En tosiaankaan...

...tiedä, miksi haalin itselleni aina vain lisää kirjoitusprojekteja, mutta tässä olisi ensimmäinen osa FlirttiStooriin liittyvää fanficciäni, jonka epämääräisen innostuspuuskan iskettyä kirjoitin. .-D Jatkoakin on luvassa, kakkososan kirjoitus on jo käynnissä.. .-D Mitään säännöllistä julkaisuväliä en uskalla näille luvata, mutta epäsäännöllisyys on kivaa vai mitä? .-D

! Osa sisältää juoni- ja loppukuvapaljastuksia pelin ensimmäisestä jaksosta !

Lue omalla vastuulla.

Harpoin reippain askelin kohti lukiota, jossa minun olisi tarkoitus opiskella seuraavat kolme vuotta. Olin hyvin jännittynyt, sillä tänään oli ensimmäinen koulupäivä, enkä tuntenut ennalta ketään. Lukio ei ollut kaukana ydinkeskustasta, ja saavuin pian koulun pihalle johtavalle portille. Piha oli melko autio näky asfalttipintoineen. Taaempana nökötti pari penkkiä, mutta muuten piha oli tyhjä. Paikalla ei ollut edes muita opiskelijoita, ja hetken jo luulin tulleeni koululle päivää liian aikaisin, mutta vilkaisu puhelimen kalenteriin vahvisti sen, että koulun alkamispäivä oli tänään. Tungin kännykkäni takaisin housuntaskuun ja vetäisin taidanhelmaa alemmas. Tuntui hölmöltä jäädä yksinään seisomaan keskelle koulun pihaa, joten päätin astua ovesta sisään.

Eteeni avautui näkymä pitkälle ulottuvasta avarasta käytävästä, jonka seiniä reunustivat lokerikot ja luokkiin johtavat ovet. Katselin ympärilleni niin kiinnostuneena etten ollenkaan huomannut paikalle saapunutta naista

"Hei, sinä olet varmaankin Kasa. Olen tämän lukion rehtori", tämä tervehti, jolloin havahduin ja käännyin tuijottamaan eteeni saapunutta lyhyttä vanhahkoa naista. Tämän haaleat hiukset oli kierretty huolitellulle nutturalle pään päälle, ja pyöreillä kasvoilla oli silmälasit.

"Niin, kyllä olen", tajusin lopulta vastata ja tarrasin rehtorin ojentamaan käteen.

"Meillä ei vielä tänään ole kunnollista opetusta, joten voit viettää päivän tutustumalla lukioon. Lisäksi sinun pitää täyttää eräs lomake", rehtori selitti ja alkoi selata kädessään olevaa paperipinoa. Vaihdoin painoa toiselle jalalle ja toivoin saavani paperihommat pian hoidettua pois alta. Huolellisesta selailusta huolimatta rehtori ei tuntunut löytävän etsimäänsä.

"Voi hyvänen aika, eikös minulla ollutkaan siitä lomakkeesta mukana ylimääräisiä kopioita... Noh, käväisepä pyytämässä oppilaskunnan puheenjohtajalta rekisteröitymislomaketta", rehtori kehotti. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, oli rehtori jo rynnännyt korot kopisten käytävän toisessa päässä olevaan opettajainhuoneeseen. Huokaisin tympääntyneenä, pitäisikö minun nyt lähteä harhailemaan ympäri uutta koulua löytääkseni jonkun minulle entuudestaan tuntemattoman oppilaskunnanpuheenjohtajan? Juuri kun olin lähdössä liikkeelle, tönäisi joku minut kumoon. Suustani pääsi säikähtynyt kirkaisu kun lensin kontilleni lattialle. Käännyin ympäri, ja minua tuijotti takaisin punahiuksinen poika.

"Ei tarvitse seisoa siinä oven edessä", poika tokaisi äreästi, mutta hän auttoi minut kuitenkin ylös.

"No anteeksi", puuskahdin, vaikka mielestäni poika oli minulle anteeksipyynnön velkaa eikä toisinpäin. Poika silmäili minua vähintään yhtä uteliaasti kuin minä häntä, vaikka mieluummin olisin paennut paikalta samantien nolon kompurointini takia. Muistin sitten kuitenkin tehtäväni, ja nyt kun paikalla oli koulun toinenkin opiskelija voisin pyytää häneltä apua.

"Olen uusi täällä ja minun pitäisi löytää oppilaskunnanpuheenjohtaja", selitin tilanteeni. Pojan ilme kuitenkin nyrpistyi entisestään.

"Kannattaisi varmaan katsoa oppilaskunnanhuoneesta", poika vastasi. En ehtinyt kysellä tarkempia tietoja huoneen sijainnista kun poika oli jo mennyt. Täällä koulussa tuntuu olevan tapana karata paikalta kesken keskustelun. Ehkä tällä kertaa oli kuitenkin parempi näin. Jotenkin minulle jäi sellainen kuva, että tuon pojan kanssa tulisi olemaan ongelmia, joten mieluummin välttelisin häntä. Nostin laukkuni takaisin olalle ja hieraisin vasemman käden rannettani, johon oli kaatumisen seurauksena tullut punainen jälki. Ei kai tässä auttanut muu kuin lähteä etsimään sitä oppilaskunnanhuonetta. Kävelin loksurivistön ohi ja saavuin ensimmäiselle ovelle, ja kappas, siinä sattui lukemaan isoin kirjaimin OPPILASKUNNANHUONE. Aivan kuin kohtalo olisi johdattanut minut oikeaan paikkaan - tai sitten se johtui siitä, että kyseinen ovi oli ollut ensimmäinen vastaantullut.

Koputin oppilaskunnanhuoneen ovea kevyesti rystysilläni.

"Sisään", kantautui oven läpi vaimea ääni. Nostin käteni ovenkahvalle ja työnsin oven auki. Astuin pieneen ja siistiin huoneeseen. Edustalla oli tuoleista ja pöydistä koostuva pitkä rivi, joka kaartui hevosenkenkämäiseen muotoon muodostaen hillityn kaaren. Takaseinällä oli ilmoitustaulu ja erilaisia laatikoita ja kaappeja, joiden äärellä joku poika puuhasteli jotakin selin minuun.

"Hei, etsin oppilaskunnan puheenohtajaa" sanoin varovasti, kun toinen ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

Pojan kääntyessä ympäri sydämeni alkoi tykyttää tiuhempaan tahtiin. Jalkani alkoivat tutista ja tunsin vatsan seudulla perhosten lehahtelua. Olisin voinut jäädä tuijottamaan edessäni olevaa näkyä vaikka kuinka pitkäksi aikaa: Pojalla oli puolipitkät kullankeltaiset hiukset ja samaa sävyä olevat ystävälliset silmät. Kapeahkoja hartioita peitti valkoinen kauluspaita ja kaulassa roikkui sivistynyt solmio. En uskaltanut räpäyttääkään silmiäni, sillä minusta tuntui, että tämä komea poika voisi kadota sillä välin.

"Hei vain, olen etsimäsi henkilö. Nimeni on Nathaniel", poika vastasi.

"Olen K-Kasa", vastasin ja häpesin ääneni värähtelyä. Aina jännittäessäni puhuminen muuttui vaikeaksi. Nathaniel ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän sönkköön puheeseeni huomiota vaan hymyili ystävällisesti.

"Miksi etsit minua? Oliko sinulla jotain asiaa?" Nathaniel uteli.

"Juuh, rehtori käski minun tulla pyytämään sinulta rekisteröitymislomaketta täytettäväksi", vastasin.

"Ahaa", Nathaniel mutisi ja kääntyi availemaan vetolaatikoita. Hetken päästä hän tuli luokseni paperin kanssa.

"Täytä tämä ja palauta sitten minulle. Jos haluat voit jäädä tekemään homman tänne", Nathaniel lupasi. Sydämeni sykähti ilahtuessani Nathanielin ehdotuksesta. Vetäisin yhden tuolin pöydän alta ja kaivoin kynää laukustani. Sivusilmällä seurasin Nathanielin puuhia. Poika oli palannut aiempien askareidensa pariin ja näytti järjestelevän jotain papereita. Pakottauduin keskittämään huomioni edessäni olevan rekisteröitymislomakkeen täyttämiseen. Onneksi kyse oli niinkin yksinkertaisista asioista kuin omista henkilötiedoista jotka muisti ulkoa, vaativampi pohdiskelu olisi sillä hetkellä ollut vaikeampaa, kun Nathaniel pyöri mielessäni.

Saatuani lomakkeen täytettyä ojensin sen Nathanielille.

"Hienoa, laittelen tätä eteenpäin. Kaikki on nyt kunnossa", Nathaniel sanoi. Hymyilin hermostuneesti ja mietin, miten saisin pitkitettyä yhdessäoloaikaamme. Olen niin tavattoman ujo tällaisissa asioissa!

"Tarvitsetko vielä jotain?" Nathaniel kysyi. Hän ilmeisesti ihmetteli, miksi olin jäänyt seisomaan oppilaskunnan huoneen ovelle.

"En, tai siis joo...", huudahdin nopeasti ja yritin keksi jotain. Aivoni löivät kuitenkin ihan tyhjää. Nathaniel tuijotti minua kulmat koholla ja tunsin itseni todella noloksi ja typeräksi sillä hetkellä.

"...Mietin, voisitko sinä... Tai siis ehtisitkö... Ehtisitkö esitellä minulle koulua!" keksin vihdoin jotain.

"Olen uusi enkä tunne paikkoja vielä", jatkoin ja puristin olkalaukkuni hihnaa jännittäessäni Nathanielin vastausta.

"Olen valitettavasti juuri nyt kiireinen", Nathaniel vastasi. Murruin täysin. Hän ei selävästikään ollut halukas viettämään aikaa kanssani. Taistelin kyyneleitä vastaan kun Nathaniel jatkoi selityksiään:

"Loman jäljiltä moni asia on vähän sekaisin, joten minulla menee luultavasti myöhään. Voin kuitenkin pyytää erästä toista oppilaskunnanjäsentä oppaaksesi".

"Ei tarvitse, enköhän selviä itsekin", vastasin pää painuksissa kääntyessäni kohti ovea.

"Nähdään tunneilla", Nathaniel huikkasi ennen kuin ehdin paiskoa oppilaskunnanhuoneen oven kiinni. Tunnella, niinpä tietysti. Ei hän minun kanssani haluaisi viettää aikaa kuin pakollisten kouluprojektien parissa. En edes vaivautunut vastaamaan mitään, minua ärsytti, suretti ja kaikkea mahdollista negatiivista. Minun olisi tehnyt mieli rynnätä takaisin ja repiä äsken täyttämäni rekisteröitymislomake ja erota koulusta heti. Oloani ei yhtään helpottanut se, että aiemmin minuun törmännyt punatukkainen poika käveli juuri ohi.

"Oho. Tiedän että oppilaskunnan puheenjohtaja on epämiellyttävää seuraa, mutta kukaan ei ole hänen luotaan palannut tuon näköisenä", poika virnuili. En jaksanut välittää pojan kommentista vaan käänsin hänelle selkäni. Onnekseni poika tajusi lähteä.

"Älä välitä Castielista", kuulin takaani jonkun tytön äänen. Käännyin yllättyneenä ympäri nähdäkseni kuka minulle oli tullut puhumaan.

Näin edessäni tytön, jonka pitkät oranssit hiukset oli solmittu löysälle palmikolle, joka roikkui tämän toisella olkapäällä. Hänen asunsa värit olivat melko tummat, mutta tyyli oli silti hempeän tyttömäinen.

"Oliko tuo poika siis Castiel?" kysyin ja käännyin katsomaan pojan loittonevaa selkää.

"Joo. Hän ja Nathaniel ovat vähän huonoissa väleissä keskenään, joten he nälvivät usein toisiaan milloin mistäkin syystä", tyttö selitti.

"Aijaa, miksi?" utelin kiinnostuneena.

"Sitä minä en tiedä. Olen muuten Iiris", tyttö esittäytyi, jolloin minäkin kerroin oman nimeni.

"Olet varmaan se uusi opiskelija. Castiel kertoi kaikille sinusta", Iiris selitti. Irvistin miettiessäni, olisiko Castiel esitellyt minut luokkalaisilleni kömpelönä kompuroijana, enkä halunnutkaan tietää.

"Juu, tämä on ensimmäinen päiväni täällä. Täytin äsken rekisteröitymislomakkeen ja nyt ajattelin tutustua vähän lukioon", kerroin päiväni kulusta jättäen kuitenkin mainitsematta kundien kanssa tapahtuneet ikävämmät jutut.

"Jos haluat voin esitellä sinulle paikkoja", Iiris lupasi pirteästi. Tulin heti paremmalle mielelle, sentään joku halusi viettää aikaa kanssani!

Kävelin iltapäivällä koulun käytävää pitkin. Iiris oli tutustuttanut minut lukion oleellisimpiin paikkoihin, kuten eri aineiden luokkahuoneisiin. Tulisin tuskin muistamaan kaikkien huoneiden sijaintia heti, ja olin varma että eksyisin jo seuraavana koulupäivänä, vaikka olin yrittänyt painaa muistiini lukujärjestyksessäni olevien aineiden luokkia. Olimme ympäri koulua kävellessämme ehtineet jutella kaikenlaista ja myös tutustua toisiimme, ja taisin saada ensimmäisen kaverin uudesta koulusta! Päivä oli loppujen lopuksi ollut tosi kiva ja onnistunut, vaikka alku olikin ollut vähän säätöä. Päätin poistua oppilaskunnanhuonetta lähellä olevan ulko-oven kautta haaveenani nähdä vielä Nathaniel. Vaikka meistä ei koskaan tulisi mitään, voisi hän olla salainen ihastukseni. Sydän pomppasi kurkkuuni kun oppilaskunnanhuoneen ovi avautui kuin tilauksesta juuri sillä hetkellä kun olin sen kohdalla. Nathaniel astui käytävään valtavaa kirjapinoa kantaen. Pino huojui uhkaavasti, ja muutama päällimmäisistä kirjoista lähti valumaan. Päätin tulla apuun ja ennätin napata pinon päältä liukuneet kirjat ennen kuin ne putosivat lattialle.

"Kiitos, ilman sinua kirjat olisivat nyt levällään pitkin käytävää", Nathaniel kurkki minua kirjapinon takaa.

"Ei mitään! Voin auttaa sinua kantamaan kirjoja", lupauduin, eikä Nathaniel tällä kertaa kieltäytynyt seurastani. Otin vielä muutaman kirjan Nathanielilta, ja lähdimme kulkemaan yhdessä käytävää pitkin.

"Miten ensimmäinen päiväsi on mennyt?" Nathaniel kysäisi tullessamme käytävän päähän.

"Ihan hyvin! Sain Iiris-nimisestä tytöstä oppaan ja hän esitteli minulle paikkoja", kerroin. Mieleni olisi tehnyt udella lisää Iirikseltä kuulemistani Nathanielin ja Castielin erimielisyyksistä, mutta en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi Nathanielin kanssa, jos hän vaikka suuttuisi.

"Esittelikö Iiris sinulle lukion kirjastoa?" Nathaniel kysäisi.

"Ei, miksi kysyt?" ihmettelin.

"Olen viemässä näitä kirjoja kirjastohuoneeseen, ja voisin esitellä sinulle sitä tarkemmin. Sain kaikki hommat tehtyä tältä päivältä, joten minulla olisi nyt aikaa", Nathaniel selitti. Jos en olisi kannatellut valtavaa kirjapinoa käsivarsillani olisin varmaan alkanut hyppiä ja pomppia innostuksesta, mutta tämän painolastin kanssa en moisiin loikkiin pystynyt. Nathaniel halusi sittenkin viettää aikaa kanssani!

Kirjastohuone ei ollut kovin iso, ja siksi ihmettelinkin, miten niin pieneen tilaan on saatu mahtumaan valtava määrä kirjoja! Itse en ole kovinkaan ahkera kirjojen lukija, mutta Nathaniel puolestaan tiesi paljon kirjoista ja kertoikin lukevansa paljon vapaa-ajallaan. Hän kertoi pitävänsä erityisesti salapoliisiromaaneista, ja päätin säilöä tuon tiedon tulevaisuuden varalle. Ehkä voisin joskus ostaa hänelle jonkin salapoliisiromaanin, tai perehtyä kyseiseen kirjakategoriaan itse paremmin ja tehdä näin vaikutuksen Nathanieliin! Olimme koululla pitkälle iltapäivään asti, mutta ei minulla ollut mitään sitä vastaan, että sain viettää aikaa ihastukseni kanssa!

___

Joo, eli lempparipoikani on varmaan aika selkeästi havaittavissa. .-D Kirjoittelen suunnilleen pelin juonen mukaan, mutta pieniä muutoksia kuitenkin teen. Tai ehkä vähän suurempiakin.. .-D Tämä nyt myötäili aika tarkasti ekaa jaksoa, mutta jatkossa saatan sekoitella jaksojen tapahtumia keskenään ja sellaista muuta jännää. Jätin Kenin pois, sillä jotenkin ajatus siitä, että minulla olisi suuri fanipoika ei tunnu sopivalta. .-D Se ei silti tarkoita etteikö hänkin osalliseksi tarinaani päätyisi. ,-) Kuvia oli tarkoitus tulla enemmän, mutta en ennättänyt muokata kaikkia, joten sori kun Castiel jäi nyt esittelemättä.. Kuulisin mielelläni mielipiteitä sekä pelin pelaajilta että sellaisilta, jotka eivät FlirttiStooria pelaa. .-> Oon ite lukenut tämän läpi liian monta kertaa ja osa tuntuu sen takia tylsältä, joten millainen vaikutelma teille tuli? .-D Ei muuta tällä kertaa, moiks!

Kysymys lukijoille:
Nathaniel?
Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -