Ihailkaa kävelyäni

Masentavaa kun sataaaa. Eihän näitä harmaita sadepäiviä ole ollut kuin ehkä kolme, mutta kun on useempi sadepäivä putkeen mun aivot jostain syystä kokee että on satanut jo tyyliin viikon yhtä soittoa vaikka oikeasti puhutaan vain muutamista päivistä. Silleen jo tiistaista asti on tuntunut joka päivä että on sunnuntai ja koko viikko on ollut sateinen, vaikka todellisuus ei ole ihan yhtä dramaattinen. .-D Toki luonto tarvitsee vettä ja isikin on tyytyväinen kun kerrankin kevätkylvöjen jälkeen pellot on saaneet sopivasti vettä ja oraat on päässeet hyvään kasvuun. Mut voidaanko jooko sopia että viikossa saa olla maksimissaan yksi sadepäivä ja sit olisi kuivaa ja aurinkoista? Sateiden vuoksi ei voi käydä metsäkävelyillä ku siellä on niin kamalan märkää että tulee mun vuotavista saappaista heti läpi. On metkaa ku mulla on toisessa saappaassa reikä kantapäässä ja toisessa kärjempänä, ni sit märimmissä paikoissa kävelen silleen että välttelen näiden reikäkohtien osumista maahan, jolloin meno näyttää kuta kuinkin tältä:

Eli kävelen toisella jalalla varpaillani ja samanaikaisesti toisella kantapohja edellä, ja lopputulos näyttää kuin oisin jalkarampa. .-D Sit ku tarpeeksi kauan kävelee tahallaan vajaasti jalat tyyliin mukautuu tähän kävelytapaan ja ylipäätään ne kuormittuu ihan eri tavoilla. Noh, mun jalat on jo valmiiksi ihan eri paria, että miksipä emme korostaisi niiden eroa vielä lisää? xD Sen verran täytyy tarkentaa ku oon tyyliin jo puol vuotta sitten muistaakseni valittanut että saapas vuotaa niin joo, mulla on kyllä ehjiäkin jalkineita, mut tonne kuraisille teille ei ole järkevää mennä tallustelemaan muissa kuin kumisaappaissa, että niitä saapastarjouksia odotellessa. xD Olis kyllä hyvä saada ehjät jalkineet ni ei tarvitsisi tälleen turhaan ärsyyntyä asioista joihin ei voi vaikuttaa, kuten sadesäästä.

Oon tässä viime päivinä kirjoitellut soolosimstarinaani Mikaliineille uutta osaa ja sainkin sen tänään julkaisukelpoiseksi. Pistin sen kuitenkin ajastumaan vasta ensi viikolle, ku en tykkää siitä kun Blogger nostaa aina ns. pääblogiksi sen sivun jonne on viimeisimpänä jotain julkaissut (mut ajastuksia ei jostain syystä lasketa), ku haluun pitää tämän blogin sillä kunniapaikalla. Eipä siitä tosin nyt kun miettii mitään pitkäaikaista häiriötä olisi aiheutunut ku tänne blogiin tulee päivittäin postailtua, ni äkkiä olisi tämä vääryys korjautunut, mut en nyt enää jaksa mennä sörkkimään postausasetuksia. .-D Sainkin nyt kirjoitettua pelaamiset kiinni ku kuvat loppui, eli pääsee pitkästä aikaa käväisemään perijäperheellä tällä pelikierroksella. ,-) Haaveissa olisi myös mahdollisimman pian käynnistellä perijä-äänestys. Kaavailin ensin että pitäisin äänestyksen auki puoli vuotta, mut saa nyt nähdä ehtiikö ens vuonna alkuvuodesta kumminkaan paljoa pelailla, et sama se vaikka pitäisi äänestystä käynnissä vuoden ja sit ens kesänä pelailisi uudella perijällä, mut vuoden kestävä äänestys on jotenkin hirmuisen pitkä aika... Noh, mikäli joku uusi lukija innoittautuu nyt tarinaa kurkkimaan niin ainakin ehtii rauhassa lukea tarinan kiinni ja ottaa osaa äänestykseen haha. Eikä kannata pelästyä osien määrää, niissä on vain 20 kuvaa / osa, eli tosi nopea lukea.

Simsjutuista puheen ollen ois kiva nyt kesän aikana saada Taikapölyäkin edistymään. Tuskin tässä uutta osaa kannattaa vielä odottaa, vaikka kirjoitus onkin edennyt jo suunnilleen puoliväliin. Vaikka kirjoittaminen olisi akuutimpaa tekemistä tekisi ehkä kuitenkin enemmän mieli mennä kuvailemaan tulevia osia - mikä ei tietty siltä kannalta ole huono idea että mahdollisimman paljon kannattaa toki kuvailla ennenku tämä kone eläköityy joko tuhoutumalla omaehtoisesti tai siinä vaiheessa kun Windows kympin tuki loppuu (vaikka eihän se tuen päättyminen simssin peluuta estä ku Ultia pystyy pelaamaan ilman nettiyhteyksiä). Oon myös haaveillut että käynnistäisi Taikapölyyn jatkuvia kilpailuja/tehtäviä, joita suorittamalla lukijat voisi saada palkkioksi tarinan käänteisiin vaikuttamista tai simien nimeämisiä yms, kaikkee mitä nyt oli ennenkin palkintona meidän järkkäämissä kilpailuissa. Ku sellaisia perinteisiä kilpailuja on turha järjestää kun osallistujia tuskin ilmaantuisi, mut jos olisi jotain aina avoinna olevia juttuja niihin voisi ottaa osaa milloin vaan. Mut täytynee nyt tällä erää keskittyä näihin päivittäisiin bloggailuihin tän blogin puolella ja lykkäillä Taikapölyjuttuja myöhemmäksi.

Kuva: fitphysiqueofficial 

Instagramia selatessa ^tämä kuva kiinnitti huomioni, kun siinä on kiinnostavasti eritelty, mitkä toiminnot aktivoivat eri hyvänmielen hormoneja. Mä meen pitkälti serotoniinin varassa ku huomaa just selkeästi aurinvalon ja luonnossa liikkumisen positiivisen vaikutuksen ja rutiineissa pysymisestä tulee kans onnistunut fiilis. Dopamiinia erittyy kyllä varmaan harvoin ku ei saa mitään aikaiseksi, ja silloin kun saa ei siitä ees tuu niinkään onnistunut olo vaan miettii vaan miten hidas oli niinkin yksinkertaisen asian hoitamisessa ja kyseenalaista onnistuiko lopputulos edes ja miettii olisiko sen voinut tehdä paremmin yms. .-D Ainoastaan siltä kannalta tulos on positiivinen et tehtyäni jotain "hyödyllistä" voin laiskotella paremmalla omallatunnolla. Myös oksitosiinin lähteet ovat vähäiset ellei virtuaalipoikkisteni ja näkymättömän kuvitteellisen kissani kanssa viettämääni aikaa lasketa lol, toisaalta varmaan kyl pelkkien mielikuvien myötä voi aktivoida hormoneja. Jopa K. Kauranen tukee fyssarin käsikirjassa mielikuvaharjoitteiden teoriaa, ja kuulemma pelkästään se, että kuvittelee suorittavansa jotakin lihasvoimaliikettä, aktivoi kyseisiä hermoyhteyksiä ja lihas voimistuu vaikkei fyysisesti tekisi mitään. .--D