisellakin kurssilla oli ennen verkkoluentoja suoritettavia ennakkotehtäviä ja -tenttejä. Nää on kyllä tosi jees siinä mielessä että asiat sisäistää paremmin, mut välillä meinasi tulla kiirus jotta pysyi DL-päivämäärien perässä ja tällaiset pakolliset palautettavat tehtävät ottaa tietenkin aikansa. Lisäksi verkkoluennoilla vaadittiin entistä enemmän osallistumista, silleen ku vertaa ekaan lukukauteen jolloin lähinnä kuunneltiin opettajan yksinpuhelua ni nyt ryhmäkeskustelutehtäviä oli lähestulkoon joka tunti. Melkein tuntui että ois pitänyt lintsata, koska poissaolon korvaava kirjallinen tehtävä oisi ollut itelle mieluisampi vaihtoehto, mut toisaalta pieniä onnistumisia sai jo siitä et uskalsi heittää ryhmäkeskusteluun edes yhden kommentin. .-D

TULE-kurssi oli ehdottomasti työläin miljoonine minitentteineen, mut samalla oli kiva päästä taas pänttäämään hieman yksityiskohtaisemmin anatomiaa ja Kaurasen kirjaa on yllättävän koukuttavaa lukea jos pääsee oikeaan mielentilaan. xD Huomasin tunneillakin pysyväni normaalia paremmin mukana (vaikka tekemisessäni se "osaaminen" tuskin ikinä näyttäytyi..) Alkaa hahmottaa noita testejä ihan pelkän kuvan perusteella, aiemmin jouduin kirjoittamaan kamalan yksityiskohtaiset muisiinpanot pelkästään asiakkaan asettelusta alkuasentoon. xD Kurssilla treenailtiin paljon asiakas-caseja, ja on kiintoisaa huomata miten oirekuvan perusteella osaa lähteä hahmottamaan mahdollista diagnoosia ja tutkimusrunkoa. Silleen omalla tavallaan koukuttava päättelytehtävä, vähän niin kuin sana sanalta etenevä ristikko. Kurssi oli mahdottoman laaja kun käytiin puolessa vuodessa koko kroppa läpi, en ois pistänyt pahakseni vaikka tää kurssi oisi jaettu kahteen osaan ja olisi ollut enemmän aikaa perehtyä rauhassa asioihin. Silleen tuntuu että pitäisi tyyliin käydä sama kurssi kahdesti, ni ehkä sen jälkeen tekemisiini alkaisi tulla enemmän järkeä. KIPU-kurssi oli aika samaa settiä tuon tulen kanssa mut teoria oli ehkä hieman helpommassa muodossa (jos niitä nousevia/laskevia ratoja ja välittäjäainesekamelskaa ei lasketa). Tosi kiinnostava ja aika silmiäkin avaava kurssi, sillä en ollut tullut ajatelleeksi miten monimutkainen asia kivun kokeminen voi olla. Ylipäätään pelkkä kivun "laatu" kertoo paljon tule-vaivasta, ja kun kykenee yhdistelemään oppimaansa TULE- ja KIPU-kursseilta, pääsee päättelyketjussa jo aika pitkälle. Muista kursseista ei ookaan sen ihmeemmin kommentoitavaa, sen toiminkakyky-kurssin asiakastehtävästä oon jo aiemmin aika paljon höpötellyt ja muilla kursseilla ei oikein tapahtunut mitään maininnanarvoista.

Ollut kyl ihana jättää kouluasiat taakse ja lomailla. Huomaa et mieliala ja jaksaminekin noussu ku pääsen aamuisin sängystä ylös jo ennen seitsemää, aiemmin masensi nousta uuteen päivään niin et saatoin lojua parikin tuntia aamulla sängyssä ennenku viimein nousin. Nyt sit koitetaan keräillä voimavaroja syksyä varten. Katellaan kirjoittelenko jotain lomameiningeistä vai summaanko kaiken vaan seuraavaan suosikkipostaukseen. Ois myös ehkä kiva pitkästä aikaa koittaa kuvailla myday-video. .-) Hyvää kesää (Jasmin)!