Helpotuska

Taas nähtiin miten turhaa ennakkoon murehtiminen on, koska stressaamani lähipäiviin liittyneet asiat menivät hyvin (mut ehkä ne meni hyvin juuri siksi että odotukset olivat huonot, eli kannattaa stressata. XD) Olin ensinnäkin huolissani allastunnista, mut se peruttiin opettajan sairastumisen vuoksi. Hieman ekstrasäätöä se kyllä aiheutti, sillä nyt tehtävänä olisi joskus omalla ajalla käydä jonkun kanssa treenaamassa vedessä avustamisen asentoja. Silleen ensinnäkään paikkakunnallani ei ole uimahallia ja toiseksi mulla ole ketään tuttavaa jonka saisin kanssani moiseen touhuun osallistumaan, että taitaapi osaltani tulla raporttiin kirjoiteltua kuvitteellinen uimahallireissu. Eipä ois eka kerta kun vedän tekstiä päästä vetämästäni asiakastapauksesta. Hah, juuri edellisessä postauksessa pohdiskelin miten olisi hauska käydä joskus omalla ajalla uimassa mut nyt kun sen oheen liittyisi koulutehtävä vastustan heti ajatusta. 

Hollolan reissu järjestyi puolestaan hyvin kun vältin bussisäädöt saadessani yhdeltä luokkalaiselta kyydin. Oli tulossa asemalta hakemaan toista luokkalaista ni pääsin siinä samalla + muutenkin hän julistautui ylpeästi kanaemoksi, joka pitää huolen siitä ettei ketään jätetä haha. .-D Käytiin siis osana neurologian kurssia tutustumassa Salpakankaan kuntoutuskeskuksessa olleeseen painokevennettyyn kävelymattolaitteeseen. Melkoisen kätevä kapistus moninaisine ominaisuuksineen kun matto havainnoi mm. painon jakautumisen ja kirjasi dataa ylös käytännössä jokaiselta askeleelta. Sit vähän sellainen lähes scifiteknologiaan verrattavissa oleva seikka oli, kun yksilön kävelyn pohjalta mattoon heijastui askelpaikat, joihin astumalla kävelyä pystyi parantamaan. Huippua et saatiin paikalle myös ihan oikea AVH-kuntoutuja, jonka kävelyä saatiin katsastella. Hän mielellään vastaili meidän kysymyksiin ja ylipäätään vaikutti suhtautuvan kuntoutusprosessiinsa ihailtavasti. Paljon se vaatiikin että jaksaa päivittäin useita tunteja treenailla.

Olikin varsinainen neurologiaviikko kun ma-ti oli pelkkiä neurotunteja, oli se vierailu ja sitte kävin tekemässä myös kurssin tokan tentin. Ei ollut järin paha ku opettaja oli aika selkeästi tunneilla niitä tärkeimpiä asioita painottanut. Ihme ettei ollut kysymyksiä olkapään instabiliteetistä, must on tuntunut että se on ollut tuon open yksi suosikkiaihe. Tentistä rapsahti nelonen jeijj! Oltiin paljon koolla koko porukalla (tai no, sen verran kun väkeä nyt vaivautui tulemaan paikalle), kun neurotunnit pidettiin poikkeuksellisesti yhteisesti. Ihan hauskaa vaihtelua ja kiva nähdä toisen ryhmän opiskelijakollegoita, ku normisti meidät on käytännössä eristetty toisistamme. Ykkösryhmäläiset on vieläpä mukavia siitä et he uskaltaa tulla mun juttusille ku eivät ole tietoisia siitä että olen surkeaa keskusteluseuraa. Siinä sitten ne samat puheenaiheet tulee moneen kertaan eri ihmisten kanssa käytyä: "En ole ollut missään harjoittelussa enkä tiedä minne menen ensi keväänä, enkä ole päättänyt opinnäytetyön aihetta tai sitä kenen kanssa sen teen." Voisi siis kiteyttää etten tiedä mistään mitään. XD 

Silloin aiemmin käsky kuului että ennen joulua pitäisi olla selvillä opinnäytetyön aihe mut enpä taida joulun pyhinä miettiä moista. Pitäisi vielä saada joku siihen kaveriksi mut tiiän ettei kellään ole mielenkiintoa tehdä sitä mun kanssa ku en loista ryhmätyötaidoillani. Mut se mitä muut ei tiedä on että pärjään kirjallisissa jutuissa ja oisinkin siltä kannalta aika unelmapari lol. x) Voihan olla että joku muukin on vielä paria vailla mut ahistaa edes ajatus laittaa viestiä meidän ryhmäkeskusteluun.. Jotta opinnäytetyön saisi tehdä yksin pitäisi kuulemma olla ihan lääkärintodistus siitä ettei kykene yhteistyöhön, täytyisi kai käydä joku sosiaalisten tilanteiden kammo -diagnoosi hankkimassa ihan vaan tätä tarkoitusta varten. Kevyemmäksihän homma tulee jos työtaakan saisi jonkun kanssa jakaa, mut en haluaisi olla muille haitaksi ja kieltämättä itsenäinen työskentely on itelle helpompaa.

Useempana päivänä koulu loppui silleen etten ehtinyt ekaan junaan ja jäi yli tunti luppoaikaa, joten kerkesin käydä pyörimässä kaupoilla. Muistin joskus nähneeni Tokmannilla jotain sellaisia "tarttumishanskoja" ja mietin että niistä voisi olla hyötyä joogatessa ku liu'un toisinaan ihan holtittomasti joogamatolla eikä meinaa uskaltaa varata kauheesti käsien varaan jos siitä yhtäkkiä luiskahtaa (vaikka kauaskantoisempia hyötyjä saisi todennäköisesti sillä et hankkisi vähemmän luistavan maton). Mietin kyl onko moisia edes tarkoitettu joogaamiseen, mut ainakin pikagooglauksen pohjalta joogahanskat on ihan oikeesti joku juttu. Siinä sitten urheiluhyllyä piiritin mutten etsimääni löytänyt, ja jotta ei olisi tarvinnut ihan tyhjin käsin poistua nappasin mukaani jumppakuminauhan ku oli niin houkuttelevan pinkki. Poimin mukaan myös 3x paristopakkauksia ku oli olevinaan tarjouksessa. Vedin siinä sit akrobatiaesityksen kurotellessani kun enää vain muutama setti oli ihan ylimmällä hyllyllä jäljellä. Jälkikäteen mainoslehdestä katoin et oli lähes 50% tarjous, eli aika hyvä.

^Arvaatteko mikä oli ajatus nuo minitonttulakit nähdessäni? No tietenkin rekvisiittaa Bratzeille xD (mut en ostanu). Sit toisena mun ja isin mielenkiintoinen tekstarikeskustelu, ei yhtään toista itseään. xD

Kävin myös testaamassa Niemen kampuksen uuden opiskelijaravintolan, jonka menussa on intialaisvivahde. Etukäteen kuulin että siellä ne työntekijät annostelee ruuat lautaselle eivätkä kuulemma säästele riisin kanssa ja sit sitä kuivaa riisiä ei pysty syömään, mut siis oli pehmeintä riisiä mitä olen koskaan maistanut, ja tulinen kanakastike siihen kylkeen oli aika herkkua, nams! Yks luokkalainen totesi menun nähdessään että säästää itsensä vatsanpuruilta, ja eikös siitä ateriasta sit  seurannut vatsakramppeja kun me sovelitunnilla pyörittiin pitkin lattioita ja muuta mukavaa, mut oli sen verran maittavaa ruokaa että oli sen arvoista. xD Vikalla tunnilla ei tehty mitään aiheeseen liittyvää vaan opettaja esitteli ensi vuoden lukkaria ja kertoi jo millä kaikilla tunneilla on läsnäolopakko ja mitä ryhmätöitä on edessä ni meni vatsa vaan enemmän solmuun ku tollaisilla jutuilla pelotellaan, eikö täs nyt saa viettää joululomaa rauhassa ennenku alkaa jo stressaamaan ens lukukauden ryhmätöitä!?

Viimeksi valittelin sekavaa unirytmiäni ja syytin siitä mm. MLQC:a, mut nyt juuri tämän pelin ansiosta oon saanut paranneltua nukkumistani. Pelissä alkoi "100 päivää yhdessä" -haaste, jossa on ideana toteuttaa deittien kanssa tiettyjä päivittäisiä tehtäviä, ja sain kontolleni mm. "mene nukkumaan aikaisin" ja "herää varhain" -tehtävät. Ja oon tietenkin niin velvollisuudentuntoinen et mun on ihan oikeasti toteutettava niitä tehtäviä että kehtaan ruksailla omaa to do -listaani. Kuten näkyy en ihan päivittäin ole onnistunut kaikkea noudattamaan ja iskee kauhee alemmuuskompleksi ku deitit on niin tunnollisia ja sit minä kauhee saamaton laiskuri. xD Mut aika hienoa et peli kannustaa tällaisiin hyvinvoinnin kannalta tärkeisiin asioihin, nukkumisen lisäksi myös aamupala ja vedenjuonti on aika tärkeää ja oon huono niissäkin, joten tuleepa nyt opeteltua paremmille tavoille. x) Toivottavasti jossain vaiheessa sais vaihtaa noita tehtäviä, deiteil on paljon mielenkiintoisempia juttuja ja oon kadehtinut mm. Kiron tanssharjoituksia, Gavinin venytyksiä ja Lucienin auringonlaskun valokuvaamista, paljon kivempia tehtäviä mitä mulla. >.-/ Sit mistä oon erittäin hypeissäni tossa tapahtumassa on et noiden tehtävien suorittamisesta saa hyviä palkintoja, mm. maksulliseen karma corridoriin ilmaista valuuttaa (vaikka tuskin muutamalla huulipunapätkällä pystyy lunastamaan sieltä yhtikäs mitään ja säästöjä saa kerryttää varmaan vuosikaudet rip xp) !

En ole vielä päässyt heittäytymään kunnolla lomafiiliksiin kun viimeisissä koulutehtävissä ja joulusiivouksessa on riittänyt tekemistä. Hieman heijastui voimien loppuminen vikojen verkkotenttien arvosanoissa kun niistä tuli pykälän alhaisempia kurssin aiempiin tehtäviin verratessa, mut onneksi sillä ei ollut vaikutusta kokonaisarvosanoihin muuta kuin lapsikurssin osalta, ja sitä lukuun ottamatta tältä lukukaudelta tuli pelkkiä nelosia ja vitosia arvosanaksi woo! (5 on siis maksimi, näin tarkennuksena ku isi jo meinasi huolestua kun tiedotin saaneeni tentistä nelosen. xD) Yllätti kun yksi nipompi ope arvosteli kummatkin kirjoitustustehtäväni nelosiksi, kai sitä vaan taidot kehittyy ja alkaa handlata alan käsitteiden käyttöä luonnollisemmin osana kirjoittamista. En ole vielä sitä allasraporttia tehnyt, mutta muuten alkaa olla kaikki paketissa. Aijuu ja haluun myös kirjoittaa kursseista sanallista palautetta. Enkä edes valittaakseni vaan kehuakseni. 

Kävin tällä lukukaudella kursseja vain 28 op:n edestä, mut työkkäri/kela vaatii 30 op / 6 kk -tahtia, ja aattelin että puuttuvat kaksi opintopistettä kuittautuu sillä et haen hyväksilukua vuosi sitten käymästäni ruotsin preppikurssista ja saan sitä kautta puuttuvat pisteet. Jätin tietenkin ahotointihakemuksen täyttämisen aika viimetinkaan tähän joulukuulle, eikä se siltä kannalta myöhäistä toki ollut et ainakin mulle on noista Campus Online -opinnoista hakemani hyväksiluvut ilmaantuneet vuorokauden sisällä hakemuksen jättämisestä niin kuin kävi nytkin - mutta niitä opintopisteitä ei merkattu tälle lukukaudelle vaan edelliselle (mikä on joo aika lunnollista ku se meni suorituspäivämäärän mukaan). Eli se ei mennytkään suunnitellusti ja multa puuttuu nyt vaivaiset kaksi opintopistettä. xp Ois pitänyt olla aikaisemmin liikkellä, sillä tässä vaiheessa ei oikein enää edes ehdi mitään lisäkursseja käydä eikä ilmoittautumisetkaan ole enää useimmissa kursseissa auki tähän aikaan vuodesta (saati että kukaan olisi niistä joululomien aikana antamassa arvosanoja). Kelan sivuilta katoin et ainakin normiopintotuen suhteen he tällaisissa tilanteissa ilmeisesti katsoo kokonaisopintopistemäärää, ja mikäli sen puolesta kaikki on ok tämmöisestä ei pitäisi tulla mitään seuraamuksia ja melkein voisi olettaa että työttömyysetuudella tuettujen opintojen osalta mennään suunnilleen samalla linjalla. Kunhan nuo opettajat lisää arvosanat mulle pitäisi kaiken järjen mukaan tulla yli 120 op nyt kokoon, mikä on tuen saamisen kannalta vähimmäismäärä (tällä hetkellä on 119). Tai sitte Kela pölliköön takaisin kaikki rahansa höhö. 

Isi sai hengityskoneeseensa jotain vaihto-osia, ja sen sijaan että niitä olisi saanut mukaan suoraan terveyskeskuksesta ne toimitettiin postissa. Isi oli sitten käärmeissään, kun paketti saapui naapurikuntaan ja vieläpä sellaiseen PostNord-lokeroon, joka vaati puhelinaplikaation käyttämistä jotta paketin sai lunastettua. Oiku kiva ettei oteta ollenkaan huomioon ettei kaikilla ole älypuhelinta. .-))) No saihan sen homman mun puhelimen kautta hoidettua, mut isi kertoi käyneensä valittamassa asiasta vissiin jollekin kunnan merkkihenkilölle ku oli niin älytöntä touhua hänen mielestä. .-D Sentään se rauhoittui siinä vaiheessa kun oltiin paketin kanssa paluumatkalla ja yhtäkkiä reissu naapurikuntaan ei sitten tainnutkaan olla niin ikävä kun isi innostui nostalgisoimaan tyyliin jokaisesta vastaantulleesta rakennuksesta jotakin, esim: "oltiin ukin kanssa tuon pankin avajaisissa ja sinne minä ajoin pikkupoikana mopolla hakemaan rahaa vaikkei ollut ajokorttia tai henkilöllisyystodistuksia" tai "tuossa oli ennen se parturi jonne soitin kerran vahingossa kun piti sinulle soittaa". .-D 

Mietin miten selviän joulusiivouksesta mut se on käynyt tällä kertaa yllättävän kevyesti. En tiiä tuleeko tää koko talon siivoaminen nykyään sen verran rutiininomaisesti että asiat lutviutuu kuin itsellään, vai teenkö vaan normaalia hutaisemmin. Lattioita pestessäkin aika suorastaan hujahti ja mietin skippasinko jonkun huoneen vahingossa kun tuli niin nopeasti valmista. Oikaisin ainakin olohuoneen megamaton kanssa ku alkoi kesken tamppaamisen satamaan lunta + iltakin hämärtyi sen verran etten nähnyt enää nyppiä hiuksia irti ni päädyin vaan perääntymään ja viemään sen takaisin sisälle. Sähkönhinnat tahdittaa mukavasti siivoamista: kalliit tunnit on täydellisiä lattioiden pesemiseen, ja sit on pitäny jäädä iltaimuroinneille halvoille tunneille puolen yön jälkeen. Ihan parasta on ollut kuunnella siivouksen ohessa Spotifyn kokoamaa soittolistaa vuoden kuunnelluimmistani kappaleista, silleen kerrankin sellainen lista missä ei ole hirveästi turhia tylsejä biisejä vaan olen tyytyväinen. Oon kuunnellut sen läpi jo kahdesti. .-D Teen vuoden musahöpinöistä vielä erillisen postauksen, joten palaillaan aiheeseen paremmin siinä!

Aika osuvasti tällä viikolla ollut viimeinen verkkoluento käsitteli palautumista. Vielä tunnin alussa kun pienryhmissä piti nostaa esille jokin ajankohtainen tunnetila valitsin rauhallisuuden suurempien koulukiireiden ja joulusiivousurakan ollessa jo takanapäin, mutta kun tunnin edetessä käytiin dioja läpi havahduin miten stressaantunut olen jo pidemmän aikaa ollut. En tiedä voiko samanaikaisesti olla sekä ali- että ylivirittyneessä tilassa, mut ainakin molemmista lokeroista tunnistin valtaosan luetelluista "oireista". Ja siinä vaiheessa taivaan portit aukesi ja koin valaistumisen kun selvisi että eri vireystiloja normalisoidaan ihan eri konsteilla! Siis niin 100% makenjärki ja varmaan kaikille ihan itsestään selvää, mut enpä ollut itse tajunnut asiaa ja miettinyt vaan miksei ne asiat jotka joskus rauhoittaa ei joka kerralla toimi. En tiiä saisko näitä opintomateriaaleja pistää tälleen jakoon mut napsin muutaman kuvan noista vireystilaan liittyvistä dioista jos haluat itsellesi vinkkejä, must nää oli tosi hyviä. En kyl ilmeisesti ole ollut tarpeeksi stressaantunut ku en edes tullut syksyn aikana kertaakaan kipeäksi. XD

Jopas sai postaukselle pituutta kun koko ajan tulee uutta kirjoitettavaa, mutta nyt pistetään jo viimein poikki. Tässä vielä hetken odottelen päivän valkenemista ennen kuin käyn viimeisten siivousjuttujen kimppuun. Oon ollut jalkeilla jo neljästä asti kun piti hyödyntää vuorokauden halvin tunti pannunpolttoon ja imurointiin. Ennätin myös vetää tässä aamutuimaan loman ekat simspeluut, jospa sen saisi kohta päivittäiseksi tekemiseksi. ,-)