Måns Zelmerlöw (5.2.2016)
Olin yks yö koneella, ja oli tarkoitus käväistä FS:ssä, mut kirjoitettuani selaimeen f-kirjaimen, huomasin hakuehdotusten joukossa Månsin Facebook sivun, ja päätinkin käydä siellä pitkästä aikaa. Noh, ihan uusimpana päivityksenä oli ilmoitus tulevasta keikasta SUOMESSA!? Kauhistelin sit siinä pienen googlailun jälkeen miten kaukana keikkapaikkana toimiva Pietarsaari on ja tajusin heti etten voi keikan takia lähteä niin kauas. Sit rullasin alemmas Månsin FB-sivua ja ihmettelin, miksi keikasta on kaksi mainospostausta putkeen. Hetki meni ennen kuin oivalsin, että siinä toisessa postauksessa kerrottiin että Måns keikkailisi myös Helsingissä, ja päätettiin siltä seisomalta Fikun kanssa että tonnehan me muuten mennään! .-D Olin loppuillan ihan sekaisin, koska ah, Månsin edellinen keikka oli parasta mitä mulle on pitkään aikaan tapahtunut, ja ehdottomasti halusin päästä miekkosen uudestaan livenä näkemään, vaikka tää tulikin tosi äkkiä, vain 3½ kuukautta ehti kulua edellisestä keikasta.
Keikkapäivä koitti sitten, ja me suunnattiin Fikun kanssa kohti Helsinkiä. Keikan alkamisajankohdan kanssa oli pientä epäselvyyttä, koska Månsin sivustolla sanottiin keikan alkavan klo 19 ja Korjaamon (missä keikka siis oli) nettisivut sanoivat ovien aukeavan klo 21, joten tehtiin kompromissi ja saavuttiin Helsinkiin vähän ennen kahdeksaa. Korjaamolle tullessa iski pieni paniikki kun ovella ei ollut ketään ja pelkäsin jo et keikka oli alkanut eikä me päästäisi enää sisään. Just ennen kuin päästiin oven eteen siitä meidän ohi kiilas pari tyyppiä, ja siinä sit oli lappunen jossa sanottiin, että Måns esiintyisi vasta 22:30, joten ei oltu missattu mitään ja päästiin kaiken lisäksi ihan jonon kärkipähän kun satuttiin tulemaan vain vähän yli tunti ennen ovien avaamista! Kovin paljoa väkeä ei saapunut etukäteen jonottamaan, meitä oli ehkä n. parikymmentä siinä hytisemässä pakkasessa. Meidän taakse tulleet tytöt selitti miten edellisellä Turun keikalla heitä oli jonossa vain seitsemän ennen ovien aukeemista, et vähän enemmän oli porukkaa nyt kuitenkin. .-D Siinä jonossa vallitsi jotenkin ihana tunnelma, puhe pyöri yllätys yllätys Månsin ympärillä, ja porukka suunnitteli Månsin kosimista karkauspäivänä, katseli kuvia edellisiltä keikoilta ja joku totesi Månsin olevan aikamoinen vekkuli. <3 Mietittiin myös että jos paikalle ei saapuisi muita kuin me niin saataisi oikea yksityiskeikka. .-D
Siinä sit meni tunti ja ovet avattiin, ja sen jälkeen oli puolitoista tuntia lisää odottelua. Päästiin Fikun kanssa ihan eteen, ja saatiin siinä lepuuteltua jalkoja kun kiivettiin lavalle istumaan. .-D Siinä sit hengitettiin savukoneen sauhuja, yritettiin muistaa mistä noloista asioista Jussi puhui videossaan (eikä kovasta yrittämisestä huolimatta muistettu kuin 3/5), laskettiin minuutteja ja seurattiin miten roudarimiehet toi lavalle pyyhkeitä ja teippaili jotain lappusia lattiaan. Yks niistä roudareista näytti ihan Marco Mengonilta, ja kun Fiku sanoi "Mangomies" se nosti katseensa ja vilkutti (oletettavasti) meille, ja vilkutettiin sit takasin. XD Tää oli yks tuon illan parhaista hetkistä. .---D Ihan siihen meidän eteen laskettiin yksi pyyhe, ja mä hipaisin sitä pikaisesti, ja Fikun mukaan mun energiat siirtyi siihen pyyhkeeseen. Vaikka seisoin fyysesti ihan lavan etuosassa, en jotenkin henkisesti käsittänyt asiaa, ja stressasin valmiiksi miten pitäisin mun käsiä ja kaikkea tyhmää. .-D
kuvat: abrahel_zelmerlow - proud_manster86 - theartymess
Vihdoin keikka sit alkoi, ja iik miten lähellä me oltiin Månsia! Intoilinko aiemmin miten saatiin superläheiset istumapaikat Hurtsin keikalle, kun oltiin tyyliin kuudennella rivillä? No tän jälkeen se ei tuntunut enää miltään, sillä nyt oltiin ihan kosketusetäisyyden päässä Månsista! Mä halusin olla hienovarainen ja hillitsin itseäni tarraamasta Månsin jalkaan kun se tuli ihan mun eteen seisomaan, enkä ees kehdannut kurkotella käsiosumia, mut Fikun käteen Måns tarttui yhden kerran. .-3 Mä olin ehkä vähän ujo eturiviin ja toivon etten näyttänyt kauheen tylsistyneeltä kun en hyppinyt ja kiljunut niin paljon kuin muut, mut ainakin lauloin mukana niin täysillä että kurkkua koski. .-D Mua oli heti keikasta kuulemisen jälkeen kiinnostanut mikä tää "tehdään pari keikkaa Suomeen" -juttu on, koska Månsin sivuilla ei ollut mainintaa mistään muista keikoista, ja noh, asia on yhä mulle mysteeri. .-D Kyllä Måns jotain selitti että oli jännä tulla Australiassa vietetyn ajan jälkeen takaisin Suomeen, mut ei se mun mielestä selittänyt kunnolla asiaa. Muutenkin niin välispiikit kuin lauletut biisitkin toisti aikalailla edellisen keikan kaavaa.
Aloitusbiisinä toimi Kingdom In The Sky, ja se olinkin ihana yllätys, sillä tätä kappaletta ei viime kaikalla soitettu, ja muutenkin kyseinen biisi on yksi suosikkini Månsterin uusimmalta levyltä! Keikkaan sisältyi myös toinen ennen kuulematon livebiisi; Hold On, ja tykkään paljon biisin sanomasta, joten sekin oli ilo kuulla. Muuten sit mentiin samaa vanhaa kaavaa, ja Måns esitti tietysti kaikki Euroviisukappaleensa (Heroes, Cara Mia, Hope & Glory), ja jälleen suurin osa lauletuista kappaleista koostui uusimman Perfectly Damaged -albumin biiseistä (Someday, Stir It Up, Live While We're Alive, Should've Gone Home, Hearts Collide) ja lopetusbiisinä oli taas Broken Parts. Aika samanlaista tarjontaa siis kuin viimeksikin, mutta nyt Måns keskittyi enimmäkseen uudempiin biiseihinsä.
Tää keikka oli muuten paljon lyhyempi viime keikkaan verratessa, ja Månsin esitys kesti vain tunnin, ja kaikki loppui jotenkin tosi äkkiä. Mä en ehtinyt taaskaan keikan aikana juurikaan itkeskellä, vasta viimeisenä ollut Broken Parts herkisti mut, mutta vielä enemmän tuli itkettyä kotimatkalla junassa, kun ämppä arpoi Hold Onin, ja siinä varmaan vastapäätä istuvat ihmetteli kun mä vaan aloin yhtäkkiä itkemään. XD Tästä keikasta jäi ehkä vähän laimeenpi fiilis kun vertaa edelliseen kertaan, mut ihanaa oli toki nytkin, ja mä oon kyllä varmasti taas menossa keikalle jos Måns Suomeen tulee. .-) <3 Keikan jälkeen asemalle kävellessä laulettiin vaan Fikun kanssa ääneen vuorotellen Hope & Glorya ja Hearts Collidea, ei siellä kaduilla tosin paljoa jalankulkijoita ollut puolenyön aikaan, että kukaan tuskin edes kuuli. .-D Edellisen keikan jälkeen mua masensi ja oli kamala ikävä Månsia ja itkin varmaan joka toisen Månsin biisin kuuntelun aikana ikävääni, mut tällä kertaa mulla ei oo ollut tällaisia ongelmia vaan keikasta jäi suhteellisen neutraalit jälkivaikutukset.
Hurts (8.3.2016)
Mennään sit suoraan seuraavaan keikkaan, eli n. kuukausi Månsin jälkeen suunnattiin taas Helsinkiin, tällä kertaa kohteena oli Hurts. Vähän hermostutti Hartwal Areenalle meno, koska viimeksi onnistuttiin kulkemaan jotenkin harhaan, mut nyt sujui kyllä hyvin. Meillä oli isot sakset mukana syystä X, ja pelättiin ettei ne pääse turvatarkastusta läpi kerta esimerkiksi sateenvarjot lasketaan vaarallisiksi esineiksi, joten piilotettiin ne Fikun lapaseen ja onnistuttiin salakuljettamaan sakset mukanamme. .-D
Tultiin paikalle ehkä vähän turhan aikaisin, ja jouduttiin odottamaan yli tunti ennen kuin saatiin edes lämppäri lavalle, mut me löydettiin hauskaa tekemistä vartijoiden/järjestyksenvalvojien tarkkailusta. Yks vartija poseeras tosi kivasti, ja siinä sit vitsailtiin että vartijat ei tee muuta kuin poseeraa paikallaan ja niille maksetaan siitä. Jossain kohtaa vartijat alkoi jakaa permantopaikoilla olijoille juomia, ja kävi melkein sääliksi niitä jotka niitä juomia otti, sillä ne vartijat pyöritteli niitä mukeja pitkin lattioita, ja ei olla ihan varmoja mut jossain kohtaa juomaa taidettiin laittaa jo käytettyihin mukeihin ja uudestaan vietiin yleisölle, että semmoisia säästökikkoja Hartwalilla harrastetaan.. Nähtiin että se posevartija veti jotain nappeja, ja siinä kohtaa meidän jutut äityi sellaiseen suuntaan, että epäiltiin vartijoiden sekoittavan huumeita juomien joukkoon. XD
Suomen ex-Euroviisuehdokkaat tuntuu nykyään päätyvän lämppäreiksi aina niille keikoille joilla me käydään. Eipä mulla ole mitään asiaa vastaan, kunhan PKN pysyy poissa. .-D Tällä kertaa esiintymässä oli siis Softengine. Pojat veti hyvin ja biisit oli tarttuvia, vaikka suurimman osan niistä kuulin nyt ensimmäistä kertaa. Pienoinen pettymys oli kun Something Betteristä esitettiin akustinen versio, koska tää ois ollut ainut biisi jossa olisin osannut laulaa mukana eikä sit nyt viittiny. Harmi ettei yleisö juurikaan innostunut lämppäristä, ja vähän ärsytti, kun yksi lavan valoista oli kohdistettu suoraan siihen katsomolohkoon missä istuin, ni siin sit sokeutui vähän väliä. Vinkkinä Hartwal Areenalle keikalle tuleville, että kannattaa saapua paikalle ennen lämppäriä, koska esityksen alettua katsomot on ihan pimeenä ja sieltä on vaikea tihrustella niitä numeroita, eikä valoja sytytetä kunnolla takaisin edes lämppärin lähdettyä.
Pian lämppäreiden lähdön jälkeen lavan eteen laskettiin läpikuultava tumma kaapu, jolle sitten heijastettiin Surrender-teksti. Jonkin aikaa siinä sai vielä ootella että keikka alkoi. Lämppärin jäljiltä huoletti vähän onko yleisö innokas laulamaan mukana, mut heti kun yhtyeen uusimman levyn ja kiertueen nimikköbiisi Surrender starttasi keikan, alkoi porukka laulaa mukana, eikä siinä vaiheessa enää epäilyttänyt käytää ääntä. Surrenderia seurasi sitten heti perään levyn suurin musavideohitti Some Kind Of Heaven, joka oli aika rohkea veto soittaa heti keikan alkuun, mut se nostatti kyllä heti tunnelmaa, ja mä ehdin itkeä ekan kerran tän kappaleen kohdalla, koska biisin sanoja lainaten se tilanne oli "too good to be true". <3
Seuraavaksi palattiin Exile-levylle, ja siltä päästiin ekana kuulemaan Miracle, mutta sitten mentiin taas uusimman levyn kappalelistoille Why:n muodossa, ja koska kyseessä oli yksi lempikappaleeni Hurtsilta, kiljuin kurkkuni kipeäksi jo tässä kohtaa keikkaa. .-D Se ei kuitenkaan koitunut pahasti ongelmaksi, sillä seuraavaksi soitettiin useamman rauhallisen biisin putki, jossa ääntä ei tarvinnut rasittaa karjumalla vaan riitti kun hennommin lauleli mukana. Somebody To Die For sai yleisön innostumaan, ja onhan tässä biisissä koskettava sanoma mut siitä huolimatta tää ei mun omiin lemppareihin kuulu, oon kai outo. X-P Myös yksi uuden levyn bonusbiisi, Weight Of The World soitettiin keikalla, ja häiriinnyin salaa siitä miten Theo lauleli joitakin kimeitä kohtia matalammalla, ihan yleisestiki Theo teki tätä keikan aikana ja jätti ne vissiinkin taustalaulajille.
