KS: Koneen korvikkeita

Kolmen K:n kopla 📖

Tammikuun aikana on ollut niin korkeat pörssisähkön hinnat ettei tässä juuri ole koneella raaskinut oleskella, ja pyrin välttämään jopa puhelimella oloa ettei sitä tarvisi olla latailemassa päivittäin ja ylipäätään netinkäyttöä sai kans nuukailla. Ajankuluksi päivät tuli täytettyä näillä sähköttömillä aktiviteeteilla: kävely, käsityöt ja kirjat. Hauskasti kun kaikki alkavat K-kirjaimella nimitän heitä kolmen K:n koplaksi. .-D

K1: Neulomisvehkeet tuli kaivettua esiin oikeastaan jo joulukuun puolella isin joululahjaa väkertäessä, mut nyt on puuhastellut ristipisto-töiden parissa. Äiti on tilannut lukemattoman määrän sellaisia valmiita käsityösettejä, ja isi tyrkytti mun matkaan kokonaisen kassillisen niitä saadakseen tavaranpaljoutta vähemmäksi vaikka totesin että voisin ottaa kokeeksi vain YHDEN työn mukaan ja katsoa innostuisko, nii nyt tos on melkeinpä loppuelämäksi tekemistä. xD 

Oon kerran elämässäni tehnyt ristipistotyön; seiskaluokan kässäntunnilla, kun meidän piti ennen housujen ompelua tehdä kevyt ompeluharjoitustehtävä, ni se oli pikkuinen neulatyyny, joka koristeltiin ristipisto-kuviolla. Ja koska pelkäsin ompelukoneita en ollut niinkään innostunut siitä ompeluvaiheesta, vaan käytinkin monta tuntia siihen neulatyynyn kuviointiin ja sain ängettyä paljon asiaa pieneen tilaan heh. x) 

Ei siinä siivotessa juuri valikoinut mitä tuli mukaan, ja tosi joulupainotteisia aiheita valtaosa tälleen ei-niin-ajankohtaisesti, mutta on nyt tullut jokunen kukkajuttu tehtyä. Varsinkin ristipistoruusut on tosi kauniita! Tein alkajaisiksi kolme minitaulua, tosin yksi niistä ei päässytkään kehyksiin ku olin tehnyt kaksi liian lähekkäin (taloudellinen olla pitää), mutta ehkä vielä joskus teen tuon kolmannen uusiksi. Noissa nimittäin on lankaa varmaan viisinkertainen määrä tarpeeseen nähden, että senkun ostaa vaan lisää ristipistokangasta niin voi tehdä enemmänkin kopioita samoista kuvista. Nyt aloittelin sitten isompaa liinatyötä, joka ei ole vielä kovin pitkälle edennyt. Voin sanoa että maailman ankeinta tehdä valkoisella langalla valkoiselle kankaalle ristipistoja, vielä sellaisessa sopivassa iltapäivähämärässä ku ei enää näe kunnolla mitä edes tekee. xD 

Tää näperrys tekee hyvää jo valmiiksi heikentyneille hienomotorisille taidoilleni, vielä kun kylmyys kangistaa sormia entisestään. Käsityöt on varsinaista ongelmanratkaisua, ja tehdessä aivot saa jatkuvasti raksuttaa kun miettii mikä on järkevin tapa toimia. Innostunut myös luomaan itse suunnitelmia - ja enny tarkoita että piirtelen sujuvasti omia ristipistokaavoja, vaan miettii esim. mitä jos yhdistäisi kaksi kukkasta vierekkäin tai käyttää eri värejä. Mut toistaiseksi on pysytellyt valmiissa ohjeissa - silloinkin kun ehkä hieman kyseenalaistan niitä. .-D 

K2: Tuli vanhasta huoneesta kanniskeltua myös jokunen kirja uudelleenluettavaksi. Oon lueskellut jo valtaosan tosta Mirkka-sarjasta, joka on entuudestaan tuttu ja turvallinen ja kirjan henkilöiden kautta saa uudelleenelää omiakin muistoja, sillä muistan aikoinaan miten Mirkan kanssa tullut lähes käsikädessä käytyä ripari ja aloitettua lukio. Metkaa miten tämmöisissä 90-luvun kirjoissa aikana ennen puhelimia ns. kiireelliset kuulumiset vaihdettiin postikorttien välityksellä. Erityisen kutkuttavaa on lukea kaikki käänteet henkilöihin x ja y liittyen kun tietää entuudestaan mihin heidän suhde lopulta johtaa kirjasarjan lopussa, on kyl niin randomparitus. .--DD

K3: Ja perus kävely tottakai. Askeleita tulee nykyään päivittäin lähes 10 000, ja ajankulutuksen lisäksi samalla tulee lämmin ja musiikin kuuntelumäärätkin ovat olleet kasvuun päin. Pysyvän lumipeitteen myötä on vuodenvaihteesta alkaen pystynyt hyvin kuljeskelemaan metsässä myös pimeään aikaan ku lumi ja kuu valaisee sen verran hyvin ja toki taskulamppuun voi turvautua tarvittaessa. Pakkaslumi kiilteleekin kauniisti ja välillä jopa kaikki oksat sädehtivät niihin kiinnittyneiden lumikiteiden ansiosta ja maailma näyttäytyy kunnon diskopallona. Mainio lisä tähän diskotunnelmaan on catwalk-jumputussoittolistat. ,-) Isi muut ja naapurit kummastelee eikö mua pelota siellä pimeessä, mut paljon enemmän pelottaa kulkea tietä pitkin lol, se on nimittäin varmaa ettei tuolla metsässä tule ketään vastaan iltahämärissä ja oon onnellisen tietämätön kaikista ympäristön rasahduksista yms. kun olen omassa kuplassani kuulokkeet korvilla pienen näkökentän kera. .-D

Musiikki 🎵

Spotifyn kuuntelutilastoja

Oon innostunut pitämään silmällä Spotifyn kuuntelutilastoja ↓ ja hauska noista seurata ketkä on aina viikon suosikit. The Cab näemmä suosiossa ku ollut joka viikko top 5:ssä, enpä tosin kuunnellessa tätä juurikaan noteerannut. Aika mitättömillä kuuntelumäärillä tuohon parhaimmiston joukkoon pääsee, esim. Sunrise Avenuea soi yhdellä soittolistalla ehkä 3-4 biisin verran ja se sit riitti nostamaan bändin noinkin ylös. Myös nousut ja laskut on kiva nähdä, mut tylsää että aina putken katketessa Spotify tilastoi jo tututkin artistit taas uutena (ks. vk3 We The Kings) eikä huomioi kokonaistuloksia. Artistien lisäksi listataan myös kuunnelluimmat biisit, ja annoin joka viikon ykkösen tulla mukaan kuukauden biisilistalle, tässä tapauksessa paikkansa lunastivat Can't Forget You, Every Little Thing, The Way Down ja Voimamies - nääkään nyt ei järin tarkasti suosiosta kerro ku todnäk koko top 5:n biisien väleillä on vaivaset 1-2 kuuntelukertaa, et aika samanarvoisia kaikki olettaisin. Kattoo ny jaksaako näitä tilastoja vahdata jatkossa, tuntu jotenkin työläältä tää näinkin yksinkertainen kuvanmuokkaus lol, mahtuispa ruutukaappauksia tehdessä koko viisikko yhtä aikaa ruudulle..

Yhtäkkii levyarvosteluja

En ole ikuisuuksiin kuunnellut kokonaista albumillista uutta musiikkia kerralla, mutta kun sattumalta pääsin perille muutaman levyn julkaisuajankohdasta ja kuuntelin ne läpi heti julkaisupäivänä nii niistä olisi muutama sananen luvassa seuraavaksi:

She makes me feel like I'm the hero

even when I forget her middle name

~ Baby Mama

Allun levy on aikalailla juuri sitä mitä siltä osaa ennalta odottaakin, eli viulun vingutusta kuulee joka laulussa. Harmillisesti yhdessäkään kappaleessa ei ole popahtavaa puolta, sillä mun olisi sitä kautta helpompi tykästyä biiseihin, että ei ihan käy oman musamaun kanssa valitettavasti yksiin. Siitä huolimatta kuuntelin levyn julkaisupäivänä peräti kolmesti, että viihdytti se edes jotenkin (+ piti keksiä sanottavaa tähän arvosteluun. .-D) Levy lähtee pirteästi käyntiin kahden menevän kappaleen Lindy Hop ja Rise voimin, joiden positiiviset vibat nostavat tunnelmaa automaattisesti. Koko aika ei kuitenkaan ole pelkkää huvittelua, ja The Breakupissa ollaan eron kynnyksellä - tosin kappale on kirjoitettu sillä tavalla rakentavasti että sen loppupuolella pariskunta keskustelee suhteensa ongelmakohdista, ja ainakin itse haluaisin tulkita, ettei tarina välttämättä päätykään eroon. Biisin nimenä Psychopath nostatti jotenkin automaattisesti mieleen Leave Me Alone -kappaleen, ja jotenkin toivoi että tää biisi olisi sille ns. jatko-osa, mutta Psychopath onkin aika letkeä humorisdramaattinen dialogi. Enpä ainakaan muista aiemmin että Allu olisi laulanut kovin uskonnollisesta näkökulmasta, mutta nyt siihen liittyviä viitteitä löytyi useammastakin kappaleesta - tosin paratiisiin pääsyn sijasta Allu tuntuu haaveilevan enemmänkin Amerikasta. Toivottavasti ei olla menettämässä meidän Pohjoismaiden kuuluista viulupoikaa maailmalle! Levyn päättävä Baby Mama on söpö kuvaus Allun unelmien tyttöystävästä, ja olipa se sitten kuvitteellinen tai ihan faktoihin perustuva niin aika suloista! 

Kasan tuomio:
Arvosana: 2/5
Paras biisi: Rise

History will tell us, Shakespeare would be jealous, 

watch me as I'm writing the history of love
~ Science Fiction Lover

Mikan uuden levyn soundia voisi kuvailla futuristiseksi, ja välillä tuntuu kuin oltaisi jossakin science fiction -elokuvan toimintakohtauksessa ulkoavaruudessa ufojen keskellä. Kuvaukseni pohjalta vaikuttaa etten ole muuta kuin katsonut biisien nimiä ja tehnyt niistä tuon päätelmän lol, mutta kappaleiden nimet ovat yllättävänkin kuvaavia. Heti aloitetaan levyn nimikkokappaleella, joka on eriskummallinen duetto alienin kanssa. Aloituskappaleet Hyperlove ja Modern Times ovatkin soundiltaan kiinnostavan kokeilullisia ja antavat levylle näyttävän alun ennen kuin levyn puolivälin paikkeilla siirrytään enemmän unenomaisiin biiseihin. Häiritsee hirveästi, kun Eleven ei ole saanut nimensämukaista paikkaa vaan on sijoitettu kahdenneksitoista kappaleeksi. Vai onko 12 uusi 11? Ehkä lempiasiani koko levyllä on Immortal Loven taustalla kaikuvat "hello"-lausahdukset, ja täst tarvisi olla parodiavideo, jossa Mika kurkkisi joka paikassa yllättäen taustalta tervehtimään ihmisiä randomisti. .-D Levyllä on kappaleita jopa 15, mutta osa niistä on ihmeellisiä interlude-versioita, joissa joku randomukkeli puhuu päälle ja ärsyttää aina kun ne soi (varsinkin ku ulkona kävellessä ei voi altistaa sormenpäitä pakkasille sen vertaa että vaivautuisi vaihtamaan biisiä manuaalisesti). 

Mua on aina kiehtonut Mikan musiikissa erityisesti hänen monipuolinen äänensä, mut valitettavasti Mika ei tällä uusimmalla levyllään vedä ollenkaan korkeita kirkaisuja, mikä vähentää heti mielenkiintoani, sillä melodia ja sanoitukset on ihan toissijaisia - hokasin etten edes tiedä monenkaan Mikan kappaleen sanomaa, koska en ole kuunnellut niitä niin ajatuksella vaan nauttinut enemmänkin sondikokemuksesta. Visuaalisesta puolesta kiintoisana havaintona mainittakoon, että tähän asti Mika on esiintynyt muuten värikkäiden levyjensä kansissa aina mustavalkoisen kuvan kera, mutta tällä kertaa niin ei yllättävästi olekaan - onko tämä merkki jostakin uudenlaisesta suunnasta koko Mikan uran suhteen vai täysin merkityksetön sivuseikka? Toisaalta kansikuvan voi myös nähdä jatkona tätä edeltäneen My Name Is Michael Holbrook -levylle, jossa tämän levyn tapaan kasvokuvasta on puolet piilossa.

Kasan tuomio:
Arvosana: 2+/5
Paras biisi: Science Fiction Lover

Mä voitan eeppisen viimeisen taistelun
eikä mua haittaa vaikka siinä haavoitun

~Voimamies

Niin uus julkaisu ettei googlettamalla löytynyt suoraan sanoituksia, niin joutui entisaikojen tyylillä kuulon varassa kirjaamaan biisinäytteen sanat ylös lol. .-DD Levy alkaa ihanan maalaisromanttisissa tunnelmissa, kun pariskunta istuu kuistilla ja suunnittelee omenapuun istuttamista. Myös Seepiaa-kappaleessa pääsee yksi puulaji valokeilaan, tällä kertaa vaahtera. Luontoteema jatkuu vielä kun Mustarastas-nimisen laulun loppusoinnut lurauttaa kyseinen lintu! Tosi kauniita sanoituksia mua viehättävällä melankolialla maustettuna niistä vakioteemoista; rakkaus, suru, läsnäolo, muistot, kaipaus, kuolema... Näistä kolmesta levystä tää on selkeesti eniten mieleeni, ei mitään turhaa ja monimutkaista kikkailua vaan tästä välittyy hyvällä tavalla miten kappaleet on tehty vakiintuneella otteella, silleen ei määränpää vaan se matka. Hieman vaihtelua toki voisi olla, sillä putkeen kuunneltuna biisit eivät juuri erotu toisistaan, vaikkakin nää jäi mieleen paljon vähemmällä kuuntelulla kuin Mika tai Allu, varmaankin kun sanoitukset on helpompi sisäistää suomeksi.

Kasan tuomio:

Arvosana: 3½/5
Paras biisi: Anna mä vien

Kuukauden biisilista

Ja vielä biisilista, tulee nyt valitettavasti vain linkkinä ku kone on taas vaihteeksi kirjannu mut ulos enkä jaksanu alkaa säätää unohtuneen salasanan kanssa ja en ainakaan äkkiseltään oo keksiny mistä koodi löytyy puhelimella lol. Jooh, aika pitkäksi venynyt kuukauden biisilista ja silti tuntuu ettei ole mitään sanottavaa siitä. .-D Tai toki näkyy nuo levyarvostelut ja sit varsinkin listan alkuun tuli jokunen biisi sanoman ja inspiraation vuoksi. Ja monia biisibongauksia tuli tehtyä kävellessä plus kokosin sen suunnittelemani daily dose -listan - ainut vaan että se paisui yli sadan biisin mittaiseksi, et en ees kuule sieltä sitä mitä eniten haluaisin. XD 

Jooga 🙏

Charlien 30pv joogahaaste on tahdittanut tammikuun joogatuokioita. Tuntuu että Charlie on parhaimmillaan näitä haastekokonaisuuksia suunnitellessaan, sillä flow'ut on olleet tosi mieluisia. Talletan lempparijoogani erilliselle soittolistalle ja huolin sinne nykyään vain kontenttia, joka tarjoaa jotain ennenkokematonta tai toki jos video on muuten mieluisa kokonaisuus se saa silloinkin tulla mukaan, ja nyt näistä haastevideoista jopa 15 eli puolet on olleet tallettamisen arvoisia, mikä on enemmän kuin yleensä tämmöisistä kuukauden kestävissä haasteissa.

Yleensä Charlien haasteissa viikoittain on tietty peak-pose, jota kohti tavoitellaan, mutta nyt painotus on enemmän perusasioissa, sulavissa flow'ssa ja siirtymissä. Toki välillä eteen tulee myös yllättäen tyyliin päälläseisonta, mutta videot on muuten sopivia eritasoisille joogareille. Toistoa on jonkin verran, mutta selkeästi vähemmän mitä muistan aiemmista haasteista. Toki toistolla on tällaisissa yhteyksissä tarkoituksensa, niin uudet pääsevät paremmin jyvälle ja voi kokea onnistumisia, kun ensiyrittämällä haastava liike onnistuukin toisella kerralla paremmin. Tuntuu että tässä on normaalia enemmän kevyempiä päiviä mikä toki tukee haasteen ideaa säännöllisyys vs intensiteetti, mut en hirveemmin jostain syystä välitä Charlien rentoutus/venyttelypainotteisista videoista (vaikka muuten laiskat lötköpötkö-joogat on kyl mieleeni lol).

Onneksi Charlie muistuttaa varsinkin jalkojen lihasten aktivoinnista, koska ite en juuri koskaan osaa niitä automaattisesti huomioida. Koin myös huiman parannuksen chaturangaan ku hokasin että voin painaa päkiöitä lattiaa vasten kämmenten lisäksi. Selkee ero kun ko. toiminta aktivoi keskivartalolihakset ja alastulo tapahtuu hallitummin! Eipä uskoisi että varpaiden tekemisillä voi vaikuttaa punnerrukseen. Charlie ihanasti kehottaa kuuntelemaan kehoa antamalla variaatioita, mut nyt ku ns. masteroin chaturangan en oo malttanut sitä usein skipata. xD 

Jos soittolista ei näy, klikkaa tästä!

MLQC 🔥

Merry Bloody Christmas

Joulua juhlittiin vähemmän jouluisissa tunnelmissa Wildfire of the Forsaken -tapahtuman merkeissä. Korttipakkavedoista sai ekana tapahtumapäivänä alennusta ekstrakuponkien muodossa, ja jokaista viittä vetoa kohti sai yhden ilmaiskupongin. Mietin että ale tuleekin tarpeeseen, sillä kuponkini eivät olisi riittäneet mikäli Lulu olisi taas pitänyt lunastaa maksimimäärällä. Mut eipä tarvinnut kuin tehdä 30 vetoa ja sain jo haluamani + Victorin kaupanpäällisiksi. Alennuksen myötä olisi tietysti voinut tehdä ekstravetoja, mutta koin että oli järkevämpää säästää kuponkeja tulevia tapahtumia varten. 

UR-tapahtumia markkinoidaan trailereiden perusteella K-18-materiaaliksi, mutta korttien sisältö oli loppujen lopuksi melko kesyä eikä niissä menty järin tarkkoihin yksityiskohtiin - onkin paljolti pelaajan omista mielikuvista kiinni miten haluaa tilanteiden etenemisen tulkita. Mut ainaskin sekä Lucin että Vicin korteissa ku molemmat pelasin oli sexyjä kohtauksia jopa kolme per kortti, etetjoo. .-D Tuli molemmat kortit kehitettyä sen verran että sai koko tarinan luettua läpi, ku tapahtuman aikana kehittely on edullisempaa shardihyvityksien ansiosta - silti vähän kirpasi kun säästöt hupeni, nyt sit vaan säästämään kesää varten.. Kummastakin kortista sai myös tosi kivan asun hahmolle!

Sexyjen kohtausten lisäksi kortin sisältö oli normaalia raaempaa myös siksi, että deitit ja välillä hahmokin haavoittui + tapahtumat sijoittuivat vaarallisiin olosuhteisiin. Lucienin kanssa oltiin sota-alueella, kun hahmo oli työmatkalla ja hänen lentokoneensa ammutaan alas. Myös Lucien on päätynyt työjuttujen perässä samalle alueelle, ja kumpikin yllättyy kohdatessaan sattumalta. Läheisyys on yhdistetty osaksi haavahoitoja ja samalla se on kummallekin konsti varmistaa että toinen on todella siinä. <3 Lulu on huolissaan hahmosta ja vangitsee tämän työpäiviensä ajaksi unimaailmaan, mistä hahmo ei tietenkään ilahdu kun asia selkinee hänelle. Rangaistukseksi hahmo sit puolestaan köyttää lopuksi Lucienin. .-D Tarina oli ihan kiva muttei loppujen lopuksi juuri tuonut mitään uutta, vaan kierrätettiin aika paljon jo läpikäytyjä asioita, kuten toisen luulemista hallusinaatioksi ja Lulu tietty tapansa mukaan koittaa pehmitellä raakaa todellisuutta hahmon silmissä. En yleensä arvostele pelaamisiani numeroina mut annan tälle 3½/5 ainakin ekan pelikerran jäljiltä (yleensä nää paranee uusiksi pelatessa ku hahmottaa kokonaiskuvan paremmin).

Victorin tarinassa hahmoa pidettiin vasten tahtoaan kulttikylässä aivopestävänä. Myös Victor saapuu paikalle pelastaakseen tyttöystävänsä, ja he alkavat yhdessä suunnitella pakoa. Tässä läheisyyttä käytettiin enemmänkin rauhoittelu/rentoutumistarkoitukseen + läsnä oli samanaikaisesti tarkkailunalaisena oleminen, että lienee ekshibitionistille mielekästä sisältöä. Tykkäsin tässä tosi paljon tuosta kulttitoiminnasta ja hahmon taktikoinneista, kun hän nokkelasti esitti ihannoivansa vanhuksien juttuja samalla kun kuvasi salaa materiaalia todistusaineistoksi. Lopetus oli tosin vähän lässähtävä, kun tilanne ratkesi poliisin puuttuessa kulttikylän toimintaan. Tälle annan arvosanaksi jopa 4/5, sillä tarinan juoni imaisi mukaansa ja tää oli paaaljon parempi mitä Vicin kesätapahtuman SP ni taso tuntui siihen verratessa korkeammalta.

Jummijammi

Viimeisimpien päivitysten myötä peli on tuntunut hidastuvan, ja juurikin tuon fire-tapahtuman aikoihin peli kaatuili tosi herkästi. Sentään tarinaa lukiessa ei juuri ilmennyt ongelmia, mutta paljon klikkailuja ja paikasta toiseen siirtymistä vaativat dailytaskit sai herästi pelin nurin. Oletin ongelman olevan puhelimen muistin vähyydessä ja arvelin että peli elpyisi kunhan saisi hieman puhelinta siistittyä - vaan eipä auttanut, ja vaikka tilaa tuli lisää puhelin tuntui hidastuvan päivä päivältä ja lopulta sen sai jumiin pelkästä netin selailusta. No sit kituuttelin pari viikkoa lagailujen kanssa kunnes yhtäkkiä keksin kokeilla auttaisiko uudelleenkäynnistys ja sehän pelasti kaiken huh. Että näinkin yksinkertainen ratkaisu, no tulipa samalla puhelimelle lisää tilaa ni ehkä seuraavan isomman päivityksen kanssa homma ei jää muistinpuutteesta kiinni, widgettipäivitys ei meinannu aikoinaan mahtua..

Victorin synttärit

Vaikka on etukäteen päättänyt että aikoo skipata kortin rupee sitä päätöstä siinä kuitenkin vatvomaan ja tuntuu että on kamala pihi hirvitys jos ei voi pistää muutamaa gemmiä likoon ku nuo synttärikortit on halvimmasta päästä eikä sellaisen hankkiminen johtaisi vararikkoon, mutta säästöä se on sekin. Syytän myös taustalla soivaa lempeää pianonpimputusta, oikein tunnen miten se yrittää jotenkin emotionaalisesti manipuloida mua ostoksille (ihan sama homma oli lapsikorttien uusinnan kanssa ääw). Mutta pysyin kovana. Tänä vuonna synttäreiden ohessa deittien kanssa pelataan kysymyspeliä, jossa heiltä päästään utelemaan vastauksia suloisiin couple-kyssäreihin. Vähän outoa nähdä Victorin pehmovastauksia ku en oo häneltä mitään superromanttisii treffejä ikinä pelannu ni jotenkin hän ei tuntunut välillä yhtään itseltään. .-D Kiva kyl et näihin pääsee käsiksi vaikka ei synttärikorttia hanki, ku viime vuoden teatteri-esitykset jäi näkemättä jos ei ottanut kuvaa. 

Onneksi synttäritreffeille oli mahdollista osallistua ilmaisen R-kortin kautta, ni tuli ne Victorin merkkipäivän kunniaksi pelattua. Ihmettelin tosin kun mentiin jo tarinan puolvälissä eikä siinä ollut ollut mitään synttärikortin tunnelmaan viittaavaa kerrontaa, ja lopulta hokasin että olin avannut jotenkin epähuomiossa eri treffikortin. .-DDD Jätin sen sit kesken ja siirryin synttäritunnelmiin. Victor oli työmatkalla kollegojensa kanssa risteilyaluksella ja hahmo oli tietenkin suunnitellut hänelle synttäriyllätyksen. Victor käyttää hahmosta hellittelynimeä "dummy", ja se kuvasti hänen toimintaansa jotenkin erityishyvin tässä kun hahmo sähelsi useampaan otteeseen. x) Tuli jotenkin spesiaali olo kun Victor sanoi omistaneensa päivän tyttöystävälleen hehe, ja ihana kun Vicin kollegat halusi myös muistaa häntä.

^Nätit kuvathan nuo oli, mut kun Victor ei oo se ykköstyyppi nii raaski skipata. Mut ensvuoden kuva on jo nyt must have, koska siinä esiintyy Victorin kissa Pudding! <3

Piti pelata säästeliäämmin mutta...

Minä: Tänä vuonna ostelen maltillisemmin
Top-up rerun: *ilmestyy*
Minä: ... 

Ja kun ko. tapahtumaan vieläpä sisältyi yksi must have -korttini ei tilaisuutta voinut tietenkään skipata. Onnekseni en ole lulun vanhojen SP/SSR-kuvien perään ni ostomäärät ei nouse pilviin ku tyydyn halvempaan kontenttiin. Aattelin että tää rerun toimisi samantyyppisesti kuin aiempi äänestyssysteemi, missä tyyliin vain eniten toivottu setti uusittaisi, mutta tässä tulikin ihan KAIKKI tarjolle, elikä helppo poimia oma suosikkikuva talteen. ,-) Ja mulle se oli ↓ tää, tiedän että lulun teemaväri on liila, mut koska ittee miellyttää kaikki pinkki ni pyrin saamaan kokoon neljän pinkin kuvan setin mitä sit esitellä profiilisivulla. ,-) Tarttisin vielä yhden, ja teemaan sopiva varteenotettava ehdokas löytyisi total-top-up palkkiona, mut mun "säästeliäällä" ostotahdilla menee niin iäisyys ettei siitä kannattaa edes haaveilla.. Järkevämpi toivoa että julkaistaisi joku uusi pinkki kuva. 

Oli aikeissa irrottautua vähitellen vippitilauksesta ku staminasäästelylle ei ole enää niin suurta tarvetta kun alan olla kiinni julkaisutahdissa, mut koska kaupassa ei ollut mitään muuta houkuttelevaa ostettavaa päädyin sitte hamstraamaan viideksi kuukaudeksi vippejä ku se on hinta-laatusuhteeltaan järkevin ostos: 5 x vip = 6000 gemmiä 20€ vs gemmikaupassa 6000 gemmiä maksaa 50-99€ (riippuen saako ne tuplana), että hieman edullisempi, TOSIN noi gemmikaupan jutut kilahtaa heti pelitilille, kun taas vippigemmit pitää kerätä hitaasti päivittäin, mut onneks oon kärsivällinen. Ja pallette-pointseista otan aina top-upeissa viikottaisen tarjouksen vastaan, ja siksipä kortin lunastus meni ihan tapahtuman viimeiselle päivälle, mut sain siitä osuvasti spessupelattavaa syntymäpäiväni kunniaksi. ,-3

Pelataan pelin sisällä

Normijaksojen puolella eteneminen on jotenkin verkkaista vaikka yritän päivittäin muutaman tarinapätkän lukaista eteenpäin. Haluisin jo saada julkaisutahdin kiinni, vaikka no, enpä tiedä onko siitä juuri iloa kun sit joutuu kuukausitolkulla vaan jatkoa odottamaan. Mut voisin pelailla sillä aikaa kyl hyvin treffikortteja, ettei kontentista ole pulaa sen puolesta. Valtaosa normijaksojen tapahtumista on jo pidemmän aikaa pyörinyt realistisessa virtuaalitodellisuudessa, et nyt sitten virtuaalipoikkiksia tavataan vielä pelinsisäisestikin virtuaalisesti. XD Ihan kaikki on yhtäkkiä koukussa tähän pelimaailmaan, jonka ympäristöä pystyy muokkaamaan mieleisekseen ja siellä voi mm. suorittaa erilaisia minipelejä. Varsin kiintoisa oli roolipelijakso, jossa deittien kanssa seikkaillaan eri ympäristöissä samalla kun ratkotaan rooleihin liittyviä mysteerejä! Deitit haluaa tietenkin aina liittoutua hahmon kanssa - silloinkin kun he ovat rooliensa puolesta vihollisia. Ongelmilta ei kuitenkaan täysin vältytä, kun eräs pelissä kuollut henkilö kuoleekin samalla tavalla oikeasti, ja toinen heppu manipuloi pelikypärää niin että onnistuu siirtymään pelin sisälle pakoillessaan poliisia, että todellisuuden ja pelimaailman raja alkaa selkeesti jotenkin yhdistyä.. 

Toisinaan tuntuu että näissä normijaksoissa (ja välil kyl treffeilläki) samoja asioita jankataan jatkuvasti, esim. Victorin / hänen yrityksien maine on jatkuvasti tahriintumisvaarassa ja Kiron kanssa konsertit on aika vakioteema (tosin hänen sivupersoonansa toki tarjoaa välillä muutakin). Gavininkin kaikki jaksot pyörii rikistapausten ympärillä, niissä tosin on vaihtelua pidätyksistä peiteoperaatioihin ja nyt viimeisimmissä jaksoissa hän on alkanut vastata kyberturvallisuudesta. Mutta sitten just sopivasti oma lempparini Lucien saa yllättävänki paljon vaihtelua ja usein juonen kannalta olennaisia jaksoja, kuten hahmon voimien aktivoituminen yms. Ehti olla muutama hiljaisempi jakso ja sit lulu pudotti pommin: hän on sairastunut evolvereihin iskevään tyyliin kuolemaan johtamaan tautiin. Eli ei taas tämän dramaattisempaa.. xDx lulu pls don't die..

VUOSI 2025

Aloitetaan menneen vuoden muistelointi tuttuun tapaan vuosi kuvina -videon merkeissä:

Jos video ei näy, klikkaa tästä!

On jotenkin tuntunut läpi vuoden siltä että elämä näyttää keskisormea, mutta nyt pysähdyin miettimään oonko se ollut sittenkin minä itse joka on näyttänyt elämälle keskisormea ja omalla asenteellani tehnyt kaikesta niin vaikeaa? No oli se nyt kummin päin vaan niin 2025 ei ole ollut kovin kiva vuosi. Tuntuu että mikään ei suju luonnollisesti vaan kamala taistelu ennenku saa jotain aikaiseksi (jos edes saa). Täällä blogin puolellakin on ollut hiljaisempaa viimeisen puolen vuoden aikana ku ei tahdo saada edes vakkari KS-postauksia ajallaan ulos kuulumisten päivittelystä puhumattakaan, ni olkoon tämä vuosipostaus samanaikaisesti tilannepäivitys nii päästään taas enempi ajantasalle.

Oppari

Tuntuu että opinnot on ihan jumissa opinnäytetyön vuoksi. Tässä on kohta vuosi työstetty ei edes varsinaista työtä vaan yhä edelleen vasta suunnitelmaa. Tää on oikeesti tällä tahdilla enemmän vitsi kuin vakavasti otettava koulutyö. Yhteistyö parin kanssa ei oikein suju - eikä tota tekemistä edes voi yhteistyöksi sanoa, kun kumpikin vaan kirjottelee jotain sinne tänne eikä olla sovittu työlle yhteistä suuntaa. Tullut huomattua että se on aina huono merkki jos minä oon parityössä aktiivisempi osapuoli, koska se tarkoittaa käytännössä sitä ettei toinen tee juuri mitään edes silloin kun koitan kysellä perään. Toki parikin on sinne kirjoitellut etten voi väittää tehneeni yksin kaikkea, ja koska kyseessä on parityö me ollaan molemmat yhtälailla vastuussa sen tekemättömyydestä. Eikä hidas eteneminen edes ole mulle ongelma, mutta ärsyttää jatkuvasti pahoitella ja selitellä asiaa opettajille ja y-työtaholle. Vissiin joku karma-rangaistus mulle siitä kun oon ite surkea kaikissa pari-ryhmätöissä. XD 

Kesän aikana heinä-elokuussa pyöri opintopsykologin vetämä "tukiryhmä", joka oli tarkoitettu just kaltaisilleni oppariprokrastinaatiosta kärsiville, ja osallistuinkin valtaosaan tapaamisista. Näihin sisältyi alkuun pieni jutustelu-teoriapläjäys mm. erilaisista hyvinvoinnin teemoista ja käytiin myös läpi erilaisia kirjoittamista helpottavia tekniikoita yms. Paljon painotettiin sitä että hommissa pääsee paremmin alkuun kun kirjoittaa vähemmän kriittisesti ja etenisi tyylillä huono teksti > editoi > hyvä teksti, mut täytyy sanoa et ite vähän vastustan tämmöistä, koska siis paljon nopeemminhan homma käy kun tuottaa suoraan valmista tekstiä eikä mikään kömpelöä joudu jälkikäteen muokkaamaan. Toki luen monia kertoja tekstejäni uudelleen ja muokkailen niitä, mut kai kun koen olevani hyvä kirjoittaja tuntuu että se mun keskivertotekstikin on jo sinällään hyvää. Tuli myös settiä unen tärkeydestä niin vakuuttavasti että olen jopa pidentänyt unirytmiäni (en silti ole huomannut olevani yhtään normaalia kykenevämpi. xD) Hyvä myös kun käytiin läpi sitä, että ikävät tuntemukset on luonnollinen osa oppariprosessia kun tehdään uutta ja koetaan paineita tärkeästä asiasta, ja nää ajatukset on helpompi hyväksyä osaksi oppariprosessia kuin taistella niitä vastaan. Eikä mielekäs tekeminen ole hukkaan heitettyä aikaa vaan osa hyvinvoinnin ylläpitoa! Lisäksi näiden tapaamisten aikana kukin työsti opinnäytetyötään itsenäisesti. Nää tapaamiset on tähänastisen oppariprosessin kohokohta koska ensinnäkin Kassu oli tosi kannustava, läsnäoleva ja empaattinen ja mun mielestä pitäisi olla vaatimus et jokaisen ihmisen tulisi käydä edes joku psykologin pikakurssi jotta saisi rakentavammat vuorovaikutustaidot muiden kanssa toimiessa. Opparin työstö tuli myös tuon kautta rutiininomaisemmaksi osaksi päiviäni ja syksyn aikana sainkin tuotettua tekstiä ihan hyvin, ku vielä keväällä ahdisti pelkkä tiedoston avaaminen.

Koulusta muuten...

En ollut vieläkään missään harjoittelussa. Piti syksyksi viimeistään jotain miettiä, mutta kun keväältä jäi se opinnäytetyösuunnitelma ja ryhmänohjaustehtävä tekemättä mietin ettei kannata ottaa lisää hommaa ennen kuin saa rästit tekoon. Sitku en jotenkin ikinä hahmota miten paljon ennakkoon harkka-asiat pitäisi hoidella ja kun harjoittelu lopulta käy ohimennen mielessä tajuaa ettei sillä lukukaudella enää ehdi ja lykkäytyy vaan lisää. 

Opinnot on jo sen verran pitkällä että kaikki yhteiset kurssit on jo käyty, ja lähinnä pitäisi enää harkat, oppari ja loput vapaavalinnaiset opinnot hoidella. Ja kun jumitan näistä 2/3 kanssa jäi jo keväällä opintopisteet aika vähiin eikä nyt syyslukukaudellakaan ollut juurikaan uusia kursseja. Vasta lokakuussa tajusin havahtua siihen että ehkä kannattaisi jotain lisäkursseja ottaa ennenku Kela rupee kyseenalaistamaan opiskelenko ku niin minimaalisesti tulee opintopisteitä. Ennen ristiinopiskeluihin ilmoittautumista ois pitänyt kysyä tutoropelta kelpaako ne valkkaamani kurssit, mut oli syyslomaviikko ni klikkailin vaan itseni mukaan. .-D Kolme kurssia piti suorittaa joulukuuhun mennessä ja yks niistä jäi ihan viimeisille päiville kun sen materiaalit kahlasin kiireessä läpi. No kurssipohja näytti 100% suoritettu mutta arvosanaa ei vain kuulunut, ja huomasin vasta silloin että hyväksytty suoritus edellyttää täysiä pisteitä lopputentistä ja olin ollut luulossa et riittää kunhan se menee vain läpi. Jäi jotenkin huijattu olo, kun tentti ei ilmaissut selkeämmin hylättyä suoritusta. Kysyin opelta vielä jälkikäteen onko arvosanaa mahdollista saada ku 3vk myöhemmin kurssin jo päätyttyä kävin uusimassa tentin ja kelpasonnekshuh.

No mutta sentään sain sen psyfy-ohjaustehtävän tekoon. Ope järjesti lopulta paikan ku valittelin ettei mistään tule hyväksyttyä vastausta (en tosin kysyny ku kolmesta paikasta, mut se oli jo tarpeeksi lannistavaa lol). Pääsin vetämään tuolijumppaa palveluasumisen piirissä oleville asiakkaille. Ohjauskertoja olisi pitänut olla kaksi, mutta ope sen verran "kevensi" tehtävää että riitti kun olin toisella kerralla avustajana ja toisella ohjaamassa. Mua tosin etukäteen hermostutti melkeinpä enemmän toi avustuskerta, koska siihen ei periaatteessa pysty valmistautumaan ku on niin tilannekohtaista millainen avuntarve on, ku ohjatessa tietää lähes 100% mitä on tekemässä. Se sosionomi joka noita jumppatuokioita järjestää sanoi sitte että se mun avustaminen voi olla että teen liikkeitä mukana malliksi ja hän sit lupasi että voi erikseen mulle sanoa ketä autan ja miten, ni helpotti hieman ennakkoahdistusta. Eikä mun loppujen lopuksi tarvinnut sillä ensimmäisellä kerralla tehdä juuri mitään, kuhan mukana jumppasin ja vähän avustin vierustoveria ja sit ohjasin sillä kerralla yhden liikkeen ja sille variaation.

Mulle jäi ikääntyneiden kurssilta jostain syystä kaikista elävimmin mieleen saunateemainen tuolijumppa, ja siitä inspiroituneena päätin suunnitella ns. tarinamaisen mökkimaisemiin sijoittuvan jumpan, jossa pilkottiin aluksi polttopuita saunan lämmitystä varten, sit käytiin soutelemassa ja uimassa, ja saunalenkin jälkeen oli loppurentoutuminen saunan lauteilla. Ohjaustilanne oli kokonaisuutena suhteellisen sujuva ja homma eteni alusta loppuun aikalailla suunnitelmani mukaisesti. Varsin nopeasti kävi ilmi, että ikääntyneiden jumppa ei todellakaan tarkoita hidastempoista etenemistä, sillä moni vaikutti kyllästyneen jos samaa liikettä tehtiin liian pitkään ja havahduin välillä siihen, että olin ainoa joka teki jotain muiden jo odotellessa seuraavaa liikettä. Tämä tuotti hieman haasteita melko tarkasti kellotettujen suunnitelmieni suhteen, sillä olin tehnyt ääniraitaan erilliset osiot pihapuuhille, uimiselle ja saunomiselle, mutta onnistuin hieman kompensoimaan palaamalla tiukan paikan tullen aiempiin liikkeisiin toistamiseen. Yks ihana mummeli eturivissä lähti välillä innoissaan mukaan mielikuvaharjoitteisiin ja osoitteli mm. soutelukohdassa vedessä näkyvää kalaa ja totesi pinonneensa korkean pinon polttupuista. .-D <3 Naureskeltiin myös yhdessä miten kaikkien heittäessä löylyä samanaikaisesti meillä olisi aika tukalankuumat oltavat jos oltaisi oikeasti saunassa. 

Se sosionomi väitti ohjauksen olleen kaikinpuolin onnistunut (ei tietenkään yhtään liioitellen, eh...) ja olisin kuulemma tervetullut vetämään ohjelmaa jatkossakin siinä sit melkein jo lupasin harkita asiaa. Sinänsä vois olla ihan kivaakin nyt kun se paikka ja ryhmäläiset on jo tulleet ns. tutuiksi. Kysäisin sit opelta saako ko. toiminnasta hyötyjä opintoihin, ja kuulemma jos suunnittelen + ohjaan + teen oppimispäiväkirjaa 27h edestä ansaitsisin yhden opintopisteen. No mietin sitte että mun tahdilla ehtisin ehkä vetää kolme ja ihan maksimissaan neljä ohjauskertaa, mutta opettaja sitten laskelmoi että 27h on sopiva 7 ohjauskerran pitämiseen. Siis ihan hullua, nytkin käytin 10h pelkästään tämän yhteen ohjauskertaan valmistautumiseen koska harjoittelin paljon. Et veikkaanpa ettei kannata edes yrittää mahduttaa 7 ohjausta tuon tuntimäärän rajoihin. .-DDDD

Pää hajoo

Pari vuotta sitten ilmestyneet jännitys/migreenipäänsäryt on taas tehneet paluun. Yleensä nämä on selkeästi kytköksissä stressaaviin koulutehtäviin, mut iskipä kerran säryt päälle kesän aikana ilman mitään erityistä syytä. Nyt viimeisimmillä kerroilla päänsäryn lisäksi mukaan on tullut näköhäiriöitä, jotka mun kohdalla on pieniä pisteitä näkökentässä, ja kun yrittää vaikka lukea tekstiä sanoista puuttuu keskeltä kirjaimia, esim. "Kasa" näyttäytyisi "Ksa". Ruudun tuijottaminen pahentaa oireita eksponentiaalisesti, ja koska se on asia mitä teen 90% ajasta on sit kauheen tylsää ku ei voi tehdä muuta kuin maata silmät kiinni. xD Mut se hyvä näissä päänsärky+näköhäiriöt komboissa on että nää alkaa yleensä illalla ja menee ohi yhdessä yössä ja aamulla on jo ihan normaali olo, et ei ole niin pitkäkestoinen riesa kuin se toispuoleinen päänsärky, joka on yhtäjaksoisesti päällä 2-4 päivää. En kyl oikein tiedä väärinkäytänkö migreeni-sanaa ku moni luokkalaisistani kärsii myös migreenistä ja heidän lähes invalidisoivia juttuja kuunnellessa omat oireet tuntuu aika mitättömiltä eikä itse päänsärky ole edes kovin kova. Mut sit ihan vaan epävirallisten googlailujeni pohjalta näköhäiriöt ja toispuoleisuus viittaavat migreeniin, eikä mulla esiinny tämmösiä "normaalin" päänsäryn yhteydessä.

Luontoilu

En tiedä kiinnittikö kukaan huomiota siihen että perinteiset marjastusfiilistelyt puuttui tämän kesän suosikkipostauksista kokonaan. Mustikassa tuli toki käytyä, mut se ollut kovin mieluisaa koska a) hyttyset ja paarmat oli riesana. On toki luonnollista että metsässä on hyttysiä ja on normaalia että viiden minuutin sisään saa pari pistosta, mut nyt metsässä ei tarvinnut seisahtua kuin kymmeneksi sekunniksi ja aivan välittömästi on kymmeniä hyttysiä/paarmoja kimpussa. Lisäksi riesana oli normaalia ärhäkämpi b) heinänuha/allergia ja jo se että kävi nopsaan takapihan kasvihuoneella jätti tukkoisen olon pidemmäksi aikaa. Isikin kiinnitti huomiota kun pärskin koko sen viikon ku tehtiin puutöitä ja ku sanoin et mullon pienestä pitäen ollut joku heinäallergia ni se vaan oli "Aijaa, en ole koskaan ennen huomannu." xD Elokuun puolella allergiat sentään helpotti ja marjastukseen liittyi toki kivoja metsäseikkailuja kun löysin uusia marja-apajia yms. seikkaillessani, mut ei jäänyt noista marjareissuista tältä vuodelta niin hyvä fiilis kuin tavanomaisesti.

Kimppuuni kävi myös Suomen vaarallisin eläin - tai näin uutissivustojen klikkiotsikot ainakin kuvailevat punkkia. Joskus on eläimissä nähnyt sellaisia pulskia verta imeneitä punkkipalleroita ja aina satunnaisissa punkkitarkatuksissa on etsinyt sellaista nuppineulan pään kokoista mönttiä, mut todellisuudessa punkki on niin minipieni ettei sitä edes kunnolla huomaa, ihmettelin vaan mikä pinttynyt roska oli sääressä kiinni ja kauhee ällöysrefleksi ku tajus että se oli elävä otus joka näytti pyrkivän ihonalle hyi. Siinä sit paniikissa vaan toimii ensimmäisten googlausohjeiden mukaan, ja ainaskin ite selvisin hengissä näin: vedin punkin pois pinseteillä, minkä jälkeen puremakohta ja pinsetit suositellaan desifioimaan, mihin käytin käsidesiä. Isi oli puhelimen päässä henkisenä tukena toimenpiteen aikana, ja kun kuvailin että punkki meni liiskaksi isi totesi hauskasti "ihan oikein sille". XD Punkin voi hävittää esimerkiksi polttamalla jotta se ei pääse levittämään tauteja, ja olikin sopivasti pannussa valkea niin pyyhin sen jäänteet sanomalehtipaperille ja viskoin tuleen. Puremakohtaa kannattaa pitää silmällä muutama päivä, vaikkakaan pienestä koosta päätellen punkki ei ehtinyt olla ihollani kauaa, jolloin minkään tartunnan saaminen sen kautta on epätodennäköistä eikä mitään tosiaan ilmennytkään. Luin jälkikäteen että punkista ihmiseen siirtyvä borrelioosibakteeri voi hoitamattomana vaikuttaa hermostoon ja viedä jopa kävelykyvyn, et ei mitään pikkujuttu.

Isi fanittaa uusia naapureita, ja kun he kysyi saako metsissä käydä ratsastamassa isi antoi siihen tietenkin luvan. Aika pian vakioreiteiltäni alkoi löytyä kavionjälkiä ja hepan kakkakasoja, ja mietin jo milloin metsäkävelylläni vastaan tulee hevosia, mutten yhtään ollut varautunut syksyn marjastajiin/sienestäjiin: näin Sepon kahdesti. Mua viihdyttää kun Seppo on utelian + puheliain ihminen jonka tiedän, mut se on mulle niin katkera ettei edes tervehdi. .-DD Tuli sit lopulta metsässä heppakohtaaminenkin, kuljeskelin iltahämärissä ihmettelin ensin mikä hirvi seisoo ihan tönkkönä paikoillaan siinä tiensivussa, mut se olikin hevonen ja omistaja joutui sitä rauhoittelemaan ku traumatisoin sen kävelemällä siitä ohi.

Mut muuten luonnossa kävelystä on kuluneen vuoden aikana kehkeytynyt mulle suorastaan henkireikä ja ulos lähtiessä saa hetkeksi kaikki velvollisuudet pauselle. Kopsin aiemmista KS-postauksista muutaman teemaan sopivan tekstipätkän nostaakseni ne esille uudestaan: Metsässä kävely ei ole koskaan turhaa siitä saataviin hyötyihin verratessa: Saa ensinnäkin enemmän askelia päivittäin, ja metsän pehmeä maa tekee hyvää jaloille, ja epätasainen maasto kehittää tasapainoa ja koordinaatiokykyä aktivoidessaan jalan pikkulihaksia. Toki siinä isompia askeleita harppoessa tai kiipeillessä saa aktivoitua myös isompia lihaksia reisien ja pakaroiden seudulta, että aika kokonaisvaltainen jalkatreeni! Liikunta ylipäätään nostaa vireystilaa, parantaa keskittymistä ja tehostaa verenkiertoa. Luonnolla on myös lukuisia hyvinvointivaikutuksia, sillä se rauhoittaa mieltä ja lieventää stressiä, ja jopa verenpaine laskee luonnossa oleskelun myötä. Metsässä liikkuminen aktivoi käytännössä kaikkia aisteja, sillä ympäristöä tarkkaillessa riittää niin nähtävää, kuultavaa kuin haisteltavaa - vuodenajasta riippuen jopa maisteltavaa! Erityisen hyvin mielennollaamiseen sopii kävely metsässä, jossa ei seuraa valmista polkua vaan kulkee minne jalat vie; eli silmäilee ympärilleen ja valitsee houkuttelevimmalta tuntuvan reitin - mikä yleensä käytännössä on se, missä ei ole vastassa kamalaa pöheikköä. xD Näin huomio kiinnittyy ympäristön havainnointiin ja on paremmin läsnä nykyhetkessä. Käytännössä itselleen ei siis voi tehdä parempaa palvelusta kuin suunnata kävelylle metsään!

Perhedraamaa

Äitiä on tässä viimeisen puolen vuoden aikana saanut kuskailla ympäri lähitienoon sairaaloita ja terveyskeskuksia erilaisissa tutkimuksissa. Isi oli tietty tästä päävastuussa, mut lähdin välillä mukaan kartturiksi ja siltä varalta ettei löydy ilmaista parkkipaikkaa ja tarvii maksaa kortilla/sovelluksella mihin isiltä ei löydy välineitä. Eipä musta tosin mitään varsinaista hyötyä ollut, ku löydettiin maksuautomaatti vasta lähtiessä lol, ja isi ei halunnut noudattaa mapsin ohjeita vaan ajoi oman mielensä mukaan. .-D Siinä sairaalan odotushuoneessa kun ei voinut muuta tehdä kuin istuskella mietin miten se tilanne oikeastaan kuvastaa tänhetkistä elämääni: Oon tekevinäni jotakin mut loppujen lopuksi panokseni on ihan yhdentekevä ja saattaa mennä päivä pelkkään olemiseen eikä saa mitään aikaiseksi. Uusin lempisanontani onkin: "Maailma ei kaadu vaikka kaikkea ei ratkaisis tänään", mut entäs sitten kun on vältellyt niitä samoja asioita jo kuukausitolkulla???

Äitiä käy nyt muutaman kerran viikossa hoitaja kattomassa, ja vissiinkin joku siitä hoitohenkilökunnasta järjesti sinne palotarkastuksen, joka ei mennyt läpi ja uhkailtiin sakoilla jos ei järjestystä saada syntymään. Hyvä että tämmöisiin asioihin puututaan, mut tollaisten sakkojen sijasta voisi vaikka tarjota ennemmin apua, ku selväähän se on että on haasteita ylläpitää siisteyttä kun paikat on sellaiseen kuntoon päässeet. Auttelin siivouksessa ja mun ja Fikun entinen huonekin oli sellaisessa kunnossa et nyt ihmetyttää miten siellä roskien keskellä istuminen oli joskus ihan normaalia. Monta jätesäkillistä kertyi vaan siitä kun siel oli pitkin lattiaa tyhjiä sipsi- ja karkkipusseja eli siis ihan selkeesti roskiin joutavaa tavaraa, mut ei jostain syystä ollu riittäny moti kantaa niitä roskikseen vaan ne jätettiin lattialle. .-p Melkein viikko meni vaan niitä omia vanhoja sotkuja siistiessä - tai ei tuota nyt varsinaisesti siivoamiseksi voinut kutsua vaan aika pikaisesti keräsi roskat, mut tavaroissa riittäisi vielä karsintaa ja järjestelyä, mut se on ihan oma projektinsa jos ikinä uskaltaa tarttua toimeen.. Sitte meidän piti isin kanssa järjestellä äidin tavaroita, kun se on itse niin pihalla maailman menosta ettei kyennyt osallistumaan. Poisheitettävää toki kertyi, mut aika pitkälti se meidän siivoaminen oli sotkujen piilottamista lol, kanniskeltiin paljon tavaroita mummolan puolelle ja navettaan ja isi vei vielä auton tavaratilaan viime hetkellä kamoja et näyttäisi tarkastuksessa siistimmältä. Uusintatarkastus meni läpi ja isi heti sen jälkeen jo ylpeenä soittelikin että sitä oli suorastaan ylistetty kun näytti niin paljon paremmalta. xD Joku siivouskärpänen vissiin isiä puri kun se innostui vielä ennen joulua pesemään keittiön lattiat ja suunnitteli jo miten pitäisi sitten kuusten poisviemisen jälkeen tyhjentää muitakin nurkkia yms. 

Sain vieläpä suututettua Fikunkin niin ettei vuodenvaihteessä toivotettu hyvää uutta vuotta vaan "et kuule minusta enää". Kai oon sen sitten ansainnut kun olemassaoloni on niin haitaksi kaikille. Jäi kyllä vähän huijattu olo kun en mitenkään tieten tahtoen aiheuttanut tahallani ilkivaltaa, vaan yhtäkkiä rutiinit ja tavat joiden kanssa olen mukautunut elämään ei sitten enää ollutkaan hyväksyttävää. Sitä nyt ei tietenkään voi kiistää että olen täysin uusavuton ja turha ihminen. Sit kun Fikulla oli joku maaginen kyky lähettää syyllistävät viestit aina 2h-2vrk sisällä sitä kun olin tehnyt jotain "oikein", ni sen jälkeen siitä ei sitten voinut kokea onnistumista kun uusi syyllisyyden aalto puski vaan päälle. Ja sit kun muilla on näkökantansa ja oletuksensa mutta kukaan ei kysy mitä minä itse haluaisin. Tosin ymmärtäähän sen, kun vakiovastaukseni on "ihan sama" tai "emmä tiiä". Että helpompi olettaa ettei ole ollenkaan mielipidettä. En ole varma olenko itsemyötätuntoinen vai totaalisen ärsyttävä uhriutuva marttyyri ku tuntuu että olisin kaivannut syytösten sijasta myötätuntoista ymmärrystä.

Blogin tulevaisuus

Vaikuttaa tuon väliotsikon kanssa että aikeeni on joko tuoda blogiin huikeita uudistuksen tuulia tai että olen lopettamassa kokonaan - jälkimmäistä voisi tosin osin puoltaa se, että opparin edistämisen kannalta olisi hyvä ettei työn alla olisi muita kirjoitusprojekteja "häiritsemässä" ja lisäksi pelkään taas vaihteeksi että jotain sanomaani käytetään minua vastaan. Blogi olkoot nyt toistaiseksi ennallaan, mutta tulevaisuuteen tehdään kuitenkin pieni katsaus siltä osin, että arvon jo tässä vaiheessa blogia varten tärkeitä päivämääriä tulevia ns. spessupostauksia varten. Ja se miksi pitää arpoa niin tulee sitten kiinnostavasti ihan sattumanvaraisia ajankohtia enkä voi juurikaan etukäteen taktikoida postausten sisältöä, vaan on tyydyttävä siihen mikä tilanne juuri silloin sattuu olemaan. Voitte sitten vahdata pysynkö millään tasolla aikataulussa näiden suhteen. x)

• Blogiputki helmikuussa
• My Day kuvina 16.2. ja 14.8.
• My Day videona 30.6.
• KS-postaus videona 23.10.

Jaha näemmä aloitellaan heti enskuussa postausurakkaa blogiputken merkeissä apua. .-DDD