Piirtäminen on brutaali laji

Hain keväällä pariin graafikko-koulutukseen, ja nyt kerron jotain ennakkotehtävien työstön aikana tekemiäni oivalluksia sekä esittelen piirustukseni (vaikkei ne nyt niin ihmeellisiä olekaan).

Hyvien piirtotaitojen ylläpito vaatii tietenkin jatkuvaa harjoittelua, ja koska itse olen erittäin epäsäännöllinen piirtäjä joudun käytännössä aloittamaan aivan tyhjästä aina kun päätän piirtää jotakin. Nuorempana tuli sentään pidettyä sen verran ahkerasti kynää kädessä että tämä "aloitustasoni" on kai ihan siedettävä.

Tällä kertaa tosiaan päädyin piirtelemään ennakkotehtäviä väkertäessäni. Ajattelin että hutaisen nyt jotain ja voin sitten olla tyytyväinen kun edes yritin hakea kyseisiin koulutuksiin, mutta yllättäen piirtäminen imaisikin tosi hyvin mukaansa, ja suunnittelemani "nopeasti hutaistut työt" venyivät lopulta usean tunnin mittaiseksi työskentelyksi kun löysin pitkästä aikaa sisäisen perfektionistini. Kaikki tehtävänannot olivat kivoja ja inspiraatio syntyi kuin itsestään, loppujen lopuksi tein piirroksia siksi että se oli mukavaa enkä pelkästään nähnyt hommaa pakollisena koulutyönä. 

Minä ja menneisyyden tärkeä tehtäväni
Tässä tehtävässä piti kuvittaa itsensä vuonna 1927 tekemässä jotakin itselleen merkityksellistä, ja tiesin heti että haluan piirtää itseni perunamaalle. .-D Läksin vaan suoraan piirtämään tekemättä mitään taustatyötä ja toivonpahan vaan ettei tuo kyseinen vuosi ollut mikään suuri nälkävuosi, koska siinä tapauksessa puuhailuni pottumaalla olisi vähän out of context. En myöskään tiedä oliko tuolloin sähkölinjat pystyssä, sen siitä saa kun katselee ikkunasta ulos ja piirtää maisemaan sen mitä näkee. En tiedä mikä idea oli alkaa piirtää pellolle viljantähkiä yksitellen, mulla meni taustan tekemisessä varmaan kolme tuntia. x-o Perunan varsiakin tein aika pitkän tovin, mut niistä tuli ihan kivan näköisiä tuohon edustalle. Tämä oli ehdottomasti kaikista työläin piirros.

Aluksi tyhjän paperin edessä iskee valtavat paineet kun paperille ilmestyvät ensimmäiset ääriviivat eivät näytä suuremmassa mittakaavassa samalta mitä suttupaperin nurkkaan tehty nopea töherrös tai miten mielessään kuvitteli lopputuloksen. Kummasti piirros lähtee kuitenkin lopulta muotoutumaan haluttuun malliin kun lähtee korjailemaan kuvaa yksi kohta kerrallaan. Täytyy olla joustava ja edetä piirustuksen sallimissa rajoissa: Jos esimerkiksi huomaa kuvan ihmishahmon muodostuneen paperille hieman eri kulmassa tai asennossa mitä alkujaan toivoi, kannattaa antaa mahdollisuus tälle uudelle suunnalle sen sijaan että noudattaa orjallisesti alkuperäistä suunnitelmaa. Mieli ja keho eivät aina toimi samassa tahdissa, ja niiden välille on löydettävä sopiva balanssi. 

Olen siinä mielessä erittäin "epäammattimainen" piirtäjä etten noudata orjallisen tarkasti mittasuhteita tai perspektiivejä, koska en osaa enkä muutenkaan halua tehdä piirtämisestä pelkkää matikkaa. Olen jopa liian laiska käyttämään viivotinta (syy siihen on lähinnä se että penaalissa vuosikausia matkannut viivotin on niin likainen että se varmaan sottaisi paperin). Piirtelen siis ihan "silmämääräisesti" - mikä taatusti näkyy lopputuloksesta. Mulla ei myöskään ole minkäänlaista logiikkaa, ja kun tajuan värittäneeni keskeltä kuvaa jonkun yksittäisin kohdan ymmärrän että joudun kääntelemään paperia loppuajan tosi vaikeissa kuvakulmissa tai pitämään kättä jossakin epäluonnollisessa asennossa etten sottaa vahingossa valmiiksi tekemääni kohtaa. .-D

Minä suosikkipuuhassani
Eli tarkoitus oli piirtää itsensä tekemässä jotakin itselleen mieluista aktiviteettia. Mietin tekisinkö kuvan tanssimisesta vai joogaamisesta ja päädyin lopulta jälkimmäiseen, koska tanssia on jotenkin kankeaa havainnollistaa pysäytyskuvan kautta. Valitsin kuvituksen aiheeksi tuollaisen perusselkeän joogaposen, vaikka oikeasti tulee hyvin harvoin juuri tuota kyseistä puu-asentoa tehtyä, mut vähän luulen että arvostelijat olisi hämmentyneet ja ihmetelleet mitä uskonnollista palvomisrituaalia oikein harjoitan jos olisin käyttänyt vaikka lapsi-asentoa. .-D En ole kovin tyytyväinen tähän kuvaan ja se on inhokkini näistä kaikista.

Oma suosikkivaiheeni piirtoprosessia on kun ääriviivat on tussattu: Se tarkoittaa että on ollut siihenastiseen työhön sen verran tyytyväinen että on uskaltanut ikuistaa ääriviivat, eikä sen jälkeen ole enää mahdollista ottaa askelta taaksepäin. Yleensä piirros on myös parhaimmillaan tässä kohtaa, sillä olen huono värittämään kuvia puuväreillä ja vielä onnettomammat ovat maalien/vesivärien käyttötaitoni. .-D Tietokoneella värittäminen on sen sijaan tosi kivaa kun väri levittyy tasaisesti, varjostuksiakin on helpompi tehdä kun värejä ei joudu erikseen sekoittamaan ja sivellintyökalut helpottavat blendaamista. 

Ennakkotehtävissä pari työtä piti tehdä mustavalkoisena, mikä oli itelle ihan uusi väritysmuoto: Piti hahmottaa tummimmat ja vaaleimmat kohdat, ja sitten täydentää vielä harmaan eri sävyillä. Suorastaan yllätyin miten kivaa mustavalkoisten töiden tekeminen on, saattaa kuulostaa tosi ankealta mutta onkin aika koukuttavaa! Fiku suostutteli mut jopa hankkimaan nyt jälkikäteen mustavalkoisten töiden tekoon soveltuvan kynäsetin, mikä siis sisältää eri vahvuisia ja paksuisia lyijykyniä. En oo tosin vielä uskaltanut käyttää niitä. xD

Idolini
Tarkoituksena oli tehdä jostakin itselleen merkittävästä henkilöstä paperinukke asusteineen. Ei ollut kovin vaikeaa keksiä ketä hyödynnän tässä tehtävässä, ja TIX oli siinä mielessä tosi hyvä aiheeksi että hänelle oli helppo luoda kolme erilaista asukokonaisuutta. Tätä piirtäessä tuli kuunneltua läpi koko Tixin bilebiisikokoelma. xD Kuva olisi ollut tarkoitus toteuttaa pelkästään lyijykynällä, mut arvatkaa kuka huomasi tämän maininnan vasta sen jälkeen kun oli jo tussannut ääriviivat..?

Koin välillä yllättäviä "taiteellisia päähänpistoja", saatoin esimerkiksi yhtäkkiä kesken piirtämisen viskoa kynän syrjään ja alkaa blendata värejä omilla sormillani, vaikka normaalisti olen ehdottomasti sitä mieltä että sormet on parempi pitää paperista erillään piirtoprosessin aikana. Kerran olisi tehnyt mieli noutaa pannuhuoneesta hiiltynyt puunpalanen ja tehdä varjostuksia sen avulla, mutta maltoin kuitenkin mieleni, sotkuahan siitä olisi todennäköisesti syntynyt. .-D

Kun kuva on lopulta valmis en jostain syystä kykene katsomaan omia töitäni kokonaisuutena, "suoraan silmiin", vaan suuntaan automaattisesti katseeni jonnekin kuvan reunalle tai tiettyihin yksityiskohtiin. Hassua, koska kuvaa työstäessä on kuitenkin koko ajan täytynyt tarkkailla työn tulosta ja muutenkin tekijä tuntee piirroksensa läpikotaisin jokaista viivaa myöten, mutta silti välttelen lopputuloksen katsomista. Ehkä pelkään näkeväni työssä virheitä. Siinä mielessä olen kuitenkin tyytyväinen että töitä oli kiva tehdä ja niistä tuli jopa parempia kuin odotin.

Arki
Omaa arkea piti kuvittaa kolmen kuvan sarjalla, eli aamu alkaa pannun sytytyksellä, sit istutaan monta tuntia koneella ja illalla rentoudutaan kissavideoita katsomalla. .-D Päätin toteuttaa kaikki kuvat samantyyppisestä "käsikuvakulmasta", sillä tykkään jostain syystä tosi paljon käsien ja sormien piirtämisestä - ja niitä piirtäessä oman käden saa helposti malliksi. Näistä lempparini on ehdottomasti tuo alin mukikuva.

Nämä ennakkotehtävät ei menneet läpi ja oon itekin ihan yhtä mieltä siitä ettei minussa ole mitään huipputaiteilijan ainesta, mutta piirtämisen sijasta tähtäänkin graafikkokoulutukseen enemmänkin kuvankäsittelyn ja web-grafiikan näkökulmasta, ja harmittaakin ettei ennakkotehtäviin sisälly mitään koneella tehtäviä juttuja, koska olisin niissä parempi (tai niinhän mä nyt luulen, kumminki oisin oikeesti ihan pulassa xD) vaan jatkoon menijät katsotaan pelkän piirtotaidon perusteella. Ei se siis haittaa, enemmän olisin paniikissa jos olisinkin jostain syystä saanut opiskelupaikan. .-D