Pieneksi halloween-spesiaaliksi ajattelin tällä viikolla kertoa paranormaaleista kokemuksistani. En ole kylläkään kokenut mitään erityisen huimaa ja hiuksianostattavaa + nämä kaikki on varmaan jotenkin selitettävissä ja lähinnä mielikuvituksen aiheuttamaa. Suhtaudun muutenkin aika skeptisesti koko aiheeseen, vaikka musta olisi jotenkin hauska ajatus että kuolleet olennot olisivat jotenkin läsnä.
Kerran oltiin Fikun kanssa ajamassa kotiin ja kello oli jo reippaasti yli puolenyön, todennäköisesti jotain 2-4:n väliltä niin kuin yleensä meidän yöajeluilta palatessa. Oltiin jo aika lähellä kotia ja ajeltiin syrjäisillä hiekkateillä kun yhtäkkiä meitä vastaan kävelee joku vanha mies. Fiku kiljaisi ja painoi äkkiä lisää kaasua ajaessaan tyypin ohi, mä puolestaan säikähdin lähinnä Fikun kovaa kiljaisua. .-D Tuon tapauksen jälkeen aina kyseisen kohdan ohi ajaessa jotenkin odottaa näkevänsä samat kasvot uudelleen... Keskustassa öiset kävelijät eivät ole ollenkaan outo juttu, mut kuka muka täällä maaseudulla kuljeskelee syrjäisillä teillä niin myöhään? Fikun kaverikin on kertonut joskus myöhään täällä päin ajellessaan nähneenä keskellä peltoa jonkun seisoskelevan, ehkä se sit on jokin vakituinen tapa täällä? Toisaalta kuljenhan mä itekin ulkona aika myöhään ku palaan iltapalan jälkeen takaisin asunnolle, ois jotenkin hauska ajatus että voisin viattomalla iltakävelylläni säikyttää jonkun. xD
Mummolassa oli Kolli-niminen kissa joka kuoli jo kymmenisen vuotta sitten. Kollilla oli korvaongelma, ja usein sen korvien iho oli verillä liian raapimisen takia. Oon useampaankin kertaan kollin kuoleman jälkeen kuullut sitä korvien raapimisesta aiheutuvaa ääntä. Outoa tässä on se että ääni toistuu vain tietyissä paikoissa taloa: kerrossänkyni yläpedissä ja vessassa, missä ei sinänsä ole järkeä koska ne eivät olleet mitään Kollin vakio-oleskelupaikkoja. Varmaan joku patterin putki yms. siinä itsekseen pulputtaa, mutta onhan se nyt hauskempi leikitellä ajatuksella että Kolli olisi läsnä! Vaikka toisaalta eiks toi että kuolleet ilmoittelee läsnäolostaan voi tarkoittaa ettei heidän sielut ole päässeet vapautumaan, se ois vähän huonompi homma silloin. .-/
Olin pienempänä leikkimässä naapurissa, ja usein kotiin palatessa ulkona oli jo hämärää. Kotimatkaan sisältyi mm. puiden ympäröimä tienpätkä (siis silleen että tien molemmilla puolilla oli metsää), mutta se ei ollut läheskään yhtä hurja kuin kotipihan vieressä oleva metsä kun pimeässä piti kiertää talo takaovelle mennessä. Oon siis pienestä asti saanut ikäviä viboja meidän takapihan metsästä, ja yhä kun joskus vaikka yöajelulta palatessa on kävellyt kyseisen kohdan ohi tulee sellainen varautunut olo ja tuntuu että joku voisi yhtäkkiä hyökätä jostain puun takaa. Päiväsaikaan kaikki on kuitenkin ihan normaalia, eli pimeässä taitaa mielikuvitus temppuilla, mut silti vähän outoa ettei vaikka se metsätiellä kävely pelota samalla tavalla kuin oma takapiha...
Kun muutettiin Fikun kanssa kolme vuotta sitten tähän asuntoon oli paikka ollut asumattomana melkein vuoden entisen asukkaan kuoltua, ja mulla on jotenkin sellainen tunne että se entinen asukas hengaa yhtä täällä ja ns. vartioi taloaan. Muuton jälkeen tapahtui nimittäin paljon outoja asioita kun tyyliin joka viikko joku lamppu paloi loppuun, kaikki lämpöpatterit ei toimineet, etuoven lukko reistaili ja takaoven kahva irtosi, ja jotenkin tulkitsisin sen niin ettei me oltu ihan tervetulleita. .-D Toki meidän tulo varmasti sekoitti hetkellisesti paikan energiat, mut nyt tilanne on ainakin tasaantunut eikä jatkuvasti joudu miettimään että mitähän hajoaa seuraavaksi.
Mentiin muutama vuosi sitten mummolan yläkertaan. Kuljin edellä ja skippasin portaiden alapäässä olevan valokatkaisijan (koska haluan säästää sähköä xD) ja Fiku saa sit aina erikseen sytyttää sen halutessaan. Olin jo ehtinyt kiivetä ylös kun valot syttyivät, ja katseeni kiinnittyi suoraan edessä olevassa huoneessa olevaan tummaan hahmoon, joka katosi hetkessä. Liekö silmät vaan temppuilleet vai oliko paikalla joku muu meidän lisäksi?
Näin kerran unta missä eräs nettituttuni hukkui, ja nähdessäni hänen ruumiinsa merenpohjassa hätkähdin pelästyneenä hereille ja katsoin ensimmäisenä kelloa joka näytti sillä hetkellä 9:11 (=amerikkalainen hätänumero). Mietin yrittikö kyseinen henkilö pyytää apua uneni välityksellä, ja vaikkei oltu useaan vuoteen pidetty yhteyttä täytyi tuon jälkeen laittaa hänelle viestiä. Kaikki vaikutti kuitenkin olleen kunnossa, eli onneksi tämä oli väärä hälyytys. .-D
Oon kerran kokenut jotain unihalvauksen tapaista. Unihalvaus voi tapahtua ollessa unen ja valveen rajamailla, jolloin keho on vielä ns. unessa eikä liikkuminen onnistu. Usein tilanteeseen liittyy myös hallusinaatioita ja kokemuksia pahuuden läsnäolosta. Makasin kyljelläni sängyllä enkä ollut vielä vaipunut uneen. Kuulin miten sänkyä lähestyi askeleet, jotka pysähtyivät taakseni, minkä jälkeen jokin alkoi painella kylkiä ja selkääni kylmillä luisevilla sormilla. Yritin kääntyä mutten pystynyt, eikä suukaan toiminut vaikka yritin huutaa. Aloin arvella unihalvausta tilanteen aiheuttajaksi minkä jälkeen pysyin rauhallisena. En nähnyt "kiusaajaa" koska olin selin häneen, mutta kosketus tuntui häiritsevän todelliselta, ei mikään ihme jos unihalvaus pelästyttää sellaisen joka ei ole siitä tietoinen.
Eli kuten huomaatte en oo kokenut mitään kovin jännää, mut siksi tykkäänkin lukea muiden kokemuksia, eli kommenteissa saa pistää jakoon kertomuksiaan. .-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti