Ihanaa kun...

...aurinko paistaa ja päivät on muutenkin valoisampia! Oon nyt pitkästä aikaa päässyt avaamaan huoneeni verhoja, kun luonnonvalo riittää valaisemaan huoneen. En oo ollenkaan huomannut tätä päivien valaistumista, kun vietän suurimman osan päivästä siellä työssäoppimispaikalla, ja iltapäivällä kotiin tullessa on jo sen verran hämärää, et oon vaan pistänyt valot päälle ja pitänyt verhot suljettuna, mut näin viikonloppuisin on jopa hämmentävää herätä siihen kun aurinko kurkkii verhon takaa ja on ihanan valoisaa! Vielä kun ilmat lämpenis et tarkenis pitää ikkunaa auki, sillä Fikukin viime vierailullaan valitti, et täällä mun huoneessa on tosi tunkkanen ilma.. Vaikka tossa viikko sitten talvi teki yllätyspaluun ja lunta satoi rutkasti, alkaa kevät kuitenkin taas olla voiton puolella ja lumista päästään pian eroon, hähää. >.-) Vaikea uskoa, että jo parin kuukauden päästä ollaan kesän kynnyksellä ja on lämmintä ja kaikkea ihanaa, aah. Vaikka tää talvi onkin suhteellisen leuto ollut, ootan jo sitä kun ulkona tarkenee ilman takkia ja saa vetää kevyet tennarit jalkaan. <23 Ah, Cody Simpsonin biiseistä tulee kyllä aina niin ihanan kesäinen fiilis ettei mitään rajaa!

Vietän taas vaihteeksi viikonloppua opiskelija-asunnolla, mut sit kun toi työssäoppiminen loppuu ensi viikon jälkeen aion kyllä reissata ahkerasti kotona, sillä vikan jakson lukujärjestys mahdollistaa ihanasti hyvät juna-vuorot: Perjantaina koulu loppuu 15.30, ja halpa juna lähtee 16.21, joten sitä ei joudu monia tunteja venaamaan kuten kolmannessa jaksossa, eikä tarvii juosta asemalle kiireellä niin kuin tässä työssäoppimisjaksossa. Maanantaina koulu puolestaan alkaa vasta puolen päivän jälkeen, joten aamulla ei tarvii herätä niin aikasin kun voin tulla myöhemmällä (+ halvemmalla!) junalla. Ja sit muutenkin tähän kevääseen sisältyy kaikki vaput ja pääsiäislomat, joten luvassa on pidempiä viikonloppuja ja muuta kivaa, jolloin kotiin meno on entistä kivempaa, kun vapaata on useempi päivä putkeen. .-)

Ei mulla oikeestaan ollut mitään ideaa tälle postaukselle, halusin vaan fiilistellä ihanaa säätä. .-D Mitähän muuta vois vielä kertoa.. Töissä on ollut aika tylsää ja ihan tuskaista istua toimistolla joka päivä neljään asti, mut eipä sitä enää tarvii kuin viikko kestää. Sinänsä kyllä harmi lähteä, oon tykästyny niihin muihin työntekijöihin ja tuskin tultaisi enää ton työssäoppimisen jälkeen näkemään. Oon kyllä suunnittelut semi-vakavasti tekeväni joskus ennen kesää jonkun yllätysvisiitin sinne ja testaamaan, muistaako ne mua vielä, mut en tiiä kehtaanko/uskallanko. .-D Sit oon kuluttanut paljon rahaa Robbarin tarjoussuklaaseen, kävin kahtena päivänä hyödyntämässä kolme Marabou-levyä viidellä eurolla -tarjouksen. .-D Varmaan pitää ne myyjät mua possuna kun joka päivä käyn ostamassa kauheesti suklaata... .-D Mut ei voi mitään, oon nykyään ihan koukussa suklaaseen!

Kiinnostaisko teitä kuulla mun hamsujen elämästä? Ai ei, no kerron silti. .-D Viime katsauksesta onkin aikaa, ja porukka on jonkun verran lisääntynyt, mutta yrittäkää pysyä mukana!

Näistä ette ookaan tainnut vielä ketään tavata? Kuvan oikeassa alareunassa ovat Orange ja Joe, joille syntyi muutama päivä sitten pikkuinen hamsuvauva, jonka BSB-innostuksissani nimesin Howieksi. Älkää kysykö ketkä ovat Joen vanhempia, en itsekään tiedä, sillä noi saa geeniperimää isovanhemmiltaan melkeimpä enemmän kuin vanhemmiltaan. .--D Orangen adoptoin uutena. Toisessa reunassa ovatkin sitten toinen pariskunta, A.J ja Blacky. A.J taisi olla Brianin lapsi (joka nyt tyylikkäästi puuttuu kuvasta), ja tumman Blackyn adoptoin juuri A.J:ta varten, sillä A.J halusi kovisvaimon. .-D A.J ei ole vielä saanut edes vaatteita, en ole jaksanut ostaa.. Köyhää kun tytöt nimeän vaan aina niiden värin mukaan, mut pojille löytyy idolieni joukosta aina kunnollisia nimiä. .--D

Siirrytään seuraavaan häkkiin! Pinky, Chris ja Gold ovatkin vanhoja tuttuja, ja Ozzystä taisitte nähdä jotain vauvakuvia? Ozzy on pukeutunut vihreisiin luonnon väreihin, ja mun olisi tarkoitus rakentaa Ozzylle oma viidakkohäkki, kun vaan jaksaisi... Limenkin taisin joskus esitellä, ja väreistä voi päätellä Liken olevan Limen (ja Kevinin) lapsi.

Sit viimeinen häkki, jonka Fiku sisusti. .-D Halusin noille musiikkipojille tällaisen musahuoneen! Brian on lavalla laulamassa ja Nick soittaa rumpuja. Kevin ja Mika, joka sai pinkin kikkuratukan, sit vaan hengaavat tuossa edustalla. Oikeassa reunassa oleva Clouds-tuoli on varattu A.J:lle, mut poju joutuu nyt olemaan poissa sen aikaa että saadaan Blacky raskaaksi. Saan muuten aina outoja ajonparasihanaupea -kohtauksia kuunnellessa tuota biisiä:

Mitä moskaa, mössäskö Blogger teilläkin kuvan laadun vai vaan minulla? D-. Huoh. Mut niin, kiva keskustelunavausrepliikki melkein tunnin puhetaon jälkeen. .-D

FlirttiStoorissa oli tällä viikolla sellanen kilpailu, jossa pelityyppi piti pukea jonkun sadun tai animaation hahmoksi, ja mä pukeuduin 101 Dalmatialaista 2:n Larsiksi. .-D Kilpailun innoittamana täytyi taas kaivaa toi elokuva netistä katsottavaksi, mut harmikseni se ei ollut yhtä kiva kuin viime kerralla. .-P Mut siis tykkäsin silti viettää lauantaita tuota tuijotellen. .-) 

Toinen asia mitä tänään tuli tuijoteltua oli Jedwardin musavideot. .-D Ne oli tehny multa salassa vaikka kuinka moneen biisiin videon, joten katottavaa riitti aika paljonkin. .---D Joo, oon tällanen nolo fani joka ei yhtään seuraa lempibändiensä tekemisiä ja huomaa sit kaiken myöhässä. x-D Jedwardit on kyllä tollasia ihania hassuttelijoita joita jaksaa katella.. .-D Suosittelen! Täytyykin vaihdella soittolistoille lyrics-versioiden sijasta noita musavideoita. .-D Veljeksistä koostuvat bändit on kivoja, nyyh kun tuli ikävä Jonas Brothersia, miksi niiden piti lopettaa? .-( 

Mutta juuh, mä voisin koittaa ehtiä tässä illan aikana vielä jotain hyödyllistä! En oo moneen päivään yksinkertaisesti ehtinyt tehdä mitään, ja illat vaan menee laiskotellessa, kun ei työpäivien päälle jaksa tehdä mitään. Mut viikonloput on onneksi olemassa. ,-) Nyt mun täytyy kyllä suunnata syömään, nälkä! Heippaa ja löysäilkää viikonloppuna!

Kysymys lukijoille:

Kumpi hamsupari?

Vaihtoehto 1: Joe & Orange

Vaihtoehto 2: A.J & Blacky

Lopetin viime...

...vuoden synttäripostauksen seuraavasti: "Saa nähdä, missä vuoden päästä olen seuraavaa synttäripostausta kirjoittamassa. .-D" Tuolloin ajattelin, että no, kotona varmaan, koska tuskin saisin mitään jatko-opiskelupaikkaa ja edessä olisi laiska välivuosi. Noh, olin sitten väärässä, sillä juuri tällä hetkellä kirjoittelen tätä työssäoppimispaikassani, ehkä parempi ilmaus voisi olla uudella opiskelupaikkakunnallani. Nyt harmittaa, että vuosi sitten väheksyin osaamistani ja kykyjäni menestyä. Pääsykokeen + kaikkien kirjoittamieni yo-kokeiden läpäiseminen ja omilleen muuttaminen ovat kuitenkin näyttäneet mulle, että pystyn moniin asioihin, joihin en vuosi sitten uskonut pystyväni! Itse asiassa edelleenkin ihmettelen, miten helposti kaikki kävi. Jos saisin itse valita, asuisin mieluummin kotona, mutta sieltä pois muuttaminenkaan ei ollut maailman loppu, vaan oon ihan hyvin saanut hoideltua asioita ja jopa herännyt joka aamu vaikka kukaan ei ole ollut vahtimassa. .-D Joskus on ihan hyvä, että elämässä tulee eteen tilanteita, jotka pakottavat poistumaan omalta mukavuusalueelta ja laajentamaan sitä. Pitää vaan olla ennakkoluuloton ja uskoa selviytyvänsä vaikka pelottaisi. .-)

Joo, ja näiden syvällisten(?) pohdintojen jälkeen päästään vihdoin aiheeseen, eli blogin synttäreihin! Tiedättekö mistä muistan blogini syntymäpäivän? Siitä että irl-tutullani Sepolla on synttärit samana päivänä, yeah... Mutta siis, tätä blogia on tullut nyt pidettyä jo kolme vuotta, mikä on tosi pitkä ikä blogille (kai?)! Vaikka mun elämä on tosi tapahtumaköyhää ja postailuvälejä tulee lomien aikana, oon yllättynyt siitä, miten paljon blogger tilastoi sivukatsontoja blogimerkinnöilleni! Oikeastaan jopa pelottavaa, että jo muutaman minuutin jälkeen postauksen julkaisusta sinne ehtii ilmaantua pari sivukatsontaa.. Kommentit on toki plussaa, vaikka pääasiassa kirjoitan itseni vuoksi tätä, mutta kun kerran lukijoita löytyy, täytyy heitäkin huomioida. ,-)

Oon nyt tylsä enkä ole keksinyt tällekään vuodelle mitään spesiaalia synttärijuttua, joten mennään näillä samoilla tilastokatsauksilla kuin tähänkin asti. Eli tilastoja viimeisimmän vuoden ajalta sekä ihan kokonaisuuksia!

Kolmannen vuoden aikana olen...

... saanut 3 uutta julkista lukijaa (yht. 18) En itse asiassa tiedä tästä tarkkaa lukua, sillä bloggerin hallinta-osio näyttää lukijoita olevan 19, mutta täällä blogissa näkyy selvästi lukuna 18, joku haamulukija mukana ilmeisesti, jota en nyt laske mukaan. .-D

... julkaissut 127 blogitekstiä (yht. 402) Postausaktiivisuus on vähän kasvanut viime vuodesta (119) mikä luultavasti tosin johtuu Veijareiden osista ja olihan tuossa joulun aikaan se joulukalenteri, muuten olen vähemmän postaillut "kunnon" kuulumisiani.

... saanut 291 kommenttia (yht. 779) ISO kiitos kaikille kommentoineille, kommenttien kokonaismäärä on kasvanut melkein puolella viime vuodesta, jolloin kommentteja oli yhteensä tullut 488. TOSIN täytyy muistaa, että melkein puolet kommenteista on omia vastauksiani, joten jos realistisempaa lukua haluaa niin kommenttisaldo tältä vuodelta olisi 145,5 kommenttia.

... saanut sivukatsontoja 4980 (yht. 19 948) Jännitin, saataisiinko tämän vuoden aikana ylitettyä 20 000, mutta vähän jäätiin uupumaan siitä luvusta. Laitettaisko ensi vuoden tavoitteeksi 25 000? ,-) Yllättäkää mut ja rampatkaa blogissani. .-D

... lisännyt blogiin yli 1231 kuvaa  (yht. n. 2012) Toi luku kyllä vääristyy aika pahasti, sillä kaikki imgur-kansioni kuvat eivät todellakaan ole blogiini päätyneet, ja osa kuvista on säilössä eri paikassa, joten tämä on nyt vain suuntaa antava lukema. Kovasti kyllä kuvien määrä kasvanut, varmaankin taas Veijareiden ansiosta. .-D

Ja vielä tällainen yhteenveto kaikkien kolmen vuoden ajalta:

-Suosituin blogiteksti (edelleen): "Koulu alkaa..."
-Eniten kommentteja kerännyt blogimerkintä (edelleen): "Enää 6...", yhdeksän kommenttia.
-10 suosituinta hakusanaa, joilla blogiin on päädytty:

^ Pääseeköhän "kasan seikkailut" ensi vuoteen mennessä vihdoin top kolmen joukkoon..? Huvittavaa, että blogiin päädytään edelleen sen vanhalla nimellä enemmän kuin uudella. .-D Tintti on jollain tapaa huvittava top 3:n jäsen, vaikka onhan siitä tullut useaan kertaan puhuttua, ehehe.. Rantavahdit on tuoneet myös yllättävän paljon katsojia, pitääkin katsastaa oisko niitä taas telkasta tulossa.. Sit noi FOB, Oskarin orkesteri ja Jukka Poika on kyllä niin randomeja, TODELLA harvoin olen niistä postannut ja silti ne on vetäneet porukkaa tänne. .-D Ja Muumi-aiheisia on sitten loput.

-Katsojia on eniten tullut Suomesta, Yhdysvalloista ja Venäjältä
-Eniten käytössä olleet tunnisteet (edelleen): musiikki (304), koulu (269) ja Fiku (255)
-Postailin ahkerimmin vuoden 2013 syys- ja joulukuussa (24 postausta)

Vaikka jo tuossa aiemmin kommentoijia kehuin, niin nostetaan nyt uudelleen vielä asia esille. Kiitos Jade Essence, A N N A, Mandariini, Riina, Mesinen, Fiku, Morame, Effiina, Ciesse, Sanna ja Hanna siitä, että olette viimeisen vuoden aikana jättäneet blogissani vierailun ohessa kommentteja, ja erityiskivaa on se, että aktiivisia vakiokommaajia on blogilleni useampikin löytynyt. Ihanaa kun on teidän kaltaisianne lukijoita. ♥

Oon tässä nyt yrittänyt kirjoitella vajain sormin jonkin aikaa kun täytyy pidellä peukkuja Fikun matikan yo-koetta varten. Toivottavasti Fiku saa helpomman kokeen, mulla oli viime vuonna läpipääsy alimmilla pisteillä pitkän matikan yo:sta. .-D Taisi viime vuonnakin ajoittua nää blogin synttärit lähelle matikan yo:ta, no onkos se ihmekään jos ne pidetään aina samassa kohtaa vuotta.. Kamala nälkä mut täytyy ootella vielä yli tunti ennen kuin pääsee syömään.. Töissä oon nyt aika laiskasti yhtä kuvaa muokannut, eikä haasteelliset hiukset kuvan hemmolla helpota hommaa yhtään, ja pomo vaati kaikkien karvojen pelastamista. Jotenki sellanen olo et ton kuvan kanssa jatkuu taistelu vielä piitkään, jos mennään mun tavalla. .-P Nyt kyllä sain pientä vaihtelua kuvanmuokkaukseen, kun Adam tyrkytti mulle taas pienen copy & paste -tehtävän, mut melkein mieluummin teen jotain hyödyllistä kuin noita kuvia. Ja jo kolmas nettisivu, jonka tekemiseen olen täällä osallistunut, ehee. .-D

Ei mulla varmaan muuta tällä erää, joten täytynee palata hommiin. Ei vaan taas jotenkin jaksaisi keskittyä, haluisin vaan mennä asunnolle syömään ja kattomaan piirrettyjä. .-D Jos ette pidä loppumusasta niin syyttäkää Novaa, se "pakotti" mut valitsemaan seuraavan biisin..

Isi lausuu Chisun "shisu" .------D

Kysymys lukijoille:
Kumpi?
Vaihtoehto 1: Syyskuu
Vaihtoehto 2: Joulukuu

Miten voi...

...käydä niin hyvä tuuri, että nälkäinen olo tulee juuri sillä hetkellä kun on ehtinyt kävellä koulun kohdalle (yleensä kärsin nälästä jo monta tuntia ennen ruokailuaikaa) ja ruokana sattuu olemaan uunimakkaraa, aaahh. <23 Lukion uunimakkara oli tosin parempaa, mut kyllä tuokin maistui. .-) Päivän toinen kohokohta oli, kun radiosta tuli Redraman levyn mainos, ja siinä soitettiin pätkä Cloudsia. <23 Jäi sit toi biisi sen jälkeen päähän pyörimään. .-D

Toinen harjoittelija kyseli multa keikasta, joten pääsin fiilistelemään asiaa. .-D Keikasta muistutti myös toisen lämppäribändi The Exchangen biisi, joka myös sattui radiosta soimaan työpäivän aikana. Ihmettelin, miten biisi kuulosti niin tutulta kunnes osasin yhdistää sen The Exchangeen. .-D

Noiden ilohetkien lisäksi päivään mahtui tietenkin arkeen palaamisen säätöä. Yrittäessäni ostaa junalippua automaatilta, ei mokoma reagoinut korttiini mitenkään. Vika oli ilmeisesti tällä kertaa automaatissa, sillä muutkaan eivät sieltä saaneet lippuja ulos, vaikka ennätin suuttua kortilleni kun luulin sen vammaavan taas. Onneksi lisäsin aamulla muutaman setelin lisää lompakkoon, muuten mulla ei ois ollu varaa junalippuun! Tai no siis, saahan kortilla kai maksettua muutenkin kuin automaatilla, mut mä tykkään kassoilla mieluummin käteisellä maksaa.. .-D Automaattiin tottuneena säädin sitten siellä lipputiskillä. Mieleeni ei esimerkiksi ollenkaan tullut, että opiskelijakorttia pitää vilauttaa siellä mikäli haaveilee halvemmasta lipusta. Onneksi se myyjä kysyi multa kaikkia mahdollisia etuusjuttuja, joten hyvin kävi loppujen lopuksi. .-D Jäin tosin euron tappiolle, sillä tiskillä ostaessa hintaan lisätään varmaan jokin palvelumaksu tai joku muu, mitä ei automaatilla ostaessa tule, mut halvempaa se noin on kuin IC:ssä tuleva viiden euron lisämaksu jos lipun ostaa vasta junassa. Töihin saavuttuani oli "mun" tavarat levitelty ympäriinsä: tuoli ja tietokoneen hiiri olivat mystisesti kadonneet, mutta ne löytyi onneksi kun vähän seikkaili työpisteellä. Vaikeampi homma oli sitten saada näyttö päälle, ja sain lopulta pomolta apua ongelmaan. .---D Mut nyt on sit taas kaikki kunnossa ja voin hyvillä mielin aloitella viimeisiä työssäoppimisjakson viikkojani. Vaikka täällä on ollut ihan kivaa olla harjoittelussa ootan melkeimpä vikan jakson alkua ja kouluun palaamista.

Viime viikolla olleesta hiihtolomasta voisi kertoa jotain muutakin kuin keikkatapahtumia. Ohjelmia ehdittiin jonkun verran katella, vaikka monena iltana tuli valvottua niin myöhään, ettei siinä jaksanutkaan sit mitään pitkää katsoa jolloin täytyi tyytyä vain Muumeihin. Pari jaksoa Bonesin kasikaudessa kyllä edettiin, ja sit Tintit tuli katsottua loppuun. Ihmeen pitkäksi aikaa nuo joululahjaksi saadut Tintit kesti, mut tietysti harmitti kun kaikki tuli katsottua. Tai siis, mulle tulee sellanen haikea ja tyhjä olo, kun on katsonut kaikki jaksot jostakin ohjelmasta. Noo, kesälomalla voisi varmaankin katella Tintit taas uudestaan läpi. ,-) Loman aikana ennätettiin tekemään pari videota taas lisää, joten tässä tulisi:

Hmm, mitähän noista nyt kertoisi.. Ei kait noissa nyt ole mitään radikaaleja muutoksia aiempiin videoihin verrattuna, "liikkuvaa kuvaa" on ehkä vähän enemmän kuin ennen. Kokonäytöllä katsoessa melkein unohtaa katsovansa pysäytyskuvavideota, kun nuo 360 asteen käännökset on sen verran villejä. .---D Ja toi bilemusa tossa Rakham Punaisen aarteessa vaan on niin läppä. .-DD Alkuperäisistä jaksoista en tubesta löytänyt tuota Yksisarvisen salaisuus -jaksoa, mutta Rakham Punaisen aarre on täällä.

Fiku luki yo-kokeisiin ja teki ennakkotehtäviä, joten mulla oli jonkun verran omaa aikaa, jota vietin wiin äärellä. Sain toki peliseuraa myös Fikusta välillä, ja intouduttiin pelailemaan Mario Party kasia, ja vanhempien ollessa parina päivänä poissa, lauleltiin myös vähän Sing It -pelejämme. .-D Oli niin kivaa, että alettiin harkita uuden laulupelin hankkimista! cdon.comista löytyi pari halvempaa ja ihan kiinnostavan oloista peliä, joista jomman kumman hankkimista voisi oikeasti miettiä. Biisitarjonta peleissä on ehkä vähän tylsä, mut kunhan jokunen tuttu biisi löytyy niin se on jo hyvä. .-D Kaunista kuultavaa ei kyllä tulisi olemaan, kun yrittäisin matkia Mikan kimeää ääntä. x-D

Mua ahdistaa, sillä tänään ostamani juusto näytti vähän oudolta, ja makukaan ei ollut ihan tavallinen. Nyt jälkeenpäin juustoa tutkiessani totesin ettei sen hajukaan ehkä ollut ihan normaali (en tosin juuston nuuhkimista niin ahkerasti harrasta että osaisin varmuudella sanoa.) Nyt sitten googlailin kauhukertomuksia ruokamyrkytyksistä ja muista kammotuksista, ja säikähdän jokaista mahan äännähdystä pelätessäni sen tarkoittavan jotain pahaa. .-s Jos oon vielä huomenna jalkeilla, käyn kyllä ostamassa Robbarista tarjouksessa olevia kananmunia ja keitän niitä, ja toi mun pelottelija saa lentää roskikseen. Muutenkin alkoi tehdä mieli ostaa seuraavalla kerralla eri merkkistä juustoa.. En oo nyt sit uskaltanu mitään illalla syödä, mut varmaan pitäisi jotain mennä tekemään ettei huomenna voimat lopu sen takia etten uskaltanut tänään syödä. .-D

Mut joo, tää postaus voisi päättyä tähän, vaikka mulla oli vielä jotain mielessä mut en ehkä enää viivyttele syömisen kanssa yhtään enempää. Loppumusalle ei ehkä tällä kertaa ole tarvetta, kun noita biisejä ripottelin postauksen sekaan ihan kiitettävästi. .-D Seuraavan kerran postaan keskiviikkona, keksiikö joku miksi juuri silloin? ,-)

Kysymys lukijoille:
Kumpi?
Vaihtoehto 1: Yksisarvisen salaisuus
Vaihtoehto 2: Rakham Punaisen aarre

Huomenta ja...

...mukavaa viikon alkua kaikille! Taas olisi osa Veijareille luvassa:

Aiemmat osat.
Osa 39: Perijän perinteinen elämä


Taavi halusi Harrin tapaan rikollisuusuralle, ja kuntopisteiden kasvatus täytyi laittaa käyntiin heti. Taavi liittyi usein myös aloittelija-tasolla olevan Aadolfin kanssa jumppaamaan. Joo, tosi hyvä kuva kun siinä ei kumpikaan jumppaa. .-D Radionkin ovat mokomat sammuttaneet, miten niin vessahädässä ei voi kuntoilla?

Taavin ja perijämme Seijan suhde oli vähitellen jo syventynyt niin paljon, että kaksikon saattoi bongata nukkumasta sylikkäin. Suski katseli näkyä tyytyväisenä kulkiessaan huoneen läpi. Vanhuksia varten oli rakennettu oma makkari perijän huoneen kylkeen, joten nämä ramppaavat nyt jatkuvasti perijämakkarin läpi. .-D

Seija on erittäin siisti sim, ja hänelle on tärkeää siivota sotkut samantien. Seira ryhtyi kaikessa rauhassa vaan tiskaamaan vaikka kimppakyyti jo tööttäilee ulkona. Mikäs kiire tässä on töihin?

"Photoshopattu kuva!" huudahti Fiku tämän nähdessään, mutta vakuutan ettei kuvaa ole muokattu mitenkään! Bussikuskilla tuntui olleen kiire, kun tämä lähti kaahaamaan kiirellä pois ennen kuin Uunop ehti loikata kyydistä. Ilmalento päättyi onneksi hyvin.

Koulun lisäksi teinipojille jäi aikaa myös harrastuksilleen: Aadolf oli innostunut maalaamisesta ja Uunop tykkäsi tanssia. Varohan Aadolf ettei yksärikoulun pukuun tule maalitahroja!

Raskaan työpäivn päätteeksi Seija marssi kylpyhuoneeseen aikeenaan ottaa rentouttava vaahtokylpy. Aivan liian myöhään nainen huomasi, että Taavi oli kylpyhuoneessa myös pesulla.
"Anteeksi, en huomannut sinua", Seija mutisi häpeillen ja käänsi katseensa pois. Vaikka pari nukkuikin samassa vuoteessa, oli heillä kuitenkin aina vaatteet päällä, jos ymmärrätte...

Yhteisen pesuhetken jälkeen paljaan pinnan arastelu loppui, ja koska minulla on edelleen unohtuneena animaatiot päälle, joudutte itse päättelemään mitä seuraavaksi tapahtuu. Arh oikeasti, MIKSI en koskaan muista ottaa animaatioita pois päältä, vaikka ne koko ajan muistuttavat minua olemassaolostaan?

Jee, hyvä Harri! Kunto on saatu huippuun, nyt sinun ei enää tarvitse ikinä kuntoilla. .-D Ois kiva oikeassakin elämässä, jos hyvä kunto vain pysyisi hyvänä ilman että sitä tarvitsisi ylläpitää. .-D Tai tietysti jos ylisyöttää simiä mutta muuten.

Veijarit ovat nykyään niin sivistyneitä, kun juhla-asuja arpoutuu kaikille arkiasuiksi. .-D


Logiikkahikke Suski tarjosi usein oppitunteja urapalkinnollaan muille perheenjäsenille. Muutenkin oli hyvä, että kokeneempi valvoi vieressä, ettei kukaan luo vahingossa haitallisia yhdisteitä joista seuraisi sairauksia.

Aadolfkin ottaa viimein kontaktia tyttöihin! Tyylikäs laama-asu taisi tehdä tuohon tyttöön vaikutuksen. .-D


Seija oli alkanut heräillä keskellä yötä valtavaan näläntunteeseen, jolloin ei auttanut muu kuin nousta pienelle yöpallalle ja poimia jääkaapista ensimmäisenä käteen sattunut purnukka. Inhottavaa hommassa oli se, että pian syömisen jälkeen Seija alkoi voida pahoin ja äsken syöty ruoka tuli samantien ylös.
"Söinkö muka taas pilaantuneen ruuan? Jo neljäs päivä peräkkäin", Seija harmitteli yökkäillessään.

Suskilla oli kuitenkin asiasta omat päätelmänsä, ja lapsenlapsia innokkaasti odottava vanhus olikin aina innoissaan löytäessään oksennuksen hajuisen pöntön.
"Aamupahoinvointi on merkki raskaudesta", Suski oli tyttärelleen sanonut, mutta Seija oli vain häipynyt punastellen paikalta. Hänkö muka raskaana, eihän se nyt voinut olla mahdollista!

Vai voisiko sittenkin? Mahan pyöristymiseen Seija ei ollut kiinnittänyt huomiota, mutta tuntiessan vauvan ensimmäisen potkun Seija heräsi siihen todellisuteen että hän todella odotti vauvaa!

Raskaus oli raskas myös Seijalle, ja äitinsä tapaan nainen oli usein uuvuksissa. Päikkäreitä mahtui useampiakin päiviin, ja Seija oli todella helpottunut siitä, että hänellä oli apuna mies ja vanhemmat. Sekä tietysti myös veljet.

Miten niin talossa on liian vähän penkkejä? Noh, onnistuuhan se opiskelu lattialla istuessakin!

Tää päätösvalta ahdistaa mua... Juustokakku on niin katala, suuri kiusaus käyttää sitä mutten tiedä onko se oikein! Luomukaksoset = ♥, mut niitä tulee niin harvoin että... Kaksi tietotavoitteista simiä tuskin haluaa useampaa lasta hankkia, niin synnytetään nyt kerralla pari, niin ei sitten tarvitse toista raskautta erikseen järkätä.

Harri on saavuttanut rikollisuusuran huipun! Mahti tuo työasu. .-D

Naisystävän mahan kasvaessa kasvoivat myös Taavin paineet kosimisen suhteen. Oliko soveliasta, että heille oli tulossa lapsi(a) eikä naimisiinmenosta ollut ollut mitään puhetta.
"Haluaisin kovasti kosia, mutten tiedä mitä Seija siitä ajattelisi. En edes tiedä haluaako hän naimisiin" Taavi avautui ystävälleen ongelmastaan.

Moicca. .---D

Kysymys lukijoille:
Tiedeuran urapalkinto?
Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -

En tosiaankaan...

...tiedä, miksi haalin itselleni aina vain lisää kirjoitusprojekteja, mutta tässä olisi ensimmäinen osa FlirttiStooriin liittyvää fanficciäni, jonka epämääräisen innostuspuuskan iskettyä kirjoitin. .-D Jatkoakin on luvassa, kakkososan kirjoitus on jo käynnissä.. .-D Mitään säännöllistä julkaisuväliä en uskalla näille luvata, mutta epäsäännöllisyys on kivaa vai mitä? .-D

! Osa sisältää juoni- ja loppukuvapaljastuksia pelin ensimmäisestä jaksosta !

Lue omalla vastuulla.

Harpoin reippain askelin kohti lukiota, jossa minun olisi tarkoitus opiskella seuraavat kolme vuotta. Olin hyvin jännittynyt, sillä tänään oli ensimmäinen koulupäivä, enkä tuntenut ennalta ketään. Lukio ei ollut kaukana ydinkeskustasta, ja saavuin pian koulun pihalle johtavalle portille. Piha oli melko autio näky asfalttipintoineen. Taaempana nökötti pari penkkiä, mutta muuten piha oli tyhjä. Paikalla ei ollut edes muita opiskelijoita, ja hetken jo luulin tulleeni koululle päivää liian aikaisin, mutta vilkaisu puhelimen kalenteriin vahvisti sen, että koulun alkamispäivä oli tänään. Tungin kännykkäni takaisin housuntaskuun ja vetäisin taidanhelmaa alemmas. Tuntui hölmöltä jäädä yksinään seisomaan keskelle koulun pihaa, joten päätin astua ovesta sisään.

Eteeni avautui näkymä pitkälle ulottuvasta avarasta käytävästä, jonka seiniä reunustivat lokerikot ja luokkiin johtavat ovet. Katselin ympärilleni niin kiinnostuneena etten ollenkaan huomannut paikalle saapunutta naista

"Hei, sinä olet varmaankin Kasa. Olen tämän lukion rehtori", tämä tervehti, jolloin havahduin ja käännyin tuijottamaan eteeni saapunutta lyhyttä vanhahkoa naista. Tämän haaleat hiukset oli kierretty huolitellulle nutturalle pään päälle, ja pyöreillä kasvoilla oli silmälasit.

"Niin, kyllä olen", tajusin lopulta vastata ja tarrasin rehtorin ojentamaan käteen.

"Meillä ei vielä tänään ole kunnollista opetusta, joten voit viettää päivän tutustumalla lukioon. Lisäksi sinun pitää täyttää eräs lomake", rehtori selitti ja alkoi selata kädessään olevaa paperipinoa. Vaihdoin painoa toiselle jalalle ja toivoin saavani paperihommat pian hoidettua pois alta. Huolellisesta selailusta huolimatta rehtori ei tuntunut löytävän etsimäänsä.

"Voi hyvänen aika, eikös minulla ollutkaan siitä lomakkeesta mukana ylimääräisiä kopioita... Noh, käväisepä pyytämässä oppilaskunnan puheenjohtajalta rekisteröitymislomaketta", rehtori kehotti. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, oli rehtori jo rynnännyt korot kopisten käytävän toisessa päässä olevaan opettajainhuoneeseen. Huokaisin tympääntyneenä, pitäisikö minun nyt lähteä harhailemaan ympäri uutta koulua löytääkseni jonkun minulle entuudestaan tuntemattoman oppilaskunnanpuheenjohtajan? Juuri kun olin lähdössä liikkeelle, tönäisi joku minut kumoon. Suustani pääsi säikähtynyt kirkaisu kun lensin kontilleni lattialle. Käännyin ympäri, ja minua tuijotti takaisin punahiuksinen poika.

"Ei tarvitse seisoa siinä oven edessä", poika tokaisi äreästi, mutta hän auttoi minut kuitenkin ylös.

"No anteeksi", puuskahdin, vaikka mielestäni poika oli minulle anteeksipyynnön velkaa eikä toisinpäin. Poika silmäili minua vähintään yhtä uteliaasti kuin minä häntä, vaikka mieluummin olisin paennut paikalta samantien nolon kompurointini takia. Muistin sitten kuitenkin tehtäväni, ja nyt kun paikalla oli koulun toinenkin opiskelija voisin pyytää häneltä apua.

"Olen uusi täällä ja minun pitäisi löytää oppilaskunnanpuheenjohtaja", selitin tilanteeni. Pojan ilme kuitenkin nyrpistyi entisestään.

"Kannattaisi varmaan katsoa oppilaskunnanhuoneesta", poika vastasi. En ehtinyt kysellä tarkempia tietoja huoneen sijainnista kun poika oli jo mennyt. Täällä koulussa tuntuu olevan tapana karata paikalta kesken keskustelun. Ehkä tällä kertaa oli kuitenkin parempi näin. Jotenkin minulle jäi sellainen kuva, että tuon pojan kanssa tulisi olemaan ongelmia, joten mieluummin välttelisin häntä. Nostin laukkuni takaisin olalle ja hieraisin vasemman käden rannettani, johon oli kaatumisen seurauksena tullut punainen jälki. Ei kai tässä auttanut muu kuin lähteä etsimään sitä oppilaskunnanhuonetta. Kävelin loksurivistön ohi ja saavuin ensimmäiselle ovelle, ja kappas, siinä sattui lukemaan isoin kirjaimin OPPILASKUNNANHUONE. Aivan kuin kohtalo olisi johdattanut minut oikeaan paikkaan - tai sitten se johtui siitä, että kyseinen ovi oli ollut ensimmäinen vastaantullut.

Koputin oppilaskunnanhuoneen ovea kevyesti rystysilläni.

"Sisään", kantautui oven läpi vaimea ääni. Nostin käteni ovenkahvalle ja työnsin oven auki. Astuin pieneen ja siistiin huoneeseen. Edustalla oli tuoleista ja pöydistä koostuva pitkä rivi, joka kaartui hevosenkenkämäiseen muotoon muodostaen hillityn kaaren. Takaseinällä oli ilmoitustaulu ja erilaisia laatikoita ja kaappeja, joiden äärellä joku poika puuhasteli jotakin selin minuun.

"Hei, etsin oppilaskunnan puheenohtajaa" sanoin varovasti, kun toinen ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

Pojan kääntyessä ympäri sydämeni alkoi tykyttää tiuhempaan tahtiin. Jalkani alkoivat tutista ja tunsin vatsan seudulla perhosten lehahtelua. Olisin voinut jäädä tuijottamaan edessäni olevaa näkyä vaikka kuinka pitkäksi aikaa: Pojalla oli puolipitkät kullankeltaiset hiukset ja samaa sävyä olevat ystävälliset silmät. Kapeahkoja hartioita peitti valkoinen kauluspaita ja kaulassa roikkui sivistynyt solmio. En uskaltanut räpäyttääkään silmiäni, sillä minusta tuntui, että tämä komea poika voisi kadota sillä välin.

"Hei vain, olen etsimäsi henkilö. Nimeni on Nathaniel", poika vastasi.

"Olen K-Kasa", vastasin ja häpesin ääneni värähtelyä. Aina jännittäessäni puhuminen muuttui vaikeaksi. Nathaniel ei kuitenkaan tuntunut kiinnittävän sönkköön puheeseeni huomiota vaan hymyili ystävällisesti.

"Miksi etsit minua? Oliko sinulla jotain asiaa?" Nathaniel uteli.

"Juuh, rehtori käski minun tulla pyytämään sinulta rekisteröitymislomaketta täytettäväksi", vastasin.

"Ahaa", Nathaniel mutisi ja kääntyi availemaan vetolaatikoita. Hetken päästä hän tuli luokseni paperin kanssa.

"Täytä tämä ja palauta sitten minulle. Jos haluat voit jäädä tekemään homman tänne", Nathaniel lupasi. Sydämeni sykähti ilahtuessani Nathanielin ehdotuksesta. Vetäisin yhden tuolin pöydän alta ja kaivoin kynää laukustani. Sivusilmällä seurasin Nathanielin puuhia. Poika oli palannut aiempien askareidensa pariin ja näytti järjestelevän jotain papereita. Pakottauduin keskittämään huomioni edessäni olevan rekisteröitymislomakkeen täyttämiseen. Onneksi kyse oli niinkin yksinkertaisista asioista kuin omista henkilötiedoista jotka muisti ulkoa, vaativampi pohdiskelu olisi sillä hetkellä ollut vaikeampaa, kun Nathaniel pyöri mielessäni.

Saatuani lomakkeen täytettyä ojensin sen Nathanielille.

"Hienoa, laittelen tätä eteenpäin. Kaikki on nyt kunnossa", Nathaniel sanoi. Hymyilin hermostuneesti ja mietin, miten saisin pitkitettyä yhdessäoloaikaamme. Olen niin tavattoman ujo tällaisissa asioissa!

"Tarvitsetko vielä jotain?" Nathaniel kysyi. Hän ilmeisesti ihmetteli, miksi olin jäänyt seisomaan oppilaskunnan huoneen ovelle.

"En, tai siis joo...", huudahdin nopeasti ja yritin keksi jotain. Aivoni löivät kuitenkin ihan tyhjää. Nathaniel tuijotti minua kulmat koholla ja tunsin itseni todella noloksi ja typeräksi sillä hetkellä.

"...Mietin, voisitko sinä... Tai siis ehtisitkö... Ehtisitkö esitellä minulle koulua!" keksin vihdoin jotain.

"Olen uusi enkä tunne paikkoja vielä", jatkoin ja puristin olkalaukkuni hihnaa jännittäessäni Nathanielin vastausta.

"Olen valitettavasti juuri nyt kiireinen", Nathaniel vastasi. Murruin täysin. Hän ei selävästikään ollut halukas viettämään aikaa kanssani. Taistelin kyyneleitä vastaan kun Nathaniel jatkoi selityksiään:

"Loman jäljiltä moni asia on vähän sekaisin, joten minulla menee luultavasti myöhään. Voin kuitenkin pyytää erästä toista oppilaskunnanjäsentä oppaaksesi".

"Ei tarvitse, enköhän selviä itsekin", vastasin pää painuksissa kääntyessäni kohti ovea.

"Nähdään tunneilla", Nathaniel huikkasi ennen kuin ehdin paiskoa oppilaskunnanhuoneen oven kiinni. Tunnella, niinpä tietysti. Ei hän minun kanssani haluaisi viettää aikaa kuin pakollisten kouluprojektien parissa. En edes vaivautunut vastaamaan mitään, minua ärsytti, suretti ja kaikkea mahdollista negatiivista. Minun olisi tehnyt mieli rynnätä takaisin ja repiä äsken täyttämäni rekisteröitymislomake ja erota koulusta heti. Oloani ei yhtään helpottanut se, että aiemmin minuun törmännyt punatukkainen poika käveli juuri ohi.

"Oho. Tiedän että oppilaskunnan puheenjohtaja on epämiellyttävää seuraa, mutta kukaan ei ole hänen luotaan palannut tuon näköisenä", poika virnuili. En jaksanut välittää pojan kommentista vaan käänsin hänelle selkäni. Onnekseni poika tajusi lähteä.

"Älä välitä Castielista", kuulin takaani jonkun tytön äänen. Käännyin yllättyneenä ympäri nähdäkseni kuka minulle oli tullut puhumaan.

Näin edessäni tytön, jonka pitkät oranssit hiukset oli solmittu löysälle palmikolle, joka roikkui tämän toisella olkapäällä. Hänen asunsa värit olivat melko tummat, mutta tyyli oli silti hempeän tyttömäinen.

"Oliko tuo poika siis Castiel?" kysyin ja käännyin katsomaan pojan loittonevaa selkää.

"Joo. Hän ja Nathaniel ovat vähän huonoissa väleissä keskenään, joten he nälvivät usein toisiaan milloin mistäkin syystä", tyttö selitti.

"Aijaa, miksi?" utelin kiinnostuneena.

"Sitä minä en tiedä. Olen muuten Iiris", tyttö esittäytyi, jolloin minäkin kerroin oman nimeni.

"Olet varmaan se uusi opiskelija. Castiel kertoi kaikille sinusta", Iiris selitti. Irvistin miettiessäni, olisiko Castiel esitellyt minut luokkalaisilleni kömpelönä kompuroijana, enkä halunnutkaan tietää.

"Juu, tämä on ensimmäinen päiväni täällä. Täytin äsken rekisteröitymislomakkeen ja nyt ajattelin tutustua vähän lukioon", kerroin päiväni kulusta jättäen kuitenkin mainitsematta kundien kanssa tapahtuneet ikävämmät jutut.

"Jos haluat voin esitellä sinulle paikkoja", Iiris lupasi pirteästi. Tulin heti paremmalle mielelle, sentään joku halusi viettää aikaa kanssani!

Kävelin iltapäivällä koulun käytävää pitkin. Iiris oli tutustuttanut minut lukion oleellisimpiin paikkoihin, kuten eri aineiden luokkahuoneisiin. Tulisin tuskin muistamaan kaikkien huoneiden sijaintia heti, ja olin varma että eksyisin jo seuraavana koulupäivänä, vaikka olin yrittänyt painaa muistiini lukujärjestyksessäni olevien aineiden luokkia. Olimme ympäri koulua kävellessämme ehtineet jutella kaikenlaista ja myös tutustua toisiimme, ja taisin saada ensimmäisen kaverin uudesta koulusta! Päivä oli loppujen lopuksi ollut tosi kiva ja onnistunut, vaikka alku olikin ollut vähän säätöä. Päätin poistua oppilaskunnanhuonetta lähellä olevan ulko-oven kautta haaveenani nähdä vielä Nathaniel. Vaikka meistä ei koskaan tulisi mitään, voisi hän olla salainen ihastukseni. Sydän pomppasi kurkkuuni kun oppilaskunnanhuoneen ovi avautui kuin tilauksesta juuri sillä hetkellä kun olin sen kohdalla. Nathaniel astui käytävään valtavaa kirjapinoa kantaen. Pino huojui uhkaavasti, ja muutama päällimmäisistä kirjoista lähti valumaan. Päätin tulla apuun ja ennätin napata pinon päältä liukuneet kirjat ennen kuin ne putosivat lattialle.

"Kiitos, ilman sinua kirjat olisivat nyt levällään pitkin käytävää", Nathaniel kurkki minua kirjapinon takaa.

"Ei mitään! Voin auttaa sinua kantamaan kirjoja", lupauduin, eikä Nathaniel tällä kertaa kieltäytynyt seurastani. Otin vielä muutaman kirjan Nathanielilta, ja lähdimme kulkemaan yhdessä käytävää pitkin.

"Miten ensimmäinen päiväsi on mennyt?" Nathaniel kysäisi tullessamme käytävän päähän.

"Ihan hyvin! Sain Iiris-nimisestä tytöstä oppaan ja hän esitteli minulle paikkoja", kerroin. Mieleni olisi tehnyt udella lisää Iirikseltä kuulemistani Nathanielin ja Castielin erimielisyyksistä, mutta en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi Nathanielin kanssa, jos hän vaikka suuttuisi.

"Esittelikö Iiris sinulle lukion kirjastoa?" Nathaniel kysäisi.

"Ei, miksi kysyt?" ihmettelin.

"Olen viemässä näitä kirjoja kirjastohuoneeseen, ja voisin esitellä sinulle sitä tarkemmin. Sain kaikki hommat tehtyä tältä päivältä, joten minulla olisi nyt aikaa", Nathaniel selitti. Jos en olisi kannatellut valtavaa kirjapinoa käsivarsillani olisin varmaan alkanut hyppiä ja pomppia innostuksesta, mutta tämän painolastin kanssa en moisiin loikkiin pystynyt. Nathaniel halusi sittenkin viettää aikaa kanssani!

Kirjastohuone ei ollut kovin iso, ja siksi ihmettelinkin, miten niin pieneen tilaan on saatu mahtumaan valtava määrä kirjoja! Itse en ole kovinkaan ahkera kirjojen lukija, mutta Nathaniel puolestaan tiesi paljon kirjoista ja kertoikin lukevansa paljon vapaa-ajallaan. Hän kertoi pitävänsä erityisesti salapoliisiromaaneista, ja päätin säilöä tuon tiedon tulevaisuuden varalle. Ehkä voisin joskus ostaa hänelle jonkin salapoliisiromaanin, tai perehtyä kyseiseen kirjakategoriaan itse paremmin ja tehdä näin vaikutuksen Nathanieliin! Olimme koululla pitkälle iltapäivään asti, mutta ei minulla ollut mitään sitä vastaan, että sain viettää aikaa ihastukseni kanssa!

___

Joo, eli lempparipoikani on varmaan aika selkeästi havaittavissa. .-D Kirjoittelen suunnilleen pelin juonen mukaan, mutta pieniä muutoksia kuitenkin teen. Tai ehkä vähän suurempiakin.. .-D Tämä nyt myötäili aika tarkasti ekaa jaksoa, mutta jatkossa saatan sekoitella jaksojen tapahtumia keskenään ja sellaista muuta jännää. Jätin Kenin pois, sillä jotenkin ajatus siitä, että minulla olisi suuri fanipoika ei tunnu sopivalta. .-D Se ei silti tarkoita etteikö hänkin osalliseksi tarinaani päätyisi. ,-) Kuvia oli tarkoitus tulla enemmän, mutta en ennättänyt muokata kaikkia, joten sori kun Castiel jäi nyt esittelemättä.. Kuulisin mielelläni mielipiteitä sekä pelin pelaajilta että sellaisilta, jotka eivät FlirttiStooria pelaa. .-> Oon ite lukenut tämän läpi liian monta kertaa ja osa tuntuu sen takia tylsältä, joten millainen vaikutelma teille tuli? .-D Ei muuta tällä kertaa, moiks!

Kysymys lukijoille:
Nathaniel?
Vaihtoehto 1: +
Vaihtoehto 2: -

En tiedä...

...miten tämän aloittaisin, joten mennään suoraan asiaan. Eli nyt olisi lupailemaani keikkapostausta tulossa!

Aluksi: Postauksen kuvat ja videot eivät ole omiani, mutta kaikki materiaali on kumminkin juurikin tuolta Helsingin keikalta! En millään muista biisilistaakaan ulkoa, ja luotan nyt sokeasti wikipediaan tässä asiassa, joten jos joku biisi on mainittu väärässä kohdassa ym, niin ei tarvitse hämmästyä, minä vain olen sekoillut. .-D

Liput Backstreet Boysin keikalle tuli ostettua jo 2.12. ja nyt kolme kuukautta myöhemmin keikkapäivä viimein koitti! Perjantaina 7.3. heräsin jännittyneenä jo ennen kellon soimista puoli seitsemältä. Töissä ei jaksanut oikein keskittyä mihinkään ja odotin vain koko ajan kellon tulevan 16.00, jolloin työpäivä loppuisi ja pääsisi ryntäämään juna-asemalle. En halunnut myöhästyä, joten juoksin osan matkasta asemalle vaikka reipas kävely olisi varmaan riittänyt. .-D Poimin Fikun mukaan Hesen kohdalta, josta Fiku oli meille ostanut matkaevästä.

Yli tunnin mittainen junamatka meni yllättävän nopeasti, ja hetken päästä olimme jo Pasilan asemalla! Junasta olimme nähneet Hartwall Areenan, mutta koska meillä ei ole erityisen hyvää suuntavaistoa ennätimme eksyä reitiltä, ja erittäin tyylikkäästi sitten kiipesimme jonkun kukkulan päälle tähystelemään, minne päin pitäisi mennä. .--D Lopulta Hartwall Areena löytyi, mutta sitten piti vielä löytää oikea sisäänkäyntireitti. Saavuimme paikalle n. 15 minuuttia ovien avautumisen jälkeen, mutta ruuhka ei ollut kovin paha, ja pääsimme etenemään melko pienellä etuilulla nopsasti laukku- ja lipputarkastukseen. Koska olin lähtenyt suoraan opiskelija-asunnolta matkaan, oli mukana tietysti kaikkia vaatteita ja hammasharjoja, joten varmaan ihmetytti tarkastajaa, kun sellaisen tavaramäärän kanssa olin keikalle tulossa. .--D Vesipullostani jouduin harmikseni luopumaan, mutta muuten laukun sisältö kelpuutettiin. Heti sisäänkäynnin jälkeen tuli mahdollisuus ostaa fanipaitoja ja muita, mutta valikoima oli niin laaja ettei siinä pystynyt päättämään mitä ostaisi, joten päätimme lähteä etsimään ekaksi paikkamme. Ilman apua se ei kyllä onnistunut, mutta paikalla oli onneksi oppaita neuvomassa. .-) Hämmennystä aiheutti, kun olin lippuja ostaessa valinnut paikat reunalta, mutta sitten kuitenkin päädyimme ihan rivin keskelle, joku on huijannut meitä.. Lavan lähettyvillä olevilla suurilla näytöillä pyöri lyhyitä videopätkiä Bäkkäreistä ja taustalla soitettiin myös BSB:n musiikkia, joten tunnelmaan pääsi hyvin niiden ansiosta!

Klo 19.00 aikaan saapui ensimmäinen lämppäri, suomalainen Redrama, lavalle. Biisit eivät oikeastaan innostaneet, kunnes viimeisenä kappaleena Redraman ja Bäkkäreiden AJ:n yhteisbiisi Cloudsin alkumusiikki alkoi raikua. Aluksi pelkäsin mukana olevan naikkosen laulavan AJ:n osuuden, mutta kertosäkeen alkaessa alettiin Fikun kanssa kiljua, kun AJ asteli portaita pitkin lavalle!!! Biisin jälkeen AJ sitten taas häippäsi mutta lupasi palata pian. ,-D Toinen lämppäri oli yhdysvaltalainen The Exchange, jonka hilpeä poikaporukka kehui yleisöä vuolaasti ja tietysti mainosti itseäänkin. Bändin musiikki ei kovin mieleeni ollut, vaikka keikan jälkeen tuli jokunen biisi tubesta kuunneltua. Cloudsia lukuunottamatta en lämppäribiiseistä mitenkään lämmennyt, ennemminkin tylsistytti ja fiilis laski. .-o Olisi vaan tehnyt mieli häätää lämppärit lavalta jotta Backstreet Boys olisi päässyt aloittamaan!

Lämppäreiden jälkeen oli jonkin mittainen tauko, kunnes paikka sitten pimeni ja odotettut Backstreet Boysin jäsenet astuivat lavalle! Mulla on jotenkin ihan sumussa tuo hetki. Muistan miten jutusteltiin siinä vaan kaikessa rauhassa Fikun kanssa, ja yhtäkkiä valot sammui jolloin käännähdin äkkiä lavaan päin. Aloitusbiisinä toimi The Call. Näkyvyys ei ollut valitettavasti parhain niin kaukaa, ja nyt täytyy nolona tunnustaa, etten meinannut tunnistaa BSB:n jäseniä toisistaan, kun kaikilla oli samanlaiset valkoiset puvut päällä. .---D Alussa soitettiin vanhemmilta levyiltä myös Don't Want You Back ja Incomplete. Ärsytti, kun osa istumapaikoilla olijoista nousi seisomaan ja peitti näkyvyden lähimpään lavan etuosassa olevaan näyttöön, ja toisen näytön edessä puolestaan oli joku muu pömpeli, joten näkyvyys huononi entisestään. .-/ Koitin kuitenkin tähyillä mieluummin suoraan lavalle kuin sen yläpuolella oleviin suurennusnäyttöihin, sillä halusin nähdä Backstreet Boysin ihan omin silmin oikeasti livenä, en näytölle heijastetusta kuvasta.

Jokainen BSB:n jäsen tuli vuorollaan keikan edetessä pitämään oman puheenvuoronsa, ja Nick sai kunnian aloittaa. Ekat kyyneleet tuli tirautettua kun Nick vilkutteli meihin päin puheensa aikana, aaaaahhhhwwsss. .-3 Myös Brinsku osoitti huomiota meidän katsomoon päin omalla vuorollaan, ihii! Brinsku kertoi pojastaan ja muutenkin nauratti yleisöä, paluun tehnyt Kevin muisteli vanhoja aikoja ja Howien ja AJ:n juttutuokioista en jostain syystä muista mitään, noloa tämmönen. D-. Tai no, AJ taisi mainita Show 'Em -biisin olevan hänen ja Kevinin kirjoittama ja jotenkin se liittyi heidän lapsiinsa, jos oikein ymmärsin. .-D Minut yllätti se, miten BSB:n jäsenet kehui niin kovasti meitä faneja. .-3 Tai siis, mehän tultiin tonne keikalle niitä palvomaan, mut ne nyt sit meille puhui pehmoisia. .--D ♥

Eka biisi uudelta levyltä oli Permanent Stain, ja sitä seurasi sitten taas vanhemmilta levyiltä All I Have to Give ja As Long as You Love Me. Ymmärsin kyllä, että koska Kevin oli palannut ja muutenkin juhlistettiin bändin yli 20 vuotta kestänyttä taivalta kuului biisilistaan paljon vanhempia kappaleita, vaikka jäin jonkin verran kaipailemaan soittamattomia lempilaulujani. No mitä mä tässä valitan, sentään aiemmin tekemältäni toivebiisilistaltani löytyi  8/21 tuolla keikalla soitettua kappaletta! Mä muuten olen aivan varma, että sillä on jokin tarkoitus, että BSB on perustettu samana vuonna kuin mä olen syntynyt, eli 1993! En tiedä mistä syystä, mutta varmaan eniten itkin Show 'Em -biisin aikana. .-3 Monien muidenkin kappaleiden aikana valui välillä kyyneleitä, mut tuon aikana tuijotin vaan lavalle naama märkänä kasvoilla epämääräinen ilme. .-D Rakastuin kyllä tohon biisiin nyt ihan uudella tavalla ton keikan jälkeen. ♥

Yksi visuaalisesti ihanin ilmestys koettiin Shape Of My Heart -biisin aikana, kun pitkin katsomoa heiluteltiin käsissä hehkuvia puhelimia, jolloin koko alue täyttyi biisin tahtiin liikkuvista valopalloista. Välillä unohduin katselemaan lavan sijasta katsomoa, sillä näky oli oikeasti tosi kaunis! Harmi että olin sammuttanut oman puhelimeni.. Ei siinä kyllä olisi edes ollut taskulamppua, ja näyttökin niin säälittävän pieni ettei se olisi minnekään näkynyt. .-D Ja oisin kumminkin onnistunut pudottamaan puhelimen jonnekin. .-D Sit kuultiin uudelta levyltä Breathe, mistä mulle tuleekin nyt mieleen seuraava aate: Vaikka kaikki ihmiset hengittää samaa ilmaa jatkuvasti, oli nyt tilaisuus ihan kirjaimellisesti hengittää samaa ilmaa juuri Backstreet Boysien kanssa. .-D ♥ Rajumman We've Got it Goin' on -biisin jälkeen Backstreet Boysit istahtivat lavan keskiosaan lesoilemaan soittotaidoillaan ja siinä sitten soitettiin pätkiä Safest Place to Hide - ja Trust Me -biiseistä. Kokonaan kitaran säestyksellä kuultiin 10,000 Promises ja Madeleine, jonka aikana mä taas itkin, lol. .-D

Vaikka permannolla olleet katsojat saivat osumia Backstreet Boyseihin olin iloinen siitä että sain istua. Ensinnäkin siinä olisi uuvahtanut jos koko illan olisi seisonut ja pomppinut, ja mun jalat tutisi jo pelkästään penkillä istuessa, että mietin olisivatko ne mahtaneet seisoessa edes kantaa kunnolla. .-D Mulla meni suurimmaksi osaksi biiseihin keskittyminen jotenkin ohi, ja saattoi kestää kertosäkeeseen asti, ennen kuin tajusin mikä biisi oli kyseessä. .-D Outoa, koska niitä on monia kertoja kuunnellut, ja yhtäkkiä ei vaan tunnista lauluja. .-D Vaikka BSB:n jäsenet ei enää mitän nuorukaisia olekaan ihailin sitä miten he jaksoivat vetää tanssia ja muita hienoja liikkeitä lauleskellessaan, vaikka Nick uuvahti yhdessä kohtaa ja jäi hetkeksi lavalle makaamaan, mutta upeasti pojat vielä jaksaa vetää keikkaa. ♥

Quit Playing Games, The One ja Love Somebody biisien jälkeen päästiin viimein kuulemaan kiertueen nimikkobiisi In A World Like This, ja mä ite tykkäsin varmaan eniten tästä biisistä keikan aikana ja taputtelinkin innoissani mukana. .-D Sitä seurasi legendaarinen I Want It That Way, jonka mukana yleisöäkin päästettiin laulamaan enemmän, ja kyllä porukka ihan kiitettävästi mun mielestä biisin kertosäettä kailotti! Luulin jostain syystä, että tämä olisi viimeinen biisi, joten riemulla ei ollut rajoja, kun Bäkkärit palasivat vielä lavalle laulamaan Everybodyn ja Larger than Lifen. .-3

Keikan jälkeen mä ja Fiku rynnittiin epäkohteliaasti kaikkien ohi, sillä meillä oli kiire juna-asemalle. Kello oli jo melkein puoli yksitoista, ja viimeisen junan lähtöön oli aikaa vain parikymmentä minuuttia. Me juostiin keskellä autotietä ja jonkun kurapolun läpi, mutta ei auttanut, eksyttiin siellä pimeässä jotenkin ja löydettiin asemalle liian myöhään.. Siinä sit tuli pientä kiukkua pintaan, mut rauhotuttiin kyl sitten kun löydettiin yksi juna joka veisi meidät Keravalle asti, ja isi lupasi lähteä meitä autolla sieltä hakemaan. Oli kyllä asema ihan täynnä väkeä varmaan juurikin keikan takia, että useammilla oli kai tarkoitus jäädä sinne yöksi, mutta mä oon ilonen että päästiin yöksi kotiin. .-D Muisteltiin sit keikkaa junamatkalla ja Keravan asemalla isiä ootellessamme. Tuo Kervon asema on kyllä ihana, siellä on tullut useaan kertaan odoteltua ja hyviä muistoja liittyy niihinkin matkoihin. ♥ Isi ei onneksi vaikuttanut vihaiselta kun joutui puolenyön aikaan tulemaan meitä hakemaan jostakin ihan hukasta, mut navigaattori sit onneksi opasti hyvin. .-D "Käänny vasemmalle, käänny vasemmalle, käänny vasemmalle..."