Aloitusbiisinä toimi Kingdom In The Sky, ja se olinkin ihana yllätys, sillä tätä kappaletta ei viime kaikalla soitettu, ja muutenkin kyseinen biisi on yksi suosikkini Månsterin uusimmalta levyltä! Keikkaan sisältyi myös toinen ennen kuulematon livebiisi; Hold On, ja tykkään paljon biisin sanomasta, joten sekin oli ilo kuulla. Muuten sit mentiin samaa vanhaa kaavaa, ja Måns esitti tietysti kaikki Euroviisukappaleensa (Heroes, Cara Mia, Hope & Glory), ja jälleen suurin osa lauletuista kappaleista koostui uusimman Perfectly Damaged -albumin biiseistä (Someday, Stir It Up, Live While We're Alive, Should've Gone Home, Hearts Collide) ja lopetusbiisinä oli taas Broken Parts. Aika samanlaista tarjontaa siis kuin viimeksikin, mutta nyt Måns keskittyi enimmäkseen uudempiin biiseihinsä.
Tää keikka oli muuten paljon lyhyempi viime keikkaan verratessa, ja Månsin esitys kesti vain tunnin, ja kaikki loppui jotenkin tosi äkkiä. Mä en ehtinyt taaskaan keikan aikana juurikaan itkeskellä, vasta viimeisenä ollut Broken Parts herkisti mut, mutta vielä enemmän tuli itkettyä kotimatkalla junassa, kun ämppä arpoi Hold Onin, ja siinä varmaan vastapäätä istuvat ihmetteli kun mä vaan aloin yhtäkkiä itkemään. XD Tästä keikasta jäi ehkä vähän laimeenpi fiilis kun vertaa edelliseen kertaan, mut ihanaa oli toki nytkin, ja mä oon kyllä varmasti taas menossa keikalle jos Måns Suomeen tulee. .-) <3 Keikan jälkeen asemalle kävellessä laulettiin vaan Fikun kanssa ääneen vuorotellen Hope & Glorya ja Hearts Collidea, ei siellä kaduilla tosin paljoa jalankulkijoita ollut puolenyön aikaan, että kukaan tuskin edes kuuli. .-D Edellisen keikan jälkeen mua masensi ja oli kamala ikävä Månsia ja itkin varmaan joka toisen Månsin biisin kuuntelun aikana ikävääni, mut tällä kertaa mulla ei oo ollut tällaisia ongelmia vaan keikasta jäi suhteellisen neutraalit jälkivaikutukset.
Hurts (8.3.2016)
Mennään sit suoraan seuraavaan keikkaan, eli n. kuukausi Månsin jälkeen suunnattiin taas Helsinkiin, tällä kertaa kohteena oli Hurts. Vähän hermostutti Hartwal Areenalle meno, koska viimeksi onnistuttiin kulkemaan jotenkin harhaan, mut nyt sujui kyllä hyvin. Meillä oli isot sakset mukana syystä X, ja pelättiin ettei ne pääse turvatarkastusta läpi kerta esimerkiksi sateenvarjot lasketaan vaarallisiksi esineiksi, joten piilotettiin ne Fikun lapaseen ja onnistuttiin salakuljettamaan sakset mukanamme. .-D
Tultiin paikalle ehkä vähän turhan aikaisin, ja jouduttiin odottamaan yli tunti ennen kuin saatiin edes lämppäri lavalle, mut me löydettiin hauskaa tekemistä vartijoiden/järjestyksenvalvojien tarkkailusta. Yks vartija poseeras tosi kivasti, ja siinä sit vitsailtiin että vartijat ei tee muuta kuin poseeraa paikallaan ja niille maksetaan siitä. Jossain kohtaa vartijat alkoi jakaa permantopaikoilla olijoille juomia, ja kävi melkein sääliksi niitä jotka niitä juomia otti, sillä ne vartijat pyöritteli niitä mukeja pitkin lattioita, ja ei olla ihan varmoja mut jossain kohtaa juomaa taidettiin laittaa jo käytettyihin mukeihin ja uudestaan vietiin yleisölle, että semmoisia säästökikkoja Hartwalilla harrastetaan.. Nähtiin että se posevartija veti jotain nappeja, ja siinä kohtaa meidän jutut äityi sellaiseen suuntaan, että epäiltiin vartijoiden sekoittavan huumeita juomien joukkoon. XD
Suomen ex-Euroviisuehdokkaat tuntuu nykyään päätyvän lämppäreiksi aina niille keikoille joilla me käydään. Eipä mulla ole mitään asiaa vastaan, kunhan PKN pysyy poissa. .-D Tällä kertaa esiintymässä oli siis Softengine. Pojat veti hyvin ja biisit oli tarttuvia, vaikka suurimman osan niistä kuulin nyt ensimmäistä kertaa. Pienoinen pettymys oli kun Something Betteristä esitettiin akustinen versio, koska tää ois ollut ainut biisi jossa olisin osannut laulaa mukana eikä sit nyt viittiny. Harmi ettei yleisö juurikaan innostunut lämppäristä, ja vähän ärsytti, kun yksi lavan valoista oli kohdistettu suoraan siihen katsomolohkoon missä istuin, ni siin sit sokeutui vähän väliä. Vinkkinä Hartwal Areenalle keikalle tuleville, että kannattaa saapua paikalle ennen lämppäriä, koska esityksen alettua katsomot on ihan pimeenä ja sieltä on vaikea tihrustella niitä numeroita, eikä valoja sytytetä kunnolla takaisin edes lämppärin lähdettyä.
kuvat: soundi.fi - chaostube.net
Pian lämppäreiden lähdön jälkeen lavan eteen laskettiin läpikuultava tumma kaapu, jolle sitten heijastettiin Surrender-teksti. Jonkin aikaa siinä sai vielä ootella että keikka alkoi. Lämppärin jäljiltä huoletti vähän onko yleisö innokas laulamaan mukana, mut heti kun yhtyeen uusimman levyn ja kiertueen nimikköbiisi Surrender starttasi keikan, alkoi porukka laulaa mukana, eikä siinä vaiheessa enää epäilyttänyt käytää ääntä. Surrenderia seurasi sitten heti perään levyn suurin musavideohitti Some Kind Of Heaven, joka oli aika rohkea veto soittaa heti keikan alkuun, mut se nostatti kyllä heti tunnelmaa, ja mä ehdin itkeä ekan kerran tän kappaleen kohdalla, koska biisin sanoja lainaten se tilanne oli "too good to be true". <3
Seuraavaksi palattiin Exile-levylle, ja siltä päästiin ekana kuulemaan Miracle, mutta sitten mentiin taas uusimman levyn kappalelistoille Why:n muodossa, ja koska kyseessä oli yksi lempikappaleeni Hurtsilta, kiljuin kurkkuni kipeäksi jo tässä kohtaa keikkaa. .-D Se ei kuitenkaan koitunut pahasti ongelmaksi, sillä seuraavaksi soitettiin useamman rauhallisen biisin putki, jossa ääntä ei tarvinnut rasittaa karjumalla vaan riitti kun hennommin lauleli mukana. Somebody To Die For sai yleisön innostumaan, ja onhan tässä biisissä koskettava sanoma mut siitä huolimatta tää ei mun omiin lemppareihin kuulu, oon kai outo. X-P Myös yksi uuden levyn bonusbiisi, Weight Of The World soitettiin keikalla, ja häiriinnyin salaa siitä miten Theo lauleli joitakin kimeitä kohtia matalammalla, ihan yleisestiki Theo teki tätä keikan aikana ja jätti ne vissiinkin taustalaulajille.
Sitten seurasikin piiitkä litania Happiness-albumin tuotantoa: Blood, Tears & Gold tuli ja meni. Mä harvoin itken itse biisin takia keikalla, ja yleensä vaan ilman syytä rupean itkemään, mut Evelynin kohdalla pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan kappaleen sanoja jotka sai kyyneleet silmiin: "So if you go, I don't know what to do. So don't you go, Cause I've got no one but you"... Ennen Illuminatedin alkua Theo sanoi tarvitsevansa meidän apua ja pyysi yleisöä valaisemaan salia puhelimien valoilla. Mä en ikävä kyllä voinut tähän kunnolla osallistua, sillä mun kivikautisen puhelimen pienen näytön valo ei riittänyt mihinkään vaikka sitä vähän koitin heilutella. .-D
Mulla oli välillä vaikeuksia muistaa joidenkin biisien sanoja, ja esim. Affairia laulelin vähän miten sattui. .--D Jostain syystä myös Better Than Love ja Sunday oli mulle sanoitukseltaan vieraampia mikä on vähän noloa, koska kummastakin on musavideot julkaistu ja Sunday sisältyy oman top 5 parhaan Hurtsin biisin joukkoon, ni kiva ku en osaa sit ees laulaa. XD
Rolling Stone oli yksi mun ja Fikun (ja yleisön reaktioista päätellen myös monen muun) eniten odottamia kappaleita, ja ai että sitä kertosäettä tuli karjuttua. Seuraavaksi oli vuorossa yksi Hurtsin uusimman levyn isoimmista hiteistä, nimittäin Lights, ja kappaleen sanoman mukaisesti "I just wanna see you dancing" Theo pyysi yleisöä tanssimaan, harmi vaan ettei niiltä istumapaikoilta pahemmin voinut nousta tanssahtelemaan, et vedettiin sit jotain pieniä istumamooveja. .-D
Exile-levyltä odotti kuultavaksi lähinnä musavideohittejä, mutta erittäin suureksi yllätykseksi keikalla soitettiin myös Sandman, josta Fiku tykkää kovasti. Biisin aikana Theo ohjasti yleisöä tekemään tietynlaista käsiliikettä jolloin saatiin vihdoin eloa myös istumapaikoilla oleviin. Käsiliikkeet vaan rajoitti mun laulukykyä, vaikea keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa ni kertosäkeissä mieluummin lauloin käsien heiluttelun sijaan. Ennen kuin päästiin kuuntelemaan Wonderfull Lifeä Theo taisi muistella heidän ensimmäisiä Suomen keikkojaan ja ilmeisesti juuri tähän biisiin liittyi hyviä muistoja Suomesta. Theo varmisteli ihanan huolehtivaisena pitkin iltaa että ollaanhan me kaikki kunnossa, mut muuten ei juuri mitään välispiikkeejä ollut (tai sit en enää muista). Adamia ois kanssa toivonut vähän ääneen mutta Theo hoiteli kaikki puheenvuorot. Ennen Wingsin alkua Theo uhkaili että se olisi keikan viimeinen biisi, ja mä häiriinnyin siitä koska tiesin että Stayn pitäisi olla vikana, ja hätäännyin kun luulin että oleellinen biisi aiotaan jättää pois. Wings meni siksi multa jotenkin ihan ohi.
Noh, eihän se Wings vikaksi biisiksi onneksi jäänyt, sillä Hurts saatiin takaisin lavalle ja kuultiin vielä pari Encore-kappaletta. Nothing Will Be Bigger Than Us ei mua aiemmin ollut juuri kiinnostunut, mutta nyt keikalla rakastuin kappaleeseen. Biisi toi ihanaa yhteenkuuluvuudentunnetta niin yhtyeeseen kuin muuhun yleisöön kaikkien laulaessa yhdessä "Nothing will be bigger than us when we're standing side by side". Sitten tuli viimeisen biisin aika ja mun kaipaama Stay esitettiin vihdoin. Mä itkin varmaan koko biisin ajan koska:
Exile-levyltä odotti kuultavaksi lähinnä musavideohittejä, mutta erittäin suureksi yllätykseksi keikalla soitettiin myös Sandman, josta Fiku tykkää kovasti. Biisin aikana Theo ohjasti yleisöä tekemään tietynlaista käsiliikettä jolloin saatiin vihdoin eloa myös istumapaikoilla oleviin. Käsiliikkeet vaan rajoitti mun laulukykyä, vaikea keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa ni kertosäkeissä mieluummin lauloin käsien heiluttelun sijaan. Ennen kuin päästiin kuuntelemaan Wonderfull Lifeä Theo taisi muistella heidän ensimmäisiä Suomen keikkojaan ja ilmeisesti juuri tähän biisiin liittyi hyviä muistoja Suomesta. Theo varmisteli ihanan huolehtivaisena pitkin iltaa että ollaanhan me kaikki kunnossa, mut muuten ei juuri mitään välispiikkeejä ollut (tai sit en enää muista). Adamia ois kanssa toivonut vähän ääneen mutta Theo hoiteli kaikki puheenvuorot. Ennen Wingsin alkua Theo uhkaili että se olisi keikan viimeinen biisi, ja mä häiriinnyin siitä koska tiesin että Stayn pitäisi olla vikana, ja hätäännyin kun luulin että oleellinen biisi aiotaan jättää pois. Wings meni siksi multa jotenkin ihan ohi.
