Koulutraumoja

Tää postaus on ollut työn alla liian pitkään ja uutta kerrottavaa tulee koko ajan sekoittamaan pakkaa, joten koitin jäsennellä asioita alaotsikoiden alle. Katellaan vähän millaisissa meiningeissä opinnot on tähän asti sujuneet!

Mitä ihmettä?

Sain siis opiskelupaikan viime syksyn yhteishaussa, ja fysioterapeutti-opintoja on nyt ensimmäinen lukukausi takana. Kaikki tapahtui vähän vahingossa, sillä en käynyt pääsykokeessa tai mitään, vaan pääsin jollakin ihmeellä sisään todistusvalinnan kautta. Yhä ihmettelen tätä, sillä numeroni eivät ole mitään huippuluokkaa eikä n. kymmenen vuotta sitten saatu todistus kerro tämänhetkisestä osaamisestani yhtikäs mitään. Hieman huvittavaa, kun vielä muutama vuosi sitten samaan koulutukseen pääsy edellytti esivalintakokeen läpäisyä, minkä jälkeen oli vielä kolmiosainen pääsykoe, joka sisälsi haastattelun sekä teorian ja käytännön osaamista mittaavat vaiheet, ja nyt pääsin sisälle tekemättä mitään.

Silloin kun olen viimeksi istunut koulun penkillä ei somea hyödynnetty mitenkään kovin näkyvästi kouluun liittyen, netissä oli kotisivut ja siinä se aikalailla olikin, mutta nykyään tästä on menty vähän eteenpäin. Jo ennen koulun alkua uusille opiskelijoille luotiin someryhmä, jossa pääsi esittämään tutor-opiskelijoille kysymyksiä. Tää oli tosi kätevä järjestelmä, varsinkin kun tutorit oli niin valppaina että kysymyksiin sateli vastauksia minuutin sisällä. Mäkin sain sieltä neuvoja etukäteen huolestuttaneeseen bussimatkaan. Kaikille ryhmillekin olisi ollut tarjolla omat whatsapp-ryhmät, mutten päässyt liittymään omaani heti kun en ollut vielä hankkinut älykästä puhelinta siinä vaiheessa ja tuli heti ulkopuolinen olo omassa ryhmässä vaikka koulu ei ollut vielä edes alkanut, mainio alku ryhmäytymiselle siis. Enpä oo tosin vielä tähän päivään mennessäkään uskaltanut mitään kommenttejani heitellä keskustelun jatkoksi, hieman liian sosiaalinen tilanne pistää viestejä +30 ihmisen nähtäville. xD

Tästä se lähtee: Eka viikko

Voisipa tammikuussa julkaisemani viisupostauksen otsikko "lupaava alku" kuvastaa ensimmäistä koulupäivääni, mutta ei, ekaan päivään täytyy tietenkin liittyä ne omat sählinsä. Kaikki tuntui menevän pieleen jo heti koulumatkalla, kun maksukorttini ei toiminut ja MOLEMPIEN VR:n ja LSL:n lipunostosovellukset oli epäkunnossa.. Jos muistatte stressasin jo ennen koulupaikan vastaanottamista miten selviytyisin vieraalla paikkakunnalla bussimatkoista, ja siinä ilmeni ekalla kerralla omat ongelmansa kun oikea pysäkki oli hukassa, lipunostoon liittyi säätöä ja kävin kesken matkan häiriköimässä kuskia kun tiedustelin joko oltiin koulun pysäkillä. xD Onneksi joku asian paremmin osaava matkustaja ystävällisesti kertoi oikean pysäkin ja pääsin perille. Olin silti niin traumatisoinut noista aamun matkoista et koulun tervetuliaistilaisuuden seuraaminen meni itkua pidätellessä. Onneksi paikasta toiseen siirryttäessä tutor-opiskelijat huuteli ohjeita käytävillä, ni oikean porukan löydettyäni ei tarvinnut muuta kuin seurata perässä, multa tuskin olisi tuolloin luonnistunut suunnistaminen pelkän luokkahuoneen numeron perusteella. 

Seuraavaksi tavattiin meidän ryhmän tutor-opettajat ja käytiin läpi esittelykierros. Omalla vuorollani selitin sitten saapuneeni keskeltä metsää suureen pelottavaan kaupunkiin ja kerroin lyhyesti opiskeluhistoriastani. Tunnelmankeventäjäksi mainitsin vielä lopuksi tykkääväni kissoista ja painotin että mua saa tulla milloin tahansa nykäisemään hihasta kissakuvia esitelläkseen ja suuri osa luokasta naurahtikin tälle kommentille. .-D Esittelykierroksen jälkeen opettajat antoi sitten erilaisia puheenaiheita mm. harrastuksista ja tulevissa opinnoissa itseä kiinnostavista aiheista, meidän oli sitten tarkoitus kierrellä luokassa ja keskustella näistä asioista toistemme kanssa. Uskalsin ihan hyvin heittäytyä mukaan keskustelutehtävään mutta olin kyllä huojentunut kun alkoi ruokailu ja sai olla hetken aikaa vaan hiljaa. xD Ruokalassa odotti sitten uusi pulma, ruuat pystyi maksamaan vaan kortilla tai puhelimella ja se korttihan ei toiminut enkä osaa maksaa puhelimella lol. Tutori sitten rennosti ilmoitti et menkööt tämän kerran ilmaiseksi kunhan maksan seuraavalla kerralla. Lyöttäydyin ruokalassa luokkalaisteni joukon jatkoksi lähinnä siksi että löytäisin vielä saman päivän aikana takaisin oikeaan luokkaan. xD En juuri jaksanut/uskaltanut osallistua keskusteluun mutta oli ihan kiva kuunnella sivusta muiden höpöttelyä ja olla siltä kannalta osana porukkaa, vaikka pidemmän päälle tossa tulee itselle vähän hölmö olo kun ei saa heitettyä yhtään kommenttia muiden juttujen väliin. Päivän lopuksi tutor-opiskelijat haki meidät vielä kampuskierrokselle.

^Ihanaa kun on päässyt opintojen myötä avaamaan myös vanhoja lukion biologian kirjoja. <3

Koululla kävi myös kirjamyyjä, jolta sai ostaa opintojen kannalta oleellisia kirjoja. En ollut yhtään etukäteen varautunut tähän ja vähän summamutikassa nappasin pari kirjaa toiveena että niillä pääsisi edes vähän alkuun. .-D Koululla on onneksi aika kattava kirjasto ja muutenkin tutorit on neuvonut että se on paljolti omasta opiskelutyylistä kiinni tykkääkö lukea kirjoja, ei niitä kannata turhaan hamstrata hyllyyn pölyttymään ja opettajien jakamalla materiaalilla pääsee useimmissa tapauksissa pitkälle. Loppuviikosta koululla oli vielä orientaatiomessut, jossa pääsi mm. tutustumaan paikallisiin palveluihin, koulun henkilökuntaan ja opiskelijayhdistyksiin. Ei ollut mikään massiivisin tapahtuma ja pöydät tuli kierrettyä aika nopeasti, mut sentään mukaan tarttui random lippusia, lappusia ja namusia. Yllätyksekseni kävin parhaimmat keskustelut kampuspapin kanssa - ei, emme keskustelleet Jeesuksesta, vaan joogasta. .-D Lähdin sitten noiden messujen jälkeen pyörimään kaupoille, sillä muistin aiemmasta pääsykokeesta, että opintoja varten tarvitaan sisäliikuntaan soveltuvat kengät. En juuri mitään moisesta aiheesta tiedä, joten astelin urheilukauppaan ja kysäisin asiasta myyjältä, joka ohjeisti kenkäosastolle ja kappas, siellä oli töissä yksi luokkalaiseni, aika hauska sattuma! Ehdittiin muutama sananen vaihtaa siinä samalla kun sovitin kenkiä jalkaan.

Itsenäinen etäopiskelu

Tää fysioterapeuttikoulutus on siis monimuotototeutus, eli suurin osa opiskelusta tapahtuu itsenäisesti, lähipäiviä on vain muutama kuukaudessa ja parina päivänä viikossa on neljän tunnin mittainen verkkoluentosessio. Tykkään kun kouluun ei tarvitse raahautua joka päivä, mutta täytyy myöntää että tämä itsenäinen etäopiskelu on vaatinut harjoittelua. Sain heti hops-keskustelussa hieman luennointia siitä ettei kalenterini ollut ajan tasalla, mut mua rupee ahdistamaan liikaa etukäteen jos menen lueskelemaan jotain tulevien tehtävien kuvauksia, oon mieluummin pimennossa tällaisista pelottavista asioista. xD Toki omaan lukujärjestykseen ja opintosuunnitelmaan voisi perehtyä hieman tarkemmin: alussa Moodlessa näkyi vain kolme kurssia ja mietin että täähän vaikuttaa rennolta tahdilta, mutta yhtäkkiä aktiivisten kurssien määrä tuplaantui ja uutta tekemistä tuli lisää nopeampaa tahtia kuin ehtii tekemään... Oon myös huono aikatauluttamaan asioita, kun saan joko ylitunnollisuuden tai vitkuttelun vuoksi kulumaan tehtäviin aikaa paljon suunnittelemaani enemmän. Onpa tullut kantapään kautta sekin opittua, ettei nopeatempoisista luennoista jää juuri mitään käteen jos tunnin aiheeseen ei ole yhtään perehtynyt etukäteen. 

^Jäiks, tulin yllätetyksi nousut nilkoissa! Noeivaan, etäluentoon sisältyi oman alaraajan rakenteiden tunnustelua,
 ja ope kehotti tarvittaessa riisumaan housut. .-D

Olen kuitenkin havainnut itsenäisen oivaltamisen tehostavan tosi paljon oppimistani, ja saan paljon enemmän irti itse tehdyistä muistiinpanoista kuin jos lukisin saman asian opettajan tekemiltä kalvoista. Aiemmin olen aina ajatellut etten voi omin päin tutustua uuteen aiheeseen, vaan pitää odottaa että opettaja selittää asian jotta voisin ymmärtää sen. Onkin ollut siistiä huomata, miten monimutkaisempiakin kokonaisuuksia kykenee ymmärtämään kun vain käy perusteita läpi pala palalta, ja lopulta kaikki loksahtaa kohdilleen. Miinuksena tässä on toki se aikaavievyys ja saatan muutenkin olla tahattomasti hidas, eli opintoihin saa oikeasti käyttää melkein koko päivän. Aamusimssistä en raaskinut luopua vielä ekojen kuukausien aikana, aamulaiskottelun jälkeen vain ruokailut tauottavat opiskelua (ruokataukoni venyivät tosin aika pitkiksi). Iltaan varasin ruhtinaallisen tunnin vapaa-aikaa, eli omille projekteille ei ole juurikaan jäänyt aikaa (järjestelmä tosin hieman löystyi siinä vaiheessa kun latasin Mariokart tourin lol). Toinen mistä joustan on kotityöt ja alan olla ihan rappiolla kun siivousjutut viivästyy 1-2 viikko suunnittelemastani aikataulusta, kauhulla odotan mitä juhannussiivouksesta tulee... Koulujuttuihin käyttää kyllä ihan mielellään aikaa ainakin näin alkuinnostuksissaan kun voimavaroja riittää. En kyllä tajua miten monet kykenevät yhdistämään opiskeluun työssäkäymisen tai taaperoiden hoitamisen, itellä ei oo kuin aikaa ja silti hukun tehtävämäärän alle. xDx

Mitäs ollaan opiskeltu?!

Anatomisia rakenteita alettiin pänttäämään heti alussa, ja lihasten latinankielisten nimien, sijainnin, kiinnityspiteiden yms. opettelu on kyllä yks loputon urakka. Huvitti kun selailin vanhoja lukiokirjoja ja niissä tyyliin koko selänalueella luki pelkkä epäkäslihas, mutta oottakaas kun kurkataan sen alle niin opittavaa tulee aikaspaljon lissää.. Luusto ja lihaksisto ei ole aiemmin ollut suurin vahvuuteni ihmisen biologiaan liittyen, mut joogan myötä useampikin kropan ihonalainen rakenne on tullut tutuksi ja sain aiheeseen ihan semihyvän tarttuapinnan - en tosin kirjaimellisesti, lihasten palpointi on kamalan vaikeeta! Itelle tuli järkytyksenä kun kuulin, että me harjoitellaan tunneilla anatomiaa tutkimalla toisiamme. Olin ajatellut että ekana vuonna katseltaisi vain kuvia ja ehkä korkeintaan hypisteltäisi jotain lihaksia ja luita muistuttavia muovisia objekteja, mutta heti ekana lähiopetuspäivänä luokassa pääsi seisoskelemaan alusvaatteisillaan kun tutkittiin ryhtiä. Sanotaan vaikka niin että siihen on syynsä miksi pidän mieluummin vaatteet päällä enkä kehtaa oleskella edes yksin kotona alusvaatteissa, ja yhtäkkiä pitäisi kehdata esiintyä puolialasti keskellä luokkahuonetta... Toisaalta se on kyllä tunnilla se yksinkertaisin vaihe kun voi vain makoilla hoitopöydällä. .-D

