Mainitsin aiemmin...

...aloittaneeni Kadoksissa-nimisen sarjan katsomisen, ja nyt kun olen koko homman läpi katsonut ajattelin kirjoittaa sarjasta jonkinlaista kokonaiskuvaa antavaa arvostelua/esittelyä. Teksti sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!

Kahdeksan brittiläistä opiskelijanuorukaista lähtee opettajansa johdolla tekemään ufohavaintoja Australian luontoon. Jokainen ryhmän jäsen saa haltuunsa videokameran, johon heidän on tarkoitus taltioida havaintojaan, ja sarjassa näytetään usein pätkiä jonkun "kameran kautta", (mikä sitten näkyy heiluvana kuvana ja välillä häiritsevillä zoomauksilla.) Heti ensimmäisenä yönä leirin lähistöllä alkaa tapahtua kummallisia asioita, mutta ovatko alienit kaiken takana? Vihdoin saadaan hälyytettyä apua, mutta pelastusoperaation aikana kaksi nuorta katoaa mystisesti. Ryhmän loput jäsenet yrittävät löytää ystävänsä pakoillessaan heidän kannoillaan olevaa agenttia. Matka johtaa vuoren huipulle, missä nuoret saavat auringonpimennyksen aikana yhteyden alieneihin. Kaikki ei kuitenkaan suju niin kuin pitäisi ja nuoret havahtuvat siihen että he ovat jotenkin mystisesti päätyneet takaisin Englantiin. Tilanne käy yhä kummallisemmaksi kun nuoret tajuavat saapuneensa tulevaisuuteen ja televisiossa uutisoidaan heidän kuolemaansa, minkä takia he ovat kaikille ulkopuolisille näkymättömiä. Matka jatkuu "alienportaalin" kautta takaisin Australiaan jotta nuoret voisivat kumota kohtalonsa. Ryhmäläisiä alkaa kuitenkin vaivata ulkoavaruudesta tarttunut virus, jonka seuraukset eivät ole mieluisia.. Kaiken kauhun keskellä koetaan kuitenkin myös onnenhetkiä, sillä porukassa on osuvasti neljä poikaa ja tyttöä, jotka muodostavat enemän tai vähemmän läheisiä pareja.

Tämä nuorille suunnattu sarja jakautuu kolmeen tuotantokauteen, ja vaikka jokaisella kaudella on oma päämääränsä säilyy juoni kuitenkin yhtenäisenä. Sarjalle tyypillistä ovat cliffhangermaiset loppukohtauket jotka ajavat hyvin tarkoituksensa ja saavat mielenkiintoa pysymään yllä muuten varsin tapahtumaköyhän ja itseään toistavan juonen rinnalla. Ensimmäinen jakso ei ole kovinkaan mielenkiintoinen, mutta katselua ei kannata silti heti lopettaa, koska vähitellen alkaa tapahtua enemmän ja ennen kuin tajuaakaan on jäänyt koukkuun. Sarjalle on kuvattu kolme erilaista lopetusta: onnellinen, pelottava ja yllättävä, joista katsojat ovat saaneet äänestää haluamansa päätöksen esitettäväksi. Itse olen nähnyt onnellisen ja pelottavan lopetuksen, ja ymmärtääkseni yllättävää lopetusta ei ole koskaan edes päästy näyttämään.

Muistan katselleeni satunnaisesti Kadoksissaa kun sitä näytettiin Summerin yhteydessä joskus vuoden 2003 paikkeilla. Ehdottomasti mieleenpainuvin muisto sarjasta noilta ajoilta vielä tähän päivään saakka oli nuo punaiset silmät ja henkilöiden katoilu, ja pienenä suorastaan traumatisoiduin niistä, ja pakko myöntää että nyt tälläkin katselukerralla kylmiä väreitä vilisi ympäri kehoa aina näissä kohdissa.. Ekaa kautta katselin ihan fiiliksissä, mutta toisen kauden alkaessa meno laimeni aika paljon. Kolmoskaudesta en puolestaan odottanut oikeastaan muuta kuin punasilmä-kohtauksia. Oon niin helpottunut siitä että tuolloin vuosia sitten ekalla katselukerrallani sarjalle äänestettiin onnellinen lopetus, koska mä pelkäsin niin paljon sarjan henkilöiden puolesta etten varmaan olisi uskaltanut katsoa pelottavaa päätösjaksoa. .-D

Jos joku haluaa sarjaa vilkaista niin tässä on linkki ekaan jaksoon.

Bonuksena listaan vielä Top 3 Kadoksissa-sarjan henkilöt:

1. Chrissie - Alkujaksoista Chrissie jäi hyvin mieleen muista poikkeavan käytöksensä ja ulkonäkönsä takia, ja myös vauva-ajoilta muistan hänet parhaiten. Chrissie ei lähtenyt matkalle  bongaillakseen ufoja vaan hän toivoi pääsevänsä viettämään kahdenkeskistä aikaa ihastuksensa Simonin kanssa, eikä leirielämä keskellä erämaata ole yhtään tytön mieleen. Sarjan edetessä Chrissie kuitenkin kasvaa ihmisenä ja tulee tiiviimmäksi osaksi ryhmää.

2. Simon - Urheilullinen Simon on varsin päättäväinen tapaus ja hän toimii ennen kuin ajattelee. Simon ei aina huomioi päätöksissään koko ryhmän etua ja hän joutuu sitten sooloilujensa takia kaikkien syntipukiksi. Simon tahtoo määrätä tahdin ja päätyy sen takia välillä pomottamaan muita. Simon ei koskaan saa kunnolla kaikkien ryhmäläisten hyväksyntää, mutta loppujen lopuksi on tärkeintä että Chrissie on hänen puolellaan.

3. Harry - Harry kehittyy sarjan edetessä nössöhköstä pojasta itsevarmemmaksi. Hän ajattelee aina ryhmän parasta ja on valmis asettamaan itsensä vaaraan muiden vuoksi. Muut eivät tiedä että Harry sairastaa epilepsiaa ja stressaava ympäristö laukaisee hänelle useammankin kohtauksen. Harryä kritisoidaankin siitä ettei hän uskoudu muille.

Ei hätää, se on vain mustikkaa!

Seuraavaksi luvassa on mun jokavuotinen marjaihkutus! .-D Tänä vuonna varsinkin mustikoita on tullut oikein kunnolla, ja mä oonkin lähes päivittäin käynyt poimimassa kipollisen mustikoita. Fikua mustikat eivät kiinnosta kuin syömisen osalta joten mä saan keräillä marjoja yksin, mut ämppä on onneksi aina seurana. Muutenkin kiva kun marjat houkuttelee käymään ulkona ettei mene lämpimät ja aurinkoiset kesäpäivät vaan sisällä oleskellessa. Ilmeisesti meidän viime vuonna kuvaama marjastajankarkoitusvideo auttoi, sillä tänä vuonna en ole huomannut edes naapureiden hiippailevan meidän marja-apajilla. Marjat inspiroi meitä taas tarttumaan kameraan, ja edellä mainitulle videolle on luvassa kakkososa. .-D Myös pihalla oleskelevat musta- ja punaviinimarjapensaat on tältä vuodelta tyhjennetty, joskin homma ei ollut yhtä houkuttelevaa kuin mustikoiden poimiminen. Mustikoita kerätessä kannustaa se että ne saa itselle syötäväksi, mutta jättiämpärin täyttäminen on paljon puuduttavampaa hommaa vaikka saahan siitäkin sitten mehua.

Kesän loppuminen ei stressaakaan mua tänä vuonna koska mitään kouluasiota ei ole edessä. En tiedä pitäsikö asian takia olla iloinen vaiko huolissaan tulevaisuudestaan, mut mä elelen tässä nyt päivän kerrallaan ja katon alkaisko mikään kiinnostaa. Nyt ihan ihmetyttää miten olin kolme vuotta sitten niinkin toimelias että päätin lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan muuton kera, ei nyt jotenkin ole yhtään motivaatiota moiseen.. Kai sitä jotain olisi tulevaisuutta varten kehiteltävä, mut aattelin nyt ensiksi hoitaa autokoulun loppuun. Mulla on edelleen se vika vaihe kesken, ja koska mulla kerkesi olla yli puolen vuoden ajotauko talven aikana täytyy nyt harjoitella vähän ajelua ennen kuin lähtee sitä vikaa vaihetta suorittamaan autokouluun + oottelen Fikua joka ei ole vielä suorittanut kakkosvaihetta. Ilmeisesti mua odottaa nyt taas paluu sen nipo-opettajan luokse, ah tätä elämää... Mun kaikki ajotaidot jotenkin katoaa kun se ope tulee istumaan mun viereen, ja sen open kanssa kaikki ajotunnit menis varmaan miettien "miten sä oot päässyt inssin läpi näillä taidoilla?" Tota mä tosin itsekin mietin ykspäivä kun onnistuin sammuttamaan auton KESKELLE risteystä kun joka suunnasta tuli autoja. XD Kiva kun mulla on nyt mennyt ton autokoulun aloittamisesta yli kaksi vuotta, olen ollut kahdessa eri autokoulussa eikä mulla vieläkään ole sitä pitkäaikaista ajokorttia, oonko jotenkin hidas asian kanssa..?

Oon aatellu yrittää aikaistaa nukkumaanmenoani ja muutenkin kääntää unirytmiä vähän järkevämpään suuntaan vaikkei tässä nyt koulu aamulla velvoitakaan nousemaan, mut herään melkeinpä aina Fikun hääriessä aamulla niin miksei sitä sitten itsekin nousisi (tosin tänään jäin tyytyväisesti nukkumaan vielä kolmeksi tunniksi Fikun kouluunlähdön jälkeen .--D). En mä kyllä vielä jaksa mennä, pelaan hetken aikaa Tomb Raideria ensin.. .-D Mut hyviä öitä vaan, tämmöstä biisiä tarjoilen loppumusaksi:

Kysymys lukijoille:
Marjaihkutus!
Vaihtoehto 1: Hihii..!
Vaihtoehto 2: Öööh.....?