Ankeeta, että mä olen nyt todennäköisesti viettänyt jo tässä vaiheessa vuoden parhaan päiväni. On ollut jotenkin tyhjä olo, kun nyt ei ole enää mitään odotettavaa. Ahdistaa epätietoisuus siitä, kun ei tiedä, milloin Bäkkärit tulee uudelleen Suomeen. Mä nimittäin oon alkanut jo haaveilla pääseväni näkemään BSB:n livenä uudelleen. .-3 Lupasivat onneksi tulla kiertueelle uudelleen nopeammin kuin nyt! Mitään suurempaa huumaa keikasta ei nyt jälkeenpäin jäänyt, eikä enää edes tunnu siltä, että olisi muutama päivä sitten ollut oikeasti Backstreet Boysin keikalla, mikä on sinänsä aika kurjaa. Nyt ollaan viime päivinä kateltu tubesta noita keikkavideoita ja kuunneltu levyjä useaan kertaan läpi Fikun kanssa ja innostututtu biiseistä ihan uudella tavalla, jopa niistä mitä ei edes keikalla soitettu. .-D

Mullahan ei ole aiempaa keikkakokemusta koska tuo oli ensimmäinen keikkani, joten en sitä nyt voi verrata mihinkään, mutta kivaa oli enkä kadu kalliiden lippujen ostamista, ei tuota kokemusta voi rahassa mitata. Tosi huikeaa että pääsin näkemään livenä bändin joka on yksi pidempiaikaisista fanituksenkohteistani ollut. ♥ Kunnon BSB-fani olen ollut vasta 4-5 vuotta, mutta uskon että näitä poikia tulee fanitettua vielä piiitkään! Olisin valmis lähtemään vaikka heti uudestaan Bäkkäreiden keikalle, mut joutuu nyt varmaan odottelemaan muutaman vuoden ennen kuin Suomeen saadaan bändi uudestaan. Me ei nimittäin Fikun kanssa uskalleta lähteä ulkomaille eksymään, kun hukuttiin jo Pasilaan. x-D

En taida tähän postaukseen sotkea mitään muita kuulumisia, joten kertoilen niistä loman jälkeen lisää! Ensi viikkoon siis. ,-) Ja hei ainiin! Jos joku on postannut kyseisestä Bäkkäreiden Helsingin keikasta / jossain seuraamassanne blogissa on ollut aiheesta postaus, laittakaa linkkiä niihin, mielelläni lukisin ja keskustelisin muidenkin keikalla olleiden kanssa!

Kysymys lukijoille:
Kumpi lämppäri?
Vaihtoehto 1: Redrama
Vaihtoehto 2: The Exchange

TÄNÄÄN SE...

BACKSTREET BOYSIN KEIKKA VIIMEIN ON! Uuh. .-D Toivottavasti junat ei nyt tee jotain lakkoa tai jään auton alle kävellessä asemalle tai jotain muuta mikä estäisi keikalle pääsemisen.. Mulla alkaa nyt tosiaan loma, mut ajastettuna olisi jotain lomaviikollekin. ,-) Tässä tulisi nyt Veijareille jälleen jatkoa, lukumusaksi keksin tällä kertaa tällaista..:

Aiemmat osat.
Osa 38: Eläimellistä menoa


Ihan oikeasti Aadolf, etkö muka mahdu nousemaan sängystä? Eihän Uunop edes joogaa sänkysi kohdalla..

Ihanaa kun simit pelaa isommalla porukalla! Pelijoukkio saadaan melko helposti kokoon, kun pari teiniä tuo kaverit koulusta.


Aadolf löysi työpaikan melko helposti urheilu-uralta. Töissä tuli tavattua Orlando, joka siis edellisellä koneella oli Harrin isä, eli Aadolf toi nyt tavallaan ukkinsa työkaverina. .-D Monet kummastelivat Aadolfin uravalintaa, sillä poika ei koskaan ollut kovinkaan urheilullinen. Aadolf halusi kuitenkin näyttää kaikille, että vähemmälläkin taidolla voi lopulta menestyä!

Teinipojat olivat jostain syystä vähän kökömpiä kokkeja eivätkä osanneet valmistaa hienoja täyttäviä aterioita muiden perheenjäsenten tapaan, mutta siitä huolimatta he halusivat valmistaa ateriansa itse. Tekemällä oppii, tai jotain sinne päin. .-D Aloin ite miettiä millä simssin tasolla oma ruoanlaittotaitoni olisi, ja omien kokkailujen perusteella mulla ei varmaan olisi yhtään ruoanlaittopistettä. .-D

Seija alkoi olla aikuisuuden kynnyksellä, ja hiukan tunnollista tyttöä harmitti, ettei hän ollut teini-ikänsä aikana kokenut kaikkia yhtä villejä juttuja kuin hänen koulukaverinsa. Hänellä ei myöskään ollut ollut ikinä poikaystävää ja Seijaa alkoi mietityttää, saisiko koskaan ensisuudelmaansa. Lopulta tyttö otti ohjat omiin käsiinsä ja antoi nopean pusun yhdelle tuttavapojalleen. Poika oli Seijan mielestä semi-söpö, mutta ei hän tämän kanssa seurustelusta haaveillut, joten juttu jäi yhteen suukkoon.

Vanhuspari on jotenkin erkaantunut toisistaan. .-o Kummallakin on työkiireitä ja muuta, eivätkä Harri ja Suski ehdi edes nukkumaan samaan aikaan. Pitkä suhde parin välillä on laskenut jonnekin 70 paikkoille, hui.


Ja niin se Seija kasvaa! Paljastettakoon tässä vaiheessa, että olen päättänyt valita Seijan perijäksi! Ihastuin Seijassa juuri siihen, kun hänen geeniperimänsä poikkeaa enemmän muista sisaruksista ja muutenkin olisi varmaan välillä jo tytön vuoro periä, Harrihan oli edellinen perijä. Eli (Valio, Varma, Harri, Seija) neljännen sukupolven perijä valittu!

Synttärikakkua pöydän ääressä mutustellessaan Seija kummasteli puhelimella ravaavia vanhempiaan.
"Menehän laittamaan paras mekkosi ylle", Suski kehotti. Seija katsahti harmaaseen pyjamaansa kummastellen äitinsä käskyä.
"Meillä on sinulle lahja, jonka löydät pihalta", Harri vinkkasi.

Ulos mennessään Seijalle valkeni mistä oli kyse: Vanhemmat olivat kutsuneet kylään kaikki miespuoliset ystävänsä, joista Seijan tulisi nyt valita tuleva puolisonsa!


Miehet olivat myös täysillä mukana jutussa, ja tekivät kaikkensa osoittaakseen Seijalle olevansa paras kumppani. Paremmuuttaan esitelläkseen Benjamin ja Gullik alkoivat tapella, jolloin voittajaksi selviytyvä tekisi naaraaseen hyvän vaikutuksen. Menikö tää jotenkin eläimelliseksi? .-D Seijaa miesten touhu enemmän kammotti.

Seija jätti tappelevat miehet takapihalla ja siirtyi jutustelemaan ujomman Taavin kanssa, joka oli äsken juossut peloissaan karkuun alkanutta tappelua.
"Olet paljon parempaa seuraa kuin nuo öykkärit", Seija kertoi.
"Todellako?" Taavi kysyi hämillään ja punastui. Miehen suloinen olemus teki Seijaan aivan uudenlaisen vaikuksen, ja nainen koki ensimmäisen kerran elämässään ihastumisen tunteen.

Eiih, juuri kun juttu alkoi luistaa näiden kahden välillä, täytyy poliisin rynnätä paikalle! Takapihalla oleva tappelu oli äitynyt niin pahaksi, että poliisi oli pyydetty paikalle tyhjentämään tontti vieraista.

Seuraavana aamuna Seija ja Suski juoksivat yhtä matkaa kimppakyytiin. Seija oli ylennetty samalle tasolle kuin hänen äitinsä, ja Suski oli hiukan katkera nopeasti edistyvälle tyttärelleen. Näiden kahden välille tuleekin varmaan kova kilpailu siitä, kumpi pääsee ekana uran huipulle. Seijan harmiksi Suski uteli eilisen illan tapahtumia.
"Noh, kenet olet päättänyt valita mieheksesi?" Suski kyseli.
"Äiti, hoitaisin nämä asiat mieluummin itse! Taavi oli kyllä ihan mukava..." Seija huokaisi loppuun, eikä tämä jäänyt Suskilta kuulematta.

Suski raportoi asiasta Harrille, joka oli heti valmis seuraavaan vaiheeseen. Harri kutsui ystävänsä Taavin kylään ja ehdotti tälle yhteenmuuttoa. Hiukan hämillään Taavi suostui ystävänsä pyyntöön.

Riitti siinä Seijalla ihmettelemistä, kun hän huomasi kylpyhuoneesta tullessaan Taavin istumassa pöydän ääressä lehteä lukemassa.
"Sun mies muutti tänne", Uunop naureskeli vieressä.
"Mit..? Ömh, Uunop, menepäs siitä lukemaan jonnekin muualle", Seija hätisteli veljeään pois paikalta.

Seija istui Uunop:n paikalle ja katsoi miestä närkästyneenä.
"Mitä tämä nyt on olevinaan? Tuskin tunnemme toisiamme ja sinä olet muuttanu tänne!" Seija luennoi. Taavi piileskeli lehden takana ja sanoi olevansa pahoillaan.
"Voin kyllä lähteä, jos haluat sitä", Taavi sanoi vaisusti ja nousi ylös.

Seija ryntäsi kuitenkin miehe perään.
"Älä mene. Minä tuota... taidan olla vähän ihastunut sinuun. Voit kyllä jäädä tänne, ehdimme tutustua toisiimme vielä paremmin", Seija lupasi, eikä Taavi vastustellut.

Olipa kiva kirjoitella osaa, sai vähän muuta puuhaa työpäivälle. .-D Hyvää viikonloppua, olkaa täällä kiltisti lomani aikana. ,-)

Kysymys lukijoille:
Kumpi väri?
Vaihtoehto 1: Harmaa
Vaihtoehto 2: Vaaleanpunainen