Kirjan suorastaan meditatiiviset ohjeet "pidä kätesi ja sormesi herkkinä", "kutsu kudoksia luoksesi" ja "vähemmän on enemmän" piti kyllä unohtaa kun lähdettiin kaivautumaan solisluun takaa ylimpiä kylkiluita tunnustelemaan... Sekin varmaan haittaa kun lähiopetuspäivät on ainoita tilaisuuksia milloin näitä pääsee käytännössä testailemaan, kylhän opettajat kehottaa harjoittelemaan perheenjäsenillä ja kavereilla, mut entäs kun asuu yksin eikä ole yhtään kavereita ni.. .-))) Vaikka oppikirjan lihaskuvat näyttävät aluksi pelkältä sekasotkulta niistä alkaa lopulta saamaan selkoa kun tajuaa logiikan niiden takana. Nyt kun koko anatomian kirja on käyty läpi meinasin kesällä alkaa taas katsella Bonesia ja bongailla sieltä mainintoja luisista yksityiskohdista ja kokea olevani viisas kun tunnnen niitä. xD Uskokaa tai älkää, luiden jokaisella pienelläkin kyhmyllä, kaarella, ulokeella tai kuopalla on oma nimensä!

^Humeruksen rakenteita.

Anatomian lisäksi opinnoissa on ollut läsnä fysiterapeutin työhön ja sote-aloihin yleisestikin liittyviä eettisiä ja toiminnallisia seikkoja sekä lakipykäliin tutustumista. Oon myös jostain syystä ollut innoissani siirtymisen avustamisesta, eli opetellaan siis erilaisia liikkumisen apuvälineiden käyttöä. Lähipäivien harjoitustunneilta on kyllä jäänyt suorastaan legendaarisia hokemia mieleen, mm. kankkukävelyä kutsuttiin twerkkaukseksi, ReTurn-siirtolaitetta Tina Turneriksi (rip) ja aika hauska kun luokkaan kannetut papupallot saivat varsinkin aikuiset miehet leikkimielisiksi. .-D Samaan kurssiin sisältyvä biomekaniikan osuus on sen sijaan tuottanut hieman päänvaivaa, vastuulleni ei ainakaan pitäisi jättää fysikaalisia laskutehtäviä. xp Biomekaniikan videoluentojen läpikahlaaminen on kaikkia opiskelijoita yhdistävä urakka, en oo kuullut että kukaan olisi niistä erityisen innoissaan. Monet kuulemma katsoi ne nopeutetusti, mut mulle se normaalivauhti oli juuri sopiva kun tein samalla muistiinpanoja käytännössä litteroimalla kauheella kiireellä kaiken kuulemani. Sitten muistiinpanojen siistimisvaiheessa pääsi tekemään kielipoliisin hommia kun väärin pikakirjoitetut termit eivät tarjonneet googlettaessa yhtäkään hakutulosta. xD

Kiva myös että tässä alkuvaiheessa käydään läpi opintoihin pitkällä tähtäimellä vaikuttavia asioita, kuten opiskelutekniikoita, omaa jaksamista ja hyvinvointia ja ohjatut kirjoitustehtävät valmistavat opinnäytetyötä varten. Myös koulun järjestyssääntöihin, sähköiseen järjestelmään liittyvien ohjelmistojen käyttöoppaat yms. oli lisätty osaksi opetussuunnitelmaa, ovelaa niin ne tulee oikeasti katsottua läpi. Ylipäätään tykkään miten opetus on rakennettu niin, että yhdellä kurssilla oppii uuden termin ja tyyliin viikon päästä sitä hyödynnetään eri tunnilla. 

Luokkatoverit

Meidän ryhmässä on mukavaa porukkaa, kaikki joiden juttusille olen päätynyt joko tutustumiskierroksilla, koulutehtävien kautta tai muuten luokan ulkopuolella ovat olleet tosi mukavia! .-) Sitä en sitten yhtään tiedä millaisen vaikutelman muut ovat musta saaneet, tuskin ainakaan kovin järkevää.. Verkko-opetustuokioissa on mukana myös Lappeenrannan vastaava ryhmä, ja heidänkin juttusille on päässyt pienten keskustelutehtävien myötä. Olen hengannut suurimman osan lähipäivistä saman tyypin kanssa ja on kyl kiva kun tunneilla oli tuttu vakkaripari ja hän piti myös huolen siitä etten syrjäytynyt eväideni kanssa jonnekin nurkkaan yksin, kerran jopa maksoi puolestani ruuat kun visani ei toiminut. ♥ Sit oon yhden luokkalaisen kanssa pitänyt videomiittejä ja käydään niissä ajankohtaiset koulujutut läpi. Kiva kun lähipäivien myötä muiden naamat alkaa vähitellen jäämään mieleen niin että osaa moikata vastaantulevia luokkalaisia koulun käytävillä ja bussissa. Niinkin on kyllä käynyt että havahdun puolessa välissä junamatkaa siihen että vastapäätäni istuu yksi luokkalaiseni, eikä siinä sitten enää kehtaa morjenstaa "ai moi, en tunnistanut sinua heti".

^Jouduin luopumaan kynsistäni ennen ensimmäistä hierontatuntia nyyh.. Okei, ei se ollut niin paha,
ainut vaan että oon raapinut selkäni huonoon kuntoon ku ei tartte varoa kynsien puolesta vaan voi upottaa
sormenpäät ihoon oikein antaumuksella.

Suunnitelmani toimi ja olen jäänyt useammankin mieleen "kissatyyppinä", ja kissajutut ovat toimineet jäänmurtajana keskustelun aloituksessa. Keskustelua on käyty kissavideoista ja olen päässyt myös näkemään pari pörröistä kisselikuvaa. .-3 Muissa hämmennystä on tosin aiheuttanut se, ettei itseltäni löydy kissaa vaikka kyseisestä eläimestä pidän ja oonkin saanut vinkkejä kissanhankintaan liittyen: yhden luokkalaisen kanssa laadittiin suunnitelma miten noutaisin rescue-kissan Virosta ja saisin hyödynnettyä samalla halvemmat eläinlääkärikustannukset, ja eräs toinen vinkkasi sitten vähän tässä lähempänä sijaitsevasta löytöeläintalosta, jossa kissan kotiinkuljetus kuuluu mukaan prosessiin, aina helpompi itelle niin. xD Oishan kissakaveri aika iloinen asia, mut katotaan nyt.

Raskasta henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti

Vaikka koulua on vain kolmena päivänä kuukaudessa meinaa lähiopetusviikko jänskättää etukäteen, varmaankin osittain siksi ettei koulunkäyntiin ehdi saada kunnollista rutiinia. Stressi heijastuu myös vahvasti yöuniin, ja nukuin koko tammikuun tosi huonosti, silloinkin kun lähiopetusta ei edes ollut lähimaillakaan. Tähän vaikutti osittain unirytmin kääntäminen aikaisemmaksi ja unet jäivät toistuvasti alle kuuteen tuntiin kun uni ei tahtonut tulla iltaisin. Jännä kyllä en silti kokenut olevani yhtään väsynyt. Olen kokenut elämäni aikana n. kuusi unihalvausta, ja niistä puolet on tapahtunut sen jälkeen kuin koulu alkoi, joten sekin kertonee jotain. Onneksi ekan lähiopetusviikon jälkeen olen nukkunut paremmin ja uniongelmia ilmenee enää vain lähipäivinä, silleen herään pari tuntia ennen herätystä ja sit siitä n. puolen tunnin välein havahtuu uudestaan hereille.

Koulupäivät on myös tosi pitkiä kun mukaan laskee koulumatkat: aamulla on herätys kuudelta ja saattaa mennä iltakuuteen ennenku pääsee kotiin. Kun mukaan lasketaan vielä syömiset, kotiaskareet, seuraavan päivän tunteihin valmistautuminen yms. ei vapaa-aikaa jää ihan hirveästi ja kolmantena lähiopetuspäivänä jaksaa eteenpäin sen ajatuksen voimin että tämä on vika päivä. Ehkä vähän hölmöä tämä rageni tunnin mittaisesta koulumatkasta kun jotkut saapuu paikalle paljon kauempaa, jopa ulkomailta, ni tää mun järjestelmä pitäisi olla suhteellisen kevyt muttei kyllä tunnu siltä. xD Uupumus tuntuu myös ihan fyysisesti kun iltaisin joka paikkaa särkee (tai sit se johtuu siitä että nyt asioita opiskelleena kiinnittää huomiota kaikkiin kehon kolotuksiin enemmän).

^Ranneluiden palpointia kirjan kuvien katselun ohessa.

Koska kaikki teoriaopiskelu tapahtuu omalla ajalla, pakkautuu näihin lähipäiviin oikeastaan pelkkää käytännön harjoittelua pareittain tai pienryhmissä, ja kaltaiselleni introvertille se on pidemmän päälle raskasta kun pitää sosialisoida niin paljon. Se täytyy kyllä myöntää että olen pärjännyt paremmin kuin odotin ja jutunjuurta saa ihan hyvin aikaiseksi ainakin kahdenkeskisissä keskusteluissa, heti jos paikalla on joku kolmas huomaan jättäytyväni automaattisesti syrjään. Ylipäätään kun puhuu näistä koulutehtävistä muiden kanssa huomaa että muutkin kokee niihin liittyviä haasteita enkä ole ainoa - ei se tosin aina siltä tunnilla vaikuta, kun pitäisi alkaa tekemään ja kaikki tietävät heti mitä tekevät ja olen yksin ihan pihalla. xD 

Mietin ainakin viikoittain onko tässä opiskelussa järkeä ja kun kuulen jostakin uudesta haastavalta tuntuvalta tulevasta tehtävästä on ensireaktioni "pitäisköhän lopettaa koulu etten joutuisi tekemään tuota?" Oikeastaan odottelen missä vaiheessa opettajat anelee mua lopettamaan ja toteavat ettei musta ole tähän. xD 

Näytöt & tentit

Anatomian tentit menivät yllättävän hyvin siihen nähden miten pihalla olin tunneilla. Ekan tentin asiat pikaopiskelin paniikissa yhden viikonlopun aikana, ja vahingossa tullut hyvä numero innosti panostamaan enemmän ja nyt toukokuussa pidetty viimeinen anatomian tentti meni nappiin täysin pistein lesoleso. Biomekaniikan tentistä ei voi valitettavasti sanoa samaa, ihan liikaa asiaa muistettavaksi yhdellä kertaa ja aika arvailuksi se meni siinä vaiheessa kun eteen tuli kysymyksiä, joista ei tiedosta kuulleensa aiemmin vaikka katsoi kaikki luennot. Muista teoriatietoon painottuvista tenteistä tuli sentään nelosia. Yllätti kyllä miten hyvin näissä ammattikorkeakoulun tenteissä pärjäsi, koska aiemmin koenumeroni eivät ole yltäneet kovin kiitettäviin lukemiin. Eihän nää verkkotentit tosin kerro mitään "oikeasta" osaamisesta kun vastauksia pystyy tarkistamaan, jos pitäisi mennä täysin oman muistin varassa olisin pulassa. xD

Siirtymisen avustamisen näytöstä kerroinkin jo aiemmin, joten käydään vielä läpi viimeinen anatomian + pehmytkudoskäsittelyn + tutkimisen näyttö. Muut ryhmäläiset kertoi näytön olleen hyvä kokemus ja paikalle tullessa ope vieläpä paljasti etukäteen testattavat kohteet, minkä jälkeen sai valmistautumisvaiheessa katsoa kurssimateriaalit läpi. Eli käytännössä näyttöä ei pitäisi voida mokata, mutta antakaas kun kerron miten se on mahdollista. xD En ollut kovin huolissani anatomisten rakenteiden osalta, koska tentit meni hyvin ja palpoimistehtävätkin pystyi onneksi välttämään kun näytti lihasten sijainnit luurangosta. Ope kuitenkin tiedusteli lihasten kiinnityskohtia ja funktioita, ja näistä ei sitten ollutkaan niin varmaa tietämystä enkä edes ollut kovin hyvä päättelemään(/arvailemaan) kun valitsin aina kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta sen väärän. Jotta näyttö menisi läpi tästä anatomian osaamisesta pitäisi saada vähintään viisi pistettä ja sain kuusi, eli menikin aika tiukille jo tässä vaiheessa vaikka tiedon piti olla hyvin hallussa.

Sitten piti suorittaa parille erilaisia testejä nivelten liikkuvuuteen, lihaskireyden määrittämiseen ja lihasvoimaan liittyen, ja vaikka näihin ehti katsoa ohjeet etukäteen ei ihan kaikkea siinä tilanteessa meinannut ulkoa muistaa, ja kun ei täysin tiedä mitä on tekemässä on asiakkaan ohjeistus ja oma toimintakin vähän sen mukaista. Palautteessa opettajan suurin huomio olisin siinä etten ollut vakuuttava ja mumisin epäselvästi ja hän jopa ilmaisi huolensa siitä miten tulisin pärjäämään asiakaskohtaamisissa (sitä oon itsekin ihmettellyt jo ennen kuin koulu edes alkoi lol). 

Hieronnan osioonkin olin valmistautunut "väärin", sillä olin treenannut tunnilla käytettyjä opetusvideoita, jolloin olisin osannut tehdä kaikki olkavarren lihakset kattavan hieronnan, mutta ei opettajaa se kiinnostanut vaan hän halusi nähdä eri hierontaotteet, ja kun se järjestys poikkesi opettelemastani olin heti ihmeissäni, eli loogisen kokonaisuuden sijasta olisi vain pitänyt opetella paremmin yksittäiset hierontaotteet eri kohteisiin ja sillä olisi päässyt näytössä paljon pidemmälle. En edes olisi tajunnut asettaa käsitukea, josta pari onneksi ystävällisesti vinkkasi kun opettaja poistui hetkeksi paikalta. Hierontayrityksestäni ei poikinut kuin yksi piste, ja mietin miten pahasti miinuksilla aloitustasoni täytyi olla, koska ope väitti nähneensä kehitystä.

Meni se näyttö sentään läpi, mutta kakkonen oli vähän pettymys siihen nähden miten paljon käytin harjoitteluun aikaa. Kökköä myös miten tämä yksi näyttö laskee kahden muun opintojakson arvosanoja, joista olisi tullut pelkkien teoriatenttien pohjalta paljon parempi numero. Mut eihän siitä voi kuin itseään syyttää, mitäs en osannut. Olipas nyt iloinen päätös lukukaudelle. xp

---

Että sellainen traumakokoelma viimeisen puolen vuoden ajalta. xDx Toki mukana on ollut onnistumisiakin, monet tentit meni hyvin ja oon uskaltautunut odottamaani useammin ulos kuorestani ja jutellut ihmisille, ihan hauskaa vaihtelua siihen nähden kun edellisessä koulussa saatoin olla viikkoja sanomatta sanaakaan. Otin tähän kesälle muutaman kurssin (lähinnä kun luulin että työkkäri edellyttää sitä, mut siinä vaiheessa kun kuulin ettei tarttisikaan opiskella kesällä olin jo innostunut muutamasta kurssista ja tuli sitten ilmoittauduttua enkun preppauskurssille (jotta selviän ensi syksynä enkun tunneista), solubiologiaan (kyllä, lempiaiheeni biologiassa♥) ja sain jotenkin tutor-open vakuutettua siitä että sisällön tuottaminen tukisi urasuunnitelmiani, vaikka niistä verkkosivujen suunnittelusta ja HTML-koodauksesta on oikeasti enemmän iloa vapaa-ajan projekteissani hehe. x) Eli aika opiskelupainotteisesti mennään yhä, sen verran rennommin kuitenkin että sain viimein aikaiseksi tämän postauksen valmistelun jee.