Noh, eihän se Wings vikaksi biisiksi onneksi jäänyt, sillä Hurts saatiin takaisin lavalle ja kuultiin vielä pari Encore-kappaletta. Nothing Will Be Bigger Than Us ei mua aiemmin ollut juuri kiinnostunut, mutta nyt keikalla rakastuin kappaleeseen. Biisi toi ihanaa yhteenkuuluvuudentunnetta niin yhtyeeseen kuin muuhun yleisöön kaikkien laulaessa yhdessä "Nothing will be bigger than us when we're standing side by side". Sitten tuli viimeisen biisin aika ja mun kaipaama Stay esitettiin vihdoin. Mä itkin varmaan koko biisin ajan koska:
- viimeisen biisin haikeus ja keikan loppuminen jo häämötti
- Stay on Hurtsin biiseistä mun henkilökohtainen lemppari <3
- biisi on surullinen
Olin haaveillut Hurtsin keikalle pääsemisestä jo vuosia, joten oli mahtavaa päästä vihdoin yhtye livenä näkemään. Hurts yllätti positiivisesti ja ehdottomasti aion ryhtyä vakityiseksi Hurtsin keikoilla kävijäksi! Pikasesti laskeskeltua Blind ja Wish taisivat olla ainoat musavideobiisit jotka jätettiin keikalla soittamatta. Varsinkin Wishiä olisin kaivannut, mutta ehkä ensi kerralla. Keikka oli kuitenkin mahtava ja sisältyy tällä hetkellä top 3 -keikkakokemukset listaani! Hurtshan tulisi Suomeen nyt kesällä Tammerfesteille, mutta tapahtuman muu musiikkitarjonta ei houkuttele niin paljoa että liput raaskisi ostaa, mutta sydämestä ottaa kun tietää Hurtsin tulevan taas Suomeen eikä itse pääse katsomaan. .-/
Tein joskus Surrender-levyn hankkimisen jälkeen listan levyn parhaista kappaleista, ja mun tekee nyt mieli näin pidemmän ajan jälkeen katsoa miltä mun top 10 tällä hetkellä näyttäisi. Merkkaan mukaan myös nousut (+) ja laskut (-) edelliseen listaan verratessa, ettei teidän sitä tarvitse lähteä etsimään vanhaa listaa.
10. Surrender (-1) En edelleenkään arvosta tätä biisinä.
9. Slow (-2) Vähän mitäänsanomaton ja helposti unohdettava kappale ja liian samankaltainen Lightsin kanssa.
8. Lights (=) En juurikaan ole biisille lämmennyt, ihan ok.
7. Kaleidoscope (-3) Nyt mietin mitä näin tässä aiemmin. .-D
6. Nothing Will Be Bigger Than Us (+4) Keikan jälkeen olen nähnyt kappaleen paremmassa valossa.
5. Wings (=) Biisissä on paljon toistoa ja se alkaa pitkästyttää pidemmän päälle kuunneltuna.
4. Why (-1) Ihana biisi ja tykkään tästä hirveästi vaikka listalla joudunkin sen sijoittamaan vähän huonommalle sijalle.
3. Wish (-1) Kaunis ja liikuttava kappale. <3
2. Rolling Stone (-1) Huippu biisi edelleen!
1. Some Kind Of Heaven (+5) Tää on niin rakkaus. <3 Keikan jälkeen oon tykästynyt kappaleeseen entistä enemmän. Tykkään biisin sanomasta!
Simple Plan (28.5.2016)
Simple Planin keikalle menoa tuli harkittua pitkään, sillä bändi ei sisälly suurimpiin lemppareihini enkä ollut juuri tietoinen heidän viimeaikaista hiteistään yms, mutta ennen keikkaa ehti onneksi vähän kuunnella SP:n tuotantoa läpi. Tuli ne liput lopulta hankittua lähinnä vanhojen aikojen kunniaksi, ja bändin popimpaan suuntaan muuttunut nykymusiikkikin on ihan miellyttävää kuunneltavaa. Tämä keikka oli toisaalta myös palkinto kouluvuodesta selviämisestä ja meidän kesän avaus + ei keikka voi olla pettymys, joten siitä vaan!
Meidän keikalle meno oli yhtä säätöä junamatkojen osalta. Asemalla oli hirveä jono lippuautomaatin luona, ja siinä sit jännitettiin ehditäänkö ostaa liput. Käteistä oli mukana vain 10 euroa, eikä se olisi riittänyt kummankin lipun ostoon junassa missä Visa ei käy, mut onneksi kaikki jonossa olijat kerkesi saamaan liput ennen junan tuloa. Näytettiin kai jotenkin epäilyttäviltä junassa, sillä konduktööri pyysi vain meitä näyttämään liput eikä ketään muuta. XD Meillä oli vain yksi laukku, joten se tilanne oli jotenkin hölmö kun mä kiskoin laukusta meidän liput ja opiskelijakortit ja säädin siinä samalla. .-D Sit koko matkan ajan mä olin kuin joku pikkulapsi jonka piti ääneen kysyä missä asemalla me nyt ollaan (koska junassa niitä ei jostain syystä kuulutettu) ja montako pysähdystä on ennen Helsinkiä. Varmaan tyhmin juttu oli kun juna pysähtyi jonkun vian takia keskelle pusikkoa, ni mä sit kovaäänisesti kysyin et ollaanko me nyt Tikkurilassa. .--D
Meidän keikalle meno oli yhtä säätöä junamatkojen osalta. Asemalla oli hirveä jono lippuautomaatin luona, ja siinä sit jännitettiin ehditäänkö ostaa liput. Käteistä oli mukana vain 10 euroa, eikä se olisi riittänyt kummankin lipun ostoon junassa missä Visa ei käy, mut onneksi kaikki jonossa olijat kerkesi saamaan liput ennen junan tuloa. Näytettiin kai jotenkin epäilyttäviltä junassa, sillä konduktööri pyysi vain meitä näyttämään liput eikä ketään muuta. XD Meillä oli vain yksi laukku, joten se tilanne oli jotenkin hölmö kun mä kiskoin laukusta meidän liput ja opiskelijakortit ja säädin siinä samalla. .-D Sit koko matkan ajan mä olin kuin joku pikkulapsi jonka piti ääneen kysyä missä asemalla me nyt ollaan (koska junassa niitä ei jostain syystä kuulutettu) ja montako pysähdystä on ennen Helsinkiä. Varmaan tyhmin juttu oli kun juna pysähtyi jonkun vian takia keskelle pusikkoa, ni mä sit kovaäänisesti kysyin et ollaanko me nyt Tikkurilassa. .--D
Vaikka oltiin oltu kerran aikaisemminkin Circuksessa keikalla ei meinattu löytää nyt paikan päälle, ja kierrettiin oudosti Lasipalatsin ympäri, mikä oli toisaalta ihan hyvä sillä jonoa oli yllättävän paljon ja se ulottui pitkälle Circuksen ovelta, joten meidän kiertotie melkeinpä oikaisi. .-D Jonotusaikaa oli puolisen tuntia, ja vähän ärsytti kun joku soitti hirveän kovaan ääneen pärisevillä bassoilla musiikkia, ja siinä sit mietittiin että keikka ei varmaan tunnu enää miltään tämän jytinän jälkeen. Ovien avauduttua ja lippujen vilautuksen jälkeen päästiin tosi hyvin etuilemaan kun meillä ei ollut mitään narikkaan jätettävää tavaraa ja juostiin fanituotteidenkin ohi, joten päästiin ihan hyville paikoille siihen nähden miten paljon väkeä paikalla oli meidän tullessa jonottamassa. Mentiin alaikäisten puolelle koska se oli lähempänä lavaa, ja päästiinkin johonkin 4-6 rivin päähän lavasta, ei tosin keskelle mistä näkymät olisi olleet paremmat vaan aika reunalle.
Lämppäreitä oli jopa kaksin kappalein, ja ensimmäisenä esiintyi suomalainen Blind Channel. Bändin musiikki ei miellyttänyt oikeastaan yhtään, mutta esitys oli hyvä ja mukaansa vetävä, joten jonkin verran tuli heiluttua. BC myös lupaili että johonkin heidän musavideoonsa (tähän?) tulee materiaalia tältä keikalta, joten sekin vähän innosti bilettämään. .--D Toinen lämppäri oli suomalainen MadCraft, ja bändin musiikki oli ihan ok, yleisö ei tähän esitykseen vaan lähtenyt yhtä innokkaasti mukaan niin meno oli vähän laimeampaa. Sit yksi yleisöninnoittaja oli kun "odottelumusiikkien" joukossa oli DNCE:n Cake By The Ocean, ni osa alkoi taputella ja laulaa sen tahtiin. .-D
kuvat: hhean - attackfull - satulaku - miskap97
Keikan aloitusbiisinä toimi Opinion Overload josta mä en osannut laulaa muuta kuin kertosäettä edeltävän huudahduksen. XD Ihanaksi yllätykseksi seuraavaksi soitettiin Jet Lag! Olin tätä kappaletta toivonutkin kuultavaksi, mutta en uskonut sen olevan mahdollista ilman Natashaa, mut Pierre lauleli omat osuutensa ja antoi yleisön hoitaa loput, huippua! Tämän kappaleen sanat oli paremmin hallussa joten pääsi laulelemaan, ja taisin ehtiä ekan kerran itkemään tämän kappaleen aikana. x'-3 Seuraavaksi oli taas pari vanhempaa biisiä vuorossa ja Pierre selittikin että nyt tehdään throwback, enkä mä juuri osannut biisin nimeä lukuunottamatta laulella mukana Jumpin ja I'd Do Anythingin aikana, ehh..
Keikan alussa mun suora näköyhteys lavalle katkesi melkein heti kun yks pidempi tyyppi tuli tielle, mut onneksi niin laulaja kuin muutkin bändin jäsenet kiipeili sellaisille korokkeille vähän väliä, niin näki sit edes jotain. Monet kappaleet kyllä hypyttivät ihan automaattisesti, että siinä sit loikkiessa näki lavalle paremmin. .-D Lisäksi varsinkin se laulaja kiersi ahkerasti lavan päästä päätyyn ja otti monta kertaa katsekontaktia sinne lohkoon missä me Fikun kanssa oltiin. Tuskin se juuri muhun kiinnitti huomiota, mut sain pariinkin otteeseen jotain katsekontaktintapaista sen laulajan kanssa ettei aiemmilla keikolla oo ollut vastaavaa, iih. <3 Pierre kävi myös usein yleisön ja lavan erottavassa välikössä, josta eturivin porukka pääsi sitä hiplaamaan, ja yhdessä kohtaa se ehti myös kipaista takarivin porukkaa moikkaamassa. Pierre myös juoksi kerran ihan läheltä mua ja Fikua, mut sillä ei ollut aikaa jäädä pidemmäksi aikaa. .-P Ihailtavasti kyllä jaksavat pojat vetää energistä keikkaa siihen nähden että ovat nyt varmaan puolet vanhempia kuin Simple Planin perustamisen aikaan.
BOOM, vihdoin pääsee laulamaan! Boomista osasin kertosäkeen, ja Welcome To My Life on vanha tuttava jonka osasikin tosi hyvin, jota sitä tuli ihan kunnolla karjuttua, ah oon jotenkin tykästynyt tähän biisiin viime aikoina: "You don't know what it's like to be like me". Kauhee ku nyt jälkeenpäin kirjotellessa vasta huomaa etten oo tuntenut juuri yhtään biisejä, sillä Kiss Me Like Nobody's Watching, Take My Hand, Singing In The Rain, Can't Keep My Hand's Off You ja Farewell oli taas sellaisia biisejä joita osasin laulaa vain kun kappaleen nimi mainittiin. XD Ei mulla silti keikalla ollut mitenkään "toimeton" olo, sillä jokaisen biisin tahdissa tuli heiluteltua käsiä ja olin ihmeen aktiivinen hyppimäänkin, tuli jotenkin ihan luonnostaan kovasti liikehdittyä kun muukin yleisö oli tosi eloisa. Fiku selitti miten keikan alkaessa siinä meidän ympärillä oli ollut paljon väkeä, mut ne kaikki oli kaikonneet Fikun leveän liikehdinnän takia. XD Mäkin taisin pari kertaa talloa takanani olevan varpaita..
Hitsi miten tuli itkettyä kun Pierre pienten kesä-on-täällä selittelyjen jälkeen ilmoitti että seuraavaksi laulettaisiin Summer Paradise, tää oli kanssa yksi eniten toivomistani kappaleista, ja se ehdittiin kerran harjoitusmielessä laulaakin ennen keikkaa niin sanat oli hyvin hallussa. ,-) Biisin aikana yleisön sekaan heitettiin jättikokoisia rantapalloja joita sai heitellä, ja sit kun niitä palloja kulkeutui sinne lavan etuosaan ni Pierre lauloi biisin loppuun rantapallo kainalossa. .-D Crazyn, I'm Just A Kidin ja Perfect Worldin aikana en tainnut edes tietää mikä biisi oli kyseessä, ja tässä kohtaa keikkaa alkoi itseasiassa vähän tylsistyttää kun putkeen tuli useampi tuntemattomampi biisinen ja kun tiesi keikkajan vähenevän niin pelotti että jotain merkittäviä biisejä jää ehkä kokonaan soittamatta. Shut Upista osasin sentään osan kertosäettä, hurraa.
This Song Saved My Life aloitti mun parin biisin mittaisen itkuputken, kun ennen kappaleen aloittamista Pierre piti puheen siitä miten välillä on vaikeita aikoja ja huonoja päiviä, viikkoja ja jopa vuosia, ja kyllähän se mun kaltaiseen synkistelijään vetosi. Ylipäätään tykkäsin paljon tämän keikan välispiikeistä. Yleensä esiintyjät kertovat jotain omia menestystarinoitaan tai muuten vaan puhuvat itsestään tai hyväntekeväisyyskohteistaan yms, mut Pierre keskittyi meihin faneihin ja halusi luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta bändin kanssa vetämällä esimerkiksi juttua siitä miten Kanadasta ja Skandinaviasta voisi yhdistäää "Scanadan". .-D Vikana biisinä soitettiin ihana Perfect. Mä tiedostan etten ole meidän perheen ylpeydenaihe, varsinkaan nyt kun mulla ei ole mitään suunnitelmia jatkoa varten, joten kappaleen sanoma kuvastaa liiankin hyvin mun tämänhetkistä elämäntilannetta. "I'm Sorry I Can't Be Perfect..."
Keikan loputtua päästiin lähtemään heti liikkeelle, sillä meidän takana ei ollut juuri ketään ja oltiin suoraan uloskäynnin kohdalla. Jaloissa tuntui monen tunnin seisomisen ja hyppimisen jälkeen hassulta kävellessä, mut hetken päästä me jo juostiin hirveetä vauhtia asemalle vaikka meillä ei olisi edes ollut kiire kun junan lähtöön oli 15 minuuttia. Piti vaan päästä purkamaan keikkaenergiaa ilmeisesti. .--D Keikka oli huippu, mutta olisin kaivannut enemmän biisejä Simple Planin nimikkoalbumilta. Your Love Is A Lie olisi ainakin pitänyt soittaa, sen tahdissa olisi ollut ihanaa karjua ja se tais myös aikoinaan olla eka kappale minkä Simple Planilta kuulin, joten bändi tulee mulle siitä tosi vahvasti sen takia mieleen. Jos sopivia tilaisuuksia tulee niin ehdottomasti haluun mennä Simple Plania uudestaan katsomaan, aivan loistava livebändi!
Ilmaiskonsertit (4.6.2016 & 12.6.2016)
Kesäkuun alussa tässä lähiseudulla järjestettiin pari isompaa ilmaiskonserttitapahtumaa jonne mentiin yhdessä Fikun ja yhden hänen kaverinsa kanssa. En maksaisi kotimaisen musiikin kuuntelusta (paria harvaa poikkeusta lukuunottamatta) mutta ilmaiseksi kyllä kelpaa, ehh. .-D Yllättävän paljon nuo ilmaiskonsertit vetää paikalle yleisöä, varsinkin Helsingissä ollut Radio Aallon konsertti oli tupaten täynnä väkeä ja eka esiintyjä meni melkein kokonaan siinä kun jonotti katsomolohkoon pääsyä, mut sit pääsi kyllä kivasti vaivihkaa poikkelehtimaan lähemmäs lavaa kun tuli joku vähemmän suositumpi esiintymään. Konserttitapahtumat kestivät monta tuntia, ja jostain syystä kauan seisominen kävi rankaksi mun selälle ja siellä sit valitin kyyryssä seisoskellessani selkäkipuja kuin mikäkin vanhus. XD Täytyy jatkossa vastaavanlaisiin tapahtumiin mennessä varata joku istuinalusta mukaan. Uskokaa tai älkää, mutta tällaisissa "koko perheen tapahtumissa" suurimpana näköesteenä ovat pienet lapset, jotka ovat nousseet seuraamaan menoa vanhempiensa reppuselkään. Jos edessä oleva vanhempi päättää yhtäkkiä nostaa lapsen olkapäilleen on peli menetetty.
En paneudu näihin esityksiin yhtä yksityiskohtaisesti, mutta muutaman sanasen kertoilen jokaisesta esiintyjästä.
YleXPop Lahti
Ilmaiskonsertit (4.6.2016 & 12.6.2016)
Kesäkuun alussa tässä lähiseudulla järjestettiin pari isompaa ilmaiskonserttitapahtumaa jonne mentiin yhdessä Fikun ja yhden hänen kaverinsa kanssa. En maksaisi kotimaisen musiikin kuuntelusta (paria harvaa poikkeusta lukuunottamatta) mutta ilmaiseksi kyllä kelpaa, ehh. .-D Yllättävän paljon nuo ilmaiskonsertit vetää paikalle yleisöä, varsinkin Helsingissä ollut Radio Aallon konsertti oli tupaten täynnä väkeä ja eka esiintyjä meni melkein kokonaan siinä kun jonotti katsomolohkoon pääsyä, mut sit pääsi kyllä kivasti vaivihkaa poikkelehtimaan lähemmäs lavaa kun tuli joku vähemmän suositumpi esiintymään. Konserttitapahtumat kestivät monta tuntia, ja jostain syystä kauan seisominen kävi rankaksi mun selälle ja siellä sit valitin kyyryssä seisoskellessani selkäkipuja kuin mikäkin vanhus. XD Täytyy jatkossa vastaavanlaisiin tapahtumiin mennessä varata joku istuinalusta mukaan. Uskokaa tai älkää, mutta tällaisissa "koko perheen tapahtumissa" suurimpana näköesteenä ovat pienet lapset, jotka ovat nousseet seuraamaan menoa vanhempiensa reppuselkään. Jos edessä oleva vanhempi päättää yhtäkkiä nostaa lapsen olkapäilleen on peli menetetty.
En paneudu näihin esityksiin yhtä yksityiskohtaisesti, mutta muutaman sanasen kertoilen jokaisesta esiintyjästä.
YleXPop Lahti
- Tapahtuman käynnisti Antti Tuisku, joka mulle oli tutuin esiintyjä Lahden tarjonnasta. Onhan noita Antin biisejä radiosta aina välillä kuullut mut ei jotenkin yhtään iske Antin uusi musatyyli. Vikana soitettiin Hyökyaalto, ja siinä kohtaa pääsi onneksi Antti Tuiskun vanhemman musiikinkin fanit laulamaan. .-3
- Antti Tuiskun jälkeen varmaan puolet yleisöstä lähti, joten päästiin rynnimään lähemmäksi lavaa ja seuraamaan lähempää Benjaminin esitystä. En Benjaminin musiikkia ollut juuri yhtään etukäteen kuunnellut mut tykkäsin tosi paljon ja tuli ihan luonnostaan heiluteltua käsiä biisien tahdissa.
- Evelinan esitys latisti aika paljon tunnelmaa. En tykännyt musiikista ja ylipäätään yleisö jäi vähän kylmäksi kun Evelina ei erikseen kysellyt "missä teidän kädet on?" yms. Lähdittiinkin esityksen loppupuolella etsimään Fikun myöhemmin paikalle saapunutta kaveria.
- Nikke Ankaran esitystä tuli seurattua kauempaa eikä edes menty katsomoon takaisin kun Fikun kaveri oli löytynyt. Yleisö kyllä vaikutti eloisalta ja meininki oli hyvä vaikken esitykseen juuri keskittynyt.
- Veniorin aloittaessa esitystä ei paikalla ollut hirveästi väkeä, joten siirryttiin taas lähemmäksi lavaa. Vähän vaisu esitys tämäkin eikä yleisö hirveämmin innostunut.
- Vikana esiintymisvuorossa olleet Tungevaag & Raaban vetikin sitten katsomon ihan täyteen. Eloisa yleisö ja menevä musiikki sai kyllä mutkin välillä hyppelehtimään. Tämän vuoden kesäkumibiisikin taidettiin soittaa peräti kahteen kertaan esityksen aikana.
- Pakko vielä antaa tapahtuman pääartistien väliajoilla esiintyneille Lyömättömille kunniamaininta Ini Kamozen Here Comes The Hotstepperin naanananaa-kohdan soittamisesta. XD
Radio Aalto Helsinki-päivän konsertti
- Saavuttiin paikalle vähän myöhässä metrosäätöjen ja suunnistusvaikeuksien takia, ja ensimmäisenä esiintyvä Robin oli jo aloittanut. Väkeä oli hirveästi mut päästiin sisäänkäynnillä aika kätevästi "etuilemaan" kulkemalla reunoja pitkin ja päästiin katsomoon. Robinilta ehdittiin kuulla pari biisiä.
- Anssi Kelan esitystä odotin, sillä tuli tuossa kevään aikana miekkosen vanhempaa tuotantoa kuunneltua jonkin verran. 1972 ja Nummela olivat lemppareitani, joiden aikana pääsi jopa vähän laulamaan, tosin innoton yleisö vähän latisti tunnelmaa.
- JVG täytti yleisöstä nopeasti Anssi Kelan esityksen aikana tulleet tyhjät aukot, ja kivasti saatiin tämän myötä tapahtuma kunnolla alkamaan. Yleisö oli ihanan eloisaa ja musiikkikin menetteli. Tarkenee on kova biisi!
- Kovin moni JVG:n faneista ei ollut kiinnostunut jäämään seuraamaan Maija Vilkkumaan esitystä (+ sisäänkäynnillä oli ilmeisesti jotain säätöä), joten päästiin jälleen hivuttautumaan lähemmäksi lavaa ja saatiin jopa seisoskella vähän väljemmin. Maija yllätti, välispiikit oli hyviä ja en ees tiennyt tuntevani niin monta Maija Vilkkumaan biisiä, melkein kaikki oli tuttuja. .-D Parhautta oli kun esitettiin Ei, tätä tuli pienenä paljon lauleltua ja osasin yhä biisin sanat näin vuosia myöhemminkin!
- J. Karjalainen ei pahemmin viehättänyt, mutta tunnelma oli jotenkin ihanan leppoisa hänen esiintymisvuorollaan.
- Mä en kuulu Sannin faneihin ja varmaan siitä syystä olin vähän pihalla hänen esiintymisvuorollaan. Tuntuu että radiosta soitetaan Sannia koko ajan, mutta silti keikalla puolet biiseistä oli mulle tuntemattomia. Kauhukseni huomasin kuitenkin osaavani ulkoa 2080-luvulla biisin sanat. XD
- Juha Tapio oli huippu! Parhaita biisejä olivat Kaksi puuta ja Tykkään susta niin että halkeen, ja jälkimmäistä laulaessaan Tapsu leikitteli yleisöä ja käski moneen kertaan toistamaan kappaleen nimeä toteamalla väliin “että mitä?” “kovempaa!” yms. Fiku myös karjui ihan ylikovaa kun tuli meidän lempikohta biisitä: AUTOSSA RATTI! XD <3
- Loppuhuipennukseksi jätetty Cheek hoiti hommansa hyvin. Mukana oli myös useampikin feat. esiintyjä, ja lavalla nähtiin mm. Diandra ja Sanni. Mä en jostain syystä tuntenut Cheekin tuotantoa niin hyvin kuin luulin, mut sentään osasin laulaa mukana Liekeissä-biisin kohdalla. .-D
Tällainen kokoelma mulle on kertynyt keikkamuistoja kuuden kuukauden ajalta. .-D Saa nähdä vieläkö tälle vuodelle on jotain luvassa vai joutuuko tyytymään näihin.
Kysymys lukijoille:
Kumpi keikkapaikka?
Vaihtoehto 1: Hartwal Areena
Vaihtoehto 2: Circus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti