Blogia ovat...

....viime kuukausina hallinneet Veijarit ja KS-postaukset, joten eiköhän olisi aika päivitellä vaihteeksi kuulumisasiaa! Syksy on saapunut ja koulut alkaneet, millä ei tosin ole taaskaan muhun mitään vaikutusta kun edelleen oleilen kotosalla ilman opiskelupaikkaa. Keväällä olleista korkeakoulujen pääsykokeista/ennakkotehtävistä 2/3 ei mennyt läpi, ja yhdessä paikassa pääsin varasijalle mutta jotta siitä olisi opiskelupaikka irronnut olisi tyyliin kaikkien kokeen läpäisseiden pitänyt hylätä saamansa opiskelupaikka, joten käytännössä sekin oli hylätty. Mua ei haittaa koska en kouluun olisi mitenkään palavasti halunnutkaan, mutta koska en nykyisillä taidoillani ole kykenevä työelämään olisi opiskelupaikka ihan hyvä juttu oman elämänsä edistämiseksi... Syksyn yhteishakuja voisi tietysti tarkkailla, mutta en edelleenkään oikein tiedä mitä edes haluaisin opiskella tai ylipäätään tehdä elämälläni. Oon kuitenkin varoiksi lueskellut yhdessä Fikun kanssa soteli-esivalintakoemateriaaleja jos koittaisi siihen fysioterapiakoulutukseen hakea uusiksi, muita hakuvaihtoehtoja en sit ookaan vielä keksinyt.

Noh, näin syksyllä täällä kotosallakin riittää kaikenlaista sadonkorjuuasiaa joiden parissa voi puuhailla niin ei tule ihan toimeton olo. Lapsena kaikki oli jotenkin niin suurta ja ihmeellistä: Lumikinokset ylti pään yli kävellessä peltojen ympäröimää hiekkatietä ja viljat kasvoi kesäisin pellolla valtaviin mittoihin, mutta nyt vähän pidempänä sitä on joutunut huomaamaan että viljantähkät yltää vain polviin asti tuolla pellon reunassa seisoskellessa ja lunta tulee niin vähän ettei sen sekaan pääse hautautumaan. Muistan myös miten avustin pienenä perunannostossa ja jotkut perunat olivat jopa suurempia kuin käteni, mutta viimeisimpinä vuosina perunasato on ollut sen verran säälittävä että ollaan jouduttu siemenperunan kokoluokkaa olevatkin potut syömään. Sain kuitenkin ilokseni huomata etteivät kaikki muistot lapsuudestani ole olleet pelkkää suurta harhakuvaa, sillä tänä vuonna niiden minipottujen lisäksi pellolta löytyi myös suurempia yksilöitä ja tuli fiilis ettei lapsuuteni olekaan ollut pelkkää valhetta. .-D Isi haaveili että perunat ja viljat olisi hyvä saada talteen ennen sateita, ja sen seurauksena me pidettiin Fikun kanssa oikein kunnon pottumaraton kaivaessamme perunoita ylös mullan seasta. Iltaa kohden tuuli voimistui ja meidän selät oli niin kipeät monta tuntia kestäneestä kumartelusta että ähkittiin vaan ääneen kipujamme ja keksittiin outoa työskentelyasentoja joissa selkää ei särkisi niin paljon, ja me saatiin kuin saatiinkin kaikki potut kerättyä ajoissa (ja isikin ehti puida viljat, jee).

Päätinpä myös vihdoinkin hoitaa autokoulun syventävän vaiheen pois päiväjärjestyksestä, aika viimeisilleen sen suoritusta tuli lykättyäkin kun kahden vuoden ajokorttilupa olisi mennyt kuukautta myöhemmin vanhaksi. Oon kyllä helpottunut että autokouluasiat on vihdoin ohi, eihän mulla mennyt kuin vähän päälle kolme vuotta tuon autokoulun suorittamisessa, ja tähän matkaan on mahtunut kolme autokoulua ja mua on ollut opettamassa viisi eri ajo-opettajaa + kaksi "yhden-tunnin-juttua". .-D Olisin periaatteessa voinut jatkaa samassa autokoulussa missä aikoinaan aloitinkin, mutta sen paikan yksi opettaja* traumatisoi mut sen verran pahasti että, päätin mieluummin kokeilla toista paikkakunnallani olevaa autokoulua, ja täytyy kyllä sanoa että vaihto kannatti. Uusi ajo-ope oli tosi mukava, ja vaikka mä tuttuun tapaani säädinkin pitkin ajoa niin ope totesi tunnin päätteeksi että hyvinhän mä ajan. Hitsi kun mäkin joskus havahtuisin itekin siihen että osaan ajaa... Jutusteltiin siinä ajellessa kaikenlaista ja tuli pieni terapiaistunnon tuntu kun avauduin sille mun edellisen opiskelupaikkani ongelmista ja moottoritie-traumoista. .-D Kateltiin ajotunnin aikana taloudellisia ajotapoja seuraamalla bensan kulutusta yms, ja opin sen että voin jatkossakin rauhassa vältellä moottoriteitä sillä ne kuluttavat enemmän bensaa mitä vastaavan matkan ajaminen 80 nopeusrajoitusalueella. Mä olin jostain syystä aina luullut että moottoritie on parempi koska matka käy suurilla nopeuksilla vähän lyhyemmässä ajassa.

*Mä kyllä ymmärrän sitä ajo-opettajaa, sillä ensimmäisillä ajotunneillani olin tosi epävarma tuleeko mun autolla ajamisesta edes mitään, ja kun mulla ei ole kunnollista motivaatiota jonkin asian oppimista kohtaan mä lakkaan yrittämästä ja keskityn vain selviämään ahdistavasta tilanteesta, en kehittymään siinä. Se ei kuitenkaan silti mun mielestä oikeuta opettajaa kommentoimaan ikävästi vaan kriikin voi sanoa asiallisesti ja antaa yksityiskohtaisemmin ohjeita. Musta vähän tuntuu että loppujen lopuksi me traumatisoitiin kumpikin toisiamme. .-D

Syventävän vaiheen ratapäivää jännitin sitten vähän enemmän, tai no suurin huolenaihe oli oikeastaan siinä löydänkö omatoimisesti paikalle, mulla kun ei ole juuri tapana ajella yksinäni vieraalla paikkakunnalla, mutta kyllä me navin kanssa löydettiin perille. Ratapäivän teoria- ja keskusteluosuudet oli aika turhia, niistä olisi voitu pitää joku etänä käytävä nettikurssi sillä ei tuossa meidän ryhmässä monikaan osallistunut kunnolla keskusteluihin yms. Radalla liukastelu auton kanssa ei myöskään kuulu mun lemppareihin ja stressasin koko ajan että eksyn siellä rata-alueella tai en ymmärrä mitä pitää tehdä kun ope ei tällä kertaa istunut vieressä vaan ohjeita jaeltiin radiopuhelimen välityksellä, mutta tulipa sieltäkin selvittyä ja yllätyksekseni jopa suoriuduin hyvin useimmista harjoituksista kun oivalsin oikean tekniikan = pienet ratinliikkeet.

Kovin paljoa ei ole nyt kortin "virallistumisen" jälkeen tullut ajeltua, mitä nyt äitiä kyydittiin Fikun kanssa keskustan ja kodin välillä kun isi ei työkiireiltään ehtinyt viemään. Näillä kuskausreissuilla matkamusana usein toiminut Eric Saade parka saa aina dissausta kirkkomusiikkia fanittavalta äidiltä. Mä ymmärtäisin valittamisen jos kuuntelisin jotain ärjyhuutoheviä, mut Eric Saaden musiikki on varsin harmitonta... Månsin soimisen aikana äiti ei kuitenkaan valittanut ollenkaan, Månsilla on ilmeisesti hyvä vaikutus. ,-) Rauhallinen Barcelona Sessions sopi kyllä ihanasti ajomusaksi ilta-auringon laskiessa.

Toinen viimeaikainen ajoreissu tehtiinkin sitten tavallista kauemmaksi, ajettiin nimittäin Lahteen. Fikulla oli muotinäytösharjoitukset ja mä lähdin matkaan muuten vain apukuskiksi, meidän navigaattori ei pysy kiinni ikkunaroikuttimessaan joten on helpompaa jos sitä pitää kädessä, ja mä toimin sitten kartanlukijana - vai oisko parempi termi "kartanpitelijänä"? .-D Fikun harjoitusten ajan mä kiertelin kaupoissa, ja vaikka mulla oli mielessä ostoslista kaikesta tarvittavista takeista ja kengistä niin mukaan päätyi heräteostoksena tuollainen paitahommeli (kuva alempana ↓ ja lisää täällä) joka oli sentään halpa ja näin syysaikaan mukavan lämpöinen. Ostin myös omia ponnareita kun oon viimeisen vuoden joutunut aina lainailemaan niitä Fikulta ni nytpä on sitten ihan omia ettei tarvii loisia. Hesekupongeillekin tuli taas vaihteeksi käyttöä, ja ollaan Fikun kanssa kerrankin ajoissa isin synttärilahjan hankkimisen kanssa sillä kerettiin lahja ostamaan pari viikkoa ennen varsinaista merkkipäivää. Vielä ei tosin voi hengähtää, pianhan tässä on edessä taas jo isänpäivä ja joulu, onneksi nyt on ollut normaalia enemmän lahjaideoita mielessä meidän perinteisen karkkipussien ostamisen sijaan. Harjoitettiin myös taas iskelmäperuutuksia parkkipaikalla ja Anna Erikson(in levy) jäi istumaan näkyvälle paikalle etupenkille meidän käydessä kaupassa. .--D

Eiköhän tässä ala olemaan kaikki mainitsemisenarvoinen asia mun tekemisistä viimeisen parin kuukauden ajalta, heips!

Kysymys lukijoille:
Kumpi?

Vaihtoehto 1: Peruna
Vaihtoehto 2: Pottu